Read Ebook: Lukemisia lapsille 5 by Topelius Zacharias

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 952 lines and 50237 words, and 20 pages

"No, senh?n toki tiet?? joka kokkipoikakin, joka on veneell? vienyt puuastioita K?penhaminaan. Eih?n teist? kukaan liene niin tiet?m?t?n."

Mutta pojista ei ollut kukaan kuullut puhuttavan mit??n sellaista kaikissa luonnon kolmessa valtakunnassa; Matin piti kaikin mokomin kertoa.

Nuora-Matti laittoi poskeensa aivan uuden m?llin, siveli partaansa, katsoa tirkisti veitikkamaisesti poikia ja alkoi:

"Onko teist? kukaan k?ynyt Torniossa?"

"Ei", vastasivat pojat.

"No, samapa se. Tornio on kaupunki niin et??ll? tuolla pohjoisessa p?in, ett? kun siell? lasketaan rys?, niin voidaan saada siihen aurinkokin menem??n juhannuksen aikaan. Siell? saadaan niin suuria lohia, ett? niill? on silm?t kuin t?yskuu. Viel? pohjoisempana on korkea vuori Aavasaksa, jonne ihmisi? matkustelee satojen peninkulmain p??st? asettamaan kellojansa auringon mukaan juuri kello 12 y?ll? ja kirjoittelemaan harakanvarpaita vuoreen."

"Vai niin", sanoivat pojat.

"Torniossa asui monta vuotta sitte rikas kauppias, herra Petter. H?n oli niin rikas, niin suunnattoman rikas, ett? h?nell? oli kaksikymment? laivaa merell?, ja kun kuningas tuli Tornioon katsomaan keskikes?isen y?n aurinkoa, teetti herra Petter lasisein?isen kammarin jokeen, ett? kuningas n?kisi lohien uiskentelemisen.

"Mutta eih?n se ihminen koskaan saa kylliksens?; niinp? herra Petterkin, jolla jo oli niin paljo rikkautta, mietiskeli, ett? h?nen pit?isi p??st? viel? toista vertaa rikkaammaksi. H?n oli p??tt?nyt vuorata koko Aavasaksa-vuoren kullalla, koska se kerran oli niin merkillinen, ja sitte tulisi koko maailman kuuluksi, ett? sen on herra Petter tehnyt. Sent?hden h?n haetti Lapista kuuluisan velhon ja kysyi h?nelt?, mitenk? h?n lyhyess? ajassa saisi niin paljon kultaa, kuin tarvitsisi. Velho mietti asiaa seitsem?n vuotta, kysellen neuvoa kaikilta Lapinmaan muilta velhoilta, ja vastasi viimein:

"'Rakennuta Refanut!'

"'Mik? se on?' kysyi herra Petter, sill? h?n ei ollut yht??n viisaampi teit?, sylttynokat, vaikka oli niin rikas.

"'Niin', sanoi velho, 'Refanut on velholaiva, jonka vertaista ei ole koko maailmassa. Siihen mahtuu enempi tavaraa kuin sataan muuhun laivaan, ja v?hemm?ss? kuin kolmessa vuodessa saa se kokoon enemm?n kultaa kuin Lapissa on kivi?.'

"Ohoh!" sanoivat pojat.

"Niin, aivan niin sanoi herra Petterkin. Ohoh! sanoi h?n. Mist? ihmeest? min? saisin rakennustarpeita ja rakennusmestareja semmoisen laivan tekoon?"

"'Kyll? min? siit? pid?n huolen', sanoi velho. 'Min? rakennan kaikki valmiiksi, enk? tahdo sinulta muuta kuin tytt?resi neiti P?iv?npaisteen vaimokseni.'

"Herra Petter mietti asiaa v?h?n, sill? velho oli sata vuotta vanha eik? neiti P?iv?npaiste viel? kahtakymment?k??n t?ytt?nyt. Mutta kun h?n ajatteli Aavasaksaa kultapuvussa, niin jopa se ihanne voitti, h?n suostui velhon kauppaan ja pani vain ehdoksi, ett? h??t oli pidett?v? vasta sitte, kun Refanut ehti palata ensi matkaltaan.

"Nyt alkoi velho rakentaa. Kuusamon tunturilla kaukana pohjoisessa on honkia, jotka eiv?t ole paljon nuoremmat vedenpaisumista. Sinne l?hetettiin kaikki Lapin velhot hakkaamaan ja vet?m??n; karhut valjastettiin rekien eteen ja ne vetiv?t rakennustarpeet meren rantaan. Siihen tehtiin veist?m?, niin suuri ja korkea kuin vuorenselk?, ja siin? rakennettiin Refanut. Kun se viimein laskettiin vesille, kuohahti meri yli rantojensa, merenpohja halkesi, hy?kylaine nousi aina Oulunj?rveen saakka ja kivitti kaikki Keminjoen kosket.

"Kun Refanut sitte seisoi vesill?, oli sen per? Torniossa, vaan etukeulan lippu h?ilyi Vaasan kohdalla ja keulan k?rki lakasi er??ss? k??nn?ksess? kumoon kaikki H?meen mets?t. Kolme mastoa siin? oli, mutta niiden kumpikin v?li oli niin pitk?, ett? varikselta kului koko p?iv? lent?ess? maston latvasta toiseen. Ja niin pitk?t ne mastot olivat, ett? kun pieni laivapoika l?hetettiin sitomaan kiinni m?rssypurjetta, h?n oli vanha harmaap?? ukko tullessaan sielt? alas. Laivav?eksi valittiin 10,000 reipasta merimiest?, ja kun joka mies s?i puoli kappaa herneit? ja vadillisen puuroa p?iv?ss?, niin siit? voi kuka hyv?ns? sormillaan laskea, miten paljo herneit? ja puuroa siin? tarvittiin vuoden varaksi."

Pojat nauroivat ja alkoivat lukea sormillaan.

"Joka v?kipy?r?ss? oli ruokapaikka ja joka m?rssyss? seurahuone. Ankkuriketjuista ei puhettakaan; joka rengasta nostamaan tarvittiin kaksitoista miest?. Nuorat olivat paksummat kuin min?..."

"No, jopa olivat paksut!" sanoivat pojat.

"Ja partuunit ... no niin, pahin oli, ett? kun laivaa tahdottiin k??nt?? ja purjeita sovittaa tuulen mukaan, t?ytyi ratsumiehen ajaa lenn?tt?? kolme viikkoa t?ytt? laukkaa ensin pitkin laivaa, sitte poikki edestakaisin ja huutaa t?ytt? kurkkua, ett? oli aivan l?k?hty?: 'hei pojat! k??nnet??n!'"

"Sitte siell? on t?ytynyt olla kestkievarejakin v?lill?!" virkkoi muuan poika.

"Sanopas muuta! Miksik? siell? ei olisi ollut kestkievareja! Mutta eip? ollut helppo l?yt?? taitavaa kapteenia niin suurelle laivalle; kaikissa kirkoissa kuulutettiin, ett? ken ei 18 peninkulman p??st? n?hnyt, mit? Tornion raastuvan tornikello n?ytti ja ken ei puhetorvellaan voinut kovemmin huutaa, kuin 10 kosken pauhu, h?nen ei huolinut vaivata itse??n kapteeniksi pyrkim?ll?. Tulipa sittekin hakijoita sek? id?st? ett? l?nnest?, j?ttil?isi?, joilla oli silm?t kuin sarvikuonolla, ja mestarilukkareja, jotka voivat huutaa kovemmin kuin koko kirkkov?ki, mutta ei kukaan heist? voinut suorittaa vaadittua koetusta. Viimein tuli Naantalista pikku mies, kuusi korttelia pitk?, taikka taisi olla sent??n kaksi tuumaa seitsem?tt? korttelia, en muista niin tarkkaan..."

"No, kolme tuumaa!" oikasivat pojat.

"Olkoon menneeksi, kuusi ja puoli korttelia pitk?, paljasp??, v??r?jalka ja niin edesp?in. Se mies nousi Limingan kirkon rappusille, joka on 18 peninkulman p??ss? Torniosta etel??n p?in, ja katsoi kohti pohjoista. 'Malttakaas v?h?n', sanoi mies, 'en n?e oikein hyvin; 12 peninkulman p??ss? t??lt? lent?? juuri minun ja tornikellon v?lill? 68 hanhea, 31 valkoista ja 37 harmaata. Nyt ne jo ovat poissa; kello on 21 minuuttia 14 sekuntia vailla 10, mutta onpa se huolimaton maistraatti, joka ei lakasuta pois h?m?h?kin verkkoja kellontaululta. Siin? surisee 2 ampiaista, 11 k?rp?st? ja 39 lukkia, niist? 14 pitk?- ja 25 lyhyts??rist?.' Heti l?hetettiin mies ratsastamaan Tornioon ottamaan selkoa, miten oli, ja kaikki muu huomattiin olleen oikein, paitsi ett? pitk?s??risi? lukkeja olikin 15, mutta 15:nen jalat olivat olleet tuntiviisarin peitossa. Pikku mies vietiin sitte ?mm?koskelle Kajaanin linnan luo, josta h?n huusi Ouluun, pyyt?en itselleen suurinta lohta, kuin siell? saatiin Turkan padosta. H?nen huutaessaan j?risiv?t rannat; kaikki ihmiset niiss? 120 koskiveneess?, jotka paraikaa laskivat alempia koskia, k??ntyiv?t katsomaan sinne p?in ja sanoivat toinen toiselleen: 'k?yk?h?n ukkonen Lapissa?'"

"Niinp? Naantalin pikku mies otettiin Refanutin kapteeniksi ja h?nelle luvattiin korvollinen hopeaa kuukaudessa palkaksi, jokahan oli pikku asia, h?n kun lupasi tuoda korvolliset kultaa sijaan. P??tettiin l?hett?? laiva Polynesiaan viem??n tervalastia, lohta ja mesimarja-hilloa sek? tuomaan kultahietaa ja paljon harvinaisia maustimia.

"Refanut levitti purjeensa. Olipa siin? narinaa, pauketta ja purjeiden lepajamista. Tuulen vauhti tuli estetyksi, liput pieksiv?t pilvi?, meren asujamet, delfiinist? ja lohesta aina kiiskiin ja rautakalaan asti, luulivat vuoren pudonneen veteen ja kauhuissaan pakenivat meriruohometsiins?. Herra Petter ja velho seisoivat rannalla, hieroen k?si??n ilosta ja tyytyv?isyydest?; toinen ajatteli Aavasaksaa kultapuvussa, toinen neiti P?iv?npaistetta. Mutta neiti P?iv?npaiste itki mustikkasilm?ns? punaisiksi kuin vaapukka, tuon velhon t?hden. H?n tiesi velhon loitsineen laivan, niin ett'ei ilma, tuli eik? vesi voinut tehd? sille mit??n vahinkoa. Sent?hden se oli aivan varmaan palaava aikanansa, ja silloin piti h?nen raukan tuleman velhon vaimoksi.

"Niin, se velho oli viekas ja taitava kaikissa vehkeiss?; h?n luuli olevansa aivan varmassa turvassa, kun ei ilma, tuli eik? vesi voinut mit??n Refanutille. Mutta h?n oli unhottanut nelj?nnen aineen, maan. Vaikka velho olikin viekas ja viisas, ei h?n ollut koskaan purjehtinut merell?, ja mit?p? siit? viisaudesta maalla, kun ei koskaan ole maistettu suolaista vett?. Eik? niin, pojat, h?? Eik? ole tyhm?? olla sellainen maamoukka?"

"Hyvin tyhm??", my?nsiv?t pojat.

"No niin, velho ajatteli: t?m? laiva purjehtii vesill?, se voisi joutua myrskyn, tulen tai aaltojen vaaraan, mutta eih?n se toki koskaan voi l?hte? maalle kulkemaan. Niin typer?sti ne maamoukat ajattelevat. Jos se velho olisi minulta kysynyt, niin olisin min? sanonut h?nelle: Hyv? velho -- sill? pit?? olla hyvin kohtelias velhoille -- hyv? loitsumestari, taikka mik? lienetkin, niin min? olisin h?nelle sanonut, tuo on kaikki vain tyhm?? lorua. Loitsi ennemmin laiva s?rkym?tt?m?ksi kareihin, kiviin ja hietas?rkkiin, sill? aina toki kunnon merimies selvi?? loitsimattakin ilman, tulen ja veden k?sist?. Mutta koska h?n ei kysynyt minulta eik? kelt??n j?rkev?lt? miehelt? neuvoa, niin k?vikin, niinkuin k?vi."

"No, kuinkas sitte k?vi?" kysyiv?t pojat, ja Nuora-Matti laitteli uutta m?lli?.

"Oli siin? vastuksia alusta asti. Hyv? pohjatuuli puhalteli; per?kannen v?ki n?ki Tornion naisten huiskuttavan nen?liinojansa, ja keula kynteli jo Merenkurkkua. Mutta siin? olikin matalaa vett?, Refanutin k?li raapi pohjaa. Heti k?ski kapteeni heitt?m??n mereen laivan painolastia; sananlenn?tt?j? ratsasti t?ytt? laukkaa ymp?ri laivankantta, ja niin paljo multaa ja kivi? heitettiin ulos, ett? siit? syntyi suuri, kaunis saaristo, jota viel? nytkin sanotaan Mikonsaariksi. Oletteko k?yneet siell??"

"Milloinka me siell? olisimme k?yneet, Matti!"

"Samapa se."

"Ja kun silloin kiireess? heitettiin my?skin satatuhatta maarainhillo-purtiloa mereen mullan kanssa, niin viel? t?n?kin p?iv?n? kasvaa kaikkein kauneimpia maaramia eli mesimarjoja juuri Mikonsaarilla."

"Ohoh!" sanoivat pojat.

"Refanut p??si t?in tuskin l?pi Merenkurkusta, ja sitte oli syvemp?? vett? It?meress?. K?vip? siin? vahva maininki kovan myrskyn per?st?. Kokki oli juuri keitinkojussa h?mmentelem?ss? puuropataa, kun suunnattoman suuri laine vy?ryi kannen yli, kulettaen hollantilaista priki?, joka sattui h?il?ht?m??n juuri keskelle pataa. 'Kas', tiuskasi kokki, 'noita tyhmi? ahvenanmaalaisia, kun rakentelevat rannoilla herneenpaloista veneit? ja heittelev?t niit? t?nne turmelemaan meid?n puuroamme!'

"Jopa olisi pit?nyt k??nt?? purjehtimaan ulos It?merest? Juutinrauman ja Kattegatin kautta. Sananlenn?tt?j? ratsasti t?ytt? laukkaa, huutaen: 'per?sin tyynen puolelle!' Olipa siin? kiirett?! Ennenkuin sananlenn?tt?j? ehti viistopurjeen luo, olivat m?rssypurjeet jo valmiiksi k??nnetyt, ja kun tuuli kiihtyi, oltiin v?h?ll? purjehtia suoraa p??t? K?penhaminan p??lle. Onnistui se kuitenkin niin hyvin, ett? ainoastaan isoraaka katkasi pari kirkontornia sivu menness?; laiva k??ntyi ja laski vasempaan vastahankaan suoraa p??t? Juutinraumaan. Kun keula oli jo raumassa ja per? viel? kaukana It?meress?, huusi kapteeni iloissaan 'hurraa!' ja samoin huusi koko laivav?ki, mutta juuri heid?n huutaessaan tarttuikin laiva kiinni ja seisattui niin lujaan, kuin olisi ollut kiinni kiilattu. Eik? se ollutkaan kumma, sill? kun tarkemmin katsottiin, olikin Refanut leve?mpi kuin koko Juntinrauma ja seisoi nyt lujasti kiinni Juutinmaan ja Skoonen v?lill? niinkuin porsas, joka on ajanut p??ns? kahden laudan v?liin eik? saa sit? en?? irti."

"Olipas se!" sanoivat pojat.

"Niin, siin? se Refanut seisoi. Kovasta sys?yksest? olivat kapteeni ja kaikki laivamiehet pudonneet istualleen. Siihen se hurraan huuto ?kisti loppui. Sen sijaan alkoivat kaikki heti puuhata laivaa irti. Tuuli ja aallot ty?nsiv?t takaperin, mutta Refanut vain seisoi paikoillaan Skoonen ja Juutinmaan v?lill?. Kapteeni ja miehet tekiv?t turhaan ty?t? uuvuksiin asti kolme p?iv?? ja y?t? ja yht? turhaan heittiv?t mereen 500,000 tervatynnyri?, 300,000 lohitynnyri? ja 200,000 hillopurtiloa. Viimein he p??ttiv?t menn? maalle nukahtamaan ja p??sty??n kerran maalle p??ttiv?t, ett'eiv?t en?? astu jalkaansa koko laivaan.

"Kuusi viikkoa seisoi Refanut vankina, sek? ruotsalaiset ett? tanskalaiset soutelivat katsomassa kummitusta. Kun laivassa viel?kin oli suuret joukot maarainhilloa puurona, oli kaikilla Tanskan torppareilla pitk?t ajat marjahilloa lettujensa kanssa sy?d?, milloin he muuten paistoivat niit?. Mutta kuuden viikon kuluttua alkoi tulla pahoja valituksia Tanskan kuninkaalle. 'Herra kuningas', sanoivat valittajat, 'auta meit? saamaan pois tuo hirmuinen Refanut! Seh?n pit?? kiinni koko salmen, niin ett'ei yht??n laivaa p??se ulos eik? sis??n. Kattegatissa on 700 laivaa It?mereen tulemassa ja It?meress? odottelee 600 laivaa matkalla ulos. Ruotsissa, Suomessa, Ven?j?ll? ja Pohjois-Saksassa on suuri kahvin ja suolan puute, ja jos kansa j?? ilman suolaa ja kahvia, nousee se kapinaan, niin ett? kohta saamme odottaa suurta ja hirmuista sotaa.'

"Kuningas vastasi: 'Odottakaamme v?h?n; tuuli ja aallot kyll? hajottavat laivan.' Mutta tuuli ja aallot tiesiv?t teht?v?ns?; velhomestarihan oli ne sitonut loitsuillaan, niin ett'eiv?t ne voineet mill??n tavalla vahingoittaa Refanuttia. Uusia valituksia tuli joka taholta: 'Herra kuningas, Refanut sulkee koko It?meren. Monta suurta jokea laskee siihen, ja kun liika vesi ei juokse pois, syntyy hirmuisia vedenpaisumisia, niin ett? maat ja kansat hukkuvat, kaupungit h?vi?v?t ja kokonaiset valtakunnat ovat kukistumaisillaan.'

"Kuningas aikoi viel? odottaa, mutta h?n oli vahva nuuskamies, ja kun h?n er??n? p?iv?n? yritti panemaan nuuskaa, olikin h?nen nuuskarasiansa tyhj?n?. 'Hankkikaas minulle v?h? l?nsi-indialaista nuuskaani!' sanoi kuningas. 'Mahdotonta, herra kuningas', vastasi yli-hovimestari; 'Kattegatissa on seitsem?n nuuskalaivaa odottamassa, mutta eiv?t p??se tulemaan; Refanut on tukkinut koko salmen.'

"Silloin Tanskan kuningas pahastui. 'Tuokaa t?nne kymmenen linjalaivaa ja kaksikymment? fregattia! Asettukoot riviin, pitk?t sivut salmea kohti, ja lauaiskoot kanuunansa Refanuttiin!'

"Niin tehtiinkin. Kaikki kanuunat oli lauaistava yht'aikaa, ja sent?hden varustautuivat kaikki kuulemaan hirvitt?v?? pamausta ja pistiv?t puuvillaa korviinsa. 'Yks'!' sanoi kuningas. 'Yks', kaks', kolme!' mutta ei ainoakaan kanuuna lauennut.

"'Mit? t?m? on?' sanoi kuningas, seisoen Helsing?rin linnan tornissa komentamassa. 'Ettek? kuulleet komentoa? Pit?k?? nyt varanne: yks', kaks', kolme!'

"Ei hisaustakaan. Olisi voinut kuulla itikankin hymin?n.

"'Mit? nyt?' tiuskasi kuningas suuttuen. 'Ladatkaa uudestaan ... yks', kaks', kolme!'

"Ei sittek??n! Hiukset nousivat ihmeest? pystyyn tanskalaisten upseerien palmikoissa. 'Totta lienee vika ruudissa!' sanoivat kaikki yhdest? suusta.

"'Kyll? se ruuti palaa', vastasi yli-sytytysmestari. 'Vika on siin?, ett? kanuunat ovat ruostuneet pitk?n? rauhan aikana. Pannaanpas koko vuori ruutia Refanuttiin ja ammutaan se kummitus nuuskaksi!'

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet