Read Ebook: Turun linnassa: Kertomus Juhana-herttuan ajoilta by Lindman Volmar Gr Nlund Berndt Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 297 lines and 14546 words, and 6 pages

TURUN LINNASSA

Kertomus Juhana-Herttuan ajoilta

Kirj.

Suomensi B. G.

Helsingiss? , K. E. Holm'in kustannuksella.

Hufvudstadsbladetin uudessa kirjapainossa.

SIS?LT?:

Myrsky merell?.

Oltiin joulun edell? 1562.

Tuima pohjatuuli ajeli Suomenlahden vaahtop?isi? aaltoja korkealle, vihellys kuului sen pienen laivaston mastoissa ja k?ysiss?, joka pime?n? joulukuun aamuna taisteli hurjan taistelun myrskyn ja rajuilman kanssa. Jo monet kerrat oli laivastolla ep?ilty saapumisesta ik?v?idylle Suomen rannalle, sill? uusia vastuksia oli yh? edelleen itsepintaisesti ilmestynyt eteen. Marraskuun 30 p?iv?n? oli mit? valoisimmilla toiveilla l?hdetty Vironmaan rannasta, sill? my?h?isest? vuodenajasta huolimatta lupasivat silloinen kaunis ilma ja my?t?inen tuuli nopean ylimenon; mutta palan matkan p??ss? keikkuvilla aalloilla muuttuivat valoisat toiveet pian, ja kaksi vuorokautta oli jo toivottomasti taisteltu elementtien raivoa vastaan.

Synkk?mielisen? ja ryppyisell? otsalla kyseli Juhana-herttua tuon tuostakin, hetkien hitaasti vieriess?, miehist?lt? laivalla "Ursus Finlandicus", joka kulki etumaisena, jos ei herttuakuntansa ??riviivoja jo n?kynyt et??ll?, mutta yh? edelleen olivat vastaukset yht? masentavia ja yh? levottomimmiksi tulivat k?mpel?t laivastolla matkustajat, jotka vapisevalla syd?mell? jo puoleksi kangistuneina yh? kovenevasta talvipakkaisesta katselivat vastaisuutta mit? pime?mm?ss? valossa. J?tettyin? mietint?ihins? melkein tuskallisesti odotellessaan parempain aikain koittamista muistelivat he menneilt? ajoilta jokaista ep?suotuista tapausta, ja asettaen ne sen rinnalle mik? mit? el?v?mm?sti tapahtui heid?n silm?ins? edess?, her?ttiv?t he kaikki kummitukset salaisista pesist??n. Keih?isill? ollessa h?iden aikana Vilnassa oli ratsastajia haavoitettu ja hevosia kaatunut -- my?skin ne ennustaen tulevia onnettomuuksia.

Herttuatar, yht? kaunis kun harrastunut katolilaiseen uskontoonsa, oli tehnyt mit? voi rauhoittaakseen levottomia neitoja. H?nen kehoituksestaan olivat he Jumalan ?idin tyk? koroittaneet kumminkin tusinan "ave Mari'oita" ja rukoilleet rukousnauhansa loppuun joka p?iv?, mutta heid?n rukouksiansa ei kuultu ja sit? rauhaa, jota niiden kautta toivoivat saavansa, ei saapunut, vaan oli sen sijaan viimeinenkin toivon kipin? jo aikoja sitten sammunut.

Vihdoin aamupuolla p?iv?? joulukuun 3 p?iv?n? heikkeni myrsky v?h?n ja se lumituisku, joka pitk?t, tuskalliset tunnit oli peitt?nyt kaiken n?k?-alan, taukosi. Sanomattomalla riemulla tervehdittiin laivastolla esiintyv?n auringon kullankeltaisia s?teit?, jotka kimellyksell??n antoivat omituisen, synkk?mielisesti ihanan kauneuden vaahtoisen meren ??rett?m?lle ulapalle.

Mutta viel? oli tuuli niin kova, ett? tuskin voitiin panna mit??n toivoa vaivaloisen matkan onnellisesta lopusta. Pelko, ett? viimeisin? kauheina p?ivin? oli poikettu t?ydellisesti pois oikealta uralta muuttui my?s yh? enemm?n todeksi. Viel? muutaman tunnin levottoman odotuksen j?lkeen n?htiin ensim?iset, heikot ??ripiirteet maasta siint?v?n et??ll?, taas uudelleen suloisen kajastuksen tavalla kadotakseen pimeyteen. Auringon yst?v?llinen levy ei my?sk??n voinut kauvan pit?? itse?ns? n?kyviss?, ennenkuin uudet pilvet tulivat ja peittiv?t sen l?pitunkeemattomalla peitteell??n.

Kuljettiin hurmaavaa vauhtia, vaikk'ei likimainkaan kaikkia purjeita ollut levitetty. Uudelleen tulivat ik?v?idyt ??riviivat esiin et??ll?, ne muodostuivat v?hitellen l?heneviksi vuoriksi ja kallioiksi, joiden harjuilla kitukasvuiset m?nnyt ja kuuset vallitsivat. Jo ohjattiin ensim?isen karin sivu, jonka rantakivi? vastaan raskaat aallot kykeniv?t ly?m??n tuskin jalkaa korkeammalle; niemi seurasi niemen per??n, mets?t tulivat yh? tihe?mmiksi ja korkeimmiksi -- mutta Turun linnan tornihuippuja ei tullut n?kyviin -- -- -- havaittiin nyt, mit? jo kauvan oli arveltu, ett? oli tultu aivan toisille seuduille kun mit? alkuaan oli tarkoitettu.

Turvapaikka maalla.

H?mm?stys L?nsi-Uudenmaan pieness? pappilassa ei suinkaan ollut v?h?inen, kun sanansaattaja joulukuun 3 p?iv?n? p?iv?ll? tuli ilmoituksella, ett? laivasto oli k?ynyt ankkuriin sel?ll? sen edess? ja ett? lipusta er??ss? isomastossa selv?sti voi p??tt?? korkeita vieraita olevan laivastolla.

Hiljainen Eskil Isaeus par'aikaa puolisoineen s?i yksinkertaisen p?iv?llisateriansa, kun ensim?iset huhut t?st? saapuivat t?nne, ja h?n oli tuskin ehtinyt kiitt?? ruoan edest? ennenkun ratsu jo saapui pihalle ja ilmoitti ett? h?nen herttuallinen armonsa halusi saada tarpeellisia ajopeli? viem??n saapunutta korkeata pariskuntaa ja hoviv?ke? Turun linnaan. H?din tullen tyydyttiin kun p??stiin katon alle, koska pime? pian oli tulossa. Raivoavassa myrskyss? ja sumussa oli yli purjehtiessa kuljettu harhaan ja sent?hden t?ytyi nyt koettaa maatiet? p??st? matkan perille, sill? ei en?? haluttanut menn? koettelemaan meren ankaruutta niin levottomana vuodenaikana.

Vanha prelati oli hetken kuunnellut vaimonsa selityksi? mit??n virkkaamatta, sill? t?m?n kautta vietiin t?m? toivomus huoneen is?nn?lle ja perheen p??lle, mutta v?hitellen havaittiin laskujen h?nen otsallaan saavan tavallista uhkaavamman luonteen ja k?det ristiss? rinnallaan lausui h?n tuimasti:

-- Minun asuntoni on rauhan asunto; omatuntoni kielt?? minua palvelemasta valtakunnan vihollisia.

-- Ja sin? luulet siis, ett? tyydyt??n t?h?n vastaukseen? Muista mink? vaaran kielto saattaisi meid?n huoneellemme -- -- --

-- Min? olen Herran sotilas, keskeytti pappi, enk? pelk?? mit??n ihmisten juonia, tehdess?ni mik? oikein on.

-- Mutta kuule Eskil toisten t?hden, jotka muuten saavat k?rsi? sinun vihastasi herttuata kohtaan, jatkoi vaimo taivuttaakseen miest??n.

Kauvan seisoi h?n, miettien vaimonsa viimeisi? sanoja, sitte lausui h?n lempeemmin:

-- Heid?n t?htens?, sin? olet oikeassa, Elisabeth, anna siis valjastaa; mutta meid?n ainoalla ajopelill?mme ei pitk?lle p??st?. Anna sent?hden sanoa korkealle herrasv?elle, ett? minun huoneeni saa olla avoinna heille kunnes ehtiv?t ryhtym??n enempiin toimiin Turunmatkaa varten.

Talvi-illan varjot olivat jo peitt?neet seudun l?pin?kym?tt?m?ll? pimeydell?; ainoastaan siell? t??ll? n?htiin valkoisia kinoksia pilkottavan, ja t?htikirkas avaruus oli majesteetillisen? ymp?r?iv?n hiljaisuuden yli. Mutta rauhallisessa maapappilassa oli h??rin?? ja py?rin?? ja vilkkaasti leimuavat valkiat houkuttelivat kaikki ymp?rilleen. Hoviv?kik??n ei laiminly?nyt virkistytt?? vilusta ja v?symyksest? kankeita j?seni??n sek? l?mmitt?v?n lieden ??ress? ett? virvottimilla, joita runsaasti oli tarjona. Viini juoksi virtoina ja helin?ss? ja h?lin?ss?, laulain ja jutustellen, iloittiin siit?, ett? vihdoin viimein oli saavuttu kovalle maalle -- kunnes uni voitti kaikki ja sulki heid?n yst?v?lliseen syliins?.

Herttuatar enn?tti kaikkialle ja kaikkein kanssa ja se vaatimaton rakkaus, mill? h?n nyt niinkuin ainakin kohteli kaikkia palvelijoitaan, vaikutti aivan virkist?v?sti heihin niiden kaikkien synkkien vastaisuuden toiveiden aikana mit? jo saapuessaan heille vieraasen maahan kantoivat tyk?n??n. Juhana-herttuankin monesti synkille kasvoille loi h?n katseellaan iloisen loisteen tahi saattoi h?nen syd?mens? sykkim??n kovemmin jollakin yst?v?llisell? hyv?ilyll? tahi kehoittavalla sanalla.

Jo harmaap?inen pastoorinrouva hoiti my?s em?nn?n velvollisuuksiaan kiitett?v?ll? tarkkuudella; varhain aamusta my?h?iseen iltaan n?htiin h?n h??riv?n toimissa loistavan komeuden keskell?, aivan kun ei mik??n talvi viel? olisi riipottanut luntansa h?nen kiehkuroihinsa eik? vanhuus ja v?symys painaisi h?nt?.

Miehens? sit? vastoin vaarinotti, helposti ymm?rrett?vist? syist?, mit? varovamman k?yt?ksen vastentahtoisia vieraita kohtaan, vaikka h?nkin oli olevinaan itse kohteliaisuus ja n?yr? alamainen, kun niin vaadittiin. Mutta mieless??n pyysi h?n korkeimmalta anteeksi rikosta, jonka piti tehneens? sek? kuningastaan ett? sit? seurakuntaa vastaan, jonka paimeneksi oli pantu, palvelemalla t?t? suuren Kustaa Vaasan, h?nen mielest??n sukuansa halventavaa poikaa.

Pappilassa ei kuitenkaan viivytty kauvan. Seuraavana p?iv?n? saapui jo nimitt?in joukko kelvollisia ajopeli? ja tuhatluku ratsuja, jolloin matkaa jatkettiin Raaseporiin. V?h? sen j?lkeen purjehti my?s laivasto Turkuun.

Raaseporissa.

Raaseporissa oleskellessa vietettiin aika mit? huolettomammalla tavalla. Herttua koetti aina olla niin kekseli?s kun mahdollista, tehd?kseen olon hauskaksi ja hupaiseksi nuorelle puolisolleen ja seuralaisilleen. My?s v?est?n annettiin ahkeraan ottaa osaa n?ihin moniin huvituksiin tahi itse panna toimeen itselleen huveja, ja mielihalulla katselivat kaikki, aina herttuaan saakka, n?it?.

Varhain er??n? iltana, noin pari viikkoa siit?, kun saavuttiin Suomeen, istuttiin taas alhaalla avarassa seurustelusalissa katsellen niit? hyppyj? ja leikkej?, joita alhaisempi hoviv?ki pani toimeen niiden sotilaiden kanssa, mitk? v?h? ennen olivat saapuneet t?nne Turusta vahvistaakseen vartiav?ke?.

Ilo oli yleinen ja muutamat hovineideist?kin eksyiv?t tanssin py?reihin herttuattarensa suureksi huviksi. Herttua itse oli edellisen? p?iv?n? matkustanut Turun linnaan valmistamaan herttuallisen puolisonsa juhlallista vastaanottoa.

N?ist? neideist? huomattiin eritt?in yksi, Zaida Barinsky, joka kauniilla ulkomuodollaan ja haaveksivalla katseellaan suurissa mustissa silmiss??n her?tti kaikkein huomion. H?n oli syntynyt Puolassa k?yhist? vanhemmista, mutta oli harvinaisen kauneutensa ja tavattomain luonnonlahjainsa t?hden jo aikaisin otettu hoviin, ja oli nyt yksi herttuattaren uskotuista. T?m? suosio oli tosin alussa saattanut h?nen naiskumppaninsa hyvin paljon kadehtimaan h?nt?, mutta vaatimattomuudellaan oli h?n pian ymm?rt?nyt poistaa kaiken vihan ja tehd? itsens? rakastetuksi my?s n?ilt?.

Rusottavan punaisena huimasta tanssista, johon h?nkin oli ottanut osaa, oli h?n istahtanut er??n pylv??n viereen, joka toisten keralla kannatti suuren salin holvattua kattoa, ja istui siell? vilkkaassa keskustelussa toisten neitien kanssa. Silloin astui sis?lle ovesta vastaisella sein?ll? nuori, kookas mies, yksi ?sken saapuneista sotilaista. Kuiskutus alkoi salissa heti h?nen jalon, muhkean muotonsa ilmestytty? ja neitoset kokoontuivat toisiltaan tiedustamaan ken sorea mies oli.

Nuori mies, Hans Ivarsson, oli kotoisin Blekingest? ja oli jo kokonaista kolme vuotta palvellut herttuata ja kohonnut paljon h?nen suosiossaan miehuudellaan ja rehellisyydell??n, ehk? enemm?n kun moni h?nt? vanhempi sotilas, joka ei suinkaan ollut omiaan enent?m??n sovintoa h?nen ja kumppaniensa kesken. T?n?kin iltana n?kyi veren nousneen monen nuoren miehen p??h?n n?hdess??n mik? onni vastatulleella oli my?s kauniimman sukupuolen luona. Mutta t?m?n menestyksen ei n?kynyt her?tt?v?n mit??n huomiota h?ness?; p??-asia oli h?nen mielest??n ottaa vaarin tilaisuudesta, kun semmoinen sattui l?ytym??n, siten haihduttaakseen sit? koti-ik?v??, mik? silloin t?ll?in valtasi h?nen. Mutta lapsuuden kotiin ei h?n ik?v?innyt, kun muisto menneist? ajoista valtasi h?nen. H?nen is?ns? ja ?itins? olivat aikoja sitten kuolleet ja se maatilkka, miss? lapsena oli juoksennellut, oli mennyt perinn?ksi vanhemmalle veljelle. Mutta kivenheiton p??ss? Oosin torpasta, h?nen lapsuuden kodostansa, asui nuori ja kaunis Blekingen tytt?, h?n voi nyt olla noin 19-vuotias; h?nest? oli aina lapsuudesta saakka pit?nyt ja poisl?htiess??n antoivat he toisilleen pyh?n lupauksen, ett? niin pian kun kohtalo veisi heid?n yhteen, he laatisivat itselleen kodon saman katon alla eiv?tk? milloinkaan en??n j?tt?isi toisiaan.

Nyt oli, niinkuin sanottiin, kolme kokonaista vuotta mennyt eik? h?n ollut mit??n kuullut tyt?st?, ja Jumala tiesi milloin saisi j?lleen n?hd? rakastettuansa ja ik?v?itty? Blekinge?ns?, sill? varmaan olivat levottomat ajat tulossa herttuan ja kuninkaan eripuraisuuden t?hden, t?m?n herttuan, jota syd?mens? pohjasta vihasi, vaikka oli h?nelt? saanut niin suurta suosiota. H?n h?pesi uskollisuuttansa t?lle ulkokauniille herralle, kuitenkin -- h?n oli t?ytt?nyt velvollisuutensa, mit? muuta h?nelt? vaadittiin!

Milloinkaan ei h?n ollut pyyt?nyt turhaa kunniaa eik? vertaistensa, enemp?? kun muidenkaan, ihmettelemist?, h?nen el?m?ns? tarkoitus oli pysyv?isemp?? laatua: ett? kerran tuntea itsens? onnellisena mainitessaan Greeta Larssonia omakseen, ett? Greetan kanssa saada olla osallinen iloissa ja huolissa t?ytetty??n velvollisuutensa is?nmaan hyv?ksi.

Mutta miss? tahanaan t?m? nuorukainen esiintyi ei voinut h?n v?ltt?? kaikkein huomiota. Paitsi miellytt?v?? ulkomuotoa oli h?ness? niin paljon muuta, jonka v?ltt?m?tt?m?sti t?ytyi vet?? puoleensa, eik? se ollut ensink??n kummallista, jos t?m? ihana olento puolalaisissa hovinaisissa, joilla yh? edelleen oli mit? huonommat ajatukset pohjoismaista ja niiden asukkaista, her?tti h?mm?styksen ja ihastuksen.

Zaida Barinsky n?kyi t?ss? tilaisuudessa enimmin mieltyneen nuoreen ruotsalaiseen soturiin. Koko iltana otti h?nen vaarin jokaisesta t?m?n pienimm?st?kin liikkeest? eik? voinut kyllin ihmetell?, ett? t?m? alhainen sotilas kaikessa k?yt?ksess??n osoitti semmoista s??dyllisyytt?, joka olisi ollut kunniaksi monelle h?nt? korkeammalle. Viel? leikkien ja tanssien h?lin?n vaiettuakin, kun y? yksin vallitsi suuressa talossa, ei h?n unissansakaan voinut olla antamatta h?nelle kunnioitustaan ja ihastustaan.

Juhlamenot Turun linnana.

Perjantaina joulun edell? 1562 otti herttua Juhana juhlallisesti vastaan puolisonsa Turun linnassa. Nyt seurasi per?tt?in juhlia ja huvituksia, joita kesti kahdeksan p?iv?? ja sittemminkin koko sen ajan, kun korkea parikunta oleskeli t??ll?, oli linnassa semmoinen hyvin vointi, ett'ei siell? ennen eik? j?lkeen ole semmoista ollut. Jo kauvan ennen naimista oli laveihin toimiin ryhdytty linnan panemiseen t?ydellisesti arvolliseen kuntoon ja oli herttua t?ss? suhteessa tehnyt kaikki, saattaakseen jumaloidun puolisonsa olon t??ll? niin mieluiseksi kun mahdollista.

Linnan vanhat sein?t ja katot olivat koristetut kalleilla tapeteilla ja maalauksilla, kultanahkap??llyksill?, damasti- ja silkkikankailla, maalatuilla kilvill?, loistavilla aseilla ja monihaaraisilla kynttil?kruunuilla. Jo vuona 1557 l?ytyi t??ll? 56 maalattua taulua tahi tapettia, useimmat kuvaavia vanhan testamentin tapauksia, 22 esirippua, joita k?ytettiin ehk? vuoteiden eteen ja joista moni oli silkist?, 21 kirjavaa kattovaatetusta, my?skin ne enimm?ksi osaksi silkkikankaasta, 8 sein?peitett?, kaikki uljaasti kaunistetut maalauksilla ja osa niist? yli nelj?nkymmenen kyyn?r?n pituisia. Pitkin seini? oli pitk?t lavitsat, peitetyt tyynyill? ja samettip??llyksill?, muutamat yli kymmenen kyyn?r?n pituisia. Luvultaan oli niit? 45. Niit?kin koristi kaikellaiset kuvat, tapahtumia Trojan sodasta y.m.

Viel? suurempaa komeutta todistivat astiat ja puvut. P?yti? peittiv?t moniv?rillisell? silkill? ommellut p?yt?liinat. P?yt?- ja juoma-astiat olivat suuremmaksi osaksi kullasta ja hopeasta. Suuri joukko kalliita hopeamaljoja luetellaan herttuan kaluluettelossa. Yksi semmoinen painoi esim. 31 naulaa 4 luotia, hopeainen viinikannu 40 naulaa 14 luotia j.n.e. Kulta ja kalliit kivet v?lkkyiv?t my?s runsasti hoviv?en silkist? ja sametista tehdyiss? puvuissa. Yksi ainoa herttuattarelle kuuluva p??hine arvattiin 2,200 taalarin arvoiseksi. Yksi kaularengas maksoi 4,000 taalaria, yksi kaulassa kannettava risti 2,000 taalaria j.n.e.

Yl?llisyys ruoassa ja juomassa kuului my?s j?rjestykseen. Vastaanottojuhlallisuuksien aikana ja vastedeskin p?yd?t oikein uupuivat niitten ruokien alla, joita niille katettiin. Siten oli ruokaluettelossa ainoastaan kalaruokia seuraavat: lohi, siika, lohenm?ti, siian m?ti, silakka, s?yn?s, nahkiainen, lahna, ahven, s?rki, hauki, kuore ja ankeriainen.

Lukuisa hoviv?ki edusti montaa kansakuntaa. Siten tavattiin siell?, paitsi suomalaisia, saksalaisia, tanskalaisia, puolalaisia, skotteja, ranskalaisia, englantilaisia ja italialaisia.

Jo aikoja ennen herttuattaren komulla ja loistolla tuloa Turun linnaan olivat sen muurit kajahdelleet iloisten juhlain riemusta. Herttua oli nimitt?in henkil?, joka ymm?rsi huvitella, joka n?hd??n esimerkiksi er??st? kirjeest?, kirjoitettu Turussa joulukuun 22 p?iv?n? 1556 Erik Memmingin leskelle, rouva Heblalle Paraisten Qvidjassa, jossa t?t? kehoitetaan "rakkaine lapsineen ja neitsyineen" toisena joulup?iv?n? herttuan luo "olemaan hupainen ja kevytmielinen".

Juhlallisuudet nyt ja vast'edes vietettiin lukuisilla leikeill? ja tansseilla, joissa soitti oma soittokunta, johon kuului kantelen- ja viulunsoittajia er??n Juhan Italianin johdolla. Viel? mainitaan kortinpeli? ja teaatterin?yt?ksi?, joissa viimeksi mainituissa n?yttelij?t olivat koulunuorisoa. Olon sis?ll? huoneissa tullessa yksitoikkoiseksi noustiin laivaan aina valmiina olevassa laivastossa, joka oli ankkuroittuna linnan edess?, ja ohjattiin Ruissaloon, mihin erityinen el?intarha oli perustettu ja sen monesti ylistetyt tammet olivat istutetut, tahi Katrinedaaliin . N?m?t huviretket ulotettiin joskus aina Kastelholmaan Ahvenanmaalla ja Ulvilaan.

Juomingit seurasalissa.

Laskevan joulukuun auringon viimeiset s?teet luovat omituisen v?rillisen kiillon maalle ja vedelle, ikkunat Turun linnassa loistavat niinkuin olisi valkea kaikissa raoissa sen muurien sis?ll? ja heijastus tuomiokirkon et??ll? vilkkuvasta katosta ja torninhuipusta on oikein lumoava. T?t? n?ky? kest?? kuitenkin vaan muutama minuutti ja varjot peitt?v?t taas kaikki tuolla ulkona l?pin?kym?tt?m??n pimeyteen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet