Read Ebook: The Art of Cross-Examination With the Cross-Examinations of Important Witnesses in Some Celebrated Cases by Wellman Francis L Francis Lewis

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 139 lines and 3715 words, and 3 pages

Mustanaama kyyristyi ja sanoi hitaasti, omituisella ja k?he?ll? ??nell?:

"He ... eiv?t sied? minua siell?."

"Eiv?tk? he sied? teit?!" sanoi Montgomery uhkaavasti. "Mutta min? k?sken teid?n menem??n etukannelle."

H?n n?ytti aikovan sanoa enemm?n, mutta katsahti yht?kki? minuun ja nousi j?lleen rappusille. Min? olin pys?htynyt puolitiehen ja katselin taakseni yh? kummastellen tuon mustanaamaisen olennon tavatonta rumuutta. En ollut koskaan ennen n?hnyt niin vastenmielisi? ja merkillisi? kasvoja, mutta samalla tuntui minusta kuitenkin, ett? olin kerran aikaisemminkin n?hnyt samat piirteet ja liikkeet. J?lkeenp?in johtui mieleeni, ett? ehk? olin n?hnyt miehen minua laivaan nostettaessa.

Montgomeryn liikahtaessa seuratakseen minua kiinnitin huomioni toisaanne. K??nnyin katsomaan kuunarimme v?likantta. ??net, joita olin kuullut, olivat minua johonkin m??rin valmistaneet siihen, mit? nyt sain n?hd?. En koskaan ollut n?hnyt niin likaista kantta. Koko kansi oli tykk?n??n porkkananpalasten, vihanneslehtien ja sanoin kuvaamattoman loan sekamelskaa. P??mastoon oli kahlein kiinnitetty suuria hirveit? hirvikoiria, jotka minut n?hty??n alkoivat haukkuen hyppi? minua kohti. Toisen maston juurella oli muuan suuri puma ahdettu rautah?kkiin, joka oli sille aivan liian ahdas. Et??mp?n? oli muutamia suuria laatikoita, joissa oli kaniineja, ja viel? kauempana keulassa v?risi muuan yksin?inen laama h?kiss??n. Koirilla oli nahkaiset kuonokopat. Ainoa ihmisolento oli laiha ja vaitelias merimies ruorirattaan ??ress?.

Tuuli pingotti paikattuja ja likaisia purjeita, ja pieni alus n?ytti vet?neen joka purjeenpalasen mastoihinsa. Taivas oli kirkas ja aurinko oli puolimatkassa l?nnen puolella, pitk?t, vaahtoiset aallot ajelivat meit?.

Astuimme ohi per?miehen laivan per??n. K??nnyin katsomaan pitkin koko kurjaa kantta.

"Onko t?m? uiva el?intarha?" kysyin.

"Siit?p? n?ytt??", sanoi Montgomery.

"Mit? varten nuo elukat t??ll? ovat? Ovatko ne kauppatavaraa? Aikooko kapteeni myyd? ne jonnekin Etel?meren saareen?"

"Niinp? luulisi, eik? niin?" sanoi Montgomery k??ntyen.

Kuulimme taas haukuntaa ja raivoisia kirouksia v?likannelta. Muodoton mustanaamainen mies nousi kiireesti kannelle. Heti h?nen per?st??n tuli suuri, punatukkainen, valkolakkinen mies. Mustanaaman n?hdess??n raivostuivat koirat aivan vimmoihinsa ja tempoivat kahleitaan. Mustanaama pys?htyi ep?r?iden niiden eteen. T?ll?in saavutti punatukkainen mies h?net ja iski h?nt? armottomasti hartiain v?liin. Miesparka vier?hti nurin kuin otsaan isketty h?rk? ja kieri lokaan raivojen koirien pariin. Olipa onni, ett? n?m? olivat kuonokopassa. Punatukka m?r?hti kiukkuisesti seisoen horjahdellen ja kuten minusta n?ytti, vaarassa horjahtaa taaksep?in v?likannelle tai eteenp?in uhrinsa kimppuun.

Niin pian kuin tuo toinen mies n?ytt?iksen, vavahti Montgomery kiivaasti. "Hiljaa siell?!" huudahti h?n vakavalla ??nell?.

Muutamia merimiehi? ilmaantui etukannelle.

Mustanaama kieriskeli koirien jaloissa omituisesti ??nn?hdellen. Ei kukaan koettanutkaan auttaa h?nt?. Pedot yrittiv?t parhaansa mukaan purra h?nt?, t?ykkien kuonojaan h?neen. Niiden harmaat ruumiit kieriskeliv?t tuon muodottoman olennon ymp?rill? ja p??ll?. Merimiehet huudahtelivat koirille, aivan kuin koko kohtaus olisi ollut vain heid?n huvikseen toimeenpantu. Montgomery huusi suuttuneena jotakin ja meni l?hemm?s. Min? seurasin h?nt?.

Mustanaama oli nyt p??ssyt pystyyn ja horjui keulaan p?in. H?n hoiperteli laivanportaalle j??den siihen seisomaan kovasti huohottaen ja mulkoillen yli olkansa koiriin. Punatukka nauroi tyytyv?isen?.

"Kuulkaapa, kapteeni", sanoi Montgomery hiukan korostaen sammaltavaa puhettaan ja tarttuen punatukkaa hartioihin, "t?m? ei k?y kuntoon."

Seisoin Montgomeryn takana. Kapteeni k??nn?hti puoleksi ja loi h?neen juopuneen tyls?n juhlallisen silm?yksen.

"Mik? ei k?y?" sanoi h?n, hetkisen typer?n n?k?isen? t?llistetty??n Montgomeryyn, ja lis?si: "Palaneet sahanpurut!"

Nopeasti liikahtaen vapautui h?n Montgomeryn otteesta ja pisti k?tens? takintaskuihinsa.

"Tuo mies on matkustaja", sanoi Montgomery. "Neuvon teit? antamaan h?nen olla rauhassa."

"Menk?? helvettiin!" kiljasi kapteeni. H?n k??ntyi ?kki? ja hoiperteli syrj??n. "Min? teen omalla laivallani mit? ikin? minua haluttaa", sanoi h?n.

Minun mielest?ni olisi Montgomery saattanut j?tt?? h?net rauhaan, kun h?n kerran n?ki, ett? tuo elukka mieheksi oli sikahumalassa. Mutta h?n vain kalpeni v?h?sen ja seurasi kapteenia portaalle.

"Kuulkaas kapteeni", sanoi h?n. "Tuo mies on minun miehi?ni ?lk??nk? h?nt? pahasti kohdeltako. H?nt? on kumminkin kiusattu koko matkan."

Hetkiseksi saattoivat viinanh?yryt kapteenin sanattomaksi. "Palaneet sahanpurut!" oli kaikki, mit? h?n suvaitsi vastata.

Huomasin, ett? Montgomery oli niit? k?rsiv?llisi? luonteita, jotka ovat hitaat vihaan, mutta jotka monip?iv?isen ?rsytyksen j?lkeen lopulta vimmastuvat kiukkuun, joka ei tunne anteeksiantamusta. Huomasin my?skin, ett? heid?n v?linen riitansa oli jo aikaisemmin virinnytt?.

"Mies on p?iss??n", sanoin min? ehk?p? hieman tunkeilevasti. "Suotta h?neen sanoja tuhlaatte."

Montgomery mursi ?k?isesti riippuvaa alahuultaan. "H?n on alati p?iss??n. Mutta oikeuttaako humala h?net kohtelemaan h?vytt?m?sti matkustajiaan?"

"Laiva on minun", alkoi kapteeni ep?varmasti, viittoillen k?dell??n h?kkeihin. "Ja se oli puhdas laiva. Mutta katsokaapa sit? nyt!" Alus oli tosiaankin kaikkea muuta kuin puhdas. "Kaunista joukkoa, hyvin siisti? ja puhdasta joukkoa", jatkoi h?n.

"Itseh?n suostuitte kuljettamaan elukat."

"Toivon, etten koskaan olisi n?hnyt kirottua saartanne. Mit? pirua ... te teette elukoilla mokomalla saarella? Ja tuo mies... Luulin h?nt? ihmiseksi. Mutta h?n on hullu. Eik? h?nell? ollut mit??n tekemist? takakannella. Luuletteko te, ett? koko t?m? perhanan laiva kuuluu teille?"

"Miehenne rupesivat heti laivaan tultuamme ?rsytt?m??n tuota poloista paholaista."

Montgomery k??ntyi ja sanoi p??t??n ny?kytt?en:

No niin, samantekev?? miksi h?n nimitti Montgomery?, mutta min? n?in t?m?n hyp?ht?v?n p?in kapteenia.

"H?n on humalassa", sanoin min?. Kapteeni tuli yh? rivommaksi. "Suu kiinni!" huudahdin k??ntyen ?kisti h?neen p?in, sill? olin n?hnyt vaaran uhkaavan Montgomeryn kalvenneista kasvoista. T?ten sain min? rajuilman ylitseni.

Olin kumminkin hyvill?ni saatuani estetyksi tappelun, kapteenin humalaisen raivon uhallakin. En luule koskaan mink??n miehen suusta kuulleeni vy?ryv?n niin mahtavaa haukkumasanojen tulvaa, vaikka olenkin n?hnyt ja kuullut jos jotakin. Vaikka olenkin sangen lempe? mies, oli minun kuitenkin hyvin vaikeata sulattaa er?it? nimityksi?. Mutta kehottaessani kapteenia vaikenemaan, olin luultavasti unohtanut, ett? olin t?ll?in vain tavallaan hylkytavaraa, tilap?ist? painolastia, etten ollut kyennyt edes maksamaan matkastani. T?st? kyll? sainkin heti kuulla. Mutta joka tapauksessa olin ehk?issyt tappelun.

Kuunarin kaidepuilla.

Auringonlaskun j?lkeen samana iltana saimme maan n?kyviimme. Montgomery sanoi nyt tulevansa perille. Olimme viel? liian kaukana voidaksemme erottaa rannan yksityiskohtia. Minusta n?ytti kaikki pitk?lt? sinisenharmaalta juovalta merenpinnan yll?. Melkein kohtisuora savupatsas kohosi p?in pilvi?.

Kapteeni makasi kajutassaan p??t?ns? selvittelem?ss?. Montgomery ja min? olimme kannella kunnes t?hdet alkoivat tuikkia. El?imet olivat hiljaa. Montgomery tarjosi sikarin.

H?n alkoi puhua Lontoosta puolihaikealla ??nell? ja kysell? siell? tapahtuneita asioita. H?n jutteli kuin mies, joka on pit?nyt el?m?st??n siell? ja joka yht?kki? ja auttamattomasti on sielt? poistettu. Katselin tummaan mereen ja pimeydest? h??m?tt?v??n saareen.

Minusta tuntui silt? kuin olisi tuo mies tullut avaruudesta vain pelastamaan minut. Huomenna eroaisin h?nest? i?ksi. Jo tavallisissakin oloissa olisi t?m? saattanut minut vakaviin mietteisiin. Mutta nyt kohdistui huomioni erikoisesti siihen omituiseen seikkaan, ett? sivistynyt mies asui tuolla yksin?isell? saarella ja ett? h?n toi sinne niin merkillisen lastin. Tahtomattanikin toistin kapteenin kysymyksen: "Mit? h?n noilla elukoilla teki?" ja mink? vuoksi h?n ei ollut olevinaan miss??n tekemisiss? koko lauman kanssa, kun alussa oli el?imist? huomauttanut? Kaikki t?m? kietoi koko miehen ?rsytt?v??n salaper?isyyteen.

Keskiy?n aikaan lakkasimme keskustelemasta Lontoosta ja me seisoimme ??neti vieri vieress? nojaten laivanportaaseen, kumpikin omiin ajatuksiinsa vaipuneena haaveillen katsellen ulappaa.

Mieliala oli hempe?, ja min? aloin puhua kiitollisuudestani.

"Te olette pelastanut henkeni", sanoin hetken kuluttua.

"Sattuma, pelkk? sattuma vain saattoi minut avuksenne", vastasi h?n.

"Kiit?n kumminkin kernaammin teit? kuin sattumaa."

"Ei kest? kiitt??. Te olitte h?d?ss?, min? saatoin auttaa teit? ja annoin teille ruiskeita ja ravintoa aivan kuin olisin suorittanut jotakin tieteen koetta. Min? olin ik?viss?ni ja toivoin jotakin teht?v??. Jos tuona p?iv?n? olisin ollut v?synyt tai ellen olisi pit?nyt ulkon??st?nne, no niin -- miss?h?n mahtaisitte nyt olla?"

Kiitollisuudentunteeni j??htyi hieman.

"Joka tapauksessa kuitenkin --" alotin.

"Se oli nyt kerta kaikkiaan vain sattuma", keskeytti h?n. "niin kuin kaikki ihmiskohtalot. Vain aasit eiv?t t?t? ?ly?. Mink? vuoksi olen min? t??ll? nyt -- sivistyksen parista karkotettuna epattona -- sen sijaan ett? olisin onnellinen ihminen, joka saisi nauttia Lontoon kaikista huvituksista? -- Sangen yksinkertaisesti vain sen vuoksi ett? -- yksitoista vuotta sitten -- menetin ?lyni vain kymmeneksi minutiksi."

H?n lopetti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet