Read Ebook: A Dear Little Girl's Summer Holidays by Blanchard Amy Ella

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 944 lines and 36972 words, and 19 pages

LINNAM?EN TARU; KAKSI Y?T?

Kaksi historiallista kertomusta

Kirj.

Suom. U. B.

K. E. Holm, Helsinki, 1901.

Hufvudstadsbladetin Uusi Kirjapaino.

LINNAM?EN TARU.

Historiallinen kertomus.

Jokaisen todellisen is?nmaan yst?v?n t?ytyy rakastaa synnyinmaansa menneitten aikojen suuria muistoja, ja mielell??n, vaikkapa vain muutamia nopeasti kuluvia hetki?, vierailla niill? seuduin, joihin n?m?t muistot ovat liittyneet.

Muuan n?ist? rakkaan is?nmaamme historiallisesti muistorikkaista seuduista on kielt?m?tt? Porvoon kaupunki. Ja sinne ei meit? houkuttele ainoastaan jo ammoin vierineitten vuosisatojen sotaiset urosty?t, vaan, ja kenties viel? suuremmassa m??r?ss?, uudemman ajan rauhalliset pyrinn?t; ne suurty?t, mitk? ihmishenki on sinne pystytt?nyt, tekev?t puolestaan nekin t?m?n kaupungin meille kaikille rakkaaksi pyhiinvaelluspaikaksi. T??ll?h?n jalo ja ylev?mielinen keisari Aleksanteri I yhdess? maan s??tyjen keralla v. 1809 piti nuo valtiop?iv?t, jotka ij?ti tulevat olemaan valoisa kohta Suomen historian lehdill?; t??ll? my?s suuri kansallisrunoilijamme kyh?si nuo kuolemattomat teokset, jotka eiv?t ole joutuvat unhoituksiin, niinkauvan kuin yksik??n syd?n sykkii l?mpim?sti el?m?n onnesta, sykkii l?mpim?sti rakkaudesta isien kontuun ja synnyinmaahan.

Tahdon seuraavassa kuvauksessa antaa lukijan tutustua er?isiin tapauksiin, jotka ovat liittyneet kaupungin varhaisempaan historiaan. Kertomukseni k?sittelee aikakautta, jolloin kristinusko ja pakanuus viel? kamppailivat kesken??n ylivallasta Suomenmaassa, jolloin viekkaus, v?kivalta ja raaka ruumiillinen voima merkitsiv?t enemm?n kuin usko, oikeus ja totuus. Ja olen valinnut t?m?n aikakauden juuri senvuoksi, ett? olen ollut huomaavinani, ett? viel? t?n?kin p?iv?n? on ik?v? kyll? olemassa niin monta esimerkki? samanlaatuisista olosuhteista.

Kertomuksen toiminta esitet??n tapahtuvaksi hietat?rm?ll?, joka valtavine hongikkoineen matkailijan rautateitse saapuessa vanhaan piispankaupunkiin heti kohta vet?? h?nen huomiotaan puoleensa; se sijaitsee Porvoonjoen vasemmalla eli vastakkaisella rannalla.

Mit? Linnam?keen tulee, miksi t?t? kumpua vallineen nyttemmin nimitet??n, kertoo taru sen olleen upean linnan perusasemana, jonka Sveakuningas Erik Emundson Tuulihattu oli rakentanut noin 1000 vuotta takaperin.

Yh? viel?kin ovat kaupungin asujamet ylpeit? t?st? paikastaan ja niinhyvin he kuin my?s matkailija, joka k?y kaupungissa, vaeltavat t?nne ulos honkien varjoon rauhassa haaveilemaan menneist? ajoista.

Oli keskikes?n aika. Aurinko oli juuri mennyt mailleen. Ainoastaan et??ll? taivaan rannalla n?kyi siit? viel? muutamia valonheijastuksia.

Sverker oli pitk?n aikaa mietteisiin vaipuneena istunut huoneensa akkunan ??ress?. H?nen kasvojensa totisesta ilmeest? voi n?hd?, ett? h?n mieless??n pohti jotakin suurta tuumaa; aijetta, joka vaati miehen mielt? ja joka heti oli pantava toimeen.

?kki? h?n hyp?hti yl?s istuimeltaan, kuten olisi saanut jonkun mielijohteen ja l?heni pient? sein??n tehty? ovea sek? katosi sen kautta. Kuului miten h?nen nopeat askeleensa kaikuivat kiertoportaiden kiviastuimilla.

Nyt h?n seisoi kuistilla ja nojautuen sen rintamustaan h?n kaikuvalla ??nell? huusi alas linnanpihaan:

-- Halfdan!

Muuan akkuna avautui j?ykill? saranoillaan.

-- Kuulin ??nesi, herra!

-- Hyv?. K?ske laittaa "Vindsvale" purjehduskuntoon. Tahdon huomisaamuna purjehtia meren yli. Kaikkien seuralaisteni tulee auringon noustessa olla paikoillaan. Oletko k?sitt?nyt minua?

-- Kyll?, herra, oli vastaus ja akkuna sulkeutui j?lleen.

Sverker seisoi tuokion, kuten olisi illan ihanuus h?nt? hurmannut ja antoi katseensa liidell? allaan olevan kauniin maiseman yli. Mutta yht? nopeasti h?n j?lleen her?si haaveilustaan. H?nen sielussaan vallitsi voimakkaammat vaikuttimet kuin mit? kaunis ymp?rist? voi saada aikaan.

-- Olenpa n?ytt?v?, h?n itsekseen tokasi herist?en nyrkkiin puristettua oikeaa k?tt?ns? pilvi? kohti, ett? Pohjolan-mies voi tehd? mit? tahtoo, vaikkapa kaikki Saksan ritarit ja aatelismiehet sit? vastustaisivat.

Ja vahingonilon kuvautuessa h?nen kasvoilleen h?n j?lleen palasi huoneesen, jonka h?n juurik??n oli j?tt?nyt. Sulkiessaan kiertoportaille viev?? ovea, h?n samassa n?ki vastakkaisesta ovesta astuvan huoneesen noin 12-vuotiaan nuorukaisen, joka oli vaaleakutrinen ja kaunis kuin kev?t, sinisilm?inen ja ruusuposkinen. H?n tuli kiireesti Sverkerin luo, joka oli istuutunut, hyp?hti t?m?n polvelle, kietoi k?sivartensa t?m?n kaulaan ja virkkoi:

-- Is?, taasenko l?hdet ulos tuon vihaisen meren aalloille?

-- Kuka sinulle on sen sanonut, poikani?

-- Sit? ei kukaan ole tehnyt, mutta v?kesi tuolla alhaalla puhelivat kiukkuisia sanoja sinusta ja kosintoretkist?si ja tuosta saksalaisesta joukkueesta, ja min? k?sitin ett? sinulla taaskin on pitk? matka edess?si, kuten niin usein ennenkin.

-- Niin, Edvin, sin? olet liian kauvan ollut ?idin hoitoa vailla ja t?t? tahdon sinulle hankkia. Muistathan viel? oman ?itisi, minun rakkaan Margitini. Muistathan viel? miten hell?sti h?n sinua piti syliss??n pitkin? talvi-iltoina ja kertoi sinulle esi-isien reippaista urot?ist?, Pohjolan uskollisuudesta. Etk? viel? kerran tahtoisi olla onnellinen kuten silloin, sill? n?en, ettet en?? sit? ole, senj?lkeen kun h?n on poissa?

-- Is?, en ole kiitt?m?t?n kaikesta hyv?st? mit? h?n minulle osotti, mutta olisin paljon onnellisempi, jos enemm?n olisit minun seurassani ja unhoittaisit kaikki tuolla kaukana olevat.

H?n sys?si tylysti pojan sylist??n.

-- Tuon sin? olet kuullut joltakin toiselta.

Poika aikoi itku kurkussa rient?? ulos. Sverker kuitenkin yll?tti h?net ja tarttui h?nt? k?sivarteen.

-- Pysy alallasi ja sano minulle suoraan, kuka on sinuun pannut moisia mietteit?.

-- Niin on Halfdan minulle sanonut.

Synkk? pilvi vilahti Sverkerin otsalle, mutta h?n ei puhunut mit??n. Sitten h?n uudelleen otti pojan polvilleen ja virkkoi:

-- Olet kenties oikeassa. En ole kovin usein seurustellut kanssasi. Mutta tied?th?n ett? huolenpitoni sinusta on ollut ja on mit? hellin. Kerran kun tulet suureksi, olet kokeva, ett? miehell? on muutakin teht?v?? kuin pakista lasten kanssa. Mene nyt levolle, sill? y? on pitk?lle kulunut, ja ole vakuutettu siit?, ett? is?si ajattelee sinusta hyv?? ja alati on edist?v? todellista onneasi.

H?n nosti poikasen varovasti lattialle ja saattoi h?net ovelle. Kun he erosivat toisistaan, poika katsahti rukoilevasti is??ns? ja sanoi:

-- Hyv?? y?t? ja onnellista matkaa. ?iti?ni et sin? kuitenkaan ikin? ole voiva korvata vieraalla naisella.

Saksalaisen kauppalaiva "Sturm'in" kannelle oli t?n? iltana kokoontunut iloinen seurue. Viini valui virtoinaan, puheet ja nauru raikuivat kauvas.

Hyvin arvoisa laivuri Ulfried Vogel seisoi parhaillaan k??ntyneen? vieraaseensa, Porvoon linnap??llikk? Sverkeriin Suomesta ja puheli t?lle sanoja, jotka t?t? n?ht?v?sti miellyttiv?t. H?n lupasi, ett? ennenkuin kev?taurinko olisi sulattanut kinokset, h?n laskisi maihin Porvoonjoen suulla tuoden muassaan aluksessaan Sverkerin lemmityn, vaikkapa tyt?n is?n viha purkautuisikin h?nen ja h?nen miestens? p??lle tuntuvampana kuin t?h?n saakka oli tapahtunut. H?n ei, jos siksi tuli, pel?nnyt n?itten ritarien viekkautta ja juonia, niit? h?n jo oli saanut tarpeeksi kokea, ja Kettelriedin vihanpurkaus haihtui nimett?miin, kun h?n vain otti katsoakseen miest? suoraan silmiin. H?n kehoitti miehi??n kohottamaan maljansa rakkaiden pohjoismaisten vieraidensa kunniaksi, joilta sek? h?n ett? h?nen v?kens? olivat kaikkea hyv?? saaneet nauttia, ja Sverker k?ski my?s v?kens? yhty? t?h?n maljaan arvossapidetyn Hansan uskollisten ja urhoollisten miesten kunniaksi.

Esitettyyn maljaan yhtyiv?t sek? ruotsalaiset ett? saksalaiset ??nekk??ll? riemulla. Yksi kummaltakin puolelta: nimitt?in Halfdan ja nuori kauppias Fuchs, eiv?t kuitenkaan kohottaneet lasejaan, vaan nakkasivat ne p?invastoin laivanpartaan yli mereen; is?nt? ja h?nen ylh?inen vieraansa saivat heilt? my?s varsin v?h?n yst?v?llisi? silm?yksi?.

Kova ottelu oli "Sturm'in" kestett?v? It?meren aaltojen parissa, jolloin se kuitenkin tehden nimelleen kunniaa osottautui menestyksell? voivansa vastustaa niiden raivoa. Se ei sit?paitsi ensi kertaa kynt?nyt n?it? vesi? jo harmaap?iseksi k?yneen p??llikk?ns? Ulfried Vogelin ohjaamana, jonka tuttavuuden jo olemme tehneet. T?n?p?n? h?n kuitenkin vakavampana kuin tavallisesti seisoi paikallaan, josta h?n ei ollut hievahtanut siit? l?htien, kun alus Saksan rannikolta l?hti ulos aavalle ulapalle.

N?ytti silt? kuin olisivat luonnonvoimat tehneet liiton tuhotakseen t?ll? er?? todenteolla h?net ja h?nen laivansa, nyt, kun h?nell? viel? oli laivassaan kallein lasti, mink? h?n koskaan oli kuljettanut Pohjolaan: p??llikk? Sverkerin ry?stetty lemmitty, ja sen ohessa runsas varasto viinej?, suolaa, kudoksia y.m. H?n alkoi jo hieman ep?ill?, ett? se oli kohtalon rangaistus, joka nyt h?nt? odotti sen johdosta, ett? oli menetellyt ep?rehellisesti ja ry?st?nyt lapsen vanhempien sylist?, vienyt Kettelriedin linnasta auringon. Mutta h?n oli vannonut pit?v?ns? sanansa eik? h?n tahtonut rikkoa lupaustaan; kernaammin t?ll?in menn? upoksiin miehineen p?ivineen.

Tytt? ei Sverkeri? lempinyt, sanottiin. No niin, mit?p? sill? oli v?li?. Rakkaus kyll? tulisi vuosien vieriess?. Tytt?h?n oli viel? liian v?h?n n?hnyt h?nt? voidakseen h?neen mielty?. Kunhan osottaa hieman lempeytt? ja joskus antaa siell? t??ll? my?den, niin naisen mieli kyll? pehmenee, sen h?n itse oli saanut kokea, ja sitten seuraavat hell?t tunteet aivan itsest??n.

N?ist? mietteist??n h?net pian her?tti omituinen vinkuva ??ni, joka sekaantui myrskyn ulvontaan. Levottomana h?n kiiruhti keulan puolelle, mutta jo keskikannella t?hyst?j? pelj?styneen n?k?isen? riensi h?nt? vastaan.

-- Musta pilvisein? nousee tuolla yl?s merest?. Ennen pitk?? yll?tt?? meid?t lumimyrsky, ilmoitti t?hyst?j? ja lis?si: Kirous on p??ll?mme ja on avosylin meid?t nielev?. N?iden talvisten matkojen olisi jo pit?nyt meit? kylliksi varoittaa; mutta kuitenkin sin?, Vogel, viel? kerran tahdoit koota tulisia hiili? harmaan p??si p??lle, syyst? ett? olet saattanut meid?t kaikki surman suuhun.

-- Pid? suusi, Fuchs, ja mene paikallesi; min? t??ll? olen herra ja k?skij?. Jos sanankaan uhmailet minun k?skyj?ni vastaan, heit?t?n sinut mereen muitta mutkitta.

-- Menen kyll? toimeeni. Mutta sinun edesvastuusi ei siit? syyst? ole pienempi. Ajattele h?nt? tuolla alhaalla kajuutassa! T?m? voi olla h?nen viimeinen elonp?iv?ns?.

-- Sanoitpa jotakin, Fuchs. Tytt? voi yksin?isyydess??n tarvita lohdutusta. Mene alas ja vaali h?nt? hell?sti pahimman myrskyn aikana ja tule sitten minulle ilmoittamaan, miten h?n mukautuu uuteen kohtaloonsa. -- Sin?, Kerner, huusi h?n nyt kaikuvalla ??nell?, saat asettua Fuchs'in paikalle, ja kaikki miehet, kannelle, valmiina noudattamaan k?skyj?ni, t?ss? syntyy kohta ottelu el?m?st? ja kuolemasta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet