Read Ebook: South Africa and the Transvaal War Vol. 5 (of 8) From the Disaster at Koorn Spruit to Lord Roberts's Entry into Pretoria by Creswicke Louis

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 642 lines and 97898 words, and 13 pages

Translator: Jalmari Hahl

?MILE ELI KASVATUKSESTA

Kirj.

Jean-Jacques Rousseau

Suomentanut Jalmari Hahl

Ilmestynyt ensimm?isen kerran suomeksi Suomalaisen Kirjallisuuden Sueran kustantamana Helsingiss? 1905.

ESIPUHE.

Aloin kirjoittaa t?t? miete- ja havaintokokoelmaa, joka kaipaa j?rjestyst?, melkeinp? yhten?isyytt?kin, hy?dytt??kseni er?st? hyv?? ja arvostelukykyist? ?iti?. Alkusuunnitelmanani oli ainoastaan muutaman sivun pituinen kirjoitelma; mutta kun aineeni vasten tahtoani tempasi minut mukaansa, t?m? kirjoitelma huomaamattani paisui kokonaiseksi teokseksi, joka ep?ilem?tt? on liiankin suuri siihen n?hden, mit? se sis?lt??, mutta liian pieni k?sittelem??ns? aineeseen n?hden. Olin kauan kahden vaiheilla, julkaisisinko sen, vai en, ja usein olen tullut sit? kirjoittaessani ajatelleeksi, ettei viel? se, joka on kyh?nnyt muutamia lentokirjasia, ole kykenev? kirjaa kirjoittamaan. Turhaan koeteltuani teostani parannella, luulen olevani velvollinen julkaisemaan sen t?m?nkuntoisena, sill? pid?n t?rke?n?, ett? yleinen huomio k??ntyy n?ihin kysymyksiin; enk? luule, vaikka esitt?m?ni aatteet olisivatkin tehottomat, kokonaan hukanneeni aikaani, jos niiden kautta toisissa her?t?n hyvi? aatteita. Miehen, joka syrj?isest? asemastaan levitt?? kirjoituksia yleis??n, ollen vailla ylistelij?it? ja hengenheimolaisia, jotka niit? puolustaisivat, ja tiet?m?tt? edes mit? niist? ajatellaan tai sanotaan, ei tarvitse pel?t?, ett? jos erehtyy, h?nen erehdyksi??n hyv?ksyt??n tutkimatta.

En aio puhua paljoa hyv?n kasvatuksen t?rkeydest?; en my?sk??n aio pitk??n viipy? todistelemassa, ett? nyky??n k?yt?nn?ss? oleva kasvatus on huono. Tuhannet muut ovat sen tehneet ennen minua, eik? minun ollenkaan tee mieli t?ytt?? kirjaa seikoilla, jotka kaikki tuntevat. Tahdon vaan huomauttaa, ett? ammoisista ajoista on yleisesti moitittu k?yt?nn?ss? olevaa kasvatustapaa ilman, ett? kukaan olisi ehdottanut parempaa. Vuosisatamme kirjallisuus ja tiede t?ht?? melkoisesti enemm?n hajoittamiseen kuin rakentamiseen. K?ytet??n arvostelijan mahtipontista kielt?; mutta sen, joka tekee uusia ehdotuksia, tulee asettaa puheensa toisin ja tavalla joka eroaa oppineisuuden ongelmista. Huolimatta siit?, ett? on julaistu koko joukko kirjoitelmia, joiden yksinomainen tarkoitus muka on yhteishy?dyn saavuttaminen, on kuitenkin unhotettu kaikista hy?dyllisin seikka, nimitt?in ihmisten kasvattamistaito. Aineeni oli vallan uusi, huolimatta siit?, ett? jo Locke sit? oli kirjassaan k?sitellyt, ja pelk??n suuresti, ett? niin on oleva viel? senkin j?lkeen, kun min? olen julaissut kirjani.

Emme ollenkaan tunne lapsen luontoa; siit? muodostamiemme v??rien k?sitteiden nojalla joudumme, kuta pitemm?lle koetamme p??st?, yh? kauemmaksi harhateille. Viisaimmatkin henkil?t k?sittelev?t etup??ss? sellaista, mik? on t?rke?t? t?ysikasvuisten tiet??, ottamatta huomioon sit?, mit? lapset kykenev?t ymm?rt?m??n. He hakevat aina lapsessa t?ysikasvuisen ominaisuuksia, ajattelematta millainen lapsi on, ennenkuin se kehittyy aikaihmiseksi. Juuri t?t? lapsen tilaa olen mit? uutterimmin tutkinut, jotta voitaisiin hy?ty? huomioistani, vaikkapa koko metodini olisikin haaveellinen ja v??r?. On mahdollista, ett? olen suuresti erehtynyt sen suhteen, mit? pit?? tehd?, mutta luulen tarkanneeni sit? alaa, johon meid?n on kohdistaminen toimintamme. Tutkistelkaa siis aluksi paremmin oppilaitanne; sill? varmaankaan ette heit? ollenkaan tunne. Jos siis t?ss? tarkoituksessa luette t?t? kirjaa, luulen teill? voivan olla siit? jotakin hy?ty?.

Mit? tulee siihen kirjani osaan, jota tullaan sanomaan systemaattiseksi, mutta joka oikeastaan vaan kuvaa luonnon kulkua, niin se on enimmin antava lukijalle aihetta ep?ilyksiin; ja t?lt? puolen my?s ep?ilem?tt? tehd??n hy?kk?ys minua vastaan ja ehk?p? syyst?kin. Pidet??n kirjaani pikemmin uneksijan kasvatusta koskevina haaveiluina kuin kasvatusta k?sittelev?n? tutkimuksena. En mahda sille mit??n. En esit? toisten aatteita, vaan omiani. Minun katsantokantani on vallan erilainen kuin muiden ihmisten; jo aikoja sitten on minua siit? moitittu. Mutta riippuuko siis omasta vallastani muuttaa katsantotapaani ja aatteitani? Ei suinkaan. Minun vallassani on vaan karttaa oman arvostelukykyni ja aatteideni liiallista ihailua ja v?ltt?? sit? luuloa, ett? min? muka olisin viisaampi kaikkia muita ihmisi?; min? voin ainoastaan olla ehdottomasti luottamatta vakaumukseeni, mutta en voi sit? hyl?t?; siin? kaikki, mink? voin tehd? ja mink? teen. Jos siis joskus puhun ehdottomaan tapaan, se ei tapahdu siin? tarkoituksessa, ett? tyrkytt?isin mielipidett?ni lukijalle; tahdonhan vaan h?nelle lausua oman ajatukseni. Mink?t?hden esitt?isin ep?ilyksen muodossa sellaista, jota omasta puolestani en ollenkaan ep?ile? Lausun tarkalleen ne ajatukset, jotka liikkuvat mieless?ni.

Vapaasti esitt?ess?ni mielipiteit?ni, en suinkaan kuvittele niit? yleisp?teviksi, mink? vuoksi aina mainitsen perusteeni, jotta niit? voitaisiin punnita ja minua niiden mukaan arvostella: mutta vaikka en ollenkaan aio itsepintaisesti puolustaa aatteitani, pid?n itse?ni kuitenkin velvollisena niit? julkaisemaan; sill? ne perusteet, joihin nojaan ja jotka eroavat muiden perusteista, eiv?t suinkaan ansaitse v?linpit?m?tt?myytt?. Ne ovat senlaatuisia, ett? niiden todellisuutta tai ep?p?tevyytt? on perin t?rke? tuntea, ja niihin perustuu ihmiskunnan onni tai onnettomuus.

Ehdottakaa vaan sellaista, mik? on toteutettavissa -- t?t? kuulen itselleni lakkaamatta toistettavan. T?m? on samaa, kuin jos minulle sanottaisiin: ehdottakaa sellaista, mit? jo tehd??n; tai ainakin ehdottakaa jotakin hyv??, joka sopisi yhteen voimassa olevan pahan kanssa. Sellainen ehdotus on muutamassa suhteessa viel? paljoa eriskummallisempi kuin minun ehdotukseni, sill? t?ss? hyv?n ja pahan sekoituksessa edellinen turmeltuu, ja j?lkim?inen ei parane. Kernaammin min? puolestani kokonaan noudattaisin k?yt?nn?ss? olevaa menettelytapaa, kuin ett? vaan puoleksi omistaisin hyv?n menettelytavan; siten ihmisess? olisi v?hemm?n ristiriitaisuutta; sill? h?n ei voi samalla kertaa tavoitella kahta vastakkaista p??m??r??. Is?t ja ?idit, mik? on toteutettavissa, on sama kuin mit? te tahdotte toteuttaa. Pit??k? minun vastata teid?n tahdostanne?

Jokaisen ehdotuksen toteuttamiseen ryhdytt?ess? tulee ottaa huomioon kaksi seikkaa: ensiksi ehdotuksen taattu oivallisuus, ja toiseksi mitenk? helppoa tai vaikeata sit? on toteuttaa.

Mit? tulee edelliseen n?k?kohtaan, takaa riitt?v?sti ehdotuksen luotettavaisuuden ja toteutettavaisuuden se seikka, ett? se hyv?, mink? se sis?lt??, piilee itse asian laadussa, kysymyksess? olevassa tapauksessa esimerkiksi se, ett? ehdotettu kasvatustapa on sovelias ihmisluonnolle ja ett? se hyvin vastaa ihmissyd?men vaatimuksia.

J?lkim?inen n?k?kohta riippuu erityisten asianhaarojen aiheuttamista suhteista, jotka asiaan n?hden ovat satunnaiset, ja jotka siis eiv?t ollenkaan ole v?ltt?m?tt?mi? ja jotka saattavat vaihdella ??rett?miin. Niinp? joku kasvatustapa saattaa olla sovelias Schweitsiss?, mutta sopimaton Ranskassa; toinen taas voi kelvata porvaripiireiss?, mutta ei ylh?isiss?. Kasvatustavan suurempi tai v?hempi sopivaisuus riippuu lukemattomista eri seikoista joita on mahdoton m??r?t? muuten kuin erityisesti sovittamalla metodia eri maihin ja eri olosuhteisiin. Koska kaikki n?m? erityissovittelut eiv?t oleellisesti kuulu aineeseeni, en My?sk??n aio niit? k?sitell?. Toiset tutkistelkoot niit?, jos haluavat, kukin silm?ll? pit?en sit? maata tai valtiota, joka on h?nen silm?m??r?n??n. Minulle on tarpeeksi ainoastaan se tieto, ett? kaikkialla, miss? ihmisi? syntyy, heit? voi kasvattaa ehdottamieni perusteiden mukaan ja ett?, jos heid?t on saatu kasvatetuksi sellaisiksi kuin min? ehdotan, on paraiten hy?dytetty sek? heit? ett? muita. Jos en saa t?t? teht?v?? toteutetuksi, niin ep?ilem?tt? olen v??r?ss?; mutta jos sen toteuttaminen minulle onnistuu, olisi my?skin v??rin minulta enemp?? vaatia, sill? enh?n lupaakaan enemp??.

?MILE ELI KASVATUKSESTA.

ENSIM?INEN KIRJA.

Kaikki on hyv??, l?htiess??n luojan k?sist?: kaikki huononee ihmisen k?siss?. H?n pakottaa toisen maan kantamaan toisen maan kasveja, toisen puun kantamaan toisen hedelmi?; h?n sekoittaa ja saattaa pois luonnollisesta j?rjestyksest??n eri ilmanalat, alkuainekset, vuodenajat; h?n silpoo koiraansa, hevostansa ja orjaansa; h?n mullistaa kaikki, rumentaa kaikki; h?n pit?? muodottomasta ja hirvi?m?isest?; h?n ei tyydy mihink??n sellaisena, kuin luonto sen on tehnyt, ei edes ihmiseenk??n; ihmisenkin h?n v?ltt?m?tt?m?sti tahtoo oppikurilla taivuttaa kuin maneesi-hevosen; ihminenkin on taivutettava muodin mukaan kuten h?nen puutarhansa puut.

Mutta ilman t?t? kaikki k?visi viel? huonommin, eik? meid?n sukumme tyydy puolinaisuuksiin. Asioiden nykyistilassa ihminen, joka syntym?st??n alkaen j?tett?isiin omin neuvoin el?m??n muiden keskuudessa, olisi kaikista kunnottomin ja kurjin. Ennakkoluulot, vaikutuksenalaisuus, v?ltt?m?tt?myys, esimerkki ja kaikki ne yhteiskunta-laitokset, joihin olemme uponneet, tukahuttaisivat h?ness? luonnon, antamatta mit??n sijaan. Luonnon k?visi silloin kuin nuoren pensaan, joka sattumalta on ruvennut kasvamaan keskell? tiet?, miss? vaeltajat pian kuihduttavat sen ty?kk??m?ll? sit? joka taholta ja taivuttamalla sit? joka suuntaan.

Sinun puoleesi k??nnyn, hell? ja huoltapit?v? ?iti, joka ymm?rt?v?isesti kyll? olet vet?ytynyt pois valtatielt? ja turvannut kasvavan vesan ihmismielipiteiden ristiriitaisuuksilta. Kasvata ja kastele nuorta taimea, ennenkuin se kuihtuu; sen hedelm?t ovat kerran tuottavat sinulle suloista iloa. Rakenna aikaisin suojaava kehys lapsesi sielun ymp?rille; joku toinen saattaa m??r?t? sen laajuuden, mutta sinun itsesi on pystytt?minen suojaava aituus.

Kasvit voidaan jalostaa puutarhataidon avulla ja ihmiset kasvatuksella. Jos ihminen syntyisi suurena ja vahvana, h?nen vartalonsa pituus ja h?nen voimansa olisivat h?nelle hy?dytt?m?t siihen asti, kuin h?n olisi oppimat niit? hyv?kseen k?ytt?m??n; jopa ne olisivat h?nelle vahingolliset, est?en toisia ajattelemasta h?nen auttamistaan; ja jos h?net j?tett?isiin omaan huostaansa, h?n kuolisi kurjuuttaan ennenkuin olisi oppinut tuntemaan tarpeensa. Valitetaan lapsen avutonta tilaa; mutta ei oteta huomioon ett? ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon, ellei ihminen olisi alkanut el?m??ns? ollen lapsi.

Synnymme heikkoina, tarvitsemme voimia; synnymme vailla kaikkea, ja tarvitsemme apua; synnymme typerin? ja tarvitsemme arvostelukyky?. Kaiken sen, mit? meill? ei ole syntyess?mme ja mit? tarvitsemme t?ysikasvuisina, sen meille antaa kasvatus.

T?m?n kasvatuksen tarjoaa meille joko luonto, ihmiset tai olot. Kykyjemme ja elintemme sis?inen kehitys johtuu luonnon kasvatuksesta; se tapa, jolla meit? opetetaan hyv?ksemme k?ytt?m??n t?t? kehityst?, johtuu ihmisten antamasta kasvatuksesta; ja oma kokemuksemme, jonka saavutamme kaikesta siit? mink? kanssa tulemme kosketuksiin, on olojen kasvatuksen tulos.

Jokaista meit? siis kasvattavat kolmenlaiset opettajat. Se oppilas, jossa n?iden eri opettajien antamat opetukset ovat toisilleen ristiriitaiset, on huonosti kasvatettu, eik? koskaan saavuta sis?ist? sopusointuisuutta; se taas, jossa ne tasasuhtaisesti yhtyv?t ja tavoittelevat samoja tarkoitusperi?, yksist??n saavuttaa p??m??r?ns? ja el?? johdonmukaisesti. Ainoastaan sellainen henkil? on hyvin kasvatettu.

N?ist? kolmesta kasvatuslajista luonnon suorittama ei ollenkaan riipu meist? ja olojen matkaansaama ainoastaan erityisiss? suhteissa; ihmisten antama kasvatus on ainoa, jota todella voimme hallita, mutta ainoastaan puutteellisesti; sill? kukapa voisi toivoa voivansa kokonaan ohjata kaikkien niiden henkil?iden puheita ja tekoja, jotka ymp?r?iv?t lasta?

Kasvatus on siis taito, ja sent?hden on melkein mahdotonta, ett? se tuottaisi hyv?? tulosta, kun ne olosuhteet, joiden sopusuhtaisuus on v?ltt?m?t?n sen menestymiselle, eiv?t ole kenenk??n ihmisen vallassa. Korkeintaan saattaa noudattamalla tarkkaa huolellisuutta enemm?n tai v?hemm?n l?hesty? p??m??r??, mutta jotta se todella saavutettaisiin, siihen vaaditaan perin suotuisaa onnea.

Mik? on t?m? p??m??r?? Se on, kuten juuri on osotettu, luonnon asettama kasvatus. Koska kolmen erilaisen kasvatuksen yhteisvaikutus on v?itt?m?t?n, jotta t?ydellinen tulos saavutettaisiin, niin on meid?n sovittaminen nuo kaksi kasvatuslajia sen kolmannen mukaan, joka ei ole vallassamme. Mutta kenties t?ll? luonto sanalla on liian ep?m??r?inen merkitys; t?ytyyp? siis koettaa sit? t?ss? l?hemmin m??ritell?.

Luonto, n?in meille sanotaan, ei ole muuta kuin tapa. Mit? t?m? merkitsee? Eik? kenties ole tapoja jotka ainoastaan pakollisesti omistetaan ja jotka eiv?t koskaan tukahduta luontoa? Onpa kyll?, ja sellainen on esimerkiksi kasveilla, jotka on taivutettu pois pystysuorasta asennostaan. Taas vapaaksi p??stetty kasvi tosin pysyy koukistuneena, joksi se on pakotettu v??ntym??n; mutta sen neste ei kuitenkaan silti ole lakannut virtaamasta alkuper?iseen suuntaansa, ja jos se yh? jatkuvasti versoo, se palaa pystysuoraan asentoonsa. Samoin on inhimillisten taipumuksien laita. Niin kauvan kuin ihminen on saman tilan alaisena, saattaa h?ness? olla sellaisia taipumuksia, jotka johtuvat tavasta, vaikka ne eiv?t ollenkaan olisi luonnon mukaisia; mutta niinpian kuin t?m? tila muuttuu, tapa lakkaa ja luonto palaa. Kasvatus ei suinkaan ole muuta kuin tapa. Mutta on olemassa ihmisi?, jotka unhottavat ja menett?v?t saamansa kasvatuksen, toisia taas, jotka sen s?ilytt?v?t. Mist? johtuu t?m? erilaisuus? Jos rajoittaa k?sitteen "luonto" luonnonmukaisiin tapoihin, voipi v?ltt?? t?t? k?sitteiden sekaannusta.

Synnymme vaikutteille alttiina ja syntym?st?mme alkaen meit? ymp?r?iv?t esineet meihin eri lailla vaikuttavat. Heti kun, niin sanoaksemme, tajuamme aistimuksiamme, her?? meiss? taipumus joko tavoittelemaan tai pakenemaan niit? esineit?, joista ne ovat aiheutuneet, ensin mik?li ne ovat meille mieluisia tai vastenmielisi?, sitten mik?li huomaamme sopusuhtaisuutta olevan tai puuttuvan meid?n ja n?iden esineiden v?lilt? ja lopuksi mik?li luulemme niiden vastaavan sit? onnen ja t?ydellisyyden k?sityst?, jonka j?rki meille antaa. T?m? taipumus laajenee ja vahvistuu siin? m??rin kuin tulemme vaikutteille enemm?n alttiiksi ja kuin valistumme; mutta tapojemme pakosta ja mielipiteidemme vaikutuksesta se my?hemmin muuttuu enemm?n tai v?hemm?n. Ennen t?t? muuttumista se on se meiss? piilev? ominaisuus, jota sanon luonnoksi.

T?m?n alkuper?isen taipumuksen mukaan pit?isi kaikki j?rjest??; ja t?m? k?visi p?ins?, jos nuo kolme kasvatuslajia olisivat ainoastaan erilaiset, mutta mit? tehd?, kun ne ovat ristiriitaiset kesken??n, kun esim. tahdotaan kasvattaa joku ihminen toisia eik? h?nt? itse??n varten. Silloin on sopusointu mahdoton. On n?et pakko vastustaa joko luontoa tai yhteiskuntalaitoksia, kun tulee kehitt?? joko ihminen tai kansalainen; sill? molempia ei voi yhdell? haavaa tehd?.

Jokainen pienois-yhteiskunta, kun se on rajoitettu ja hyvin kokoonpantu, erkanee suuresta yhteiskunnasta. Jokainen is?nmaanyst?v? on ankara ulkomaalaisille; n?m? ovat h?nen silmiss??n pelkki? ihmisi?, jopa vallan tyhj?narvoiset. T?t? ep?kohtaa ei voi v?ltt??, mutta se ei kuitenkaan ole varsin tuhoa tuottava. P??asia on se, ett? kohtelee hyvin niit? henkil?it?, joiden keskuudessa el??. Ulkomaalaisia kohtaan spartalainen osottautui kunnianhimoiseksi, saidaksi ja v??rintekev?ksi; mutta h?nen omien muuriensa sis?ll? vallitsi omanvoitonpyyt?m?tt?myys, oikeudellisuus ja sopu. ?lk?? luottako niihin kosmopoliitteihin, jotka teoksiinsa hakevat kaukaa velvollisuuksia, joita halveksien kielt?ytyv?t t?ytt?m?st? omaan ymp?rist??ns? n?hden. Sentapainen filosofi pit?? tataareista, p??st?kseen naapureistaan pit?m?st?.

Lakedaimonilainen Phaidaretes pyrkii p??st? kolmisatamiehisen neuvoston j?seneksi, mutta hyl?t??n. H?n palaa ollen vallan iloissaan siit?, ett? Spartassa on ollut kolme sataa miest?, jotka ovat h?nt? etev?mm?t. Luulen h?nen lausuntoaan vilpitt?m?ksi, ja on syyt? uskoa, ett? niin oli laita; siin? oikea kansalainen.

Er??ll? spartalais-naisella oli viisi poikaa sodassa, ja h?n odotti taistelu-uutisia. Helootti saapuu; vaimo kysyy vavisten, miten on k?ynyt. "Viisi poikaanne ovat kaatuneet taistelussa." -- "Halpa orja, olenko kysynyt sinulta t?t?!" -- "Olemme voittaneet taistelun." -- ?iti rient?? temppeliin ja kiitt?? jumalia. Siin? oikea kansalainen.

Se, joka yhteiskuntaj?rjestyksen alaisena el?en tahtoo pysytt?? etusijalla luonnolliset tunteensa, ei tied?, mit? tahtoo. Ollen alati sis?isen ristiriidan valloissa h?n ei koskaan ole oleva oikea ihminen eik? oikea kansalainen; h?n ei ole kykenev? itselleen eik? muille hyv?? aikaansaamaan. H?nest? on tuleva tuollainen tavallinen nykyaikaisilmi?, ranskalainen, englantilainen, poroporvari: sanalla sanoen ei yht??n mit??n.

Sen, joka tahtoo olla jotakin, olla oma itsens? ja aina johdonmukainen, tulee toimia niinkuin puhuu, tulee aina varmasti tiet?? mink? p??t?ksen aikoo tehd?, lis?ksi avoimesti se tehd? ja johdonmukaisesti panna t?yt?nt??n. Tahtoisinpa n?hd? sellaisen ihmeellisen ihmisen, jotta tiet?isin, onko h?n ihminen vai kansalainen, vai miten h?n menettelee, ollakseen kumpaakin yhdell? haavaa.

N?ist? kahdesta vastakohdasta johtuu kaksi toisilleen vastaista kasvatustapaa, joista toinen on julkinen, yhteiskunnallinen, ja toinen yksityinen, kotoinen.

Jos tahdotte saada k?sityksen julkisesta kasvatuksesta, niin lukekaa Platon teos "Valtio". T?m? ei ole mik??n valtio-opillinen teos, kuten luulevat ne, jotka arvostelevat kirjoja yksinomaan niiden nimen mukaan. Se on kaunein kasvatusopillinen tutkimus, mik? koskaan on kirjoitettu.

En pid? julkisena kasvatuksena sit?, jota tarjotaan noissa naurettavissa laitoksissa, joita sanotaan oppikouluiksi. En my?sk??n pid? sellaisena maailman kasvatusta, sill? se tavoittelee kahta tarkoitusper??, eik? saavuta kumpaakaan. Se ei kelpaa muuhun, kuin kasvattamaan kaksinaisia ihmisi?, jotka n?enn?isesti tekev?t kaikki muita varten, mutta jotka itse teossa aina yksinomaan ajattelevat itse?ns?. Ja kun t?m? teeskentely on kaikkien yhteisomaisuutta, se ei kykene ket??n pett?m??n. Se on siis pelkk?? turhaa vaivaa.

N?ist? ristiriitaisuuksista syntyy sekin, jota alati tunnemme sis?ss?mme. Luonnon ja ihmisten ajamina eri teille ja pakotettuina jakamaan harrastuksemme eri suuntiin, k??nnymme keskitielle, joka ei vie meit? kumpaankaan p??m??r??n. T?ten ollen koko elinaikamme taistelun ja ep?r?imisen alaisina p??t?mme el?m?mme, ilman ett? olemme p??sseet sis?iseen tasapainoon, ilman ett? olemme voineet hy?dytt?? itse?mme tai muita.

J?ljell? on siis vaan kodin tai luonnon kasvatus. Mutta mit? on muille sellainen ihminen, joka on kasvatettu yksinomaan itse?ns? varten? Jos nuo kaksi kasvatuksen p??m??r??, joita tavoitellaan, voitaisiin yhdist?? yhdeksi ja n?in poistaa ihmisluonnon ristiriitaisuudet, syrj?ytett?isiin h?nen onneltaan suuri este. Jotta voisi arvostella t?m?n mahdollisuutta, pit?isi n?hd? ihminen vallan valmiiksi kehitettyn?; olisi pit?nyt tutkia h?nen taipumuksiaan, n?hd? h?nen edistymist??n ja seurata h?nen el?m?nkulkuansa: pit?isi sanalla sanoen tuntea luonnonihminen. Luulen, ett? sittenkuin on luettu t?m? kirja, on edistytty muutama askel t?m?nkaltaisten tutkimusten alalla.

Mit? tulee meid?n tehd? kasvattaaksemme t?llaisen erinomaisen ihmisen? Paljo, ep?ilem?tt?, nimitt?in varoa ettei mit??n teht?isi. Kun on kysymyksess? vastatuuleen purjehtiminen, niin luovaillaan; mutta jos aallot ovat rajut ja jos tahdotaan pysy? paikoillaan, t?ytyy laskea ankkuri. Varo vaan nuori purjehtija, ettei ankkuritouvisi l?yhdy, ettei ankkuri laahaa j?ljess? ja p??st? alustasi tuuliajolle, ennenkuin olet sit? huomannutkaan.

Yhteiskuntaj?rjestyksen mukaisesti, joka on tarkasti m??r?nnyt jokaisen paikan, kukin on kasvatettava omaa paikkaansa varten. Jos joku erityist? paikkaansa varten kasvatettu henkil? j?tt?? t?m?n paikkansa, h?n ei kelpaa mihink??n. Kasvatus on hy?dyllinen ainoastaan silloin, kun onni suosii vanhempien lapselleen valitsemaa kutsumusta; kaikissa muissa tapauksissa se on vahingollinen kasvatille, ainakin niiden ennakkoluulojen vuoksi, joita se on terottanut h?nelle mieleen. Egyptiss?, jossa pojan t?ytyi valita is?ns? s??ty ja ammatti, kasvatuksella ainakin oli varma p??m??r?; meill? taas, miss? eri s??dyt ja ammatit yksist??n ovat pysyvi?, mutta niiden omistajat ja harjottajat lakkaamatta vaihtelevat, ei kukaan tied? kasvattaessaan poikaansa omaan s??tyyns? ja ammattiinsa, vahingoittaako h?n h?nt? vai ei.

Meid?n tulee siis laajentaa n?k?kantaamme ja pit?? oppilastamme ihmisen? yleens?, ihmisen?, joka on alttiina kaikille el?m?n vaiheille. Jos ihmiset syntyisiv?t kiinnitettyin? yhden maan maaper??n, jos samaa vuodenaikaa kest?isi koko vuoden, jos kukin alati nauttisi samoja kohtalon etuja, voimassa oleva kasvatustapa olisi erityisiss? suhteissa hyv?; lapsi, joka olisi kasvatettu omaa s??ty?ns? ja ammattiansa varten, joita ei koskaan vaihtaisi toisiin, ei voisi joutua k?rsim??n toisenlaisen aseman tuottamia ep?kohtia. Mutta kun otamme huomioon ihmiselon vaihtuvaisuuden ja t?m?n vuosisatamme levottoman ja vilkkaan hengen, joka mullistaa jokaisen uuden sukupolven olot, niin saatammeko kuvitella mielett?m?mp?? menettely? kuin se, ett? kasvatetaan lapsi, kuin ei sen koskaan tarvitsisi astua ulos huoneestaan ja kuin sen alati t?ytyisi olla l?himpiens? ymp?r?im?n?? Jos tuollainen poloinen astuu askeleenkin tasaisella maalla, jos h?n astuu askeleenkin alemmaksi, h?n on hukassa. Tuollainen kasvatustapa ei suinkaan opeta h?nt? kest?m??n k?rsimyksi?, se p?invastoin harjottaa h?nt? niit? kahta kipe?mmin tuntemaan.

Ajatellaan vaan lapsen suoranaista suojelemista; se ei riit?. Tulee opettaa sit? suojelemaan itse itse??n varttuneena miehen?, kest?m??n kohtalon kolauksia, v?ltt?m??n ylt?kyll?isyytt? ja voittamaan k?yhyytt?, el?m??n, jos niin vaaditaan, Iislannin j??kentill? tai Maltan paahtavan kuumilla kallioilla. Turhaan olette varovainen suojellaksenne lastanne kuolemalta; sen t?ytyy kuitenkin kuolla; ja vaikka sen kuolema ei olisikaan seuraus hemmottelevasta huolenpidostanne, niin t?m? huolenpito kuitenkin on v??r?lt? kannalta otettu. T?rke?mp?? kuin ett? estet??n sit? kuolemasta on, ett? opetetaan sille el?misen taito. El?minen ei ole hengitt?mist?, vaan toimimista; se on elintemme, aistiemme, lahjojemme ja kaikkien olemassa-olon tietoisuutta her?tt?vien ominaisuuksiemme k?ytt?mist?. Runsaimmin el?nyt ei ole se, joka on el?nyt kauimmin, vaan se, joka on tuntenut vahvimmin el?m?n tunnetta. Moni on haudattu satavuotiaana, mutta on ollut kuollut jo syntyess??n. Parempi h?nen olisi ollut kuolla nuorena, jos h?n todella olisi siihen asti el?nyt.

Koko viisautemme on orjamaisten ennakkoluulojen alaisuutta; kaikki tapamme osoittavat alistumista, ep?mukavuutta ja pakollisuutta. Yhteiskuntaihminen syntyy, el?? ja kuolee orjuudessa; kun h?n on syntynyt, h?n nivotaan kapaloihin; kun h?n on kuollut, h?n suljetaan ruumisarkkuun; el?ess??n ihmisen hahmossa, h?net vangitsevat yhteiskuntalaitoksemme.

Sanotaan useiden k?til?iden puristelevan vastasyntyneen lapsen p??t? antaakseen sille paremman muodon; ja t?m? sallitaan! P??mme, sellaisina kuin ne l?htev?t Luojan k?dest?, muka ovat huonosti muodostettuja; k?til?iden muka pit?? muovailla niit? ulkonaisesti ja filosofien sis?llisesti. Karaibit ovat puolta onnellisemmassa asemassa kuin me.

Tuskin on lapsi l?htenyt ?idin kohdusta ja tuskin se ehtii nauttia vapaudestaan saada liikuttaa ja ojentaa j?seni??n, kun se uudelleen sidotaan. Se kapaloidaan, se pannaan loikomaan p?? liikkumattomana ja jalat ojennettuina ja k?sivarret puristettuina kylkiin; se k??rit??n kaikenlaisiin liinoihin ja siteihin, jotka eiv?t salli sen muuttaa asentoansa. Hyv? on viel?, jos ei sit? ole kapaloitu niin kire?lle, ettei se voi hengitt?? ja jos on oltu kyllin varovaisia ja pantu se loikomaan kupeelleen, niin ett? ne nesteet, joiden tulee poistua suun kautta, p??sev?t itsest??n valumaan ulos; sill? lapsi ei edes ole niin vapaa, ett? voisi k??nt?? p??t?ns? sivulle helpottaakseen niiden valumista.

Vastasyntyneell? lapsella on tarve ojentaa ja liikuttaa j?seni??n, vapauttaakseen ne siit? j?ykkyydest?, jonka alaisena, ik??nkuin ker??n k??rittyin?, niiden on ollut pakko niin kauvan pysy?. Ne tosin ojennetaan, mutta ne estet??n liikkumasta; p??kin vangitaan myssyyn; tuntuu silt? kuin pel?tt?isiin lapsen n?ytt?v?n elonmerkkej?.

N?in jokaisen ruumiin sis?osien tarve p??st? kehittym??n ehk?ist??n est?m?ll? se liike, jota tuo kehitys vaatisi. Lapsi ponnistelee lakkaamatta turhaan ja t?ten uupuvat sen voimat tai hidastuu niiden varttuminen. ?idin kohdussa sen oli v?hemmin ahdas olla kuin kapaloissaan; en voi huomata mit? etua sill? on ollut syntymisest??n.

Toimettomuus ja pakollisuus, jossa pidet??n lapsen j?seni?, v?ltt?m?tt?m?sti h?iritsev?t veren ja muiden nesteiden kiertoa ja est?v?t lasta voimistumasta, kasvamasta ja vahingoittavat sen ruumiin rakennetta. Niill? seuduin, miss? ei ryhdyt? tuollaisiin luonnottomiin varokeinoihin, ihmiset ovat kaikki suuria, vahvoja ja sopusuhtaisesti kehittyneit?. Niiss? maissa, miss? lapset kapaloidaan, vilisee kyttyr?selk?isi?, ontuvia, v??r?s??risi?, riisitautisia, raajarikkoja ja kaikenlaisia vaivasia. Pel?t??n lapsen ruumiin tulevan viallisiksi, jos annetaan sen vapaasti liikkua, ja sent?hden kiireisesti puristetaan sen j?senet kokoon, ja t?ten todella saatetaan se surkastumaan. N?ytt?? silt? kuin tahdottaisiin tehd? lapset hervottomiksi, niin etteiv?t ne voisi tulla raajarikoiksi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet