Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Lukemisia lapsille 5 by Topelius Zacharias
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 952 lines and 50237 words, and 20 pages
LUKEMISIA LAPSILLE 5
Kirj.
Z. TOPELIUS.
Suomentaneet Aatto Suppanen, Em. Tamminen ja Olof Berg
Werner S?derstr?m, Porvoo, 1893.
SIS?LLYS:
Suojelusenkelin ??ni. H?yhensaaret. Rakennusmestari Talvi. Refanut. Alauda cantat. Ilo-Matin lapset. Koulupoikain voittolaulu. Sanomalehdenlatoja kirjasinlaatikkonsa ??ress?. Vaivaisukko. Prinsessa Kultakutri. Iltak?vely. Mist? saamme joulukuusen? Kuu kirkas. Kev?tp?iv? Suomenlahdella. Tuulentupa. Pikku haltia. H?yryveneen l?mmitt?j?. Mustanmeren merimies. Yrj?n valtakunnat. Pikku Lassi. Rautatien kondukt??ri. Niityn sunnuntai-aamu. Vanha herra. Tulitikku. Telegrafisti. Johanna d'Arc. Petter Matin kivi. Muurahainen etsim?ss? l??k?rin apua. Pohjaismyrskyn kehtolaulu. Postiluukulla. Kekola ja Sammalparta Virkeit? poikia Uusi vuosi 1868 Huhtikuun viimeinen p?iv? Berndt Michaelin uni Sikku
Muistatko, kuinka kehtosi ??ress? seisoi enkeli? Sua seuraa viel? t?n??n tuo, Varoittaa, varjelusta suo.
Kuuletko kehoitusta sen: Ain' ollos puhdas, totinen, Rakasta Luojaa, luotuja; ?l' olla h?pee lapsena.
Sun laises lapsi ollut on Uroskin vahvin, verraton; On viisain ollut pienen?: Voit samoin sin? elpy?.
Vaan suurin ei, ei viisainkaan, Ylistetyink??n p??ll? maan Jumalan valtakuntaan k?y, Jos lapsen mielt' ei h?ll? n?y.
Valossa asut ylh??ll? El?m?n riemun l?hteill?, L?hteill? urhot?idenkin: Ne sielt? virtaa laaksoihin.
Vaan ij?kk??mp?in alhaalla Laaksossa t?ytyy taistella, Jalassa pistin, pyrkien Toiselle korkeudellen.
S?ilyt? lapsen-uskos vaan Jesuksen kautta Jumalaan; Ei muutoin ole milloinkaan Valoa, rauhaa ollenkaan.
Kun sanotaan: ei suurena Sit' uskota kuin lapsena, Niin muista: taivaankin ja maan Hukkuissa Sana s?ilyy vaan.
Vaikk' aivan rikas olisit, Niin n?yrry vain kuin enkelit: He itse??n ei ylist?, Vaan Herraa, hoitain ihmist?.
Laps olet k?yh?, v?h?inen, Viallinen ja puutteinen; On oppimatta sinulla El?m?n l?ksy lavea.
S? heikko, Herran voimakkaan Apua ano ainiaan, Valoa, pyhityst? ja Hyvyyden tielle neuvoa.
Tee ty?t? mielin uljahin Iloisin, pelk??m?tt?min, Valona kodin laulellen Kuin vapaa, nuori lintunen.
Ole uskollinen ilossa Ja suruss'; auta vaivaista Rakastavasti, s??lien; N?e vikas, ?l? veljien.
Kotoas, maatas rakasta; Voimassa, viisaudessa, Hyveiss? kasva; iloiten Ann' henkes eest? totuuden!
Laps! Enkelis t?? ??ni on. Sen koko maamme kuulkohon, Niin kukkii se; s? olet sen Kev?inen nuori, kaunoinen.
Koivuniemell? elokuussa 1879.
Z. Topelius.
H?YHENSAARET.
Ah, miten hyv?lt? ja suloiselta tuntuu siit?, joka pikku ruuhessaan taistelee aaltojen pauhua vastaan, kun viimeinkin saa lev?ht?? niin kauniilla ja iloisella rannalla kuin H?yhensaarien. Mutta sangen moni niit? turhaan etsii, heit? vain laineet ajelevat y?t p?iv?t, eiv?tk? he koskaan osaa tiet? H?yhensaarille. Ja hyvin moni antaisi kultaa ja mit? hyv?ns?, jos vain l?yt?isi ne onnelliset saaret, ja kuitenkin ne heid?n edest?ns? aina vain vaipuvat syv?lle ja yh? syvemm?lle mereen.
Sattuupa niinkin, ett? H?yhensaarille p??st??n ainoastaan viimeinmainittua v?yl??. Sill? sinne saapuu my?skin monta sairasta ja murheellista, jos heill? on hyv? omatunto. Ja silloin he unhottavat kaikki tuskansa ja nojaavat onnellisina kuin hyv?t lapset p??t??n ?itins? syliin.
T?m? voi kyll? n?ytt?? hyvin kummalliselta, ja sin? ehk? ajattelet, ett'ei noita saaria ole ollenkaan olemassa. Mutta kyll? ne on yht? varmaan, kuin aurinko joka ilta laskeutuu ja joka aamu nousee paistamaan sek? hyville ett? pahoille. Kysyh?n vaikka kelt? hyv?lt? lapselta, he kyll? tiet?v?t H?yhensaaret. Mahdoton on tarkalleen n?ytt??, miss? paikassa H?yhensaaret ovat, sill? ne ovat samanlaiset, kuin Gotlanti-saaren sanotaan ennen muinoin olleen: ne n?et joka aamu silloin, kun kukko laulaa, vaipuvat kaikkine ihanuuksineen meren syvyyteen, ja joka ilta, kun varjot pitenev?t ja t?hdet alkavat tuikkia taivaalla, nousevat ne meren salaper?iset ihmeet kaikessa kukoistavassa vehreydess??n j?lleen meren pinnalle. Silloin ne uiskentelevat keve?sti kuin untuvat ja h?yhenet kirkkaalla meren pinnalla, ja siit? ne luultavasti ovat saaneet nimens?kin, ell'eiv?t ole saaneet sit? muusta syyst?.
N?ill? suloisilla saarilla ja keskell? synkint? mets?? on raakuista tehty luola, koristettu kaiken maailman komeudella, iltataivaan ihanuudella ja kaikilla meren rikkauksilla. Siell? v?lkkyv?t sinisimm?t t?hdet, siell? loistavat jaloimmat kivet. Kauneimpia koralliportaita my?ten p??see vaeltaja perlemo-saleihin, joissa kirkkaimmat kultasein?t kuvastuvat hohtavista hopealattioista ja s?teilevist? kristallikatoista. Tuhannen tuhansia kalliita helmi? on lukemattomina pikku ikkunoina kultaseiniss?, ja s?ihkyv?t timantit riippuvat tulis?tein? katoista. Kaikki kes?n rakkaat kukat levitt?v?t n?ihin saleihin suloisinta tuoksuansa. Hiljainen uupumus ja rauha laskeutuu kaikkien p??lle, jotka hengitt?v?t niiden hajua. Mutta v?kevimmin kaikista tuoksuu siell? unikkokukka, joka muuten on maan p??ll? v?linpit?m?t?n. Ei se siell? luolassa seiso, niinkuin tuolla ulkona kukkanurmikolla, komeana ja yksinkertaisena, niinkuin se, jolla on kaunis ruumis, vaan tyhm? sielu; ei, vaan siell? levi?? sen tummanpunaisesta ja mustansinerv?st? ter?st? hieno ja miellytt?v?, mutta huumaava h?yry, suloisempi kuin makein hunaja, kauas ylt'ymp?ri H?yhensaarien.
Monta sataa, lukemattomia saleja on siin? kauniissa luolassa. Kaikki ne ovat korkeat ja s?ihkyv?n valoisat, mutta niiden valo ei ole p?iv?n valkoista valoa, vaan se on ennemmin kuin t?hden loistoa tai kuutamoa kauniilla j?rvell? y?ll?. Senp?t?hden kun niihin astutaan h?ik?sev?st? p?iv?npaisteesta, niin luullaan astuvansa varjojen ja h?m?r?n ihmeelliseen maailmaan. Mutta kohtapa huomataan, miten kaikki esineet levitt?v?t omaa ihmeellist? loistoaan, vaan eiv?t koskaan h?ik?se. Ja siin? lempe?ss? valon h?myss? voidaan hyv?sti erottaa kaikki rakkaat kasvojenpiirteet, siell? n?hd??n ja tunnetaan kaikki rakkaat ja hyv?t vanhat yst?v?t.
Siell? tulee sinulle vastaan paraat yst?v?si, aivan niinkuin olisivat siell? kotonaan; he syleilev?t sinua ja toivottavat sinulle syd?mmest?ns? tervetuloa. Ja vaikkapa he muuten ovatkin kaukana, aivan toisissa maissa, taikka kuolleet ij?isess? rauhassa ja sin? olet ehtinyt jo tuhannesti itke? heid?n ruohottuneilla haudoillansa, niin he kuitenkin t??ll? H?yhensaarien kauneissa luolissa astuvat vastaasi niin kukoistavina terveydest? ja nuoruudesta, niin iloisina ja onnellisina, kuin suru ja kuolema eiv?t olisi teit? koskaan erottaneet toisistanne. Sin? otat heit? k?dest?, suutelet heid?n punakoita poskiansa, ja sinusta tuntuu kaikki olevan aivan entisell??n. Silloin leikitte taaskin entisi? leikkej?nne. Komean pallosi, jonka sait pikku poikana ja joka ammoin sitte h?visi sinulta kenties minne, sen nyt l?yd?t ja se lent?? kuin ennenkin, paremmin kuin mik??n muu pallo maailmassa. Ja vanha rakas nukke, jolta ammoin sitte katkesivat sek? k?det ett? jalat; maalattu puuhevonen, jonka kerran sait joululahjaksi ja joka sitte katkasi kaikki jalkansa; kaunis kuvakirja, jonka pikku sisaresi sinulta repi silloin, kun olit poissa; ja kelkka, se, jossa oli raudat jalasten alla ja joka juoksi edelle kaikista muista kelkoista ja jota surit niin kovin, kun se sinulta varastettiin; kaikki, kaikki ne l?yd?t j?lleen, uusina, kauneina, aivan kuin ne ensin saadessasi olivat. Pallossa ei ole ainoatakaan likapilkkua; nukke on ehe? ja siisti ensim?isess? uudessa puvussaan; hevosella on kaikki kunnolliset jalat ehyet; kuvakirja on vahingoittumatta, siin? ei ole edes lehtien nurkatkaan k??nnettyn?, eik? kelkalla ole mit??n muuta halua kuin p??st? luistamaan pitkin m?ke?. Niin, kukapa voisi uskoa sellaista onnea? Mutta kas, niin se on, ja se on hauskaa!
Nyt rupeat leikkim??n. Mutta se ei k?y aivan niinkuin muissa leikeiss?. Leikkikalu h?vi?? k?sist?si, tiet?m?tt?si mill? tavalla, ja heti on toinen sen sijassa, sinun ottamattasi, aivan itsest??n tullut. Yst?v?si tulevat ja h?vi?v?t niin ihmeellisell? tavalla. Ja sin? itse olet milloin miss?kin, mutta jos sinulla mielest?si on hyvin kiire, niin et ehdi ollenkaan liikkeelle etk? p??se paikastasi. Muuten liikut kuin ilmassa. Kun paraillaan leikit vanhassa kodissasi, jossa kaikki on niin tuttua, olet jo samana silm?nr?p?yksen? ehtinyt lukea l?ksysi koulussa, etk? tied?, mitenk? olet sinne joutunutkaan. Ja kun istut veneess?si j?rvell? ja p??set yhdell? airojen ved?llyksell? monta peninkulmaa, joudut tiet?m?tt?si silm?nr?p?yksess? korkealle vuorelle. Mutta se ei sinua ollenkaan kummastuta. Koira, joka haukkui sinua eilen, muuttuu yht'?kki??n samaksi koiraksi, joka monta vuotta sitte k?vi noutamassa sinun keppisi j?rvest?. Koulumaisterista on tullut pikku poika, joka ammoin sitte paimenteli lehmi?. Ja sin? itse olet samalla kertaa niin pieni, ett'et itse saa pannuksi kenki?si kiinni, mutta kuitenkin niin suuri ja vanha, ett? sinulla on monta pikku lasta, joille sinun pit?? tehd? voileipi?. Ja se kaikki tuntuu sinusta aivan luonnolliselta, sekin, ett? hevosesi muuttuu puuksi, talosta tulee kissa ja sinun kirjastasi piparkakku. Sin? et edes ajattele, ett? niinh?n sen pit?? ollakin. Sin? et sit?k??n ihmettelisi, jos kerrassaan kasvaisit seitsem?n peninkulmaa pitk?ksi ja olisit tuhat vuotta vanha.
Oi, niit? kauniita silmi?, jospa tiet?isit, miten Jumalan rakkaus ja laupeus niist? loistaa, niin rakastaisit h?nt? viel? kahta vertaa enemm?n. Sill? kun laupias Jumala katsoi ensim?ist? paratiisia, l?hetti h?n hyv?n enkelin sulkemaan ihmisten silmi? pime?n y?n ajaksi; ja n?hty??n maan p??ll? olevan niin paljo vaivaa ja surua, l?hetti Jumala saman hyv?n enkelin antamaan ihmisille lepoa ja unhotusta. Ja se hyv? enkeli oli Nukku Matti, kuoleman vanhempi veli; sent?hden loistaa h?nen kauneista silmist??n ijankaikkisuuden syvyytt?. Ja kaikki kansat tuntevat h?net, rakastavat h?nt? ja antavat h?nelle eri nimi?. Mutta enimmin kaikista rakastavat lapset h?nt?, sill? heit? h?n hellimm?sti hoitelee. Jo he niinkin pienin?, ett'eiv?t tunne omaa ?iti?ns?, tuntevat kuitenkin h?net, ja h?n istuu heid?n kehtonsa vieress? y?t p?iv?t. Ja kun lapset kasvavat suuremmiksi, ottaa h?n heid?t syliins? ja vie kaikki hyv?t lapset H?yhensaarille, ja h?n tahtoisi niin mielell??n vied? sinne my?skin pahat ja tottelemattomat lapset, mutta he eiv?t tahdo itse. Silloin Nukku Matti itkee, ett? heille pit?? k?ym?n niin pahoin Ohdakesaarilla, ja h?n kuuntelee lakkaamatta, eiv?tk? he ehk? kadu, ett? h?n iloksensa saisi ottaa heid?t vastaan ruusuvuoteille.
Koska h?n niin suuresti rakastaa lapsia, tekee h?n usein heille pikku kepposiakin. H?n se iltasilla kylv?? heille silmiin hiekkaa ja maalaa heid?n poskillensa H?yhensaarien ruusuja. H?n se narraa poikia virutteleimaan koulussa ja tytt?j? haukottelemaan pianota soittaessaan. Niin, tuleepa h?n v?list? k?skem?tt? my?skin ylh?isten herrain ja neuvosmiesten istuntoihin tai oppineiden maisterien puheihin tai ylioppilasten kieliopin lukuun, ja heti kaikki ne herrat tuntevat sanomatonta puolip?iv?-levon halua. Mummot ovat usein kirkossa pahassa pulassa Nukku Matista. He nyyk?ytt?v?t tuon tuostakin p??t??n ja korvat rupeavat suhisemaan papin saarnatessa. Siin? Nukku Matti tekee hyvin veitikkamaisesti, mutta h?n vain koettelee, onko kirkonk?ynti oikein syd?mmest? vaiko vain tavan vuoksi. Miten hyv? h?n muuten on, sen kaikki ne itse paraiten tiet?v?t, jotka kerrankaan ovat k?yneet H?yhensaarilla. H?n osaa niin hyvin sijoittaa vieraansa juuri niihin huoneihin, jotka kullekin paraiten sopivat; v?syneen ty?miehen panee h?n h?m?r??n saliin t?htien valoon ja tanssista v?syneen tyt?n ruusunkarvaiseen kuutamokammariin. Siell? h?n kylvelee valkoisia tuomenkukkia heid?n p??llens? ja l?hett?? suloisimmat unensa liihoittelemaan heid?n ymp?rilleen.
Tunnetko sin? unet? No, kukapa niit? ei tuntisi? Niin, mutta on se sent??n niin ja n?in. Tied?tk?h?n, ett? ne ovat y?n pikku poikia ja tytt?j?, joille Nukku Matti antaa luvan lent?? t?hdist? alas iltataivaan kannelle, ja v?list? ne karkaavat p?iv?ll?kin pilvien l?vitse. Ne ovat hyvin hienot olennot, kudotut valosta ja varjosta; sent?hden ne voivatkin yht'?kki? muuttua ja ruveta mink? muotoisiksi hyv?ns?. Ne pukeutuvat kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin haamuihin ja matkivat ihmisten el?m??, niinkuin peili matkii ihmisen kuvaa. Ne kantavat sinua silm?nr?p?yksess? satoja peninkulmia ja tuovat yht? pian sielt? takaisin. Ne lupaavat sinulle kaikkea, mit? mieluisimmin tahdot, ja sin? olet niin ??rett?m?n iloinen: mutta seuraavana silm?nr?p?yksen? et sit? en?? muistakaan. He vain n?yttelev?t sinulle varjokuvia ja sin? olet olevinasi mukana; he ovat sokkosilla sinun kanssasi, etk? sin? koskaan saa heit? kiinni. Niin, ja v?list? he viel? ovat ennustavinaan tuleviakin asioita; jos niin tapahtuu, on hyv?, mutta jos ei tapahdu, ei siit? tarvitse heit? moittia. Unet ovat vain unia.
Ohdakesaarilla asuu vain pahoja unia. Onneton se, ken joutuu niiden k?siin! Ne pudottavat h?net j?rveen, eik? h?n kuitenkaan putoa, vaikka yh? luulee putoavansa. He kuljettelevat h?nt? pime?t? tiet?, jossa tulee rosvo vastaan, taikka ?rsytt?v?t he h?nen p??llens? vihaisen koiran tai h?rj?n. Rosvo ei tee pahaa, koira ei pure, h?rk? ei puske, mutta kyll? aivan silt? n?ytt??. Se on kaikki aivan hullua. ?l? mene Ohdakesaarille!
Monta kirjoitusta loistaa H?yhensaarien luolan kultaseiniss?, ja ken vain ehtii niit? lukea, h?nelle ei koskaan tule puutetta kauneista saduista. Vahinko vain, ett? niin harvoin on aikaa lukemiseen, sill? nuo palvelevaiset unet tulevat heti pehmeill? pyyhkimill??n tomuttamaan seini? ja kohta ovat kaikki loistavat kirjoitukset pois laistuina.
Min? tunsin ennen muinoin pikku pojan, joka oli joka ilta Nukku Matin luona H?yhensaarilla ja tiesi sen merkillisen taidon, miten unia pyydell??n kiinni. H?n oppi ruusupensaan h?m?h?kilt? kutomaan verkkoa iltaruskosta ja kuutamosta. Verkon h?n viritti auringon laskun ja nousun v?lille ja unet sotkeutuivat siihen. Sill? tavalla pyyteli h?n y?n veitikkamaiset lapset ja sulki heid?t unikonvarsista tehtyihin h?kkeihin. Silloin oli h?nell? aikaa lukea kultaisia kirjoituksia, ja luettuaan ne kaikki p??sti h?n unet unikkoh?keist?. Nukku Matti nauroi ja l?hetti seuraavana y?n? sata viisitoista hullunkurista unta tanssimaan pojan ymp?rill?. Mutta h?nh?n jo oli lukenut sadut ja kertoo nyt niit? mielell??n kelle hyv?ns?. Kaksi niist? on t?ss?kin kirjassa: "Pikku Lassi" ja "Prinsessa Kultakutri". Kyll? niit? on paljo muitakin.
RAKENNUSMESTARI TALVI
Nyt kunkin kuullaan kertovan Jo rautasilloista, sokkeloista, Vaan talven ty? sep? vast' on toista. H?n miesten mies ihan varmahan. Niin ei muut mestarit tehd? saata, Kuin kaikkialle h?n pitkin maata J?rville siltoja sitelee Ja lumitorneja laittelee. Ja katusulkuja, muurit lis??, On kelkkam?kien kanta-is?. Kaljuiksi h?n kadut silottaa, H?n silkkihattuhun mets?n saa Ja kaikki hienoksi kiillottaa. My?s tiet?? kyll? sen kukin meist?, Ett' oivan huolen h?n pit?? teist?. R?mett? Suomessa ei, ei suota Niin pohjatonta ja pehme??, Ett'ei h?n saa lasisiltaan tuota Ja tiet? sen yli sile??. Niin on se kuin ter?s-rautatie, Sen kiskot kest?v?t, pitk? rata, Kaks kertaakin peninkulmaa sata, Se kauas sun napamaille vie. Maan p??ll? moitita ei rantarataa, On sill? kulkea iloisata: Kas, mets? juoksee! Kas, lahti kaartaa! Kas, h?yryhepo -- se reki on -- H?yrytt? kulkevi kuutamon Valossa tuulena vett?, saarta! Se hanskaa Pohjolan eloa: Ei rettel?id?, ei jankata, Kun rautatien, jota Talvi laittaa, Saa valtiop?ivitt?, valtiaitta, Ei miljooneja sen teko maksa, K?yhinkin kulkea sill? jaksaa, Sen kondukt??ri on poikanen, H?n junaa johtavi riemuiten.
Rakennusmestari Talvi, mit? S? joskus juonia viitsit pit??. Kun lammikkoon sin? loiskahdat, Ties lumiloskalla tahrajat? Miks toisinaan sin? juonittelet, Kun lumivy?ryj? vierittelet Ja raesatehin sokaiset Sun siltas oivat ja kaunoiset? Ty?s paremmin koe, Talvi, johtaa! Ja kiltti ollos s? meit? kohtaan, Suo tiet?s turvassa matkata, Ett'emme uimahan uppoa! Suo lunta hienoa, puhdasta, S? reen ja kelkkamme luistaa anna, Suo ter?sluistimet jalkaan panna, Y?n t?htikynttil?in loistaa suo, Suo, ett? kuutamo kultaa luo, Hopeaj?rvell? j??n suo hohtaa, Suo lasten m?ess? kelkkaa johtaa Ja, k?det kontassa, leipoa Sokerikakkunen Suomesta!
REFANUT.
Toivo-laiva oli satamansiltaan kiinnitettyn?: poikajoukko oli saanut luvan menn? kiipeilem??n sen nuoriin. Muutamat uskalsivat nousta aina suureen m?rssykoriin asti, kaksi p??si viel?kin ylemm?ksi, pieneen m?rssykoriin, ja yhdell? oli hyv? halu kerran el?ess??n koettaa, milt?h?n tuntuisi pramraaka-pirulla ratsastaminen. Oli sunnuntai-ilta. Nuora-Matti istui ankkurinketjuilla etukannella ja h?n oli juuri lukenut virsikirjaansa, vaan pani sen nyt viereens? ja rupesi katselemaan poikia. Nuora-Matti oli vanha pikinuttu, oikea ahvettunut merimies, joka oli koetellut kaikkia tuulia ja purjehtinut kaikenlaisilla vesill? ja merill? aina siit? asti, kun jaksoi nostaa airon. Iloinen ja leikillinen mies h?n oli, t?m? Nuora-Matti-vanhus; h?n osasi kertoa monta hupaista seikkailua ja pani aina omiansa lis?ksi, niin ett? kyll? riitti, mutta sep? se juuri onkin monen mielest? kaikkein parasta. Pojat rakastivat Nuora-Mattia, h?n se vasta oli aika mies ja osasi kertoa historioita paremmin kuin kukaan muu, vaikka kyll? v?list? melkein kuin kurillansa.
Nuora-Matti pani pois virsikirjan, vilkasi m?rssyyn p?in ja huusi: "hoi, pojat, siell? k?ysiss?!"
"Hoi!" vastasivat pojat, jotka olivat nousseet ylimm?ksi.
"Luota sin? k?siisi ?l?k? jalkoihisi, sin? siell? latvassa, muuten tulla tuiskahdat alas kuin variksen poika!" neuvoi Nuora-Matti.
"Ihan niin!" huusi ylimm?ksi ehtinyt huimap??, liihent?ytyen yh? ulommaksi pramraa'alle.
Nuora-Matti mutisi jotakin koiranpennuista, jotka tahtovat olla kissanpoikia, eik? ollut en?? niin? miehin??nk??n, ett? muka huomaisi koko poikajoukkoa, mutta piti kuitenkin hyvin varansa ja vilkasi v?h?v?li? sinne p?in, koska h?n kerran oli vahtina laivan kannella. Pianpa pojat v?syiv?tkin kiipeilemiseen. Er?s m?rssypoika pyyhki hike? otsastaan ja arveli Toivoa aika suureksi laivaksi, jonka raa'annokkaan kiipe?minen ei suinkaan ollut mit?t?n urhoty?.
"No niin", sanoi Nuora-Matti v?linpit?m?tt?m?sti, "onhan tuo v?h?n likemp?n? kuuta. Kyll? Toivo on suuri, mutta olisittepas n?hneet Refanutin!"
"Mik? se on, se Refanut?" kysyiv?t pojat, "Kerros meille, Matti!"
"No, senh?n toki tiet?? joka kokkipoikakin, joka on veneell? vienyt puuastioita K?penhaminaan. Eih?n teist? kukaan liene niin tiet?m?t?n."
Add to tbrJar First Page Next Page