Read Ebook: Uusi suomalainen lukemisto by Ahlqvist August Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 717 lines and 67310 words, and 15 pages

Editor: August Ahlqvist

UUSI SUOMALAINEN LUKEMISTO

Toimittanut

Aug. Ahlqvist

G. W. Edlund, Helsinki, 1883.

SIS?LLYS:

Lis?ys.

ESIPUHE.

Ne n?ihin teoksiin kuuluvata kaksi eri sanakirjaa olisi tosin voitu panna yhteenkin. Mutta Kalevalan sanat olisivat yhteisess?kin sanakirjassa olleet pid?tett?v?t runomurteen asussa , samoin kuin Lukemiston sanat arvattavasti yleisen kirjakielen puvussa. Sanastojen yhteensulattamisesta olisi t?ten sek? syntynyt sekavuutta ja kirjavuutta teoksessa ett? tullut tekij?lle uusi vaiva ja kustantajalle uusi rahanreik?, jota j?lkimm?ist? kirjan hinnan helppona pit?minen ei suinkaan olisi suvainnut. N?ist? syist? ovat Lukemiston ja Kalevalan sanakirjat, paikka paikoin vaan korjailtuina, j?tetyt olemaan erill?ns? ja painetut kumpikin tekstiens? taakse.

Helsingiss?, Lokakuun lopulla v. 1883.

Mies sanoi toiselle, joka suuresti kehui oppiaan: "Jos min? tiet?isin kaikki, mit? et sin? viel? tied?, niin olisin min? oppinein mies koko maan piiriss?."

"Mink? t?hden on teill? harmaap??n? viel? musta parta?" kysyi matkalainen ukolta. "Sen t?hden", vastasi ukko, "ett? hiukseni ovat kahtakymment? vuotta vanhemmat partaani."

Talonpoika l?i lapiolla naapurinsa koiran kuolijaksi, jonka t?hden h?n joutui oikeuteen. "Mit? varten olet sin? naapurisi koiran lapiolla tappanut?" kysyi tuomari. "Se puri minua", vastasi talonpoika. "Miksi et sin? tuota varrella rangaisnut?" sanoi tuomari. "Eip? h?nk??n minua h?nn?ll?ns? purrut", oli vastaus.

Asianajaja, joka ihmisten riidelless? oli rikastunut, teki testamentin ja lahjoitti kaiken omaisuutensa hulluille, mainiten: "hulluilta min? sen saanutkin olen."

Kaksi miest? joutui tiell? vastasuin. Yksi sanoi ylpe?sti: "pois tielt?; min? en lurjusta pakene." Toinen ??nsi: "mutta min? pakenen", ja meni tielt? pois.

Ruhtinas kohtasi muinoin tylyn miehen, jonka h?n palkolliseksi luuli, ja kysyi h?nelt?: "kuka sinun is?nt?si on?" "Itse olen is?nt?ni," vastasi mies ynse?sti, ruhtinasta tuntematta. "Ah, sinulla on huono is?nt?" sanoi ruhtinas, ja k??nsi h?nelle selk?ns?.

Kuningas tapasi talvella k?yh?n miehen, jolla olivat melkoisen kepe?t vaatteet pakkaista vastaan. Kuningas alkoi puheen ja valitti viluansa. "Jos te, armollisin Majesteetti, tekisitte niin kuin min?kin, -- ei sitten vilu teit? haittaisi", sanoi k?yh?. "Kuinkas sin? teet?" kysyi kuningas. "Min? kannan nyt p??ll?ni kaikki vaatteeni", vastasi k?yh?.

Er?s arkaluontoinen herra kaupungissa sai haavan sormeensa. H?n alkoi suurella kiireell? kutsua l??k?rin verta sulkemaan. L??k?ri tuli ja, n?hty?ns? pienen haavan, l?hetti kutsujan samalla kiireell? apteekista l??kityst? tuomaan. T?m?n t?hden kysyi haavoitettu: "onko haava aivan vaarallinen?" "Ei suinkaan", vastasi l??k?ri; "vaan jos ei joutua tehd?, niin se paranee l??kityksett?."

Valtakunnan hovissa aterialle istuttaessa kielsi kuningas, pilalla, panemasta lusikkaa yhdelle herralle, jonka h?n tiesi sukkelaksi mieheksi, ja kuin liemiruokaa eteen annettiin, sanoi h?n: "se on konna, joka ei lient? sy?". Herra ei huolinut lusikkaa vaatia, vaan teki sen itsellens? leiv?n kuoresta, jonka my?s s?i, ja sitte sanoi: "se on mies, joka lusikkansa sy?".

Ennen, kuin matkustaja antoi ajaa yli huonon sillan, kysyi h?n kyytipojalta: "eik?h?n t?ss? liene kukaan veteen hukkunut?" "Ei suinkaan", vastasi kyytipoika. "Menneell? viikolla upposi t?h?n veljeni; vaan sekin l?ydettiin j?lleen toisena p?iv?n?."

Ratsasmiehelt?, joka hevoistansa vaan yhdelt? sivulta ahkerasti kannusti, kysyi toinen: "eik? sinulla ole kannuksia molemmissa kantap?iss?s?" "Ei tarvitse", vastasi h?n; "kuin min? saan yhden sivun kulkemaan, niin toinenkin mukaan menee."

Akka haasteli ihmeit? toiselle ja sanoi my?s n?hneens? kalmistossa aaveen, joka p??t?inn? irvisti h?nelle. "Kuinka se sitte irvisti, kuin ei sill? p??t? eik? hampaita ollut?" kysyi toinen. "No, sanoppas sit? ihmett?, kaima kulta!" vastasi akka.

Varkaan y?ll? tultua k?yh?n miehen majaan ja nurkissa etsien jotakin saadaksensa, mainitsi k?yh? vuoteelta: "mit?s, veikkonen, siell? pime?ss? turhaa etsit, kussa en min? p?iv?ll?k??n mit??n l?yd?!"

Torppari, joka l?hetettiin kantamaan ruohoilla peitetyss? korissa krapuja is?nt?ns? yst?v?lle toisessa kyl?ss?, tahtoi tien vieress? korinsa sivulla v?h?n lev?ht??; mutta nukkui uneen, ja sill? aikaa meniv?t kravut korista tiehens?. Surkeilla silmill? katseli h?n nyt tyhj?? koria, ja l?hti kori k?dess? kuitenkin kirjett? viem??n. Kirjeen saaja luki sen, ja sanoi siin? krapujakin olevan. "Kiitos Jumalan, ett? ne ovat siell?", huusi torppari; "min? luulin niiden tiell? h?vinneen."

Suuri ja lihava herra vaelsi jotenkin my?h??n kaupunkia kohdin ja kysyi talonpojalta, joka, palaten samasta kaupungista, tiell? h?nen vastaansa tuli: "luuletkos minun viel? kaupungin portista l?pitse p??sev?ni?" "Aivan hyvin, herra", vastasi talonpoika; "p??sin min? siit? aamulla hein?kuormankin kanssa."

Kauan aikaa kotoa pois oltuansa palasi herra vieraasta valtakunnasta j?lleen kotomaalle, ja kohtasi tiell? talonpojan, kotoisin samoilta paikoilta. T?lt? tiedusteli h?n maansa asioita ja kysyi my?s: "viel?k? siell? on niin monta narria kuin ennen?" "Ei en?? teid?n matkaan menty?nne", vastasi talonpoika.

Tyhm? mies tapasi ankeriaan hernemaassansa j?rven rannalla, ja luuli sen k??rmeeksi. T?m?n sai h?n suljetuksi tuohikonttiin ja vei paatilla upottaaksensa j?rveen. Ankerias, veteen p??sty?, rupesi mutkaellen uimaan, jota katsellen mies sanoi "?h?h, nyt saat siell? kimarrellen kuolla."

Mies valitti l??k?rille poikansa kivuloisuutta, josta ei saunakaan ole auttanut, ja kysyi h?nelt? neuvoa sen parantamiseen. "Vahvista h?nt? ammeessa vilulla vedell?", sanoi l??k?ri. "Eik? veteen mit?k??n lis?ksi panna?" kysyi mies. "Ei muuta kuin poika", vastasi l??k?ri.

Entiseen aikaan oli Kultalan kyl? ollut jotenkin voimakas; ei juuri ylen rikas, mutta niin ett? joka talossa elettiin hyvin. Mutta nyt oli siell? varsin huono tila ja k?yhyys. Rikasta eli varakasta ei ollut kuin juuri muutama talonpoika, krouvari ja myll?ri. Muitten tyk?n? oli k?yhyys ja viheli?isyys silminn?ht?v?t. Sadasta talonis?nn?st? l?hetti kaksikymment? lapsensa kerj??m??n; kuusikymment? tulivat jotenkuten aikaan, vaikka sangen velkaantuneet, ja vaan muutamat olivat viel? niin voimassa, ett? jaksoivat ulostekonsa maksaa ja pyst?ss? pysy?.

Jo huoneitten ulkon??st? taittiin arvata, kuinka huonosti sis?ll? mahtoi olla. Sein?t olivat monessa mutkassa, katot tuulelta raiskatut ja sillens? j??neet, ilman korjaamatta; akkunanklasit rikki ja reij?t rievuilla kiinni tukitut tahi tuohilla paikatut. Kuin sis?lle mentiin, tuli paha l?yhk? eli haju vastaan; likaa oli joka paikassa, p?yd?t ja penkit pesem?tt?, laattia oli sek? rikki ett? my?s musta, juuri kuin ei olisi koskaan n?hnyt vett?; niin siihen oli likaa paatunut. Samassa tuvassa, jossa ihmiset asuivat, n?htiin porsaita ja kanoja, ja viel? sikojakin ja vasikoita. Varsin harvat olivat ne, joissa oli eri huone eli ky?kki, kussa ruuat keitettiin, mutta ky?kkikaluja eli keittoaseita oli aivan v?h?, ja nekin my?s huonoja eli kelvottomia, ja makasivat siell? ja t??ll? pesem?tt?. Kryytimaissa ei ollut yht??n siivoa tahi j?rjestyst?; hyv? kyll?, jos saatiin potaatteja sikain ja ihmisten tarpeeksi. Aidat olivat kehnot, ett'eiv?t est?neet sikoja ja muita el?imi? sis?lle p??sem?st?. Huoneitten edess? oli sontal?ji?, ja niiden p??ll? ja ymp?rill? huiskin haiskin peltoaseita, puita, halkoja ja kaikenlaisia kaluja, joita muutoin ei saatu katon alle. Miehet ja vaimot kulkivat rikkin?isill? tahi paikatuilla, likaisilla vaatteilla eli ryysyill?, usein viikoittain ilman silmi?ns? ja k?si?ns? pesem?tt?. Heid?n pienet lapsensa saivat usein puoleen p?iv??n asti k?tkyess? maata ilman korjuuta, ja jotka olivat v?h?n vanhemmat, juoksivat ulkona melkein alastomina taikka rypiv?t tunkiolla, tahi sis?ll? uunin takana.

Ei ollut siis ihme, jos sellainen saastaisuus siitti kaikenlaisia tauteja. Mutta ennenkuin ymm?rt?v?? ja oikein oppinutta l??k?ri? haettiin, niin mentiin jonkun vanhan ?mm?n, tahi tiet?j?n, tahi noidan, taikka puoskarin, tahi senkaltaisen tyk?, joka ei muka niin suurta maksoa vaatinut. Ja jos is?nt? tahi em?nt? oli sairas, ett'ei kyennyt ty?h?n, silloin k?vi talouden ty?t kaikki takaperin. T?ss? h?d?ss? t?ytyi sent?hden myyd? talon irtainta kalua tahi viljaa tahi karjaa, tahi joku osa talon maatakin, taikka rahaa lainata suurta korkoa vastaan. Ja n?in sitten elettiin siksi ett? velka oli suuremmaksi kasvanut, kuin ett? sit? maksaa voitiinkaan: josta luonnollisesti seurasi ulosotto eli kaiken tavaran poismyyminen auksjonin kautta, ja niin tultiin vaimoineen lapsineen maantielle.

Varakkaammilla ja rikkaammilla talonpojilla oli toki paremman n?k?inen el?m?, enemmin tavaraa ja kaluja sek? vaatteita. Mutta tavattiinpa heill?kin paljo kyll? siivottomuutta ja huolettomuutta. Sill? alinomaa joka haaralla ymp?rins? n?hden silm?ins? edess? naapurein kerj?l?is-el?m?? ja saastaisuutta, harjausivat hekin siihen, ett'eiv?t pit?neet juuri paljon parempaa siivoa. Arkip?ivin? he olivat likaisissa ryysyiss?; mutta sunnuntaina siihen sijaan he ylpeiliv?t koreissa ja tyyriiss? vaatteissa. Eik? heill? ollut muuta puhumista, kuin valituksia pahoista ajoista, esivallasta ja kyl?n v?est?. Sill? kuin melkein kaikki taloudet kyl?ss? olivat velkautuneet, niin harvat olivat, jotka voivat maksaa. Ja kuin, sitte viimeisen sodan, seurakunnalla oli suuri, monen tuhannen ruplan velka, lankesi korkojen ja kaikkein yhteisten ulostekoin makso varakkaampain niskoille. T?st? he olivat pahoilla mielin ja murisivat.

Muutoin olivat Kultalassa toinen toistansa vastaan, ja alinomaa kuului riitaa ja toraa. Yksi ei uskonut toista; kukin kiroili ja soimasi toista; jokaisella oli aina jotakin pahaa toisesta sanomista. Siell? ei ollut uskoa eik? uskollisuutta, mutta vaan valhetta ja petosta. K?yh?t kadehtivat rikkaita; rikkaat rasittivat ja vaivasivat k?yhi?. Niilt?, jotka h?d?ss?ns? heilt? lainasivat rahaa, ottivat he h?vitt?m?sti suuren korkorahan, 12, 20 ja enemm?nkin sadalta, ilman ett? se heid?n syd?nt?ns? liikutti taikka omaatuntoansa vaivasi. K?yh?t taas puolestaan kokivat sit? kostaa konnan tavoin; salaa he vahingoitsivat rikkaiden puita ja istutuksia, varastivat kryytimaan kasvuja ja puiden hedelmi?, kanoja ja halkoja, ja mit? vaan eteen sattui, jota helposti saattivat ottaa. Ei siell? ollut sanaan eik? valaankaan luottamista. Aviov?enkin v?lill? oli alinomaa vainoa, riitaa ja toraa. T?t? n?kiv?t lapset joka p?iv?, eiv?tk? parempaa oppineet.

Vaikka nyt kansa oli n?in silminn?ht?v?sti huonossa tilassa, ja vaikka jokainen moitti esivaltaa ja valitti pahoja aikoja, eik? ollut muka rahaa kenell?k??n, koska tarpeelliset maksot piti suoritettaman, olivat he kuitenkin ylpe?t ja tahtoivat el?? suuresti. Eiv?tp? juuri liialla ty?ll? itse?ns? vaivanneet. Varakkaat, hiljemmin menness?ns? t?ihins? tahi varemmin ty?st? tullessansa, sanoivat itseksens?: "Jumalan kiitos, n?inp? hyv? on! miksik? itse?ns? ylim??rin vaivata, koska aikaan tullaan!" K?yh?t taas ja ty?miehet, kesken ty?t?ns? istuen tuon tuostakin k?det ristiss? ja tupakkapiippu suussa, sanoivat: "no ihmisi?h?n mekin olemme; lev?t? tuota nyt aina tarvitsee."

Mutta lauvantaina tahi sunnuntaina oli jokaisella rahaa, krouvissa juodaksensa ja iloitaksensa. Siell? nyt r?yh?ttiin ja huudettiin: "tuokaapa enemmin viinaa! hui hai! kortteja t?nne!" Ja niin meni kurkun kautta koko viikon ansaittu saalis, ja viel? enemminkin. Pelatessa yksi hukkasi rahansa, ja toinen taas joi kaiken voittonsa. Ei arkip?ivin?k??n kokonaan unhotettu krouvia: aina sinne sopi pist?yt?, sill? ei t?m? v?ki juuri mielell??n siet?nyt, ett? kurkku olisi kuivana. Mutta kotona oli vaimoilla ja lapsilla tuskin vatsan t?ytett?. Koska taas oli rahaa talossa, jos v?h?nkin, niin piti kahvea laitettaman: silloin keitettiin ja rustattiin, sy?tiin ja juotiin, ik??n kuin olisi joka p?iv? ollut viimeinen. Sanottiin muka: "Herra Jumala, harvoinhan t?llainen tila meit? kohtaa. Saaneehan tuota nyt kerran edes el?? v?h?n paremmin. Mit?p? t?st? el?m?st? muutoin olisikaan!"

Juhlap?ivi? ei puuttunut, ja niit? piti aina vietett?m?n. Jos kaupungissa ja likitienoissa oli markkinat, niin sinne piti muka ment?m?n katsoaksensa, kuinka siell? krouveissa elettiin, ja kuullaksensa, mit? uutta maailmaan kuuluu. Siell?p? nousi useimmiten riitoja, tappeluja ja oikeudenk?ymisi?, jotka aina saattoivat sek? ajan ett? rahan kulutusta, eik? mit??n hyv?? tahi hy?dytyst?. Ei suinkaan sellainen el?m? talon tavarata kartuttanut, vaan pikemmin sit? v?hensi. Ja kuitenkin kirosi ja valitti kukin t?m?n t?hden pahoja aikoja, esivallan toimituksia ja viel? omankin kyl?ns? v?ke?.

Kuin Lapinmaa on niin kaukana pohjan puolella, on sen korkeimmilla tuntureilla alinomainen talvi. Kev?t, suven alku, alkaa tavallisesti vanhasta Urbanuksen p?iv?st? eli 6:sta p?iv?st? Kes?kuuta ja ylettyy vanhaan Juhannukseen asti eli 6:een p?iv??n Hein?kuuta, T?m? aika vastaa Suomessa Toukokuuta. Sin? kuukautena sulavat j??t j?rvist?, lumi alhaisista maista, ruohot rupeavat kasvamaan ja lehdet puissa viheri?itsem??n. Ehk? aurinko t?h?n aikaan paistaa y?t ja p?iv?t laskeumatta, on ilma kuitenkin ?ill? niin talvenmoinen, ett? vet?? veden melkein aina j??nhileesen aamupuolella y?t?. Erilainen on kuitenkin t?m? aika eri vuosina. Vuosina 1810, 1820 ja 1850 alkoi suven tulo varhain Toukokuussa; mutta kev?t eli 6:sta p?iv?st? Kes?kuuta 6:een p?iv??n Hein?kuuta oli kylm? ja yht? luminen kuin talven aikakin. Vuonna 1856 oli kev?t aivan kylm? ja talvikin kesti Urbanukseen asti vanhan luvun j?lkeen. Juhannuksen etuviikolla ajettiin viel? pulkalla, mutta oli kuitenkin jo niin l?mmin, ett? syvemm?tkin j?rvet, jotka kauemmin j??ss? pysyv?t, sulivat. Tenonjoki aukenee aina Toukokuun 10:n p?iv?n ja Kes?kuun 1:sen p?iv?n v?lill?. T?n? vuonna alkoivat j??t Tenossa liikkua 31:n? p?iv?n? Toukokuuta suurella tulvalla, ja sit? kesti 4 tahi 5 p?iv??, ennenkuin joki kerkesi j?ist? puhdistua. Hein?kuu ja Elokuu ainoastaan ovat suviaikaa. T?ll? ajalla kasvavat ja tuleentuvat maan kasvut. Kylmin? suvina tapahtuu, ett? harvat kasvut kerke?v?t kypsy?. Jos suvi on l?mmin, niin on se aivan ihana ja suloinen. Erinomattain on suven aika niin kauan ihanaa kuin aurinko laskeumatta paistaa. Vanhasta Perttulista alkaa syksy, joka tavallisesti ulottuu kuukauden ajan. Sill? ajalla on luonto jo kadottanut kauneutensa; kaikki kasvut ovat lakastuneet, ja odotetaan ainoastaan talven tuloa. Niinkuin syksyt ovat sateisia Suomessa, niin ovat ne my?s Lapissa; mutta ilmat ovat tuntureilla jo niin kylmi?, ett? siell? aina pyry?? lunta, kuin alhaisissa maissa vett? sataa. Useana vuonna tulee talvi jo Mikkelist?; mutta toisina sen tulo viipyy aina Marraskuuhun asti. Niin? vuosina, kuin n?in tapahtuu, tulevat j?rvien ja jokien j??t heikkoja ja niin muodoin vaarallisia kulkea. Ik?v?ksi tulee my?s silloin poroin hoito. P?iv?t lyhenev?t ja pimeydess? on paimenen ty?l?s ja vaivaloinen juoksennella porolauman per?ss?, joka tuulisina aikoina on erinomattain virkku karkaamaan yhdest? paikasta toiseen. Se useasti sulava ja j?llens? j??tyv? lumi tulee monasti paksuksi j??kuoreksi j?k?l?maalle, niin ett? ruuankin puute pakoittaa poron kulkemaan. Ehk? Toukokuu, poroin poikimisen aika, on vaivaloinen poroin hoitajille, niin on pitk?llinen talventulo viel? vaikeampi. Talven aika, jonka saa lukea Mikkelist? Kes?kuun alkuun asti, on aivan ep?tasainen. Alinomainen tuisku ja ankara pakkainen ovat talven omaisuuksia. Aivan harvoin on suojainen ilma. Kuin tunturit menev?t pohjaisesta etel?? kohden, niin harvoin alhaisissa maissa muita kuin pohja- ja etel?tuulia tunnetaan, ehk? tuntureilla my?s muitakin tuulia k?rsit??n. Pohjatuuli on talven aikana aina l?mp?isempi kuin etel?tuuli; suven aikana on se perin-vastoin. Ilma on aivan puhdasta; sent?hden ottaa pakkainen, yhdess? sen alinomaa liikkuvan tuulenviiman kanssa, tuntuvaisemmasti ihoon kuin muissa maamme osissa. Kovaa pakkaista ei er?ll? kest? enemp?? kuin kolme p?iv??. Jos se kest?? enemm?n aikaa, on suoja odotettava. Alku Tammikuuta ja koko Helmikuu ovat kylmimpi? aikoja vuodessa. Pyry ei hankittele tullessansa, vaan syntyy yht'?kki? ja taukoaa my?s yht'?kki?. Ei miss??n talvisena aikana ole ilma niin muutteleva kuin Lapissa; sill? yhten? p?iv?n? on monenmoinen ilma, jonka pohjaisesta tuleva l?mmin ja etel?st? tuleva kylm? kaiketi vaikuttaa.

Aika vanhin, avaruus suurin.

Alku ty?n kaunistaa, lopussa kiitos seisoo.

Ei huuto h?d?st? p??st?, parku p?ivist? pahoista.

Hyv? kello kauas kuuluu, paha viel? kauemmaksi.

Illan virkku, aamun torkku: se tapa talon h?vitt??.

Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.

Lis?n? rikka rokassa, h?m?h?kki taikinassa.

Malttaa k?yh? keitt??, vaan ei malta j??hdytt??.

Nuorra vitsa v??nnett?v?.

Orahasta touon tunnen, miehen nuoren nousennasta.

Taitaako joku ajattelevainen ihminen ilman ihmett?, iloa ja n?yr?? Jumalan kiitosta katsoa ruohoin ja kukkaisten paljoutta, hy?dytyst? ja kauneutta! Kaiken maan kansi kasvattaa niit? runsaasti ja niin moninaisia, ett? he laatuansa eli erin?isten sukuinsakin puolesta ovat monia tuhansia. Kaikkivaltias Herra on m??r?nnyt heille erin?iset asuntosijat, joissa he menestyv?t, toiset l?mpimihin maihin, toiset kylmempihin, toiset vuorille, toiset laaksoihin, toiset soihin, toiset veden pohjassa kasvamaan, tahi avaran syv?n meren p??ll? suuressa paljoudessa ajelemaan. Kaikki maa on t?ynn?ns? Herran hyvyytt?. Ruohoin paljoudesta luontokappaleet tiet?v?t valita ne, jotka heille ovat otollisimmat elatukseksi; mik? yhdelle on vahingollinen ja jonka h?n j?tt??, sen toinen laatu korjaa ja se on h?nelle hyv?ksi. Ei ole mit??n turhaa ja kelvotointa; yksin sienet ja kuivat j?k?l?t ja puun naavat ovat v?kev? ruoka muutamille el?imille. Sammal pidet??n halpana, mutta sen juuressa kuitenkin kaikkinainen siemen kuivalla maalla p??see juurtumaan; muutoin sen itu kuivettuisi.

Ruohot ovat elatukseksi ei ainoastaan kaikkinaisille el?imille maan p??ll?, vaan my?s ihmisille. Ne antavat ruuan terveille, ja l??kityksen sairaille.

Mit? on nisu, mit? ruis, ohra, kaura, herneet muuta kuin ruohot, joiden siemenet ovat ihmisille paras ruoka? Mit? ovat moninaiset marjat ja monta muuta ruohon laatua muuta kuin ruoka ja virvoitus? Jos me kysymme l??k?reilt?, mist? he ottavat ne moninaiset voiteet, niin saamme tiedon, ett? parahimmat ja soveliaimmat ovat otetut ruohoista ja yrteist?: joska me ne oikein tuntisimme!

Muutamat ruohot ovat tarpeelliset vaatteiksi, niinkuin hamppu, pumpuli, pellava, jotka, koska ne ovat kuluneet, kelpaavat paperiksi, jonka hy?dytys on sangen suuri, sill? sen kautta on my?s Jumalan sana helpommasti uloslevitetty kaikkeen maailmaan: suuret ovat Herran ty?t ja sangen hy?dylliset.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet