Read Ebook: Alkuperäisiä suomalaisia uuteloita I by Gummerus K J Kaarle Jaakko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 933 lines and 74201 words, and 19 pages

Vihdoin melkein tainnuksiin joutuneena heittiv?t he h?nen tuvasta hangelle. Siell? tointui h?n; siell? itki h?n ensi kerran el?ess??n katkeruuden kyyneleit?.

Seuraavana p?iv?n? n?htiin h?n Puron m?kill? ja ?itins? haudalla. Sitten katosi h?n K?lvi?lt?, ei tiennyt kukaan mihin. Eik? kukaan h?nt? kysynytk??n. Profeetta unhotettiin.

Lautamies ja h?nen tuleva v?vyns?.

Kun talonpoika joutuu ylpe?ksi, niin tiet?? h?n tuskin ylpeytens? rajoja. Vaan niin ehk? lienee kaikissa s??dyiss?, vaikka tuo silmiin paremmin astuu, kun se talonpojissa osottaikse. Is?nt? tiet?? aina, ett? h?n on is?nt?; vaan jos ylpeys h?nen syd?mess?ns? vallitsee, tuntee h?n tuon, ja mit? h?n itse tuntee, tuntevat muutkin. Mutta kun muut tuon tiet?v?t ja tuntevat, niin tulee olo t?mm?isen is?nn?n talossa raskaaksi, tukalaksi. Ollila oli t?mm?inen is?nt?. H?nen mahtavuutensa ei rajoja tiennyt. H?n eli talossaan kuin ruhtinas hovissaan. H?nen silm?yksens? oli k?sky, h?nen k?skyns? laki, jota ei uskaltanut kukaan vastustaa. Luonnollista on, ett? talo t?mm?isen is?nn?n is?nn?idess? edistyy, mutta toinen on laita niiden, jotka t?mm?isen talon piiriin kuuluvat, semmenkin kun on is?nt?, niinkuin Ollila, ei ainoastaan ylpe?, mutta lis?ksi saita ja tyly.

Ollilan ylpeys perustui h?nen rikkauteensa. H?nen talonsa oli suuri, h?nen vuotuiset rahatulonsa suuret, h?nen asuntonsa hovi, h?nen peltonsa parahimmat, h?nen karjansa lihavimmat, sanalla sanoen: kaikki mit? h?nell? oli, osotti rikkautta, ylellisyytt?. Kun nyt Ollila aina t?m?n rikkautensa t?hden oli pit?j?n valittu ja vihdoin oli tehty lautamieheksi, niin on aivan hyvin ymm?rrett?v?, ett? Ollila arvonsa tunnossa yltyi. Mutta soimatessamme h?nt? t?ytyy meid?n kumminkin antaa h?nest? se todistus, ettei h?n ollut mik??n p?lkkyp??, ei, p?in vastoin monessa asiassa ymm?rt?v?inenkin. H?n oli leski. Nelj?st? lapsesta oli h?nell? en?? j?lell? ainoa tyt?r, Hanna.

Niin! Ollilalla oli lapsi; mutta kotona ei juuri huomattu h?nell? lasta olevankaan, sill? Hanna eleli aina omia aikojaan. H?nt? ei oltu talonpoikaisiin t?ihin totutettu. H?n ei saanut olla talonpoikaisissa seuroissa; sill? >>h?n on aiottu parempiin>>, oli Ollilalla tapa sanoa.

Hanna istui siis p?iv?t ommellen ja kutoen kaikenmoisia hienoja, koreita vaatteita. Ainoastaan ruoka-aikoina ja joskus muulloinkin h?n n?htiin; mutta ei silloinkaan enemp?? kuin h?nen menness?ns? pirtin l?vitse kammariin, miss? h?n is?ns? kanssa atrioitsi.

Hanna oli nyt 18-vuotinen. Mik??n erinomainen kaunotar h?n ei ollut, mutta vaikka h?n ei semmoinen ollut, oli h?nell? kuitenkin ?itivainajansa kaunis, puhdas syd?n, ja puhdas syd?n on kasvojen ihanuutta kauniimpi.

Hanna tiesi ja tunsi aivan hyvin is?ns? luonteen, ja sen lis?ksi h?n tiesi, ettei h?nen is?ns? syd?nt? mik??n voisi muuttaa. Hanna tiesi is?ns? rakastavan h?nt?, mutta rakastavan niin, kuin rikas rahaansa rakastaa. Hanna ymm?rsi olevansa tavara, jota is?ns? kasvatti sill? voittaakseen. Asian n?in ollen oli mahdotonta, ett? Hannan ja lautamiehen v?lille olisi saattanutkaan mahtua muuta kuin nimeksi sit? is?llist? ja lapsellista rakkautta, josta kumminkin perheen onni aina riippuu. Monesti oli Hanna kyynel silmiss? pyyt?nyt saada ryhty? niihin s??tyns? teht?viin, joita toimittamaan h?n oli luotu, mutta is? ei tavallisesti vastannut tuohon muuta kuin: >>Ei, sill? min? tahdon, ett? sin? t?st? s??dyst? nouset>>.

Ollila itse ei sanottavasti mit??n ty?t? tehnyt. H?n ei tuota tarvinnutkaan, sill? h?n tiesi sanallansa olevan valtaa; h?n tiesi ty?n kulkevan h?nen poissa ollessaan melkein yht? hyvin kuin vieress? seisoessaan. Aamulla m??r?si h?n p?iv?n ty?t, ja onneton se, jonka osuus illan tullessa oli vaillinainen; se tiesi, ett? h?n ylpe?n talossa palveli. Mutta toiselta kannalta katsoen oli Ollila hyv?kin palkollisiansa kohtaan, sill? ei miss??n n?ille maksettu suurempia palkkoja; ja siit? seurasi, ettei miss??n ollut parempia palkollisia.

Vaan ei tarvinne pitemm?lt? kertoa miten Ollilassa elettiin; sen arvannee jokainen, joka on n?hnyt tahi kuullut monen nykyisenkin ajan rusthollarin el?m?st?. V?h?varaisia halveksitaan, ja ylimalkaan on kunnia sen, jonka kukkarossa ko'olta kovia hopeita l?ytyy.

Oli kaunis kes?p?iv?. Ollilan v?ki oli niityll?; talossa oli kotona ainoasti is?nt?, tyt?r ja vanha Liisa, joka em?nn?n askareet toimitti. Pirtin ovi oli auki; aurinko heitti l?mmint? valoansa miehen rinnalle, kun h?n p?yd?n p??ss? istui, lyijykyn?ll? tehden paperille piirteit?, joiden oli m??r? olla kirjaimia. T?m? mies oli Ollilan is?nt?. H?n oli kyl?ss??n kokoillut rahoja pappilan kellarirakennukseen ja teki tili? saaduista rahoista. >>Se pedon Pekka!>> ?rj?si h?n ?kki?; >>min? en silt? saa mit??n hyv?ll?, mutta en olisi Ollila, ellen saisi pahalla>>.

>>Mutta h?n on k?yh?, is?ni!>> sanoi Hanna, joka istui lavitsalla v?h?n matkaa is?st?, pallistaen silkkihuivia; >>h?nell? ei ole rahoja, ja ne rahat, mitk? h?n maisterilta saa, menev?t kaikki h?nen kaupunkivelkaansa>>.

>>Ole vaiti, et sin? t?t? ymm?rr?! Pekka on pahanjuoninen mies, ja min? tahdon n?ytt??, ettei Ollilaa kiellolla kostotta h?v?ist?. Olisi saattanut kohta antaa minulle tuon nuorukaisen rengiksi, ja min? olisin h?nen h?d?ss??n omasta kukkarostani maksanut nuo muutamat rossat>>.

>>Mutta tied?tteh?n, ett? Pekka on syyt?n; poika ei tahtonut tulla t?nne>>.

>>Ei tahtonut tulla!... Ole vaiti! Min? tied?n, ett? h?n jo oli tulossa, mutta Pekka houkutteli h?nt? j??m??n; sen saa h?n maksaa. Kun maisteri tulee t?nne, panen min? h?nt? my?ten sanan Pekalle, ett? ellei Pekka kohta luovu rengist??n, saa h?n maksaa minullekin velkansa>>.

>>Maisteri tulee>>, sanoi vanha Liisa, joka nyt ovessa n?kyi.

Lautamies nousi. >>Mene kamariisi, Hanna, ja pue yllesi, ett? kehtaat ihmisten n?kyviin tulla>>, sanoi h?n, ja j?tt?en Hannan meni h?n kamariinsa samaa tekem??n.

>>Kuulitko, mit? is?si sanoi?>> lausui Liisa lautamiehen menty?. >>Pane paraat yllesi! Hi hi hii! Jollei aavistukseni pahoin valehtele, niin saamme vuoden kuluessa t??ll? h??t, hi hii! Ollila saa sitten sanoa kaikkia maisterin ylh?isi? sukulaisia sinuksi...>>

>>Olkaa hulluja puhumatta>>, jupisi Hanna punaposkisena kuin kypsynyt puola, mutta totellen k?sky? h?n kiireesti katosi, j?tt?en ompelunsa p?yd?lle.

>>Kyll? rouvana olla kelpaa>>, mumisi Liisa; >>mutta sen min? sanon, ettei almanakassa ole sit? p?iv??, jona maisterin ja Hannan h?it? vietet??n>>.

Maisteriksi mainittu oli noin 30-vuotinen, pitk?n hoikka mies. H?nen kasvonsa olivat vaaleat, mutta niiss? ei ollut ollenkaan sit? vakavuutta, josta olisi voinut aavistaa h?nen papinvirkaan aikovan. H?nen tukkansa oli punainen, ja tuo teki koko h?nen ulkomuotonsa jotenkin oudoksi, semmenkin kun hivukset olivat pitk?t. H?n tuli hiljaa k?vellen Ollilaa kohden merenruokokeppi k?dess?, aina v?liin silm?illen ymp?rillens?.

>>Aina aamusta iltaan em?nn?n ty?ss?, vanha Liisa! Hyv?? huomenta! -- Onko lautamies kotona?>> puhui h?n tarjoten yst?v?llisesti k?tt? eukolle, joka kuori perunoita ja pyyhki k?si?ns? vy?liinaansa ennenkuin rohkeni tarttua maisterin k?teen.

>>Lautamies on kotona, h?n meni kamariinsa; kyll? h?n kohta tulee>>.

>>Seh?n hyv?! No, miten t??ll? t?n??n jaksetaan? Kaikki hyvin, vai kuinka?>>

>>Kaikki hyvin, saatikka -- -->>

>>Mit??>>

>>Lautamies saisi palvelukseensa Paavilan Pekan rengin>>.

>>Min? tied?n, ett? Ollila h?nt? tahtoo, ja olen kuullut pojan omasta suusta, ett? h?n t?m?n viikon kuluessa tulee t?nne. Paavila luopuu h?nest?. Lautamies on oikeassa -- ei ole koko pit?j?ss? niin oivallista ty?miest?. Mutta ?lk?? puhuko lautamiehelle mit??n; huomenna tuon min? miehen muassani>>.

Nyt tuli lautamies tupaan. Maisteri tervehti h?nt? yst?v?llisesti, ja hymyily, joka lautamiehen huulille nousi, n?ytti, ett? he olivat vanhat tutut ja ett? maisterin tulo oli lautamiehen mieleen. He istuivat v?h?n aikaa pirtiss?; mutta pian vei lautamies maisterin vieraskamariin.

>>Luikertele sin? ja s?ken?itse kuin kissa, kun sit? silitet??n; sin? viel? nau'ut pahasti!>> jupisi Liisa.

Vieraskamarissa istuivat lautamies ja maisteri. Tervetuliaiset oli juotu ja suuresta sokuripalasesta v?h?sen haukattu. Merenvahapiipuissa paloi hyv? tupakka, ja hymyillen oli maisteri taputtanut lautamiest? olalle vannoen ei pit?j?ss?, ei kihlakunnassa, tuskin koko l??niss? parempaa miest? l?ytyv?n.

Lautamies nauroi. >>Niink? luulette? Niinh?n olla pit??kin!>>

>>Oikein, lautamies; oikein!... Mutta...?>>

>>Te tahdotte tiet?? vastaukseni eiliseen kysymykseenne?>>

>>Niin, min? en ole saanut unta silmiini koko viime y?n?; kysyin aina itselt?ni: Mit?h?n lautamies vastaa?>>

>>On siis varma aikomuksenne sitoutua talonpoikaiseen sukuun?>>

>>Talonpoikaiseen! Mit? huonompi on talonpoikainen kuin herrassuku? Uskokaa minua, lautamies! Te olette tuhansia kertoja parempi kuin moni herra. Talonpoika ei tottele ket??n muuta kuin Jumalaa ja esivaltaa. Herrat! Ne saavat kyykkyselin kumartaa esimiehillens?. Niille sanotaan: mene sinne! Eik? herralla ole omaa tahtoa, jos h?n mielii virassaan pysy?. H?nen pit?? totella. Ymm?rr?ttek? nyt, kuinka talonpoika on herraa parempi?>>

>>Niin, niin! Iloista on minun kuulla teid?n noin oikein k?sitt?v?n talonpoikaista s??ty?. Mutta ennenkuin vastaan kysymykseenne, tahtoisin min?kin tehd? muutamia kysymyksi?. Teid?n is?nne on kruununvouti, rikas mies, te olette ainoa lapsi? Niin sanoitte eilen>>.

>>Niin>>.

>>Ja te tulitte t?nne maalle, saadaksenne lukea rauhassa?>>

>>Niin, niin.>>

>>Te olette is?nne ainoa perillinen?>>

>>Kukapa toinen is??ns? perii kuin h?nen lapsensa>>.

>>Ja te rupeatte papiksi?>>

>>Tuo on tosin v?h?n is?ni tahtoa vastaan. H?n arvelee, ett? minusta tulisi kruununtiell? suuri mies; mutta minun oma haluni on pappisvirkaan, ja samaten kuin te rakastatte talonpoikaista ammattianne, en min? saata olla antautumatta siihen s??tyyn, jota min? rakastan>>.

>>Se on oikein ... papeilla on suuret tulot>>.

Maisteri hymyili.

>>Oikein, oikein!>> sanoi lautamies iloisesti. H?n oli, niinkuin tuomari tapasi sanoa, >>eksamineerannut vankiaan>>. H?n oli mahtava tuossa. H?n mietti v?h?n aikaa, laski sormensa nen?lleen, ja l?hestyen maisteria kysyi h?n:

>>Paljonko is?nne j?lkeen saatte? -- Antakaa anteeksi, mutta is?n on velvollisuus kaikki tiet??>>.

>>No,ed and no customs or transport duties were levied. As regards excise administration, in accordance with the custom of the country the sale of opium and of intoxicating liquors to Burmans was prohibited. But a limited number of licences were issued for the sale of liquors to persons not of Burmese race, and the Chinese were specially exempted from the restrictions imposed on the traffic in opium."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet