Read Ebook: A Dear Little Girl's Summer Holidays by Blanchard Amy Ella

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 944 lines and 36972 words, and 19 pages

-- Sanoitpa jotakin, Fuchs. Tytt? voi yksin?isyydess??n tarvita lohdutusta. Mene alas ja vaali h?nt? hell?sti pahimman myrskyn aikana ja tule sitten minulle ilmoittamaan, miten h?n mukautuu uuteen kohtaloonsa. -- Sin?, Kerner, huusi h?n nyt kaikuvalla ??nell?, saat asettua Fuchs'in paikalle, ja kaikki miehet, kannelle, valmiina noudattamaan k?skyj?ni, t?ss? syntyy kohta ottelu el?m?st? ja kuolemasta.

Fuchsille ei k?sky? ollut tarvis toistaa. Nopeammin kuin toiset tottelivat saamiaan ohjeita, h?n jo oli kajuutassa Kettelriedin tytt?ren, hempe?n Klotilden luona.

-- Vihdoinkin saan tilaisuuden kahden kesken puhua kanssasi, h?n virkkoi astuessaan neitsyen kammioon eli oikeammin vankikoppiin, sill? kajuutan sisustus oli kaikkea muuta kuin sopiva ritarintytt?ren olosijaksi.

Tytt? k??nn?hti nopeasti ymp?ri vuoteellaan, jossa oli lev?nnyt kasvot sein??n p?in k??nnettyin?.

-- Sin?k? se olet, Henrik? Etk? ilmaise itse?si ja joudu vaaraan, kun tulet t?nne minun luokseni?

-- En, rakkaani. Tulen luoksesi itse Vogelin k?skyst?. H?n tahtoo hoitaa aarrettaan, ja nyt kun ankara lumimyrsky meit? uhkaa, k?ski h?n minun tulla sinua vaalimaan -- mit? k?sky?, kuten voinet arvata, ilolla noudatin.

H?n istui pian Klotilde syliss??n ja suutelo toisensa per??n paloi heid?n huulillaan.

-- Ja sin? aijot paeta tuonne kylm??n maahan kaukana Pohjolassa, asuttua noiden villien ihmisten pariin -- minun t?hteni?

-- Niin, armaani, tahdon suojella sinua haukan kynsilt?. Ne eiv?t saa kovinkaan syv?lle tunkeutua sinun valkoiseen, hienoon hipi??si. Ja joka p?iv? tapaamme toisemme ja neuvottelemme, kunnes vihdoin koittaa p?iv?, jolloin saan omanani puristaa sinut syd?nt?ni vastaan. Tied?th?n ett? olen onnistunut saamaan uskollisen liittolaisen aikeissani Halfdanista, Sverkerin linnavoudista.

-- Ja jos aikeesi raukeavat tyhjiin?

-- Silloin tahdomme kuolla yhdess?. Tied? etten tahdo el?? sen p?iv?n yli, jona sin? fix her attention, so k?tesi ja syd?mesi.

-- En ikin? ole lempiv? h?nt?, senh?n jo tied?t, Henrik!

-- Mutta jos h?n pakoittaa sinua, tahi houkutuksilla ja hyv?ilyill? -- --

-- El? lausu moisia sanoja, min? en myy itse?ni, kuten sin? ja seuralaisesi kauppaavat tavaroitaan muutamista vaivaisista oravannahoista. Tavaraa ja kultaa oli minulla kotonani ylt?kyllin. Mutta tekiv?tk? no minut onnelliseksi? Eiv?t! Luuletko niinmuodoin, ett? moisilla keinoilla voisi valaista synkk?? kotitaloa, joka minua siell? odottaa!

Tytt? vet?ytyi l?hemm?ksi lemmitty??n, ik??nkin t?ten etsien suojaa kauheita ilmi?it? vastaan, joita mielikuvitus loi h?nen eteens?. Mutta suojaa h?n tarvitsi muutoinkin, sill? samassa tunsivat he ankaran t?r?hdyksen, kuten olisi alus nakkautunut jollekin karille. Se natisi kaikissa liitteiss??n ja laivan heilahdukset k?viv?t niin ankariksi, ett? heid?n t?ytyi lujasti tarttua l?hinn? olevaan kiinte??n esineesen, jotta eiv?t sinkoutuisi sein?lt? toiselle. Hetkisen kuluttua tuli kuitenkin tyven, mutta voitiin n?hd? miten "Sturm" keikkui paikallaan p??sem?tt? rahtuakaan eteenp?in.

-- Nyt vaara on ohitse, virkkoi Henrik Fuchs iloisin katsein. Nyt voin j?lleen menn? kannelle ja j?tt?? sinut unelmiesi valtaan. Hyv?sti, Klotilde! Rohkeutta! Me emme voi toisiamme unhoittaa.

-- Ei, sit? emme voi! tytt? vastasi ja kietoi kauniit, valkoiset k?sivartensa rakastajansa kaulaan. -- Sitten Fuchs riensi takaisin kannelle.

Meri oli taasen entisen n?k?inen. Aallokko oli tosin ankara ja myrsky? jatkui yh?, mutta ilma oli selvinnyt ja pullistuneet purjeet kuljettivat alusta hyv?? vauhtia matkan p??m??r?? kohti.

Vogel tuli synk?n n?k?isen? Fuchsia vastaan. H?nen katseissaan voi lukea hieman ep?luuloa.

-- Oletko rauhoittanut h?nt??

-- H?n ei sano pelk??v?ns? myrsky?. Ennenkin on h?n is?ns? seurassa saanut kokea lumimyrskyj? It?merell?, h?n minulle kertoi.

-- Hyv?! Voit niin ollen j?lleen menn? entiselle paikallesi. Luulenpa muutoin, ett? piakkoin saamme maata n?kyviin, virkkoi Vogel heid?n astuessaan keulaan p?in. -- Voitko n?hd? tuota tummaa juovaa et??ll?? Ne ovat ulkokarit, saariston ulkopuolella.

Fuchs seisoi hetkisen koettaen teroittaa n?k???n. Sitten h?n lausui:

-- Tuo musta pilkku pakenee edell?mme, se ei siis voi olla kallio. Pid?n sit? ennemmin aluksena, joka pyrkii samaan satamaan kuin mekin. Maltahan, nyt voin selv?sti n?hd?, ettei siin? ole yksi vaan useampia laivoja. Mit?h?n ne mahtavat olla?

-- Arvoitus kyll? aikoinaan tulee selville. Kenties joku meik?l?isist?, tahi sotaretkell? olevia norjalaisia. Yst?vi? kaikitenkin, min? toivon. Jollei niin olisi, t?ytyy meid?n panna kova kovaa vastaan.

N?in sanoen h?n j?tti Fuchsin ja palasi paikalleen "Sturmin" per?kannelle.

Sverker nousi vuoteeltaan v?syneen? levottoman y?n j?lkeen, n?hty??n kirjavia unia. J?tetty??n makuukammionsa h?n k?ski kutsua luoksensa t?hyst?j?n, joka my?s hetikohta saapui.

-- Mit? on sinulla kerrottavaa? h?n kysyi t?lt?.

-- Niin, herra, sota ja verileikki on varmaan syttyv? n?ill? seuduilla. Aamun sarastaessa n?imme laivaston t?ysin purjein kiit?v?n ulapalla ohitsemme. Se on nyt ankkuroinut Porvoonjoen suulle.

-- Laivasto, sanot, n?itk? mit??n muuta?

-- Kyll?, herra, kullatuista keuloista voin p??tt??, ett? alukset ovat tulleet l?nnest? p?in.

-- Hyv?, virkkoi Sverker. Viesteist?si n?en, ett? kuninkaani Erikin kiertok?skyll? on ollut toivottu vaikutus ja ett? nyt vihdoinkin saamme Ruotsin valtakunnasta kauvan toivomaamme avustusta pakanallisten naapuriemme ja vihollistemme alituisten juonien kukistamiseksi. Mutta kuulehan, etk? n?hnyt mit??n muuta?

-- En, herra.

-- No niin, palaa paikallesi ja ole valmis kertomaan minulle uusia tietoja, kun sinua kutsun.

T?hyst?j? kumarsi ja poistui. Sverker istui tuokion mietteisiin vaipuneena, sitten h?n k??ntyi ovella seisovaan palvelijaan.

-- Bengt, k?ske voutini Halfdan t?nne, tahdonpa hieman neuvotella h?nen kanssaan.

Ennenkuin vouti oli saapunut, t?hyst?j? palasi heng?styneen? Sverkerin luo.

-- Herra, suvaitkaa antaa anteeksi rohkeuteni, mutta pidin velvollisuutenani viipym?tt? saattaa tietoonne, ett? yksin?inen alus vastik??n ankkuroi joen suuhun, l?helle meik?l?isten laivoja. Hansan lipusta voin p??tt?? sen olevan "Sturmin", jonka tuloa olette odottanut, herra.

-- Hyv?, huudahti Sverker ja pitkitti: olen tyytyv?inen valppauteesi.

Samassa astui huoneesen Halfdan, muodoltaan synkemp?n? kuin tavallisesti.

-- Onko v?keni taistelukuntoista, jos niiksi tulisi? Sverker kysyi.

-- Minun tiet??kseni se alati on valmiina sinua palvelemaan, vouti hieman ?re?sti vastasi.

-- Herra, toisin sanoen tarkoitat siis, ett? meid?n vitkastelematta on liittyminen h?nen korkeutensa Birger Jarlin sotajoukkoon?

-- Olet k?sitt?nyt minua oikein, ja min? vaadin, ett? k?skyni hetikohta pannaan t?yt?nt??n. Aijon itsekin ottaa osaa retkeen.

-- Mielinp? kysy? jotakin, herra. Ken on pit?v? huolta siit?, mink? Ulfried Vogelin laiva vastik??n on tuonut mukanaan, sill? arvaan, ett? lasti on kallis?

-- Mist? tied?t sen jo saapuneen?

-- Kuulin sen keskustelustasi Klas-t?hyst?j?n kanssa.

-- Siit? seikasta olen itse pit?v? huolta. Sinun teht?v?n?si, Halfdan, on vain v?keni keralla urheasti seist? taistelun hy?rin?ss?.

He meniv?t kumpikin taholleen.

Aikaiseen laskeva marraskuun-aurinko, jonka oli onnistunut hetkiseksi h?lvent?? sen kasvoja peitt?v? pilvivaippa, hyv?ili valollaan Porvoonjoen suussa sijaitsevaa kentt??, jossa ?sken juuri oli kamppailtu tulinen taistelu.

Sen s?teet l?iv?t leikki? kyp?reill? ja haarniskoilla, surullisina ne heijastuivat ruotsalaisten verill? tahrattuihin miekkoihin, samalla l?hett?en viimeisen viestin el?m?st? Ruotsin ritareille, jotka h?m?l?isten nuolien l?vist?min? rivitt?in peittiv?t taistelutantereen ja pakanoille, jotka silvottuine ruumiineen lep?siv?t kent?ll?. Ne muodostivat my?s ik??nkuin pyhimys-s?dekeh?n molempien p?iv?n sankarien, Birger Jarlin ja Sverkerin ymp?rille, heid?n seistess??n er??n ruotsalaisen laivan kannella ja rehellisell? k?denly?nnill? vahvistaessaan lupauksen miehekk??sti auttaa toisiaan jatkuvassa taistelussa pakanoita vastaan, jonka tarkoituksena oli toteuttaa Folkungasuvun ylev? aate: puhdistaa pohjoismaat pakanallisesta pimeydest? ja raivata tiet? valolle pimeimp??nkin sopukkaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet