Read Ebook: Alkuperäisiä suomalaisia uuteloita II-III by Gummerus K J Kaarle Jaakko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1384 lines and 63176 words, and 28 pages

Mutta samalla pudotti h?n nen?liinan ja hyp?hti yl?s. H?n oli katsellut akkunapeiliin ja siell? n?hnyt jotakin outoa.

>>No, kaikki taivaan pyh?t!>> huusi h?n. >>T?ss? me puhumme, niinkuin ei olisi muuta teht?v??, ja tuossa tulee odotettu! Min? sanon, Loo, mene pian h?nt? vastaan, h?n jo ajaa pihaan!>>

Kauppaneuvos oli jo avannut oven, kun h?n t?m?n kuuli. Kiireemm?sti kuin ennen puikahti h?n siit? nyt ulos, ja vasta rapuista kuului h?nen vastauksensa: >>J?rjestys!>>

Mutta ennenkuin seuraamme kauppaneuvosta odotetun kosian luo, k?yk??mme t?t? katsomassa. Meid?n on palaaminen ajassa pari p?iv?? takaperin tullaksemme tuntemaan h?nt? sek? niit? seikkoja, jotka ovat saaneet h?net kosiana esiintym??n.

Pari p?iv?? ennen jouluaattoa oli kaupungin kestikievaritaloon tullut tuntematon vieras. Ett? h?n oli Ruotsista kotoisin, sen huomasi h?nen puheensa murteesta. H?n oli kaunis, nuori mies, silm?t el?v?t, v?lkkyv?t, >>Min? olen kauppias, kuljen kauppa-asioilla ja tulen t??ll? viipym??n pari p?iv??>>, sanoi h?n kestikievarin is?nn?lle, joka kohteliaasti otti h?nt? vastaan. >>Nimeni on Troberg, jos joku tahtoisi minua tavata>>.

Kestikievarin is?nt? ei tuossa vieraassa n?hnyt mit??n kummaa. Vieras tuli ja meni, meni ja tuli n?iden kahden p?iv?n kuluessa. Harvoin oli h?n kotona. Mutta miss? h?n k?vi, sit? ei saanut is?nt? tiet??. Jouluaaton aamuna kutsutti h?n luoksensa is?nn?n. >>Onko teill? ket??n, jonka voisi l?hett?? kruununvouti Trobergin luo? H?n on v?h?n sukua minulle, ja min? tahtoisin h?nt? tavata ennenkuin l?hden>>, puhui h?n. Kestikievari my?ntyi t?h?n, ja v?h?? ennen puolta p?iv?? tuli tuo kaivattu vieras.

>>No, sen sanon!>> huusi vouti, istuessaan kamarissa kahdenkesken ruotsalaisen kanssa. >>Sin? t??ll?, t??ll? Suomessa, etk? tule minun luokseni asumaan! Ja mit? t?m? nimen salaaminen tiet??, vai soiko nimi Troberg paremmalle korvissasi kuin oma nimesi Hirts?>>

>>Anna anteeksi, veli>>, sanoi vieras nauraen, >>etten luoksesi kohta tullut. Sen sijaan saat minulle t?n? iltana, huomenna ja ehk?p? viel? ylihuomennakin osoittaa vierasvaraisuuttasi. 'J?rjestys!' niinkuin kauppaneuvos Loo sanoo. Miten on, onko silkkihame valmis ja salaisuuteni tallessa?>> kysyi h?n yh? nauraen.

>>On; mutta mit? varten t?m? ilven?ytelm?? Mit?, Herran nimess?, sin? silkkihameella teet ja mit? varten on se neiti Loolle annettava? Jos olisit ollut t??ll? ennen tahi jos olisit n?hnyt tuon neitiviirin, luulisinp?, ett? sin? kosiana ilmestyisit!>>

>>Kuka sanoo, etten ole h?nt? n?hnyt?>> kysyi viekkaasti nuori herra.

>>Sin? et ole t??ll? ennen k?ynyt eik? h?nk??n Ruotsissa>>.

>>Mutta jos sinulle sanon, ett? min? ja h?n Tapaninp?iv?n? viet?mme kihlajaisiamme, niin mit? sinulla on siihen sanomista?>>

>>En tietysti voisi muuta kuin syv??n kumartaa ja toivottaa onnea... Mutta ?l? sano minua Trobergiksi, jos min? sit? uskon tahi jos t?st? v?hint?k??n ymm?rr?n>>.

>>Ei sinun ole suuresti tarvis mit??n ymm?rt??k??n, kunhan vain ymm?rr?n min?, jota asia koskee. Olkoon kumminkin j?rkesi valaistukseksi sanottu, ett? min? olen tullut t?nne vied?kseni t??lt? muassani kaupunkinne kauniimman kaunottaren>>.

>>'J?rjestyksen' tytt?ren!... Kauniimman!>> -- Ja vouti purskahti nauruun t?ytt? kurkkuansa.

>>?l? naura! Min?k? tulen kihlauttamaan itse?ni ja l?htisin pitk?nokkaisena! Mutta kokkapuheet hiiteen... Kuule, viinuri! Pullo punssia!>> huudahti nuori herra ovea avaten.

Kun oli haluttu makujuoma saatu, t?ytti herra Hirts lasit, nousi vakavana ja lausui: >>Ei sanaakaan, ennenkuin olen lopettanut, ja jollet silloin ymm?rr? enemp?? kuin nyt, niin sanonpa sinua tuhmaksi. Nyt puheen aluksi: neiti Lovisa Loon malja, minun morsiameni malja, ja se pohjaan!>>

Yst?v?t joivat maljan pohjaan, vouti kumartuen ja vaiti ollen, mutta uteliaana.

>>Ja nyt kuule ja kummastele!>> jatkoi vieras. >>Sin? muistat, miten ja milloin me Marstrandin kylpylaitoksessa tutustuimme, miten siell? yst?vyytemme alkoi. Siit? ei ole sen enemp?? puhumista, paitsi ett? min? t?m?n yst?vyyden nojassa uskalsin sinuun turvata tuossa silkkihame-asiassa. Sin? t?ytit pyynt?ni, ja min? kiit?n sinua. Kun Marstrandista tulin kotiin, oli minun maallinen onneni sepp?in kynsist? juuri p??ssyt. Is?ni ja kauppaneuvos Loo olivat sit? takoneet, ja minun onneni oli valmiina ahjosta l?htenyt neiti Lovisa Loon muodossa. Sin? tied?t, ett? kauppahuoneet Hirts ja Loo ovat jo kymmeni? vuosia olleet keskin?isiss? kaupoissa. Ukkojen v?lill? oli yst?vyys syntynyt, vaikka mahdotonta on minun ymm?rt??, mihin t?m? yst?vyys nojautuu, kummallisia, itsep?isi? ja omituisia kun ovat ukot molemmat. Sin? n?it is?ni. H?n on kunnon ukko, ja vaikka kummallinen, niin ei kumminkaan niin kummallinen kuin Loo, jos oikein h?nt? k?sitin. No niin! Min? tulen Marstrandista, olen tuskin saanut tervehdykset sanotuksi, ennenkuin minut kutsutaan is?ni luo. Kuule ja h?mm?sty! 'Albert!' -- sanoo is?ni -- 'sin? olet nyt kohta siin? ij?ss?, ett? sinun sopii menn? naimisiin. Kuule loppuun! Min? en sied?, ett? puhettani katkaistaan, ennenkuin loppuun olen puhunut, sen tied?t', ?rj?si h?n, kun min? tahdoin avata suuni. -- 'Sin? olet nyt 21 vuotinen ja valmis ja vapaa avioliittoon. Asian n?in ollen olen hakenut ja l?yt?nyt sinulle morsiamen. Sinun ik?isesi on h?n; hyv?ss? perheess? on h?n kasvanut, oppinut j?rjestyst? ja, siisteytt?, Albert. Sinun morsiamesi on neiti Lovisa Loo Suomesta. Varoissa vet?? kauppahuone Loo vertoja meid?n huoneellemme. Kun ovat h??t vietetyt, saat itse valita, tahdotko t??ll? vai Suomessa ruveta asumaan. Nyt olen kaikki puhunut. Kauppaneuvos Loo on t??ll?. H?n rakastaa j?rjestyst? ja tied?t siis, mit? sinun nyt on teht?v?'. -- 'Tied?n' -- vastasin min?. 'Minun tulee pyyt?? kauppaneuvokselta morsiamekseni neiti Lovisa Loo, ja sen teen min? heti. Tulkaa, is?!' -- Olisit n?hnyt, miten iloiseksi is?ni k?vi, kun h?n t?m?n kuuli. H?n, joka ei koskaan n?yt?, mit? h?nen rintakuorensa sis?ll? asuu, huusi nyt: 'Ne sanat, Albert, ne tuottavat, sinulle 10,000 riksi?. K?y konttorissa, niin saat ne. Huvittele niill? vuoden loppuun saakka. Sitten viet?t h??si. Mutta h??p?iv?n? pist?t sin? hulivilisuuden s?kkiin, jonka min? suljen sinetill?ni'. -- Min? olin juuri silloin, niinkuin tied?t, suuressa rahapulassa. T?m? Lovisa Loo ja 10,000 riksi? tulivat niinkuin taivaasta. Kiireesti riensin ukko Loon luo, syleilin h?nt? ja suutelin h?nen pergamenttihuuliansa, ja paikalla, ennenkuin h?n enn?tti tokaista j?rjestyst??n, olin min? pyyt?nyt sive?n ja kauniin neiti Lovisan aviovaimokseni, rakastaakseni h?nt? my?t?- ja vastoink?ymisiss?. Nytp? nousi ilo! Ukko Loo n?ki j?rjestyksen vaativan, ett? h?nkin puolestansa syleilisi ja suutelisi minua. Jolleiv?t nuo 10,000 riksi? olisi el?neet mieless?ni, olisin purskahtanut nauruun ja nauranut itseni kuoliaaksi, kun t?m?n syleilyn ja suutelon sain. Ojentaen pitki? k?si?ns?, joita voi paremmin ankkuritouviin verrata kuin el?v?n ihmisen j?senin? pit??, tuli h?n minua kohti marssien suorana, vakavana, kuten kenraali armeijansa etup??ss?, ja kun h?n minun saavutti, teki h?n ... n?in ja n?in!>>

Vouti oli kummastellen ja hymyillen kuunnellut yst?v?ns? kertomusta. >>Sin? riivattu!>> huusi h?n, kun nuori Hirts syleillen ja suudellen n?ytti, miten ukko Loo oli h?nt? syleillyt ja suudellut. >>Sin? riivattu!>> Ja h?n purskahti nauruun, joka ei tahtonut loppua saada.

>>Appeni malja, ja pohjaan sekin!>> esitti Hirts. Trobergilla ei ollut mit??n t?t? maljaa vastaan. Se juotiin siis, ja nuori Hirts jatkoi naurettavalla vakavuudella: >>Niin olin min? kihlattu, sill? neiti Lovisan suostumusta ei muka tarvittukaan. Min? kumminkin olin toista mielt?, mutta olin liian viisas sit? ilmoittamaan. Min? kutsuin ukko Loota rakkaaksi apekseni, mutta t?m? soti j?rjestyst? vastaan; vaikka tahtoisin panna nuo 10,000 riksi? ?yrist? menem??n, ett? t?m? j?rjestyksen rikkominen oli ukolle varsin mieluinen. 'Vasta h?itten j?ljest? appi!' sanoi h?n. 'J?rjestys, j?rjestys kaikissa!' Sitten tuotiin sampanjaa. Kolmen miehen siin? juotiin niin, ett? jo pelk?sin j?rjestyksen menev?n hiiteen. Mutta eip? niink??n, vaikka meni se ainakin minulta: sill? kun ukot huomasivat saaneensa tarpeeksi eiv?tk? uusia pulloja tuottaneet, kiiruhdin min? konttoriin, sain rahat ja teurastin kurkkuni ja tulevan avios??tyni terveydeksi koko joukon hopeakauloja. Voit arvata, ett? aikani nyt oli hauska ja iloinen. P?iv?t kuluivat, niin etten tahtonut uskoa itse?ni, kun huomasin syksyn tulleeksi. Mutta nyt, kun l?hestyi aika, jona minun tuli t?ytt?? lupaukseni, alkoi v?liin v?h?n arveluttaa. Olisin kirjoittanut sinulle ja ilmoittanut t?m?n kummallisen seikan, mutta ukkojen kehoituksen ja p??t?ksen mukaan olin pakoitettu olemaan vaiti. Asia oli n?et j??v? meid?n kolmen salaisuudeksi aina siihen p?iv??n saakka, jolloin kihlaus tulisi julkisesti tapahtumaan. Kuten sanoin, p?iv?t kuluivat, ja pian oli leikist? tuleva tosi. Silloin tuli ukko Loolta kirje, jossa h?n m??r?si kihlauksen tapahtuvaksi Tapaninp?iv?n?. Minun tulisi pari p?iv?? ennen joulua saapua h?nen luoksensa. Kun is?ni t?m?n kirjeen sai, kehoitti h?n minua antamaan jonkun kalliin joululahjan neiti Loolle. Ostin valkoista silkki?, parasta mit? sain, ja kuu en ollut ikin? morsiantani n?hnyt, enk? siis osannut toimittaa sit? sopivasti ommelluksi, l?hetin pakan sinun luoksesi, kuten muistat, pyyt?in, ett? jollakin lailla toimittaisit hameen valmiiksi ja morsiamelleni sopivaksi. Min? olin valinnut juuri t?llaisen lahjan hyv?ill?kseni ukkovaariani. Se onnistuikin, vaikkei en?? rahoja l?htenyt. Ukko kiitti minua, kun ilmoitin tahtovani kihlausp?iv?n?ni n?hd? morsiameni siin? puvussa, mink? rakkauteni oli h?nelle valinnut. -- Joko nyt ymm?rr?t salaisuuden?>>

>>En, totta maar, viel?k??n ymm?rr?>>, vastasi yst?v?. >>Sin? olet t??ll?, et asu appesi luona, etk? lupaa jouluasikaan siell? viett??!>>

>>Kuule siis loppuun, kuule ja kummastele! Mutta sit? ennen neiti Lovisan malja, neiti Lovisan, josta ei ikin? tule rouva Hirtsi?. Vapaa on neiti Lovisa, hurraa!>>

>>Niin se oli>> -- jatkoi Hirts, kun oli malja juotu. >>Aika kului, ja minun oli l?hteminen vaihettamaan onneni avios??dyn kahleiksi. En voinut, en kehdannut sotia vastaan. Min?p? viel? kiiruhdin l?ht??ni. Vaivaloinen oli kulku Ahvenanmeren yli joulukuun pakkasessa; mutta saavutin kumminkin vahingotta kaupungin, miss? nuori mies oli kahleisiin pantava. Olin tiell? paljon miettinyt, miten p??sisin tuosta pulastani, ja vihdoin oli minussa syntynyt p??t?s. Oliko mielest?si siin? mit??n kummaa, etten t?nne tultuani paikalla rient?nyt kauppaneuvoksen luo, ett? ensin tahdoin n?hd? sen olennon, jolle olin m??r?tty? Oikeata nime?ni ilmaisematta olen nyt t??ll? ollut kolmatta p?iv??, olen tarkastellut, n?hnyt ja ymm?rt?nyt, ettei neiti Lovisa Loo sovi Albert Hirts'ille. Se on totinen tosi!>>

>>Mutta kuinka arvelet p??st? vapaaksi h?nest??>> kysyi vouti. >>Veli parka! Luulenpa, ett? olet kutsunut t?nne minun jostakusta t?rke?mm?st? syyst?, kuin viel? osaan arvata>>.

>>Aivan niin! Ja kaikkein ensiksi, laita ett? n?m? kirjeet tulevat kauppaneuvos Loolle. Ne ovat kauppa-asioita koskevia>> -- lis?si h?n nauraen -- >>ja jos ne eiv?t saa arvoani laskeumaan, niin en ymm?rr? j?rjestyst? ... v?hint?in 80 prosentilla! Muuta en nyt pyyd? sinulta, mutta huomenna ja ylihuomenna voit yst?v??si auttaa>>.

>>Eik? muuta nyt? V?h?ll?p? p??sen, alussa ainakin>> -- sanoi vouti. >>Kirjeet saat uskoa minulle. Mutta sano, oletko neiti? n?hnyt, ja mimmoinen oli h?n mielest?si? Tahtoisinpa viel? lopuksi kuulla, mit? nyt mietit ja mitk? keinot olet keksinyt vapaussodassasi?>>

>>Neidin olen kolmasti n?hnyt. Jos h?nen itkeneist? silmist?ns? voi h?nen sis?llisi? avujansa p??tt??, niin on h?n todellakin verrattava tuohon syntej??n surevaan Magdaleenaan j.n.e., j.n.e. Mutta minun k?sitykseni on aivan kykenem?t?n, jotta voisin h?nen kuvansa maalata niin kummallisella v?risekoituksella kuin pit?isi. Siis p??t?kseksi: H?neen sidottuna uhkaa minua onni niin suuri, niin taivaallinen, ett? min?, joka halpuuteni tunnen, en ensink??n ole siihen mahdollinen. Mit? viimeiseen kysymykseesi tulee, niin milloin olet kuullut tahi n?hnyt, ett? ilven?ytelmiss? viimeisell? n?yt?ksell? aletaan? Hillitse siis uteliaisuutesi!>>

Viel? v?h?n aikaa juttelivat yst?v?t, sitten erosivat he. Vouti otti ollaksensa rakkauden jumalan sanansaattaja, niin kuin h?n tointansa nimitti, kun kirjeet taskussa matkaansa l?hti.

Ne kirjeet, mitk? kauppaneuvos Loo sai juuri silloin, kun h?n puoliselle meni ... mist? postikonttorista ne tulivat, sen arvannee lukija.

Kauppaneuvos Loo oli enn?tt?nyt konttorinsa ovelle, kun odotettu vieras tuli h?nt? vastaan, kiireesti ja iloisesti. >>J?rjestys, Jumalan nimeen, j?rjestys!>> huusi ukko tervetuliaisiksi, kun h?nen tuleva v?vyns? oli hellyytt? osoittavalla syleilyksell??n kaataa h?net. Nuori herra silloin tasaantui, ja nyt, jos olisi vouti ollut n?kem?ss?, mimmoiselta h?nen yst?v?ns? n?ytti, kun h?n siin? seisoen piti k?dess??n kauppaneuvoksen laihaa, luista k?tt?, ei h?n olisi saattanut nauruaan hillit?. Jos olisi Hirts parka saanut kaikessa j?rjestyksess? heitetyn kauhallisen kylm?? vett? vasten naamaansa, ei olisi h?n h?mm?styneemm?lt? n?ytt?nyt. H?n oli n?et luullut saavansa l?ht?k?skyn paikalla, oikein ankaran, ja nyt ... nyt otettiin h?n vastaan niinkuin rakas v?vy ainakin.

>>T?m? maa on, hitto vie, noitien ... tahi on minut Troberg pett?nyt>>, ajatteli h?n. Mutta ajatuksiaan ei h?n saattanut n?ytt??. H?n oli siin? verrattava kortinly?j??n, joka koko onnensa yhdelle kortille panee ja n?kee tapanneensa. V?hitellen tointui h?n kumminkin, ja kun nyt ukko Loo saattoi h?net ylikertaan, oli h?n j?lleen sama mies kuin ennenkin. Ukko Loo n?ytti iloiselta, sen verran kuin sit? h?ness? voi n?ky?. H?n olisi tosin tahtonut ottaa vastaan tulevan v?vyns? konttorissaan; mutta eip? h?n n?ytt?nyt panevan suuresti pahaksi, ett? j?rjestys t?ll? kohdalla tuli v?h?n rikotuksi.

Nuori herra Hirts saatettiin kamareihin, jotka h?nt? varten olivat m??r?tyt. Sill'aikaa kuin h?nen kapus?kki??n kannettiin yl?s, kertoi h?n nyt t??ll? terveisi? vanhalta Hirts'ilt?, puhui, kuten kunnollisen kauppiaan tulee, hinnoista ja tavaroista ja miellytti vanhaa kauppaneuvosta etenkin mainitsemalla joitakuita kauppa-asioita, joissa kauppahuone Hirts oli voittanut summattomasti. >>Se oli minun ensi ty?ni, ensim?inen askeleeni kauppa-alalla>>, lopetti h?n. >>Is?ni suostumuksella tosin panin onnen vaiheelle melkein koko kauppahuoneen omaisuuden; mutta se onnistui, ja onnistui niin hyvin, etten osannut sit? todeksi uskoa ennenkuin itse n?in onneni>>.

>>J?rjestys, ennen kaikkia j?rjestys!>> lausui siihen kauppaneuvos. >>Mutta v?h?inen varovaisuuskaan noissa asioissa ei haittaa!>>

>>Aivan oikein!>> vastasi Hirts. >>Ja vastaisuudessa en panekaan kaikkia onnen nojaan niin kuin nyt. Mutta>> -- keskeytti h?n -- >>ettek? t?st? jo entisest??n tied?? Kumminkin kirjoitettiin teille siit? jo pari viikkoa ennen l?ht??ni>>.

>>En ole saanut!... Ah! Posti tuli ?sken, enk? ole viel? enn?tt?nyt lukea muuta kuin sinun kirjeesi>>.

>>Jumalan kiitos!>> huokasi nuori Hirts.

>>Mutta j?rjestys!>> lis?si kauppaneuvos. >>Menen toimiini. Pue p??llesi!>> --

Kauppaneuvos meni l?hemmin silm?ilem??n noita kirjeit?. Mutta kun h?n tuli konttoriinsa, oli h?nell? siell? toista toimitettavaa. Posti oli l?htev? kello 6, ja j?rjestys vaati, ett? postiin pantavat kirjeet sit? ennen olivat sinne j?tetyt. Kauppaneuvoksella oli tapana lukea l?pi kaikki kirjureittensa kirjoittamat kauppakirjeet, ennenkuin ne l?hetettiin. T?st? syyst? j?iv?t ?sken tulleet kirjeet viel?kin avaamatta.

Sill? aikaa nuori Hirts pukeusi kosia-pukuun. Valkoinen huivi kaulassa, yll??n uusi h?nnystakki, joka tuli hajuvedelt?, astui h?n sitten saliin. Siell? h?nt? jo kauan oli vanha kielek?s rouva odottanut. Tosin t?m? saliin astuminen v?h?n loukkasi j?rjestyst?, sill? tietysti olisi kauppaneuvoksen tullut esitt?? Hirts rouvalleen. Mutta mit?p? siit?; Hirts sen teki itse.

>>Te, armollinen rouva, ehk? tied?tte kuka min? olen, nimitt?in kauppias Hirts Ruotsista; samaten min? arvaan edess?ni n?kev?ni kauppaneuvos Loon puolison>>, puhui h?n n?yr?sti kumarrellen.

>>Te arvaatte oikein>>, vastasi lihava rouva ja katseli ihastellen kaunista, nuorta herraa. >>Min? olen rouva Loo... Te olette kauan viipynyt, hyv? herra; matka meren ylitse ei liene hupaista t?ll? aikaa vuodesta. J??t ja myrskyt! Huu! Minua hirvitt??, kun niit? ajattelen>>.

>>Aivan niin! Mutta sille, joka kulkee semmoisissa asioissa kuin min?, ei ole mit??n hirvitt?v??>>. -- Ja taasen kumarteli nuori herra syv??n.

>>Min? tied?n n?m? asiat>>, vastasi rouva. >>Meill?, miehell?ni ja minulla, ei ole mink??nlaisia salaisuuksia. H?n osaa lukea minun silmist?ni, mit? min? ajattelen, ja min? my?s h?nen silmist??n h?nen ajatuksensa>>.

>>Sit? en, hitto vie, min? osaa!>> ajatteli Albertimme. Mutta kovaa sanoi h?n: >>Ken teid?t, armollinen rouva, n?kee, osaa heti, jos v?h?senkin tavallista j?rke? on, n?hd?, ett? teiss? asuu kaikki ne avut, jotka kaunista sukupuolta kaunistavat. Ja min? olen onnellinen, t?m?nkin t?hden suuresti onnellinen, jos asiani t??ll? onnistuu>>.

Nuori herra Hirts, -- voimme sen kohta sanoa -- oli voittanut rouvan suosion suurimmassa mitassa, ja t?m? h?nen viimeinen lauseensa teki sen niin taatuksi, ett? Hirts varmaankin olisi h?mm?stynyt, jos olisi arvannut sen.

>>Mieheni on teit? kiitt?nyt, ja nyt min?kin voin sanoa, ett? t?m? kiitos ei ole ylellinen>>, lausui rouva, >>vaikka te, kuten n?en, v?h?n osaatte imarrella. Min?, niinkuin sanoin, tied?n asianne, ja heitt?k??mme siis pois kaikki liikanainen kursasteleminen. Te tulette t?nne ... ?lk?? punastuko, herra ... te tulette t?nne meid?n tytt?remme t?hden!>>

>>Niin!>> vastasi Hirts hiljaa teeskennellyll? ??nell? ja loi silm?ns? ujosti alas. >>Punastuinko? Se on yht? suuri valhe, kuin se totuus, ett? sin?, eukko, painat v?hint?inkin nelj? sentneri?>>, ajatteli h?n itsekseen.

>>Emme tahdo tehd? mit??n tytt?remme tahtoa vastaan t?ss? asiassa. H?n valitkoon tulevan tukensa itse. Mutta, niinkuin rakastetun ?idin tulee, tied?n min?, ett? jalon tytt?reni syd?n on vapaa, ja voinpa, sill? min? tunnen tytt?reni, voinpa h?nen puolestaan vakuuttaa, ett? semmoinen mies kuin te olette, on vaarallinen naissyd?nten rauhalle>>.

Nuori Hirts kumarsi. >>Jos, mit? tytt?reenne tulee, min? t?ss? asiassa todellakin onnistuisin, niin olisin onnellisin maailmassa>>.

Nyt aukeni ovi, ja saliin astui tuo onnellisuutta tuottava neito Lovisa Loo. H?n oli joko ?itins? tahdosta tahi oman itsens? halusta pukeutunut kauniimpaan pukuun. H?nkin oli saanut tiedon siit?, ett? heill? oli vieraana outo herra, jota ei kukaan tuntenut. H?n arvasi, kuka t?m? oli. Mutta ennenkuin h?n astui saliin, oli h?n avaimen reij?st? kurkistellut saliin ja n?hnyt nuoren kosiansa, ja t?m? n?ky sai h?nen syd?mens? sykkim??n. H?n pyyhk?si hienolla nen?liinalla silmi??n, jotta ei niiden vetisyytt? heti havaittaisi. Ja nyt seisoi h?n siin? ujona.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet