Read Ebook: Erämaan lapset: Historiallisia kertomuksia V by Wilkuna Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 890 lines and 32530 words, and 18 pages

"Miksi te k?ytte minun kimppuuni, vaikka min? tulen aseettomana ja lis?ksi teid?n yst?v?n?nne?" lausui Pietari s?vyis?sti nuhdellen.

"Vai yst?v?n?!" vastasi toinen h?nen vangitsijoistaan ivallisesti. "Kyll? me kuulimme, mink?laista sinun yst?vyytesi on, kun rukoilit ristittyjen jumalaa h?vitt?m??n meid?n uhrilehtomme."

"Mutta teid?n omaa parastanne min? sill? tarkotin", v?itti Pietari. "Min? en tule luoksenne h?vitt?v?n? vihollisena, vaan hyv?n sanoman saattajana."

"Hyv?n tai pahan, niin siit? saa Kaikkivalta p??tt??. Viemme sinut menness?mme h?nen luokseen k?r?j?paikalle."

He sitoivat h?nen k?tens? ja l?htiv?t sitten keskell??n kulettamaan kyl?? kohti.

Linnam?ki oli joesta kohoava hietikkokumpu, jonka laella oli jo vanhastaan ollut jonkunlainen suojavarustus sek? yhteinen k?r?j?paikka. L?hemm?s tultua huomasi Pietari, ett? kumpu oli ymp?r?ity syv?ll? ja leve?ll? vallikaivannolla, jota h?nen lapsuutensa aikana ei viel? ollut. Ymp?ri kummun lakea oli niinik??n rakennettu vankka paaluaita ja sen sis?puolella oli muutamia rakennuksen alkuja.

Varustuksen sis?ll?, jonne kulettiin kaivannon yli johtavaa nostosiltaa my?ten, oli koolla suuri joukko kansaa, etup??ss? miehi?. Ne olivat syysk?r?jille kokoontuneita etel?h?m?l?isi?.

Ensim?iseksi kiintyi Pietarin katse is??ns?, joka istui kivell? kansanjoukon keskell?. H?nen ymp?rill??n istui keh??n asetetuilla kivill? kymmenen k?r?j?vanhinta, jotka yhdess? p??llik?n kanssa ratkasivat riitoja ja muita asioita. Puettuna kalliiseen verkaviittaan, uumallaan hopeasolkinen vy? ja kaulassaan raskaat hopeaketjut sek? sivulla miekka, jonka ponsi ja huotra olivat moninaisesti kirjaillut, n?ytti Jurva sangen uhkealta. H?n oli useimpia muita kookkaampi, kuten p??llik?n tulikin, ryhdilt??n arvokas ja katseeltaan p??tt?v?. Koko h?nen olemuksensa todisti todeksi sen, mit? mets?st?j?ukko oli Pietarille kertonut t?m?n heimoruhtinaan salaisista valtaunelmista.

H?n oli niin? kahtenakymmenen? vuotena, jotka Pietari oli viett?nyt vierailla mailla, suuresti vanhentunut. Tuuhea parta, joka lainehti h?nen leve?ll? rinnallaan, muistutti v?rilt??n kuusennaavaa ja harmaantunut oli my?skin olkap?ill? riippuva, alkuaan sysimusta tukka. Mutta hartiat eiv?t olleet vuosien eik? mielimurteiden painosta k?yristyneet, vaan h?nen ryhtins? oli yht? pysty ja k?skev? kuin ennenkin.

N?hdess??n is?ns? sellaisena k?r?j?kivell? heimolaisiaan tuomitsemassa, unhotti Pietari hetkeksi sen kaksikymmenvuotisen, sis?lt?rikkaan ajanjakson, jonka kuluessa h?n oli is?st??n ja heimolaisistaan niin kauas et??ntynyt. H?n tunsi hetkisen samaa kunnianhimon sekaista ihailua voimakasta is??ns? kohtaan kuin ennen pikku poikana, sek? unhotti kuuluvansa nyky??n yksinomaan taivaalliselle herralleen, Kristukselle.

Kohta kun Pietari saattajineen oli ilmestynyt paalutuksen sis??n, kiintyi Jurvan katse h?neen. Omituista v?ristyst? tuntien tarkkasi Pietari ilmett? is?n kasvoilla ja odotti, tuntisiko t?m? h?nt?. Mutta is?n katse oli kylm? ja vaaniva, ja kun esill? oleva asia oli ratkaistu, lausui h?n:

"Hoi, te siell?! Mit? varten tuotte sen sidottuna k?r?j?paikalle? Onko h?net tavattu pahanteosta?"

"H?n on ristitty ja me tapasimme h?net rukoilemassa ristittyjen Jumalaa h?vitt?m??n meid?n uhrilehtomme", vastasi toinen Pietarin saattajista.

P??llik?n kulmat rypistyiv?t uhkaavasti. H?n viittasi saattajia astumaan vankineen l?hemm?s ja kysyi sitten Pietarilta:

"Kuka sin? olet ja mist? sin? tulet?"

Pietari oli juuri aikeissa vastata kysymyksell?: "etk? tunne minua?" kun h?nen katseensa samassa kiintyi er??seen keh?ss? istuvista k?r?j?vanhimmista. Se oli nimelt??n R?nk?, mahtava mies ylemp?? jokivarrelta ja Pietari muisti h?net is?ns? kilpailijaksi ja katkeraksi vihamieheksi. Kuin salamanv?l?hdyksen? n?ki h?n sen vahingoniloisen ilmeen, mik? kuvastuisi R?ng?n kasvoilla, jos h?n ilmaisisi syntyper?ns? ja t?ss? kaiken kansan kuullen k?visi selv?ksi, ett? Jurvan poika on ristitty, joka rukoilee h?vi?t? heid?n pyh?lle puistolleen.

Sek? my?t?tunnosta is??ns? kohtaan ett? eduksi k??nnytysty?lleen p??tti h?n toistaiseksi salata syntyper?ns? ja vastasi sen vuoksi:

"Minun nimeni on Pietari Kaukovalta ja min? tulen Turusta."

"Olet siis ristitty?" kysyi Jurva edelleen.

"Olen syntisten puolesta kuolleen Kristuksen opetuslapsi", vastasi Pietari avoimesti.

"Ja mit? varten olet tullut t?nne meid?n luoksemme? Muukalaisten vallottajain edell?k?vij?n? ja vakoilijanako?"

"Minun j?less?ni ei seuraa mit??n vallottajajoukkoa", vastasi Pietari, "vaan min? olen tullut yksin?ni julistamaan teille rauhan sanomaa."

H?n alkoi nyt yksinkertaisesti ja tottuneesti puhua ristiinnaulitusta maailman vapahtajasta, joka ihmisyyden p??lleen ottaen oli kuolemallaan hankkinut heillekin ijankaikkisen autuuden. Mutta h?n ei ehtinyt pitk?lle, kun Jurva keskeytti h?net vihaisesti huudahtaen:

"Suus kiinni, sill? nuo sinun lorusi tunnetaan t??ll? jo ennest??n! Rauhan sanomaa te ristityt sanotte tuovanne, mutta ry?v?rein? te itse teossa saavutte."

Pietarin vangitsijoihin k??ntyen jatkoi h?n:

"Viek?? h?net kotiini ja sulkekaa vankikellariin, kunnes ehdin h?nest? tarkemmin p??tt??. Nyt meill? on pohdittavana t?rke?mpi? asioita."

Saattajat l?htiv?t taluttamaan Pietaria kyl?? kohti, joka oli alempana varustuksen pohjoispuolella. Toinen heist? lausui matkan varrella Pietarille:

"Nyt saat Kaikkivallan kellarissa lev?t? tarpeeksi, ett? jaksat Kekrin juhlassa juosta uhrilehtomme ymp?ri."

Linnam?ke? ymp?r?iv? kaivanto, jonka saattoi joesta laskea vett? t?yteen, oli samoinkuin paaluaitauskin joitakuita aikoja sitten rakennettu Jurvan toimesta. H?n aikoi itse asettua asumaan varustuksen sis??n ja sit? varten h?n oli ryhtynyt jo rakennuspuuhiin. Mutta n?ihin h?nen suunnitelmiinsa oli v?est? suhtautunut hyvin vastahakoisesti, sill? se ei ollut tottunut uhrautumaan yhteisen hyv?n eteen. Hitaasti ja suurella vaivalla oli p??llikk? saanut ty?t edistym??n sille kannalle, mill? ne nyt olivat. Mutta varustukset olivat viel? keskener?iset ja nyt oli Jurva p??tt?nyt suostutella heimolaisensa lopullisiin valmistust?ihin.

Kun vanki oli saatettu pois k?r?j?paikalta, nousi Jurva istuimeltaan ja lausui:

"Nyt, kun kaikki kes?n ty?t ovat suoritetut, on minusta soveliain aika rakentaa t?m? linna t?yteen kuntoonsa. Min? ehdotan sen vuoksi, miehet, ett? kustakin talosta saapuu ylihuomenna yksi mies ev?ill? ja ty?aseilla varustettuna t?nne. Omasta puolestani panen min? kokonaista kymmenen miest? ty?h?n."

"Vai omin ev?in tekem??n sinun t?it?si!" lausui t?h?n R?nk? pilkallisesti ja monelta taholta kuului hyv?ksyv?? naurua.

"Minunko t?it?ni! Sanotko sin? minun t?it?ni?" tulistui Jurva ja silm?ili niin kiinte?sti ymp?rilleen, ett? naurajat paikalla vaikenivat. Mutta R?nk? s?ilytti pilkallisen ilmeens?, vastatessaan:

"Kenenk?s sitten, jollei sinun?"

H?n viittasi rakennusten pohjia ja jatkoi:

"Eik? n?m? ole aiotut sinun asunnoksesi, vastaiseksi kuninkaanlinnaksesi?"

R?nk?l?iset nauroivat j?lleen, mutta yli ??ri??n suuttuneena huusi Jurva:

"Kyll? min? tunnen sinun koukkusi, sin? ainainen vastahangan soutaja! Enh?n min? ole t?ss? puhunut n?ist? asuinrakennuksista, sill? ne min? olen itse alottanut ja itse my?skin valmiiksi rakennan, pyyt?m?tt? niit? varten syrj?isten apua. Kysymysh?n oli yksinomaan paalutuksesta ja vallihaudoista. T?m? linnamme ei ole taattu suoja vihollista vastaan, ennenkuin me rakennamme viel? toisen vallihaudan. Siihen ty?h?n min? ehdotin miehen talosta."

"No, sama asiahan se on niinkin p?in, sill? sinun taloasi ja rikkauksiasihan ne vallihaudat joka tapauksessa tulevat suojaamaan", virkkoi t?h?n R?nk?.

"Niin, ne suojaavat kyll? minua, teid?n p??llikk??nne, ja minun omaisuuttani", huusi Jurva tulipunaisena vihasta, "mutta samalla ne suojaavat my?skin kaikkia teit? ja teid?n omaisuuttanne. Turhaan sin?, R?nk?, syyt?t minua oman edun ajamisesta, sill? t?ss? on yhteinen hyv? kysymyksess?. Vai onko sinun kallosi liian ahdas k?sitt?m??n, ett? milloin vihollinen pyrkii meid?n kimppuumme, on sill? ensim?isen? vastassaan linna ja ett? meid?n kotimme ovat turvassa niin kauan kuin linna kest??. Eik? sinun ja teid?n muiden vastahakoisten silmi? ole avannut naapuriemme kohtalo? L?nnen viikingit anastivat heid?n asuinsijansa meren ??rell? ja rakensivat valtansa tueksi linnan siihen kohti jokisuulla, johon heimolaistemme olisi itse tullut jo aikoja ennen rakentaa samanlainen linna.

"Pid?ttek? parempana heid?n tavallaan odottaa, kunnes linnan rakentaminen on my?h?ist? ja te olette vapaista miehist? muuttuneet vieraan orjiksi? Min? ainakaan en aio sellaiseen lev?per?isyyteen j?tt?yty?, vaan olen tekev? kaikkeni, jotta me saisimme rauhassa el?? t??ll? isilt? perityll? alueellamme. Mutta aikaa meill? ei ole p?iv??k??n hukattavana, sill? vihollinen voi viel? t?m?n sulan aikana uudistaa hy?kk?yksens?. Siihen viittaa minun mielest?ni tuon ristityn ilmestyminen t?nne. Varustusty?t on siis viisainta panna vitkastelematta k?yntiin ja min? ehdotan, ett? kaikki ne, joille heimomme yhteinen hyv? on kalliimpi kuin oma mukavuus ja jotka siis ylihuomenna tahtovat tulla ty?h?n, nostavat merkiksi siit? oikean k?tens?."

Est??kseen R?nk?? enempi juonittelemasta antoi Jurva asialle t?m?n nopean p??t?ksen. Miesten korvissa kaikuivat viel? h?nen voimakkaat sanansa ja k?si? nousi yl?s sik?li kuin Jurvan kiinte? katse siirtyi miehest? mieheen. Ainoastaan R?nk? ja h?nen ymp?rill??n olevat miehet pysyiv?t hievahtamatta.

"Muistakaa siis velvollisuutenne kaikki te, jotka nyt olette k?tenne nostaneet", lausui Jurva viel? paremmaksi vakuudeksi. "Ylihuomenna pannaan t??ll? ty?t alkuun."

Mutta mik?li Jurvan kasvoille levisi tyytyv?isyyden ilme saamansa voiton johdosta, sik?li synkkeni R?nk?. H?n nousi sijaltaan ja lausui:

"Syytt?k??t sitten j?lest?p?in itse??n ne, jotka ehdoin tahdoin haluavat heitt?yty? Jurvan orjiksi. Min? ainakaan en ole niin hullu!"

T?m?n sanottuaan l?hti h?n tiehens? k?r?j?paikalta ja h?nt? seurasivat ne miehet, jotka ??nestyksess? olivat h?neen yhtyneet. Mutta Jurvan ??ness? oli jo hyv?ntuulinen s?vy, kun h?n huusi heid?n j?lkeens?:

"Pyristelk?? te r?nk?l?iset vastaan mink? pyristelette, t?m? linna nousee sittenkin niin teid?n kun meid?nkin suojaksemme!"

K?r?j?t olivat p??ttyneet ja hetken kuluttua l?hti Jurvakin miehineen kulkemaan alas kyl?? kohti.

Pietari oli t?ll? v?lin vankina saatettu syntym?kotiinsa ja istui nyt pime?ss? kellarissa, miettien asemaansa. H?nen saattajansa olivat tulkinneet peloksi sen syv?n liikutuksen, joka h?net oli vallannut l?hestyess? paikkaa, miss? joka askeleella her?si yh? uusia lapsuusajan muistoja. Ja mit? l?hemm?s taloa he tulivat, sit? v?kev?mm?ksi k?vi h?nen liikutuksensa, sill? joka hetki odotti h?n saavansa n?hd? ?itins?. Niin ei kuitenkaan k?ynyt, vaan ket??n kohtaamatta suljettiin h?net vankikellariin.

Ristiriitaiset tunteet t?yttiv?t h?nen syd?mens?. H?n tajusi nyt selv?sti, ett? h?n oli tullut s?rkem??n is?ns? ty?t? ja h?n tunsi ep?r?iv?ns?. Mutta alistuvaisuus mestarin k?skyihin ei sallinut mit??n tinkimist? ja pysy?kseen edelleenkin kuuliaisena opetuslapsena oli h?nen k?yt?v? vaikka omaa is??ns? vastaan. T?h?n saakka oli h?n seurannut mestarinsa askelia ja kuuliaisuutensa takia oli h?n palannut syntym?kotiinsa saadakseen n?iss? omituisissa oloissa sykkivin syd?min kuulostella p??ns? p??ll? ?idin askelia. Mutta h?nen tarvitsi sanoa vain sana ja vankihuone avautuisi ja h?n saisi esiinty? rikkaan heimop??llik?n poikana ja ainoana perillisen?. H?n tunsi, ett? h?nen is?ns? valta-asema ja suuret suunnitelmat olivat kutkuttaneet h?nen inhimillist? luontoaan, lis?ten osaltaan sit? tunteiden ristiriitaa ja ep?r?inti?, mink? valtaan h?n oli joutunut. Aina siit? aikain, kun h?nest? oli todella tullut ristitty, oli h?n ik??nkuin jakaantunut kahdeksi ihmiseksi, jotka olivat alituisessa taistelussa kesken??n, tehden h?nen olemuksensa rikkin?iseksi. T?m? vaivasi h?nt? toisinaan niin, ett? h?n saattoi tuntea suoranaista kateutta sellaisia ehyit? ja kokonaisia miehi? kohtaan kuin h?nen oma is?ns?kin, miehi?, jotka horjumatta ja heilahtelematta kulkivat omaa varmaa suuntaansa.

"Mene pois, kiusaaja!" toisti h?n moneen kertaan ja syventyi lopuksi palavaan rukoukseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet