Read Ebook: Turun linnassa: Kertomus Juhana-herttuan ajoilta by Lindman Volmar Gr Nlund Berndt Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 297 lines and 14546 words, and 6 pages

Laskevan joulukuun auringon viimeiset s?teet luovat omituisen v?rillisen kiillon maalle ja vedelle, ikkunat Turun linnassa loistavat niinkuin olisi valkea kaikissa raoissa sen muurien sis?ll? ja heijastus tuomiokirkon et??ll? vilkkuvasta katosta ja torninhuipusta on oikein lumoava. T?t? n?ky? kest?? kuitenkin vaan muutama minuutti ja varjot peitt?v?t taas kaikki tuolla ulkona l?pin?kym?tt?m??n pimeyteen.

Astumme suuren portin kautta Kuningattaren kadun p??ss? ulkomaiselle linnapihalle. Juhlan riemu on hetkeksi vaiennut, hiljaisuus vallitsee kaikkialla; vaan silloin t?ll?in h?iritsee rauhallisuutta vahtisoturin askelein kaiku h?nen astellessaan kylmettyneess? maassa, tahi soturien hilpe? sorina juomingissa pohjoisessa sivurakennuksessa.

Mutta jos astumme vanhan linnan pihalle, kohtaa meit? runsas valo etel?isest? sivurakennuksesta. Se tulee t?nne alas varjojen seuraan Katarina Jagellonikan komeasti koristetusta rukouskammiosta, jossa h?n Puolasta tuomansa luonnollisen suuruisen Marian kuvan, t?ysin?isest? hopeasta, edess? katolilaisessa innossaan monet kerrat p?iv?ss? rukoilee "ave'nsa", jossa h?n, ajatuksissaan kaukana uudesta kodistaan Pohjolassa, uneksii takaisin lapsuutensa muistoihin Puolassa, miss? h?n rukoilee monta palavaa rukousta pyh?n Jumalan ?idin tyk?, ett? t?m? taivuttaisi h?nen puolisonsa ainoaan autuaaksi tekev?iseen uskoon.

Runsaasti valaistussa seurasalissa alikerroksessa on hyvin hauskaa. Peder Rank, rakuuna edesmenneen Kustaan ajoista, istuu par'aikaa sen pitk?n p?yd?n p??ss?, joka on pitkin toista poikkisein??, ja laulaa, vahtoova oluttuoppi kohotettuna, hauskan laulun "Eerikki-kuninkaan ja Karin-neidon rakkauden seikoista", ja toiset laulavat silloin t?ll?in mukana kaikki yhdess?. Ja juotuansa melkoisen kulauksen keltaista lempijuomaa k?y tuoppi seuran ymp?ri, kunnes viimeinen pisara on tullut tarkoitukseensa. T?t? menettely?, jota on toistettu ahkerasti kyll?, sen verran mit? voi p??tt?? rusottavista kasvoista ja iloisista, remastavaisista lauluista ja pilasta, joka kajahtaa salissa yh? enennetyll? innolla mit? enemm?n aika kuluu. Ja h?pe? sille, joka ylenkatsoo Jumalan lahjan tahi luulee herttuan kellarin tyhjentyv?n ?kki?.

Per?ll? avoimen takan edess?, miss? iloinen nuotiovalkea r?yskyy, heitt?en lumoavan valonsa saliin, istuu aivan nuori mies, soturi h?nkin, tarkasti seuraten toisiansa kiert?vi? tulen kieli?. Muuten n?kyy h?n olevan vallan v?linpit?m?t?n toisten melusta ja ilosta.

-- Mit? hittoa, ?rj?see er?s p?yt?seurasta, eik? tuo poikanulikka taas istu tuolla ja uneksi tytt?l?isest??n Blekingess?. Mit? paholaisen hullutuksia se on. Tule t?nne, niin ilahtuu mielesi.

Peder Rank, joka taas on t?ytt?nyt tuopin niin ett? sen sis?lt? vaahtoaa yli reunojen, menee samassa erakon luo, ly? miehuullisesti h?nt? olkap??lle ja lausuu:

-- T?ss? on tuoppi, juo herrasi ja herttuasi malja.

-- Eerikki-kuningas on minun herrani, vastaa nuorukainen vakavalla ??nell?.

Peder Rank muuttaa muotoa, mutta hillitsee itsens? ja lausuu teeskennellyll? tyyneydell?:

-- No, no -- ?l? nyt raskauta omaatuntoasi, kenelle olet vannonut uskollisuuden ja kuuliaisuuden, sit? tulee rehellisen? miehen? palvella.

-- Ja juoda siit? hyv?st?, mit? h?n tarjoo, jos et ole pelkuri, karjasee joukko per?ll? h?nen oikealle puolellaan vastaukseksi.

Nuorukainen muuttaa vuorostaan muotoa h?nkin, kohottaa reippaasti sorean vartalonsa ja menee toisten luo p?yd?n ??reen.

-- Mik? Ruotsin mies voi palvella kahta herraa? kysyy h?n.

-- Me palvelemme herttuata eik? ket??n muuta, h?n on meid?n herramme, kuuluu yks??nisesti vastaus h?nelle.

-- Mutta Eerikki-kuningas on Svean valtakunnan voideltu kuningas ja Suomi on osa Svean valtakunnasta.

-- Siit? pid?mme viis v?li?, herttua on palkannut meid?n, h?nelt? saamme palkkamme ja h?nt? palvelemme me kunnes joku muu maksaa enemm?n.

-- Muuten istuu Eerikki-kuningas hyvin horjuvasti kuninkaanistuimellaan, sanoo Peder Rank teeskennellyll? tuntijan vakavuudella.

-- Aina siit? saakka kun otti munien myyj?n Tukholman torilta, lis?? toinen joukosta.

-- Kuningas ymm?rt?? kyll? naisten mielet, sen voitte uskoa, vakuutti kolmas; ei h?n antanut itse?ns? pett?? tuonoin Mons Perssonilta, joka luuli ytimen olevan hyv?n, vaikka kuori oli rypistynyt ja ilmoittunut.

-- Kiitos ly?nnist?, Larsson, mutta minunkaan tupani ei ole t?ynn? ?p?r?lapsia, joihin yleis? ylenkatseella katsoo. Poika minulla on ja se oikeata laatua, sill? Kreeta ja min? olimme olleet naituna v?hint??nkin nelj? vuotta ennenkuin h?n n?ki p?iv?n valon.

Hans Ivarsson, sill? se oli sama miehuullinen nuorukainen, jonka ennen olemme tulleet tuntemaan Raaseporissa, oli seisonut hetken tulipunaisena ja kuunnellut kaikkia niit? kokkapuheita, joita nyt kuului sielt? ja t??lt? -- nyt viimein tulistui h?n ja ly?den nyrkki??n p?yt??n niin ett? kaikki, mit? sill? oli, hyp?htiv?t yl?s-alaisin ilmoitti h?n paheksumisensa, lausuen samalla:

-- Suu kiini kirotut panettelijat, Eerikki-kuningas on kunnon mies ja Svean valtakunta voi ylpeill? omistaessaan kuningattaren, niin lempe?n ja hyv?n kun Karin on.

Nyt ilmestyi levottomuus sotureissa, kostohuutoja, kirouksia ja herjaussanoja, joihin oluen vaikuttama juoppous antoi maukkaan h?ysteen, kaikui salissa ja miekkojakin paljastettiin antaakseen, niinkuin sanottiin, vastausta puheesen.

Kuka tiet?? miten t?m? y?llinen v?lin?yt?s olisi p??ttynyt, ell'ei Peder Rank vanhimpana joukossa olisi mennyt v?liin ja eroittanut sotahaluisia ja rauhoittaakseen heit? luvannut toimittaa uppiniskaiselle nuorukaiselle tarpeellista rangaistusta. "Vankitornissa" saisi h?n kyll? viel? mietti? ken oli herra Turun linnassa.

Pilvi? kev?ttaivaalla.

Turun linnassakin tuli Zaida Barinsky tavattoman kauneutensa t?hden ihailun esineeksi, eritt?inkin oli naimaton linnanvouti h?nen innokas ihailijansa. Mutta kaikki osoitettu kohteliaisuus ei n?ytt?nyt juuri eritt?in vaikuttavaan h?neen, h?nen ajatuksensa olivat kokonaan toiseen suuntaan: nuoren, sorean Ivarssonin kuva oli lakkaamatta y?t? ja p?iv?? h?nen edess??n.

Siten istui h?n taas er??n? kev?tp?iv?n? varhain aamulla yksin huoneessaan ja katseli matalasta ikkunasta ulos talviunestaan her??v?t? luontoa alhaalla. Linnanlahti oli heitt?nyt j??peitteens?, ainoastaan siell? ja t??ll? rannoilla oli viel? v?h?n syrj??. Havumets? kaukana et??ll? hohti viheri?n? ja majesteetillisen? ja sadottain pieni? sadepuroja lirisiv?t virmana suurempaan veteen. Ja t?m?n kaiken yli paistoi aurinko taivaasta, joka oli niin puhdas ja pilvit?n kun lapsuuden muisto.

Mik? vastakohta el?m?n tuolla ulkona ja h?nen sis?llisten taistelujensa v?lill?!

Katkeruudella puristi h?n kokoon kirjeen, joka oli auki edess?ns? p?yd?ll? ja repi sen raivoisalla ynseydell? palaisiksi, jotka sitten varisteli ulos avoimesta ikkunasta edess??n. H?n oli iloinen n?hdess??n miten paperilaput tansseivat kohti katoovaisuuttaan, kannettuina kauvas, kauvas lauhkeilta kev?ttuulilta.

H?n avasi ikkunan sel?lleen, ilma sis?ll? tuntui h?nest? niin tukalalta ja painavalta. Tuhansien lintujen iloiset laulut saivat jo aikaan moni??nisen kai'un Ruissalon metsist? ja l?hell? olevista rannoista. Valleilla alhaalla oli linnan v?est? t?ydess? ty?ss? linnan varustuksien kuntoonpanossa ja n?iden huolettomat laulut ja ty?ss? lausutut komentohuudot olivat h?nest? t?ynn? eloa ja ilahuttivat h?nt? niin, ett? h?n pian unhotti kaiken, mik? ?skett?in oli huolestuttanut h?nt? ja tehnyt h?nen surumieliseksi.

Silloin kiinnitti h?n huomionsa yhteen keskusteluun kahden sotilaan kesken alhaalla.

-- Ivarsson lienee tullut k?rsim??n nuoruuden intonsa t?hden, sanoi toinen; muuten ei se ollut ensim?inen kerta kun h?n lausui v?h?mielisi? sanoja herttuasta, lis?si t?m? viel? niinkuin vaan ohimennen.

-- Tulee kyll?, tuomio lankesi eilen ja se oli kova kyll?, nelj?n vuoden vankeus, vastasi toinen.

-- Joka on sama kun kuolema, sill? se kun nelj? vuotta saa olla "Vankitornin" muurien sis?ll? ei tule sielt? hengiss?. Vouti on ankara herra, jatkoi ensim?inen pontevasti.

-- Mutta miksik? tahdotaankin juuri osoittaa kiitt?m?tt?myytt? ja ylenkatsetta sille, joka ei tehnyt muuta kun hyv??, keskeytti kumppani teeskennellyll? my?nt?v?isyydell?.

-- Ja jos h?nell? oli jotain muistuttamista, niin olisi saanut pit?? suunsa kiini. Min? puolestani olen aina havainnut, ett? on parempi olla vaiti kun pahoin puhua -- kumminkin silloin kun saa pel?t? p?ll?j? sammalistossa, selvitti se, joka ensin oli alkanut keskustelun.

Keskustelu vaikeni nyt ?kki?, linnanvouti oli saapunut paikalle tarkastamaan rakennust?it? ja h?nen l?sn? ollessaan oli paras j?tt?? kaikki aprikoimiset, jos ei nimitt?in tahtonut tulla osalliseksi nuoren Ivarssonin kohtalosta.

Zaida oli kuullut kyllin, jopa enemm?nkin kiihty?kseen vihassaan hirmuista verenjanojaa kohtaan, samalla kun s??li nuoren miehen onnetonta kohtaloa, ja hiljaisuudessa kytev? rakkaus saattoi h?nen sanomattomaan levottomuuteen.

Ja tuo raukka, tuo ei h?vennyt kertoa h?nelle niist? tunteista, joita ei milloinkaan ollut tuntenut -- joita ei peto milloinkaan voi kantaa rinnassaan; se oli mahdotonta! Mutta saisipa joskus kuulla totuuden h?nelt?. Ja itse ponnistaisi h?n toiselta puolen kaikki voimansa pelastaakseen tuon hiljaisuudessa jumaloidun, joka ei aavistanut mik? hyv? henget?r h?nell? oli linnan muurien sis?ll?.

Retki Katrinedaaliin.

Laitsalmen lahden rannikolta noin kolmannes penikulman p??ss? Turun linnasta pist?y ulos luonnonihana niemi, joka nyky??n kuuluu Ispoisten herrastalon alle Nummen pit?j?ss?. Paikka, joka viel? t?n??nkin on hauska lempiseutu kes?n aikana kaupunkilaisille ja rehevill? nurmillaan ja varjoisella puistollaan todella onkin mieluinen vastakohta tomuisille, auringon paisteelta kuumille kaduille ja painavalle ilmanalalle, n?kyy olleen my?s Katarina Jagellonikan lempipaikoista retkill??n linnasta. H?nen j?lkeens? kutsutaankin sit? Katrinedaaliksi ja rannalla osoitetaan k?vij?lle suurta, lakeaa kive?, jonka ymp?rille herttuattaren neitinens?, k?velyjen, ja leikkien j?lkeen tuuheassa puistossa, sanotaan sijoittuneen ihanan luonnon helmassa nauttiakseen linnasta mukana tuotuja ja kivip?yd?lle asetettuja virvokkeita.

Kauniina kev?taamuna 1563 viemme lukijan t?nne ulos. Kaikki hovin j?senet, ylh?iset ja alhaiset, ovat kokoontuneet t?nne t?ysin m??rin nauttiakseen her??v?n luonnon suloudesta.

Herttua, muuten alakuloinen ja harvapuheinen, mieliala, johon toistansa risteilev?t tiedot Tukholmasta, jotka puhuivat uusista rettel?ist?, uusista sodista, saattoivat h?nen, on t?n??n itse ilo ja hauskuus. Hillitsem?tt?m?sti on h?n osallinen toisten pienimmiss?kin tempuissa ja leikeiss?, ja ne teeskentelem?tt?m?t ilon ilmaukset, jotka kaikuvat kaikkialta, antavat koko seurueelle mit? hilpeimm?n luonteen. Milloin h?n n?hd??n puolisonsa rinnalla k?velev?n lehtipuiden oksissa versoovan vihannuuden alla tahi ohjaavan kulkunsa raikkaasti tuoksuavain kuusien ohi, joiden huipuissa Pohjolan hiljaan tulleet vieraat visert?v?t tervehdyksens? is?nmaalle. Ja hiljaisella mielihyv?ll? kuuntelee h?n puolisonsa ihailevan sit? kauneutta, mit? Pohjolankin lyhyt kev?t voi tarjota, kauneutta, joka tosin eroaa siit? runsaasta komeudesta, jota on tottunut rakastamaan lapsuutensa kotimaassa, mutta kuitenkin yksinkertaisuudessaan ansaitseva kunnioitusta ja tunnustamista. Paljon oli luullut t?ytyv?ns? puuttua menness??n h?nelle, mutta nyt jo havaitsi h?n miten rakkaus ja harrastus runsaasti voivat korvata kaiken muun. Sent?hden tunsi itsens? niin onnelliseksi, sent?hden uskalsi tyyneen? kohdata kaikkia myrskyj?, joita kohtalo ehk? saattaisi heille.

Zaida Barinskyyn yksin ei t?m? yleinen ilo eik? vilkas el?m? t??ll? ulkona n?yt? vaikuttavan mit??n ja h?nen nyre?, vakava olentonsa ei my?s n?yt? muissakaan her?tt?v?n mit??n halua koettamaan saada h?nt? leikkeihin eik? kujeihin. Muuten on viimeaikoina kummastellen selv?sti havaittu t?m?, ennen niin iloisen tyt?n mielenlaatu, ja herttuatarkin, joka aina mit? huolellisemmin on suosinut h?nt?, tunsi surua ett'ei en??n n?hnyt h?nt? niin iloisena ja onnellisena kun ennen. Kun ei kuitenkaan onnistuttu saamaan mit??n tyydytt?v?? selityst? h?nen synkk?mielisyyteens?, ei voitu luulla muuta kun ett? se oli voittamaton koti-ik?v?, joka niin painoi h?nt?. Ja ett'ei enemp?? vaivattaisi h?nt?, annettiin h?nen olla yksin?isyydess?, miten itse halusi.

Ainoa, joka ei voinut j?tt?? kaunista puolalaisnaista rauhaan, oli linnan vouti. Aina ja alinomaa koetti t?m? kaikilla kohteliaisuuden osoituksilla ilahuttaa h?nt?, eik? edes se kylm? v?linpit?m?tt?myys, mill? Zaida Barinsky aina vastaanotti h?nen kokeensa l?hesty?, voineet pit?? h?nt? et??ll?.

-- Se on v??rin, ett? niin kaunis kukka, kun te olette, ennen aikaansa kuihtuu yksin?isyydess?, kuuli Zaida h?nen taas imarrellen kuiskaavan korvaansa, yksin??n tulleena kauvas laveassa puistossa.

-- Mit? v?li? pidet??n mets?n kukista, vastasi h?n, helppo on taittaa heid?n heikot vartensa tahi polkea ne jalkainsa alle.

-- Ja sen sanotte te, jolla viel? on pitk?, toivorikas el?m? edess?nne, te, jonka t?hden panisi kaikki alttiiksi, n?hd?kseen teid?n onnellisena.

-- Mit? sill? tarkoitatte, kysyi Zaida katkerasti.

-- Tarkoitan ett? min? ja moni minun kanssani olisi halullinen tottelemaan teid?n pienint?kin k?sky?nne, jos sit? vaatisitte.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet