Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Haaksirikkoiset by Wilkuna Ky Sti
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 786 lines and 30009 words, and 16 pages
HAAKSIRIKKOISET
Kirj.
Ky?sti Wilkuna
WSOY, Porvoo, 1912.
SIS?LLYS:
HAAKSIRIKKOISET.
Ukko Halinen, konkurssintehnyt entinen liikemies, istui er??n? syysp?iv?n? pienen asuntonsa ainoassa suuremmassa huoneessa ja tirkisteli sanomalehte?. H?nen vaimonsa, harmaatukkainen nainen, jonka kasvoihin hiljaa kalvavat k?rsimykset olivat j?tt?neet selv?t j?lkens?, istui miest??n vastap??t? kuluneella sohvalla ja parsi sukkaa. Pitk?t, harmaat vuodet olivat kuin huomaamatta liukuneet ohi, heid?n joka iltap?iv? istuessa n?in vastakkain ja odottaessa postikonttorista tyt?rt??n.
Rouva laski sukan helmaansa, huokasi hiljaa ja j?i katselemaan miest??n, joka silm?lasit punertavalla nen?ll??n luki edelleen. H?nen harvatukkainen j?k?l?partainen p??ns? tutisi hiljaa, mutta sen asento jyrkill? olkap?ill? oli viel? pysty ja osotti, ettei vararikko ollut kyennyt h?nen henke??n kokonaan lannistamaan.
Rouva tiesi liiankin hyvin, mit? h?nen miehens? sanomalehdest? etsi ja ettei h?n koskaan tulisi l?yt?m??n sit? mit? etsi, nimitt?in uutista siit?, ett? heid?n ainoa poikansa, Reino, olisi suorittanut insin??ritutkinnon polyteknillisess? opistossa.
Reino oli ollut kolmatta vuotta ylioppilaana, kun is? joutui vararikkoon. Is? oli aikoinaan v?h?st? alkanut, mutta erinomaisella liikemieskyvyll??n, ?lyll??n ja tarmollaan kohonnut varsin huomattavaan asemaan. H?nen tehdaslaitoksensa edistyi nopeasti ja yht?mittaa laajensi h?n liikuntapiiri??n maailmassa. Mutta sitten tuli kriisi ja lis?ksi sarja kaikenlaisia onnettomuuksia. Viikkokausia vaappui kaikki hiuskarvan varassa ja herra Halisen tukka harmaantui huomattavasti. Sitten luhistui vuosikausien tarmokkaalla ty?ll? pystytetty rakennus. T?m?n j?lkeen seurasi tuo tavallinen n?ytelm?: yst?v?t ja kyl?nmiehet k??nsiv?t selk?ns?, entiset luotonantajat ja sukulaiset kylmeniv?t vennonvieraiksi, ja paikkakunnan ennen huomatuin perhe sai hiipi? syrj?iseen ja tuiki vaatimattomaan asuntoon. Rahal?hetykset Reinolle katkesivat kerrassaan ja vanhukset j?iv?t kokonaan Anna-neidin niskoille, joka pian sen j?lkeen onnistui saamaan postinhoitajan toimen paikkakunnalla.
Ensi iskun j?lkeen sairastui herra Halinen ankarasti ja h?nelle j?i ainaiseksi vaikea syd?nvika. Mutta uusia suunnitelmia alkoi liikkua h?nen p??ss??n. Itse h?n ei tietysti voinut mihink??n ryhty?, mutta olihan h?nell? poika. H?n alkoi esitt?? suunnitelmiaan Reinolle, joka oli lahjakas ja vilkas nuorukainen. Reinon piti muuttaa polyteknilliseen opistoon ja suorittaa insin??ritutkinto. Sen saatuaan h?nen ei pit?isi olla vaikeata hankkia luottoa ja panna is?n liike k?yntiin uudella ja paremmalla onnella. H?ness? her?si entinen vallotushimo, jolle h?n tahtoi poikansa kautta hankkia tyydytyst?. H?n avasi poikansa eteen laajoja n?k?aloja, kertoi t?lle liikeperiaatteistaan ja toteutumatta j??neist? suunnitelmistaan sek? niist? menestymismahdollisuuksista, joista h?n yksin??n kokemustensa nojalla oli selvill? ja jotka h?n nyt siirt?isi poikansa omaisuudeksi. Korkeamman teknillisen sivistyksen hankittuaan ei pojan pit?isi olla mik??n mahdottomuus saattaa ensin kaikki ennalleen ja sitten toteuttaa se mik? is?ll? j?i vain unelmaksi.
Vilkkaana ja vastaanottavaisena, kuten aina, innostui Reino is?n tuumiin ja siirtyi seuraavana syksyn? polyteknikumiin. Ensi kurssin suoritti h?n hyvin ja p??si kes?ksi praktiseeraamaan er??seen tehtaaseen. Is? oli tyytyv?inen ja voitonvarma ja odotti lujalla luottamuksella sit? hetke?, jolloin h?nen entinen tehtaansa rupeaa pojan johdolla k?ym??n. Silloin saavat selk?ns? k??nt?neet yst?v?t ja ne, jotka kielsiv?t apunsa silloin kun kaikki riippui hiuskarvasta, h?mm?styksekseen n?hd?, ett? vanha kanto onkin ruvennut vesomaan.
Mutta ?iti ja Anna sisko tiesiv?t, ett? t?m? is?n viimeinen unelma oli ainiaaksi sammunut. Ensim?isin? ylioppilasvuosina oli Reino viett?nyt iloista toveriel?m?? ja polyteknikumin toisella kurssilla se oli uudelleen niellyt h?net py?rteisiins?. Anna sisko siit? oli ensin er??n Helsingiss? olevan yst?v?tt?rens? v?lityksell? saanut vihi? ja kertonut ?idille. Mutta is?lle he olivat siit? vaienneet. Sitten viime talvena, jolloin ukon laskujen mukaan Reinon olisi pit?nyt alkaa erotutkintoon valmistautua, oli tullut onneton viesti: Reino oli tehnyt muutamia v??rennyksi? ja tuomittu vankeuteen.
Anna oli postikonttorissa ensiksi n?hnyt uutisen sanomalehdess? ja pahimmasta typerryksest? toinnuttuaan p??tt?nyt lujasti tehd? kaikkensa, ettei asia tulisi vanhusten tietoon. H?n raappi nimen sanomalehdest? ep?selv?ksi ja koetti kotona miten kuten n?ytell? rauhallista mielt?. Mutta pian huomasi h?n mahdottomaksi kauemmin molemmilta asiaa salata. H?n paljasti onnettoman tietonsa v?hitellen ?idille ja yhdess? p??ttiv?t he kaikin keinoin varjella is?? tuolta tiedolta, sill? he olivat varmoja, ett? sen tiedoksi tuleminen olisi yht? kuin syd?nvikaisen is?n kuolema. Heill? ei k?ynyt juuri ket??n vieraita ja is? puolestaan ei k?ynyt miss??n ja jos silloin t?ll?in jouduttiinkin vieraiden ihmisten kanssa tekemisiin, oli ?iti aina is?n parissa ja saattoi ehk?ist? keskustelun heid?n poikaansa luiskahtamasta. Anna taas sensuroitsi postikonttorissa is?lle tulevat harvat kirjeet ja sanomalehdet.
Reinolta tuli kohta sen j?lkeen pitk?, itse??n syytt?v?, kyyneleinen, anteeksianova ja el?m?nparannusta lupaava kirje. Sit? ei annettu is?lle, ?iti ja tyt?r sen er??n? y?n hetken? kahden lukivat, itkien ja toisiaan syleillen kuin kaksi vilussa v?rj?tt?v?? lasta. Mutta is? alkoi pian k?yd? rauhattomaksi, kun Reinosta ei kuulunut mit??n. Ja niin t?ytyi is?n petkuttamisessa menn? askelta pitemm?lle. Er??n? p?iv?n? pani Anna postikonttorissa, j?ljitellen tarkoin veljens? k?sialaa, kokoon kirjeen, miss? Reino muka kertoi, ett? h?nen tutkintonsa siirtyykin syksyyn, ja hyv? jos h?n silloinkaan valmistuu, ja ett? kes?ksi h?n menee taas samalle tehtaalle joutamatta ollenkaan kotona k?ym??n jne. Kirjeen varusti h?n leimauksilla ja vanhoilla postimerkeill? sek? toi is?lle. Ja samaa temppua oli sitten pakko uudistaa pitkin kes??.
Mik? tuska vihloikaan molempia naisia n?hdess??n is?n tyytyv?isyyden, kun h?n sai noita valhekirjeit?! Jos kukaan, niin kyll? he itse k?sittiv?t aseman vaaranalaisuuden ja luonnottomuuden ja tuskassaan monestikin katuivat, etteiv?t heti ilmaisseet is?lle asian oikeata laitaa. Sill? eih?n mitenk??n voinut ajatella sen s?ilyv?n salassa is?n kuolemaan saakka. Toiselta puolen pitiv?t he aivan varmana, ett? totuuden kuuleminen tappaisi raihnaisen is?n ja tietoisuus siit? esti heit? salaisuuttaan paljastamasta, jota paitsi se k?vi yh? vaikeammaksi mit? vanhemmaksi asia ehti. Ja niin kalvoi heit? lakkaamaton tuska ja he tunsivat el?v?ns? kuin joka hetki r?j?ht?m??n valmiin ruutimiinan p??ll?.
Reino, joka oli koko kes?n ollut vankilassa, ei tiennyt kotona vallitsevasta asemasta mit??n. Mit? painavammaksi el?m? kotona k?vi, sit? enemm?n juurtui Annaan katkeruus ennen ihailemaansa velje? kohtaan ja niin h?nelt? oli j??nyt kirjottamatta rivi?k??n veljelleen.
-- Merkillisen kauan se Reinon tutkinto viipyy, -- lausui Halinen, hieno tyytym?tt?myyden v?re ??ness??n, ja laski sanomalehden p?yd?lle sek? riisui silm?lasit nen?lt??n.
Rouva, joka tuska syd?mess??n oli tarkannut odottavaa ilmett? miehens? kasvoilla, ei voinut pid?tty? kuuluvasti huokaamasta. H?n oli usein tuosta huokailemisestaan saanut kiivaita moitteita miehelt??n, joita ne omituisesti kiusasivat, ja nytkin t?m? loi tuikean katseen vaimoonsa, mutta ei ehtinyt mit??n sanoa, kun etehisest? kuului askelia ja Anna astui sis??n.
Puolisoiden kasvoilla kuvastui tytt?ren tullessa aivan vastakkaiset ilmeet: is?n toivovaa odotusta ja ?idin pelonsekaista j?nnityst?.
Anna pudisti p??t??n ja koetti v?ltt?? is?n katsetta. ?itiin h?n pikimm?lt??n silm?si ja t?m? luki tytt?rens? katseesta, ett? jokin uusi onneton k??nne oli taas uhkaamassa.
-- Mik? poikaa vaivaa, kun ei edes kirjotakaan? -- murahti is?.
Kun illallinen oli melkein ??neti sy?ty, virkkoi is? makuuhuoneeseen menness??n iloisesti kuin olisi p??ssyt selville jostakin rasittavasta arvotuksesta:
-- Kunhan poika veitikka ei vain olisikin p??tt?nyt yll?tt?? meid?t. Suorittaa tutkinnon ja putoaa sitten kuin taivaasta eteemme. Hm, hm, jotain sellaista se tuo ??nett?myys tiet??.
Tyytyv?isen? menn? k?pitti h?n makuuhuoneeseen ja vasta kun h?n oli ehtinyt uneen, uskalsivat naiset k?yd? k?siksi tuohon kipe??n perhevammaan.
-- Sielt? on siis taas kuulunut jotain? -- kuiskasi ?iti j?nnityksest? kalpeana.
Anna purskahti itkuun.
-- H?n kirjottaa tulevansa kotiin. H?n on vasta p??ssyt vankilasta ja ilmottaa joidenkin entisten toverien avulla saaneensa matkarahat Amerikaan.
-- Amerikaan! -- keskeytti ?iti tuskaisesti.
-- Niin, ja eik? se h?nelle parasta olekin... H?n ihmettelee vain, ettei t??lt? ole h?nen kirjeisiins? sanaakaan vastattu. Ei sano voivansa l?hte? tuntematonta tulevaisuuttaan kohti, saamatta rohkeutta meid?n anteeksiannostamme.
Anna oli sill? v?lin ottanut taskustaan pieneksi taitetun kirjeen ja kehitelty??n sen auki rupesi, kyyneleet kuivattuaan, sit? lukemaan. Vaikka Anna olikin kertonut jo kirjeen sis?ll?n, tahtoi ?iti sen silti kuulla. N?ill? ?isill? kirjeenlukemisilla oli noille kahdelle naiselle samantapainen vieh?tys kuin salaisilla ja vaaranalaisilla hartauskokouksilla. Vaikka ne pusertivatkin yh? uusia kyynelvirtoja heid?n silmist??n, luettiin ne aina siit? huolimatta, jopa toisinaan kahteenkin kertaan. Nuo hetket olivat kuin suruinen muistoj??nn?s niilt? ajoin, jolloin Reinolta saapuneet kirjeet valmistivat koko perheelle pienen juhlahetken.
-- Voi hyv? Jumala! -- huokasi ?iti, kun Anna oli lukemisen p??tt?nyt --, miten is?n k?y, sill? nyt sit? ei en?? voi v?ltt???
Anna istui hetken ??neti ja sanoi sitten alakuloisesti:
-- En min? ymm?rr? muuta kuin ett? meid?n t?ytyy valmistaa is?? siihen. Olisin kirjottanut Reinolle ja ilmottanut miten t??ll? on asiat, mutta h?n ei mainitse mit??n osotetta, jotapaitsi h?n voi olla jo matkalla.
?iti huokasi ja sanaa vaihtamatta kumpikin ymm?rsi, mihin tukalaan umpikujaan he olivat joutuneet salatessaan is?lt? totuuden. Valmistaa h?nt? siihen oli nyt kahta vaikeampaa kuin alussa. Mutta se t?ytyi sittenkin tehd?, ja uudelleen huoaten nousi ?iti ja l?hti makuuhuoneeseen, luvaten aamulla ryhty? is?n kanssa puheisiin.
Reino oli kirjeen l?hetetty??n l?htenyt heti seuraavassa junassa matkalle. Seuraava p?iv? sen j?lkeen kun ?iti ja Anna olivat h?nen kirjeens? johdosta neuvotelleet, oli sunnuntai, ja silloin ani varhain aamulla saapui Reino kotiasemalle. H?n oli vartavasten jouduttaunut t?ksi p?iv?ksi, sill? sunnuntaina nukkuivat ihmiset my?hemp??n ja h?n saattoi kenellek??n n?ytt?ytym?tt? tulla omaistensa luo. Kun h?n saapui kotiin, nukkuivat molemmat naiset viel?, ainoastaan is?, joka aamuy?t tavallisesti valvoi, oli jo ylh??ll? ja k?veli Reinon saapuessa pihalla. N?hdess??n poikansa odottamatta edess??n, pys?htyi h?n iloisesti h?mm?styneen?, siristi silmi??n ja virkkoi n?ppi? ly?den:
-- No tuotahan min? juuri illalla sanoin, -- ja h?n levitti sylins? pojalleen.
Reino joutui h?milleen t?st? is?n iloisuudesta ja l?heni h?nt? ep?r?iden. Mutta is? ei huomannut pojassaan ilmenev?? arkuutta paremmin kuin h?nen vaiteliaisuuttaankaan. Taputtaen hartioille ty?nsi h?n h?nt? edell??n sis?lle ja puhui iloisesti:
-- Juuri illalla makuulle menness?mme oli sinusta puhetta ja min? sanoin, ett? n?hd??np? vain, niin mies ilmestyy kuin taivaasta pudoten eteemme. He, he, oikeassapa olin, niinkuin ainakin. -- No, k?yh?n sis??n, ?itisi ja Anna viel? nukkuvat, mutta antaa heid?n saada suuret silm?t, tarinoidaan me sill? aikaa...
Sis?lle tultuaan katsoi Reino pitkist??n is??ns?, h?nen silm?ns? kostuivat ja h?n kysyi aralla ??nell?:
-- Te olette siis antanut minulle anteeksi, is??
Is?n tuuheat, harmaat kulmakarvat kohosivat yl?s ja h?nen katseensa j?ykistyi tuijotukseksi.
-- Anteeksi ... mit? anteeksi? -- ?nkytti h?n ja vasta nyt huomasi h?n poikansa arkuuden ja riutuneen kalpeuden.
Kipe? ilme silmiss??n tuijotti poika is??ns?.
-- Ettek? sitte tied?k??n...?
-- Mit? tied? ... etk? ole tutkintoa suorittanutkaan? -- ja is?n ??ni v?risi.
-- Tutkintoa?... Kuinka, ettek? tied?? ... min?h?n olen ollut v??rennyk...
H?nen ??nens? k?vi yh? ontommaksi ik??nkuin sanat eiv?t olisi p??sseet kuivien huulten yli. Viimeinen sana sammui kesken ja h?n tuijotti is?? suoraa silmiin. Tuo h?nen katseensa ik??nkuin sy?pyi is?n aivoihin ja palautti kuin ?killisen valaistuksen selvent?min? t?m?n mieleen ?idin ja tytt?ren huokaukset, salaiset silm?ykset ja kyynelilmeet, joita he eiv?t aina olleet onnistuneet h?nelt? salaamaan. Vaikkei h?n t?ydellisesti k?sitt?nytk??n asian oikeata laitaa, tunsi h?n kuitenkin jonkun musertavan pettymyksen yll?tt?neen itsens?. H?n liikutti huuliaan, mutta mit??n sanoja ei kuulunut, ainoastaan joitakin ep?m??r?isi? ??ni?, teki k?dell??n kuin torjuvan liikkeen, horjahti ja tarttuen tuolin selk??n kaatui sen kanssa lattiaan.
Makuuhuoneesta kuului vihlova parkaus. ?iti oli her?nnyt is?n ja pojan sis?lle tullessa ja kauhusta j?ykistyneen? seurannut heid?n keskusteluaan, tuntien jotakin hirve?? olevan kuin p??lle romahtamassa. H?nell? ei ollut kuitenkaan voimaa liikkua s?ngyst? ja vasta kun h?n kuuli is?n romahtaen kaatuvan lattiaan, karkasi h?n yl?s ja riensi paikalle. My?skin Anna her?si ?idin huudosta ja sy?ks?hti huoneeseen, k?sitt?en ensi silm?yksell? mit? t??ll? oli tapahtunut.
Reino seisoi entisell? paikallaan ja h?nen silmiss??n oli ilme kuin ei h?n olisi mit??n n?hnyt. H?n tajusi h?m?r?sti, ett? ?iti ja sisko olivat salanneet is?lt? h?nen tilansa ja vasta nyt selveni h?nelle t?ydelleen, mink? arvoisena h?nt? ja h?nen menestyst??n haaksirikkoutunut is? oli pit?nyt.
N?hdess??n molemmat y?pukuiset naiset hajalla hiuksin is?n j?ykistyv?n ruumiin ??ress? polvillaan valittavan, laskeusi h?nen p??lleen hirve? paino ik??nkuin maa olisi tahtonut h?netkin vet?? tuonne is?n rinnalle. Konemaisesti painui h?n istumaan l?himm?lle tuolille, nojasi kyyn?rp??t polviin ja painoi p??ns? k?siin.
Add to tbrJar First Page Next Page