Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Musta tulpaani: Romaani by Dumas Alexandre Walld N Hilja Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2825 lines and 50220 words, and 57 pages
astaa kunniansa. Jos olemme kuolleet, ken silloin on meit? puoltava? Onko kukaan edes k?sitt?nyt aikeemme?
-- Luulet siis ett? meid?t surmataan, jos nuo asiakirjat tulevat ilmi?
Mit??n vastaamatta Jan viittasi kohden akkunaa, josta t?n? hetken? tunki sis??n hurjia raivonhuutoja.
-- Kuulen kyll? tuon huudon, lausui Kornelius, -- mutta mit? he oikeastaan tahtovat?
Jan avasi akkunan.
-- Surma pettureille! ulvoi kansa.
-- Ja petturit, ne olemme me! lausui vanki luoden katseen taivaalle ja kohottaen olkap?it??n.
-- Ne olemme me, toisti Jan.
-- Miss? Craeke on?
-- Arvatenkin tuolla oven takana.
-- Kutsu h?net sis??n.
-- Tulkaa sis??n, Craeke, lausui Jan avaten oven sen takana odottavalle uskolliselle palvelijalle, -- ja kuunnelkaa tarkoin mit? veljeni teille puhuu.
-- Ei, Jan, ei puhe riit?, valitettavasti minun t?ytynee kirjoittaa.
-- Miksik? niin?
-- Siksi ett? van Baerle ei suostu luovuttamaan tai polttamaan noita papereita ilman nimenomaista k?sky?.
-- Mutta voitko kirjoittaa, rakas yst?v?ni? kysyi Jan, silm?illen h?nen poltettuja ja runneltuja k?si?ns?.
-- Jospa minulla vain olisi mustetta ja kyn?, niin saisit n?hd?, sanoi Kornelius.
-- Minulla on lyijykyn?.
-- Onko sinulla my?skin paperia, sill? minulle ei ole j?tetty mit??n sellaista.
-- T?ss? on raamattu. Rep?ise siit? ensi lehti.
-- Hyv?.
-- Mutta voineekohan kirjoitustasi lukea?
-- Saammepa n?hd?! sanoi Kornelius katsoen veljeens?. -- N?m? sormet, joita kiduttajan kynttil? ei ole voinut tuhota, tahtoni, joka on voittanut tuskan, ponnistavat yhdistetyin voimin, ja voit olla varma, veljeni, ett? noissa piirteiss? ei ole ilmenev? vavahdustakaan.
Ja Kornelius otti kyn?n ja kirjoitti.
Silloin voi n?hd? valkoiseen liinakankaaseen tunkevan veripisaroita nahattomista sormista, niiden pusertuessa kyn?? vastaan.
Hikikarpalot vieriv?t veljen ohimoita alas.
Mutta Kornelius kirjoitti:
>>Rakas kummipoikani! Polta asiakirjat, jotka olen uskonut huostaasi! Polta ne niit? katsomatta, niit? avaamatta, ettet tiet?isi niiden sis?lt??. Ne sis?lt?v?t salaisuuksia, jotka tuottavat kuoleman niiden s?ilytt?j?lle. Polta, niin olet pelastanut Janin ja Korneliuksen. J?? hyv?sti ja s?ilyt? minut rakkaassa muistossa!
Kornelius de Witt.>>
Kyynelsilmin pyyhk?isi Jan paperilta siihen valuneen veripisaran, antoi kirjeen Craekelle, lausuen viel? viimeiset m??r?ykset, ja palasi sitten Korneliuksen luo, jonka tuska saattoi entist? kalpeammaksi ja joka oli menett?m?isill??n tajuntansa.
-- No niin, lausui Jan, -- kun Craeke antaa muinoisen laivapillins? kuulua, silloin on h?n ehtinyt ihmisjoukkojen ohi lammikon toiselle puolen. Silloin on meid?n aika l?hte?.
Ennen viiden minuutin kuluttua tunki pitk?llinen ja kimakka vihellys l?pi jalavain tummien latvojen ja v?kijoukon kirkunan.
Kiitt?en kohotti Jan k?tens? kohden taivasta.
-- Ja nyt l?htek??mme, Kornelius, lausui h?n.
JAN DE WITTIN OPPILAS.
Sill? v?lin kuin Buitenhofin edustalle kokoontuneen kansanjoukon ulvonta, k?yden yh? uhkaavammaksi, saattoi Jan de Wittin jouduttamaan veljens? l?ht?? vankilasta, oli porvariston l?hetyst? saapunut kaupungintalolle anomaan Tillyn joukoille k?sky? poistua.
Buitenhofilta Hoogstraetille ei ollut pitk? matka. Niinp? n?htiin er??n muukalaisen, joka alusta pit?in oli seurannut tuota n?ytelm?? mielenkiinnolla, l?htev?n kulkemaan muitten mukana tai pikemmin muitten j?lkeen kaupungintalolle p?in, saadakseen nopeammin tietoa tapahtumain kulusta.
Tuo muukalainen oli varsin nuori mies, tuskin kahden- tai kolmenkolmattavuotias, eik? h?nen olentonsa liioin kuvastanut tarmoa. N?ht?v?sti h?n halusi pysy? tuntematonna, sill? h?n k?tki kalpeat, kapeat kasvonsa hienoon friisil?iseen palttinanen?liinaan, pyyhkiellen sill? lakkaamatta hikist? otsaansa ja hehkuvia huuliansa.
Tuo katse, l?pitunkeva kuin petolinnun, pitk? kaareva nen?, hienopiirteinen suu, jonka kapeat huulet arpi halkaisi, olisivat antaneet Lavaterille, jos h?n olisi el?nyt t?h?n aikaan, aihetta sielutieteellisiin tutkimuksiin, jotka varmaankaan eiv?t aluksi olisi johtaneet tutkittavalle suotuisiin johtop??t?ksiin.
Mik? erottaa valloittajan merirosvosta? kysyiv?t muinaisajan viisaat. Sama, mik? erottaa kotkan haaskakotkasta.
Toisaalla tyynt? voimaa, toisaalla kiihke?t? saaliinhimoa!
Nuo harmahtavat kasvot, tuo hento, sairaalloiselta vaikuttava ruumis, arasteleva vaellus Buitenhofilta Hoogstraetille ulvovan kansanjoukon j?ljiss? muistuttivat ep?luuloista vallanpit?j?? tai pelokasta varasta, ja jo mainitsemamme ilmeinen pyrkimys pysy? tuntematonna olisi varmaankin saanut jokaisen j?rjestyksenvalvojan ep?luulot hereille.
Muukalaisella oli yksinkertainen puku ja h?n n?ytti olevan aseetonna. H?nen laiha, mutta tarmokas k?sivartensa, luiseva, vaan valkoinen ja hienorakenteinen k?tens? nojasi er??n upseerin olkaan. K?si miekan kahvassa oli t?m? toveri helposti k?sitett?v?ll? mielenkiinnolla Buitenhofin edustalla tarkannut tapahtumain kehityst? aina siihen hetkeen saakka, jolloin toinen matkaan l?htien oli vet?nyt h?net mukaansa.
Hoogstraetin torille saavuttua kalpea muukalainen ty?nsi toverinsa avatun akkunaluukun varjoon ja suuntasi katseensa kaupungintalon parvekkeelle p?in.
Mielett?m?in huutojen kajahdellessa aukeni akkuna Hoogstraetille p?in, ja siihen ilmestyi mies puhelemaan ihmisjoukon kanssa.
-- Ken on tuolla parvekkeella? kysyi nuori mies upseerilta, silm?illen puhujaa, joka n?ytti olevan kiihke?n mielenliikutuksen vallassa ja pikemmin pysyttelev?n kiinni parvekkeen k?sipuussa, kuin kumartuvan sen ylitse.
-- Edusmies Bowelt, vastasi upseeri.
-- Mit? h?n on miehi??n? Tunnetteko h?nt??
-- Kunnon mies, tiet??kseni, teid?n ylh?isyytenne.
Kuullessaan upseerin lausuman arvostelun Boweltin luonteesta, nuori mies teki niin ilmeist? pettymyst? ja mielipahaa osottavan liikkeen, ettei se voinut j??d? upseerilta huomaamatta, vaan lis?si t?m?:
-- Niin olen kuullut sanottavan, teid?n ylh?isyytenne. Itse puolestani en tied? sanoa mit??n, kun en ole tuttava herra Boweltin kanssa.
Add to tbrJar First Page Next Page