Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Suonion kootut runoelmat ja kertoelmat by Krohn Julius
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 785 lines and 56878 words, and 16 pages
Toivon kukat kuihtunehet Tointuu tuoksumaan; Sy?men linnut paennehet Taas saa laulamaan.
Kaiu, kaiu, kaunis ??ni, S?vel, soios, suloinen!
Pianpa p??mme vaipunee Maan kylm??n kainaloon. Siis lempik??mme, veikkoset, Siis suudelkaamme, poikaset, Kun viel? huulet l?mp?iset Nyt suuta tarjoaa!
Sotamies-laulu.
No, miehet, miekat naulahan Nyt pankaa riippumaan! K?s' vasen neidon kaulahan, Pikari oikeaan! Kuin syksyn kukka kerke? On sotamiehen el?m?. Sen mett? aik' on ime?, Kun viel? kukoistan.
Mi haitta, josko juotanee Nyt liika pisara -- Se veren?mme vuotanee Jo maahan huomenna. Siis juokahamme, veikkoset, Ett' tappelussa punaiset Ei ehtyis veren l?htehet Tok' ennen aikojaan!
Jos huuleen huuli haipunee, Hiis sit? moittikoon -- Pianpa p??mme vaipunee Maan kylm??n kainaloon. Siis lempik??mme, veikkoset, Siis suudelkaamme, poikaset, Kun viel? huulet l?mp?iset Nyt suut tarjoaa!
Pikku Julius vainaa.
Mamman Luli pikkarainen L?ksi maailma-matkalleen, Mut jo pian lapsukainen V?syi pienin jalkoineen.
>>Syliin, syliin!>> itki >>Enemp' astua en voi!>> Kohta enkeli jo tuli, Lepoon Lulin p??st? soi.
J?rven rannalla.
Jyriseepi j?rvell' aaltoin hyrsky, Heit? m?yrytt??pi hurja myrsky, Pilvet mustat peitt?? koko taivaan, Peitt?? auringonkin aivan.
Rantaa vastaan vy?ryin laineet riehuu, Kuohuns' ilmaan lenn?tt?in ne kiehuu, Pyrkis ulos piirist??n, mut sortuu, Voimatoimia uupuin murtuu.
Ihminenkin omin voimin pyrkein Yli h?lle s??ttyin rajain jyrkk?in, Rynt??, ponnistaa, tai siivin koittaa Yl?-ilmoiss' sijan voittaa.
Mutta kaikk' on turhaa, kalliona Luojan s??nt? liikahtamatonna Kest?? rynn?k?t; turh' on my?s lento, Ihmis-siip' on aivan hento.
Uhka-ylpeyden myrsky tuopi Pilvet vaan ja pimeytt? luopi Meid?n v?lillen ja suuren Luojan, Ainokaisen voiman suojan.
Asetu, oi aaltoileva rinta, Tyyneksi kuin j?rven kirkas pinta, Taivaan armo-aurinkoinen kohta Sitten sulle j?lleen hohtaa.
Vedest? nyt kuuluu humu vieno. Taivahalle nousee sumu hieno; Sielukin n?in tyynn? ainoasti Kohoo maasta taivoon asti.
P?? pystyyn.
P?? pystyyn vaan! S? olet mies, et halpa mato maan! Mi kohtaakin, ei saa se sua sortaa, Ei saa se sortaa, saa ei maahan murtaa. P?? pystyyn vaan!
P?? pystyyn vaan! Niin Luoj' on luonut parhaan luomistaan. Inehmo, vaikka vaipuiskin jo huoleen, Katsahtaa voi tok' yl?s taivaan puoleen. P?? pystyyn vaan!
P?? pystyyn vaan! Ei Herra j?t? lastaan milloinkaan. Kun kuorman raskahan H?n p??lles luopi, Lujuuden, voiman, miehuudenkin suopi. P?? pystyyn vaan!
Sun tahtosi tapahtukoon.
Mun sielun' onpi niinkuin er?maan Hiekoilla autioilla harhaileva, J?ljille yksin j??nyt seurastaan Ja turhaan kumppaliaan tapaileva. Herra, oi auta mua!
Mun sielun' on, ylt'-ymp?ri kuin ois Mull' y? vaan pimein, synkin, musta aivan, Kun t?hti viimeinenkin sammui pois. Ja sammui minuun iskenytkin tuli taivaan. Herra, oi auta mua!
Kauhistuin sieluni jo l?hestyy Parrasta toivottoman kadotuksen. Viel' askel yks, niin siihen sy?kseentyy Se helvetin jo ammollaan n?k' uksen. Herra, oi auta mua!
Mut nyt, nyt tunsinkin Sun apusi, Mi pois mun tempas partahalta nielun; Pimenneen mielen' valos valaisi, Ja lohdutukses t?ytti tyhj?n sielun. Herra, ma kiit?n Sua!
Juur' ankarimpan' olit laupiain, Suurimman armos tuskass' annoit mulle. Ma n?in, ett' onni onnist' autuain, On se, kun onnens' uhratuks saa Sulle. Herra, ma kiit?n Sua!
Suksimiesten laulu.
>>Yl?s Suomen poiat nuoret, Ulos sukset survaiskaa! Lumi peitt?? laaksot, vuoret, Hyv' on meid?n luikuttaa! Jalka potkee, Suksi notkee Sujuilevi sukkelaan!>>
Her?s tuuli tuntureilla, Lehahtihe lent?m??n. -- >>Sukkelat on sukset meill?, -- L?ht??n, veikot, kiist?m??n! Saishan koittaa Kumpi voittaa, Eik? tuulta saavuttais!>>
Koti kontion on tuossa, Siihen sukset k??nt?k??! Havuin alla korpisuossa Vanhus nukkuu r?h?tt??. >>Kuules, ukko, Oves lukko Miehiss? jo murretaan!>>
Kohoaapi k?mmenille Mets?n kuulu kuningas. -- >>L?ht??n, otso, painisille, T?ss? l?yd?t vertojas!>> -- Hammasluske, Keih?sryske Kaiuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna; -- Keih?s sattui rintahan; -- Ukko nukkuu uupununna Sikehint? untahan. -- >>Riemuellen, Soitatellen Viek?? saalis kotihin!>>
Vaan kun verivainolainen Suomehemme rynn?tt??, Silloin saalis toisellainen, Veikot, meit? hiihd?tt??. K?si sauvan, Toinen raudan Ter?v?isen tempoaa.
Verihins? kohta n??ntyy Kuka meit? vastustaa, Kenp? pakoisalle k??ntyy, Senkin suksi saavuttaa. Pelastettu Rakastettu Kohta onpi kotimaa.
Lumisateella.
Lumia lent?? Ristin ja rastin, Leikki? ly?den ja Taistellen; Vaan v?synein? Vaipuvat viimein, Etsien rauhaa, Povehen maan. Mutta kun p?iv? Kev?inen kutsuu, Pilviks ilmahan Haihtuvat taas!
Ihmiset my?skin. Maailman lapset, Raatavat, lempiv?t, Taistelevat; Vaan v?synein? Horjuvat hautaan, T?ist?h?n, teist??n Lep?j?m??n. Kerran kun kutsuvi Jumalan ??ni, Henkin? nousevat Taivahasen.
Rantakalliolla kev??ll?.
S? siint?v? sininen reuna, Tuoll' takana talvisen j??n, Oi milloin, oi milloin sun louna Tuo rantahan maa-paran t??n? Taas toivoa taivahisinta Jo sykkii syd?meni, Taas huojeni huoleva rinta, Kun v?lkkehes l?henevi.
Mut mit?! -- mi ?kki? poisti Taas ihanan n??n, min n?in, Tuon kultaisen sinin, mi loisti Eess' silmien imehtiv?in? Vai tyhj?k? oiskin se ollut Mun mieleni kuvitus vaan, V?rill? taivahan tullut Vaan poloa pilkkailemaan?
Ah, jospa kuin merien myrsky K?svarten' nyt v?kev? ois, Koht' aaltojen ankara hyrsky J??peittehen murtaisi pois! Tai aurinkona jos hetken Vaan paistaa lempeni sais, Jo laivat riemuten retkeen Taas tuttuhun kiiruhtais!
Mut linnuks luotu ma lienen P??ll' lumien visert?m??n; Ei voimat peipposen pienen Saa kes?? rientelem??n; N?in laulaa h?n toki taitaa: >>Oi toivo, se tyhjiin ei k?y! Kyll' Luoja sun kev?h?s laittaa, Vaikk' aina ei siint?v?n n?y!>>
Clarens'in hautausmaalla.
Tule t?nne, joka haet rauhaa! Muualla jos kuinkin riidat pauhaa, T??ll? vihat viihtyy, sodat lakkaa, Yhdess' eroitetut makaa.
Ven??n, Puolan, Franskan, Saksan kansaa T??ll? lep?? rinnoin rauhassansa; Uskoillakin, toisiaan mi vainoo, T??ll' on sija yksi, ainoo.
Tule t?nne, joka haet rauhaa! T??ll? ei maan riidat en?? pauhaa; Suuren sanan jo n?et t?ytetyksi: Yksi paimen, lauma yksi!
Rauta.
Suossa synnyin, suossa kasvoin. Venyin suossa viatoinna ?idin armahan povella. Mannun, maammoni syliss?, Paistoin purppuran punaisna, Ruostehena ruskeaisna.
Ilke? inehmon lapsi Minut suostani sivalsi, Ry?sti rinnoilta emoni, Otti iki-orjaksensa.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page