Read Ebook: Erämaan lapset: Historiallisia kertomuksia V by Wilkuna Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 890 lines and 32530 words, and 18 pages

ER?MAAN LAPSET

Historiallisia kertomuksia V

Kirj.

KUSTAA WILKUNA

WSOY, Porvoo, 1915.

SIS?LLYS.

Pietari Kaukovalta. Katso, vanhat ovat kadonneet... Kuolinvalvojaisissa. Is? ja poika. Nuijap??llikk?. Poikki hakatut k?det. Kesken aseiden melskeen. Kun kansa n?ytti itsens?. Jouluy?n?.

Pietari Kaukovalta.

Kuulaassa syysilmassa loistelivat avarat salot v?rikyll?isin? ja hiljalleen liipottelivat kuihtuneet lehdet alas polulle, jota pitkin saarnaajamunkki Pietari Kaukovalta vaelsi kohti synnyinseutuaan etel?isess? H?meess?. Kuta kauemmaksi h?n ehti Aurajoen suulta, sit? koskemattomampina laajenivat er?maat h?nen ymp?rill??n ja sit? useammin kohtasi h?n tiell??n hirvi? ja peuroja. Eilen oli h?n j?tt?nyt viimeisen ristityn kyl?n suomalaisheimon alueella ja nyt vaelsi h?n Salpaussel?n saloilla, toivoen viimeist??n huomenna ehtiv?ns? ensim?isiin h?m?l?iskyliin.

Kuta l?hemm?s p??maaliaan h?n ehti, sit? el?v?mpin? kohosivat h?nen mieleens? lapsuusajan muistot. H?n oli syntynyt alisen Linnajoen varrella, jossa h?nen is?ns? Jurva, liialta nimelt? Kaikkivalta, oli ollut rikas ja mahtava mies sek? etel?isten h?m?l?isten heimop??llikk?. Mutta kaksikymment? vuotta sitten olivat ristisoturit hy?k?nneet Etel?-H?meeseen, h?nen is?ns? oli joutunut taistelussa tappiolle ja h?net, joka silloin oli vasta kymmenvuotias poikanen, olivat he muiden vankien mukana vieneet pois. H?net oli kuletettu Ruotsin maalle Lundin kaupunkiin saakka, miss? munkit olivat sitten kasvattaneet h?nt? ja opettaneet ristinoppia, saadakseen h?nest? l?hetyssaarnaajan omien heimolaistensa pariin.

Niin oli h?neen vuosien kuluessa v?hitellen juurtunut uusi usko uusine tapoineen ja h?nest? oli kasvanut hurskas saarnaajamunkki, samalla kuin lapsuusaikaiset mielikuvat olivat h?ipyneet jonnekin kauas. H?n oli t?ydent?nyt opinnoitaan Riian kaupungissa sek? saarnannut sen j?lkeen kymmenen vuoden aikana ristinuskoa virolaisten maassa. Kotiaan ja omaisiaan ei h?n kuitenkaan ollut unhottanut, vaan h?nen palavana halunaan oli ollut p??st? levitt?m??n valkeutta omille, pimeydess? vaeltaville heimolaisilleen.

Kuluneena kes?n?, kun k??nnytysty?n Virossa oli vihdoinkin katsottu p??ttyneen, oli h?n saanut tilaisuuden palata synnyinmaahansa. Turkuun tultuaan oli h?n saanut kuulla, ett? h?m?l?iset olivat joukottain luopuneet ristinuskosta, johon heid?t v?kipakolla oli k??nnytetty, karkottaneet tai surmanneet papit ja palanneet entiseen pakanuuteensa. Is?ns? oli h?n saanut kuulla olevan viel? elossa sek? pakanain p??llikk?n?.

Piispa Tuomas oli ottanut h?nen k??nnytystarjouksensa mielihyvin vastaan, huomaten h?net syntyper?ns? perusteella mit? soveliaimmaksi mieheksi suostuttelemaan uppiniskaisia h?m?l?isi? kirkon kuuliaisuuteen. Niin oli saarnaajaveli Pietari, joka oli alkanut k?ytt?? vertauskuvallista nime? Kaukovalta, koska h?n n?yryydess??n oli pit?nyt ihmiselle sopimattomana k?ytt?? is?ns? nime? Kaikkivalta, l?htenyt yksin??n vaeltamaan syntym?tienoitaan kohti, hylj?ten piispan tarjouksen aseellisesta saattueesta ja j?tt?en itsens? herransa Vapahtajan turviin.

Ilta pimeni ja alangoista nouseva sumu kietoi puut kosteaan verhoon. Kuinka t??ll? olikaan yksin?ist? ja autiota! Korpien i?ist? hiljaisuutta h?iritsi vain huuhkajan k?he? huuto tai mets?puron solina. Mutta veli Pietari ei ollut majapaikasta huolissaan, sill? usein oli h?n Vironmaalla vaeltaessaan saanut y?py? taivasalle.

H?n katseli jo soveliasta kuusta, jonka alle rakentaisi nuotionsa, kun h?n samassa huomasi tulen pilkottavan et??mp?n? pienen lammen rannalla. Kuinka ihanalta tuntuikaan tuo yst?v?llisesti vilkuttava tuli t?ss? er?maan autiudessa! Rohkeasti l?hti Pietari pyrkim??n sit? kohti.

Tervasnuotion ??ress? istui vanha ukko, k??nnellen vartaassa ?sken kynitty? lihavaa metsoa, jonka h?yhenet n?kyiv?t kasassa vaarin kapineiden, keih??n, jousen ja nuolikotelon luona. Vaari oli kookas ja tuuheapartainen sek? puettu h?m?l?isen mets?nk?vij?n asuun. Kun h?n ??neti ja liikkumatonna istui siin? nuotion punertavassa loisteessa, tuuheiden kuusten siimeksess?, ymp?rill??n vahva pihkan ja veren tuoksu, olisi h?nt? saattanut luulla joksikin mets?n jumalaksi.

Pietarin l?hestyess? ei vaari osottanut mit??n h?mm?styksen merkki?. Asentoaan muuttamatta t?ht?si h?n tulijaan ter?v?n katseen tuuheiden kulmainsa alta sek? vastasi ??nett?m?ll? p??nny?kk?yksell? Pietarin tervehdykseen. Samalla tavoin antoi h?n my?skin suostumuksensa vieraan pyynt??n saada viett?? y?ns? h?nen nuotiollaan.

Laskien matkarepun sel?st??n istui Pietari tulen ??reen. Ukon olemus vaikutti h?neen omituisen tenhoovasti eik? h?n uskaltanut h?irit? h?nt? puhuttelullaan. Mutta kun ukko oli saanut metson paistetuksi ja ryhtyi aterioimaan, leikkasi h?n siit? mehev?n palan ja ojensi Pietarille lausuen:

"Sy? tuo terveydeksesi. N?yt?t kulkeneen pitk?n matkan. Ehk? olet hyvinkin kaukaa kotoisin?"

"Min? tulen Turusta", vastasi Pietari, "mutta kotoisin min? en ole sielt?, vaan silt? suunnalta, jonne nyt matkani pit??."

"Olet siis h?m?l?isi??" kysyi ukko, tarkastaen h?nt? uudelleen kiireest? kantap??h?n.

"Olen syntynyt Linnajoen varrella, vaikka olenkin kauan ollut poissa kotiseudultani", vastasi Pietari, ryhtym?tt? viel? sen tarkemmin tekem??n selkoa olosuhteistaan.

Ukko hym?hteli jotakin itsekseen ja jatkoi ??neti ateriaansa. Pietarin teki mieli tiedustella h?nelt? l?hemmin kotiseutunsa oloista sek? ennen kaikkea, oliko h?n ristitty, mutta h?n ei tiet?nyt oikein, miten p??st? l?hemm?s tuota mets?njumalaa. Niin aterioivat he hetkisen ??neti, kunnes ukko siirtyi itsest??n tuohon asiaan kysym?ll?:

"Taidat olla ristitty?"

Pietari, joka matkalle l?htiess??n oli varovaisuudesta j?tt?nyt munkinpuvun sek? ottanut tavallisen suomalaisasun, vastasi my?nt?en ja odotti j?nnityksell?, mit? se vaikuttaisi h?nen y?toveriinsa.

"Ristitty ja matkalla Linnajoelle!" huudahti ukko h?mm?styneen? ja pudisti p??t??n.

"Eik? sitten ristitty voi menn? Linnajoelle?" kysyi Pietari kummastusta teeskennellen.

"Miksik?s sinne ei voisi menn?", vastasi ukko, "mutta takaisin paluun voi olla niin ja n?in. Saat kiitt?? onneasi, ellei sinua juoksuteta kuoliaaksi pyhien puiden ymp?rill?. Kaikkivalta ei s??st? ket??n ristitty?."

"Kaikkivalta", huudahti Pietari h?mm?styneen?.

"Niin, meid?n h?m?l?isten p??llikk?", selitti ukko. "Jurva h?nen nimens? oikeastaan on, mutta ihmiset ovat alkaneet jo aikoja sitten kutsua h?nt? Kaikkivallaksi, kun h?n tahtoisi kaikki alistaa valtansa alle. En tied?, mutta ainakin h?nen vihamiehens? v?itt?v?t h?nen pyrkiv?n kuninkaaksi, sellaiseksi kuin ruotsalaisillakin on. Ruhtinaaksi h?nt? omat orjansa jo sanovatkin. Ristityit? h?n on kovin vihannut siit? pit?in kun ne veiv?t h?nelt? ainoan pojan. Niin ett? kolmiyhteisen jumalan palvelijan ei ole hyv? menn? h?nen k?tens? ulottuville."

Omituiset tunteet t?yttiv?t Pietarin mielen h?nen kuunnellessaan ukon juttelua. Jos h?n onnistuisi k??nnytt?m??n is?ns? ristinuskoon, niin samalla suostuisi varmaankin suurin osa h?m?l?isi? kasteeseen ja h?n olisi tehnyt Jumalalle sangen otollisen ty?n. H?nest? tuntui merkilliselt? Jumalan johdatukselta, ett? ristiretkel?iset olivat vieneet mukanaan juuri h?net, p??llik?n pojan, ja ett? h?n siten oli saanut tilaisuuden p??st? osalliseksi taivaallisesta valkeudesta. Varmaan oli Jumala siten valinnut h?net oman heimonsa apostoliksi.

Sitten siirtyiv?t Pietarin ajatukset h?nen ?itiins?, jonka kuva n?in? kuluneina vuosina oli aina s?ilynyt h?nen mieless??n ja jonka h?n ennen muita oli sulkenut esirukouksiinsa. Ukkoon k??ntyen kysyi h?n:

"Ent?s ?itini ... tuota, Kaikkivallan vaimo tarkotin sanoa, el??k? h?n viel??"

Ukko katsoi h?neen pitk??n ja kummastuneena, mutta omia ajatuksiaan ilmaisematta vastasi h?n:

"El?? kyll?, vaikka h?nen tukkansa onkin poikaansa murehtiessa k?ynyt aikaisin harmaaksi."

Pietari ei voinut t?ydellisesti hillit? liikutustaan, vaikka h?n huomasikin ukon j?lleen tarkastelevan itse??n. H?nen silm?ns? kostuivat v?kisinkin muistellessaan ?iti??n, jonka hele??n kehtolauluun h?n pienokaisena oli niin usein nukahtanut. Kuin verhon alta kohosi h?nen sis?isen n?kemyksens? eteen joukko kotoisia kuvia. H?n n?ki tavattoman avaran pirtin, jonka permannolla ?iti liikkui toimeliaana em?nt?n?, vy?ll??n helisev? avainkimppu. Karsinassa kolkkivat jauhinkivet, joita orjat v??nsiv?t, ja seinill? kiilteliv?t is?n sota-aseet. Pitk?n honkap?yd?n ??ress? tarinoivat miehet olutta juoden ja vanha, pitk?partainen vaari, kiertelev? runosepp?, n?pp?ili kanteletta.

Mutta hetken kuluttua irtausi Pietari n?ist? mielikuvista, lausuen itsekseen: "Se on kansa, joka viel? pimeydess? vaeltaa, suokoon Jumala, ett? sille pian koittaisi oikea valkeus ja ett? se viritt?isi kanteleensa ristiinnaulitun ylistykseksi."

H?n tarkasteli nyt vuorostaan ukkoa, joka mietteisiins? vaipuneena tuijotti nuotioon. Mahtoiko h?n olla ristitty? Ehk? hyvinkin, koskapa h?n oli varottanut h?nt? menem?st? Linnajoelle.

"Ent? sin?, vanhus, oletko sin? ristitty?" kysyi h?n hetkisen kuluttua vuorostaan.

Ukko nosti katseensa nuotiosta, hym?hti omituisesti ja lausui sitten;

"Onhan minut kyll? kerran kastettu, mutta tokkopa ristittyjen jumala minua silti omaksensa tunnustaisi."

"Miksi niin, jos sinut kerran on kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen?" ihmetteli Pietari.

"Minut kastettiin v?kipakolla, mutta pappien ja sotilasten menty? pesin min? itseni uhril?hteess? j?lleen puhtaaksi", vastasi ukko rauhallisesti.

"Sinua onnetonta!" huudahti Pietari, jonka uskoninto her?si. "Tied?tk?, ett? sin? sill? teollasi olet tuominnut itsesi helvettiin?"

"Jospa lienenkin, niin siell?p? kai ovat vanhempani ja koko sukunikin ja heid?n seurassaan min? kuitenkin viihdyn paremmin kuin outojen ristittyjen kera taivaassa", selitti ukko yht? rauhallisena. "Min? olen lapsuudestani saakka rukoillut Ukkoa sek? uhrannut Tapiolle ja Mielikille eiv?tk? ne ole minua koskaan h?t??n j?tt?neet. Mit? syyt? minulla silloin olisi luopua heist? ja ruveta palvelemaan muukalaisten jumalia?"

T?m?n sanottuaan korjasi ukko nuotiota ja laskeusi sitten havujen p??lle pitk?kseen, vaipuen kohta uneen. Niin kuohuksiin kuin Pietari oli h?nen sanojensa johdosta joutunutkin ja niin paljon sanottavaa kuin h?nell? olisikin ollut tuolle pakanalliselle heimolaiselleen, t?ytyi h?nen kuitenkin ukon v?linpit?m?tt?myyden tyrehytt?m?n? hillit? itsens?.

Nyt vasta aavisti h?n t?ydelleen ne vaikeudet, jotka h?nt? kohtaisivat koettaessaan k??nnytt?? omia j?ykk?pintaisia heimolaisiaan. Kauan makasi h?n havuvuoteellaan avoimin silmin, miettien el?m?nteht?v??ns? ja rukoillen sille Jumalan siunausta.

Vietetty??n viel? yhden y?n mets?ss? saapui Pietari sit? seuraavana p?iv?n? Linnajoelle. Syv? liikutus valtasi h?net, kun h?n er??lt? kunnaalta n?ki edess??n laajenevan Linnajoen kyl?n peltojen ja niittyjen, joiden halki joki luikerteli, laajeten et??mp?n? suojaisaksi merenlahdeksi. Joen rannalla linnam?en suojassa oli kyl? ja sen keskell? kohosi korkeimpana ja uhkeimpana h?nen syntym?kotinsa. Mutta niiden kirkkaiden muistojen yli, joita lapsuuden leikkikenttien n?keminen palautti h?nen mieleens?, loi synk?n varjonsa kyl?n laidassa kohoava uhrilehto sinne ripustettuine hevosen- ja karhunp?ineen. Nopeasti palautti sen n?keminen h?net muistojen maailmasta todellisuuteen, muistuttaen h?nt? edess??n olevasta teht?v?st?. H?n tunsi j?lleen raskaan velvollisuuden taakan ja voimattomuutensa tunnossa polvistui h?n n?yr?sti ja rukoili uutta voimaa ja rohkeutta ty?h?ns?.

"Ristitty!" kuului h?nen takaansa vihainen ??ni, kun h?n oli viel? rukoukseensa syventyneen?, ja lujat kourat tempasivat h?net samalla seisoalleen.

Ensi h?mm?styksest? toinnuttuaan huomasi Pietari olevansa tekemisiss? kahden nuoren, asestetun miehen kanssa. Siin? paikassa yhtyi kaksi polkua, se, jota my?ten h?n oli l?nnest? k?sin vaeltanut sek? toinen ylemp?? jokivarrelta tuleva. T?t? viime mainittua pitkin olivat nuoret miehet n?ht?v?sti saapuneet ja yll?tt?neet h?net rukoukseensa syventyneen?.

"Miksi te k?ytte minun kimppuuni, vaikka min? tulen aseettomana ja lis?ksi teid?n yst?v?n?nne?" lausui Pietari s?vyis?sti nuhdellen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet