Read Ebook: Oukkari: Kertomus kansan elämästä by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1036 lines and 31956 words, and 21 pages

n toisenlaisilta kuin tuolla Kitsalassa. H?n sai muun v?en kanssa oikein p?yd?ss? sy?d?, eik? uunin pankolla j??nn?ksi?, niinkuin Kitsalassa. Illan tultua sai h?n panna pehmoseen ja l?mp?iseen vuoteesen maata --; niin, olipa t?m?kin toista kuin h?nen entisess? kodissaan, jossa ei h?nell? koskaan vakinaista makuusiaa ollut, vaan h?n sai k?yr?ht?? paljaan puun p??lle mihin nurkkaan milloinkin p??si, jotakin ryysy? k??r?styn? p??n alle. -- Sanalla sanoen: pojasta tuntui nyt kaiken haaran kautta niin hyv?lt?, ettei h?n tahtonut todeksikaan sit? uskoa ja samalla tuntui silt? kuin uuden el?m?n alku h?nelle koittaisi. -- Viimein vaipui h?n makeaan ja levolliseen uneen.

K?kel?n is?nt?v?ki oli itsekin monta kovaa kokenut. Hekin k?yhin? syntyneit?, olivat saaneet kokea melkein samaa kuin nuori Oukkarikin ja moni muu. Molemmin olivat he k?yhi? naimisiin menty?ns?, mutta he olivat terveet ja itseens? luottavat. Matti oli onnistunut saamaan keinotelluksi itselleen karun, mutta laajatiluksisen torpan maan. Ilomielin antoi maan-omistaja tuon hy?dytt?m?n maapalstan Matille kovia p?iv?t?it? vastaan. Monta surkeaa esimerkki? n?hty??n, kuinka moni torppari oli varomattomuutensa takia joutunut onnettomaksi maan-omistajan ahneuden t?hden, oli Matti varova kirjain teossa ja laitti ne niin vakaville pohjille, ettei maan-omistaja parhaalla tahdollaankaan voinut miss??n tapauksessa p??st? kaikkia h?nen hike??n sy?m??n.

Pahaa ilvett? ja mahtia pitiv?t ihmiset Matilla, kun h?n tuohon karuun korpeen rupesi tyhj?n? miehen? m?kki?ns? perustamaan, mutta n?ist? huoli Matti viisi, eik? h?n ensink??n pelj?nnyt, mitenk? siin? k?visi, teki ty?t? vaan.

Mutta suuriksipa k?viv?t ihmisten silm?t kymmenen vuoden kuluttua, kun Matti alkoi el?? kellitell? omistansa. Nyt oli heill? kymmenkunta lyps?v?? lehm??, pari hevosta ja viljaa sy?d? ja s??st??. -- Maan-omistaja kovin kadehti Matin toimeentuloa. Useat er?t koetti h?n jos jollakin syyll? saada torppaa pois tai lis?t? maksuja, vaan se ei ensink??n onnistunut, Matti kun oli edelt? p?in asiansa vakavalle kannalle perustanut.

Kun K?kel?iset olivat itsekin k?yhin? el?neet ja sitten tyhjin k?sin el?m?ns? alkaneet, eiv?t he ylpistyneet hyv?n toimeentulonsa vuoksi, eiv?tk? katsoneet kaikkian k?yhint?k??n ihmist? yl?n, vaan kokivat s??litellen lievennell? heid?n h?t??ns? ja puutoksiansa, mink? suinkin voivat.

N?yr?n? koki poika tehd? kaikki mit? h?nelle k?skettiin ja mihink? h?n suinkin kykeni. K?mpel?sti ja huonosti se k?vi ensim?lt? asian teko, kun h?n ei ollut muuhun tottunut kuin lasta liikuttamaan ja karjaa paimentamaan. Kuitenkaan eiv?t K?kel?iset tuskaantuneet pojan huonoon saattoon, vaan kokivat neuvoa ja ohjata h?nt? parhaan taitonsa ja ymm?rryksens? mukaan. --

Palkollisista pit?in kohtelivat K?kel?iset poikaa siivosti ja yst?v?llisesti. He eiv?t antaneet h?nelle yht??n halveksivaa ja moittivaa sanaa, vaan kaikki pitiv?t h?nt? niinkuin h?n olisi ollut oman perheen j?sen. T?m? oli pojasta ensim?lt? niin outoa, ettei h?n tiennyt, oliko h?n taivaassa vai maassa.

Ensim?inen k?sity?, jota poika sai ruveta tarentelemaan, oli nuotan kutominen. Kovin k?mpel?sti se k?vi ja silm?tkin tulivat juoksusilmi?. K?vip? usein niinkin, ett? j?i ottamattomia silmi?kin, ja n?it? saivat sitten tottuneemmat verkkomiehet korjailla. Uutterasti koki poika harjoitella t?t? uutta ty?n-laatua, vaikka tukalalta se tuntui, jopa niin tukalalta, ett? selk?kin tuntui kokoon k?mertyv?n ja hiki p??ll? valui. Viimein edistyi h?n niin paljon, ettei juoksusilmi? tullut, eik? ottamattomia silmi? j??nyt. Mutta oikein navakkaa verkkomiest? ei h?nest? koskaan tullut, kun ei ollut saanut siihen lapsuudesta pit?en harjoitella.

Muuta k?sity?t? ei poika saanut K?kel?ss?k??n opetella. Ei ollut K?kel?n ukko itsek??n mik??n mestari niiss? asioissa, vaikka kovaa ty?t? raatoi h?n niinkuin karhu. Sit? ja t?t? h?n kuitenkin kosasi, mutta l?yh??, t?rkyist? ja tavatonta tuli j?lki. Sent?hden katsoi ukko muidenkin k?sity?n tarpeen itsens? kannalta, luullen heid?nkin tulevan aikaan samalla opilla kuin h?n itsekin on tullut, eik? sen vuoksi suvainnut muidenkaan ryhtyv?n niin v?h?n tuottavaan ja ep?-onnistuneisiin yrityksiin. K?kel?ss? teetettiinkin kaikki talon kalut erityisill? mestareilla, ja piti ukko k?sity?t? erityisen? ammattina.

Kun sitten ruvettiin nuotan vetoon, oli poika niinkuin uudessa maailmassa. H?n sai olla muiden kanssa yhdysty?ss? ja he pitiv?t h?nt? vertaisenaan. H?nelle oli teetetty uudet saappaat, oikein uudesta nahasta -- noin paksunlaiset ja ne tuntuivat niin l?mpymilt? ja mukavilta. Niill? saatti astua veteenkin, eik? yht??n kastunut jalka, p?iv?n p??lle vaan v?h?n neentyiv?t, mutta ei yht??n palellut, vaikka oli syksyinen kylm? vesi. -- Tuntui niin hyv?lt? ja miehev?lt? --, melkein renki-Pekan veroiselta. -- Ja muikut ne niin sulisivat ja lipittiv?t nuotanper?ss?; n?ytti silt? kuin ne olisivat iloissaan ja lystiksens? lipisseet, vaikka peloissaanhan ne taisivat niin tehd?. Voi kuinka lysti niit? oli nuotanper?st? vakkaan panna ja siell?kin ne viel? hyppeliv?t ja lipisiv?t.

Jouluksi sai poika uudet vaatteet ja nyt h?n oli mielest?ns? kohta aikamies -- melkein muiden veroinen... Tuntui silt? kuin h?nest? tulisi ihminen.

Kumma kyll?, ei kukaan K?kel?isist? ollut muistanut pit?? mit??n lukua pojan lukemisesta. T?m? seikka pisti ukon p??h?n joulu-iltana. H?n oikein s?ik?hti t?m?n seikan muistaissaan.

"Mitenk?s se onkaan -- tuota noin. Osaatko sin? lukea ensink??n?" kysyi ukko pojalta yht'?kki?.

Poikakin s?ik?hti noin ?kkin?isest? kysymyksest? ja ei kerinnyt siihen niin pian vastaamaan.

"H?h -- vai?"

"Kyll?h?n tuota v?h?n."

"V?h?nk? vaan -- -- niink?? Noin ison pojan pit?isi osata jo paljon... Kumma kun en tuota ennen ole ... -- annas koetan," sanoi ukko ja sivalsi Uuden testamentin p?yd?lt?.

"Noh, tuosta noin," sanoi ukko, osoittaen sormellansa ensim?ist? kohtaa, mik? sattui eteen aukenemaan.

"Ja -- min? -- kaikene -- tavarani -- kulutane -- k?yh?ine -- ravinnoksi," tankkasi ukko edell?, kun ei poika niin rivoon kerennyt.

"Ei se niin ole."

"H?h -- kuinkas?"

Poika luki solkeensa useita v?rsyj?.

"Mit?? Oletpa pianaikaa parempi kuin min? itse -- osaatko ulkoakin? sanoi ukko ihmetellen.

"Osaahan tuota."

"Mihin asti?"

"Kirjani yli."

"Ovatpa ne Kitsalaiset opettaneet sinut kuitenkin hyv?sti kirjalle...; ovathan he kelpo ihmisi?," p??tteli ukko.

"Ei minua Kitsalaiset ole opettaneet."

"Kukas sitten?"

"?iti-vainaja; sitten olen itsekseni paimenessa ollessani lukenut," sanoi poika ja vesikierteet nousivat h?nen silmiins?.

"Sen parempi sinulle. Tulevana vuonna rippikouluun -- -- -- Saat olla meill? niin kauvan kuin haluttaa," arveli ukko hyvill??n.

Yh? edelleen.

Vuosia on kulunut. Juho Oukkari ei ole en??n poikanen vaan aikainen mies. Leve?-hartiainen, lyhyenl?nt?, tanakka mies on h?n. Kaikki pienuudesta pit?en kohdanneet puutokset ja k?rsimiset eiv?t olleet voineet turhaksi tehd? h?nen kehkeentymist?ns?.

Oukkari ei ole en??n K?kel?ss?. Siin? on h?n ollut yhteenkolmatta ik?vuoteensa asti. Siin? oli h?n k?ynyt kunnialla rippikoulun, siin? kasonnut mieheksi ja saanut luottamusta, arvoa ja kunnioitusta. Hyv? ja yst?v?llinen v?li oli koko ajan vallinnut K?kel?isten ja Oukkarin v?lill?; ei ainuttakaan harkkasanaa oltu koko sill? pitk?ll? ajalla vaihdettu. Alusta alkain oli h?nen vaatteistansa pidetty hyv?? huolta, niin ett? h?nell? aina oli ehyet, terveet, puhtaat ja l?mpym?t verhot. Rahapalkkaakin h?nelle maksettiin viimeiselt? hyv?sest??n ja se tuntui Oukkarista joltakin.

Er??n? kertana tuli K?kel??n R?m?l?n is?nt?.

"Mink?lainen on tuo Oukkari-vainajan poika?" kysyi h?n K?kel?iselt?.

"Mit? parasta olla saattaa," vastasi K?kel?inen.

"Mutta Kitsalan is?nt? sanoi, ettei h?nest? tule ik?n? ihmist?.

"Hym! Mit? Kitsalaisista. Ket? he juuri ihmisen? pit?v?t, paitsi itse??n? -- H?nest? on tullut jo ihminen, ja kelvos on tullutkin," vakuutti ukko.

"Viel?k? teid?n haluttaa h?nt? pit??? Ottaisin h?net rengiksi."

"No, kyll?h?n tuota --. Mutta olenhan ajatellut, ett? tulisimme aikaan poikasemmallakin, mutta miten voisimme erota," sanoi K?kel?inen.

"No, mutta ellette te h?nt? en??n niin v?ltt?m?tt?m?sti tarvitse, niin min? koetan saada h?net rengikseni. Min? maksan hyv?n palkan, sill? olen min?kin luullut huomanneeni h?net kelpo pojaksi."

Oukkari kutsuttiin saapuville.

"Mit? sanot? R?m?l? tahtoo sinua rengikseen," sanoi K?kel?inen pojan tultua.

Poika s?ps?hti, sill? mit??n semmoista ei h?n ollut odottanut.

"Mit? sanot?" kysyi ukko toisen kerran, kun poika ei vastannut ensim?iseen kysymykseen.

"No, ettek? te sitten en??n...? Min? luulin, ett? te viel?..." sanoi poika punastellen.

"Enh?n min? sinua ... mutta kun tulisimme poikasella toimeen... Eik?h?n sinua v?h?ll? palkalla ilke?, niin..." sanoi K?kel?n ukko h?myillen.

"Kun te ette en??n, niin kyll? kaiketi min?," sanoi nuori Oukkari ujosti.

"Niin, rupea vaan meille, min? maksan hyv?n palkan. -- Kyll? meill?kin on ty?t? ja ruokaa," sanoi R?m?l?inen.

H?n esitteli Oukkarille, mit? h?n antaisi palkkaa ja kysyi, olisiko h?n siihen tyytyv?inen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet