Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Aikakausien vaihteessa: Historiallisia kertomuksia by Wilkuna Ky Sti
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 693 lines and 31680 words, and 14 pages
hopearahan uhritukkiin ja l?heni kirkon per?ll? p??kuorin vieress? olevaa Pyh?n Henrikin kuoria, jonka sis??nk?yt?v?n p??ll? oli avonainen kaappi, miss? n?kyi Henrik piispa murhaajaansa polkien. H?n kiitti tuota Turun ja koko Suomen suojeluspyhimyst? onnellisesta matkastaan ja luki hartaasti kolme Ave Mariaa. Takaisin tullessaan pys?htyi h?n hetkeksi Pyh?n Laurentiuksen kappelin eteen ja vaipui katselemaan sen sein?ll? olevaa vanhaa lapsuudenyst?v??ns?, neitsyt Mariaa. Sinisill? silmill??n katsoi se suoraan h?neen ja hymyili ja sen kullattu kruunu sek? hopeinen mantteli kimmelsiv?t kynttil?in valosta. Se samoinkuin p??kuorin sis??nk?yt?v?n p??ll? riippuva suuri krusifiksi, n.s. triumfiristi, olivat lapsena vaikuttaneet h?neen erikoisen valtavasti ja painuneet i?ksi h?nen mieleens?.
Silmi??n sirist?en astui h?n h?m?r?st? kirkosta p?iv?npaisteiselle kirkkopihalle. H?n kiersi koillispuolelle, jossa kirkon ja ymp?rysmuurin v?lill? oli laajin ala ja josta h?n kuuli yksitoikkoisen saarnaavan ??nen. Siell? oli kirkon seinustalla yksinkertainen saarnastuoli, josta usein sunnuntaisin joku pappi tai munkki saarnasi suomeksi kirkkopihassa olevalle kansanjoukolle. Saarnastuolissa oli Hannun hyv? tuttu lapsuuden ajoilta, dominikaaniveli Laurentius, jolla oli leve? ja omituisesti vasemmalle k??ntynyt nen?. >>Katsos telkk??!>> hym?hti Hannu ja h?nen mieleens? muistuivat sanat:
>>Is? Telkk?, etk?s pelkk?; kiirastuleen sielus tulee?>>
Joku poikaviikari oli kerran ristinyt h?net omituisen nen?ns? takia telk?ksi ja sepustanut sitten tuon v?rssyn, jonka Hannukin oli monesti huutanut kadulla liikkuvalle is? Laurentiukselle, saadakseen sitten solien ja >>kr?ntien>> kautta henkens? edest? pakoon juosta. Mutta kerran oli is? Laurentius saanut h?net kiinni Vartiavuoren rinteell?, vienyt h?net v?kisin luostariin ja rangaistukseksi opettanut h?nelle aakkoset. Sen j?lkeen heist? oli tullut hyv?t yst?v?t.
Hannu ny?k?ytti p??t??n entiselle opettajalleen ja istahti muutamalle nurmettuneelle hautakummulle. Miehi? ja naisia istui nurmikolla tai k?yskeli hautojen v?liss?. Toiset juttelivat hiljaa kesken??n ja vain harvat n?yttiv?t seuraavan munkin yksitoikkoista esityst?. Muurissa olevan kapitulirakennuksen avonaisessa ikkunassa n?kyi jonkun hengellisen is?n sile? ja py?re? p??, joka nyrkkeihin nojautuen silm?t puoli ummessa tarkasteli allansa olevaa v?kijoukkoa. Jollei p?? k?rp?sten h?tyytt?ess? olisi tavan takaa liikauttanut itse??n, olisi sit? saattanut pit?? muurinkoloon sovitettuna sein?koristuksena.
-- Jumala on my?skin pelikaanin vertainen, -- jutteli is? Laurentius unettavalla ??nell?, -- pelikaanin, joka ravitsee poikasiaan omalla verell??n ja tekee heid?t sill? el?viksi sen j?lkeen kuin he ovat tulleet k??rmeelt? surmatuiksi. Niin on my?skin Jumala tehnyt meille, kun paratiisin k??rme oli meid?t surmannut, sill? sen j?lkeen teki h?n meid?t el?viksi kalliilla verell??n.
Pyhitty??n hike? kaljulta otsaltaan jatkoi h?n:
-- Jumala on my?skin salamanterin vertainen, salamanterin, joka asuu tulessa. On vuoria, jotka palavat alituisessa tulessa, jota kenk??n ei voi sammuttaa. Sellaisessa asuu salamanteri ja kukaan ei voi sinne tulla. Mutta se, joka tahtoo vangita t?m?n el?imen, viritt?? toisen tulen kauas palavasta vuoresta, ja kun el?in n?kee sen tulen, pakenee se ulos vuoresta ja rient?? siihen toiseen tuleen, ja tulee niin vangituksi. Niin oli my?skin Kristus tulessa, se tahtoo sanoa taivaan valtakunnassa, taivaallisen is?ns? helmassa, eik? kenk??n voinut tulla h?nen luoksensa. Mutta neitsyt Maria sytytti t??ll? maan p??ll? toisen tulen, se on palavan rakkautensa, joka h?nell? oli syd?mess?ns? Jumalaa kohtaan. Kun nyt Herramme huomasi t?m?n tulen, karkasi h?n ulos is?ns? sylist? neitsyt Marian puhtaaseen ruumiiseen, ja niin tuli h?n vangituksi.
Kun yh? harvemmat n?yttiv?t seuraavan dominikaanin saarnaa, vaikeni t?m? ja lausui hetken kuluttua ??nt??n korottaen:
-- Olipa kerran...
H?n pys?htyi ja tarkasteli v?kijoukkoa viekkaasti, jolloin h?nen nen?ns? n?ytti entist? enemm?n k??ntyv?n vasemmalle.
-- Olipa kerran ritari, jonka piti matkustaa vieraalle maalle, ja h?n j?tti nuoren ja ihanan vaimonsa anoppinsa huostaan.
Huomatessaan ett? kuulijakunta h?risti korviaan, lausui is? Laurentius enemm?n hyv?ntuulisesti kuin katkerasti:
-- Kyll? te nyt minua kuuntelisitte, mutta t?ll? kertaa se saa loppua siihen, -- jonka j?lkeen h?n kapusi saarnastuolista alas ja l?hti vikkel?sti tiehens?.
Hannun kirkas mieliala oli saarnan aikana k?ynyt pilveen, sill? et??mp?n? muurin vierustalla oli h?n nuorenv?en joukossa huomannut Kirstin Arent van Askenin seurassa. Viimemainittu, jolla oli kallis Flanderin-verkainen puku, oli huomannut ensiksi Hannun ja n?ht?v?sti laskenut h?nest? jonkun kokkapuheen, koskapa toiset ymp?rill? olijat nauraen katsahtivat h?neen. Kirsti oli my?skin nauranut, mutta kun h?nen katseensa oli sattunut vastakkain Hannun kanssa, oli h?n punastuen luonut silm?ns? alas. Sen j?lkeen oli Hannu istunut alakuloisena ja hein?nkortta pureskellen tuiottanut eteens?. Kun h?n viimein nousi, olivat niin munkki kuin suurin osa kuulijoitakin jo poistuneet. Hengellisen is?n p?? kapitulirakennuksen ikkunasta oli kadonnut, siell? ja t??ll? hautojen v?liss? k?yskeli pyh?p?iv?n joutilaisuudessa joku vanhempi porvari ja ylh??ll? kirkonkatolla r?ps?hteliv?t naakkojen siivet.
Hitaasti asteli Hannu ulos kirkkotarhasta. Tultuaan Pikkusillalle tunsi h?n ?kki? vastenmielisyytt? menn? kotiin ja h?n l?hti ilman p??m??r?? k?yskelem??n puron vartta yl?sp?in pitkin Piispan- ja H?meenkatuja. H?n aikoi sit? tiet? kulkea aina Kupittaalle saakka, mutta tultuaan tuomiorovastinpellolle n?ki h?n l?hteiden luona olevan nuorta v?ke? karkeloimassa. Silloin k??ntyi h?n oikealle ja l?hti kiipe?m??n yl?s Gertrudinm?en it?ist? jyrk?nnett?. H?nen allaan oikeallapuolen oli M?t?j?rven lampi pesulauttoineen sek? pieni? kaali- ja humalamaita. Mutta kun h?n p??si m?en p??lle, aukeni h?nen eteens? vastenmielinen n?ky. M?en l?nsip??st?, joka oli kukkulan korkein kohta ja jota nimitettiin Hirsipuum?eksi, irvisti h?nt? vastaan teilirattaaseen asetettu p??kallo sek? turvonnut ruumis m?d?ntyneine kaulansijoineen. Ne olivat kev??ll? mestatun murhapolttajan j?tteit? ja merelt? tuleva tuulenhenki toi Hannua kohti inhottavan hajun. H?n laskeusi saman tien takaisin, kiersi m?en etel?ist? juurta my?ten Uudenmaantielle, joka heti Hirsipuum?en alla olevan Pyh?n Gertrudin majatalon ohi kulki kaupunkiin ja yhtyi Karjakatuun.
Kun h?n seisoi majatalon edustalla ja hajamielisesti katseli ovenpieless? olevaa Pyh?n Gertrudin puista veistokuvaa, joka piti oikeassa k?dess??n palmunlehte? ja vasemmassa pienoiskirkkoa, havahtui h?n siit? ett? h?nen takanaan kuului kavionkapsetta. Kun h?n k??ntyi, enn?tti ratsastaja kohdalle ja lausui Hannuun vilkaistuaan miehekk??ll? ??nell?:
-- Kas, nuori Kimalainen, Jumalan rauha! Milloin olet matkalta palannut ja onko sinulla mit??n tuomisia minulle?
Hannu tervehti n?yr?sti muhkeata pappispukuista ratsastajaa, jonka h?n tunsi arkkiteini Scheeliksi ja joka arvatenkin palasi piispan luota Kuusistosta.
-- Hyv? on, hyv? on, -- ny?k?ytteli tuo komea prelaatti, kun Hannu kertoi h?nelle matkastaan ja Chonnertin terveisist?.
-- Olen iltamessuun saakka kotona ja sit? ennen voit tuoda minulle Chonnertin l?hetyksen.
H?n ny?k?ytti p??t??n ja pani hevosen liikkeelle. Kohta pys?ytti h?n sen kuitenkin uudelleen ja k??ntyi per?ss? tulevan Hannun puoleen.
-- Uskaltaisitko tehd? t?n? kes?n? viel? toisen retken Danzigiin? -- kysyi h?n.
-- Miksi ei, jos se olisi tarpeellista, -- vastasi Hannu.
-- Aittani t?yttyv?t jyvist? ja voi alkaa vanheta. Ne olisi saatava ajoissa myydyksi. Mutta siit?h?n saamme l?hemmin keskustella enosi lesken kanssa.
P?ly? tupruttaen l?hti h?n ratsastamaan kaupunkiin, mutta Hannu alkoi mietti?, ett? h?n l?hteekin uudelleen merelle. >>En ole tiet?vin?nik??n Kirstist? ja l?hden heti kun lasti on purettu ja uusi saatu tilalle>>, ajatteli h?n. Katkeruudella muisti h?n, ettei Kirsti ollut kirkkotarhassa tullut h?nt? tervetulleeksi toivottamaan ja h?n vakuutti itselleen: >>Menen heti taivuttamaan t?ti? arkkiteinin tuumaan.>>
Kun h?n tuli kotiin, kohtasi h?n ensim?iseksi juuri Kirstin, joka seisoi portaalla ja viskeli suurimoita kanoille.
-- Tervetuloa kotiin, Hannu! -- sanoi Kirsti v?kin?isen reippaasti.
>>H?nell? on uusi puku ja se on tietysti Askenin t?hden>>, ajatteli Hannu ja tahtoen olla v?linpit?m?t?n kysyi h?n:
-- Onko t?ti kotona?
Kirsti my?nsi ja pitemp??n sananvaihtoon pyrkim?tt? py?r?hti Hannu tupaan.
-- No, siin?k? sin? vihdoinkin olet, -- huudahti t?ti iloisesti, -- terve tulemaasi ja kiitos Pyh?lle Henrikille ett? tervenn? palaat. K?y p?yt??n nyt, me olemme sy?neet jo, kun sinua ei kuulunut.
H?n menn? lenn?tti jo keitti?tupaan, josta kuului h?nen ??nek?s puheensa v?h?kuuloiselle Vapulle. Kohta palasi h?n takaisin kantaen suurella tinavadilla paistettua haukea ja t?ysin?ist? oluttuoppia. H?n oli muhkea ja t?ytel?inen leski, v?h?n yli nelj?nkymmenen, ja h?nen mustissa silmiss??n v?l?hteli viel? nuorekasta eloisuutta. Hannun sy?dess? istui h?n vastap??t?, katsoi h?nt? lempe?sti ja jutteli:
-- Niin sin? olet p?ivettynytkin ja aivan kuin vuosikaupalla miehistynyt. Ja kunnialla palasit retkelt?. Min? olenkin joka ilta ennen Mariansoittoa k?ynyt kirkossa rukoilemassa Pyh?? Henrikki? sinun puolestasi.
-- Ent?s Kirsti, onko h?nkin rukoillut minun puolestani? -- p??si Hannulta.
-- Kirsti, niin, h?n on sellainen lapsi viel? eik? ymm?rr? toisesta huolehtia, -- vastasi ?iti v?ltellen ja jatkoi hetken p??st? toisesta kohti:
-- Aamulla min? jo tiesin, ett? t?n??n sin? tulet kotiin, sill? y?ll? n?in sellaista unta. Pietari vainaja oli olevinaan viel? elossa ja min? odotin h?nt? Lyypekist? palaavaksi. Kun laiva laski rantaan, hy?kk?sin min? kannelle ja Pietaria syliksi, mutta silloin huomaankin, ett? seh?n oletkin sin?, Hannu, ja ett? Pietarihan ei en?? ole elossakaan.
Hannua alkoi vaivata t?din yst?v?llisyys ja h?n tyhjensi oluttuopin pohjaan.
-- Tahdotko lis?? olutta? -- eh?tti t?ti sen huomatessaan, -- tietysti sin? tahdot, min? menen hakemaan.
Kun h?n palasi ja asetti t?yden kannun Hannun eteen, istui h?n taas entiselle paikalleen ja alkoi jutella kuinka hyvin kauppa oli sill? aikaa luistanut ja kuinka koko entinen suolavarasto oli jo loppuun myyty. Viimeiset oli vaihetettu n??d?n nahkoihin er??lle Oulunsuun kauppiaalle ja ne taas oli myyty hyv?st? hinnasta muutamalle Lyypekin kestille.
-- Saksalaiset ovat meille kateissaan, mutta kyll? me niit? vastaan keino keksit??n, -- lopetti h?n merkitsev?sti.
Samassa tuli Kirsti sis?lle. H?n oli kokonaan ?itins? vastakohta, hentovartaloinen, vaaleaverinen tytt?, jolla oli siniset, somasti vinot silm?t.
-- Oletko sin? jo velje?si tervehtinyt? -- kysyi ?iti kuin pikkulapselta.
>>Velje?si!>> toisti Hannu mieless??n ja tunsi ett? h?nen on mahdoton antaa tuomisiaan, ainakaan nyt.
-- Kuulehan, Kirsti, saat nyt menn? Runsalan nuorten kanssa joelle soutelemaan, mutta elk?? linnalle saakka menk?, -- sanoi ?iti, ja Hannu ajatteli: >>Vai niin!>>
-- Sin? olet nyt kahdenkymmenen vuotias, Hannu, -- alotti t?ti, kun Kirsti oli mennyt. Mutta Hannu, joka oli lopettanut jo sy?nnin, keskeytti h?net sanoen:
-- Minun on nyt oitis ment?v? arkkiteinin luo viem??n Danzigin terveiset, sill? h?n vartoo minua.
Vastausta odottamatta otti h?n Scheelille kuuluvan k??r?n ja l?hti ulos. T?din avuton katse her?tti h?ness? s??li? ja ristiriitaisin tuntein j?tti h?n huoneen. Arkkiteinin luota tultuaan viivytteli h?n kaupungilla hyv?n aikaa senkin j?lkeen kun Mariansoitto oli kaikunut tuomiokirkosta. Sitten k?vi h?n suoraa levolle.
Maanantaiaamuna varhain, kohta kun tuomiokirkosta oli soitettu aamumessuun ja luostarinkellot Vartiavuoren takaa siihen vastanneet, alkoi pieness? p??kaupungissa viikon levoton hy?rin?. Kilkkavin kelloin astelivat porvarien lehm?t ahtaita katuja ja kokoontuivat eri tahoilta Karjakadulle h?viten sit? my?ten laidunmailleen. Vuohia kiipeili jo pienemp?in talojen hein?vill? katoilla, joilla kaste viel? kimalteli, ja siltaa pitkin kulkea t?misti k?yhempi? porvareita viikatteet ja haravat olalla elomailleen Aningaisten puolelle. Joella alkoi liikkua veneit? ja ranta-aittojen edess? vinkuivat laivojen v?kipy?r?t. Torilla, kaduilla ja joen rannoilla avattiin pieni? puoteja ja niiden alas lasketuille luukuille ilmestyi kangaspakkoja, nahkatavaroita, mausteita ja tinaisia talouskaluja. Taverneissa tyhjenteliv?t y?t? my?ten saapuneet maalaiset oluttuoppeja Pyh?n Henrikin ja neitsyt Marian kunniaksi, ja siell? miss? kaloja ja muita vatsantarpeiksi aiottuja tavaroita liikuteltiin, puikkelehti v?kijoukossa s?kki kainalossa keruulle l?htenyt dominikaaniveli, sormien hartaasti rukousnauhaansa ja heitellen tuimia katseita samoilla asioilla liikkuvaan risaiseen teiniparkaan. Eri tahoilta kuului pajoista ja ty?huoneista hele?t? vasaran kilkett? ja ilmassa tuntui, varsinkin torin ja sillan seutuvilla, tuoreen hein?n, lehmien, kalan ja nahkatavarain yhtynyt tuoksu. Tuulimyllyt jyr?siv?t ja longahtelivat hiljakseen aamunhengess?, Korpolaisvuoren juurella narisi savimylly ja linnansalmen yli laskeusi kitisten nostosilta, jota pitkin suuret hein?vankkurit l?htiv?t jyrisem??n.
Aamu-aikaisesta oli Hannukin ollut liikkeess?. Laiva oli hinattu tullituvan luota Karvataskun suuren ranta-aitan eteen, jonne lastia alettiin tyhjent??. T?ti ja Kirsti hoitivat vuorotellen laskupuotia ja perheen j?senet tapasivat toisensa kunnollisesti vasta illalla. Arkkiteini oli p?iv?ll? tavannut Gertrud-em?nn?n ja puhunut h?nelle asiastaan, mutta t?m? ei ollut suostunut laivaansa vuokraamaan ja kaikista v?himm?n laskemaan kasvattipoikaansa uudelle retkelle, ennenkuin rauha Tanskan kanssa olisi p??tetty. Kun Hannu ei t?ss? asiassa kyennyt sen paremmin t?tiins? vaikuttamaan, katkaisi h?n keskustelun lyhyeen ja siirtyi y?levolle.
Hannu alkoi t?din katseista ja erikoisesta yst?v?llisyydest? aavistaa jotakin ja vaistomaisesti v?ltteli h?n kahdenkesken joutumista. Mutta kun laivan purkaminen torstaina iltap?iv?ll? oli p??ttynyt ja Hannu tuli kotiin, joutui h?n t?din kanssa kahdenkesken asuintupaan. T?ti toi h?nelle olutkannun ja kehotti lep??m??n loppuosan p?iv?st?. Kirsti oli laskupuodissa ja t?ti istui Hannua vastap??t? kutoen sukkaa. Toinen pienist? per?akkunoista oli ty?nnetty auki ja ulkoa kuului laitumelta palaavien lehmien ammuntaa. Et??ll? jyr?hteli ukkonen.
Add to tbrJar First Page Next Page