Read Ebook: Hellaassa by Ivalo Santeri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 142 lines and 7939 words, and 3 pages

-- Etk? sin? sielt? sitten k?ynyt lainaasi ottamassa?

-- Enh?n min? sielt? mit? lainaa ole ottanut.

-- Vai sielt? maaltako sin? kaikki sait?

-- Sielt?, set?kin auttoi. -- Voih, kun p??sisi pois t?st? pahasta pes?st? -- pois, pois maalle! T??ll? pelk??n, ett? alan taas tuntea er??n, jota en koskaan en?? tahdo tuntea, entisen itseni.

Juhana ymm?rsi jo, ettei Eljas halunnut raha-asioistaan puhella, ymm?rsi sen, vaikkei h?n muuten serkkuaan en?? t?ysin ymm?rt?nyt eik? tuntenut.

Ja muuttunut se olikin Eljas kokonaan miehekseen: luonne ja k?yt?s oli ihan toinen. Siit? Eljaasta, joka vastuksissakin kantoi p??t??n rohkeasti pystyss?, siit? innokkaasta Eljaasta, joka aina oli valmis v?ittelem??n hetkisenkin harrastuksensa puolesta, siit? avomielisest? Eljaasta, joka pienimpi?k??n aikeitaan, tuumiaan, tunteitaan ei voinut olla heti toiselle kertomatta, siit?, joka aatteittensa ja rientojensa palveluksessa aina oli tulena ja leimauksena, -- siit? Eljaasta ei ollut merkki?k??n j?ljell?. Allap?in ja vakavana asteli h?n nyt, milloin ihmisten seurassa esiintyi, ja jokin surunvoittoinen leima n?ytti lep??v?n h?nen kasvoillaan. H?nen puheensa oli hiljaista, v?synytt?, h?nen luonteensa umpinaista, suljettua. Vanhoja tovereitaan h?n ei suorastaan juuri v?ltellyt, vaan ei hakenutkaan. Toverit paremminkin hakivat h?nt?, ja niin? p?ivin? ne juuri sattuivat olemaan Antin kandidaattipidot. Tapa on n?et vanha ja kaunis, ett? sen, joka on jonkin julkisen tutkinnon suorittanut, t?ytyy t?m?n johdosta juoda itse ja juottaa muita. Ja kyll?h?n sit? silloin mielell??n ryyp?t??nkin hyvien tovereiden seurassa, kun on takanap?in kaikki tenttituskat, j?nnitykset, kuristukset ja vavistukset, kun vihdoin saapi heitt?? inhottavaksi k?yneen frakin kaappiin tomuttumaan, saapi ruveta unhottamaan niit? kiusallisia pikkuasioita, joita on pitk?t ajat p??h?ns? ahtamalla ahtanut. Niille m??rin se oli nyt Antti p??ssyt, ja h?nen kekkereihins? piti saada Eljaskin mukaan vaikka v?kisin, -- kaikki luokkatoverithan toki koulun ajoilta piti olla koossa. Eljas empi ensin, vaan lupasi sitten kumminkin tulla Hellaaseen.

Muut olivat jo koolla, kun Eljas saapui. Jo ulkona h?n kuuli >>hip>>- ja >>hurraa>>-??ni?. Anttia, p?iv?n sankaria, hurrattiin, nostettiin, viskottiin kattoa kohden, -- sen tiesi Eljas, ja ennen olisi h?n ollut siin? ensimm?inen mies. Mutta nyt h?n ei kiirehtinyt. Ja kun h?n porstuassa kuuli tutun laulunp?tk?n:

Eik? ne surut paljon paina T?ll? kymmenell?,

niin h?n jo vakavasti tuumasi palata: mit? h?n tuossa joukossa teki? Meni kumminkin sis?lle.

-- Kas Eljas! -- Yleinen oli riemastus. -- Yksi konjakkari jo ovella, muutoin et t?h?n seuraan p??se. Ka siin?!

Pitih?n se nielaista. Mutta syrj?puoleen vet?ysi Eljas heti hiljaisuudessa.

Pitk? p?yt? oli taaskin asetettu keskelle Hellaan salia, ja sen ymp?rill? istui miehi? pariinkymment? juoden, puhellen, laulaen ja r?histen, ihan niinkuin silloin, jolloin Eljas ensi kertaa siin? huoneessa oli. Samoin kuin silloin komennettiin kapakkatytt?? ja kisailtiin h?nen kanssaan, samoin kuin silloin pidettiin puheita, kilistettiin ja huudettiin >>el?k??n>>.

Kaikki oli vanhoillaan, Eljas vain ei. Ensi miesn? h?n nyt ei johtanut keskusteluja, ei ehdottanut lauluja, ei noussut lasiaan kilistellen pit?m??n puheita, joihin toverit niin usein jo olivat tottuneet mielistym??n. Miettiv?isen? istui h?n siin? p?yd?n alap??ss? jutellen kahdenkesken, jos ken tuli h?nen pakinoilleen, ja maisteli lasistaan tuskin nimeksi. -- Lassin kanssa puheli h?n kauan, toisten laulellessa ja kaskutessa. Sill? Lassi oli aluksi my?skin vakavatuulisena, v?h?n niinkuin lannistettuna. Vasta oli kihlat purettu. Antin v?lityksell? se oli tehty kaikessa sovussa ja hiljaisuudessa molemminpuolisella suostumuksella, sill? he olivat vihdoinkin kumpainenkin tulleet ajatelleeksi, ettei niill? kihloilla ollut mit??n merkityst?, kun naimista ei kumminkaan voinut ajatella, varsinkin koska Lassin jo oli t?ytynyt ruveta velkautumaan, kun is?ukko k?vi tiukaksi. Ei se Lassi sit? sent??n juuri surrut, mutta v?h?n oli noin toverien keskuudessa h?peiss??n, kun n?m? eiv?t malttaneet olla pient? pilaa laskettelematta.

Niist? he puhelivat, ja tuli sitten puhe Eljaastakin, vaikka t?m? itse koetti sit? v?ltell?.

-- Aiotko tulla syksyksi Helsinkiin, kysyi Lassi.

-- Luultavasti en.

-- Olisithan jo syksyll? saanut kandidaattisi sin?kin, ja sitten voinut k??nty? teoloogiksi. Miksi noin ?kki? py?r?hdit?

-- Siit? ei ollut tietoa minun kandidaatistani. Ja mit?p? min? sill?? Joutava koristus.

-- Hyv?h?n se olisi ollut olemassa. Nyt lukea poruutat teologiaa?

-- Niin. Hankin t??ll? nyt kirjat ja menen kohta taas takaisin kotipuoleen lukemaan. Helsingiss? aion olla vain sen verran kuin on v?ltt?m?t?nt?.

-- Joko niin olet Helsinkiin kyll?stynyt?

-- Olen jo saanut siit? tarpeekseni, olen leikkinyt kylliksi.

Joku siin? sill?v?lin piti leikillist? puhetta. Sille taputettiin k?si?, naurettiin ja huudettiin >>el?k??n>>. -- Ja Antti oli hyv? is?nt?.

-- Soo! Kolmas lasi pojat! -- Eik? Lassi juokaan; ent? Eljas. Kippis! Pankaa pohjaan ja tehk?? uutta. Viel? yksi ehdit??n siemata ennen iltasta.

Iltasen j?lkeen olivat taas kahvin ja lik??rin ja yhteisten laulujen mieluisat hetket k?siss?. Silloin Eljas hiljaa ja huomaamatta vet?ysi pois. Sivumennen h?n nyk?isi Lassia, joka my?s oli aikaisin luvannut l?hte?, mutta t?m? oli nyt vasta p??ssyt makuun, oli juuri lystimmill??n ja poisl?hd?n tuumat olivat h?vinneet. Eljas l?ksi siis yksin tiehens? Hellaasta: h?nen paikkansa ei ollut en?? siell?, iloisissa seuroissa, niist? oli h?n jo erill??n. H?n oli reuhtoillut ja tempoillut aikansa, nyt olivat todet edess?, ty?alat toisilla vainioilla. -- Niit? h?n mietti k?velless??n tuota tiet? Hellaasta kaupunkiin, jota h?n niin usein ennen oli k?vellyt, eik? h?n voinut olla muistelematta, mit? h?n milloinkin oli aikonut, mill? mielell? ollut ennen kulkiessaan n?it? polkuja. Ne olivat menneit? aikoja! Nyt h?n k?veli Hellaasta viimeist? kertaa.

-- Eljas!

Ajatuksistaan h?n havahtui, kun ?kki? kuuli nime??n mainittavan, ja k??ntyess??n taap?in katsomaan tunsikin h?n huutajan, Annin, entisen Hellaan Annin. Olisihan Eljas voinut jatkaa matkaansa tyt?st? v?litt?m?tt? -- pakkoko niit? on tuntea kaikkia, jotka kadulla huutelevat, -- mutta h?ness? her?si ?kki? halu puhutella Annia, tiedustella, kysell? h?nen nykyist? el?mist??n, menneit? kohtaloltaan. Kuihtuneilta n?yttiv?t illan h?m?r?ss? ennen niin sirot kasvot, arka oli katse, puku huoleton, huonohko. Kiusallista oli Eljaasta viipy?kin. Mutta h?n tahtoikin kiusata itse??n, sill? kenties oli juuri h?nkin tavallaan kiirehtinyt tuon tyt?n turmiota. Tuota naista oli h?n kerta s??linyt, oli h?nt? rakastanut, l?mp?isestikin, oli tahtonut korjata h?net hylyksi joutumasta, -- niin, oli h?nt? ajatuksissaan ja unelmissaan jo omanaan lempinyt. Se oli siihen aikaan, kun h?n itsest??n luuli voivansa jotakin, uskoi tahdon voimaan ihmisess?. H?n ansaitsi kurituksensa. H?n p??tti nyt samalta naiselta kuulla, kuinka t?m? oli vajonnut vajoamistaan, laskeunut ihmisarvossa my?t??n maailman ja omissa silmiss??n, kuulla, ett? t?m? ei en?? surrutkaan el?m?ns? haaskiota, halunnutkaan pois mieronsa tielt?. Sen verran oli h?n omasta voimastaan toimittanut! -- Ja semmoista h?n saikin kuulla kylliksens?. Nykyj??n oli tytt? myyj?tt?ren? syrj?isess?, pahamaineisessa olutkapakassa, ja jonkin ajan kuluttua luultavasti viel? syrj?isemm?ss? -- niinh?n se meni, ja yhden teki!

Katkeroilta tuntuivat Eljaasta nuo kertomukset, vaikka h?n ne kyll? jo saattoi ennest??n arvata. Ja h?n mietti, olisiko tuota ollut mik??n mahdollisuus pelastaa siihen aikaan, kuin h?n sit? haaveksi. Mutta h?n tuli siihen p??t?kseen, ett? ei olisi ollut. Tytt? oli silloin jo m??r?tty ihmiskunnan hylyksi; se oli jo laki, jota ei voinut muuttaa. Ihmisen pyrinn?t siin? olivat turhuutta.

-- Ja etk? nyt halua mit??n parempaa, etk? toivokaan pois tuosta kapakkamaailman viheli?isyydest?si, kysyi viel? Eljas, vaikka tytt? jo siihen kerran oli vastannut.

-- En. Muistatko ehk?, kun kaksi vuotta sitten viimeist? kertaa tavattiin, ett? min? silloin sanoin: kun ihminen v?hitellen hyytymist??n hyytyy, niin h?n ei en?? koskaan sula? Ymm?rsitk? silloin, mit? tarkoitin?

-- Niin, ymm?rsin.

-- Silloin olit sin?kin sattumalta v?h?n j??hdytetty jostakin tuumastasi. Olet kai siit? jo l?mminnyt?

-- L?mminnyt ja j??htynyt moneen kertaan.

-- Tiesinh?n sen. Ja mik? sinusta sitten on oikeastaan tullut?

-- Ei mik??n -- viel?.

-- Ja mik? sinusta sitten tehd??n?

Eljas vitkasteli pikkuisen aikaa, vastasi sitten vakavasti, melkeinp? juhlallisesti:

-- Pappi.

-- Pa-pappi! No niin, miks'ei? Puhumaan kyll? olet ovela ja mieli? sulattamaan ja syd?mi? valloittamaan. Ja taidatpa olla taitava teeskentelem??nkin ja valehtelemaan.

-- ?l? ivaile vakavista asioista.

-- Ohoo! Ja mist? se pappi tulee t?h?n aikaan vuorokautta?

-- Min? k?velen Hellaasta.

-- Vai Hellaasta, tutusta paikasta. Viel?k? siell? pappinakin kuljetaan? Ja viel?k? siell? on kaikki entisell??n? Viel?k? siell? seisotaan tiskin luona puhuttelemassa kapakkatytt??, josta nyt kai aiotaan tehd? papin rouva. Viel?k? siell? eteisess? puristetaan l?mp?ist? k?tt? ja vannotaan ett?: ei suukkoakaan -- ha-ha-ha-ha!

-- Kuule...

-- Ei. T?st? k??ntyy minun tieni syrj?poluilleni, olutputkaani, t?nnep?in ei papin sovi k??nty?; t?nne laskeudutaan. Hyv?sti!

Puhellessaan olivat he y?syd?nn? verkalleen k?velleet kaupungin halki siihen torinkolkkaan, josta Robertinkatu l?htee ohjaamaan kaupungin laiteille. Siin? se Anni hyv?stit sanoi ja l?hti viilt?m??n alasp?in h?m?r?nlaista katua ja katosi ensi nurkasta vasemmalle. Eljas seisoi siin? hetken ja asteli h?nkin sitten p?invastaiseen suuntaan, nousi Korkeavuorenkatua, jossa h?nell? oli asunto.

Ja yksin k?velless??n h?n mietti tuota kohtausta.

Oli se Anni h?nt? pilkannut ja soimaillutkin, mutta ne soimaukset eiv?t h?neen sattuneet, ne sinkoilivat ohi, kalahtivat jotakin tuntematonta vastaan, jonka Eljas oli entisyyteens? haudannut. Sill? h?n oli itse pettynyt; se oli ollut erehdyst?, unelmaa kaikki, mit? h?n oli luullut ja luottanut saavansa toimeen -- omin voimin. Se oli ollut turhuutta, valetta. H?n oli hapuillut kuin sokea, yritellyt ja kierrellyt kaikilla suunnilla, juossut joukon matkassa ja vasten joukkoa, -- aina muka vakuutettuna asiansa oikeudesta. Ja aina se oli ollut turhuutta, valetta! Nyt oli h?n vasta oikealle polulle p??ssyt, nyt oli h?n l?yt?nyt sen vaikutusalan, jota oli hakenut, nyt oli h?n vasta vakuutettu.

Vai oliko h?n todella nytk??n oikein vakuutettu! -- pieni ep?ilys pisti semmoisena kiilana varmuuden v?liin. Oliko se h?nen oikea vaikutusalansa? Oliko se h?nen kutsumuksensa? Eik?h?n nytkin ollut teeskentelemist?, valetta seassa; eik? h?n nyt valehdellut itselleenkin? Eik?h?n ehk? kaikki h?nen nykyinen vakaumuksensa ollutkin petosta?

-- Ei, tuumi Eljas p??tt?v?isesti, k??ntyen sis??n kotiportistaan. -- Ei, nyt min? vasta tunnen sen, ett? olen l?yt?nyt tieni ja ty?ni; min? olen siit? vakuutettu, min? tunnen sen!

Ja noustessaan yl?s portaita h?n viel? puoli??neen toistelihe: min? olen siit? vakuutettu, ik??nkuin joku olisi tahtonut v?itt?? vastaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet