Read Ebook: Aikakausien vaihteessa: Historiallisia kertomuksia by Wilkuna Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 693 lines and 31680 words, and 14 pages

Hannu alkoi t?din katseista ja erikoisesta yst?v?llisyydest? aavistaa jotakin ja vaistomaisesti v?ltteli h?n kahdenkesken joutumista. Mutta kun laivan purkaminen torstaina iltap?iv?ll? oli p??ttynyt ja Hannu tuli kotiin, joutui h?n t?din kanssa kahdenkesken asuintupaan. T?ti toi h?nelle olutkannun ja kehotti lep??m??n loppuosan p?iv?st?. Kirsti oli laskupuodissa ja t?ti istui Hannua vastap??t? kutoen sukkaa. Toinen pienist? per?akkunoista oli ty?nnetty auki ja ulkoa kuului laitumelta palaavien lehmien ammuntaa. Et??ll? jyr?hteli ukkonen.

-- Saksalaiset ovat hyvin kiukussaan siit? sinun Danzigin matkastasi, -- alotti t?ti.

-- Mit? se heille kuuluu? -- tokasi Hannu ja tuiotti itsepintaisesti tinakannun korvaan.

-- Tiet??p?s sen, neh?n tahtoisivat kaiken suuremman kaupan omaan haltuunsa.

T?din sukkapuikot kilahtelivat ja hetken p??st? alotti h?n v?h?n l?hemp??.

-- On se sent??n ik?v?? el?? n?in alituisessa riidassa saksalaisten kanssa. Kyll? sopu somempi olisi, kun kerran saman kaupungin asukkaita ollaan.

-- Mutta mink?p? sille tekee, kun ne joka paikassa, raadissa jos muuallakin, tuppaavat suuna p??n? m??r?ilem??n, senkin pippurisaksat! -- sanoi nyt Hannu.

-- Voisivathan suomalaisetkin olla s?vyis?mpi? heit? kohtaan eik? joka jutussa kiusaa tehd?, ja...

T?ti mietti ja jatkoi tuokion kuluttua varovasti:

-- ... ja ennen kaikkea sopisi ryhty? l?hempiin tekemisiin heid?n kanssaan silloin kun tilaisuutta vain ilmestyy.

-- Mink?laista tilaisuutta? -- auttoi nyt Hannu t?ti? luovimisessa.

-- No, vaikkapa naimiskaupan tilaisuus.

-- Onko t?ti? kosinut joku saksalainen? -- autteli edelleen Hannu, joka koetti nyt ottaa asiaa leikin kannalta, niin rauhattomaksi kuin h?n itsens? tunsikin.

-- Hyv?nen aika, kuka t?ss? nyt minusta puhuu, vanhasta ihmisest?, -- oli t?ti kiivastuvinaan, mutta huomasi sanoneensa sellaistakin mik? ei asiaan sopinut ja alkoi peruutella:

-- Vaikka kertakos sit? nyt nelj?nkymmenen i?ss? naimisiin menn??n, mutta min?k? t?ss? nyt saksalaisille itse?ni kaupittelemaan, pyh!

-- No mutta t?ytyyh?n sit? jonkun uhrata itsens?, jos mieli naimisten kautta rakentaa sovintoa pippuriporvarein kanssa.

-- Eih?n sen silti mit??n uhraamista tarvitse olla, jos menee naimisiin varakkaan ja kunniallisen saksalaisen kanssa. Varmasti ei Pietari vainajallakaan olisi mit??n sit? vastaan, vaikka n?kisikin esimerkiksi Kirstin ja nuoren Askenin naimisissa.

Nyt se oli melkein kuin sanottu ja t?ti heng?hti helpotuksesta. Syntyi lyhyt ??nett?myys.

-- Is? Asken on minulta noin kautta rantain tiedustellut Kirsti? pojalleen, -- ilmotti t?ti.

-- Miksei h?n heti suoraan tiedustellut laivaa ja laskupuotia? -- lausui Hannu katkerasti, joi oluen pohjaan ja l?i kannun tavallista lujemmin p?yt??n.

T?ti katsahti h?neen levottomasti ja varustausi siirtym??n asian toiseen puoleen.

-- Kyll?h?n min? tied?n, ett? Pietari vainaja toivoi sinusta ja Kirstist? parin tulevan, ja kyll? se tietysti minullekin aivan yht? mieluista olisi, mutta...

H?n pys?htyi ja mietti hetkisen, jatkaen sitten:

-- Mutta min? olen tullut huomaamaan, ett? Kirstist? ei ole sinulle vaimoksi. Sin? tarvitset lujemman ja kokeneemman ihmisen kumppaniksesi.

Ik??nkuin v?ltt??kseen sit? myrkyllist? vastausta, joka tuntui Hannun kielell? py?riv?n, sieppasi t?ti tyhj?n olutkannun ja riensi toiseen tupaan. Hetkisen kuluttua huusi h?n porstuasta:

-- Hannu, tulisit auttamaan minua, ett? saamme kellarista olutta. Entinen on lopussa ja Vappu on juuri navetassa.

Yhdess? laskeusivat he etehisen per?lt? alas suureen kellarin, johtavia portaita. T?ti kulki edell? kynttil? k?dess?. Oluttynnyrien luo pys?htyess??n virkkoi h?n kuin jostakin mieleenjohtumasta:

-- Minunpa pit??, kun kerran olemme paikalla, ilmaista sinulle er?s asia.

H?n meni kellarin per?lle, antoi kynttil?n Hannulle ja irrotti sein?st? neliskulmaisen kiven. Sen takaa veti h?n esiin py?kkipuisen lujasti raudotetun lippaan.

-- T??ll? s?ilytti Pietari vainaja liikoja rahoja, -- sanoi h?n ja avasi kannen.

Siell? oli Eerikki pommerilaisen aikuisia pieni? brakteaatteja, jotka kiiluivat kuin hopeanapit, Turussa ja Tukholmassa ly?tyj?, Kaarlo Knuutinpojan ja Sturein vaakunoilla varustettuja aurtuoita eli ?yrityisi?, muutamia Englannin noobeleita sek? kokonainen kasa rahaksi ly?m?tt?mi? hopeatankoja.

-- Kun sin? olet ainoa miehenpuoli ja ik??nkuin is?nt? talossa, niin pit??h?n sinun toki tiet?? talon asiat, -- puhui t?ti hiukan h?mill??n ty?nt?ess??n lipasta k?tk??n.

Hannu tunsi olonsa yh? tukalammaksi ja kun he tulivat yl?s ja t?ti meni keitti?tupaan, pujahti h?n ulos. H?nt? halutti jotenkin tyhjent?? itse??n ja ?rtyisesti sormiaan naksutellen l?hti h?n kulkemaan Jokikatua torille p?in. Kadun p??ss? kohtasi h?n Kirstin, joka yksin??n kulki kotiinp?in. Hannu pys?htyi h?nen eteens? ja kasvinsisarukset silm?iliv?t ??neti toisiaan. Hannun katseessa oli jotakin ilke?? ja Kirstin kasvoille levisi hele? puna. >>Kuinka h?n onkaan kaunis>>, ajatteli Hannu, mutta itse??n ?rsytt?en virkkoi h?n:

-- Pid?tk? sin? Kirsti minusta yht??n?

-- Mit? sin? sellaista kysyt? -- vastasi Kirsti h?t??ntyneen?.

-- Niin vain, ett? kun Askenin naivat meid?n laivan ja kun sin? seuraat siin? kaupassa mukana, niin puhuisit jonkun hyv?n sanan minun puolestani, ett? min? saisin edelleenkin laivaa kulettaa.

Kirsti suuttui ja sai vedet silmiins?. -- H?vyt?n! -- sanoi h?n ja yritti matkaansa jatkamaan.

Mutta Hannu sulki h?nelt? tien levitt?en molemmat k?tens?.

-- Etk? mene siit?, senkin ilkimys! -- tiuskui Kirsti ja nosti pienen k?tens? ly?d?kseen. Hannulle muistui mieleen, kuinka h?n ennen usein oli samalla tavoin Kirsti? kiusannut est?en h?nt? ovesta menem?st? ja kuinka Kirsti oli aina samalla tavoin kohottanut k?tt??n ja uhannut h?nt?. Kuta enemm?n Kirsti oli suuttunut, sit? kauniimmalta oli h?n n?ytt?nyt ja Hannulle oli aina lopuksi tullut halu kaapata h?net syliins?.

-- Ent? jos min? rupeankin sinulle is?puoleksi ja naitankin vain laivan Askeneille enk? sinua annakaan? -- jatkoi h?n.

Kirsti purskahti itkuun ja nojasi kasvonsa sein?? vasten. Hannun valtasi ?kki? s??li ja katumus ja kokonaan toisella ??nell? lausui h?n, laskien k?tens? Kirstin olkap??lle:

-- Kirsti, eth?n suutu minulle, eth?n?

Mutta Kirsti riuhtasi itsens? irti ja l?hti itkien juoksemaan kotiin. Hannu seisoi hetken puolipime?ll? ahtaalla kadulla ja katsoi h?nen j?lkeens?. Sekavin tuntein l?hti h?n sitten kulkemaan torin halki. Raatihuoneen eteen tultuaan seisoi h?n v?h?n aikaa kahden vaiheella ja l?hti sitten kulkemaan Raastuvankatua alas luostarikortteliin. >>Menenkin Saunalaan ja, auta armias, jos joku saksalainen minua riitaan h?rsytt??!>> p??tteli h?n itsekseen.

Siin? miss? Raastuvankatu, tehty??n ensin jyrk?n mutkan vasemmalle, p??ttyi luostarille johtavaan Yl?katuun, oli oikeanpuoleisessa kulmassa Pyh?n Nikolauksen kiit?n kivinen talo. Kaupungin suomalaiset sanoivat taloa tavallisesti Saunalaksi, sen yhteydess? kun oli suuri kivinen sauna kaupunkilaisten niinkuin matkustavaistenkin tarpeeksi. Kiltan avara, holvikattoinen oluttupa oli porvarien mieluinen kokoontumispaikka. Siell? juteltiin kauppa-asioista ja valtiollisista tapauksista noina levottomina unionin aikoina. Mutta yht? usein syntyi my?skin suomalaisten ja saksalaisten porvarien kesken kiihke? sananvaihto, johtaen solvauksiin ja tappeluihin, joista sitten raastuvanoikeudessa syntyi loppumattomia selkkauksia ja uusien riitojen aiheita.

Hannun sis?lle astuessa istui parin honkapuisen p?yd?n ??ress? joukko i?kk??mpi? porvareita. Toisessa tunsi h?n saksalaiset Grotten, van Harvenin ja Witten, toisen ymp?rill? istui suomalaisia: kauppias Mikael Lappalainen, tynnyrintekij? Niilo Murainen ja Pietari Veranleikkaaja, jonka nimi ilmaisi h?nen ammattinsa. Kaikki kolme olivat he kunnianarvoisia raadin j?seni? ja keskustelivat sovinnollisesti saksalaisten kanssa. Hannu katsahti kyr?ten viimemainittujen p?yt??n, mutta kun h?n ei tuntenut ilmassa mit??n k?ry?, otti h?n siivosti paikan toisten suomalaisten parissa ja pyysi kannun olutta.

-- Mik? h?nen nimens? nyt taas olikaan? -- kysyi Murainen Wittelt?, joka vasta oli ollut Tukholmassa k?ym?ss?.

-- Otto Rud, ja kuuluu olevan tunnettu kovaksi mieheksi.

-- Taitaapa olla koko paholainen miehekseen. Eik? liene sama, joka viime kes?n? kiskoi pakkoveroja Ahvenassa ja h?vitti Porvoon? Silloin meill? turkulaisilla on syy pel?t? pahinta, jollei rauhaa hetimiten saada aikaan.

-- Siit? tuskin t?m?n sulan aikana tulee mit??n, -- lausui Witte. -- Kertoivat valtionhoitajan tahallaan pitkitt?v?n sotaa ehti?kseen usuttaa lyypekkil?iset tanskalaisten niskaan. Mutta siit? ei tule mit??n, sen verran kuin min? lyypekkil?isi? tunnen, -- lopetti h?n itsetietoisesti.

Sis??n oli tullut pari uutta vierasta ja heist? toinen kertoi juuri tavanneensa er??n k?karilaisen kalastajan, joka aamulla oli Korponvirrassa n?hnyt ankkurissa suuren laivaston. Kaikki katsahtivat toisiinsa ja Murainen virkkoi:

-- Kunhan ei ?lantilainen, Rudko se nyt h?nen nimens? olikaan, olisi siell? vaaniskelemassa. Liek?h?n linnalaisilla siit? tietoa?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet