Read Ebook: Hellaassa by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 142 lines and 7939 words, and 3 pages

vat toisensa. Juhana h?pesi, kun oli syytt? suotta ottanut n?rk?sty?kseen huolestuneelle serkulleen, jota h?nen juuri oli velvollisuus auttaa koronkiskojien kynsiin joutumasta, ja Eljas h?pesi, ett? oli hetke?k??n luullut Juhanan h?neen todella suuttuneen.

Ja Juhanan ehdotuksen mukaan asiat j?rjestettiin siten, ett? Eljas jo ensi viikolla p??si l?htem??n Helsingist?. Huononlaista oli Juhanankin taloudellinen toimeentulo, ja kun h?n nyt viel? serkkunsa eduksi sitoutui kaikenlaisiin asioihin, k?vi se yh? enemm?n huolestuttavaksi. Ja Eljasta pitiv?t jo useimmat huonon j?ljelle joutuneena, menneen? miehen?, haaksirikkoutuneena, joka jo ennen pitk?? kai jossakin maan nurkassa tulisi alituisissa puutteissa ja huolissa el?? kitkuttamaan surkeata el?m?t?, niinkuin monet muut hukkaan joutuneet nerot. Kun se kerta noin oli l?htenyt vierim??n, niin ei se ennen pys?htyisi, kuin mies ryysyiss? kulkisi ryyppylanttia kerj??m?ss?. Sit? oli n?hty ennenkin, oireet olivat samat. Semmoista ajatteli jo v?hin Juhanakin, mutta toivoi kumminkin, ja oli iloinen, kun sai serkkunsa ajoissa pois.

Hyvill? mielin h?n siis samana p?iv?n?, jona oli saattanut Eljaan asemalle, meni t?tins? nimip?iville. Harvemmin oli h?n viime aikoina siell? k?ynyt. Sen teatteri-illan j?lkeen oli kulunut kuukausi, niin ettei h?n ollut n?ytt?ytynytk??n, -- Juliata n?et ei tahtonut tavata, -- ja Julia oli pysynyt saman verran aikaa poissa. Mutta sitten er??n? pyh?n? tulivat he kumpainenkin ja sopertelivat rouvalle kumpikin erikseen saman syyn, ett? n?et olivat sattuneet olemaan muualla. Mutta sen j?lkeen k?viv?t he arkkitehdiss? niinkuin ainakin, tapasivat toisensa, puhelivatkin joskus ja olivat niinkuin ennenkin. Mutta tytt?? ei Juhana sen koommin kotiin saattanut -- ei! Arkkitehdiss? olivat tavallistakin yst?v?llisempi?; kyseliv?t Eljaasta ja h?nen aikeistaan ja tuli sitten puhe Juhanankin toiveista ja tulevaisuudesta. Arkkitehti kehoitti Juhanata toimeliaammin leip?paikkaa hankkimaan, kehoitti h?nt? puuhaamaan sit? varten suoranaisemmin ja innokkaammin, k?ym??n asianomaisten, vaikuttavien henkil?iden luona kumartelemassa. K?ski empim?tt? vain hakea virkoja, joita saattoi hakea, jos kohta ei olisikaan toivoa niit? saada, sill? siit? on aina etua, kun yritteleekin ja tekeytyy huomatuksi.

-- Mutta kun on niin paljon muita, soperteli vastaan Juhana.

-- Paljon on, mutta ei auta. Jos sin? siell? ylim??r?isen? istut ??net?nn? ja unhotettuna, niin saat kai semmoisena pysy? kymmenen vuotta, eik? kukaan tule sinulle sittenk??n paikkaa tarjoamaan. Onko sinulla ket??n tuttavia ylemp?in virkamiesten joukossa?

-- Ei ket??n. Ket?p? minulla olisi?

-- Se on vahinko, mutta ei se sent??n tee mit??n. K?yt vain esitt?m?ss? itsesi, pyyt?m?ss? puoltosanaa. Niit? on aina toisinaan auki joitakin sijaispaikkoja ja pikkuvirkoja, mit?tt?mi? tosin. Mutta kun semmoisenkin kerran onnistuisit saamaan, niin se olisi jo suuri askel eteenp?in, -- niin, sill? olisi jo melkein kaikki voitettu, mit? nyt voi toivoa. Kun kerran on portailla, niin kyll? sitten aina sis?lle p??see. Sinulla kai ei nykyj??n ole mit??n tuloja?

-- Ei muuta kuin mit? v?h?n syrj?t?ist?, kirjoituksista.

-- Niist? on vain haittaa, heit? ne jo ajoissa. Vakinainen paikka, jos pienikin aluksi, se olisi toista. Ja sellaisia nyt tavallisesti saapi, kun oikein koettaa, eih?n se mik? mahdottomuus ole. Ja silloin olisi asemasi vakaisempi, silloin voisit jo omaa kotiakin ruveta ajattelemaan.

Kun arkkitehti mainitsi oman kodin, k??nsi Juhana tahtomattaankin katseensa Julian puoleen, joka, vaikka istui syrj?ss? k?sity?ns? ??ress?, kuitenkin heid?n puhettaan kuunteli, ja my?skin samassa nosti silm?ns? yl?s, niin ett? heid?n katseensa osuivat vastakkain. Ja ne katseet k?sittiv?t toisensa, vaikka eiv?t silm?nr?p?yst?k??n vastakkain olleet. V?l?hti tuokion vain, mutta tulta ja toivoa! -- Juhana soimasi itse??n tyhmyri-p?ll?ksi, kun ei ennen ollut tehnyt kaikkea mahdollista saadakseen asemansa vakaisemmaksi. Nyt h?n p??tti koettaa kaikkia keinoja, kaikkia kiertoteit?, voidakseen tulevaisuudessa, niin l?heisess? kuin suinkin, perustaa oman kodin. Viel? oli aikaa. H?n p??tti l?hte? kumarruksille, kamreeri Hallmanille ensiksi, h?nh?n oli ainoa, joka oli v?h??k??n tuttu.

Tuo p??t?s h?nt? innostutti, eik? h?n voinut olla sit? Julialle kertomatta, kun he taas vierekk?in sattuivat istumaan. Ja tytt?kin kehoitti hymyillen h?nt? toimimaan, -- sill? tukalatahan se kai on el?? pitemm?n aikaa noin ep?varmalla kannalla. Mutta silmiin ei uskaltanut katsoa, ne olisivat puhuneet paljon enemm?n, -- liiaksi.

Kun siis arkkitehti viel? hyv?stelless? neuvoi h?nt? kaikkialla katsomaan eteens? ja sanoi, ett? maailmassa pit?? rient?? ja reistailla maailman mukaan, niin oli Juhana ihan samaa mielt? -- vaikka tuo kumartelemisaate h?nt? tosin v?h?n tymp?isi. Jo huomisp?iv?n? aikoi h?n harjata h?nnystakkinsa ja opettelipa jo ruotsiksi puheen, mink? kamreerille sanoisi. --

Mutta tekem?tt? ne j?iv?t kumminkin Juhanalta sill? kertaa aiotut kumarrukset. Muutamia p?ivi? my?hemmin makasi h?n n?et klinikassa, houri kuumeessa.

Taudin teit?, niit? ei osaa arvata. Kaupungissa oli lavantauti liikkeell? ja pieni vilustuminenko kylm?ss? huoneessa sille lie valmistanut sijaa vai mik?. Aamulla Juhana tunsi pahoinvointia, iltap?iv?ll? pani jo pitk?lleen ja parin p?iv?n per?st? tuli l?ht? klinikkaan.

Siell? makasi Juhana kauan ja huonona. Ja kun viimein tauti hellitti ja h?n alkoi toipua, olivat sittenkin surkeanlaiset h?nen p?iv?ns?. Maata piti siell? toisten kituvaisten seurassa, hoitokin oli kehnonlaista ja ep?yst?v?llist?, harvoin uskalsi joku toveri tulla h?nt? tapaamaan. T?ti k?vi pari kertaa, sittenkuin vihdoin sai tiedon h?nen sairastumisestaan.

Mutta Juhana oli niinkin tyytyv?inen ilottomaan potilaana olemiseen. Sill? joka sunnuntaiaamu tuotiin tuolille h?nen vuoteensa ??reen vihkonen tuoreita, kauniita, tuoksuvia kukkia, ja Juhana tiesi, mist? ne tulivat. Juhana tiesi, kuka se h?nt?kin muisteli, ja ajatteli, ett? moni on h?nt?kin onnettomampi. Ohi ne menev?t viel? n?m? kovat p?iv?t, ja iloisemmat koittavat. Ja kun h?n siksi oli toipunut, ett? jo p??si k?velem??n, tuli Julia itse kerran t?din seurassa kukkia tuomaan. Silloin kohosi hieno puna kalvakalle poskelle ja likelt? piteli, ettei kyynel kimaltanut silm?n nurkassa; tauti oli n?et miehen pehment?nyt.

Kotoaan toi h?nelle t?ti taas pitk?t kirjeet. Niiss? pyydettiin h?nt? tulemaan kotiin voimistumaan niin pian kuin jaksaisi. Eljas, joka siell? oli voittanut kaikkien suosion, kuului l?htev?n pian takaisin Helsinkiin papiksi lukemaan.

-- Takaisin ... papiksi... Juhana luki sen kolmeen kertaan. Hyvin se h?nt? ihmetytti, kun sit? ei tarkemmin selitetty. Juhanan vanhemmat olivat vanhoillisia ihmisi?, ankaran uskonnollisia, jyrkki? puhdaskirkollisilta mielipiteilt??n, oikein >>vanhan testamentin ihmisi?>>, kuten Eljaan oli ollut tapa sanoa. Kaikki uudet ilmi?t, eiv?t ainoastaan liikkeet ja aatteet, joista he tuskin olivat kuulleet puhuttavankaan, vaan my?s kaikenlaiset keksinn?t, ajanmukaiset parannukset ja muutokset olivat heist? maailmanlopun enteit?. Juhanaa oli hyvin ep?ilytt?nyt l?hett?? serkkuaan kaikkine vapaamielisine aatteineen tuohon ahdasmieliseen, joskin yst?v?lliseen kotiin. H?n oli pel?nnyt, ett? kun niin vastakkaiset ainekset jys?ht?isiv?t yhteen, niin hyv? sopu pian pilautuisi, ja oli katsonut tarpeelliseksi oikein kirjeess? pyyt?? vanhuksia olemaan pitk?mielisi?. Ja nyt sai h?n tiet??, ett? Eljas oli siell? kaikkien suosiossa ja tulee pian Helsinkiin papiksi lukemaan. Kummallinen k??nne!

Eljas itse ei koko talvena ollut kirjoittanut kellek??n, ei Juhanalle eik? muille. Huhuna vain kerrottiin, ett? h?n olisi puuttunut kotipuolessaan vallitseviin uskonnollisiin rientoihin, kerrottiin, ett? h?n olisi liittynyt hihhulilaisuuteen, ruvennut tuon laajalle levinneen lahkolaisuuden varsinaiseksi p??apostoliksi. Tuota nyt eiv?t toverit Helsingiss? uskoneet, he nauroivat koko sille huhulle. Ja toiselta puolen kuuluikin, ett? h?n juuri oli esiintynyt mainitun lahkolaisuuden ankarana vastustajana, saarnannut kirkossa ja seuroissa sit? vastaan ja innokkailla ja hartailla puheillaan saavuttanut suurta kansansuosiota.

Tuollaisia suupuheita niit? oli kulkenut, tietysti l?yhi? huhuja, joihin ei paljon voinut luottaa, kun Eljaalta itselt??n ei mit??n kuulunut. Mutta jotakin per??h?n niiss? nyt kai t?ytyi olla, ja tovereista arvelivat muutamat Eljaan pahanlaisesti ilveilleen, toiset h?nen joutuneen mielenvikaan.

Mutta er??n? iltana, kun jonkin kokouksen j?lkeen ylioppilastalon kapakan puolella istui joitakuita ukkosia juttelemassa tuutingin ??ress?, sattui joku taas mainitsemaan Eljaan nimen.

-- Nyt min? tied?n sen varmasti, on niiss? puheissa sittenkin per??, huudahti muudan, katkaisten entisen keskustelun.

-- Ett?k? h?n olisi hihhuliksi ruvennut?

-- Ei, muuten vain yhtynyt siihen kirkolliseen her?nn?isyyteen, joka niill? paikoin nykyj??n on hyvin valtava ja johon h?nen set?ns?kin kuuluu, -- ruvennut uskovaiseksi.

-- Liek? jo k?rtitkin laittanut. Ja mist? sin? nyt sen niin varmasti tied?t?

-- Min? sain kirjeen velimiehelt?ni, joka siell? oli k?ynyt. Eljas kuuluu siell? seuroissa kulkeneen ja seuroja pit?neen, saarnanneen, puhuneen, lukeneen ja veisanneen. Sanalla sanoen: tehnyt parannuksen ja parantanut muita.

-- Loruja! Eljas, joka aina oli niin vapaamielinen ja j?rkev?.

-- Eih?n se mik??n mahdottomuus ole, puolusti joukossa muudan. -- Eljas oli hyvin tunteellinen ja vaikutuksille herkk?, h?n koetti ja rientoili jos jonnekin p?in, yhdest? tuumasta nakkautui toiseen, -- miksei siis uskonnonkin helmoihin, jolla on niin suuri vaikutus ihmisiin?

-- Ja kun h?n viel? viime aikoina oli joutunut ahtaalle ja maailma kaikilta puolin tuntui sulkeutuvan h?nelle, kun h?n jo alkoi kyll?sty? jokap?iv?isiin, joutaviin riitoihin, niin onpa luonnollistakin, ett? h?n siihen tuli turvautuneeksi. Kenties h?n, niinkuin moni muu, n?ki turhuudeksi kaikki n?m? maailman riennot ja haki rauhan satamaan. -- N?in puhuja oli teologi.

-- Min? olen Tuomas, jos niinkuin jatketaan puhetta vertauksissa. Min? en usko koko her?nn?isjuttua. Mik? se nyt miehen parissa kuukaudessa olisi k??nt?nyt!

-- Saatpahan n?hd?, kun h?n itse tulee t?nne jonkin ajan per?st?.

-- T?nne? Mit? varten?

-- Papiksi lukemaan tietysti.

-- Papiksi! Ja mill? rahoilla? Aikooko h?n maksaa velkansakin, ja sitten viel? lukea t??ll? papiksi? Mist? Eljaalle ne rahat?

-- Sit? en tied?, tulevan vain kuuluu.

Mutta joukosta er?s napsautti sormiaan ja p??sti naurun:

-- Nyt se peijoonin poika on hoksannut viimeisen h?t?keinon. Eli ei juuri hoksannut, sill? johan sit? on ennenkin k?ytetty.

-- Ett?k? olisi heitt?ytynyt?

-- Heitt?ynyt uskonnolliseksi tietysti, pit?nyt saarnoja ja veisannut sionia, veitikka. Poikennut tositeologisille poluille. Siten puijannut her?nn?isyydell??n ukkoloilta rahoja, -- siell? on ukkoja semmoisia kyllin, jotka mieluiselle papinkis?llille kaivelevat setelej? arkun pohjalta, kunhan mies itkett?? heid?n eukkojaan! -- Sit? keinoa on ennenkin k?ytetty.

-- Liek? k?ytetty, mutta Eljas ei semmoisiin keinoihin kajoa. H?n on puhdasluonteinen, tervesyd?minen mies, eik? ryhdy mihink??n vastoin vakaumustaan. Kevyt on h?n kyll?, mutta petosta ja valetta h?n v?himm?ss?kin inhoaa, saatikka sitten tunteen arimmissa asioissa.

-- H?t? kun k?skee, niin la-la-la -- hiiteen vakaumukset. -- Mink?t?hden sitten papiksi, ja mist? ne rahat?

-- Ehk?p? on saanut rahat sielt? maalta ja ehk? rupeaa papiksi, mutta miks'ei vakaumuksesta?

-- Ei Eljas mik??n tyhm? mies ole koskaan ollut. Henki raiska on kallis ja papin pala lihava -- vakaumusta kylliksi! Eiv?tk? ne sen kauniimpia ole monen muunkaan vaikuttimet. -- H?n puhui teologille.

-- Kaikiksi se tosin ei n?ytt?isi kumma olevan, mutta Eljas oli aina, vaikka vapaamielinen, kumminkin suora luonteeltaan, -- jota ei monestakaan muusta voisi sanoa.

Keskustelu oli livahtanut arkaluontoisille paikoille, ja sent?hden ryhtyi er?s vanhempi j?sen sovittelemaan.

-- ?lk??h?n riidelk?. P??asia nyt on, ett? Eljas on saanut rahoja ja rupeaa papiksi. Syyt ja vaikuttimet olkoot h?nen asianaan. -- Puhutaanpa jo muistakin. --

Vaikea sit? olikin syrj?isen arvostella, oliko Eljas py?r?ht?nyt el?m?n uudelle polulle halusta vaiko pakosta. Kenties sovittelemalla kumpaisetkin vaikuttimet mahtuisivat samaan p??t?kseen, ei kokonaisuudessaan, mutta osaksi, noin v?h?n muodostelemalla. Ei enemm?n toinen kuin toinenkaan, mutta kumpainenkin saattoi siihen vaikuttaa.

Eik? Eljaskaan ruvennut l?hempiin selvityksiin, kun h?n huhtikuun viime p?ivin? saapui Helsinkiin ja kirjoitutti itsens? jumaluusopilliseen tiedekuntaan, -- ei ruvennut selvitt?m??n Juhanallekaan, vaikka h?n t?lle muuten oli hyvin yst?v?llinen ja kiitollinen. Eik? t?m? taas kysynytk??n. Juhana oli vasta p??ssyt sairashuoneelta pois, oli voimaton viel? ja ty?h?n kykenem?t?n. Eljas koetti auttaa ja huvittaa h?nt? kaikin keinoin, teki h?nen seurassaan k?velymatkoja, istui illoin h?nen luonaan juttelemassa, avittelipa kirjoitustoimissakin, kun Juhana v?hitellen rupesi virastossa k?ym??n. Ja Juhanan raha-asiat, jotka taudin aikana olivat ihan h?iri?lle joutuneet, j?rjesti nyt Eljas vuorostaan. Sill? rahoja h?nell? oli; vaikka kaikki entiset pikkuvelkansa maksoi pois, niin riitti viel? Juhanatakin autella. Mutta rahal?hteit??nk??n ei Eljas sen tarkemmin kertonut.

-- K?vith?n sin? kaupungissa omaisiasi katsomassa sielt? maalta, kysyi kerran Juhana.

-- Ei tullut k?ynti?. Ei tuo himottanut menn? ?itimuorin n?kyviin, ennenkuin v?h?n ovat puhdistuneet entiset j?ljet.

-- Etk? sin? sielt? sitten k?ynyt lainaasi ottamassa?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet