Read Ebook: Richelieu: A Tale of France v. 3/3 by James G P R George Payne Rainsford

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 733 lines and 70077 words, and 15 pages

-- Siunatkoon sent??n, Arve, en jaksa mitenk??n en??n, olen totta tosiaan niin t?ysi, etten kuolemakseni voisi enemp?? sy?d?.

Ensimm?inen sunnuntai Toivolahdella.

"Pium, paum, pium, paum!" kajahtelivat kirkonkellot j?rven ylitse.

Oli Toukokuun ensimm?inen sunnuntai. Tien reunat olivat jo kuivuneet ja k?yneet jotenkin sopiviksi jalkalaisille. Sit? paitsi kaikkien nyt teki mieli kirkolle kuulemaan uutta pappia. Siksip? suuret ihmisjoukot noudattivatkin t?n? pyh?n? Toivolahden kirkonkellojen kutsumusta.

Kirkko oli vanha, 1500-luvun ajoilta. Siin? ei ollut yht?k??n tornia, mutta it?isen p??dyn puolella oli sakaristoa varten tehty ulkoneva, ympyri?inen rakennus. Alkuper?inen kirkko oli oikeastaan isonk?yt?v?n varrella, siin?, miss? alttari, saarnastuoli ja penkkirivien ensimm?inen puolisko sijaitsivat. Lis?rakennukset oli tehty 1740 ja rakennettu parvia varten korkeammiksi. Kellot riippuivat tapulissa kirkkopihalla; tapulilla oli kummanlainen muoto, se muistutti hirsipuuta, vipukonetta, tahi Euklideen niin kutsuttua "hypotenuusaa", taikka jotakin n?itten tapaista. T?m?n lis?ksi se oli heikko; ja monivuotisen yhteisen ty?n kautta oli tapulin ja kellojen v?lille syntynyt sellainen salayhteys, ett? kun kellot heiluivat iloisessa tahdissa, heilui vanha tapuli my?skin, vaikka hitaammassa rytmiss?. Se osotti oikein miehen rohkeutta, ken tuulen puhaltaessa uskalsi Toivolahden kirkontapulissa "soittaa yhteen", ja ihailevia neitosia seisoi siell? alhaalla hautojen v?liss? katselemassa korkeuteen, pelon ja ihastuksen tunteet sykkiviss? syd?mmiss??n, kellojen polkijoita, joittenka kaulassa loistavat, moniv?riset villahuivit riippuivat keskikes?ll?. Tyt?t katselivat heit? niin ylpein?, kuin ritarikauden hienot neitoset sankareittensa kyp?r?t?yht?j? keih?stelyleikeiss?.

Mutta kauniisti kellot kajahtivat ja varsinkin t?n??n, kun niitten kaiku virtaili ulos korkealle kirkkaansiniseen kev?t-ilmaan, yli j?rven, yli saarien, joissa luonto rupesi eloon her??m??n.

Kirkonm?ell? oli liikett? ja vilin??. Rapakon r?iskytt?mi? h?kkirattaita ja linjaalirattaita py?rieli toisensa per?st? kirkonm?elle, ja vaikka ruunaa kuinkakin paljon olisi ennen s??stetty ja s??litty, niin sai se nyt kuitenkin salaisia nyk?yksi? ohjaksista ja pienen hyv?ntahtoisen n?pp?yksen kupeeseensa, jotta n?ytt?isi virmalta ja uljaalta talollisten, naapurien, oman- ja ulkopit?j?l?isten silmiss?. K??nteess?, kun kirkonvajoille ajettiin, pid?tettiin hevosta v?h?n, ett? muori ja tytt? p??sisiv?t reest? ja sitten, kun ruuna oli vajaan asetettu, tulivat is? ja poika m?elle; is? k?yryselk?isen?, yksinkertaisessa sarkanutussa, poika verka-p??llystakissa ja loistava huivi kaulassa, sateenvarjo k?dess? ja kalossit jalassa, vaikka olisikin ollut kirkkahin kes?p?iv?. Tyt?t seisoivat kirkkopihan muurin vierustalla kirjat ja nen?liinat k?dess? sek? silm?t alas p?in luotuina, ja posket hehkuivat ja syd?mmet sykkiv?t kovemmin ja suonet tykkiv?t aivan samati kuin hienojen ihmistenkin ulkona maailman tanterella, vaikka t??ll? kaikki n?ytti hiljaiselta ja tyynelt?.

H?m?r?ss? sakaristossa istui pastori Maununen. H?n oli hiljan siistinyt partansa, jonka tumman sinert?v? oras kiilsi lumivalkoisten papinliperien yl?puolella.

-- Onko t??ll? mit??n ylim??r?ist? teht?v?? t?n??n? kysyi pastori pienelt?, kyttyr?selk?iselt? kirkonvartialta.

Mutta m?h?mahainen lukkari Oksanen, jolla oli valkoiset hapset kunniakruununa p??ss? sek? puoli manttaalia maata, ostettu huutokaupoista saadulla toimituspalkalla ja muilla k?yt?nn?llisen maalaislukkarin sivutuloilla, lukkari Oksanen, joka oli ollut virassaan 31 vuotta ja monta kertaa lainannut papeille rahaa yksinkertaista velkakirjaa vastaan, h?n tunsi itsens? virallisessa arvossaan loukatuksi ja vastasi kirkonvartian sijasta:

-- On t??ll? tuollainen, joka hutsuksi nimitet??n, ja Lehtim?en lautamiehelle on teht?v? pitk? kiitos, h?nelle, jonka kirkkoherra itse hautasi jo alkuviikosta, er??n? arkip?iv?n?; n?hk??s, niill? oli kaksi ?sken poikinutta lehm?? ja tahtoivat juustomaidosta valmistaa kaakkuja pitoihin.

-- Vai niin, onko t??ll? viel? tapana tehd? el?m?kertaa? Se on tavallisesti j?tetty pois jo t?h?n aikaan.

-- Niin, mutta on v?ltt?m?t?nt? ett? kiitos tehd??n n?in eteville talonpojille, ja ne maksavat siit? erityisesti, ja laillista se on, sill? t??ll? Toivolahdella on palkka pappien sopimuksen mukainen, kuten pastori tiet??, t??ll? ei ole ollut oikeata palkkaj?rjestyst? viel?. T?ss? on paperi, johon olen kirjoittanut lautamiehen ansiot, h?nen naimisensa, talonkaupat ja luottamusty?t. Sitten pastori ne esitt??, kuten itse tahdotte, tietysti.

-- Hyv?. K?skek?? tytt? raukka sis?lle.

-- Ettek? sanonut, ett? t??ll? oli tytt?, jonka piti erin?isen ripin k?ym?n?

Hetken per?st? h?n tuli j?lleen, tuupaten edell??n pienen, mustaan puetun naishenkil?n, joka oli silmilleen vet?nyt huivinsa ja joka itki niin, ett? koko ruumis vapisi.

Pastorin otsa synkistyi:

-- Oksasella on ehk? jotakin muuta teht?v??. Min? en nyt kanttoria tarvitse.

-- Hoh! No niin, miten pastori vain tahtoo, vastasi lukkari ja katosi.

Pastori katsoi oven luona olevaan kalpeaan olentoon.

-- Koeta nyt olla levollinen!

Nuot kovat nyyhkytykset ennemmin lis??ntyiv?t, kuin v?hentyiv?t. Pastori katseli h?nt? vakavasti ja tutkivasti. Ei, tuo ei ollut teeskentely?, ulkokultaisuutta; ei, h?pe? ja pelko pakotti h?nt? tuohon tuskalliseen itkuun. Pastori etsi p?yd?ll? olevista papereista h?nen nime?ns?.

-- Noh, Anna, ole nyt hiljaa ja kuuntele minua. Sin? olet nyt liiaksi liikutettu, ja min? tahtoisin v?h?n itse ottaa selkoa sinun oloistasi, ennenkuin sinulle lausun ne ankarat sanat, mitk? minun tulee virkani puolesta sinulle puhua. Mene siis nyt kotia ja tule tiistaina pappilaan kello 1.

-- Sa ... sa ... saanko min? nyt siis l?hte?, ennenkuin kirkkov?ki tulee? nyyhkytti Anna, kurkistaen pelon-alaisena pastoriin.

-- Saat, kuulithan, mit? sanoin.

-- Jumala siunatkoon... Ja sitte h?n kantaen h?pe?ns? taakkaa hiipi ulos ja riensi alas kirkonm?elt?.

Kirkonvartia ysk?si.

-- Hm, hm, tuollaiset ne kyll? tarvitsevat v?h?n nuhteita ne, tietysti.

Pastori Maununen oli v?h?n aikaa vaiti, sitte h?n ?kkip??t? katsahti suurilla, mustilla silmill??n tuota pient? talonpoikaa:

-- Oliko kirkonvartialla minulle jotakin sanottavaa?

Oksanen n?kyi ovensuussa. Pastori katsoi kelloansa.

-- Kello on jo nelj?nneksen yli kymmenen! Miksik? ei soiteta?

-- Min? tied?n, ett? Metsolan parooni tulee kirkkoon t?n??n.

Pastorin silm?t leimahtivat lasisilmien takana ja h?n aukaisi leve?n suunsa aivan ?kki?, mutta hillitsi itsens? jo ensi tavuussa. N?kyi selv?sti, ett? h?n oli sanomaisillaan sanoja, jotka eiv?t t??ll? olisi sopineet. Sen sijasta h?n nyt hymyili ja sanoi aivan yst?v?llisesti, mutta jonkunlaisella painolla:

Kirkonvartia hiipi ulos lukkarin muassa.

-- Tiet??k? Oksanen, onko tuo uusi pappi rikas? kuiskasi h?n.

-- No sitte en min? tosiaankaan tied?, mik? h?ness? on, sanoi kirkonvartia.

Jumalanpalvelus alttarilla oli jo ehtinyt koko pitk?lle, kun Metsolan parooni perheineen ja kaupunginvieraineen astui kirkkoon ilman mit??n h?iritsemisen pelkoa; pastori p??si alttarilta ja seisoi hetken p??st? saarnastuolissa.

Meid?n teologiset tiedekuntamme kaipaavat tykk?n??n opettajia, jotka ohjaisivat ja kehitt?isiv?t sit? puhujan v?likappaletta, mill? h?n ensin vaikuttaa kuuliansa ulkonaiseen tarkkaavaisuuteen, vaikka se tapa, mill? tuo her?tet??n, hyvin usein ratkaiseekin koko esityksen vaikutuksen tavallisiin pintapuolisiin ihmisiin. Meid?n pappimme eiv?t koskaan saa oppia luonnollista ja oikeaa lausumistapaa, eiv?t koskaan saa apua, kun koettavat poistaa suullisen esittelyn satam??r?isi? vajavuuksia. Pastori Maununen, Vainiolan talon poika, ei ollut t?ss? suhteessa parempilahjainen kuin useimmat muut h?nen virkaveljist??n, ja tuskin h?n oli suunsa aukaissut ja sinkahuttanut muutamia murteellisuuksia, ennenkuin vieraat kaupunginherrat kumartuivat hymysuin alasp?in.

Mutta ilo ei k?ynyt pitk?lliseksi. Ennenkuin pastori oli kymmenen minuuttia puhunut, niin kuuliakunta t?ydellisesti h?nen esityst?ns? tarkkasi; ei kukaan en??n h?nen murteellisuuksiansa huomannut eik? kukaan en??n pannut t?hdelle, ett? johonkuhun sanaan tuli v??r? korko.

H?n saarnasi vapaasti. Ei mik??n yritys saata olla vaarallisempi heikkolahjaiselle papille, kuin nousta saarnastuoliin ilman tarpeellista valmistusta edelt? p?in. Saarna tulee silloin useinkin surkeaa sekasotkua ilman pontta ja per??, ilman alkua ja loppua, ja sit? kuullessa tulee mieleen Tegn?rin varoitus-sanat nuorille kypsym?tt?mille papeille: "?lk?? luottako siihen, ett? henki tulee teihin yhteensoitettaissa, se j?? usein tulematta, ja siit? syntyy hengen puute; ja jos siin? joku henki olisi, on se ainoastaan h?mmennyksen ja sekaannuksen henki." Mutta lausutulla sanalla on paljon suurempi voima, kun se tulee tahi n?ytt?? tulevan suoranaisesti esiin, puhuja vaikuttaa niin ??rett?m?n paljon enemm?n, kun h?nen katseensa kohtaa kuuliansa katsetta eik? h?n etsi lausuttavaansa k?sikirjoitukseen tirkist?m?ll?, ett? niiden pappien, joille vapaa esitys tuottaa liian paljon vaikeuksia, tosiaankin pit?isi kirjoittaa muistiin saarnansa p??kohdat. Sit? paitsi, jos ty? on huolella alustettu, jos koko saarna on selv?n? mieless?, eli niin sanoakseni, itse luonnos valmis, niin varmaankin useimmat papit helposti voivat saarnansa yksinkertaisilla ja selvill? sanoilla pukea vaatimattomaan pukuun. H?nen, joka t?m?nkin vaikeaksi katsoo, pit?isi, kahdesti asiaansa mietti?, ennenkuin toimekseen valitsee papinviran, sill? eip? h?n voi tarjota uskonnon lohdutusta tautivuoteen luonakaan, jossa ei sovi k?ytt?? "konseptia".

Pastori Maunusen saarna oli hyvin valmistettu, mutta h?nen ei tarvinnut aivan orjallisesti suunnitelmaansa seurata; siin? oli viel? tilaa innostuksen luomille sanoille. H?n saattoi k?yd? aineestaan l?mpim?ksi ja saarnatessaan saada uusia aiheita selityksiin, joista h?n itse iloisesti h?mm?styi.

H?nen lausuntonsa kaikkine vikoineen oli aivan poikennut vanhasta, nukuttavasta, juhlallisesta esitystavasta, jonka kest?ess? pappi n?ytt?? noille yksitoikkoisuudesta tylsistyneille sanankuulioille p?rh?isen, aamu-unisen enkelin tapaiselta, joka pilviin ripustettuna lukee tunnin ajan asioista, joita ei oikeastaan ole tarkoitettukaan heid?n k?sitett?v?kseen. Pastori puhui kuten ihminen ihmisille, eik? kuten herran vouti ynseille, huolimattomille palvelioille; h?n koski el?m?n jokap?iv?isiin oloihin ja antoi uskonnolle paikkansa koetuksissa ja murheissa, ihmisneron voitoissa ja maallisten toiveitten h?vi?ss?.

Hajuvedell? kastettuja nen?liinoja ei en??n viety suun eteen, kaikki oli hiljaista "herrasv?en" penkiss? ja kirkonvartian t?ytyi my?nt?? itsekseen, ett? h?n oli tavattoman huonosti nukkunut kirkossa t?n??n.

Sill? v?lin kuin pastori Maununen seisoi tuolla ylh??ll? madonsy?m?ss? ja karsassilm?isill? apostolinkuvilla koristetussa saarnastuolissa, katsellen noita satoja ihmisi?, joista h?n tuskin tunsi nelj? tahi viisi ja jotka tutkivasti t?ht?siv?t silm?ns? h?neen, valtasi h?net sellainen avuton yksin?isyyden ja kykenem?tt?myyden tunne, ettei h?n luullut milloinkaan voivansa olla heille kaikille, mit? h?n olisi tahtonut ja mit? h?nen olisi tullut olla. H?nen ??nens? suli surulliseksi ja nuot loukkaavat murteellisuudet kaikuivat kuuluviin ik??n kuin kyynelien verhossa.

Silloin n?ki h?n kaukana k?yt?v?n ??reisess? penkiss? pienen, valkoisen p??n ja pienet, harmaansiniset, lempe?t silm?t, jotka kosteina kiintyiv?t jokaiseen sanaan, mink? h?nen huulensa lausuivat. Aurinko laski pienest? ikkunaruudusta sis?lle s?teens? ja ne leikitsiv?t Martta muorin kurttuisissa kasvoissa ja h?nen harmaa p??ns? nuokkui, kuten tuleentunut t?hk? syksyisen? p?iv?n?.

Ja pastori ei tuntenut itse?ns? yksin?iseksi en??n; uusia ajatuksia tunki h?nen aivoihinsa, niin ett? h?n tuskin saattoi niit? j?rjest?? ja erottaa, h?n l?mpeni, kasvoi ja innostui, joten kielens? k?vi runolliseksi, ja kun h?n oli lausunut amen, tunsi itse kukin, ettei miesmuistiin ollut sellaista saarnaa kuultu Toivolahden kirkossa.

Mutta mahtavan Lehtim?en lautamies-vainajan sukulaiset ja yst?v?t eiv?t olleet tyytyv?isi?. Tuo etev? maanviljeli?, joka oli vaihtanut taloja nelj? kertaa, ollut naimisissa kaksi kertaa, rakentanut urakkakaupalla sillan yli siltasalmen 14,300 markasta, ollut lautamiehen? 22 vuotta ja kunnallislautakunnan esimiehen? 10 vuotta, joka kaikki oli tarkkaan kirjoitettuna lukkarin paperipalaan, sai nyt osakseen, sitte kuin j?lkeenj??neille oli lausuttu muutamia lohdutuksen sanoja, ainoastaan hartaan rukouksen, ett? h?n, jolle oli niin paljon maallista hyv?? annettu, ei olisi unohtanut ainoata tarpeellista, ett? h?n, jonka ei tarvinnut pit?? huolta jokap?iv?isest? ravinnostaan ja verhostaan, sit? enemm?n olisi etsinyt sijaa kuolemattomalle sielullensa el?v?n Jumalan kaupungissa.

-- Sen sanon vain, ett? kyll? se papinkis?lli turhaan saa haukotella minulta tuomisia! mutisi lautamiehen em?nt?, noustessaan linjaalirattaillensa, kun h?n l?hti kotia komeisiin hautajaisiin, joihin pastoria ei kutsuttu.

Kun pastori sakaristossa jumalanpalveluksen j?lkeen katsoi pois "Spesiaalista" , johon h?n juuri oli kirjoittanut, ett? talollinen Salomoni Kaarlenpoika Vaajala vaimonsa kirkkoon-ottajaisissa oli antanut kirkolle 50 penni?, pit?j?n k?yhille 50 penni? sek? urkukassaan 25 penni?, seisoi h?nen edess??n lyhyt, hieno mies, jolla oli kotkan-nen? ja vilkkaat, ruskeat silm?t, hyvin kammattu tukka, viikset, harmahtava leukaparta ja suuri jalokivineula kaulaliinassa.

Pastori katsoi kysyvin silmin tuota hienoa herraa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet