Read Ebook: Haaksirikkoiset by Wilkuna Ky Sti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 786 lines and 30009 words, and 16 pages

N?hdess??n molemmat y?pukuiset naiset hajalla hiuksin is?n j?ykistyv?n ruumiin ??ress? polvillaan valittavan, laskeusi h?nen p??lleen hirve? paino ik??nkuin maa olisi tahtonut h?netkin vet?? tuonne is?n rinnalle. Konemaisesti painui h?n istumaan l?himm?lle tuolille, nojasi kyyn?rp??t polviin ja painoi p??ns? k?siin.

-- Se on minun syyni, kun en ajoissa siihen is?? valmistanut, -- vaikeroi ?iti.

-- Min?h?n sen salaamistuuman alkuun panin, -- nyyhkytti Anna.

Hek? siis syyllisi?, nuo avuttomat naispoloiset! Kuin tulinen rauta vihloivat heid?n sanansa pojan syd?nt?. Sin? hetken? tunsi h?n olevansa ??rett?m?n kaukana entisist? tovereistaan ja vallattomasta p??kaupungin el?m?st?, aivankuin toisella taivaankappaleella. Nopeina unelmasarjoina kulkivat h?nen sielunsilm?ins? ohi remuiset juomingit, varieteet ja bordellit. Vankikopin yksin?isyydess? mietiskelless??n h?n oli luullut jo tulleensa niin alas kuin my?t?m?ke? liukujalle saattoi mahdollista olla. Mutta ei, t?m? seikka riippui viel? siin? syiden ja seurausten ketjussa, joka siell? vankilassa oli alkanut h?nelle selvit?. Nyt vasta h?n t?ydelleen tunsi el?m?n raudankovat lait. Vai tunsiko nytk??n, sill? olihan viel? yl?m?ki nousematta, sama josta h?n oli niin kevytmielisesti alas laskenut.

Kykenisik? h?n siihen?

H?n nousi ponnistaen seisomaan. Kun el?m?ss? joskus joutuu l?p?sem?tt?m??n pimeyteen, ettei tied? mihin p?in askeleensa ohjata, aukeneekin tuossa pimeydess? yht?kki? pieni eteenp?inmenon mahdollisuus, tai kun raskaan painon alla tuntee olevansa avuton ja yksin?inen, kohoaa syd?meen jostakin salaisista syvyyksist? el?hytt?v? voima, joka antaa uskon edelleen el?misen mahdollisuuteen, uuteen kohoamiseen ja uusiin voittoihin. Jotakin sellaista tunsi Reino tuona hetken?.

H?n l?heni hiljaa ?iti??n ja siskoaan.

Ik??nkuin tuntien tarvetta kietoutua uuden miehisen tukipylv??n ymp?rille, kun entinen oli kaatunut, nousi ?iti yl?s ja kallistui itkien poikansa syliin.

Reino liikutti kauan huuliaan ja sai vihdoin v?risten kuiskatuksi:

-- Te siis voitte antaa minulle anteeksi, ?iti?

-- Annan, annan...

N?m? ?idin esiin nyyhkim?t sanat pikemmin lis?siv?t kuin huojensivat Reinon taakkaa.

-- ?iti, uskotteko ett? min? viel? voin nousta?

-- Uskon, uskon...

Reino irtausi hiljaa ?idin syleilyst? ja l?heni sisartaan. Mutta Anna ei kohottanut katsettaan is?st? eik? Reino uskaltanut virkkaa h?nelle mit??n. Sen sijaan kokosi h?n viimeiset voimansa, kumartui ja nosti is?n j?ykistyv?n ruumiin k?sivarsilleen sek? kantoi vuoteelle makuukamariin.

-- H?n ei ehtinyt saada t?ytt? selkoa minun tilastani, ei my?sk??n minulle anteeksi antaa. Mutta kai sen piti niin oleman! -- lausui h?n hiljaa ja synk?sti.

Naisten luo palattuaan seisoi h?n hetken aikaa alallaan ja k?det riipuksissa tuijotti eteens?. Sitten h?n vavahti ja vilkaisten ?itiin ja sisareen lausui h?t?isesti:

-- Min? en saa viipy?! Maa polttaa jalkaini alla ja minun t?ytyy p??st? koettamaan, kykenenk? min? nousemaan vai t?ytyyk? minun...

?idin katse sai h?net keskeytt?m??n lauseensa ja h?n l?heni horjuen ovea.

-- Mutta minne sin?, hyv? lapsi ... -- h?t??ntyi ?iti ja tarttui h?nt? k?sivarresta.

Reino loi pikimm?lt??n silm?ns? Annaan ja t?m?n katseesta luki h?n selv?n k?skyn l?hte? heti kiipe?m??n sit? pitk?? vastam?ke?, jonka p??ll? h?n vasta t?ydellisen sovituksen saavuttaisi. H?n irrotti hiljaa itsens? ?idist?, yritti sanomaan jotakin, mutta sanat kuoleusivat kurkkuun ja ??neti py?r?hti h?n ovesta ulos.

Kun he, jotka j?lleen olivat kahden suruaan kantamassa, l?heniv?t akkunaa ja ??nett?mien kyyneltens? l?pi katsoivat tielle, jolla syystuuli lenn?tteli kellastuneita lehti?, n?kiv?t he Reinon kumarana ja taakseen katsomatta kulkevan tiet? eteenp?in kuin raskasta taakkaa kantava vaeltaja, jonka matkan m??r? on viel? suunnattomien et?isyyksien takana. ?iti huokasi raskaasti ja alkoi uudelleen nyyhki?, mutta tyt?r kietoi k?tens? h?nen ymp?rilleen ja kumpikin he raskaan tuskansa keskell? tunsivat, ett? he nyt vihdoinkin olivat sivuuttaneet syvimm?n kohdan siin? ristiaallokossa, jossa heid?n perheonnensa oli haaksirikon k?rsinyt.

-- No, lapset, olkaapas nyt... Huomenaamulla sitten saatte jokainen pullan. Huomennahan se vasta juhannus on, sit? ennen pit?? viel? yksi y? nukkua... Antti, etk? sin? saa pidetyksi siit? k?si?si erill??n vai pit??k? ?idin ottaa vitsa!

Miina nosteli juuri uunista pieni? nisupullia, joita karttui p?yd?lle hyv? joukko toistakymment? kappaletta. Uteliaina ja mieloilevina kiehtoili h?nen ymp?rill??n kokonaista kaksitoista pienokaista, joiden keskell? ?iti h??ri leivoksineen kuin huolehtiva ja kaakerteleva kana. Kun lapsista oli kolme paria kaksosia, oli vanhin, Heino niminen poika, ehtinyt vasta kymmenen vuoden ik??n. Mit? p?yd?lt? ja kahdelta leve?lt? s?ngylt? j?i tilaa Rinteen torpan matalaan tupaan, sen t?ytti visusti tuo lapsiliuta, niin ett? is? Ulrikki sopi nipin napin sivuikkunan pieleen, mihin h?n oli asettunut partaansa ajamaan,

Ulrikki oli kaksi viikkoa sitten palannut Amerikasta, jonne h?n nuorimman lapsensa synnytty? oli l?htenyt. Vaikka h?n olikin viipynyt siell? vain parisen vuotta, oli h?n ehtinyt sent??n ansaita kaikki velkansa kuitiksi ja pienoisen summan s??st??nkin. H?n oli tullut aivan odottamatta kotiin ja siit? johtunut tavaton ilo piti viel? nytkin, kahden viikon kuluttua, vallassaan Miinaa ja lapsia.

T?n??n, juhannusaattona, piti h?nen Miinan kanssa l?hte? kyl?retkelle j?lkim?isen kotim?kkiin, joka oli naapuripit?j?n rajalla kaukana syd?nmaalla. Kodinkaitsijaksi odottivat he er?st? l?hiseudulla asuvaa kehruumuoria. Ulrikki sovitti pienen, samealasisen peilin ikkunasta tulevan valon mukaan, pingotti oikean poskensa ja alkoi raaputtaa sill? vihottavaa karkeata parrans?nke?. Lapset peuhasivat ?idin ymp?rill? ja Heino kiipesi omia aikojaan s?ngyn p??laudan varaan ja otti naulasta sinisen, kiiltolippaisen pyh?lakkinsa, jonka is? oli h?nelle Amerikasta palatessaan tuonut. H?n oli saanut pit?? sit? p??ss??n vain is?n tulop?iv?n? sek? viime sunnuntaisella kirkkoretkell?. Muulloin se oli saanut olla naulassa siell? l?hell? katonrajaa. Tuoksuvat nisupullat ja l?hell? oleva juhannusjuhla huumasivat vilkkaan Heino-pojan niin, ett? h?n kiipesi omin lupinsa lakkia kurkottamaan, vaikka h?nen olikin m??r? saada se vasta huomenna p??h?ns?.

Tuo korea lakki oli kaikkien sisarusten ihailun esine ja uteliaina pys?htyiv?t he seuraamaan vanhimman veljens? yrityst?. Silloin tarttui Anttiinkin, Heinoa nuorempaan, vallaton juhannustuuli, ja kun Heino laskeusi saaliineen alas, tempasi Antti h?nelt? lakin, asetti sen omaan p??h?ns? ja l?hti livist?m??n ulos. Vihaisesti huudahtaen karkasi Heino h?nen j?lkeens?, mutta kaatoi samalla nurin nuorimman siskonsa, joka alkoi t?ytt? kurkkua parkua. H?mm?styneen? ja neuvotonna pys?htyi Heino ovelle, ja is?, joka juuri raapusteli korvalehden alla olevaa s?nke?, s?ps?hti ja sai poskeensa pienen haavan.

-- H?ts s-siin?! -- ?s?hti h?n ja alkoi suuttumistaan suuttua. H?n laski partaveitsen ikkunalle ja l?heni uhkaavana Heinoa, joka h?t?isesti p?lyi ymp?rilleen.

-- Peuhaatte siin?, ettei t?ss? saa partaansa ... -- murahti h?n k?he?sti, py?r?ytti Heinoa tukasta ja l?i sitten korvalle, niin ett? p?? kolahti ovenpieleen.

-- Ja mit? sin? sill? lakilla! -- tiuskasi h?n Antille, joka oli nolona palannut ovelle ja peloissaan katsoi veljens? kuritusta.

H?n otti lakin Antilta, k??nteli sit? hetken k?siss??n ja murisi:

-- Tuommoiset miehet eiv?t lakkia tarvitse! Panen sen niin, ettei...

H?n vaikeni ja etsi paikkaa, mihin k?tkisi lakin. Huomattuaan korkealla katonrajassa olevan nurkkakaapin, pisti h?n sen sinne, lukitsi oven ja palasi parranajoa jatkamaan.

Kun Ulrikki ja Miina olivat pukeutumistoimessa, saapui Maija-muori, ja Miina rupesi antamaan h?nelle ohjeita. Lopuksi lapsista puhuessaan sanoi h?n:

-- Kun noita mukuloita on niin paljon ja kaikki melkein saman kokoisia, niin ei kaikiste satu pitk??n aikaan huomaamaan, jos niist? joku olisi poissakin. Siit? asti kun tuo Antti-poika Rikun Amerikassa ollessa eksyi mets??n, on minulla ollut tapana joka ilta lukea ne, kun asetan niit? makuulle.

H?n kertoi sen hymyillen ja muorikin naurahti, ett? kyll?p?h?n sen tuollaisen lauman saa hyvinkin lukea, jos mieli saada se koossa pysym??n.

Kun Ulrikki ja Miina olivat jo ulkona taipaleelle l?hd?ss?, kuului nurkan takaa Heinon ??ni surkeana:

-- Is?-?, antakaa se lakki! Min? vain huomenna pit?isin sit? p??ss?ni.

Ulrikki pys?htyi ja katsahti taaksensa, mutta sanoi sitten matkaansa jatkaen:

-- Joutaapa olla siell? lukon takana, ett? opit ihmisiksi olemaan.

-- Is?-?, antakaa nyt! -- kuului viel? Heinon itkuksi hiukeneva ??ni, kun Ulrikki ja Miina katosivat jo puiden taakse.

Mutta kun Maija-muori hoputteli vanhempia lapsia hakemaan mets?st? koivun ja pihlajan lehvi?, joilla koristettaisiin tuvan sein?t juhannukseksi, tempasi Heinon juhannustuuli uudelleen valtoihinsa ja h?n unohti lakkihuolensa.

Ennen lehvien seinille ripustamista rupesi muori pesem??n tuvan lattiaa ja siksi aikaa h??ti h?n lapset pihalle. Siell? telmiess??n osuivat he navetan luona olevalle kaivolle ja silloin p?lk?hti Heinon p??h?n ruveta kaivon syvyytt? mittaamaan. H?n nousi kannelle, ty?nsi luukun syrj??n ja painoi alas vesikiulun, joka oli kiinnitetty pitk?n varren p??h?n. Kun kiulu kohtisuoraa alas painuessaan ?kki? t?yttyi vedell?, tempautui se alasp?in aivankuin joku siell? veden alla olisi sit? nyk?issyt. Heino uudisti useita kertoja saman tempun ja se oli h?nest? kovin hauskaa ja j?nnitt?v??.

Anttikin tahtoi koettaa samaa, mutta h?n oli varomattomampi ja p??sti varren k?dest??n. Se painui kannen alle ja kallistui sitte nojalleen kaivonpuitetta vasten. Samalla tuli muori vett? hakemaan, ajoi lapset pois ja huomatessaan kuinka kiulun oli k?ynyt, pauhasi ja paapatti h?n kovin, sill? nyt t?ytyi h?nen l?hte? talon kaivosta vett? hakemaan.

Kun tupa oli juhannusasussa: lattia pestyn?, lehv?t seinill? ja ikkunain pieliss?, ja kun aurinko paistoi jo hyvin vinosti, niin ett? soikulaiseksi venynyt per?ikkunan kuva ulottui halki lattian aina kynnykseen saakka, silloin alkoi muori h?tistell? y?levolle huostaansa uskottua levotonta lapsilaumaa. Ovinurkassa oli laaja, sein??n kiinni tehty s?nky, jossa kaikki kaksitoista lasta nukkuivat yhdess? riviss?, jalat lattiaan p?in.

-- No, y?puulle siin? joka sorkka ... kyll? se on jo aikakin! -- komenteli muori ja auttoi vaatteita nuorempien p??lt?.

Niin sai h?n heid?t vihdoin riviin asetetuksi ja levitti yhteisen peitteen heid?n ylleen. Itse rupesi h?n laittamaan tulelle juustokeittoa, jonka tuli kiehua koko y? ja olla aamulla valmis. Mutta tuon tuostakin vaati h?nen huomiotaan puoleensa vuoteessa vallitseva vilkas el?m?, kuiskutus, telmeily ja h??detyt naurunpurkaukset.

-- So, siunatkaapas nyt koreasti ja nukkukaa hyv?n s??n aikana, taikka min? ... -- ja uhkaustaan julki lausumatta k?vi muori oikomaan peitett?, joka siin? pienten jalkain vilskeess? liikehti ja poimuili kuin levoton vedenpinta.

Kesti hyv?n aikaa, ennenkuin lapset rivin nuoremmasta p??st? lukien alkoivat toinen toisensa j?lkeen haukotella pitk??n ja syv?sti sek? tavotella punaposkiselle p??lleen mieluisata nukkuma-asentoa hiest? l?mminneell? tyynyll?. Viimeksi olivat valveella rivin viimeiset, Antti ja Heino. Nen??n saakka vedetyn peitteen reunan alta seurasivat he nauravin silmin lihavan ja kankeajalkaisen kaitsijansa k?mpel?it? liikkeit? ja vet?en peitett? silmilleen purskahtivat tuon tuostakin vallattomaan yhteisnauruun.

-- Vai te siin? koko y?ksi rupeatte kuhertelemaan! Kyll? min? teid?t ... -- ja muori haki loukosta koivunoksan, riipi siit? lehdet pois ja pisti sen muurin rakoon antamaan suurempaa pontta h?nen uhkauksilleen.

Mutta se oli pikku veljeksist? kovin j?nnitt?v?? ja peitteen alta kuuluva hihitys todisti, etteiv?t he muorin uhkaavia varusteluja ottaneet kovinkaan vakavalta kannalta. Silloin rupesi muori jo syd?ntym??n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet