Read Ebook: Bathseba: Davidin puheluja itsensä kanssa by Kilpi Volter

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 317 lines and 36461 words, and 7 pages

Mutta kun min? olen toisten kanssa, niin unhotan min? heid?t, ja j??n omien ajatusteni kanssa olemaan, sill? ne ovat niin pehme?t ja l?mpim?t, ett? ne ovat niinkuin valuisia hahtuvia, jotka liihottelevat minun p??lleni. Kun min? her??n niist?, ja toiset huomaan, niin katson min? yht'?kki? heit? silmiin, ja hymyilen heille niin iloisesti, ett? he katsovat kysyen minuun ja kummastelevat minua.

Mutta en en?? heit? huomaakkaan, ja kun min? olen hymyillyt heille, niin ottavat minun ajatukseni taas minun, enk? min? muistakkaan, ett? min? heid?n keskell?ns? istun.

Sill? minun syd?meni on saanut oman ajatuksensa, ja Bathseba minun mieless?ni aina lep??. Sill? h?nt? min? ajattelen, ja minun mieleni on syleily? ja suuteloa t?ynn? ja hiljainen halajoiminen keinuu minussa. Jos min? silm?ni ummistan, niin n?en min? h?nen edess?ni niinkuin l?mpim?n halauksen, ja jos min? avaan silm?ni, niin tekisi minun mieleni suudella ilmaa, ja levitt?? k?teni syleilyyn, sill? Bathseba liihottaa minulle kaiken yll?. Ja koko ajan rusottaa minussa niin pehme?sti, ett? min? aina unhotan itseni ja j??n sit? rusotustani el?m??n.

Min? muistelen ... sill? kun min? ajattelen itsess?ni, niin min? olen ennenkin el?nyt, ja minun menneest? el?m?st?ni nousee tuoksuja niinkuin kukkasmaasta, ja min? olen herkytetty muistojani muistamaan nyt.

Te Siionin tytt?ret, kuinka te soittelitte kun teid?n sankarinne tuli, h?n joka oli Goliatin ly?nyt. Sill? Israelin sotajoukko palasi ja sen yll? liehuilivat voiton viheri?t palmut. Min? silloin sen sotajoukon edess? ratsastin ja ylpe?sti nosteli minun ratsuni p??t??n. Ja kun minun takanani sotajoukko kohisi ja maa askelten v?kev?st? poljennasta vavahteli, tunsin min? rintani levittyv?n, sill? min? olin Goliatin ly?nyt, ja minun k?teni oli Israelin vihollisen maahan sortanut, ja nyt min? Israelin voittavan sotajoukon edess? ratsastin ja Jerusalemia l?hestyin, jossa min? tiesin kansamme meit? odottavan.

Kun sitte Jerusalem meid?n eteemme nousi ja sen tornit h??lyvien lippujen ja vehreitten lehtien alla olivat ja musta kansan paljous sen muurien harjat ja toistensa takana nousevat katot peitti niin ett? kaupunki siin? huojui ja heilui, niin vavahti minun syd?mess?ni, kun min? yksin siin? rivien edess? ratsastin ja kaikkien silmien edess? valuttavia portteja kohden ajoin, mutta min? nousin suoremmaksi satulassani ja kannustin hevostani, niin ett? se viskasi p??t??n taaksep?in ja heilahutti paksua harjaansa. Suunnattomat olivat rivit takanani, ja askelten kohinassa kumahteli voiton poljenta, ja laulu, joka takaani rivien pohjalta pid?tt?m?tt?m?n? nousi, oli voiton rajaton laulu ja v?en paljoudesta edess? humisi ilma ymp?rill?. Silloin korkeat portit minun silmiss?ni himersiv?t, takana h??m?tti suora ja kukiteltu tie, ja kahden puolen sit? vallettui tihe? ihmissein?. Mutta taampaa tielt? valutti valkoinen naisten parvi minua kohden. Ja kun min? ajoin portista sis??n, niin hel?htiv?t harput soimaan ja huilut helisem??n ja ne valkoiset naisten parvet liikkuivat minua kohden. Niill? naisilla oli kukkasia k?siss?, muutamalla yksi ainoa suuri helottava kukkanen, toisilla kukkaskimppu kummassakin k?dess?, heill? oli valkoiset vaatteet kaikilla, ja kun he tulivat minua kohden, niin oli se kuin utua. Sitte rupesi satamaan kukkasia minun p??lleni, sill? he rupesivat heitt?m??n kukkasiansa minulle; niit? tuli silmille ja rinnalle, viimein minun t?ytyi nostaa kilpe?ni hiukan suojatakseni itse?ni niilt?, niin ett? ne kahisivat kilven kiilt?v?? kylke? my?ten ales hevosen jalkoihin, niin ett? se kahlasi kukkasten keskelt? ja nosteli jalkojansa, sitte se suihkasi yhden kukkasvihon suuhunsa, ja pudisteli sit? hampaissaan. Minun mieleni rupesi asettumaan, ja min? p??stin kyp?rin nauhan leukani alta vallalleen ja otin sen p??st?ni ja annoin hiusteni liehua valloillaan. Sitte min? katselin ymp?rilleni ja min? ilostuin, kun min? niit? kiertelevi? parvia katselin. K?sik?dess? ne siin? liehuilivat minun edess?ni, mustat hivukset ilmassa vapaina ja valkoiset puvut ymp?rill? hulmumassa. Siin? ne hupenivat minun tielt?ni pois, kun min? eteenp?in ratsastin, ja tanssivat minun edest?ni. Min? tulin iloiseksi, sill? he olivat kaikki niinkuin he olisivat olleet minun tuttaviani, ja minun teki mieleni antaa heille k?tt? jokaiselle, sill? heid?n silm?ns? katselivat niin iloisina minua. Yhden silm?t olivat vallattomana hymyn?, mutta ei h?n katsonut minua eik? toisiakaan kohden, iloitsi vaan ja taputti k?si??n yhteen, kun silm?t jonkun kanssa yhteen sattuivat; toisen posket h?nen vieress??n olivat iloisissa kuopissa, kun h?n kulmiensa alta, ik??nkuin katsettansa salaten, minua katseli; heid?n kummankin takana n?kyi kolmas, sen silm?t lep?siv?t silm?nr?p?yksen verran totisina minun p??ll?ni, mutta kun h?n huomasi minun katsovan h?nt?, lensi h?n punastuvaksi, ja riensi ottamaan kahta viereist??n k?dest? ja niiden kanssa pois lent?m??n, mutta menness??n katsoi h?n viel? olkansa ylitse taakseen ja punastui toisen kerran, kun h?n n?ki minun viel?kin h?nt? katselevan, min? olisin suudellut h?nt? keskelle sit? punastuvaa poskea. Silloin lensi iso kukkasvihko minua p?in silmi?, ja kun min? taas rupesin n?kem??n, niin nauroivat kaikki ymp?rill?, mutta min? kostin yhdelle, joka kaikkein enimm?n nauroi, ja sieppasin kukkaset silt?, ja ajattelin sitaista h?nt? itse?ns?kin uumilta ja nostaa kanssani hevosen selk??n, mutta h?n sai kierretyksi itsens? irti k?sist?ni ja juoksi pois, ja vasta kun h?n jonkun matkan p??ss? oli, k??ntyi h?n ymp?ri ja katseli minua hele?sti nauraen ja hengitti nopeasti. H?n olikin kaunein ja iloisin kaikista, ja min? ajattelin ottaa h?nen kiinni viel?, kun h?n sielt? toisten takaakin viel? nauroi, enk? min? olisi pit?nyt v?li?, vaikka min? olisin h?nt? ihan keskelle suuta suudellut, mutta sitte tuli jo, ennenkuin min? h?nt? sain kiinni, toisia minun silmiini, enk? min? en?? muistanutkaan ajatella sit?, kuinka notkeasti h?n oli lev?nnyt minun k?sivarrellani, ennenkuin h?n siit? pois sai itsens? kierretyksi. Ja sitte oli taas kaikki minun silmiss?ni paljasta tanssivaa humua ja hymyilevi? silmi? ja tuoreita poskia, joille veri nousi ja laski raikkaina kukkasina, enk? min? koko siit? illasta muuta muista. Ja kun min? sit? viel?kin muistelen, niin menev?t minun silm?ni valuiseen hymyyn.

Kun min? sitte olin kuningas, ja minun mielt?ni veti kaukaisiin maihin, niin on minulla siit? toisia muistoja. Sill? kun min? sotajoukkojeni kanssa olin liikkeell? ja vieraitten maitten keskell? olin, niin ?isin kun min? yksin j?in ja kun voiton hymin? ymp?rilt?ni vaikeni, niin istuin min? valveilla ja katselin y?t?, ja minun mielell?ni lep?si tumma kaiho, ja oli, ik??nkuin min? olisin kahta k?tt? halajoinnut, jotka minun kaulani ymp?rille kiertyisiv?t, ja ik??nkuin minun huuleni olisivat hakeneet kahta l?mmint? huulta...

Kun sitte p?iv? valkeentui, ja minun sotajoukkojeni ilo taas eteenp?in pauhasi, ja kun uudet kaupungit viheri?isten lehdikk?jens? keskelt? eteen nousivat ja id?n kuninkaat palmuja heilutellen vastaan tulivat ja minut kaupunkeihinsa veiv?t ja polvistuen johtivat minut palatsiensa korkeista ovista sis??n, niin kun ilta tuli, ja min? loistavassa salissa ylh?isell? istuimella istuin ja kuninkaat minun kummallakin puolellani, niin k?skin min? soittajat soittamaan, ja annoin ruhtinatarten eteen tulla ja tanssia.

Kun sitte ymp?rill? humu her?si, ja soitto korkeissa holveissa kajailemaan rupesi, ja kun naisten ilmaiset ryhm?t rupesivat iloisten pilarien v?list? liehuilemaan esiin, niin olin min? alallani ja pysyin sanattomana. Ne parvet olivat niinkuin valkoiset pilvet, kun ne tulivat, ja kepe? hulmunta nousi silmien eteen niist?. Soitto humuili niiden tullessa valuisesti ja ik??nkuin olematonta tavoitellen, mutta sitte se l?ysi itsens? ja sen kohina syventyi. Sen syventyv?n soiton mukana l?heniv?t tanssijain parvet, ne tulivat tanssin syliss? silm??n, kiertelev?t k?sivarret paljastuivat siit? vaalevasta hulmunnasta, sitte min? n?in silm?t, ja niiden silmien loisto oli totinen ja ne hohtivat suorasti minua kohden, ja heid?n keskelt??n hulmahteli tuoksu, joka oli hyv? ja raskas, ja kun se hiveli minun poskiani, niin min? hengitin sit?. Min? hengitin sit? hiljaa ensin, ja koetin olla tyyni ja kylm?. Siin? itse?ni pid?tellen, min? kuuntelin, kuinka soiton kohina paisui ja nousi, ja sitte min? sis?ss?ni ik??nkuin aukenin, ja minussa her?si painava halu vet?? rintani t?yteen sit? tuoksuavaa ilmaa, ja antaa itseni huumahtaa sen soiton mukaan, enk? min? en?? miss??n olisi itse?ni vastustaa tahtonut. Nyt min? n?in rinnat, jotka vavahtelivat harsojen alla, ja min? n?in uumat, jotka taipuilivat tanssin k??nteiss? ja kaikki oli kuuma ja tummassa vauhdissa lent?v? py?rre, ja kaikki silm?t paloivat minua kohden, ja se palo oli totinen ja syttyv?, niin ett? min? v?r?hdin itsess?ni, kun min? niiden silmien katsannon kohdeni tunsin. Kun min? siin? kuulustelin, niin en min? pysynyt istumassa en??, vaan nousin seisomaan, ja min? vapisin hiukan. Sill? se soitto tuli nousussaan, niinkuin v?kev? valli ja silm?t ummessa ja k?det kurotettuina olisi sen haltuun itsens? heitt?nyt ja sen kantamaksi itsens? j?tt?nyt, mutta kun se laski, niin sen lasku oli paljas hekuma, joka v?risi, ja tainnuksissa sen syliin vaipui. Viel? kerran min? vedin rintani t?yteen sit? raskasta ja tuoksuvaa ilmaa, joka leyhyi ymp?rill? niinkuin hivelev? usva, ja sitte oli silmiss? en?? vaan notkuva py?rre ja kuuma lento. Silloin huumahti mieli ja min? horjahdin yhden askelen eteenp?in, mutta sitten min? jo tulin juosten istuimen portaita alas ja seisoin keskell? py?rrytt?v?? tanssia. Yhden silm?nr?p?yksen min? katsahdin ymp?rilleni, ennenkuin min? itseni j?tin, mutta sitte katosi kaikki silmist?, enk? min? muuta muista kuin kuumottavan posken, jota vastaan minun poskeni hiipi ja l?mpim?n rinnan, joka vavahdellen taipui minun rintaani vastaan. Ja sitte oli, ik??nkuin min? olisin lent?nyt pois, ja niinkuin min? olisin syvi? ulappoja sukeltanut, joissa ei mit??n tietoa ole.

Kun min? sit? kaikkea ajattelen, niin minun syd?meni on niinkuin kukkastarha, ja monta tunnetta on sill? kukostanut, niin ett? sen muistoista kasvaa tuoksu, joka nousee p??h?n niinkuin v?kev? viini. Oh, sill? monta muistoa minussa virkoo, ja min? el?n muistoissani el?m?ni uudestaan rinnassani, niinkuin min? nyt vasta sen el?isin.

Mutta katso, nyt vasta min? sent??n tied?n, mit? rakkaus on. Sill? rakkaudessani min? muistamaankin opin. Ja rakkaus on v?ikkyv? kangastus ja et?isyyden uni ja mielen sulanut sointu, mutta sitte on rakkaus viel? niinkuin punertavan veren rusko ja l?mmin suihku.

Min? olen itseeni vet?ytynyt ja pehme?t unet keinuttelevat minun mielt?ni. Ja vaikka min? katselen ymp?rillenikin, niin min? j?t?n sen kohta, ja palaan itseeni takaisin, sill? minussa on niin hyv? olla, ja l?mpim?t ajatukset minun syd?mess?ni vihertelev?t, ja niitten kanssa on suloista olla.

Ja min? olen niinkuin nainen, joka tiet?? sankaria rintansa alla kantavansa, ja joka aina eteens? hymyilee, vaikka h?n yksinkin on; ja h?nen kaltaisensa min? olen, sill? min? hellyt?n syliss?ni minun suurta ja l?mmint? onneani.

Min? olen kokoutunut itseeni, sill? minun syd?meni on kukkurallansa minussa. Ja vaikka min? koko p?iv?n yksin istuisin, ja vaikk'en min? muuta tekisi kuin k?si?ni ristiss? pit?isin, niin herkkyisi minun oloni t?yten? sent??n, enk? min? v?syisi sit? yht? ainoaa mieless?ni kuvailemasta. Sill? minun suoniini on rakkauden hunajaa valutettu, ja silm?t ummessa min? Bathsebaa halajan. Oi, min? olen el?m?lleni niin l?mpim?sti kiitollinen, sill? el?m? on ollut niin hyv? minulle, ja on minun rikkaaksi itsess?ni tehnyt.

Yhten? iltana, kun min? huoneeni katolla istuin, ja kun oli tyyni, niin min? kuulin laulavan ??nen, ja kun min? katsoin, niin istui Bathseba palmunsa varjossa ja lauloi. H?n luuli olevansa yksin, ja hyr?ili ??neens?, ja min? erotin joka sanan, kun se kumpusi h?nen huuliltaan. Enk? min? uskaltanut liikahtaa istuessani siin?, ja pelj?ten ajattelin min?, ett? h?nelle tulisi jotain muuta mieleen, niin ett? h?n lakkaisi laulamasta. T?ll? tapaa h?n lauloi, ja joka sana viiv?hti hiljaisessa ilmassa: -- -- --

Minun on l?mmin olla mieless?ni, ja ihmetellen ja viiv?ht?en min? ymp?rilleni silm?ni nostan. Sill? min? el?n uudessa ilmassa, joka on suloinen ja painava rinnan ymp?rill?, enk? min? tied?, onko t?m? totta.

Yhden kerran n?en min? edess?ni syv?t, syv?t silm?t, ja niihin silmiin on sidottuna maailman kaikki hellyys ja hyv?ilev? veto, ja ne silm?t katsovat minua suorasti silm??n ja ottavat minua syd?men pohjaan. Ja hetkitt?in unhotan min? itseni katsomaan niit? silmi? vastaan, niin ett? min? tunnen, kuinka minun poskeni l?mpenev?t.

Oh, sill? koko minun oloni on niinkuin unenn?k??. Enk? min? osaa ajatella, mit? min? olen, ja miss? min? olen, vaan min? olen niinkuin l?mpimiss? harsoissa, ja minun on suloista ja pehme?? olla, ja minun ajatuksenikin ovat punastuvaiset. Ja kaikkein mieluimmin sulkisin min? joka hetki silm?ni ja pysyisin hiljaa, sill? silloin rusottaa minussa niin l?mpim?sti, ja minun mieleni ymp?rille tulee niin hele? kuultavuus, ett'ei minun tarvitse muuta kuin hiljaa painaa k?dell?ni syd?melleni, ja minun on suloista olla.

Ja kepe? oli Ruthin jalka ja l?mmin h?nen poskensa, koska h?n Boaksen tyk? hiipi, kun h?n nukkui. Sill? niin se oli tullut h?nen mieleens?, ett? h?n h?nen tyk?ns? hiipisi, ja h?n oli taputtanut k?si??n yhteen, kun se ensin h?nen mieleens? tuli, sill? h?n ajatteli, ett'ei Boas h?nt? ollenkaan odottaisi, ja ett? olisi hauska katsoa, kummoisiksi Boaksen silm?t tulisivat, kun h?n yht'?kki? h?nen eteens? ilmestyisi. Sill? se Boas oli niin kaunis ja iloinen poika, ja kohta kun h?n sen n?ki, teki h?nen mielens? kujeilla sen kanssa, sill? se katseli sitte niin leikkev?sti ja myh?ss?suin p??lle, vaikk'ei se tollus itse mit??n osannut. Ja h?n hiipi hiljaa, varpasillaan, n?in, ett'ei kukaan vaan kuulisi ja h?n tahtoi viel?kin ruveta taputtamaan k?si??n yhteen, kun h?n ajatteli, ett'ei se Boas yht??n h?nt? odottaisi ja ett? h?n juuri kohta olisi h?nen tyk?n?ns?. Mutta sitte k?ski h?n itsens? pysym??n hiljaa, hyvin hiljaa, vaikka v?kistenkin tahtoi nauruttaa, ja h?n pisti sormensa huulilleen, ett? ne vaan vaiti pysyisiv?t. Sitte kun h?nen niin hiljaa t?ytyi kulkea, rupesi h?n tuntemaan, ett? h?nen syd?nt?ns? hiukan tykytti. Mutta h?n unhotti sen, sill? koko p?iv? oli ollut niin iloinen, ja h?nen suunsa meni hymyyn taas, kun h?n sit? kaikkea muisteli. Sill? aamusti kohta oli h?n niin iloinen ollut, ja kun h?n sitte oli Boaksen pellon ohitse tullut ja sen aidan ylitse kori kainalossa kiivennyt, niin oli viel? ihan kuin h?nen korvissaan olisi soinut kahisevien olkien helke, ja sirppien suihke, ja h?n tunsi niinkuin keltaiset oljet nytkin pehme?sti h?nen paljaiden jalkojensa alla taipuilisivat. Oh, h?n oli aivan p?iv?npaiste, sill? pellolla siell? oli h?n n?hnyt Boaksen, ja h?n oli kohta j?tt?nyt korinsa, johon h?n oli t?hk?p?it? noukkimaan tullut ja laskenut sen py?rt?neelle ruohojen keskelle ja mennyt Boaksen tyk? ja ottanut h?nt? k?dest?, ja katsonut h?nt? suoraan silmiin, kun h?n sanoi h?nelle: katso, sin? olet kaunis, ja sin? olet kauniimpi kuin kaikki toiset nuoret miehet, ja min? tahdon sinun j?ljiss?si sitoa, kun sin? edell? niit?t. Ei se Boas siihen ollut muuta osannut, kuin ensin j??nyt leve?sti ja iloistuneesti h?nt? silmiin katsomaan; eik? h?nt? itse?ns?k??n ollut muuta kuin hiukan naurattanut, kun h?n sen Boaksen siin? niin neuvottomana n?ki, vaikka h?n selv?sti huomasi, ett? se jotain olisi vastata tahtonut, saamatta sent??n mit??n huuliltaan, mutta sitte h?n oli salannut vallattomuutensa ja kumartunut alas ja ruvennut sitomaan niin ett? Boaksenkin kappaleen aikaa viel? seisottuaan ja h?nt? katsottuaan oli t?ytynyt niitt?m??n ruveta. Ja sitte oli Boas niitt?nyt ja h?n oli sitonut. H?nen syd?mens? oli ollut paljas ilo, kun Boas ne oljet olkansa taakse heitti, ja h?n ne jalallisiksi sai koota; ja h?n oli hymyillyt, kun Boaksen oljet h?nen k?siens? alla kellersiv?t ja kahisivat. Kun sitte oli tullut uusi sarka, ja eteen oli tullut syv? oja, niin oli h?n noussut pystyyn ja mennyt Boaksen tyk? ja h?nen silmiss??n oli palanut vallattomuus, kun h?n oli sanonut Boakselle: nyt en min? tahdokkaan itse menn? ojan ylitse, vaan sin? saat nostaa minun ylitse, Boas. Mutta kun Boas sitte oli tavottanut h?nt? tehd?kseen niin, oli h?n jo hyp?ht?nyt ojan ylitse ja nauranut sen toiselta puolelta Boakselle, kun se siihen oli tolmistuneena j??nyt seisomaan. Mutta silloin oli Boaskin hyp?nnyt ojan ylitse ja h?nen oli t?ytynyt ruveta sen edell? juoksemaan, kun se koetti h?nt? kiinni. Hyv? Jumala, kuinka h?n oli juossut ja nauranut, ja kuinka h?n oli ollut heng?styksiss??n, kun se Boas h?nen viimein oli kiinni saanut. Vasta puolisarassa se oli ollut, h?n oli kuullut, kuinka oljet rupesivat kahisemaan h?nen takanaan, siin? samassa oli Boas kasvot punottavina ja nauravina tullut h?nen rinnalleen, ja ennenkuin h?n oli kerjennyt seisahtamaan ja antamaan sen juosta ohitsensa ja nauranut sille, oli se siepannut h?nt? uumilta ja nostanut k?sivarsilleen. Kuinka sen k?sivarsi oli ollut v?kev? ja turvallinen, kun se h?nen ymp?rill??n oli lev?nnyt, h?n oli istunut siin? vaan ja pyyhkinyt hiuksia silmilt??n ja h?nen rintansa oli tykytt?nyt, sill? h?n oli juossut vahvasti. Ja kun Ruth sit? muisteli, niin h?n ihmetteli, miks'ei h?n ollut antanut Boaksen suudella itse??n suulle, silloin kun h?n oli laskenut h?nen sylist??n alas, sill? niin oli Boas koettanut tehd?, ja niin oli h?n itsekin halajoinnut h?nen tekev?n, kun h?n siin? h?nen syliss??n oli ollut ja h?nen levollisesti hengitt?v?? rintaansa vastaan oli nojannut. -- Ruthin suu oli naurussa, kun h?n sit? kaikkea muisteli, mutta koko ajan astui h?n hyvin varovasti ja joka askelella viiv?ht?en kuunnellakseen, jos kukaan kuulisi h?nt?. Tuntui niin hupaiselta, kun h?n ajatteli, ett? h?n kohta saisi n?hd? Boaksen taas, ja ett? h?n olisi aivan yht? l?hell? h?nt? kuin pellollakin. Mahtoiko h?n nukkua? Oh, se nukkuu, se tollo, eik? yht??n kipen?? tied? minua odottaa! Tai jos se on valveilla, ja ajattelee minua? Ei, nukkuu se, nukkuu varmasti. Sill? on niin verev?t posket, vallan purtavat, kun ne siin? vaalevan untuvansa alla ovat, kun h?n ne tyynylle laskee ja silm?ns? sulkee, nukkuu h?n kohta. Ja h?n mietti, mitenk? h?n h?nelle tekisi, panisiko h?n k?tens? h?nen silmilleen ja sitte vasta her?tt?isi h?nen, ja k?skisi arvata, kuka h?n on, vai menisik? h?n h?nen tyk?ns? vaan ja katsoisi h?nt? pienen aikaa, kun h?n nukkuu, ja juoksisi pois sitte ja huutaisi vasta oven raosta h?nt? nimelt? ja l?htisi juoksemaan sitte ja nauraisi t?ytt? kurkkua. Oh, mutta tuossa h?n jo onkin! H?n s?ik?hti, sill? siin? h?nen edess??n Boas nukkui, sill? oli kaula paljaana, ja toinen k?si p??n alla, hiukset ep?j?rjestyksess? tyynyll?, h?n ajatteli juosta pois, mutta h?n j?i seisomaan, ja h?nen syd?mens? syk?hteli. Ja kun h?n siin? katsoi, kuinka versovina Boaksen nuoret posket lep?siv?t siin? tyynyll?, ja n?ki kuinka l?ys?n? h?nen valkoinen paitansa hipaisi h?nen l?mmint? kaulaansa, niin her?si h?ness? tunto, niinkuin h?nen olisi hyv? olla, kun h?n saisi h?nt? l?helle itsens? hiipi?, ja h?n tunsi poskensa punastuvan, kun h?n ajatteli, ett? h?n k?tkisi ne Boaksen rintaa vastaan, kun se siin? h?nen silmiens? edess? tyynesti nousi ja laski valkoisen paitansa alla. Silloin h?nen mielens? tuli yht'?kki? niinkuin paljas ilo, ja h?n otti k?dell??n Boaksen vaatteen liepeest?, sill? sinne h?n tahtoi menn?, ja h?nen olisi ik?v? olla, joll'ei h?n Boasta liki p??sisi. Ja ennenkun h?n ajatteli mit??n, oli h?n nostanut sit? vaatteen lievett? ja pujahtanut sen alle, h?nen k?tens? hiipiv?t Boaksen l?mpim?lle kaulalle, ja h?n itse veti itsens? Boasta l?helle. Silloin vasta Boas her?si ja avoi silm?ns?, mutta ennenkuin h?n yht??n sanaa suustaan sai, olivat Ruthin huulet hakeneet h?nen huulensa, eik? h?n en?? koettanutkaan mit??n sanoa, vaan sulki silm?ns? taas ja h?nenkin k?tens? hiipiv?t Ruthin ymp?rille, niin ett? heid?n rintansa sukelsivat toisiansa vastaan ja ett? heid?n huulensa j?iv?t toisiinsa liittyneiksi. -- Mutta kun aamu valkeni, niin nukkuivat Ruth ja Boas sylitysten, ja heid?n hengityksens? nousi ja laski yht? haavaa.

Veri humisee minun suonissani, ja min? olen niin, ett'en min? viel?k??n ole rauhottunut, vaikka min? jo kauan olen istunut huoneessani, ja koettanut tyventy?.

Sill? min? n?in h?nen, Bathseban. Se oli ulkona, kadulla, juuri ?sken. Min? olin ollut ulkona k?velem?ss?, mutta olin k??ntynyt takaisin jo, ja palasin kotiin p?in. Oli ehtoopuoli, aurinko oli alhaalla ja pitk?t vilvakkaat varjot leikkasivat katua viistoon. Min? olin astunut alkumatkan ripe?sti, ja siit? oli veri noussut liikkeelle minussa, niin ett? min? tunsin poskeni raittiiksi ja silm?ini alustat vilkastuneiksi. Nyt min? k?velin hiljemmin ja annoin p??llysvaatteeni lepatella avoimena rinnallani ja kaulallani, ja katselin huolettomasti ymp?rilleni. Silloin Bathseba minun silmieni alle ilmestyi. H?n tuli toiselta puolelta katua viistoon minua kohden. H?nell? oli valkoinen huivi heitettyn? olan ylitse, ja h?nen paljaat hiuksensa kellersiv?t auringossa. Ensin kun min? odottamatta n?in h?nen, tunsin min? heikon tuskan v?r?ht?v?n rinnassani, mutta se meni ohitse kohta, ja kun min? nyt tunsin h?nen kohdeni tulevan, niin min? melkein seisahdin, ja tuskin min? olisin voinut saada itse?ni rient?m??n h?nen ohitsensa, vaikka olisi tullut minun mieleenikin tehd? niin. H?n astui kepe?sti ja h?n n?ytti kiirehtiv?n, ik??nkuin h?n olisi pikimm?lt??n vaan j?tt?nyt kodon ja juossut kaupungilla ja nyt rient?isi palaamaan. Juuri kun h?n oli minun edess?ni, jonkun askelen minusta, ja h?nen piti astua k?yt?v?lle, nosti h?n silm?ns? maasta, ja meid?n silm?mme lep?siv?t pari silm?nr?p?yst? toisissaan. Min? seisahduin kokonani. H?n ei ensin n?ytt?nyt muistavan minua, h?n oli toisella jalallaan astunut k?yt?v?lle, ja aikoi astua minun ohitseni. Mutta sitte h?n n?kyi palaavan itseens?, ja ennenkuin h?n viel? oli toisella jalallaan enn?tt?nyt astumaan k?yt?v?lle, katsahti h?n toisen kerran minuun, ja h?nen astumisensa viiv?hti. Silm?nr?p?yksen h?n n?kyi huojuvan, kunnes h?nen mieless??n selkeytyi, ja yht'?kki? nousi h?nen vasen k?tens? h?nen rinnalleen, h?n seisahtui kokonaan ja palasi nojaamaan sille jalalleen, joka viel? oli kadulla. H?nen silm?ns? j?iv?t katsomaan minua suoraan silm??n, ne katsoivat totisesti ja s?ik?ht?neesti ja niin, ik??nkuin h?n ei voisi pid?tt?? itse?ns? viel? yhden silm?nr?p?yksen katsomasta minua. Mutta kun min? sain molemmat k?teni nousemaan h?nt? kohden, niin n?in min?, kuinka h?n vavahti, ja ennenkuin min? viel? olin voinut askelta tehd? h?nt? kohden, oli h?n koonnut hameensa liepeet, nopeasti noussut k?yt?v?lle, ja mennyt minun ohitseni, niin ett'en min? n?hnyt h?nest? muuta kuin sen, kun h?n h?t?isesti ja eteenp?in kumartuneena katosi minun silmist?ni kadun kulman taa.

Kun min? yksin huoneessani istun ja y?n hetket tyk?htelev?t minun ohitseni niinkuin raskas virta, niin istun min? ja ajattelen Bathsebaa.

Ja minun mieleni meri velloo minussa ja sen k?ynti on syv?. Ja minun yll?ni liihottelee Bathseban kuva, ja min? tunnen niinkuin min? h?nen l?sn?olonsa ymp?rill?ni tuntisin, ja l?hell?ni ja vieress?ni, ja kun minun hengitykseni nousee ja laskee, niin tunnen min?, niinkuin h?n kuumassa halauksessa minun rinnallani lep?j?isi.

Ja y? vaikenee syv?n? ja y?n hetket tyk?htelev?t, mutta min? istun, enk? liikahda istuimellani, ja minun k?teni ovat vaipuneet toistensa p??lle minun polvilleni.

Min? olin taas kauan istunut katollani ja yksin ajatellut, kun min? yht'?kki? huomasin, ett? kuu oli puhjennut n?kyviin ja valaissut pumpulaiset pilvet ymp?rill??n. Kun min? siit? rupesin katsomaan ymp?rilleni, niin n?in min? ja tunsin itsess?ni ett? ilmassa ja maailmassa oli lauhea kev?t. Sill? kuun takana oli lient?en sininen taivas, ja kuun valaisemassa ilmassa liehui hentoa tuoksua, joka sai ihmisen vet?m??n henke?ns? syv?sti. Silloin min? tunsin itseni rinnassani vedetyksi ja herkytetyksi, ja min? luulin, ett? minun t?ytyisi itke?. Ja ennenkuin min? mit??n ajattelin, menin min? sinnep?in, miss? min? tiesin Bathseban olevan, ja kun min? tulin niin, ett? min? silmill?ni n?in koko h?nen huoneensa, niin laskin min? itseni polvilleni, ja otin k?sill?ni kattoni rintanojasta, sill? min? tunsin itseni niin heikoksi, ett? minun t?ytyi pit?? kiinni. Kun min? sitte olin kauan ja r?v?ht?m?tt? suoraan sinne katsellut, ja min? rupesin riutumaan, ett? min? niin l?hell? Bathsebaa olin, ett? h?n juuri minun silmieni alla saattoi olla, niin annoin min? kyynelteni ruveta tulemaan ja kastaa poskeni, niin ett? minun poskiani kylm?si. Ja koko ajan katseli raukea kuu ylh??lt? ja tuoksuva ilma viillytteli minun silmi?ni.

Mit? pit?? minun tekem?n, sill? minun ajatukseni asettuvat minun syd?meni p??lle niin painavina, ja ne ovat tulleet minulle vaivaksi, kun ne niin suloisia ja punanhohtavia ovat.

Min? kyselen itselt?ni, mik? minun p??lleni on tullut, joka minun syd?meni n??ntym??n saa, mutta katso, en min? tied? vastausta siihen, ja painava menehtyminen vaan hengen ymp?rille itsens? levitt??. Mutta ei se menehtyminen ole tuskassa menehtymist?, vaan se on l?mpim?n ja hivelyn painavaa tuntoa.

Oh, mist? t?m? oloni minulle selke?isi? Sill? t?m? muuttuu ahdistukseksi minulle, kun se niin liiaksi minun haltuunsa ottava on, ja min? n??nnyn t?h?n, sill? t?m? tunteminen tulee liika tihe?n? p??lleni, ja minun ylleni on niinkuin l?mmitt?v? ja painava punainen vaippa laskettu.

Yhten? iltana heitin min? vaippani p??lleni ja l?ksin ulos, sill? minun mieleni oli liikkeess?, ja huone oli ahdas minun p??ll?ni, niin ett? minun t?ytyi ulos, ett? min? tyyntyisin.

Min? olin nimitt?in n?hnyt Bathseban taas, ja siit? silm?nr?p?yksest? oli minussa kolkuttanut. P?iv?ll? oli Joas, minun sotap??llikk?ni, ollut puheillani, ja min? olin antanut h?nelle m??r?ykset siit?, kuinka h?n sotajoukkojen l?hd?n t?n? iltana j?rjest?isi, sill? min? l?hetin h?nen sotaan etel?n maan??riin, ja t?n? iltana piti sotajoukkojen l?htem?n kaupungista ulos. Kun min? t?st? olin puhellut, ja sodan j?rjestyksest? Joaksen kanssa sopinut, niin olin min? v?synyt ja kun Joas oli l?htenyt pois, niin olin min? noussut katolleni vilvottelemaan itse?ni ehtoopuolen viile?ss?, siksi ett? tulisi aika menn? l?htevi? sotajoukkojani katsomaan. Kun min? sitte katolleni olin tullut, ja juuri ajattelin asettua istumaan, niin silloin min? sain Bathseban silm?ini alle. H?nkin oli nimitt?in katollaan kanssa. Kun min? n?in h?net, niin oli h?n polvillaan ja tahkoi kiilt?v?? kilpe?, joka seisoi h?nen edess??n. Nytkin min? unohdin istua, ja j?in seisomaan ja katsomaan h?nt?. Se kilpi kiilteli h?nen k?siens? alla, kun h?n sit? tahkoi ja h?nen poskilleen oli siin? noussut l?mmitt?v? puna. Viimein h?n seisahti siit?, ja k??nsi kilven itse??n vastap??t? ja antoi sen nojata k?sivarttaan vastaan, ja katsoi siihen itse??n niinkuin peiliin, niin ett? sen heijastus valaisi h?nen kasvonsa. Sitte h?n hymyili ja ny?k?ytti tyytyv?isesti p??t??n, ja h?nen kasvonsa rusottivat, enk? min? tied?, mist? h?n iloinen oli, siit?k?, ett? h?nen kuvansa niin kauniina kilven pohjalla heijasteli, vai siit?k?, ett? sen kilven pinta niin pilkuttomana kiilteli. Kun h?n v?h?n aikaa oli katsellut, kavahti h?n ?kisti seisoalleen, niin ett'en min? kerjennyt h?nt? viel? tarpeeksi katselemaan, silitti yhdell? sitaisulla hellinneet hiussuortuvat p??laelleen, nosti kilven kainaloonsa, ja lensi keve?ss? juoksujalassa pois huomaamatta minua, joka olin astunut ihan kattoni reunalle ja siin? seisonut.

Kun h?n oli poistunut, olin min? j??nyt ajatuksissani joksikin aikaa seisomaan alallani, mutta sitte min? olin verkalleen k??ntynyt, ja l?htenyt p?? alesp?in taipuneena huoneeseni. Kun min? huoneeseni olin tullut, rupesin min? k?velem??n sen lattiaa edes- ja takasin, ja vasta kun kauan oli pime? ollut, olin min? ottanut vaippani ja heitt?nyt sen olalleni ja l?htenyt ulos. Sill? minun veress?ni oli her?nnyt outo levottomuus, eik? se tahtonut asettua.

Huoneen takaovesta l?ksin min? ulos nyt, ja painoin p??t?ni ales, niin ett? minun silm?ni tulivat viel? enemm?n varjoon, kuin ne verhonsa alla olivatkaan, sill? min? olin nimitt?in k??rinyt verhon otsani ymp?rille, ettei minua tunnettaisi, koska min? pidin sen parempana nyt kun min? l?ksin ulos y?h?n. Min? k?vin pime?n puiston l?vitse pit?en p??t?ni kumarassa, ja v?ltellen oksia, jotka riippuivat ales synk?st? lehtiholvikosta p??ll?ni. Siell? ylh??ll? pime?ss? humisi oneasti ja jostain takaa pime?n lehdik?n l?vitse vavahteli yksin?inen valkea silm??ni. Min? painoin p??t?ni viel?kin alemmaksi ja riensin eteenp?in ja kuulustelin, kuinka santa karahteli jalkojen alla minun astuessani. Kun min? viimein p??sin kadulle niin taitin min? Bathseban huoneen ohitse. Mutta siell? oli kaikki pime?t?, ja kun min? kaksi kertaa olin k?ynyt sen editse, ja kun minun mieleni laskeutui yh? raskaammaksi, niin taitin min? taas ja riensin pois ja joudutin askeleitani. Kun min? jonkun aikaa olin k?vellyt tiet?m?tt?, mit? kohden min? menin, ja kun tyhj?t kadut vaikenivat minun ymp?rill?ni, niin rupesin min? kuulemaan ??nt? jostain, se tuli kaukaa, ja kuului kuin et?inen ja ep?selv? humina. Silloin virkosi minussa yht'?kki? halu p??st? ihmisten joukkoon, ja kun minussa her?si kuva mieless?, ett? ihmisi? minun ymp?rill?ni h??lyisi ja tungeskelisi, niin tunsin min? syd?nt?ni helpottavan. Ennenkun min? sit? ajattelemaankaan kerkesin, k??nsin min? askeleni ja taitin sinne kohden, mist? ??nten humua kuului, Ensin oli pimeit? ja tyhji? katuja, joilla min? kuulin, kuinka minun h?t?iset askeleni kajasivat tyhjiss? seiniss?. En min? tied? mik? minussa oli, mutta minussa oli sekava ahdistus, joka sai syd?men kolkuttamaan. Min? vedin vaippaani kiinte?mmin ymp?rilleni ja joudutin askeleitani, mutta mit? nopeammin min? astuin, sit? suuremmaksi kasvoi minun ahdistukseni. Viimein min? juoksujalassa tulin paikalle, josta h??m?tti valoa, ??nten solina kasvoi minun korvissani; kun min? tulin l?hemm?ksi, eroitin min? haamuja, jotka liikkuivat edestakaisin; kun valo loisti alhaalta niiden takaa, n?yttiv?t ne ensin luonnottoman suurilta, ja niiden liikkeet kuvastivat valoa vastaan aaveellisen ?killisin? ja kulmikkaina. Vasta kun min? tyk? p??sin, huomasin min?, ett? siin? oli v?entungos, joka t?ytti koko kadun. Viel? juosten sy?ksin min? v?kijoukkoon, survaisin ensimm?iset v?kivaltaisesti puoleen, ja vasta kun min? keskell? joukkoa seisoin, ja huomasin, ett? joka puolella minua oli ihmisi? ja ett? l?hell? olevat katselivat kummastuneesti minua, kun min? sill? tapaa siihen sy?ks?hdin, maltin min? itseni ja annoin vereni senverran rauhottua, ett? min? sain katsotuksi ymp?rilleni. Siin? huljui v?ke? ymp?rill?, ihmisi? k?yskeli edes- ja takasin, min? tein itseni matalaksi ja ponnistin itseni v?kijoukon l?vitse, ett? min? p??sin niiden silmist?, jotka yh? katselivat minua minun omituisen tuloni t?hden. Silloin n?in min? taampana harmaan rivin aseellisia miehi?, aseita huojui sekaisin h?m?r?ss? ilmassa ylh??ll?, ja silloin vasta muistui minun mieleeni, ett? t?ss? oli minun sotajoukkoni l?htem?ss?. Se oli johtunut kokonaan minun mielest?ni, sitte kun min? katollani olin ollut ja Bathseban n?hnyt. Se oli pitk?ss? h?m?r??n katoavassa riviss? siin?, ja katsomaan tullut ihmisjoukko vallettui sen edess? edes- ja takasin. Min?kin tungettelin, ja minun mielelleni teki hyv??, ett? ihmisten virta minua vastaan tuli. Silmiss? h??lyi ja h?m?rsi ja minua survaistiin rintaan, mutta min? painoin olkap??ni eteen ja ponnistin eteenp?in, niin ett? ihmiset j?iv?t kahdenpuolen minua. Silloin tuli v?ljempi paikka minun eteeni, jossa joukko ihmisi? seisoskeli, ja min?kin j?in heid?n joukkoonsa. Siit? n?kyi sotamiesten rivi kauemmaksi, se h??m?tti tulisoihtujen heiluvassa valossa, miehet olivat nousseet pystyyn ja seisoivat pitkiss? riveiss?, keih??t seisoivat ristiin rastiin pystyss? ja haarniskat kimaltelivat valkeain hohteessa. Torventorahdus oli juuri lakannut kajaamasta, se oli l?hd?n merkki, ja verkkainen liikunta valtasi kaikki rivit. Siin? heitteliv?t muutamat viel? viimeisi? hyv?stej??n omaisilleen, toiset astuivat jo t?ydess? marssissa, hitaasti liikkumaan l?htev?ss? jonossa kulkivat joukot pime?n syrj??n v?istyv?n v?kijoukon keskitse. Askelten alakuloinen poljenta jym?hteli katua vastaan ja rivit harmenivat kauemmalta. Silloin lensi kilven v?l?hdys kasvojeni ylitse, siin? astui edess?ni juuri riviss? pitk? ja kookas mies, h?n heilutti k?dess??n v?lk?htelev?? kilpe?: h?n heitti hyv?stej? jollekin, joka seisoi vieress?ni. Minun silm?ni k??ntyiv?t katsomaan vierelleni, minun rinnallani juuri, olkap??st? olkap??h?n minun kanssani seisoi nainen, h?n oli hoikka ja nojautui hiukan eteenp?in, ett? h?n n?kisi paremmin, musta vaippa lep?si l?ys?sti h?nen olkap?ill??n, min? en tuntenut h?nt? kohta, sill? h?nen kasvonsa olivat varjossa, niin ett'en min? n?hnyt niit? selv?sti, mutta minussa hyk?hti, ja kun min? toisen kerran katsoin, niin minun vieress?ni seisoi Bathseba. Minun rintani vavahti ensin l?mpim?sti, mutta sitte minun silm?ni j?ykistyiv?t, ja viel? kerran katsoin min? poistuvia rivej? kohtien, se kilpi, joka siell? v?l?hteli, oli se sama, joka p?iv?ll? oli ollut Bathseban peilin?, ja ne silm?t, jotka sielt? katselivat, katselivat ja syleiliv?t Bathsebaa. Minun korvissani huumahti, min? ajattelin ottaa molemmin k?sin rinnastani ja juosta pois, sill? min? luulin, ett? minun t?ytyisi huutaa. Mutta ennenkuin min? viel? k??nnyink??n pois ja askeltakaan otin, k??nnyin min? Bathsebaa kohden ja otin h?nt? k?sivarresta, mutta hellitin siit? kohta taas ja kysyin tyvenesti: onko h?n sinun miehesi, vaimo, h?n joka tuolta kaukaakin viel? t?nne koettaa katsoa? Mutta kun min? sen olin saanut sanotuksi ilman ett? minun ??neni v?risi, niin en min? en?? osannut hillit? itse?ni, vaan otin h?nt? taas k?sivarresta ja yht?p??t?, ennenkuin h?n viel? kerkesi minuun katsomaankaan ja yritt?m??n vastata, kysyin min? toisen kerran ja kirkasin: vaimo, oliko h?n sinun miehesi? Mutta kun ne sanat minun huuliltani p??sseet olivat, niin tunsin min?, niinkuin min? armottomasti ja kovalla syd?mell? h?nelle puhunut olisin, ja minusta tuntui niinkuin se h?nelle s?rkev?? t?ytyisi olla, ett? min? h?nelle sill? tapaa niin tylysti puhun. Ja yht'?kki? suli minun syd?meni h?nen t?htens?, enk? min? tiet?nyt, mit? minun olisi pit?nyt h?nelle tekem?n, ett? min? h?nen viihdytetyksi olisin saanut, ja saisin h?nen tuntemaan, kuinka syd?mest?ni min? h?nelle hell? olin. Ja kun h?n siis pelj?styneesti katseli minua, kun minun kasvoni h?nen silmilt??n varjossa olivat, ja kun h?n koetti k?sivarttansa vapaaksi minun kiinniotostani, niin otin min? viel? toisellakin k?dell?ni h?nen k?dest??n, ja rupesin puhumaan: Oh, Bathseba, ?l? pelk??, min? se olen, min? sinun kanssasi olen, etk? sin? minua tunne, anna k?tesi olla vaan, min? siit? pid?n. Ja kun h?n ihmettelev?isen? j?? minun kiireellisi? sanojani kuuntelemaan ja unhottaa k?tens? minun k?teeni ja rupeaa katsomaan minua, niin heltee minun mieleni minussa viel? enemm?n, niin ett'en min? tied?, mit? minun ensiksi pit?isi sanoman, kun minun kaikki tarvitsisi sanoa, ja ennenkuin min? est?n itseni sit? sanomasta, puhkee se minun huuliltani jo: Oh, Bathseba, min?h?n rakastan sinua, etk? sin? sit? kohta tunne! Min? sinua rakastan. Min?h?n se itse olen. Kun min? t?t? puhelin, j?i Bathseba yht'?kki? hiljaa seisomaan, ja katsoi arkana ja helkkyv?n? minua kohden, eik? h?n en?? kuin heikosti koettanut vet?? k?tt?ns? minun k?dest?ni pois, ja n?ytti kuin olisi h?ness? virvonnut joku tunto, joka sai h?nen huojumaan itsess??n. Kun h?n sellaisena minun edess?ni seisoi, tunsin min? yht'?kki? syd?meni kasvavan itsess?ni, ja min? luulin hellyyteeni hukkuvani. Silloin selkesi yhten? silm?nr?pyksen? minulle ik??nkuin en min? sit? ennen ollenkaan olisi viel? huomannutkaan, ett? minulla oli Bathseban k?si k?dess?ni, ja ett? Bathseba itse oli minun edess?ni. Mutta kun se tunto minun l?vitseni valui, niin kohotin min? tiet?m?tt?ni p??t?ni, niin ett? valo lankesi minun kasvoilleni ja valaisi ne, ja yht'?kki? tunsin min?, kuinka Bathseban silm?t, jotka koko ajan olivat ep?varmoina ja aran kysyvin? minun varjossa olevilla kasvoillani lev?nneet, v?r?htiv?t, ja samassa tunsin min? kuinka h?nen k?tens? vavahti minun k?dess?ni, ja kun min? nyt likistin sit?, niin oli kaikki vastustuksen voima rauennut siit?. Sin? hetken? tunsin min? l?mpim?n vedon l?vitseni, enk? min? osannut pid?tt?? itse?ni en??. Min? otin toisellakin k?dell?ni h?nt? samasta k?dest?, joka jo oli minun pivossani, ja silitin sit? ja l?mmitin k?sieni v?liss?, ja minun sanani tulivat minun huulilleni ilman ett? min? huomasinkaan sit?: Bathseba, Bathseba, tule, min? n?en sinun syd?meesi, sinun syd?mesi on auki minun edess?ni, se oli minulle auki kohta ensi silm?nr?p?yksest?, kun min? silmill?ni sinun maailmasta l?ysin, tule: me olemme l?yt?neet toisemme ja meid?n syd?memme n?kev?t toisensa, Bathseba! Minun vereni k?vi minussa niinkuin koski, ja h?nen k?tens? taipuili minun k?sieni puserruksen alla, ja min? vedin h?nt? k?dest? kohdeni, niin ett? h?n horjui jaloillaan. H?n n?kyi vapisevan itsess??n ja min? luulin h?nen seuraavassa silm?nr?p?yksess? voimattomana vaipuvan minun rintaani vastaan, mutta silloin h?n j?ykkeni ja otti toisella k?dell??n minua ranteimesta ja koetti heikosti irroittaa itse?ns?. Mutta kun en min? hellitt?nyt, niin s?rkyi h?n silm?nr?p?ykseksi kokoon, mutta sitte h?n nosti silm?ns? minua kohden, ja niiss? vapisi rukous, ja h?nest? hyk?hti: "Voi kuningas, anna minun menn?, min? rakastan sinua, anna, oi kuningas, minun menn?". Kun h?n ne sanat oli saanut sanotuksi, enk? min? ollut muuta kuin vet?nyt h?nt? k?dest? l?hemm?ksi itse?ni, niin n?kyi h?n helti?v?n syd?mess??n, ja h?n unhottui viel?kin puhumaan: "Min? rakastan sinua, ja sinun silmi?si en min? ole saanut mielest?ni siit? asti kun sin? minua silloin ensi kerran katsoit; ja joka kerta kun min? kaupungilla k?yn, k?yn min? sen kadun kautta, jolla sin? yhten? p?iv?n? minua vastaan tulit, oi anna, kuningas minun menn? pois, ja koettaa hiljet? syd?mess?ni." Koko ajan, kun h?n t?ll? tapaa rukoili, hakivat h?nen silm?ns? minua, ik??nkuin h?n minulta toivoisi sit? k?tt?, joka h?nt? lukisi, ja tiet?m?tt?ns? avoi ja antoi h?n itsens? minulle kokonansa. Kun min? ne sanat kuulin, ja kun min? ne silm?t sill? tapaa p??ll?ni tunsin, niin en min? tied? kuinka minulle k?vi, sill? minun syd?meni liikahti rinnassani, mutta en min? tied?, oliko se suuresta ja l?mpim?st? ilosta, vai oliko se hellytt?v?st? s??list?. Mutta ennenkuin min? mist??n selvill? olin, annoin min? mieleni l?mpimyydelle vallan ja otin h?nt? toisestakin k?dest? ja tuin h?nt?, sill? h?n horjui. Ja, jollei ihmisi? siin? olisi ollut, niin min? olisin ottanut h?nen niinkuin lapsen ja nostanut syliini ja kantanut h?nen syliss?ni pois, ja h?n olisi ollut kevyt ja suloinen minun k?sivarrellani. Mutta sitte min? pidin h?nt? k?dest? ja talutin h?nen pois, ja me menimme v?kijoukon keskitse, mutta niin ett'ei h?n keneenk??n koskenut, sill? min? kuljin edell? ja ty?ntelin kaikki puoleen, niin ett? h?nell? oli hyv? tie. Eik? h?n en?? tahtonut ottaa k?tt?ns?k??n pois minun k?dest?ni, vaan seurasi minua tahdottomasti niinkuin unissak?yden. Vasta kun me olimme tulleet minun puistoni portille ja min? aioin vied? h?nen sis??n, kuiskasi h?n rukoilevasti, ja h?nen k?tens? taisteli heikosti minun k?dess?ni; ?l? vie minua! mutta silloin nostin min? h?nen k?sivarsilleni, eik? h?n vastustellut, vaan laski k?tens? murtuneesti minun olalleni. Kun min? olin saanut h?nen syliini, niin ett? h?nen oli hyv? nojata, juoksin min? kepe?sti suloisen taakkani kanssa puiston l?vitse ja yl?s portaita huoneeseeni.

Kun min? olin p??ssyt sis??n, olin min? hiukan heng?stynyt; min? laskin Bathseban sylist?ni ja asetin h?nen istumaan. Sitte soitin min? palvelijoitani ja k?skin valaisemaan palatsin huoneet, niin ett? joka akkuna valuttaisi niinkuin olisi suuri juhla, ja k?skin soittajat soittamaan verhojensa takana.

Bathseba oli sill? aikaa, kun min? t?t? toimittelin, istunut hiljaa istuimellaan, ja pit?nyt silmi??n koko ajan lattiaan luotuina. H?n n?kyi olevan syv?ss? sis?llisess? valletuksessa, ja h?nen kasvoilleen lensi joka silm?nr?p?ys uusi puna, ja se puna oli l?mmin onnen puna, ja se vaihetteli aina, mutta siin? samassa h?n taas lensi kalpeaksi, niin ett? h?n istui siin? niinkuin murtuneena. Ja kun h?n hengitti, niin toisen kerran kuului niinkuin h?nen rintansa olisi l?ikkym?ss? ja niinkuin h?nen t?ytyisi koettaa istua hyvin hiljaa, ettei h?nen onnensa h?ness? tulvehtisi, mutta sitte h?nen hengityksens? taas oli riutunut, ja h?n raukesi siin? istuessaan, niinkuin h?n joka puoleltaan tuntisi kurjuuden itse??n l?sn? olevan, jota vastaan h?n voimaton olisi, ja joka kohta ratkeaisi h?nen p??lleen.

Kun min? nyt olin saanut kaiken valmiiksi, ja kun valo salin seiniss? hohteli ja soitto ymp?rilt? seinien takaa humusi, niin menin min? istumaan Bathseban viereen toiselle istuimelle ja yritin ottaa h?nt? h?nen k?dest??n. Mutta h?n antoi minun ottaa sen, eik? tehnyt yht??n liikett? vet??kseen sit? pois, vaan antoi sen lev?t? k?dess?ni. Kun min? nyt siin? h?nt? katsoin, ja n?in h?nen olonsa, niin tulvehti minun syd?meni ylitse minussa. Sill? h?n oli runneltu ja vaipuva, ja min? olisin itseni vuodattanut, jos min? sill? olisin voinut yhdenkin ajatuksen h?nen p??lt??n nostaa, kun se niin raskaana h?nen p??lleen tuli. Ja kun min? en tiet?nyt, mit? minun pit?isi tekem?n, ett? min? h?nen olonsa huojentaisin, niin tunsin min? itseni lamautuvan voimattomuudessani, ja min? olisin saattanut itke?, tai h?nen syliini ottaa ja h?nt? tuudittaa niinkuin pient? lasta tuuditetaan, tai min? olisin suudellut h?nt? silmille ja otsalle ja silitt?nyt h?nen hiuksiaan ja pit?nyt h?nt? syliss?ni hennosti, ik??nkuin min? olisin pelj?nnyt h?nen s?rkyv?n. Ja kun en min? yht??n mit??n en?? tainnut, ja kun minua pusersi rinnasta, ett? minun niin voimattomana t?ytyi h?nt? p??lt? katsoa, vaikka h?n juuri minun edess?ni oli, ja min? koko h?nen olonsa syd?mess?ni tunsin, ja kun min? olin katsonut h?nt? niin, ett? min? olin itsess?ni kipe?, niin rupesin min? puhelemaan, sill? minun syd?mess?ni her?si niin kaikkea ja minun syd?meni vuosi minussa, kun min? sain puhua.

"Bathseba, voi, min? rakastan sinua, ja min? sairastan rakkaudesta sinuun. Oh Bathseba, Bathseba, min? rakastan sinua, ja usein, kun min? yksin istun, ummistan min? silm?ni, ja puhun ilmalle, joka minun ymp?rill?ni ja minun poskillani leyhyy, ja sanon ??neeni sille: min? rakastan, rakastan ... ja kun min? sit? sanon, niin tunnen min? ymp?rill?ni punaisen rusotuksen.

"Voi, Bathseba, siit? on niin suloista puhua, ja minun rakkauteni kasvaa minussa, kun min? siit? saan puhua. Voi, en min? el? ilman sinua, ja min? hengit?n sinua, ja vaikka min? miss? liikun, niin aina min? liikun kuin unessa, ja sin? olet minun rinnallani. Sill? kun min? ummistan silm?ni, niin min? tunnen sinut l?hell?ni, ja kun min? toimissani olen niin sin? istut minun vierell?ni, ja min? tunnen sinun k?tesi k?dess?ni. Oh, Bathseba, min? rakastan, ja minun rakkauteni on kutonut minun ymp?rilleni l?mpim?n verhon, niin ett? min? vaan hapuilen el?m??, enk? sit? muutoin tunne. Oi Bathseba, min? rakastan sinua."

Min? puhelin t?t? matalalla ja hillityll? ??nell?, ja kun min? puhuin, niin tuli yh? enemm?n sanoja minun huulilleni, niin ett? minun sanani juoksivat yht?p??t?. Ja minun mieleni tulvi yh? kevyemmin, sill? min? n?in, ett? Bathseba oli ruvennut kuuntelemaan minua; h?n oli kumartunut hiukan eteenp?in, niin ett? h?n tuli nojaamaan k?teens?, jota h?n piti istuimensa etukulmalla, ja h?nen huulensa olivat hiukan auenneet, niin ett? h?nen tuoksuva hengityksens? hulmuili niiden v?litse. Kun min? yh? puhuin, niin oli h?n viimein siirtynyt istumaan l?hemm?ksi minua, ja huomaamattansa oli h?n ottanut minun toisen k?teni k?siens? v?liin ja ruvennut silittelem??n sit?. Ja kun min? sen n?in ett? h?nen silm?ns? olivat hakeneet minun silm?ni, ja ett? h?n hengitti yht? haavaa minun kanssani, niin nousi minun syd?meni viel? enemm?n minussa, ja minun olisi haluttanut itke?, ett'en min? niin syd?mest?ni saanut puhutuksi, kun min? olisin tahtonut. Sill? min? olisin koko syd?meni h?nelle antanut, joka minun vieress?ni istui ja kuunteli minua, ja min? olisin tahtonut, ett? minun koko syd?meni olisi h?ness? el?nyt.

"Min? rakastan, rakastan sinua, ja minun on suloista sanoa sinulle, ett? min? rakastan sinua, enk? min? sit? sanomasta v?sy? saata, enk? min? sit? koskaan saakkaan sinulle niin sanotuksi, ett'ei minun viel? uudestaan sit? tarvitsisi sanoa. Voi Bathseba, min? rakastan sinua, ja min? hyv?ilen sinun nime?si, kun min? sit? mainitsen, Bathseba, Bathseba.

"Voi Bathseba, kuinka min? saatoin el??, kun et sin? minulla viel? ollut! Mutta nyt sin? istut minun edess?ni ja min? saatan ottaa sinun molemmista k?sist?si, koska min? tahdon ja katson sinua sinun omiin silmiisi, koska min? tahdon, ja aina kun min? silm?ni yl?s luon, niin istut sin? itse minun vieress?ni. Voi, me olemme l?yt?neet toisemme, ja t?st? hetkest? on meid?n olomme oleva l?mmin toistemme l?hell? oleminen. Sill? en min? sinusta en?? saata erota, ja min? olen hakenut itseni sinun tyk?si niin, ett? min? olen el?m?kseni itseni sinun kutonut; eik? meid?n olomme ole muuta oleva kuin l?mmin rakkaus, eik? meid?n silmill?mme ole oleva muuta iloa, kuin ett? me toisiamme olemme katsoa saavat ja se on oleva onni kaikki, sill? rakkaus on el?m?, ja rakkauden el?m? on suuri ja l?mmin, ja rakkaus on punainen..."

Mutta kun min? t?t? puhuin, en min? ollut huomannut, kuinka Bathseban k?det olivat lakanneet silitt?m?st? minun k?tt?ni, ja kuinka h?n oli viimein vet?nyt ne pois ja antanut niiden toimettomina vaipua sivuilleen, enk? min? ollut huomannut, kuinka h?nen kasvonsa olivat v?r?ht?neet riutuneiksi. Kun min? nyt sitte k??nsin silm?ni h?neen, niin seisahduin min? kesken puhumistani, sill? h?n oli noussut seisomaan ja h?n horjui. Ennenkuin min? kerkesin h?nt? tukemaan, oli h?n ottanut istuimen nojasta kiinni, ja koetettuaan turhaan kaksi kertaa ruveta puhumaan, niin ett? n?ytti niinkuin h?n molemmilla kerroilla olisi ??nens? niellyt, antoi h?n vaipua itsens? istuimelleen ja puristi k?tens? polviensa v?liin, ja vasta sitte sai h?n ??nens? esille. Se tuli ensin karheasti ja seisahtuen, mutta sitte se selkeni, ja viimein h?n unhotti kaiken, ja puhui niinkuin se puhuminen olisi h?nen syd?nt?ns? kevent?nyt.

"Oh, kuningas, kuule, min? rakastan sinua, armahda minua ja ?l? puhu. Voi, ?l? puhu, sill? minua polttaa, kun min? kuuntelen, kun sin? sill? tapaa puhut, sill? minun el?m?ni on maahan viskattu, ja kaikki, kaikki on ratkennut, ja el?m? on en?? paljas hauta. Oh, kun sin? onnesta puhut, niin min? olen niinkuin ly?ty, oh, ?l? puhu, sill? onni on polttava sana, ja l?mmin onnen olo on repiv? h?t?, sill? ei sit? ikin? el?? saa, ja kaikki on pois k?sist? mennyt.

"Voi kuningas, minun kuninkaani, miksi sin? minun tielleni tulit, sill? nyt min? tunnen el?m?ni, niinkuin se olisi raskas ja korkea vastam?ki minun edess?ni; voi, minun j?seneni ovat heikot ja min? vapisen kun min? ajattelen, ett? minun t?ytyy k?yd? minun el?m?ni kova tie. Jumalani, joka hetki, jonka el?? t?ytyy on niinkuin paljas rauta, jota niell? t?ytyy! Oi, kuninkaani armahda minua. Oh, ket? min? rukoilisin, sill? minun ymp?rill?ni on pimeys, ja joka askel on ty?l?s.

"Voi, mit? varten sin? minun tielleni tulit, sill? min? rakastan sinua, ja min? olen rakastanut sinua siit? hetkest? asti, kun sin? silloin minua katsoit, ja minun syd?meni otit, ja min? rakastan sinua viel? ja aina ja minun el?m?ni on pimeys ilman sinua. Voi, ?l? ota minua k?dest?, p??st? minut, sill? min? olen heikko, ja minut valtaa py?rrytys, kun sinun k?tesi koskee minun k?teeni.

"Laske minut menem??n pois, siell? on y?, mutta laske minut, sill? Uria on minun mieheni, ja h?n l?hti t?n??n, voi, Uria, h?n pit?? minusta, ja luulee minun olevan kotonani; ja h?nelle olen min? itseni ij?ksi luvannut ja vannonut, ja h?nelle lupasin min? itseni ij?ksi, ennenkuin min? sinusta mit??n tiesink??n, ja ennenkuin min? tiesin, mit? on itse?ns? luvata, voi h?n on minun mieheni, ja h?n on hyv?, ja h?n uskoo minua! Oh, laske, kuningas, minut, henkeni edest? min? rukoilen sinua, oi, armahda minua niin totta kuin sin? olet minut t?h?n her?tt?nyt, ja niin totta kuin min? sinua rakastan, voi, min? en voi l?hte?, jos sin? minua kiell?t. Voi, min? rakastan sinua ja min? menen pimeyteen, kun min? sinun tyk??si l?hden, eik? minulla ole el?m??, muuta kuin sinun l?hell?si. Kuule, kun min? ?sken kuuntelin sinua, kun sin? niin l?mpim?sti onnesta puhuit, ja kun min? sitte unhotin itseni vallan siihen, niin silloin selveni minulle yht'?kki?, ett? kaikki se onni on mahdoton, ja ett? se olisi voinut olla. Voi, ei, en min? sit? viel? nytk??n ajatella saa, se tunto ratkee niin kovana p??lle. Jumalani, jumalani, mit? min? muuta muistaisin, joka minun ajatukseni viekottelisi.

"Tied?tk?, min? olen ruvennut ajattelemaan itse?ni siit? asti, kun min? sinut silloin n?in. Ja min? ihmettelen itse?ni. Oh, minun el?m?ni on ollut niinkuin p?iv?, joka ei viel? noussut ole, ja joka ei itsest?ns? mit??n tied?, aavistelee vaan valoansa. Ja min? olen luullut, ett? min? onnellinen olen ollut, kun minun hyv? on ollut olla, vaikk'en min? viel? el?nytk??n ollut. Ensin olivat minulla vanhempani ja sitte on minulla ollut Uria, ja heit? min? olen palvellut, ja heill? ollut hupina, enk? min? mit??n ole kaivannut, vaan kaikki on ollut l?mmin turva minulle.

"Mutta sitte min? n?in sinun, kun sinun silm?si minun p??ll?ni lep?siv?t niinkuin raskas halaus, ja kaikki on siit? asti toiseksi muuttunut. Sill? minun silm?ni ovat auentuneet, ja maailmakin on minun silmiss?ni uuden v?riseksi tullut, niin ett? min? nyt n?en sit?, jota min? en ennen ole n?hnyt. Sill? taivas on korkeammalla nyt kuin ennen, ja maa viherj?itsee el?v?mmin ja ihmisten silm?t ovat l?mpim?mm?t katsella. Ja min? itse, vaikka min? itse?ni alinomaa katselen, olen tullut ep?vakavaksi ja selitt?m?tt?m?ksi itselleni. Sill? joskus minun mieleni l?ikkyy, niinkuin minulle olisi suuri ja tiet?m?t?n onni tapahtunut, ja min? tunnen oloni niinkuin kirkkaan l?hteensilm?n, joka itse??n p?ilyilee, mutta toisen kerran min? taas olen tummien voimien vet?m?, eik? minun muuta tekisi mieleni kuin istua alas ja k?tke? silm?ni k?siini ja itke?. Ja minun ajatukseni vaihettelevat, niin ett? ne joskus ovat h?m?r?t ja kuumat, niin ett? kaikki minun silmist?ni niiden alle sulaa, ja joskus taas niin valuiset, ett? kaikki niiss? hele?n? p?ilyy, niinkuin korkeat rannat tyveness? vedess?.

"Oh, mit? sin? niin syd?mest?si minua kuuntelet, enh?n min? mit??n merkillist? puhu, itsest?ni min? vaan puhun. Minun on niin keve?t? puhella sinulle, sill? sin? kuuntelet, niinkuin sin? imisit joka sanan minun huuliltani: ota minun k?teni t?st?, sin? saat pit?? siit?, min? puhun niin mielell?ni sinulle, eik? minun syd?mess?ni ole mit??n, jota minun ei olisi suloista sinulle sanoa, sill? mit? varten min? muuten olisin mit??n tuntenutkaan, jollen min? siit? sinulle puhua saisi. Eik? minun k?teni ole pehme? ja l?mmin, kun se sinun k?dess?si on? Kuule, et sin? uskoisi, min? punehdun usein askareissani, kun min? l?yd?n itseni siin?, ett? min? aina puhun sinulle, sill? en min? muussa muodossa tunteakaan osaa, kuin siin?, ett? min? kaiken kohta syd?mess?ni sinun kanssasi tunnen. Kuule, onko se pahasti, ett? min? sinua aina ajattelen? Sano sin? se minulle. Kun min? ajattelen sit?, niin en min? saisi niin tehd?; mutta onko se pahasti sent??n, ett? min? sinua ajattelen? Kuule, neuvo sin? nyt minua, sin? pid?t niin hell?sti minun k?dest?ni, ja min? tottelisin sinua kaikessa. Mahtaako se pahasti sent??n olla? Min? palvelen minun miest?ni ja olen h?nelle n?yr?, sano nyt, teenk? min? pahoin, kun en min? h?nt? sill? tapaa ajatella osaa kuin min? sinua ajattelen. Kuule nyt, eik? h?n ole yksin, ajattele nyt, h?n on niin yksin, ett'ei kukaan h?nt? syd?mess??n ajattele. Etk? sin? luulisi, ett? se olisi kovaa? Tied?tk?, minun tulee v?list? suuri s??li h?nt?, kun min? ajattelen h?nen oloansa. Sill? h?n on ihan yksin. Ihan yksin. Sent?hden tekee minun mielelleni hyv??, kun min? saan h?nt? palvella, tied?tk?, min? olen niin iloinen, kun min? saan h?nt? palvella; kun h?n kotona on, t?hyst?n min? h?nen silmiins? n?hd?kseni, mit? h?n halajaa, ett? min? voisin sen h?nelle jo ennen tehd?, ennenkuin h?n sit? pyyt??k??n. Mutta kun h?n sitte katsoo minua kiitt?v?isesti, niin tunnen min? kylmentyv?ni sen katseen alla, ja minun on vastoinmielist? ajatella, ett? h?n on minulle kiitollinen. Ja min? k??nnynkin h?nest? j?ykemp?n? pois. Mutta sitte minun syd?meni her?? taas minussa, ja min? tunnen itsess?ni kuinka yksikseen j?tetty h?n el?m?ss? on. Ja jos min? voisin sen tehd?, niin k??ntyisin min? silloin h?nt? kohden takaisin ja polvistuisin h?nen eteens?, ja pyyt?isin h?nelt? anteeksi, ett? minun ajatukseni niin kokonansa ovat h?nest? h?lventyneet. Sill? h?n on ollut hyvin hyv? minulle, enk? min? ymm?rr?, kuinka n?in on saattanut k?yd?. Sill? min? tunnen, ett? min? olen kokonaan lakastunut h?nelle, ja vaikka h?n juuri nyt l?hti, niin ovat minun ajatukseni kaikki h?nest? sammuksissa, niin ett? kun min? nyt koetan h?nen kuvaansa muistella, niin en min? saa mit??n kuvaa itsess?ni syntym??n, ja minun ajatukseni h?nest? ovat yht? kuolleita, kuin jos h?n jo monta vuotta sitten olisi l?htenyt enk? min? koko sin? aikana h?nt? muistanutkaan olisi. Ja kun h?n oli l?sn?kin, niin en min? h?nt? l?sn? tuntenut, enk? min? h?nest? enemp?? ajatellut, kuin ett? h?n oli, ja ett? minun silm?ni h?nen n?kiv?t. Kuule nyt, etk? sin?kin tunne, ett? min? olen ollut hyvin kova h?nelle, mutta kun min? h?net viel? kerran n?en, niin koetan min? olla viel? n?yrempi h?nelle, kuin min? olen ollutkaan, sill? h?n on niin hiukan saanut el?m?ss?, sill? ei kukaan h?nt? ajattele, eik? h?nell? rakastavaa syd?nt? ole, joka h?nen olonsa tuntisi, voi, h?nen el?m?ns? on ihan tyhj?sti kulunut, ja minun tulee suuri s??li h?nt?. -- Oh, mutta mit? sin? minua niin kuulustelet, luuletko sin?, ett'en min? koko ajan huomaa, kuinka sin? koko ajan silmill?si minun huulissani riput ja viekottelet minun puhumaan vallan kaikenmoista, katso pois minusta, en min?k??n sinua aina katso, vai katsoinko min? ?sken sinua noin? Enp?. Kyll? min? sen tied?n, min? olen ajatellut sen toisella tapaa. Etk? sin? sit? viel? huomannut ole? Voi, kuinka sin? olet sokea ja ymm?rt?m?t?n! Etk? sin? siit? viel? tied?, ett? on suloisempikin v?list? vaan katsahtaa, ja sitte katsoa poisp?in ja olla, niinkuin ei pitkiin aikoihin yht??n mit??n muistaisi, mutta sitte olla koko ajan sent??n, niin ett'ei tarvitsekaan katsoa, kun se kuva ilmankin koko ajan mieless? kukostelee. Kyll? min? sen tied?n. Voi, en min? sinua niin taitamattomaksi olisi luullut, ett'et sin? senvertaa ymm?rr?. Mutta mit? varten min? oikein sinua katselen? Kuule nyt, olenko min? ihan lapseksi tullut? Sin? istut niin suurena ja kankean liikutettuna siin? minun edess?ni, ett? minulle olisi vallan iloksi tulla ja istua sinun polvellesi ja taputtaa ja silitt?? sinua poskellesi, kun sin? niin totisesti minua katsot. Etk? sin? hupainen ole, kun minun puhettani niin vakavasti kuulustelet, ik??nkuin minun suustani viisautta tulisi. Voi kuinka sin? olet tompelon herkk?, vallan isonen lapsi, min? tunnen itseni oikein ymm?rt?v?iseksi sinun rinnallasi, kuinka avuton sin? mahdatkaan ihmisten joukossa olla, kun sin? tuommoinen paljasta pehmeytt? olet sis?lt?. En min? tiet?nytk??n, mimmoinen sin? olit, sin? olet semmoinen, ett? min? saisin tehd? mit? tahtonsa sinun kanssasi, sin?h?n olet oikein k?sien ymp?rille k??ritt?v?, minun tekisi mieleni kujeilla sinun kanssasi kyynelet silmiss?, minun suuri syd?meen katsova kuningastompelukseni. Voi, sin? olet oikein tuhma ja naurettava, kun sin? minua sill? tapaa katselet ik??nkuin min? joku kullankipen? olisin. Kuule nyt, ?l? nyt, jos sinun molempiin silmiisi viel? tuolla tapaa kyynel kasvaa, luuletko ett? min? sitte viel? taidan t?ss? alallani istua ilman ett? min? nousen ja otan sinua kaulasta ja pyyhin k?dell?ni sen kyynelen pois sinun kummastakin ruskeasta silm?st?si... Voi, min? itken, minun on niin suloista olla, min? itken. Olenko min? kauniimpi nyt kuin ennen, kun min? sinun olen n?hnyt? Olenko min?? Min? olen niin vallaton ja itkev?. Sin? l?mmit?t ja viherj?itset minussa. Kun min? p?iv?ll? kiilloitin Urian kilpe?, niin oli minussa koko ajan, niinkuin min? sinun kilpe?si olisin kiilt?v?ksi tahkonut, ja kun se oli kirkas ja v?lkkyili minun k?sieni alla, niin min? katsoin siihen omaa kuvaani, sill? minun tuli mieleeni katsoa, jos minun silm?ni olivat tulleet tummemmiksi ja jos minun poskieni v?ri oli noussut siit? hetkest?, kun sinun silm?si olivat minun p??ll?ni lev?nneet. Voi, mill? tapaa sin? silloin sin? kertana, etk? sin? muista, silloin kun sin? ensi kerran minua katsoit, annoit silm?si p??ll?ni olla, sill? min? en ole saanut sinun silmi?si siit? hetkest? mielest?ni pois, ja joka kerta kun min? nyt j?lkeenp?in olen muistanut sinut, on l?mmin noussut minun poskilleni. Voi, minun on suloista ja surullista olla ja kun min? oloani ajattelen, niin laskee minun hengitykseni niin l?mpim?n painavaksi. Voi, min? n?en sen, se on totta, min? rakastan, rakastan sinua, kuinka synke?t? t?m? on, min? n?en sen kokonaan nyt, min? rakastan sinua koko sielullani, enk? min? muuta tahdo, kuin t?nne j??d? ja sinua l?hell? ja l?hell? olla ja aina ja aina kuulla ja n?hd?, ett? sin? olet minusta onnellinen. Oh, mit? varten olen min? tullut sinun silmiesi n?hd?! Voi kuningas, ei, nyt minun t?ytyy l?hte?, sill? minun rakkauteni kasvaa minussa, kun min? puhun ja minun j?rkeni himmentyy, kun min? t?ss? sinun edess?si seison. Voi, anna minun menn?, sill? min? en voisi sinua vastustaa, jos sin? k?skisit minun j??m??n, ja min? en saa j??d?, en saa, en saa... Oh, min? rakastan sinua, rakastan, rakastan, min? en saa jalkojani helti?m??n maasta, min? seison t?ss?, anna minun viel? pieni aika seisoa t?ss? ja puhua, anna minun puhua, sill? minun syd?meni tulvii minun rinnassani, ja sitte on y? ja pime?, kun min? ulos p??sen. Voi, minun rintani ratkee, oi, kun min? aina saisin sinun edess?si seisoa, sill? sinun katseesi on helpotus minun rinnalleni. Oh, sin? olet minun edess?ni, kohta min? en n?e sinua. Sin?, sin? olet minun mieheni ja minun sankarini, ja jos min? olisin toinen ollut, niin itse min? olisin tullut ja polvillani j??nyt sinun tyk?si. Voi, mist? min? saan voiman l?hte?. Anna minun l?hte?, ja ?l? k?ske minua j??m??n t?nne, ?l? k?ske, sill? min? en kest? sinulta mit??n kielt??, ja en min? kest?isi sit?, ett? min? t?nne j?isin, sill? se olisi synti ja se rikottaisi minun. Viel? pieni aika, ja sitte min? l?hden. Voi, minun t?ytyy, t?ytyy. Mutta salli, ett? min? saan asua t?ss? sinua l?hell?, sill? sitte on suloisempi, ja se olisi niin kovaa, jos minun t?ytyisi ulos kylm??n maailmaan l?hte?. Oh, kuningas, min? rakastan sinua niin ylen paljon, ja min? menehdyn rakkauteni alla, ja minun t?ytyy l?hte?. Joskus min? katselen kaukaa sinua ja ihmisien joukossa, jossa sin? et minua n?ekk??n, kun sin? kuninkaana ajat sotajoukkojesi edess?, ja kun maailma sinun loistoasi kumartaa. Oih, hyv?sti, min? en saa viipy? en??, sill? minun veress?ni k?y tumma hy?ky, ja jos min? yhden silm?nr?p?yksen viel? viivyn, niin heit?n min? itseni sinun syliisi."

Koko ajan, kun h?n puhui, olin min? kuunnellut h?nen sanojaan, niin ett'en min? ollut liikahtanut, enk? silmi?ni h?nen kasvoiltaan k??nt?nyt, ja min? olin ottanut h?nen sanansa h?nen huuliltaan jo ennenkuin ne olivat syntyneetk??n. Ja kun ne h?nen sanansa tulivat minun p??lleni, niin olin min? toisen kerran, niinkuin min? olisin kylpenyt h?nen sanoissaan, niinkuin l?mpim?ss? ja punanhohtavassa vedess?, ja min? tunsin oloni niinkuin min? olisin ollut pehmeihin harsoihin k??ritty, ja niinkuin l?mpim?t k?det olisivat hell?sti silitt?neet minua poskelle, mutta toisen kerran olin min? taas, niinkuin min? olisin ollut suurien ja kovien kivien kohlima, niin ett? min? annoin niiden tulla paljaan rintani p??lle, enk? k?tt?nik??n jaksanut nostaa suojatakseni itse?ni niiden tulolta. Ja t?ss?, kun min? mieless?ni n?in olin kahtaanne heitetty, olin min? niin uupunut, ett? min? en?? tahdottomana kuulustelin vaan, ja annoin tulla kaiken p??lleni, enk? mit??n ajatellut tehd?, enk? olisi voinut liikahdustakaan tehd?. Silloin tulivat minun korviini h?nen viimeiset sanansa, ja minussa v?r?hti; mutta kun min? katsoin vaipuneista silmist?ni yl?s, niin oli h?n kadonnut, ja avatun oven l?vitse tuijotti y?n pime? edess?. Enk? min? liikahtanut istuimeltani, sill? minun j?seneni lep?siv?t lyijyn alla lamassa, enk? min? arvattavasti olisi voinut huutaakaan, jos min? olisin koettanut. Sitte raukesin min? kokoon istuimellani ja annoin k?sivarteni vaipua tuolin nojalle. -- -- -- Kun min? viimein her?sin, niin seisoi ovi viel? avoinna ja pime? tuijotti siit? sis??n, ja kun min? siit? silm?ni irroitin, niin tuikottivat valkeat ymp?rill? huoneen seinill? kuolleina ja hohtelevat sein?t h??m?ttiv?t niiden j?yk?ss? valaistuksessa. Sitte min? kuulin ett? soittokin humuili viel?, mutta se kuului seinien takaa niinkuin haudasta. Kun min? sitte yritin nousta yl?s niin tunsin min? itseni heikoksi ja horjuvaksi ja vaivuin takaisin istuimelleni.

Antakaa nyt sodan soida ja antakaa torvien kovan ??nen nousta, sill? t?nne min? olen tullut humua hakemaan, ja unhotusta syd?meni painavassa vaipumuksessa.

Minun sotajoukkoni minun silmieni edess?, teid?n eteenne min? lenn?t?n, levitt?k?? laineilevat parvenne minun eteeni ja peitt?k?? lakeat maat edess? niin kauas kuin silm? kantaa, sill? min? tahdon n?hd? minun voimani, jonka humu taivaaseen asti nousee, ja min? tahdon silmill?ni minun v?kevyyteni n?yn n?hd?, sill? min? tahdon itseni huumata ja ajatukseni unhottaa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet