Read Ebook: Uusi suomalainen lukemisto by Ahlqvist August Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 717 lines and 67310 words, and 15 pages

Muutamat ruohot ovat tarpeelliset vaatteiksi, niinkuin hamppu, pumpuli, pellava, jotka, koska ne ovat kuluneet, kelpaavat paperiksi, jonka hy?dytys on sangen suuri, sill? sen kautta on my?s Jumalan sana helpommasti uloslevitetty kaikkeen maailmaan: suuret ovat Herran ty?t ja sangen hy?dylliset.

Niin antaa Jumala maan runsaasti kasvattaa ruohoja kes?n pitk??n, ja yksi laatu joutuu pikemmin, toinen my?hemmin, ett? uutista olisi elatukseksi ulottuvaisesti.

Kuta en?mmin me tulemme tuntemaan ruohoin ja kukkaisten paljouden, ihmeellisen rakennuksen, hy?dytyksen, kauneuden ja kuinka Jumala heid?n siemenens? valmistaa, sit? en?mmin ihme meid?t voittaa, ett? pienimm?tkin ruohot todistavat Jumalan viisautta, voimaa ja hyvyytt?. Salomonin kunnia ja koreus ei ollut n?ihin verrattava, sametti ja hienoin silkki on karkea teko sit? vastaan kuin Jumala on kukkaset kutonut ja kaunistanut. Niin my?s heid?n hajunsa on juuri suloinen, ett? se virvoittaa heikot ja py?rtyv?iset, tekee my?s koko ilman terveelliseksi ja suloiseksi. Mutta kenen t?hden on Jumala heid?t niin ihmeellisesti kaunistanut niin moninaisella kaunistuksella? Eip? el?imet kuitenkaan ?ly? heid?n kauneuttansa, eip? he tied? niist? muuta, kuin ett? he niit? sy?v?t ja tallaavat. Eik? ne ole siis ihmisten t?hden kaunistetut, eik? ne ole niin suloisiksi ja hyv?nhajullisiksi luodut, ett? me ihmiset siit?kin her?tetyksi tulisimme tuntemaan meid?n luojamme hyvyytt?, joka meit? kaikella tavalla ilahuttaa? Koska me siis n?it? n?emme, niin on se ik??nkuin kukkaset vet?isiv?t meid?n ajatuksemme puoleensa ja leppe?sti sanoisivat meille: "katsokaat meid?n p??llemme, ?lk??t meit? ylenkatsoko; teid?n Luojanne on meid?t n?in kaunistanut ilahuttamaan teid?n silmi?nne, antanut meille hyv?n hajun teit? virvoittamaan, tehnyt meid?t terveellisiksi, teilt? kipua poisottamaan; ja mik? ei meist? kelpaa teille ruuaksi, ne kelpaavat muille el?ville, ja muut ovat teille palvelukseksi". ?lk??mme siis olko tunnottomat, vaan iloitkaamme Jumalassa, joka meit? suuresti rakastaa ja ilahuttaa. Ajatelkaamme my?s, kuinka Jumala on kaiken t?m?n maan kannen valmistanut yhdeksi suureksi p?yd?ksi, jolla h?n joka p?iv? ravitsee lukemattomat sek? ihmiset ett? el?imet, suuret ja pienet. Kiitt?k??mme h?nt? n?yr?sti ja ottakaamme se opetus, jolla Herra Jesus meit? uskoon oikasee sanoen: "Jos Jumala n?in vaatettaa pellon ruohon, joka t?n?p?n? seisoo, ja huomenna p?tsiin heitet??n, eik? h?n paljon en?mmin teid?n sit? tee, te v?h?uskoiset." Matth. 6.

Kultalan kyl? oli nyt oikea kultakyl?. Siell? se seisoi satoisimpain kryytimaiden keskell?, ik??nkuin peitettyn? hedelm?puilta, piiritettyn? niityilt? ja kultaisilta jyv?mailta, juuri kuin Paradiisissa. Tiet peltoin v?lill? olivat siivotut ja sile?t niinkuin polkutiet kryytimaissa, ja molemmin puolin maanteit? oli istutettu hedelm?puita niin kauas kuin kyl?n alustaa oli.

Ja joka sinne tuli, ei luullut tulevansa johon-kuhun kyl??n, vaan komeaan markkinapaikkaan tahi pieneen kaupunkiin. Sill? huoneet olivat, jos ei juuri suuret, kuitenkin kaikki hyvin raketut ja hyv?ss? korjuussa yl?h?lt? alas asti; akkunat olivat kirkkaat ja selke?t; ovet ja pielet aina pestyt ja maalatut, huoneet olivat melkein kaikki tiilikatoilla, sill? yhteisen kyl?nasetuksen kautta olkikatot olivat kielletyt valkean vaaran t?hden. Koska uutta kattoa pantiin, niin se piti tiilill? katettaman. Monella katon harjalla my?skin n?htiin ukontulen-johdattaja; melkein joka akkunassa kukkia; taloin vieress? oli pieni? siev?sti siivottuja kryytimaita ja niiss? hyv?sti hoidettuja metti?is-pesi?.

Ihmiset jokaista kadulla tervehtiv?t yst?v?llisesti, ja sanoivat toisillensa sivuitse menness? vilpitt?mi? leikkisanoja. Kyll? n?kyikin heid?n p??lt?ns?, ett? he eliv?t suosiossa kesken?ns? ja olivat oloonsa tyytyv?iset. Eik? saattanutkaan olla muutoin. My?s arkip?ivin?kin t?iss?ns? kaikki olivat, ei koreissa, vaan puhtaissa ja sieviss? vaatteissa; ei n?htyk??n likaisia ryysyj?. N?htiin kyll? ruskeoita ja ahvettuneita kasvoja, mutta ei likaisia eik? siivoamattomia p?rr?p?it?; voimaa ja terveytt? loisti kaikkein silmist?. Muiden kyl?in nuoret miehet kernaimmin katsovat Kultalan tytt?j?; sill? ne olivat ei ainoastaan varsin siev?t ja n?pp?r?t, mutta my?s talouden t?ihin tottuneet, taitavat ja s??st?v?iset. Moni rikas muun kyl?n talonpoika otti vaimoksensa tyt?n Kultalasta; jos ei sill? ollutkaan paljo rahaa, oli kuitenkin paljo hyvi? avuja. Ja jos nuori mies Kultalasta aikoi naimisiin, sai h?n valita maakunnan tytt?rist?. Harvoin Kultalan mies sai vasikannahan, jos olikin tytt?rell? enemmin tavaraa; sill? se tiettiin tulevan hyviin k?siin. Sekin varsin paljon kartutti kyl?n hyv?? oloa ja voimaa.

Ett'ei Kultalassa n?hty kerj?l?isi? ja joutilaita, on tiett?v?. Mutta ei edes n?hty ulkon??lt?k??n k?yhi? ihmisi?. Sill? vaivaisten-huoneen asukkaillakin oli kyll?ns? sy?d? ja juoda ja siivo puku. Joka meni pienimp??nkin, k?yhimp??n taloon, luuli tulevansa herrashuoneesen. Laattiat olivat puhtaat, penkit, tuolit, p?yd?t ilman liatta ja viatta, akkunat ja peilit aivan kirkkaat -- lyhyesti sanottu, ei ollut niinkuin monen talonpojan likaisissa huoneissa muissa kyliss?. Teki oikein mieli asua siell? n?iden kunnon ihmisten kanssa.

Kes?ll?, sunnuntaip?ivin?, kuin oli kaunis ilma, oli Kultalassa iloinen el?m?. Siell? oli paljo ihmisi? kaupungista. Se suuri, uudesta rakettu kestikievaritalo, jonka -- kukapas olisi uskonut? -- yksi niist? kahdesta-nelj?tt? k?yh?st? kullantekij?in-liittolaisesta oli perinn?n kautta ja ostamalla omaksensa saanut, oli t?ynn? kaupunkilaisia, jotka nauttivat virvoituksia. Toiset tulivat tuttavain talonpoikain huoneisiin: istuivat siell? kryytimaissa, nauttien maitoa, hedelmi?, mett? tahi mit? oli muita kyl?n herkkuja; taikka istuivat viheri?isess? ruohossa leikiten ja iloiten; tahi puhtailla penkeill? huoneiden edess? varjossa, katsellen sivuitse edes ja taas kulkevia ihmisi?; elikk? he tulivat pihlajan tyk?, kussa kyl?n nuorukaiset v?list? tanssasivat toisten laulaessa tahi soittaessa. Ymm?rrett?v? on, ett? n?m?t kaupungin herrasv?et eiv?t olleet kiitt?m?tt? ja kostamatta t?t? iloa ja huvitusta, jota he Kultalassa nauttivat, ja kaikki vieraiden varaksi tehdyt rakennukset ja kaunistukset huoneissa ja kryytimaissa kyll? maksoivat vaivan ja kulutuksen. My?s talvellakin tuli usein vieraita reell? ajaen. Ja miss? olikaan parempaa tahi hupaisempaa paikkaa?

Eiv?tk? siit? Kultalaiset paljon huolineet. Sill? mihin vaan tulivat, heit? kohdeltiin kunnialla ja hyvyydell?. He eliv?t t?t? hyv?? el?m?t?ns?, ja olivat niin muodoin iloiset. Koko viikon ty?t? tehty?ns? he pitiv?t sunnuntain oikeana lepop?iv?n?. Krouviin he nyt eiv?t menneet. Olipa heill? kotonansa virvoittavia juomia. Mutta talvella nuorukaiset usein tanssasivat. Muutamat miehet ja pojat olivat kouluttajalta, Juhanalta, oppineet viulua soittamaan ja pilli? puhaltamaan. Ja olivatkin jo melkoiset mestarit. Usein nuoret laulua oppineet pojat ja tyt?t lauloivat yhteisesti suuria, koreita veisuja, joita tuskin sai kuulla kaupungissakaan. Vanhat miehet ja vaimot k?viv?t perheineen illoilla toistensa tyk?n?, kussa heit? ravittiin talonpoikaisella ruualla, ja aika vietettiin iloisilla ja yst?v?llisill? puheilla. Juopuneista ihmisist?, tappeluista, riidoista, k?r?j?ink?ynnist? tai muusta yl?llisyydest? tahi irstaisuudesta ei kuultu puhuttavankaan. Sill? sek? parempi olo ett? koulussa saatu parempi oppi oli heid?t totuttanut kunniallisempaan ja siistimp??n el?m??n, jota muutoin ei havaittu muissa kyliss?. Jo ensi n??lt? kaupungissa tunnettiin ja eroitettiin Kultalalaiset muista talonpojista. Heid?n pukunsa oli yksinkertainen ja puhdas, ei liian pulska tahi kallis, heid?n puheensa hiljainen ja siivo, heid?n k?yt?ksens? oli ilman ulkokultaisuutta, mutta tarkka, hyv?syd?minen ja siisti.

Ei pid? kuitenkaan uskoa, ett? t?m? siisti ja kiitett?v? el?m? tuli ainoastaan opetuksesta ja ihmisten paremmasta tilasta; kyl?n yhteiset asetukset my?skin paljon vaikuttivat. Sill? muutamat talonpojat, tultuansa rikkaammiksi, tahtoivat taas ruveta el?m??n yl?llisesti ja suunnattomasti. Muutamat tahtoivat tulla ylpeiksi, antoivat tytt?rillens? ylim??rin pulskia vaatteita, pukivat itsens? kalliisiin verkoihin ik??nkuin kaupungi herrat, ja pyysiv?t kaikin muodoin el?? suuresti. Toiset rupesivat taas kortteihin elikk? viinaklasiin krouvissa. Mutta t?t? suuresti pahastuivat kaikki kunnon ihmiset, ja he sanoivat: "joko nyt taas ruvetaan sill? tavalla el?m??n, ja pit??k? taas ruveta kaikki menem??n takaperin!" Ja oli yhteinen mielipaha ja n?rk?stys niit? vastaan, jotka luopuivat yksinkertaisesta, kiitett?v?st? el?m?nlaadusta; ja vaadittiin, ett? kyl?n hallitusmiesten piti paremmin ja tarkemmin valvoa hyvi? tapoja kyl?ss?.

T?m? hallitusmiehille tehty soimaus ei ollenkaan tehnyt pahaa mielt? heille, mutta siihen sijaan heit? oikein ilahutti. Ja niin tuli toimeen yhteinen ankara kyl?nasetus; siin? oli kielletty kaikki kopeus ja yl?llisyys vaatteissa ja joka ij?lle m??r?tty h?nen pukunsa; kortin pelille ja kaikelle pelille rahasta ja rahanarvosta, juopumiselle, sadatuksille ja h?vytt?mille puheille, tappeluksille ja muulle vallattomuudelle m??r?ttiin kova rangaistus ja sakko. T?st?p? tuli, ett'ei kukaan ylpeillyt eik? yl?llisi? noudatellut; ett? jos tulikin joskus kellenk??n halu tehd? mit??n yl?llist?, h?vit?nt? tahi v??r??, h?nt? kuitenkin siit? pelj?tti ja esti h?pe?n ja rangaistuksen pelko.

"Kusta Lalli lakin saanut, Mies paha hyv?n hytyr?n, Pispan hiipan hirtehinen?"

Peura kuuluu imett?v?in el?v?in luokkakuntaan ja on 2-sorkkaisten p??sukua. Sen pituus on kahden kyyn?r?n paikoilla ja korkeus liki puolentoista; kuitenkin ovat villit eli peurat suuremmat kesuja, ja metsiss? asuvat suuremmat kuin tuntureissa el?v?t. P?? on joksikin pitk?; kuono on paksu- ja lyhytkarvainen; silm?t suuret ja ik??nkuin ulos pullistuneet; korvat pitk?t ja munanmuotoiset; kaviot eli sorkat suuret ja leve?t. Koko ruumis on peitetty tihi?ill? karvoilla, jotka kaulalla ja h?pp?ill? ovat pitemm?t ja valkoiset. H?nt? on yli- ja alapuolelta valkoinen; niin my?s reidet takapuolelta ja jalat yli sorkan. Kuonon ylipuoli ja silm?in ymp?rist?t ovat mustat; selk? ja maha mustanruskeat. Muutoin muuttavat he karvansa vuoden j?lkeen, niin ett? ovat kes?ll? mustemmat ja talvella valkoisemmat eli harmaammat. Muutamissa paikoissa, niinkuin Jokmok-nimisess? pit?j?ss? Lapinmaalla, kuuluu olevan varsin valkoisia peuroja, jotka semmoisina pysyv?t sek? kes?ll? ett? talvella.

N?it? el?imi? ei l?ydy en?? kuin Europan, Aasian ja Amerikan pohjaisimmilla puolilla; mutta ennen maailmassa on niit? l?ytynyt Saksankin maalla. Niin kirjoittaa se kuuluisa Roomin sotasankari Julius Caesar, joka eli v?h?n ennen Kristuksen syntym??, ett? Saksalaiset tekiv?t itsellens? vaatteita peuran nahoista. Niin my?s on 14:ss? vuosisadassa l?ytynyt peuroja Ranskanmaan ja Hispanian v?lill? olevain Pyreneanvuorten tienoissa. Ei ole sent?hden ihmetelt?v?, jos niit? olisi Ruotsin etel?isiss?kin maissa ollut, jota on siit? arvattu, ett? siell? on muutamissa paikoissa l?ydetty peuran sarvia.

Juhannuksen aikana ruvetaan vaatimia lyps?m??n, ja sit? kest?? aina Lokakuuhun asti. Hein?kuussa, joka paras maidon aika on, lyps?? kohtuullinen vaadin nelj?nneksen kannua vuorokaudessa. Poron maito on voimallisempi kuin lehm?n. Siihen sekoitetaan paljo vett?, jota ilman se on kovin v?kev? sy?d?. Siit? maidosta, jota ei tuoreena nautita, tehd??n juustoa ja my?s voitakin, mutta varsin harvoin. -- Joulun aikana ovat porot lihavimmat teurastettaa.

Peurain kokousaika on lopulla Syyskuuta eli Mikkelin aikana. Villit eli peurat kokoutuvat silloin suuriin joukkoihin. Uroot tappelevat niinkuin koirat ja puskevat toisiansa; v?listi tapahtuu, ett? kaksi peuraa sarvillansa niin takertuu toinen toiseensa, ett'eiv?t en?? p??se erillens?, mutta heid?n t?ytyy siihen paikkaan kuolla n?lk??n. Vaatimet poikivat Toukokuussa paljaalle maalle tahi lumelle, yhden, varsin harvoin kaksi vasikkaa. Vasikka, joka on pieni ja hoikkas??rinen, voipi jo muutamaan p?iv?n per?st? seurata em??ns?, joka hell?sti hoitaa sit? ja, jos se on kadonnut, hakee sit? surkeasti r?hkyen. Peuroja pyyt?ess?ns? eli ampuessansa kuuluvat Lappalaiset Norjan puolella ottavan koiran kanssansa, joka hakee yl?s peuran j?ljen ja seuraa niit?. Havaittuaan olevansa liki sit? paikkaa, jossa peura makaa, sitoo Lappalainen kiinni koiran kuonon, ett'ei se hauku. Jos h?n ei ole kuolijaksi ampunut, mutta vaan haavoittanut peuraa, ett? se viel? saattaa juosta pakoon, p??st?? h?n koiran irti sit? ajamaan. Enimmiten kuuluu peura siiloin k??ntyv?n ymp?ri puskeaksensa koiraa, ja sill? aikaa enn?tt?? Lappalainen uudestaan laahata pyssyns?. -- Koska semmoinen hanki on, ett? se kantaa suksimiehen, vaan ei peuraa, ajaa Lappalainen sit? hiiht?en, ja tappaa sen taikka pyssyll? tahi keih??ll?. Peuroja pyydet??n my?s ansoilla, ja ne tulevat pian kesuiksi.

Porojen sanotaan el?v?n 16 ja viel? 21:kin vuoden vanhoiksi. Peurat taitavat el?? viel? vanhemmiksi.

"Talvella el?tet??n porot tutuilla paikoilla, joissa kasvaa j?k?l?it?. Vanhin ja kesuin poro sidotaan, kello kaulassa, vissiin paikkaan mets?ss?, jossa on j?k?l?it?, ja kaikki muut porot pysyv?t likell? sen ymp?rill?; kuin kellokas sielt? talutetaan, seuraavat muut j?ljest?.

"Taitavat ja toimelliset maanmiehet kokoavat my?s jo syksyll?, paljaalta maalta, j?k?l?it? pieniin l?jiin ja rukoihin, jotka talvella vied??n kotiin, poroille elannoksi, koska sattuu olemaan paljo ajoja, ett'ei niit? saata p??st?? mets??n. Muutamat Iil?iset ja Kemil?iset kuuluvat my?s kokoavan n?it? j?k?l?it? ruuaksi karjallensa, joka niist? voipi varsin hyvin. Ennenkuin niit? annetaan karjalle sy?d?, pannaan ne ensin suuriin ammeisiin, joihin kaadetaan kuumaa vett? p??lle, ja annetaan sitten hauteena el?imille, jotka niit? kuuluvat mieluisasti sy?v?n.

"Kolmen vuoden vanhoina ruvetaan poroja harjoittamaan ahkion eteen. Talvella pidet??n niit? olletikin vet?m??n lumessa. Niill? ajaa talonpoika hein?ns? kotiin ja viljansa huuhtamailta; niill? tekee h?n k?r?j?- ja muut matkansa. Joka talossa, jolla on poroja, taidetaan syksyll? teurastaa 8, 10 ja viel? 14:kin kappaletta; hyv?st? h?rk?porosta taidetaan saada 8 leivisk?? lihaa ja 2 leivisk?? talia."

Anna koiralle lihaa, saat luuta takaisin!

Apu lapsesta: kalan perkkaa, kaksi sy?pi!

Ei vara venett? kaada, tuki suovaa tuhoa.

Hullun ev?s ensin sy?d??n.

Kala se on kiiskikin, lapsi se on tyt?rkin.

Lyhyet valheen j?ljet.

Nosta koira kaivosta: puistaa vett? p??llesi!

Parempi kunniata kourallinen, kuin h?pe?t? helmallinen.

Siihen puuhun lintu lent??, kussa urpia n?kee.

Tulee mies meren takainen, vaan ei turpehen alainen.

Kaikista jumalallisista olennoista mets?n haltiat olivat esivanhempiemme mielest? armahimmat. Luonnollinen olikin siihen syy. Kansa, joka p??asiallisesti mets?styksest? sai elatuksensa, tietysti enimmin tarvitsi siin? piiriss? hallitsevain haltiain apua. Ukko, yl?ilmoissa jyrisij?, saattoi tosin n?ytt?? mahtavammalle, hirmuttavaisemmalle. Mutta mets?n lempe?t antiluojat, jotka jokap?iv?isen ravinnon soivat, pysyiv?t kuitenkin mieluisempana.

Kaikkinapa aikoina ja kaikille pyyt?jille ei mets?n viljaa suotukaan. V?list? nukkui mets?n em?nt? kaiken p?iv??, eik? viitsinytk??n nousta aittaansa avaamaan. Taikka jos istuikin valvehella, niin istui h?n kaiken v?kens? kanssa arkipaidoissa, ryvenneiss? ryysyiss?, kaskivirsut jaloissa. Muotonsakin oli musta, pesem?t?in, koko katsanto kamala. Sill? ne n?yttiv?t tulijalle, ett'ei h?n ollut heille suotu vieras.

Toista aivan oli, kuin mets??n astui tarkka joutsen j?nnitt?j?, rivakka suksimies, joka osasi hiiht?? salon impien iloksi, mets?n em?nn?n mieliksi. Viel? enemm?n tervetullut oli h?n jos paitsi sit? my?s taisi laulaa mahtavat loihtulaulut ja hyvill? antimilla taivuttaa puoleensa mets?n haltiain mielet. Mets?n piika pikkarainen silloin kohta alkoi soittaa simapilli??n, kunne sai mets?n em?nn?n her?tetyksi unesta. T?m? nousi kiireesti ja puki p??lleen parahat pyh?pukunsa, oikein antipaidat, onnihameet. K?siins? h?n pani kultak??reet, sormiinsa kultasormukset, p??h?ns? kultap?tineet, korviinsa kultarenkaat, kaulaansa hele?t helmet. Samaten muu Tapion v?ki kaikki kullassa kuhisi, hopeassa hohti. Jopa mets?kin pyh?vaatteisiin puettiin: haavat haljakkoihin, lep?t lempihameisiin, hongat hopeav?ihin, koivut kultakukkasiin; kuiviin kantoihinkin ripustettiin kultakalkkaroita. Koko mets??n levisi samassa makein siman haju. Tapion v?ki n?ytti itsens? t?ll? lailla ensin, istuen komeimmassa linnassaan, joka oli kivest?, kultaisilla ovilla varustettu ja kuusi kultaista ikkunaa joka kulmanteella. Sitten he riensiv?t aukaisemaan aittansa ja laskivat viljan ulos mets?miehen saaliiksi.

Eik? pys?htynyt Metsolan mieluisain haltiain apu siihenk??n, ett? he p??stiv?t karjansa ulos ampujan pyydett?v?ksi. He my?s auttoivat h?nt? sit? saavuttaessa. Nyyrikki veisti pilkut puihin, rakensi rastit vaarojen kukkuloille, niin ett? mets?mies osasi juuri sille paikalle, miss? saalista runsaimmalta l?ytyi. Tuulikki, Tapion tyt?r, ajoi viljan ulos piiloista aukeille ahoille. Kuin vilja oli laiska juoksussansa, h?n joudutti sit? koivuisella vitsallaan. Fanipa h?n my?s k?mmenens? molemmin puolin aidaksi, ett'ei el?v?t uralta poikkeisi. Jospa he kuitenkin l?ksiv?t syrj??n, Tuulikki kaappasi ne korvista tai sarvista kiinni ja talutti takaisin. Haot kaikki sys?si h?n pois tielt?, katkaisi vastaan sattuvat puut ja kaatoi aidat, ett'ei mik??n olisi kululle esteen?. Niin-ik??n h?n laittoi sillat ja portaat vesien, soitten yli, viel?p? veteli kosken kuohuistakin l?pi. T?ll? tavoin toi h?n viljan aivan pyyt?j?n saapuville. Toisin kerroin taas, kuin mets?n el?v?t kovin arkoja olivat, Tellervo, Tapion toinen tyt?r, ynn? Mielikki, mets?n em?nt?, itsekin tulivat kytkem??n ne kiinni, ett'ei p??sisi mets?miehen likelt? pakenemaan.

Kes?ajoin n?htiin saloilla paitsi Tapiolan karjoja my?s ihmisten kesyt karjat. Navetoissa olivat ne, niinkuin jo tied?mme, yksist??n Ukon suojan alla. Ulkonakin h?n ilman impien ja l?hdeneitojen avulla piti huolta heist?. Mutta enimmiten oli t?m? hoito kuitenkin mets?n varsinaisten haltiain, Tapion v?en, toimena. Mielikki, laveak?mmen karjan eukko, laittoi pisimm?t piikansa, parahat palkkalaisensa, Hongattaren ja Katajattaren, ynn? my?s tytt?rens? Tellervon sek? Tuomettaren karjalle paimeniksi. Tellervo suki lehm?t sileiksi, ja saattoi ne illalla takaisin taloon, maitolampi lautasilla. Nyyrikki latoi pet?j?t latvoinensa, pisti pitk?t kuuset portaiksi veteliin paikkoihin, ett'ei karja niihin uppoutuisi. Jospa ei karja itsest??n kotihin mennyt, Pihlajatar ja Katajatar katkoivat koivuvitsat ja ajoivat sen odottelevan em?nn?n luokse. Itse Tapio ukko, sill? aikaa kuin lehm?t saloa samoelivat, pani koirillensa sieraimiin sienet, ett'ei heille tuntuisi karjan haisu. Samaten sitoi h?n heilt? silm?t umpeen, k??ri korvat, ett'eiv?t mit??n n?kisi eik? kuulisi, mist? paha himo voi nousta. Jospa he kuitenkin olivat karjasta tiedon saaneet, h?n vei ne kokonaan pois, k?tki koloihin, kytki kiinni hopeisilla hihnoilla ja sitoi kuonot vaskisilla tai rautaisilla turpasuitsilla.

Lahden kartanossa k?vi kerran kes?ll? vanha kersantti, joka oli kaukaista sukua herralle taikka rouvalle, en muista oikein, kummalle. H?n viipyi siin? silloin useampia viikkoja hein?ajasta syyspuoleen, ja tuli koko kartanon v?elle hyvin merkilliseksi sen kautta, ett? h?n aina useampia p?ivi? ennen sanoi seuraavan ilmanlaadun. Min? olin siin? luulossa, h?nen viisautensa tulevan siit? herran kammarin sein?ll? riippuvasta klasisesta ilmapuntarista, jonka luonnon ja ilmoitukset h?n muka tajuaisi paremmin kuin herra itse; mutta niin se ei kuitenkaan ollut. Kuin min? muutamana pyh?iltana rohkenin kysy? h?nt? siit?, vastasi h?n: "minulla ei ole parempaa ilmapuntaria, eik? tarkempaa s?iden ennustajaa kuin yksi h?m?h?kki tuolla pihan puolella nurkalla; jos tahdot tulla kanssani, niin min? siit? paikalla sanon, mink?lainen ilma meille n?in? ensi p?ivin? on tuleva."

Me menimme, ja h?n osoitti minulle tavallisen h?m?h?kin, keskinkertaista suuruutta. "N?etk? tuota", sanoi kersantti, "kuinka se nyt asuu pes?ns? suulla, juurikuin sis?lle menem?ss?? Kuin se sill? tavoin on, niin on siit? vissi merkki, ett? p?iv?n, kahden, p??st? tulee sade, niinkuin meill? nytkin on huomenna sade, koska h?m?h?kki on juuri pes?ns? suulla; jos h?n olisi v?h?n ulompana, niin sade tulisi vasta ylihuomenna, ja h?nen viel?kin ulompana ollessaan, mutta kuitenkin pes??n p?in, ik?skuin yritt?m?isill??n sinne l?hte?, emme taitaisi viel? ylihuomennakaan, vaan vasta keskiviikkona, sadetta odottaa. Jos nyt tahdot silm?ll? pit?? h?m?h?kki?, niin n?et, kuinka h?n huomenna juuri ennen sateen tuloa vet?ypi sis??n pes??ns?. Jos h?n ei kuitenkaan menisi kokonansa sis??n, vaan per?puoli j?isi ulkopuolelle, niin sateista ilmaa ei tulisi kest?m??n p??lle kahden taikka kolmen p?iv?n, mutta jos h?n menee aivan n?kym?tt?miin, niin kehnot, sateiset ilmat eiv?t mene niin pian ohitse, ja jos h?n sis??n menty?ns? viel? p??lle p??tteeksi kokoaa eli kutoo pes?ns? suun kiinni, niin tiett?v?sti seuraa myrskyiset ja syksyisell? ajalla kylm?t ilmat, mutta talvella lunta ja pakkaista.

"Kuin sitte sateisenakin aikana k?yt h?m?h?kki? toisinaan katsomassa, niin n?et, ett? h?n hyv?n ilman edell? tulee etumaisilla jaloillansa pes?ns? suulle, ja mit? paremmaksi ilma tulee, sit? ulommaksi siirt?? h?n jalkojansa, kunnes itsekin, ilman oikein hyv?ksi tullessa, puolella ruumiillansa seisoo ulkopuolella. Kuin h?m?h?kki on ulkona verkkojansa kutomassa taikka korjaamassa, niin voipi vaikka kuinka suuren veikan panna, ett? ilma monta p?iv?? sen j?lkeen on kaunis ja selke?.

"Ulkoilmassa ovat h?m?h?kit talvisella ajalla, kuin muutkin itikat, tainnuksissa, mutta huoneen l?mpim?ss? el?v?t he samoin kuin kes?ll?kin, paitsi ett? he kutistuvat ja kurttuvat, kuin heill? silloin ei ole ruokaa. Useampia kuukausia el?v?t he sy?m?tt?kin, niinkuin senkin olen n?hnyt ja tied?n perin vissiksi sanoa, sill? kerran panin syksyll? Lokakuussa suuren h?m?h?kin klasiin, ja pidin sit? siell?, rievulla klasin suun sidottuani, aina toiseen kev?imeen asti ilman ruuatta. Se kyll? hoikkeni ja kouristui kokoon talvella, eik? kutonut sill? ajalla, mutta kev??ll? eli se kuin ennenkin.

"Jos nyt t?st? opit t?hdelle panemaan h?m?h?kin eloa ja toimituksia, niin sen parempaa ilmaklasia et kaipaa, sill? h?m?h?kki on paljon tarkempi s??n ja ilman tiet?j? kuin kaikki ilmaklasit ovatkaan, ja olisi jo ainoastansa senkin vuoksi hy?dyllinen luomus, vaikka sen el?m?ll? luonnon j?rjestyksess? kyll?, lienee joku muukin mahtavampi tarkoitus, jota emme viel? ole k?sitt?m??n tulleet, sill? h?m?h?kkikin on Jumalan luoma, ja kaikki kappaleet, mitk? Jumala tehnyt on, ovat sangen hyv?t.

"Viel? suuremman merkillisyyden saivat h?nen h?m?h?keist? ottamat ennustuksensa sodan aikana talvella vuotten 1794 ja 1795 v?lill?, jolloin h?n niiden kautta saattoi maanmiehens? Ranskalaiset koko Hollannin maan valloittamaan, jolla keinoin my?s itse p??si vankeudestansa vapaaksi. Syksyll? edell?mainittuna vuotena tiesi h?n ennustaa, niin kylm?n talven tulevan, ett? kaikkein jokein ja kanavain j?it? pit?isi taidettaman hevosilla kulkea, joka Hollannissa ylen harvoin tapahtuu. Eik? se nytk??n Joulukuun alulla silt? n?ytt?nyt, kuin olisi h?nen ennustuksensa toteutunut, jonka t?hden Ranskalaiset jo rupesivat rauhantekoa Hollantilaisten kanssa tuumaamaan. Ennenkuin siit? tuli mit??n valmista, sai Disjonval salaa laitetuksi sanan Ranskalaisille, ett? h?m?h?kit kerke?m?tt? ja erinomattain uutterasti kutoivat verkkojansa monin kerroin, jonka t?hden ei suinkaan tarvitsisi odottaa p??lle kahden viikon, ennenkuin kova pakkanen olisi k?siss?. Ranskalaiset uskoivatkin h?nen ennustuksensa, luopuivat rauhanteosta, ja jo ennen Joulukuun loppua tuli niin kova pakkanen, ett? he 29:n? p?iv?n? taisivat Waalijoen yli hevosilla ajaa. Mutta kuin pari viikkoa j?lkeenp?in vesi jokiloissa alkoi kohota ja tulla samaskaiseksi, luultiin ilman j?lleen lauhtuvan ja Ranskalaisia h?tyytt?v?n, jos eiv?t sit? ennen rient?isi maasta pois. Sent?hden l?hetti Disjonval j?lleen uuden sanan heille, pakkasen ennen kolmea vuorokautta viel? kovemmaksi tulevan, ja siin?kin h?m?h?kit eiv?t pett?neet h?nt?. Kolmannella p?iv?ll? tuli kylm? tuuli ja p?iv?ll? j?lkeen semmoinen pakkanen, ett? Ranskalaiset kulkivat j??t? my?ten yli Reini-joen Utrechtiin ja vapauttivat Disjonvalin samassa kuin valloittivat linnankin. Viisi p?iv?? my?hemmin tuli ilma taas niin lauhaksi eli leudoksi, ett? ranskalaisia kenraaleja rupesi peloittamaan, mitenk? saisivat sata tuhatta sotamiest?ns? s?ilytetyksi Hollannin maassa, sill? heille ei ollut viel? enn?tt?nyt t?ytt? ampuv?rkki? tulla. Mutta silloinkin tiesi Disjonval heit? h?m?h?keist?ns? lohduttaa ja rohkaista uuden pakkasen sanomalla, joka ei kauan viipynytk??n tulemasta, ja jota seurasi koko Hollannin maan valloittaminen ja sen joutuminen Ranskalaisten k?siin. T?st? kertomuksestani huokeasti ymm?rt?net senkin, kuinka pienill? seikoilla usein on suuri vaikutus: jos Disjonval ei olisi vangiksi joutunut, niin arvattavasti h?n ei olisi oppinut h?m?h?keist? tulevan ilman laatua tiet?m??n, ja ilman sit? tiedotta, jonka h?n l?hetti Ranskalaisille, olisi sota jo ensi alussansa rauhanteolla p??ttynyt, ja Hollanti j??nyt valloittamatta.

"Jos muuten mielesi tekee ruveta h?m?h?kkej? ilmanennustajina pit?m??n, niin on parasta, ett? itse pitemm?n ajan otat vaarin heid?n olostansa ja toimituksistansa kuin my?skin tulevasta ilmanlaadusta; ainoastansa sill? tavoin totut sukkelasti seuraavan ilman heist? tiet?m??n; niin kaiketi itse olen tottunut."

Piispantoimissaan oli Maunu hyv?n ja uskollisen kirkon paimenen esikuvana. H?nen aikanansa olivat ylimalkaan piispain ja muiden kirkkoylimysten tavat pahasti turmeltuneena. Suurilla tuloillansa he eliv?t ylellisesti, juoden ja m?ss?ten, olivat ahneita, r?ykkeit?, vallanhimoisia, ja v??rink?yttiv?t hengellist? valtaansa maallisten etuinsa edist?miseksi. Mutta Maunu piispa piti ihan toisellaista el?m??. H?nen tapansa olivat yksinkertaiset ja puhtaat, ylellisyytt? h?n ei suvainnut, vaan k?ytti saataviansa aina kirkon ja puutteenalaisten hyv?ksi. Kaikissa h?nen kartanoissaan el?tettiin suuri joukko k?yhi? ja vaivaisia, sokeita ja rampoja. My?skin laitettiin h?nen aikanaan hospitali niit? onnettomia varten, jotka spitalitautia sairastivat. -- Valtaansa ja voimaansa h?n ei k?ytt?nyt yksityiseksi hy?dykseen, vaan pyysi sill? aina auttaa Ruotsin valtakuntaa ja varsinkin omaa kansaansa, jolle h?n, niinkuin vasta saamme n?hd?, monasti hankki helpoitusta raskaista kuormista sek? suojaa sortoa ja polkemista vastaan. -- Papistonsa tavoista ja toimista piti h?n my?skin tarkan vaarin ja k?vi itse syrj?isimmiss?kin paikkakunnissa piispank?r?ji? pit?m?ss?. Sit? tehden t?ytyi h?nen monta vaivaa ja vaaraa n?hd?; sill? tiet, miss? niit? olikaan, olivat enimmiten vaan ratsain kuljettavia polkuja. Sent?hden kuljettiin, miss? vaan oli mahdollista, j?rvi? ja jokia pitkin, koskipaikoissa ja kannaksissa kantaen venett? maata my?ten, taikka s??stettiin matkat talveksi, jolloin lumihanki oli sile?n? tien?. Suur-Savosta Sysm??n matkustaessaan t?ytyi piispan kerta viett?? y?ns? salolla, taivaan kannen alla, sill? koko sill? v?lill? ei viel? ollut yht??n ainoata taloa. Mutta sitten rakennutti piispa siihen paikkaan, Wahvaj?rven rannalle nykyisess? Hirvensalmen pit?j?ss?, uudistalon, jossa olisi suojaa vastaisille matkaajoille.

T?ss? lueteltuin ansioiden ynn? my?s suuren sukunsa ja mahtavuutensa vuoksi oli h?n papistossa rakastettu ja suuressa arvossa pidetty, niin ett? h?n v. 1421 yksimielisesti valittiin Upsalan arkkipiispaksi. Mutta ihmeellisesti kyll? h?nen suosijansa Eerikki kuningas ei t?h?n vaaliin suostunut. Sit? vastaan olisi Maunu kuoltuansa ep?ilem?tt? kerran tullut pannuksi pyh?in miesten joukkoon, jos ei uskonpuhdistus sit? ennen olisi koko katoolin uskon menoineen karkoittanut Suomen maasta.

"Kristos voskres! Kristus on yl?snousnut!" kajahti ??ni sunnuntaiaamuna 28 p. huhtikuuta huoneessani, ennenkuin olin vuoteelta enn?tt?nyt nousta, ja edess?ni seisoi iloisella katsannolla portinvartia t?ydess? alaupsierin puvussa, h?n on nim. entinen sotamies. "Totisesti on Kristus yl?snousnut!" tulee t?h?n vastata, ja sit? ynn? suun- ja juomarahan antamista en min?k??n laiminly?nyt, jonka kanssa ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa julistamaan.

Kristos voskres! Meill? on siis p??si?isen iloinen p?iv?! Mik? suuri juhla! Totuuden ankaran ja vilpitt?m?n saarnaajan ovat pimeyden ja itsevaltaisuuden puoltapit?j?t kietoneet, tuominneet ja kuolettaneet. Synke? suru syd?mess? seisoo koko ihmiskunta t?m?n sankarinsa haudalla, ep?illen, haikeroiden, todellako ja i?ksi p?iv?ksik? pimeys vallan voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemastelevat. Lyhyt on kuitenkin t?m? heid?n riemunsa, sill? juuri kuolemallansa on valon sankari heid?t voittanut ja kahlinnut, ep?ilem?tt?m?n? her?? h?n kuolluista, valo levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee.

T?mm?inen on p??si?is-juhlan aine ja sis?llys. Eik? Wen?l?inenk??n puutu riemua sit? viett?ess??n. H?n on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja etenkin ankarasti viimeisen eli piinaviikon, jolla virkakunnat ja koulut eiv?t istu ja jonka kuluessa rahvas ripill?k?ymisell? tahi muun ulkok?yt?ksen t?ytt?misell? kokee valmistaa omantuntonsa p??si?isen nautinnolle. Silminn?ht?v?ll? levottomuudella odottaa jokainen t?m?n hirmuisen ajan loppua, ja kaksi viimeist? p?iv?? varsinkin ovat pitk?t kuin n?lk?vuodet. No, viimein kuitenkin alkaa p??si?islauantain ilta pimet?. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhlavaatteihin ja astuu kirkkoon. Ja hyv?n aikaa t??ll? rukoiltua ja tuohus k?dess? seisottua sen kammion ymp?rill?, joka keskell? kirkon laattiaa kuvaa Kristuksen hautaa, kaikuu juhlallinen kiitosvirsi, kellot rupeavat soimaan, ja kaikki todistaa, ett? se surkea puoliy? on ohitse. Kaikki eh?tt?v?t nyt kotiin, jossa munar?yk?t, sianliikki?t ja viina odottaa. Tuskin yksik??n muistaa nyt en?? t?m?n juhlan kallista alkuper??, jokainen ajattelee vaan vatsansa ja sen tyydytt?misen p??lle, samoin kuin paastonkin aikana useampi lienee surenut oman vatsansa tyhjyytt? enemm?n kuin Kristuksen viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen sijaan heit?ksenkin p??si?isen tultua jokainen kaikkea nauttimaan, mit? vaan ik?n?ns? voipi, ja valon ja vapauden juhla muuttuu kaikenkaltaisen lihallisuuden ja hekkuman vapaviikoksi. T?t? iloa kest?? nim. koko seuraavan viikon, jolloin ei k?yhink??n tee ty?t?, vaan k?ypi kesti?, ja kokee varojansa my?ten viinakullalla virvoittaa sieluansa. Joka p?iv? aina seuraavaan sunnuntaihen asti kaikuvat kellot koko puolenp?iv?n-edellyksen, ja kuin muutamien virstain laveudella seisoo noin 60 kirkkoa, niinkuin esim. Kasasissa, niin arvaa jokainen, mik? helin? ja humina ven?l?isess? kaupungissa p??si?is-viikolla on.

Oli muinoin kolme veljest?; kaksi kauppiasta, kolmas Tuhkimo Muuritsa. -- No, sen maan kuninkaalla ei ollut muuta perillist? kuin yksi ainoa tyt?r. T?m? kuin joutui t?ysiaikaiseksi, ett? oli aika naimiseen menn?, koki kuningas estell? sit?, kuin oli vaikea erota ainoasta lapsestansa, ja kuuluutti ymp?ri valtakuntansa, ei antavansa tyt?rt??n muille kuin sille, joka maalla ja merell? kulkijan laivan saisi.

No, laaditaan sit? laivaa ymp?ri koko valtakunnan; vaan eih?n saada syntym??n. Siit? jo rupeaa Tuhkimo Muuritsankin veljet laivan laadintahan. Vanhin veli palkkasi p?iv?l?isi? paljon ja kulki niiden kera mets??n, sielt? laivan aineita saadaksensa. Menness??n sinne yhtyi h?n tiell? vanhaan akkaan, joka pitk?ll??n makasi liassa; akka elossa oli viel?, vaan ei ollut h?nell? voimaisuutta p??st? siit? yl?s. Alkaapa silloin se akka pyyt?? poikaa avuksensa, sanovi: "auta, hyv? mies, minut t?st?!" -- No, olisihan se autettava ollut; vaan mies ei malttanut viipy? matkallansa, mutta kulki ohitse akasta, sanoen; "en min?, akka-rukka, jouda sinua nyt auttamahan; minulla p?iv?l?isi? on paljo, niit? katsoa pit??." Mennen siit? edellens? ei kauaksi enn?tt?nyt viel?, kuin tulee ukko h?nt? vastaan, kysyvi: "minnep? menet, mies?" -- "Laivaa menen laatimahan," vastasi toinen, "maan, meren kulkijata laivaa." -- "Vai niin," sanoi ukko, "vai semmoinen sinulla on teht?v?: no otapa minut p?iv?l?iseksi." -- Poika ei kuitenkaan ottanut h?nt?, sanoi: "en mie sinusta kuhjuksesta huoli, on minulla p?iv?l?isi? parempiakin;" ja kulki kiireesti edelleen. Kotvasen k?yty?ns? tuli sitte p?iv?l?isilleen er??lle kankahalle mets??n, jossa kasvoi kauniita puita hyv?sti; niin ruvetaan siin? nyt laivan tekoon. Laaditaan, laaditaan laivaa, min kerjet??n; vaan ei tahdo ty?ns? heilt? synty?; ka, hyv?h?n t?t? on t?mm?ist? laivaa saada, mik? sill? tavoin joka paikan kulkisi! Tuosta kuin ei lis?? l?htenyt heid?n ty?st?ns?, eik? muuta neuvoa n?hty, j?tettiin koko laivan laadinta sillens?, ja l?hdettiin kotihin. Siell? toiset veljet kysyv?t kohta: "jokos syntyi laivan teko, kuin sie kotiin tulit?" -- "Ka, syntyih?n se laiva, mik?s sen oli syntyess?; vaan eih?n se maalla kulje," virkkoi ty?st??n tulija; "mik? liekin nyt kuninkaalta mielen hupsentanut, kuin h?n per?tt?mi? vaatii!"

Mit?s siit?; ei malta toinenkaan veli kotonaan olla, vaikka kuuli, miten oli veljelle k?ynyt; vaan laitaksen laivan laadintaan h?nkin, ja palkkaa apulaisia paljon, saadakseen ty?ns? toimeen. Sille k?vi nyt samoin kuin toisellenkin; laiva saatiin valmiiksi, vaan ei saatu maalla kulkemahan. -- Tuhkimo Muuritsa sill? aikaa asuu kotonansa, uunin rinnalla venyy rauhassa, ajatellen mieless?ns?: "annahan toiset ensinn? koettelevat!" eik? ole asiasta ollaksensa; vaan kuin tulee keskim?inen veli kesken ty?ns? kotiin, tuumii jo vuoronsa Tuhkimo: "annapa mie l?hden koettamahan, eik? syntyisi se semmoinen laiva minulta!" L?hteekin tuosta nyt matkalle, p?iv?l?ist? ei mit??n ota eik? ev?st?k??n muuta kuin lihan luuta konttiinsa v?h?n ja leip?? muutaman veron. Itsekseen vaan menee; astuu, astuu, tiet? pitkin kulkee, niin tulee sen vanhan akan luokse h?nkin, niinkuin toisetkin veljens?. Akka liassa makaa pitk?ll??n yh? ja rukoelee apua, sanoen: "auta minut, hyv? mies, t?st?!" -- "Ka, auttaa pit??," sanoi Tuhkimo, ja auttoi akan seisomahan jaloillensa. T?m? p??sty??n seisahalle antaa siit? hyv?st? nyt Tuhkimolle vaskipillin semmoisen, sanovi: "otahan t?m?, viel? sen matkoillasi tarvitset!" -- "Kiitokset antamastanne!" vastasi Tuhkimo, pisti pillin poveensa ja l?ksi astumaan edellens?. Siell? tulee nyt matkan p??ss? vanha ukko vastaan h?nelle niinkuin veljillenkin, ja sanovi: "minnep? menet sie?" -- "Menen laivaa laatimaan," sanoi Tuhkimo, "maalla, merell? kulkijata laivaa, mill? kuninkaan tytt?ren saisi." -- "No, ota minut p?iv?l?iseksi!" virkkaa siihen ukko. -- "Tule vaan, vanha mies," vastasi Tuhkimo, otti ukon matkaansa; ja l?ksiv?t kahden miehen astumahan.

Kotvasen kuljettuansa tulivat sitte kankaalle semmoiselle, kussa k?vi ty?h?n rupeaminen; niin tekee Tuhkimo Muuritsa valkean, saadakseen pataa tulelle, jotta ruualle p??st?isiin, kuin oli n?lk? k?ydess? tullut. Mutta ukko eroaa h?nest?, sanovi "keit?h?n sie rokka valmiiksi t?ss?, mie l?hden mets?st? kokkapuita katsomahan," ja menikin mets?h?n samassa. No, Tuhkimo on keitt?misen toimessa nyt kankaalla siin?, katsoo, korjaelee valkeata, kunne on jo rokka valmiiksi saamaisillaan, niin rupeaa pataa nostamaan tulelta, kuin tulee ?kki? purjelaiva semmoinen, kangasta my?ten solottaa siihen, se vanha ukko is?nt?n? per?ss?. -- "Joko se on laiva valmiina?" kysyi Tuhkimo ukolta. -- "Ka, johan," vastasi ukko; "t?ss? sen n?et." -- "No, sep?h?n ty? sinulta v?lehen joutui," sanoi Tuhkimo iloissaan siit?; "tule nyt, toverini, rokkaa sy?m??n, kuin olet semmoisen ty?n laatinut, lieneeh?n sinulla n?lk?." -- Ukko seisahuttaa siit? laivansa ja menee Tuhkimon luokse ruualle. Sy?d??n siin? yhdess? ja tupakoidaan, lep?ell??n kotvasen niin vasta menee Tuhkimo Muuritsa laivaa katsomahan, sanoo ukolle: "emmek? l?hde nyt kuninkaan tyt?rt? saamaan?" Ukko ei l?htenyt, sanoi vaan Tuhkimolle: "mene vaan yksin?si, mit? siell? min? viel? teen, eih?n vanhoista kosihin."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet