Read Ebook: Oukkari: Kertomus kansan elämästä by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1036 lines and 31956 words, and 21 pages

H?n esitteli Oukkarille, mit? h?n antaisi palkkaa ja kysyi, olisiko h?n siihen tyytyv?inen.

"Onhan sit? siin? liiaksikin," sanoi nuorukainen, katsettaankaan lattiasta kohottamatta.

Kun sitten muutto-aika tuli, t?ytyi h?nen muuttaa R?m?l??n. Vaikealta se tuntui, sill? olihan K?kel?n is?nt? ja em?nt? olleet h?nelle niinkuin toinen is? ja ?iti, ja muu v?ki niinkuin veljet ja sisaret. Vesiss? silmin j?tteli h?n kaikki hyv?sti ja l?hti astelemaan R?m?l?? kohden.

Nyt oli Oukkari alhaisesta tilastaan kohonnut rengiksi, oikein isopalkkaiseksi rengiksi. Tuo yhteiskunnan liika, joka oli ollut tarpeettomana rasituksena ja vaivallisena kuormana useankin mielest?, oli kuitenkin siit? huolimatta k?ynyt semmoiseksi kaluksi, ett? h?nt? voitiin nyt edullisesti k?ytt??.

Juho itsek??n ei ollut huomaamatta t?t? ylennyst??n. "Olenhan nyt jo niinkuin muutkin ihmiset, vaikkeiv?t sanoneet minusta ihmist? tulevan -- -- ainakin renki-Pekan veroinen ... jos en v?h?n parempikin ... eih?n h?nell? niin isoa palkkaakaan ... olenhan rippikoulun k?ynyt mies ja ensikerrallapa tuota p??si, hyvinp? p??sikin, etunen?ss? vaan, vaikka hyv?tkin k?yv?t useita vuosia... Kitsalan Kallekin kahdesti," mietti Juho itseksens? ja kummaili itsekin, kun h?nest?kin tuli semmoinen ihminen, jota tarvitaan.

R?m?l? oli varakas talo. Is?nt? ja em?nt? olivat hyv?n luontoisia ja niit? harvinaisia rikkaita ihmisi?, jotka pit?v?t ty?miest?kin ihmisen? ja antavat heille arvoa. T?m?n t?hden ei Juhosta paikkojen vaihdos tuntunut niin pahalta kuin h?n pelk?si. Kuitenkin oli h?nell? ensim?lt? ik?v? K?kel??n ja sen vuoksi k?vikin h?n siell? niin usein kuin tilaisuus salli. Pian perehtyi h?n kuitenkin uuteen kotiinsa.

Vaikka Juho olikin jo n?in nuorena saanut luottamusta, ja sai suuremman palkan kuin moni muu, ei h?n ollut kuitenkaan mik??n monipuolinen mies. Kun h?n ei ollut nuoruudessaan saanut mink??nlaista ohjausta ja oppia mink??nlaiseen teollisuuteen, eip? viel? saanut itsekseenk??n harjoitella siihen, j?i h?n t?ker?ksi, niinkuin moni muukin, ja niin oli kun olikin h?nell? "peukalo keskell? k?mment?". Kuitenkin oli h?n nyt mies, omatakeinen mies, ja t?m?n voimasta oli h?n hankkinut itsellens? tuon jo poikasesta pit?in niin kovin halutun puukon, sill? eih?n kuka voinut h?nt? sit? itsellens? hankkimasta est??.

Niin teki Oukkari, mutta mit?p? siit? oli en??n hyv??. Salaa muilta, aivan yp? yksin?ns?, koetteli h?n vuolta jykerrell? ja valmistella yht? ja toista kaluntapaista, sill? tunsipa h?n viel? nytkin itsess?ns? jonkunlaista puutetta siin? suhteessa ja samassa halua jotakin opetella. Mutta "ruuna" aina vaan tuli, yritti h?n viel? mit? yrittikin. N?it? yrityksi??n ei h?n tuonutkaan koskaan muiden n?k??n, vaan s?rki ne palasiksi, ja niin ne meniv?t samaa tiet? kuin syntyneetkin olivat.

N?in tavoin supistui Juhon puukon virka p?retten kiskomiseen ja vitsojen karsimiseen. Ennest??n jo tied?mme, ett? h?n oli jonkunlainen verkon kutoja. Ja kun viel? lis??mme, ett? h?n oli oppinut lis?ksi nuotan tiheimm?ss? perukassa tekem??n silm?n yhdell? pistolla -- joka taito oli hyvinkin tarpeellinen, kun ei t?pel? sormen p?? mahtunut pieneen silm??n -- niin ovat kaikki k?sity?t luetellut, mit? Oukkari-poika kykeni tekem??n. -- -- Eip? viel? aivan kaikki, sill? Kitsalasta paimenessa kulkiessaan oli h?n oppinut tekem??n hyvi? tuohisia.

Mutta vaikka Juho olikin n?in t?ker? k?sity?n tekij?, raatoi h?n isoa ty?t? kahden edest?. Kun h?n p??si kovan ty?n rintamaan, kas silloin oli h?n oikeassa elementiss??n. Siin? h?n raatoi kuin karhu, hellitt?m?tt? ja helpottamatta v?h??k??n, oli paikka kova tai pehme?. Poissa piti silloin olla keppamiesten. Aamusta varhain, illasta my?h??n, myllehti h?n yht? ahkerasti ja samoin teki h?n, oli yksin tai kaksin, joukossa taikka itsekseen. Ei h?nt? tarvinnut nukittaa eik? nakittaa, vaan h?n teki aina yht? uutterasti, olipa asiat miten olivat; ty? oli vaan h?nen k?skij?ns?. -- Niin, kelpasipa R?m?l?isen semmoista renki? pit??.

T?m? olikin R?m?l?n is?nn?n mielest? p??-asia, sill? eip? koko pit?j?ss? harrastettu eik? harjoiteltu yleiseen k?sity?n tekoa.

Juho ei ollut mik??n mallikas miesk??n, niinkuin ennest??n tied?mme. P??lle p??tteeksi oli h?nell? niin leve?t k?mmenet, ett? kun h?n puristi vanhan virsikirjan pitk?n painoksen kouraansa, ei sit? n?kynyt eik? kuulunut.

Kun h?n oli pienuudesta pit?in oppinut yll?ns? pit?m??n tavattoman suuria aikamiesten vanhoja mekkoja, oli h?n siihen niin tottunut, etteiv?t parhaankokoisetkaan vaatteet ottaneet h?nt? aikaisenakaan oikein seuratakseen. Ne n?yttiv?t olevan ik??nkuin Juhon vieress?, ei erin kaukana, mutta ei oikein l?hell?k??n. Aina ne n?yttiv?t vaan h?nest? erilleen pyrkiv?n, eik? h?n huolinut niit? suurin kohennella. Tavasta h?n kuitenkin rinnuksista riuhtasi takkiansa l?hemm?ksi, kun se kovin kaukana miehest? avonaisena reuhotti ja kohautti molemmin k?sin housujansa, kun ne kovin alas valuivat. Paidankaulus se ei koskaan ollut huivin alla, vaan huivi oli paljaalla kaulalla, niinkuin mik?kin vanne, joka on pantu jonkun p?lkyn p??h?n, est?m??n sen hajoamista. Keng?tkin ne tahtoivat olla l?nt?ss? milloin yhdelle, kulloin toiselle puolelle.

Niinkuin arvata sopii, ei Oukkari ollut kaiken t?m?n t?hden mik??n tytt?jen hempukka. Eik?p? Juhokaan heist? n?ytt?nyt piittaavan niin mit??n, eleli ja oleili vaan itseksens? omaa el?m??ns?, niinkuin tytt?j? ei olisi olemassakaan.

Kyl?n kulkija ei Juho ensink??n ollut. Se ei tullut kysymykseenk??n ett? h?n olisi y?ll? kyli? kulkenut, sill? sit? ei h?n koskaan tehnyt. Mutta p?ivill?k??n ei h?n halunnut kodistansa mihink??n liikkua, tilaisuudenkaan tarjoutuessa. Pyh?p?iv?tkin istui h?n tavallisesti kotona, lueskellen ahkerasti raamattua, virsikirjaa ja muita kirjoja. Nuorten hommista, puuhista ja leikeist? ei h?n v?litt?nyt suurin mit??n, mutta kun he kisapaikaksensa valitsivat R?m?l?n taloa l?hell? olevan tasaisen hiekkanummen ja kokoontuivat siihen iloansa pit?m??n, pist?ysi Juhokin toisinansa sinne. Ei h?n kuitenkaan osaa ottanut toisien iloon, seisoi vaan ullankanteella ja katseli heid?n iloaan. Kun sitten sattui miellytt?v? ja riehakka kohtaus, vet?ysi Juhonkin suu nauruun, mutta ??neens? se ei koskaan p??ssyt.

Sattuipa sitten niin, ett? er??n? kes?isen? pyh?-iltana Kitsalankin pojat tulivat R?m?l?n luona oleviin nuorten kisoihin; Oukkari sattui my?s olemaan siell?. Toisten siin? remutessa, sattui Kalle vihdoin huomaamaan Juhon.

"Kas vaan! Eik? totta viek??n meid?n istukas-Jussikin ole t??ll? ... eip? olisi uskonut," r?yh?hti Kalle, k?vellen samassa Juhon luo ja potkasten h?nt? kintuille.

Paheksumisen nurinaa rupesi kuulumaan joukosta.

Juhon ahavoitunut leve? naama lensi entist?kin punaisemmaksi. H?nen huulensa v?r?hteliv?t ja kaikki luulivat, ett? h?n ankarasti kostaa tuon julkean h?vytt?myyden.

"Min? en ole en??n teid?n istukkaanne, enk? teid?n kiusattavanne ja potkittavanne; ne ajat ovat menneet. -- Voisin ehk? kostaa tuon h?vytt?myytesi, mutta min? en tahdo," sanoi Juho vaan s?vyis?sti.

H?n oli oppinut hillitsem??n itsens?.

Kaikki kummastelivat Juhon mielen malttia ja tyyneytt? noin sokaisevassa kohtauksessa. Heid?n kunniantuntonsa tuli loukatuksi tuon Kallen h?vytt?myyden t?hden niin, ett? he rupesivat yksist? neuvoin h?v?isem??n Kallea ja t?m? k?vi viimein niin ankaraksi, ett? Kitsalan pojat katsoivat parhaaksi p?tki? s??riins?.

Kun sitten palkollisten pestuu-aika taasen tuli, kutsui is?nt? Juhon kamariinsa.

"Mitenk? se on, Juho, viel?k? haluat olla meill? renkin??" kysyi is?nt?.

"Kyll?h?n tuota -- ... mit?p? se hyppelem?ll?k??n paranee."

"Kuinkas sen palkan kanssa on?"

"Kyll? sit? siin? on, mit? minulla nyt on ollut," sanoi Juho lakkiaan py?ritellen.

Sill? ne olivat kaupat tehty, eik? siit? sen enemp?? puhuttu. Ja niin kauvan kuin Juho R?m?l?ss? oli, ei niist? rengin-kaupoista piitattu yht??n mit??n. Is?nt? ei pyyt?nyt ei koskenut Juhoa, eik? Juho kysynyt, saako h?n olla viel? talossa tahi ei. Kun palkan makson aika tuli, maksoi is?nt? palkan ja siihen oli Juho tyytyv?inen. Sitten oli h?n edelleenkin R?m?l?ss? niinkuin kotonaan ainakin.

Er??n? vuonna koetti er?s talon is?nt? saada Juhon rengikseen, luvaten viel? isomman palkan kuin h?nell? R?m?l?st? oli.

"Kyll? siin? on palkkaa minun laiselleni miehelle, enk? min? l?hde t?st? talosta pois," sanoi Juho ja siihen se asia j?i.

T?mm?ist? el?m?? el?nyt, t?mm?ist? aikaa viett?nyt oli Juho R?m?l?ss? jo yhdeks?n vuotta ja sen enemp?? ei oltu koskaan kysytty ei k?sketty. Yht? yht?kaikkinen oli Juho koko ajan tytt?l?ille kuin muullekin maailman humulle; oli niinkuin h?n olisi katkeroitunut jostakin syyst? maailman menoa vastaan.

Mutta kaikella on rajansa. Tulipa Juhon kymmenenten? palvelusvuotena R?m?l??n uusi piika, tuolta toisesta N?tkin?n kyl?st?; Riettuksi h?nt? kutsuttiin. H?n oli tuommoinen luja j?ss?kk?, joka ei v?h?st? kummasta rutistunut korviansa riputtamaan, eik? vaivojansa valittamaan. Leve?- ja punaposkisena, lyhyt ja paksuvartaloisena raatoi h?n paksuilla k?sivarsillansa kaiket p?iv?t mit? raskaampia maant?it?, kertaakaan uupumatta ja nurkumatta.

Heti kun Riettu R?m?l??n tuli, huomasi h?n, ettei Jussi ole Pekkoja pahempi. V?h?t huoli h?n siit?, etteiv?t Juhon vaatteet tahtoneet seurata miest?, jos ei paidankaulus pysynyt huivin alla ja jos eiv?t keng?nkannat olleet aina niin suorassa; ne olivat pikku asioita h?nen mielest??n, sill? Riettu katseli, mink?lainen h?n oli ty?nrinnassa; samasia t?ht?ili Juhokin Rietusta. -- Oli miten oli, mutta he eiv?t katselleet huonoilla silmill? toisiansa, eik? Juhosta Rietun paksu vartalokaan n?ytt?nyt milt??n muulta kuin semmoiselta, jommoisen sen ollakin pit??.

Kuitenkaan n?m?t eiv?t tulleet milloinkaan muiden n?kyviin, sill? kumpikin heist? oli olevinaan, niinkuin ei mit??n olisi.

Vaikka niin oli, viihtyiv?t he kuitenkin aivan hyvin, silloin kuin he yksiss? olivat. Oliko heist? toinen tahi toinen poissa joltakin ty?paikalta, tunsi siell? ollut syd?mess??n salaista kaihoa ja ik?v??. Ei ollut oikein selvill?, mit? se oli, mutta painoi se vaan mielt? niin oudosti ja syd?n-alassa tuntui niin somalta. -- Ja Riettu se kohteli Juhoa niin yst?v?llisesti ja miellytt?v?sti. Ei h?n koskaan halveksijan lailla pisteli??sti Juholle puhunut, vaan aina h?nen puheensa oli jonkunmoista kunnioitusta ja my?t?tuntoisuutta Juhoa kohtaan.

T?mm?isess? my?t?tuntoisuudessa kului aikaa toista vuotta. T?ll?v?lin oli kuitenkin jotakin muidenkin silmiin pist?v?? ilmi tullut. Ei oltu, nimitt?in, koskaan n?hty, ett? Juho olisi kenenk??n muun piian kengist? pit?nyt semmoista huolta kuin Rietun. Joka ilta kuin Riettu riisui jalkansa, tarkasteli Juho, olivatko keng?t rikki tai tervan puutteessa. Molemmissa tapauksissa korjasi Juho puutteen ja ehyen? ja t?ydess? voimassa l?ysi Riettu kenk?ns? aamusilla yl?snoustuansa uunin pankolta. Samoin olivat asiat p?invastaisessa tapauksessakin, sill? eip? Juhollakaan ollut nyt koskaan rikkin?isi? vaatteita, vaan erin?isell? huolella olivat ne aina eheiksi paikatut. Ketk? n?it? kaikkia tekiv?t, ei Juhon ja Rietun mielest? ollut olevinaan ensink??n selvill?, vaikka muut kaikki sen ?lysiv?t, ja kuitenkin Juho ja Riettu sen parhaiten tiesiv?t.

T?ll? menolla kului aikaa pari vuotta.

Er??n? pyh?-iltana sattui niin, ett? kaikki muu v?ki luisti pois, mik? mihinkin, ja Juho ja Riettu j?iv?t kahden huoneesen.

"On nyt niin l?mmin ja kaunis ilma," aloitteli Riettu.

"Niin on, mutta onhan nyt kaunein kes?kin," sanoi Juho, katsellen h?peillen ulos ikkunasta.

"Kaikki ovat menneet kyl??n, tai mihin lienev?t menneet," jatkoi Riettu.

"Paitsi me," j?m?ytti Juho.

"Niin, paitsi me ... meh?n olemme t??ll? kotona, vaikka kaikki muut ovat menneet. Ja se on kumma: ei minun haluta menn? mihink??n," jatkoi Riettu.

"Eik? minunkaan."

"Se on kummallista -- -- ... miksi me molemmat, sin? ja min?, olemme niin yhdenlaisia...; oikein minusta on kumma! -- -- ettei haluta kyl??nk??n," tuumaili Riettu.

"Niink?h?n."

"Niinp? se on," sanoi Riettu v?h?n kylmentyneen? Juhon yht?kaikkisuudesta, joka yh? vaan katseli ulos akkunasta.

Seurasi pitk? ??nett?myys ja Juho naputteli sill? v?lin sormellaan akkuna-ruutua.

"Mitenk? on, Riettu, k?visik?h?n se...?" sanoi Juho viimein ja k??ntyi Riettuun p?in.

"Miks'ei se k?visi," sanoi Riettu, mutta h?n k?vi entist? punaisemmaksi. -- -- --

Seuraavana pyh?n? tuli Juho aamulla varhain is?nn?n kamariin.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet