Read Ebook: Aikansa lapsipuoli by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1299 lines and 115265 words, and 26 pages

-- Niin, miksi sen katsot, se voi olla avu sekin, ja varsinkin nykyj??n.

Heikki viskausi melkein halveksivasti sel?lleen ja j?i siihen ??nett?m?n? ja liikkumattomana makaamaan. Juuso lep?ili vieress? rynt?ill??n, oli ??neti h?nkin hetkisen ja pureskeli miettiv?n? hein?nkortta, joka h?nell? oli hyppysiss??n; h?n tunnusteli tuossa Heikin ??ness?kin jotain outoa ilmett?, -- vai muistiko h?n vanhastaan h?nen ??nens? v??rin? Sitten oikasi h?nkin j?senens? suoriksi, pisti k?det p??n alle ja tarinoi siit? yl?sp?in katsellen verkalleen ja melkein kuin itsekseen:

-- Tavallaan olen min? t?n? kes?n? tullut tekem??n melkein samansuuntaisia havaintoja kuin sin?, vaikka johtop??t?kset aivan eroavat. Olihan se meid?n, monenkin, intoileminen siell? ylioppilaspiireiss? enimm?kseen hyvin ponnetonta. On puhuttu asioista, joita ei ole ymm?rretty, sokeina on saarnailtu ihanteista ja el?m?nt?ist?, joilla ei ole todellisessa tajunnassa ollut riitt?v?? perustusta. Me olemme huutaneet el?k??t? is?nmaalle ja vannoneet ikuista palvelusta suomalaisen kansamme hyv?ksi. Mutta me emme ole k?sitt?neet oikein tuota rakkautemme esinett? eik? sen tarpeita. Ei se tarvitse kuulla julkihuudettavan innostustamme, se tarvitsee ty?t?mme, ty?t? puhtaasti kansallisten periaatteiden pohjalla, mutta my?skin vilpit?nt? ja itsekkyydest? vapaata ty?t?. Minunkin tunteeni t?t? kansaa kohtaan olivat ennen, joskin tulisia, kumminkin hyvin ep?m??r?isi?; nyt olen saanut tunteitteni esineeksi el?v?t ihmiset, selv?? lihaa ja verta, siis jotakin suoranaista, jonka eteen kannattaa ty?skennell?...

H?n kuuli Heikin vieress??n hiljaa myh?ht?v?n ja katkasten lauseensa py?r?hti h?n h?mm?styneen? kohti katsomaan. Heikkikin nosti p??ns? nurmikosta ja matki hiukan ivallisesti:

-- >>Jonka eteen kannattaa ty?skennell?>> -- Kuule, viel?k? siell? Helsingiss? haaveksitaan noita vanhoja korulauseita?

-- Haaveksitaan?

-- Niin, mit? se tuo puhe on muuta kuin haaveksimista, tuulen pieks?mist?, jos menn??n ytimeen asti. Ty?t? kansan ja maan hyv?ksi! -- h?psist?, itsens? hyv?ksi se sittenkin jokainen pohjimmalta tekee mit? tekee ja niin pit??kin. Maan ja kansan hyv?ksi vain puhutaan -- sek? tehd??n ty?t? v?lillisesti.

-- Kuule Heikki, noin et ajatellut ennen?

-- Siit? yksinkertaisesta syyst?, ett? min?, yht? v?h?n kuin muutkaan, silloin ylip??t??n en ajatellut, mentiin vain mukana r?yh??v?ss? joukossa, huudettiin ja ??nestettiin. Se oli sit? edellisilt? polvilta peritty?, arvostelua kaipaavaa innostusta, seurattiin sokeasti noita vanhoja ep?jumalia. Nyt en ole ollut pariin vuoteen Helsingiss?, mutta minusta tuntuu ik??nkuin luissani, ett? sen suunnan pit?isi olla muuttumaisillaan. Eik? olekin?

-- En tied?, mahdollisesti. Onhan noita tuollaisia mietteit? kuultu siell? lausuttavan. Mutta min? en usko ett? se muutos tulisi olemaan parempaan p?in. Se veisi sellaiseen omaan puoleensa vet?miseen, sellaiseen leip?innostukseen, joka hajoittaisi kaikki yhteiset, ylev?mm?t riennot ja riist?isi aatteellisuuden nuorisosta. Tosin olen min?kin, kuten sanoin, sit? mielt?, ett? on oltu sokeita, on huudettu p??tt?m?sti...

-- Siin?p? se. Mutta eih?n tuollainen huumaus, tuollainen henkinen humala, voi ij?nkaiken kest??, t?ytyyh?n siit? selviyty?. Ja mihink?p? silloin selv?p?isin? p??st??n siit?, ett? jokainen huomaa oikeudekseen ja velvollisuudekseen pit?? omasta menestymisest??n etup??ss? huolta. Syntyy kilpailu, ei auta, kilpailu yksil?jen kesken, mutta se onkin tarpeellista. Ja samalla huomataan, ett? se kokonaisuudellekin on onnellisinta.

-- Kaunis onni! Kaikki yhteistoiminta laimenee, kukin vahtii vain omaa kannikastaan.

-- No niin, ennen kuunneltiin vain kuohuvia tunteita, nyt tarvitaan jo j?rke?kin, -- onpa aika tarvitakin.

Heikki viskasi lastun, jota h?n siin? jutellessaan oli vuoleskellut, kauas aidan yli ja hyp?hti istumaan. Juusokin ojentihe pyst??n, sytytti tupakan ja virkkoi naurahdellen.

-- Sin?h?n olet t??ll? pitk?llisess? yksin?isyydess?si rakentanut kokonaisen, oman filosoofisen opin itsellesi, hyvin aineellisen ja siksi juuri pessimistisen. Mutta n?hd? saamme kauanko se kest?? itsell?sik??n, kunhan taas ry?mit esiin piilostasi ja puutut osalliseksi el?v??n el?m??n.

-- Saamme n?hd?. Eik? se ole uusi oppi, se on hyvin vanha, vaikka se nyt meill? v?h?n aikaa on ollut unhotettuna, -- taikka on luuloteltu sen niin olleen.

-- Niin no, elk??mme riidelk?. Meill? nyt on tuosta kerran erilainen katsantokanta. -- Katsoppas, tuolla soutaa venekunta nuotalle. Tule, k?vell??n rannalle katsomaan apajan vetoa.

He olivat nousseet ja k?velleet puutarhan rantap??h?n ja laskeusivat siit? hiekkaiselle ahteelle, jota my?ten yh? tarinoiden astelivat niemen k?rkeen, jonka kohdalle nuottamiehet laskivat apajansa.

Juuso vilkasi k?velless??n monta kertaa sivulta p?in toveriinsa ihmetellen, kuinka suuressa m??rin t?m? n?in? vuosina oli muuttunut, -- eih?n h?n tahtonut tuntea miest? ollenkaan samaksi. Mist? sill? nyt on tuo varmuus ja tuo p??tt?v?isyys? Ja mist? on kotosin tuo kylm?, laskeva itsekk?isyys, joka ilmeni h?nen puheistaan, h?nen ??nest??n, h?nen katseestaan, jos kohta h?n koettikin sit? peitell?? Vaikuttaako maaseudun yksin?isyys tuohonkin tapaan, sit? ei Juuso itse ollut kokenut? >>Oma itse, arvosteleva j?rki...>>, nuo sanat ilmeniv?t niin usein Heikin pakinoissa, ett? niit? melkein t?ytyi k?sitt?? h?nen jonkinlaisiksi m??r??viksi ohjeikseen ja niit? avujahan h?n sanoikin ihmisel?m?n ainoiksi, oikeiksi oppaiksi... Tunnetta h?n pilkkasi, -- mik? vastakohta entisyydelle! Se on outo oppi tuo, jonka h?n on rakentanut itselleen ja se n?ytt?? h?ness? jo kasvaneen vakuutukseksi. Aikooko ... aikooko h?n todellakin noiden itsekk?iden ohjeiden mukaan ruveta suunnittelemaan vastaista el?m?t??n ja vastaisia t?it??n? Sit? oli Heikist? vaikea uskoa. Vaan sittenkin ... h?n sanoo itse kehityksess??n olleen jonkun aukon, jonka yli p??sty??n h?nelle oli maailmankatsantonsa selvinnyt... Olisiko, olisiko mies hylj?nnyt entiset ihanteensa ja tunteensa tuohon ammottavaan aukkoon ja ainoastaan pelastanut sielt? kylm?n j?rjen vastaiseksi seuraajakseen...?

-- Ajan oloon se kai n?ht?nee, arveli Juuso, joka ei kumminkaan viel? voinut luottaa hetkellisiin havaintoihinsa, eik? tohtinut tehd? niist? varmaa johtop??t?st?.

Keskustellen yhteisist? tuttavistaan ja vanhoista muistoistaan k?veliv?t he tuntikausia siell? hiekkasella rannalla illan vilpastuessa. Ja viel? y?n maattuaan toverinsa kodissa hankkiusi Juuso aamulla matkaa jatkamaan. H?n ly?tt?ysi taas muutamaan alas kulkevaan tervaveneeseen siin? matkustaakseen Oulunj?rven poikki ja jokea ja koskia alas merta kohden. H?nen t?ytyi joutua, asiat kiirehtiv?t. Matkallaan Helsinkiin oli h?nen n?et viel? viivytt?v? kotikaupungissaan hankkimassa lukurahoja. Ne rahat, rahat, ne tekiv?t aina vastusta, aina ne olivat lopussa ja aina t?ytyi hankkia uusia lainoja, -- tiesi miten niit? taas saaneekaan. Sitten Helsinkiin.

Kuukauden per?st? aikoi Heikkikin ilmesty? Helsinkiin. -- Siell?p? sitten taas tavataan, virkkoi h?n Juusolle kun aamulla saatteli t?t? rantaan, jossa odotti l?hd?ss? oleva tervavene.

-- Ja siell?k? sin? aijot ruveta toteuttamaan uutta viisaustieteellist? oppiasi, virkkoi Juuso naurahdellen nostaessaan tavaroitaan veneeseen.

-- Varo vain, ettei se sulta j?? noudattamatta, sill? se on ainoa oikea ja jokaiselle tarpeellinen, vastasi Heikki, h?nkin hymyillen, mutta samalla melkein is?llisell? varmuudella.

-- Kiitos neuvosta, -- saa kai sit? sent?hden tutkia.

-- Tutki vain. Ja onnea matkalle!

Raskas paltamo l?hti verkalleen lipumaan saarettomalle ja aavalle, mutta t?ll? kertaa melkein tyyneelle sel?lle, jonka takaa tuskin rannikkoa kuumotti. Keula k??ntyi l?nteen p?in, Niskan korvia kohden ja vauhtiinsa p??sty??n loittoni alus sel?lle p?in tasasesti ja varmasti; hiljenemist??n hiljeni rannalla kuuntelijalle airojen tahdikas loiske.

Heikki se seisoi siin? rannalla kuunnellen ja seuraten silmill??n venosen kulkua. Mutta sit? h?n ei kumminkaan ajatellut, h?n oli vaipunut muihin mietteisiin. H?n seisoi siin? ik??nkuin muistossaan tarkastellen jotakin kaukaista unelmaa, jotain innostuttavaa kuvaa, joka paljo, paljo aikaa sitten oli h?nt? l?mmitt?nyt, vaan sitten kylmennyt ja j??nyt unohduksiin. Nyt se oli Juuson puheitten kautta taas palannut mieleen, vaikka entiseen verraten kelme?n? ja himme?n?, ik??nkuin vainajana... Oli se ollut aikaa sekin, ja onnellista se oli ollutkin, sit? oli silloin tuntenut itsens? niin l?mpim?ksi, niin voimakkaaksi, niin rautarohkeaksi... Mutta se oli sittenkin ollut haaveilua kaikki, turhuutta...

Venhe souti jo palkosen kokoisena kaukana sel?ll?, airot vain soutaessa v?lk?hteliv?t kullalta p?iv?paisteessa, ja Heikki seisoi yh? t?rm?ll? mietteiss??n. Mutta silloin h?n yht?kki? havahtuikin ja l?hti nopein askelin kulkemaan taloa kohden. Ty?h?n, lukuihin! -- h?n olikin siin? vieraan takia laiminly?nyt melkein kokonaisen vuorokauden.

Ikkuna oli auki kadulle p?in ja sielt? kuului yl?s toisen kerroksen huoneeseen p??kaupunkiliikkeen herke?m?tt?mi? ??ni?, rattaiden r?min??, ajurien huutoja, astuntaa ja puhelua. Huoneessa puuhasi Juuso paitahiasillaan ja palavissaan suuren arkkunsa ??ress?, j?rjesteli kirjojaan ja tavaroitaan, jotka olivat olleet kes?isess? s?il?ss? ja asetteli paikoilleen niit?, joita oli tuonut mukanaan kes?matkaltaan. P?yd?n ??ress? sohvalla istua retkotti huolettomasti toinen nuori mies, p??ss? kallellaan ylioppilaslakki, k?dess? siro luup?? keppi ja hampaissa mustaksi poltettu piipunnys?, -- Juuson kes?piippu, jolla t?m? oli tyydytt?nyt tupakantarpeensa siell? salolla, jossa paperossien saanti oli hankalaa. Siit? koetteli sohvalla istuja kaupunginlapsi nyt huvikseen vedell? haikuja, imi, sylki ja ryki, haukkui kapinetta huonoksi ja tarinoi lakkaamatta kaikenmoista kepe?? leikkipuhetta puuhissaan ahertavalle Juusolle.

Se oli Otto, Otto Alm, hilpe?, huoleton veitikka, parin vuoden vanha ylioppilas, tuumiltaan ja k?yt?kselt??n oikea >>ehta medisiinari.>> H?n oli Juuson ruokarouvan poika. T?ss? Almin rouvan perheess? se oli n?et Juuso asunut jo monta vuotta, oli nuorena ylioppilaskokelaana siihen alkujaan tullut sukulaisten suosituksilla ja oli siihen edelleen j??nyt asumaan kotiutuen aivan perheeseen kuuluvaksi. Almin rouva ei n?et juuri ansionkaan vuoksi pit?nyt vuokralaisia luonaan, h?n ei ollut varaton -- sanottiin rikkaaksikin --, Juuso olikin ollut ainoa ja h?nt? oli siell? aina pidetty ja kohdeltukin talonv?ken?. Varsinkin Otto, joka koulupojasta asti oli tottunut h?nen seuraansa, piti h?nt? aivan perheeseen kuuluvana ja nyt vasta, kun Juusokin oli palannut maalta, oli h?nest? perhe taas t?ysilukuisena koossa.

Kesken toverinsa pakinan hyp?hti Juuso ?kki? istuimeltaan, sulki ikkunan ja virkkoi:

-- Tuo r?iske ja r?min? on taas oudoksestaan niin hermostuttavaa, siit? sit? toki ei tarvinnut siell? syd?nmaalla k?rsi?.

-- Eik? siell? karhut toisinaan pit?neet pahaa meteli? ikkunan alla?

-- Ei ne syd?nmaan karhut ole niin iso??nisi?, t??ll? kaupunkipaikoilla ne ovat pahempiakin.

-- Vaikka ovat vain kaksijalkaisia. -- Ent? mik? sulla tuossa k??r?ss? on, ka, revolveri totta tosiaankin. Ket? sin? sill? olet pelotellut?

-- Otin hulluudessani sen mukaan mustalaisten ja muitten maankulkijain ja ilkeiden ihmisten varaksi, -- ei sit? vain siell? tarvittu.

-- Ja mit? sill? nyt aijot?

-- Olkoon siin? laatikossa vastaseksi muitten ilkeiden ihmisten varalle.

Juuso nosteli esiin huolellisesti k??rittyj? ja sidottuja paperimyttyj? arkustaan. Keskentekoisia t?it? ne ovat, ilmoitti h?n utelevalle Otolle, mik? mit?kin, suunnitelmia ja mietteit?. Niist? pit?isi viel? ajan oloon tulla jotakin, niiss? on laajojen aatteiden alkuja.

-- Tuollaiset mytyt aatteita, runoja ja kaikkia, huu! Minua oikein puistattaa noita n?hdess?nikin, ennen min? kuuhun nousisin kuin rupeaisin tuollaista kirjoittamaan. Mutta onneksi ei medisiinarilta kysyt?kk??n aatteita, h?n el?? vain iloisena ja antaa muitten aatella.

Otto nousi ja teki l?ht?? ulos.

-- Niin, nyth?n on tiistai-ilta, virkkoi Juuso. -- Menetk? osakuntasi puoluekokoukseen?

-- En. Liek? koko kokoustakaan, ainakaan niiss? ei en?? paljo k?yd?. Ja mit?p? varten niiss? ahertaisikaan, ainahan puolue puolensa pit??.

Ei, muuten vain l?hti Otto ulos avaraan maailmaan, l?hti kaupungille, siell? on el?m? kevytt? ja hilpe?t?. On se t?m? Helsinki sent?hden v?h?n toista kuin syd?nmaa. Ja varsinkin n?in syksyisten h?m?r?in aikana, -- se on ihanata!

-- Tuleppas mukaan niin verest?n sinun maalaistuneita muistojasi, puhui h?n Juusolle l?ht?? tehdess??n. -- Niinkuin yst?v?llisi? aaveita retkeilee siell? hempeit? olentoja, mik? iskee silm??, mik? nyk?see k?sipuolesta, mik? korvaan kuiskahtaa. Jo ilmakin huokuu siell? hekkumaa ja nautintoa, puistojen siimekset ovat niin syv?t ja k?yt?v?t varjokkaat...

-- Ja kapakat niin valoisat.

-- Ne sit?paitsi. Eik? vieh?t?, tule mukaan.

-- En tule, tuon kehitysasteen olen min? jo l?pik?ynyt -- onpa jo aikakin.

-- Hyvi? p??t?ksi? ja periaatteita, ensi iltaa mies Helsingiss?! Heit? ne jo ajoissa, j??v?t ne kumminkin. Ja hyv?sti nyt.

Juuso j?i yksikseen naureskelemaan tuon hulivilin tuumille. Sit? se ei maailma paina, painaneeko koskaan. P?yt?laatikkoonsa asetteli ja j?rjesteli Juuso papereitaan ja kirjoituksiaan. Olihan niit?, -- tuossakin oli paksu k?sikirjoitusvihko, se oli k??nn?s muutamasta saksalaisesta klassikosta, sille aikoi h?n hommata kustantajan saadakseen sen jouluksi ulos ja ansaitakseen kipeneen rahan jatkoa. Ja t?ss? toinen mytty, viel? paksumpi, -- siin?h?n se nyt juuri oli tuo h?nen suuri n?ytelm?ns?, >>Sisarukset>>. Olihan se nyt jo p??suunnilleen valmis, viisin?yt?ksinen, runomitalla kirjoitettu kansallinen n?ytelm? kotimaan historian alalta; siin? oli komeita sotakuvauksia, kauniita aatteita ja pohjas?veleen? harras, is?nmaallinen henki. Mutta ei se viel? h?nt? kaikin puolin tyydytt?nyt, t?ytyi viel? uusia ja muutella, -- no, sen h?n tekisi lomahetkin?, lepoty?kseen... Omituisen rakas se oli Juusolle tuo vihkonen: h?n olikin sit? tehdess??n niin monasti iloinnut voiton toiveista ja yht? monasti lannistunut ujoudesta ja pelosta... Juuso muisti niin selv?sti kuinka ajatus sen kirjoittamisesta h?ness? kerran oli syntynyt: h?n oli ollut teaatterissa er?st? suurta kappaletta katsomassa ja innostunut ja heltynyt siit? aivan haltioihinsa ja silloin h?n teaatterista palatessaan oli itsekseen vannonut, ett? h?nkin tahtoi koettaa, eik? h?n voisi saada aikaan jotain suurenmoista ja kelvollista. Ja h?n oli ryhtynyt ty?h?n salaisesti, oli kirjoitellut kellek??n puhumatta, innostunut ja langennut ep?toivoon, alkanut alusta ja innostunut taas. Ja nyt oli pohjaty? vihdoin valmis; ja olihan se paikotellen kelvollistakin ja kaunista, niinkuin esim. t?m? kolmannen n?yt?ksen loppu...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet