Read Ebook: Kertomuksia Suomen historiasta I Unionin aika by Krohn Julius

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 131 lines and 21421 words, and 3 pages

Suurempaa sotaa Ruotsin ja Ven?j?n v?lill? ei ollutkaan sen per?st? ollut, kun Maunu Eerikinpoika k?vi Inkerinmaata k??nnytt?m?ss?. Siit? oli nyt jo kulunut toista sataa vuotta. T?ll? rauhan ajallakin k?viv?t kyll? kummanpuoliset raja-asukkaat v?h? v?li? naapuriensa luona ry?st?m?ss? sek? tappamassa, ja rikkoivatpa my?s rajalinnain is?nn?t toisinaan rauhaa, k?yden pienill? sotaretkill? toisen valtakunnan alueella. Mutta n?ist? tapauksista ei ollut kuitenkaan syttynyt varsinaista sotaa, ja tuon tuostakin koeteltiin sammuttaa vainon kytevi? kipin?it?, rakentamalla taas v?lirauhaa muutamiksi vuosiksi. Vaan n?iden sotaleikkien sijaan piti nyt tulla t?ysi tosi. Viimeisen? parina vuosikymmenen? oli yh? paksumpia pilvi? alkanut nousta Suomen it?isille rajoille, ja rajalaisten v?linen kiihke? viha sek? yh? tihenev?t h?vitysretket olivat jo kauan ennustelleet ankarampaa ottelua.

N?iss? autioissa er?maissa, miss? siihen aikaan ei viel? ollut asukkaita paljon yht??n, oli n?et raja valtakuntien v?lill? hyvin ep?varma. Ruotsalaiset sanoivat rakentaneensa Savonlinnan omalle puolellensa rajaa, vaan ven?l?iset sit? vastoin v?ittiv?t sen jo heid?n alueellaan seisovan. Samaten oli Pohjanmaallakin kova riita rajoista: Ruotsin kruunu omisti itsellens? maat Oulunj?rven takamaille asti; ven?l?iset puolestansa inttiv?t rajansa k?yv?n Pohjanlahden rannikkoon Pyh?jokea my?ten vaatien siten omaksensa koko Per?-Pohjan eli pohjoispuolen Pohjanmaata.

T?st? syyst?, pel?ten kovempia hy?kk?yksi? ven?l?isten puolelta, k?vi Tott viel? v. 1477 Turun tuomiorovastin, Maunu Niilonpoika S?rkilahden kanssa Ruotsissa apua pyyt?m?ss?. Sill? kertaa he eiv?t saaneet muuta kuin sota-aseita ja muita tarpeita; mutta v. 1479 l?hetettiin v?ke?kin suomalaisten avuksi, ja Tott k?vi n?iden kanssa 20-30 peninkulmaa Ven?j?n rajan toisella puolella hirmuisesti h?vitellen vihollisten maata. Sen aikuinen tieto kertoo tapetun monta tuhatta ihmist? ja el?int?, miehi? ja naisia, nuoria ja vanhoja. -- Seuraavana vuonna kuoli Tott, ja h?nen kuoltuansa laimeni sota muutamaksi ajaksi. Vihdoinpa rakennettiin v. 1487 uusi v?lirauha, jonka piti kest?? viisi vuotta.

Koska siis sota syttyi uudestaan, ei Suomen miesten niinkuin ennen t?ytynyt kest?? ainoastaan Novgorodin voimaa vastaan, vaan heit? uhkasi nyt koko avara Ven?j? luvuttomin laumoinensa. Ja mik? pahempi, heid?n oli aivan omin voimin ponnistettava pahinta hy?kk?yst? vastaan. Ennen oli kahdesti, vv. 1488 ja 1492 solmittu liitto Liivin ritarien kanssa Ven?j?? vastaan; vaan nyt n?ill? oli kyll?ksi tekemist? oman maansa varjelemisessa ja keskin?isten riitojensa ratkaisemisessa. Eik? tullut Ruotsistakaan apua silloin, kuin olisi ollut kipein tarve.

Ensim?inen tieto ven?l?isten aiotusta retkest? tuli Suomeen R??velist? Vironmaalta. Sielt? oli piispa kirjoittanut Turun silloiselle piispalle Maunu Stjernkorsille eli S?rkilahdelle, ja t?m? oli heti saattanut sanan edemm?ksi Ruotsiin, pyyt?en kiireellist? apua. Itse puolestansa oli Maunu, Suomen etevimp?n? miehen?, ruvennut varustamaan vastarintaa. H?n k?vi Viipurissa ja saatuansa siell? tarkempia tietoja Ven?j?n joukkojen tulosta ja paljoudesta, h?n l?hetti arpakapulat kulkemaan ymp?ri Suomen nient?. Sotaan nyt piti varustautua joka miehen, ken vain oli t?ytt?nyt viisitoista vuotta. Itse palasi piispa sitten Turkuun t?t? nostov?ke?ns? j?rjest?m??n.

Vihollinen samosi maahan Rajajoen yli syysk. 21 p. eli Matinp?iv?n? 1495. Heit? kuuluu olleen 60,000 miest?, joita ylip??llikk?n? johti ruhtinas Danilo Vasilinpoika Shtjena ja h?nen allansa voivoda Jaakop Sakarjitsh sek? ruhtinas Vasili Feodorinpoika Shuiski, toinen johdattaen Novgorodin miehi?, toinen v?ke? Pihkovan alueelta. Ven?l?isill? oli muassansa kaikellaisia piiritys-aseita, muiden muassa mahdottoman suuria tykkej?kin, joista muutamat olivat 24 jalkaa pitk?t. Viholliset l?heniv?t murhaten ja polttaen, ja uhkasivat seisahtuvansa vasta sitten, kun itse Tukholmakin olisi tuhkana.

Syysk. 24 p. levisi ven?l?isten leiri "alle Viipurin vihannan". Kolmen peninkulman laajalta n?kyi ven?l?isten majoja ja varustusvalleja; tuhansittain kihisi vihollisten v?ke? joka paikassa. Kolmeen ensim?iseen viikkoon eiv?t he kuitenkaan viel? saaneet kaupunkia kaikin puolin saarretuksi, niin ett? apuv?ke? ja muita tarpeita saattoi yh? viel? tulla lis??. Viipurin kaupunki on n?et rakennettu pitk?l?nn?n, kapean niemikaistaleen p??h?n, joka viett?? id?st? l?nteenp?in. Kaupungin takana on salmi, jonka keskell? linna seisoo saarella. Etel??n p?in levi?? avara selk?, josta Uuraansalmen kautta p??st??n ulos merelle. Pohjoisessa polvittelee Suomenvedenpohja 7 km luoteeseen p?in. T?m?n jotenkin leve?n sel?n yli ven?l?iset eiv?t voineet p??st?; sill? kaikki suuremmat alukset oli kaupungin v?ki ep?ilem?tt? korjannut pois heid?n k?sist??n. Voidaksensa Viipurin l?ntist?kin puolta ahdistaa, ei heill? sent?hden ollut muuta neuvoa, kuin kiert?? ylt'ymp?ri koko Suomenvedenpohjan. T?m?n sel?n luoteiseen pohjukkaan juoksi Juustilanjoki, joka nyt on Saimaan kanavan suuna. Sekin oli siksi syv? ja leve?, ettei siit? aluksetta olisi p??ssyt yli. T?ytyi kulkea viel?kin pari kilometri? ylemm?ksi, miss? Vatikiven koskessa oli kaalamo eli kahlauspaikka. Siit? oli ven?l?isten ennenkin ollut tapana samota Viipurin linnan sivuitse.

Est??ksens? vihollisen ylip??s?? siin? paikassa, l?hetettiin y?ll? lokak. 12 p. vasten Viipurista jommoinenkin joukko. Siin? oli 100 aatelispalvelijaa l. huovia sek? Uudenmaan nostov?ke? 800 miest?. P??llik?ksi oli pantu Maunu Frille, Niilo Pentinpoika ja er?s saksalainen, nimelt? Vinholt. He soutivat venheinens? Lavolaan, joka on Juustilanjoen suussa, ja astuivat siell? maalle. Mutta samassa levisi huhu, ett? nyt ven?l?inen jo tulee. Uudenmaan talonpoikaparat, jotka eiv?t ennen olleet sotaa k?yneet, s?ik?htyiv?t tuosta niin pahanp?iv?isesti, ett? he juoksivat mink? k?p?l?t kerkesiv?t takaisin venheisiins?. Niihin kun sitten rupesivat kiireiss??n tunkeutumaan, niin upposi puolet aluksia meren pohjaan. Aatelispalvelijat sill? v?lin olivat miehuullisesti torjuneet vihollisen p??lt??n ja vihdoin ajaneetkin h?net pakoon. Tuosta my?s talonpojat rohkenivat ja alkoivat uudestaan tulla rantaan. Veneit? ruvettiin nostamaan, ja ajamaan vett? ulos. T?ss? toimessa viel? oltiin, kun toinen suurempi vihollisparvi karkasi p??lle. Niit? eiv?t aatelispalvelijat kyenneet vastustamaan, vaan alkoivat tapellen per?yty? rannan puolelle. Sen kun talonpojat huomasivat, niin taas kaikki kapuamaan venheisiin; ty?nt?v?t venheet rannalta ja l?htev?t soutamaan sel?lle p?in. Siten rohkeat aatelispalvelijat joutuivat melkein kaikki turmion omaksi; mitk? vihollinen teloitti tantereelle, mitk? vei vangiksi mukaansa. Niiden joukossa olivat retken p??llik?tkin, paitsi Vinholt, joka veteen hyp?ten kaappasi veneest? laahaavan k?yden kiinni ja sill? keinoin pelasti henkens?. H?nen kanssaan palautui viel? 8-10 aatelispalvelijaa, muun muassa kuusi Maunu piispan kuudestakymmenest? huovista. Talonpoika-nahjuksia oli hukkunut noin 100 miest?. Viipurissa oltiin kovasti vihoissaan n?ille uusmaalaisille, jotka pelkuriudellansa olivat tehneet koko retken tyhj?ksi ja j?tt?neet niin monta urheata sotakumppalia surman suuhun. Itse Posse lausui pilkaten, ett? jos 400 uusmaalaista sattuu kuulemaan kahden ven?l?isen ??nenkin, niin he jo kohta kiit?v?t k?p?l?m?keen.

Nyt oli ven?l?isill? vapaa p??sy Viipurin l?ntiselle puolelle, ja pian ilmaantui salmen takaiselle rannalle, s.o. Tervaniemelle, vihollisjoukko, jossa oli 450 ratsumiest? ja jalkav?ke? sen mukaan. -- Samassa rynn?ttiin it?iselt?kin, Pantsarlahden puolelta kaupunkia vastaan. Muurin edustalle kuljetettiin risuja, pitki? kankia ja tikapuita, joilla pyrittiin p??st? muurin yli. Jommoinenkin joukko, kahden lipun kera, tunkeutui tuohon rantasolukkaan meren ja muurin v?lille, joka oli Mustainveljesten luostarin edustalla . He tahtoivat n?in kahdelta puolen ahdistaa muuria, siksi ett? kaupungin olisi pakko jakaa voimansa kahteen osaan. Mutta turhaa oli ven?l?isten rynt??minen; s?ik?ht?m?tt? Suomen v?ki sy?ksi heid?t takaisin, ja vihdoin t?ytyi vihollisen tyhjin toimin palata leiriin.

T?mm?iseen rynn?kk??n ei ven?l?inen nyt pitk??n aikaan uskaltanut k?yd? uudestaan. H?n sen sijaan

pani pyssyt paukkumahan, umpiputket ulvomahan, avokurkut ammomahan, jalot joutset joikumahan, alla Viipurin vihannan, alla suuren Suomen linnan.

Ampui kerran, ampui toisen, ampui kerran noin alatse, ampui toisen, niin ylitse, ampui kolmannen kohalle.

Jopa liikkui linnan tornit, r?yst?h?t r?m?hteliv?t, patsahat pamahtelivat, kivet linnan kiikahteli, tornit maahan torkahteli.

N?in laulaa vanha suomalainen runo, ja Ruotsin riimikronika kertoo seuraavalla tavalla: Ven?l?isill? oli muiden muassa kuusi suunnatonta tykki?, joista ammuttiin tynnyrin pohjan suuruisia kivi?. N?ill? he ampuivat kaksi tornia maahan, ja muurikin niiden v?lill? alkoi mureta. Pian kaatui kolmaskin torni, ja se kaatui niin pahasti, ett? siihen kohtaan muuria aukeni rikko, mist? mahtui kaksi humalas?kki? rinnakkain sis??n. Mutta linnanv?ki ei n?ist?k??n vahingoista viel? ollut mill?ns?k??n. Knuutti Posse korjautti ahkerasti pienemm?t viat ja tuon suuren rikonkin eteen laittoi jonkunlaisen varustuksen. N?iss? toimin kului viikko viikon per?st?, marraskuun loppup?iv?t olivat jo k?siss? eik? Viipuri viel?k??n valloitettuna. Pian oli talvi tuleva lumineen, pakkasinensa, jolloin piiritysty?t? oli vaikea jatkaa, miltei mahdotonta. Siit? syyst? p??tettiin ven?l?isten leiriss? uudestaan rynn?t? kaupunkia vastaan. Maksoi mit? maksoi, sis??n t?ytyi p??st?, koska heit? oli monin verroin enemm?n kuin linnan suojelijoita.

Tuskin alkoi Antinp?iv?, marrask. 30 p., valjeta, niin ilmoittivat vartiamiehet Viipurin torneista, ett? vihollinen marssi muuria kohti. Se l?heni kolmena joukkona, kunkin etunen?ss? liehuva lippu ja monta tuhatta miest? lipun per?ss?, ja heid?n tullessaan pitk?t keih??t k?dess? tanner n?ytti liikkuvalta mets?lt?. Kukin joukko pyrki kaupunkiin eri kohdaltansa, kantaen pitki? tikapuita edess?ns?. Yksi joukko riensi suoraan sit? suurta rikkoa kohti, joka kolmannen tornin kaatuessa oli muuriin auennut. T?m?n joukon lipunkantajana reipasteli rivakka ja urhea ruhtinas. H?n rynt?si aukon kautta; kiipesi sielt? muurin p??lle ja muu joukko per?ss?. -- Sill? v?lin olivat muutkin parvet l?henneet muuria. He olivat nostaneet tikapuunsa muurin kupeille ja niit? my?ten my?skin p??sseet yl?s.

Nyt n?ytti Viipurin h?vi?n hetki tulleen. Ven?l?isi? kihisi muurilla; kolmesta tornista liehuivat voiton merkkin? heid?n lippunsa; kahden pasunan riemuitseva ??ni kumisi muurilta yhten??n, kutsuen vereksi? joukkoja lis??n ja rohkaisten tappelussa olevien mielt?. T?ll? tavoin otellen oli nyt kulunut seitsem?n tuntia. Ven?l?iset jo alkoivat vet?? tikapuitansa muurin p??lle ja laskea ne alas sis?puolelle, tullaksensa niit? my?ten alas kaupunkiin. Mutta ?kki? t?risytti maata kauhea pamaus. Yksi torni, joka oli t?ynn? ven?l?isi?, syttyi tuleen ja pirskahti miehinens? p?ivinens? pilvi? kohti. Tornin alla oli n?et ruutia paljon, ja Posse oli sen saanut syttym??n. Samassa rynt?si kaupungin v?ki rohkeammin esiin ja rupesi tempaamaan ven?l?isten tikapuita maahan. Paljon hukkui t?ll? tavoin ven?l?isilt? v?ke?, kun he juuri parhaillaan kapuilivat tikapuita my?ten alas. Ja muut, jotka viel? olivat muurin p??ll?, joutuivat ?killisen huumauksen valtaan. Heid?n keskess??n nousi hirve? huuto ja meteli; he karkasivat muurin ulkopuolelle j??neille tikapuillensa ja alkoivat niit? my?ten laskeutua alas. Mutta kun he tietysti eiv?t voineet p??st? kaikki yht? aikaa, niin syntyi muurin p??ll? julma tungos. Taempana olijat h?diss?ns? eiv?t malttaneet odottaa siksi, kunnes toiset heid?n edest??n olisivat kerinneet alas. He rupesivat tungettelemaan ja sysim??n, niin ett? v?ke? muurin reunalta romahteli satam??rin alas. T?ll? tavalla sai monta tuhatta ven?l?ist? surmansa, ja mitk? siit? p??siv?t ehein?, pakenivat leiriins? takaisin.

N?in oli Viipuri nyt pelastettu surman suusta. Kummastuksella katselivat sankarit, jotka sit? olivat suojelleet, t?t? tekoansa, eiv?tk? oikein uskoneet itsek??n, ett? ilman erin?ist? ihmett? olivat kyenneet torjumaan p??lt??n niin summattomat laumat. He arvelivat n?hneens? ilmassa pyh?n Anteruksen ristin kaupungin yl?puolella, ja raastuvan katolla olivat muka liehuneet Pyh?n Olavin ja Eerikin liput, s?ik?hytellen ven?l?isten syd?mi?.

Barbaran y?n? vasten jouluk. 4 p:?? l?ksi osa ven?l?isi? matkalle, ja ennen jouluk. 15 p:??, Annan juhlaa, oli heid?n leirins? aivan tyhj?n?. Leiri kaikkine laitteineen j?i suomalaisten k?siin: siin? oli 34 suunnatonta tykkikive? ja puujalat, joiden p??ll? tykit olivat seisoneet. Tieto piirityksen lakkaamisesta kerkesi Turkuun joulu-y?n?, juuri kun tuomiokirkossa alettiin veisata kiitosvirtt?: Te Deumia. Viipurista oli kirje tullut Kymijoen vartijoille ja ne sen heti toimittivat Turkuun.

Viipurin piirityksen aikana oli ven?l?isjoukko k?ynyt Savoakin ynn? sen uutta linnaa ahdistelemassa. Mutta linnan is?nt?, urhoollinen Pietari Niilonpoika Kylli?inen ajoi heid?t takaisin, ennenkuin he viel? olivat kerinneet tehd? suurta vahinkoa. Heid?n j?ljiss?ns? h?n samosi yli rajankin ja poltti 800 taloa.

N?in olivat ven?l?isten yritykset joka paikassa k??ntyneet turhaksi. Mutta rajaseuduilla, miss? he olivat kulkeneet, oli kuitenkin kaikki h?vitetty: talot poltetut, vilja ja karja ry?stetty ja paljon asukkaita tapettu tai viety Ven?j?lle. Nekin, jotka heid?n k?sist?ns? pakenivat metsiin ja korpiin, olivat pakkasesta ja n?l?st? turmeltuneet pahanp?iv?isiksi; silm?t olivat paisuneet nyrkinkokoisiksi ja moni, l?mpim??n tultuansa tai ruokaa saatuaan, kaatui kuoliaana maahan.

Kansan muistissa on "Viipurin pamaus" s?ilynyt n?ihin p?iviin saakka, ja kummia tarinoita siit? sek? Knuutti Possestakin on kulkenut suusta suuhun, polvesta polveen. Possen arvelee kansa olleen taitavan tiet?j?n, jonka ei tarvinnut muuta kuin sauvallansa piirt?? laivan kuvan rannan hietikk??n, niin siihen heti syntyi laiva mastoinensa, ja pussista pudistella h?yheni?, niin muuttui joka h?yhen ratsumieheksi t?ysiss? aseissa. Milloin h?nen teki mielens? k?yd? Sten Sturen puheilla Ruotsissa, h?n Viipurin muurille nousten vain heilutti suitsia; samassa ilmaantui hevonen, joka h?net vei ilman kautta perille ja j?lleen takaisin vuorokauden kuluessa. Jo seuraavan vuosisadan keskell? kertoo my?s Ruotsin historioitsija Olaus Magnus t?yten? totena kummallisen tarinan Viipurin pamauksesta. Viipurin l?hist?ll?, sanoo h?n, on maanalainen luola; siihen kun jotain heitet??n, niin kuuluu samassa kauhea pamaus, ja kaikki l?hell? olijat menev?t py?rryksiin, niin etteiv?t taida puhua, kuulla eik? pystyss? pysy?. T?t? keinoa k?ytet??n ven?l?isten p??lle rynn?tess?, ja siin? kaatuu paljoa suuremmat joukot kuin suurimmasta tykinluodista ikin?. N?ilt? py?rtyneilt? vihollisilta linnan v?ki ry?st?? aseet, vaan ei viitsi tappaa heit?. Sill? toinnuttuansa he kiireimmiten p?tkiv?t pakoon, eiv?tk? uskalla koskaan palata takaisin. Mutta rauhan aikana vartioidaan t?t? luolaa tarkasti, ettei siihen oman v?en vahingoksi putoaisi mit??n. Toinen tarina Viipurin pamauksesta tiet??, ett? Posse suuressa kattilassa puolen vuorokautta keitti sammakoita, k??rmeit?, elohopeaa, lipi?? ja kalkkia. Sitten h?n oli k?tkenyt oman v?kens? maan rakoihin, kellareihin sek? patjojen alle, ja antanut vanhan ukon laukaista sekoituksen tuleen. Vihollisia oli siit? kaatunut tuhansittain, vaan olipa kaatunut Possen omaakin v?ke?, jotka eiv?t h?nen k?skyns? mukaan olleet piiloon menneet. T?t? kattilaa oli muka kauan aikaa pidetty tallella Viipurin linnassa.

Ruotsin valtionhoitajalle, Sten Sturelle, oli jo hyviss? ajoin tullut tieto ven?l?isten aiotusta retkest?. Mutta h?n ja muut Ruotsin herrat olivat paraillaan sovittelupuuhissa Tanskan kanssa, eiv?tk? joutaneet heti muistaa niin syrj?isen maakunnan h?t?huutoja. Keskipaikoilla marraskuuta vasta he huoveinensa kokoontuivat Tukholmaan. Sinne tuotiin my?skin Upsalasta Pyh?n Eerikin sotalippu, jonka suojassa toivottiin voitavan voimallisemmin tapella uskon vihollisia vastaan. Sit? kanneskeltiin juhlallisin menoin pitkin Tukholman katuja ja asetettiin viimein Pyh?n Yrj?n?n alttarille Klaran-kirkkoon.

Katrinanp?iv?n?, marrask. 25 p., astui Sten Sture laivoihinsa Kohaminassa. N?in my?h??n syksyll? on laivakulku Ahvenanmaalle aina vaivalloinen, vaan aikainen talventulo teki sen sill? kertaa viel?kin vaarallisemmaksi. Ankara koillistuuli, joka Suomeen purjehtijoille oli laitavastainen, l?ikytti j?isi? aaltoja aluksiin ja ajoi silm?t umpeen lumir?nt??. Viidenten? p?iv?n? eli juuri sin? mainiona Antinp?iv?n?, jolloin Viipuri niin ihmeellisell? tavalla pelastui vihollisen v?kirynn?k?st?, p??si vihdoinkin Sten Sture Ahvenanmaan mantereelle. Mutta niist? 900 miehest?, jotka matkalle l?htiess? h?nt? seurasivat, oli nyt vain puolet j?ljell?. Myrsky oli laivaston hajoittanut; nelj?sataa miest? oli se ajanut takaisin Ruotsin rannikolle, toisia oli vienyt Uudellemaalle. Kaksi laivaa oli aaltojen kourissa s?rkynyt, ja v?ki p??si kyll? hengiss? saareen, vaan siin? oli kylm? ja n?lk? monta n??nnytt?nyt kuoliaaksi, ja henkiin j??neilt?kin oli pakkanen turmellut k?det sek? jalat pahanp?iv?isiksi. Ahvenanmaan rannoille j??tyiv?t nyt kaikki laivat kiinni ja sinne t?ytyi ne j?tt?? muonavaroineen kaikkineen. Itse v?ki marssi suurella vaivalla j??t? my?ten Turkuun. Siell? Sten Sturea kohtasi iloinen sanoma Viipurin pelastuksesta ja ven?l?isten l?hd?st? omille mailleen. Sent?hden h?n hajoitti v?kens? talvimajoihin eri haaroille. Suuren osan asetti h?n Satakunnan kuninkaankartanoon; taalalaiset ynn? joukko pestattua v?ke? l?hetettiin Viipuriin, ja 70 huovia Knuutti Kaarlenpojan johdolla l?ksi Savonlinnan v?en lis?ksi. Kun viimeksimainitut helmik. 2 p. p??siv?t perille, niin he h?mm?stykseksens? havaitsivat, ett? siell? oli jo suuria ven?l?isparvia linnaa piiritt?m?ss?. N?m?t heti hy?kk?siv?t taajoin joukoin heit? vastaan, ja t?in tuskin pelastui kahakasta 7-8 miest? hengiss?.

Vaikka n?et ven?l?isten retki Viipuria vastaan oli niin onnettomasti loppunut, niin ei heitt?nyt suuriruhtinas kuitenkaan viel? valloitustuumiansa. H?n asettui itse Novgorodiin asumaan, likemm?lt? valvoaksensa sodan menoa; suuret joukot ker?ttiin kaikista Ven?j?n maista sotaan, ja keskipaikoilla tammikuuta l?ksi jo uusi parvi Suomeen. P??llikk?in? sit? johdattivat ruhtinaat Vasili Kosoi sek? Andrei Tsheljadnin, joille oli se k?sky annettu, ett? he t?ll? kertaa karttaisivat Viipuria ja samoisivat sen sivuitse Suomen syd?nmaita ry?st?m??n. T?m? parvi se olikin, jonka Knuutti Kaarlenpoika huoveinensa pahaksi onneksi oli kohdannut. Savonlinnan edustalla he eiv?t viipyneet kauan, vaan kun he eiv?t sit? heti saaneet valtaansa, niin he riensiv?t sen sivuitse yh? edelleen. Tuskin oli H?meeseen alkanut saapua kalpeita, s?ik?htyneit? pakolaisia Savosta, niin jo ilmoittivat kylien ja kirkkojen tulet vihollisenkin tuloa. Pian enn?tti my?s Turkuun h?t?sanoma, ett? ven?l?inen jo on H?meenlinnan edustalla, ry?st?? Hattulan kirkon kuvat ja ristit ja seisoo jo kahden p?iv?matkan p??ss? itse Turun kaupungista.

T?st?k?s nyt Sturellekin tuli kiire. Arpakapula pantiin kulkemaan ymp?ri Suomenmaata, k?skien miehen joka talosta aseisiin. Eik? aikaakaan, niin oli jommoinenkin joukko koolla Turussa Sturen johdossa. Ruotsin riimikronika, luultavasti v?h?n liioitellen, sanoo siin? olleen enemm?n kuin 40,000 miest?. Niiss? oli 900 huovia eli ratsumiest?, ja luotipyssyj? kiilsi 500:n miehen olalla; pieni? tykkej? eli skerpentinej? oli 103. Matinp?iv?n?, helmik. 24 p., l?ksi t?m? uhkea joukko liikkeelle Turusta, uhaten h?vitt?? ven?l?isist? joka kynnen. Mutta ei vihollisia en?? miss??n tavattukaan, joille olisi voitu kostaa tehdyt vahingot. Jos saamme uskoa Ruotsin riimikronikan sanoja, niin:

Mit? nyt auttoi en?? kaikki puuha ja huoli! Autiona oli Karjala, Savo ja H?mett? puoli, niiss? ei kuulunut yht??n ihmissanaa, eik' ollut koiraa, kukkoa tai kanaa!

Ven?l?inen oli teht?v?ns? tehnyt; h?n ei sent?hden ruvennutkaan odottamaan Sturen suuria varustushankkeita, vaan oli l?htenyt takaisin omille mailleen. Maalisk. 6 p. oli jo parvi Novgorodissa j?lleen, tuoden summattoman saaliin ja paljon vankeja mukanaan. Sten Sture ei huolinut nyt talvisyd?nn? l?hte? rajan taakse heit? ajamaan takaa. H?n laski taas nostov?en hajalle ja majoitti huovinsa enimmiten pappiloihin. Ainoastaan Tukholman pestatun v?en h?n j?tti rajalle Savonlinnan miesten avuksi. Niinpian kuin sitten meri j?lleen suli, l?ksi valtionhoitaja takaisin Ruotsiin, josta jo kuukauden p??st? lupasi tulla suuren apujoukon kanssa. Suomen v?en p??llik?ksi asetti h?n urhokkaan Svante Sturen, joka ei kuitenkaan ollut h?nen sukuaan, vaikka heill? oli sama nimi.

Viikot vieriv?t, kuukaudet kuluivat, kes? kerkesi menn? ohitse, eik? viel? kuulunut valtionhoitajaa eik? noita luvatuita apujoukkoja. Suomen v?ki n?it? odottaen istui joutilaana ja kulutteli vain ruokavarojansa. Niin eiv?t ven?l?iset tehneet. He sin? kes?n? h?vittiv?t uudestaan Juvan pit?j??, joka silloin k?sitti koko koillispuolen Savoa. Samaan aikaan tulvasi toinen vihollisvirta Lapin tuntureilta alas Pohjanmaalle. Iivana oli ker?ytt?nyt paljon v?ke? Vienan seuduilta, ??nisj?rven rannoilta ja Ustjugin korvista asti, ja antanut ne kahden veljen, ruhtinasten Iivana ja Pietari Ushatin johtoon. T?m? joukko kiersi pitkin J??meren rantaa ja tuli sitten Lapin tuntureita my?ten Per?-Pohjan rannalle eli Ven?j?n kronikan sanojen mukaan "kymmenen virran maalle". Siin? sitten h?vitteliv?t niin hirmuisella tavalla, ett? asukkaat tuskissansa viimein lupasivat antautua Ven?j?n vallan alle. Koska ven?l?iset syksymp?n? palasivat Moskovaan, oli heill? mukanaan l?hettil?it? Limingan pit?j?st?, joka k?sitti silloin koko Kajaanin kulmankin; niiden piti tarjoutua Suuriruhtinaan alamaisiksi. Iivana otti n?m?t l?hettil??t suosiolla vastaan ja p??sti lahjoilla takaisin omaan kotiinsa.

Seuratessaan n?it? ven?l?isten hirmutekoja, eiv?t Suomen herrat en?? malttaneetkaan joutilaina odotella, vaan p??ttiv?t Sten Sturen avuttakin omin voimin kostaa viholliselle. Svante Sture kulutti omat rahansa ja lainasi suuria summia lis?ksi, joilla sitten varusti 70 laivaa. Niill? h?n purjehti elok. 15 p. Knuutti Possen ja 2,000 miehen kanssa Narvajoen suuhun. T?m? joki oli rajana Liivin ritarien ja ven?l?isten v?lill?. Viron puolella seisoi vanhastansa Narvan kaupunki; vaan omalle eli Inkerin puolelle olivat ven?l?iset viisi vuotta takaperin rakentaneet uuden linnan ja panneet sille nimeksi Ivangorod. T?t? Ivangorodia eli suomalaisten puheenparren mukaan Joanan linnaa oli Svante Sture tullut ahdistelemaan. Linnassa oli 3,000 miest? ja likiseuduilla seisoi viel? toisiakin joukkoja. Vaan linnan is?nt?, Juri Babitsh, oli pelkuri ja karkasi heti vihollisen tultua. Kuusi tuntia teki p??llik?tt? j??nyt v?ki vastarintaa, vaan sitten p??si Svante Sture rynn?k?ll? linnaan. Siin? saivat voittajat summattomat saaliit. Kirstuttain kannettiin laivoihin kultaa ja hopeaa, vahaa ja hunajaa sek? kalleita nahkoja. Vankejakin saatiin noin kolme sataa. Mutta tarkoin Sture ker?sikin kaiken saaliin, niin ett? yksin linnan rautaportitkin saranoineen kuljetti my?t?ns?. Linnaa ei ruotsalaisten sopinut pit?? itsell??n, koska se oli kovin kaukana ja aivan erill??n Ruotsin muista maista. Sent?hden he tarjosivat sen liittolaiselleen, Liivin maamestarille. Mutta koska ei t?m?k??n, ven?l?isten kostoa pel?ten, uskaltanut sit? ottaa vastaan, niin j?ttiv?t sen ruotsalaiset autioksi ja purjehtivat omalle maallensa takaisin. Heid?n l?hdetty??n palasivat siihen ven?l?iset paikalla, varustivat sen entist? vahvemmaksi ja ampuivat sitten pilkoillaan yli joen Narvan kaupunkia, niin ettei siell? kukaan voinut k?vell? kaduilla.

Svante Sturen palatessa retkelt??n, oli viimein valtionhoitajakin saapunut Suomeen. Ymp?ri koko Ruotsia oli h?n ker?nnyt raskaan sotaveron ja nostanut sotaan joka viidennen miehen. T?m?n nostov?kens? kanssa h?n nyt majaili Santahaminassa, miss? nyky??n Helsingin kaupunki sijaitsee. H?n aikoi 130:lla laivalla l?hte? sotaan ven?l?isten omille rannoille ja k?ski nyt Svanteakin kanssansa tulemaan. Mutta t?m? sanoi, ettei h?n jaksanut kauemmin olla sodassa, koska h?n koko kes?n oli yksin??n saanut taistella ven?l?ist? vastaan ja sen lis?ksi oli takertunut suuriin velkoihin, kun valtionhoitaja ei ollut l?hett?nyt ruokaa eik? palkkaa v?elle. Sten Sture haukkui t?m?n johdosta Svante herraa maanpett?j?ksi, ja t?m? l?ksi heti Ruotsiin 700 huovin kera. Nyt ei pysynyt talonpoikainen v?kik??n en?? valtionhoitajan leiriss?, sill? se oli kovasti saanut k?rsi? n?lk?? ja janoa ja heid?n vaatteensa olivat kuluneet aivan repaleiksi. Sten Sture itsekin laski suurimman osan v?ke??n kotiin menem??n. Sen v?h?isen joukon kanssa, mik? h?nell? viel? oli, h?n l?ksi rajalle p?in. L?htiess?ns? h?n oli ottanut Turun piispalta 30 s?lytyst? eli l?sti? rukiita ja tyhjent?nyt Pyh?n Henrikin uhriaarteet; mutta h?n ei sittenk??n saanut muuta toimeen, kuin ett? h?n j?tti lis?v?ke? Viipurin ja Savon linnoihin sek? hakkautti murroksia Pernajan pit?j?st? alkaen H?meen rajaa pitkin. -- Kovasti suutuksissaan t?st? Sturen toimettomuudesta oli Maunu piispa ja samoin muutkin suomalaiset yleens?. Viel? pahemmaksi k?vi heid?n mielens?, kun he saivat kuulla Sten Sturen ehdoitelleen valtaneuvoskunnalle, ett? rauhan vuoksi heitett?isiin tuo riidanalainen rajareunus ven?l?isille. Sen lis?ksi tuli viel?, ett? valtionhoitaja rupesi tekem??n l?ht?? Ruotsiin, koska h?n pelk?si Svante Sturen siell? nostavan kapinan. Tuskissaan kirjoitti nyt Maunu piispa Ruotsiin kirjeen toisensa per?st?, valittaen ett? Sturen l?hdetty? t?m? "kotimaa parka" j?isi aivan turvatonna alttiiksi ven?l?isille. Sitten ei olisi muu tarjona kuin tuho ja marttyyrikuolema. Hartaasti rukoili h?n itse Stureakin, ettei t?m? Suomenmaata j?tt?isi, ja Ruotsista annettiin lujat vakuutukset, ettei siell? ollut mink??nlaisia kapinan hankkeita. Mutta turhaa oli kaikki. Sten Sture ei huolinut pyynn?ist? eik? vakuutuksista, vaan l?ksi kun l?ksikin meren yli Ruotsiin.

Suomen onneksi taipuivat ven?l?iset juuri silloin sovintotuumiin. Tammikuussa 1497 oli Maunu piispalla kokous Porvoossa muiden Suomen herrain kanssa; siell? p??tettiin l?hett?? l?hettil?it? Moskovaan, ja maalisk. 3 p. oli jo v?lirauha kuudeksi vuodeksi j?lleen sovittu. N?iden vuosien kuluttua ruvettiin varsinaiseen rauhan tekoon, joka vihdoin tuli toimeen Novgorodissa v. 1504 syysk. 14 p:n?. Kaiken piti pysy? entisell??n, niinkuin Maunu Eerikinpojan aikana oli sovittu. Rajat vain olivat vasta tarkemmin m??r?tt?v?t kummankin puolin. N?in loppui Iso Ven?l?issota, joka oli uhannut eroittaa Suomen Ruotsinvallasta taikka ainakin supistaa maamme rajat paljoa ahtaammalle.

Sten Sturen veltot toimet Suomessa olivat Ruotsissakin nostaneet kaikkien mielet h?nt? vastaan. Talonpojat ja porvaritkin, joissa h?nell? t?h?n asti oli ollut paras tuki, k??ntyiv?t nyt nurjamielisiksi h?nt? vastaan. T?st? saaden rohkeutta nousivat h?nen aateliset vihamiehens?, Upsalan arkkipiispan Jaakon johtamina, viimein kapinaan ja kutsuivat maahan Hannu kuninkaan Tanskasta. Syyksi luopumiseensa julistivat herrat sen, ett? Sture tarpeettomalla sekautumisellaan Liivin asioihin oli yllytt?nyt ven?l?iset sotaan, ja sit?paitsi niin toimettomasti johtanut t?t? sotaa, ett? suuri osa Suomea oli tullut ven?l?isten kynsiss? raadelluksi. Kolmannenkin syyn vetiv?t herrat esiin luopumuskirjeess??n, joka kuitenkin on pikemmin luettava Sturelle ansioksi, nimitt?in ett? h?n talonpojille oli antanut sananvaltaa valtiop?ivill?.

Hannu kuningas, kutsun saatuansa, ei viivyskellyt kauan, vaan saapui heti Ruotsiin sotajoukkoineen. Sture, n?hdess??n ylt'ymp?rill?ns? pettureita ja tultuaan tappelussa voitetuksi, lakkasi pian turhasta vastustuksestaan. Hannu kuningas, joka luonteeltansa oli hyv?ns?vyinen, otti Sturen lempe?sti vastaan. Sovinnossa h?n lupasi unohtaa kaikki, mit? Sture valtionhoitajana oli tehnyt ja lis?ksi soi h?nelle l??niksi koko Suomenmaan sek? Viipurin, Savon, H?meen, Raaseporin ja Korsholman linnat, ynn? viel? muitakin l??nej? Ruotsissa. N?ist? piti Sturen kuoltuakin H?meenlinnan ja l??nin j??d? Inkeri rouvalle, h?nen leskelleen.

Kun sitten kuningas ja valtionhoitaja k?sikk?in astuivat sis??n Tukholman linnan portista, kysyi kuningas leikill?ns?: "No, olettekohan valmistanut kylliksi ruokaa ja olutta minua varten sek? vierasten iloksi?" Siihen vastaten osoitti Sture vain piispoja ja virkkoi: "Kysyk?? noilta; neh?n ne ovat t?m?n kaiken leiponeet ja keitt?neet, saattanevat Teid?n Armollennekin tehd? samaten, kun vaan voimat karttuvat." Sitten kun kuningas linnassa tiedusteli Sturelta hallitusasioita, niin kuuluu h?n viel? h?nelle sanoneen: "Pahan perinn?np? te, Sture herra, minulle olette j?tt?nyt t?ss? Ruotsissa, kun olette tehnyt herroiksi talonpojat, jotka Jumala on orjiksi luonut." T?m? kuninkaan moite oli suurin kiitos, mink? Sturen hallituksesta olisi voitu antaa.

Sturen vihamiehet olisivat mielell??n suoneet n?kev?ns? h?nen p??ns? p?lkyll?. Mutta kuningas pysyi lujasti siin?, mink? Sturelle oli luvannut. S??sip? l?htiess??n Sturen yhdeksi niist? nelj?st? valtaneuvoksesta, joille kuninkaan poissa ollessa uskottiin Ruotsin hallitus. Kadehtijat ja vihamiehet olivat t?st? vimmoissaan ja ponnistivat kaikin voimin saattaaksensa Sturen h?vi??n. He syyttiv?t j?lleen Sturea h?nen toimettomuudestaan Suomen sodassa, ja vakuuttivat, ett? Viipurin l??nil?iset halusivat p??st? ven?l?isten turviin, koska Ruotsin valta ei heit? paremmin suojellut. N?ist? kovista kanteista puhdistuaksensa kirjoitti nyt Sture Maunu piispalle Turkuun ja pyysi, ett? h?n hankkisi h?nelle puolustuskirjeit? suomalaisilta. Jalo Maunu Stjernkors ei silloin en?? muistanutkaan sit? eripuraisuutta, mik? heid?n v?lill??n oli ollut Ven?j?n sodan aikana, vaan l?hetti kohta kirjeen Viipurin linnan is?nn?lle ja v?elle, kaupungin pormestarille ja raadille ynn? maapapeille, k?skien heid?n kutsua talonpojat kokoon ja kysy?, oliko heill? mit??n valittamista Sture herraa vastaan. Kirjeens? lopussa h?n niin selv??n osoitti, mink?laista vastausta h?n toivoi, ett? tuskin tarvinnee ep?ill? sielt? tulleen t?ytt? puhdistusta Sturelle. Samana vuonna, 1498, kutsui Sture itsekin Suomessa k?ydess??n Turun porvariston kokoon raastupaan. Sinne h?n sitten tuli itse, piispa ja muita Suomen herroja seurassaan, ja kysyi, oliko porvareilla mit??n syyt? valittaa niiden voutien toimenpiteist?, jotka h?nen puolestaan pitiv?t linnaa ja kaupunkia hallussaan. Siell?kin vastattiin, ettei ollut mink??nlaista kanteen syyt?.

Me muistamme, ett? Hannun tekem? liitto ja yllytykset etup??ss? olivat viekoittaneet ven?l?iset Suomeen. Nytp? tuli v. 1501 suuriruhtinaan l?hettil?it? Tukholmaan, juuri kun kuningas varustausi pit?m??n herrainp?ivi? Ruotsin s??tyjen kanssa. N?m?t l?hettil??t tulivat Hannun eteen ja esittiv?t Ruotsin valtaneuvosten kuullen seuraavat ruhtinaansa valitukset. Ensiksi he kysyiv?t, oliko Hannu per?ti unohtanut lupauksensa, mink? h?n liittoa Ruotsia vastaan tehdess??n oli risti? suutelemalla antanut, ett? nimitt?in ?yr?p??n, J??sken ja Savon kihlakunnat annettaisiin takaisin Ven?j?n suuriruhtinaalle, niiden muka oikealle herralle, jolta ne v??rin olivat valloitetut Ruotsin kruunun omaksi. My?skin suuriruhtinas suuresti kummeksui, mill? syyll? Hannu vaati vapaiksi ne ruotsalaiset vangit, jotka olivat joutuneet h?nen k?siins?. Hannun yllytyksest?h?n, arveli suuriruhtinas, oli Ruotsi tullutkin heid?n molempien viholliseksi, ja mit? v?ke? ruotsalaiset t?ss? sodassa kadottivat, se, veli pyh?, tapahtui teid?n t?htenne.

Mik? lienee Hannun mieli ollut, kun n?in h?nen tuumansa paljastettiin Ruotsin herroille, ei ole vaikea arvata. Ja ruotsalaiset puolestaan nousivat vimmoissaan nyt ilmikapinaan. Sten Sture teki alun Taalain vuorilla, h?neen yhtyi sitten Svante Sture ja vihdoin koko Ruotsi. Lopulla vuotta oli Sture taaskin valittu valtionhoitajaksi, ja alussa vuotta 1502 antausi Tukholmankin linna. Kev??ll? l?ksi sitten Sture Suomeen, miss? useat linnat olivatkin jo h?nen v?kens? hallussa. Turun linna, miss? Maunu Frille hallitsi, oli v?kisin valloitettava. Piirityst? kesti kaksi kuukautta, hein?kuusta syyskuuhun saakka, ja linna joutui vihdoin Sturen valtaan sen johdosta, ett? Frillen palkattu sotav?ki nosti kapinan. He n?et tahtoivat ry?st?? kuninkaan raha-arkut saaliiksensa ja aukaisivat sent?hden portit Sturelle. Sen j?lkeen Viipurinkin is?nt?, Eerikki Tuurenpoika Bjelke, luopui kuninkaan puolelta ja avasi linnansa portit.

SVANTE STUREN AIKA.

Mutta sittenkin Svante Sture tahtoi omin silmin n?hd?, miten laita oli Suomessa. H?n tuli Suomeen hein?kuussa ja piti Turussa kokouksen Suomen miesten, aatelisherrojen, pappien, porvarien ja talonpoikien kanssa. Eerikki Bjelke ei joutanut tulla Raaseporin linnaan, jossa h?nt? Sture kauan odotti, mutta vakuutti pysyv?ns? h?nelle uskollisena. Sent?hden Svante Sture, neuvoteltuansa Suomen herrojen ja niiden ruotsalaisten kanssa, jotka olivat h?nen seurassansa, asetti Bjelken koko Suomen p??maaherraksi, joka valtionhoitajan poissa ollessa saisi maassa vallita ja hallita, miten paraimmaksi n?kisi. H?nt? piti Suomen kaikkien virkamiesten ynn? muidenkin asukkaiden totella, aivan kuin itse valtionhoitajaa. H?nen huoleensa uskottiin varsinkin Ven?j?n asiat, sek? rauhan hierominen ett? rajojen varjeleminen.

N?in saatuansa asiat vakavalle kannalle, palasi Svante Ruotsiin syyskuun keskipaikoilla. H?n oli Suomeen tullut levottomana, mutta l?htiess?ns? sielt? oli h?nen syd?mens? rauhallinen ja iloinen.

Ritari Eerikki Tuurenpoika Bjelke, jolle nyt Suomen hallitus oli uskottu ja joka monta vuotta v?sym?tt?m?ll? huolella valvoi maamme etua, ansaitsee hyvin laveampaa mainetta. H?n oli sukuansa ruotsalainen. H?nen is?ns?, ritari, valtaneuvos ja marski Tuure Tuurenpoika Bjelke, Kr?kerumin ja R?fvelstadin herra, oli aikanansa ollut mahtava mies; ?iti Inkeri K?rning oli suurta tanskalaista sukua. Min? vuonna Eerikki Tuurenpoika oli syntynyt, siit? ei ole yht??n tietoa, vaan luultavasti tapahtui se 15:nnen vuosisadan keskipaikoilla. Ei ole tietoa meill? siit?k??n, milloin h?n ensin alkoi kotimaatamme palvella, mutta syyt? on arvella sen olleen vuosisadan seitsem?nnell? kymmenell?. Vanhemman Sten Sturen aikana oli jo Eerikill? ollut useat kerrat milloin mikin linna hallussansa. H?n oli Hannu kuninkaan erinomaisessa suosiossa, niinkuin jo mainittiin, ritarin kultakannukset ja valtaneuvoksen arvo h?nelle taisi tulla jo osaksi Hannun kruunausjuhlassa. Pian h?n my?skin n?htiin is?nt?n? Viipurin t?rke?ss? linnassa. Sent?hden pysyi Bjelke kuninkaalle uskollisena kauemmin kuin kukaan muu, ja l?hetti vasta 1502 luopumuskirjeen Hannulle. Siit? saakka h?n yht? lujasti pysyi Sturein puolella, ja turhaan Hannu v. 1505 yritti h?nt? puolelleen houkutella. Bjelke heti l?hetti kuninkaan kirjeen Ruotsiin Svante Sturelle, kysyen, mit? h?nen piti siihen vastata.

It?isen rajan varjeleminen, joka Bjelkelle tuotti niin paljon huolta, oli my?s ep?ilem?tt? aiheena er??seen h?nen yritykseens?, joka todistaa h?nen suurta ?ly?ns?. Molempien rajalinnojen, Viipurin ja Savonlinnan, et?isyys toisistaan sek? vaikeat kulkuneuvot tekiv?t vaikeaksi, usein mahdottomaksi enn?tt?? hyviss? ajoin toisesta toiseen avuksi. Sent?hden p??tti Bjelke kaivannolla yhdist?? Suomenvedenpohjan ja Saimaan vedet niin, ett? alukset p??sisiv?t koko v?lin kulkemaan. Kaivanto pantiinkin alulle, vaan ty? j?i pian kesken, luultavasti rahan ja ty?voimien puutteesta sek? rajan rauhattomuuden t?hden. Parasta se muuten taisikin olla. Silloin n?et ei viel? osattu sulkuja rakentaa niinkuin t?t? nyky?. Kun kaivanto olisi rantaharjanteen puhkaissut, olisivat siis Saimaan vedet est?m?tt? p??sseet tulvailemaan Viipurin rantamaiden yli ja luultavasti upottaneet sen per?ti. Bjelken yrityksen j?lki? on nytkin viel? n?ht?v?n? l?hell? Saimaan kanavan alkua.

Sten Sturen kuoltua oli Hannu taaskin hieronut sovintoa ruotsalaisten kanssa, vaan pian h?n oli n?hnyt, ettei h?n hyv?ll? saisi heit? suostumaan. Siit? syyst? oli h?n taaskin ruvennut sotakeinoihin. Me olemme n?hneet, kuinka h?n ven?l?isi? yllytti Suomeen hy?kk??m??n. H?n itse puolestansa k?vi sotaa Ruotsin etel?rajoilla ja l?hetti joka kes? It?merelle suuria laivaparvia. N?m?t Hannun laivat harjoittivat mit? julmimpia merirosvojen t?it?. Uljaitten ja armottomien p??llikk?jens?, J?ns Holgerinpoika Ulfstandin, Otto Ruudin ja Severin Norrbyn johdolla he purjehtivat merta ristin rastin, ry?st?en kaikki laivat, jotka Ruotsin tai Suomen rannoilta uskalsivat ulota. Kaukaisemmille matkoille, Lybeckiin tai muihin Saksan kaupunkeihin, ei Suomen laivurien tietysti ollut l?htemist?k??n. He vain v?list? kiiruhtivat meren yli Ruotsiin tai Vironmaalle, suolaa ja muita tarpeellisimpia tavaroita noutamaan. Mutta siin?kin oli pujahtaminen surman suun sivuitse, sill? Naissaaren takana, R??velin edustalla, oli aina vihollinen v?ijym?ss?. Kun n?m?t merirosvot olivat jonkun laivan saaneet k?siins?, he tavallisesti tappoivat enimm?n osan v?ke?. Eik? siin? kyll? ett? tappoivat, vaan he kiduttivat heit? my?skin hirve?ll? tavalla. K?det, jalat vangeilta ensin silvottiin ja sitten vasta heitettiin miesparat meren pohjaan. Harvat heid?n kynsist?ns? p??siv?t niin ehein? kuin kerran muutamat raumalaiset.

Oli n?et kuusi Rauman laivaa joutunut merirosvojen k?siin. N?m?t sulloivat kaikista aluksista parhaat tavarat yhteen laivaan ja panivat viisi omaa miest?ns? ynn? kolme Rauman porvaria sit? Gotlantiin viem??n. Gotlanti kuului silloin Tanskan vallan alle ja oli merirosvojen paras pes?paikka. Jo alkoi laiva perille l?hesty?, ja Visbyn linna tuli n?kyviin; silloinpa muuan rosvoista piloillansa osoitti sormellaan yht? tornia. "Kas tuossa", irvisteli h?n vangeille, "saatte monta pirun y?t? kokea!" T?st? silmitt?m?sti tuskastuen, vangit ?kki? karkasivat rosvojen kimppuun. Heid?n onnistui p??st? tanskalaisten ja sen paikan v?liin, miss? aseita talletettiin. N?in joutuivat aseettomat rosvot pian tappiolle; kolmelta p?? halkaistiin ja kaksi heitt?ytyi mereen, maalle uidakseen. Mutta pelastuneet raumalaiset k??nsiv?t riemuiten laivan kokan kotiinp?in, ja perille he p??siv?t onnellisesti, tuoden paljon kalliimman lastin laivassaan, kuin mit? heill? l?htiess? oli ollut.

N?it? Tanskan rosvoja ei aina ollutkaan kovin suuret joukot, mutta Suomen herrojen velttous oli syyn? siihen, ett? he kuitenkin saivat paljon vahinkoa aikaan. Bjelke kyll? oli valpas t?ss? niinkuin muissakin toimissaan. H?nen sota-aluksensa saattoivat aina Suomen kauppalaivoja, taikka jos miss? vahinkoa oli tehty, ne karkoittivat merirosvot ja ry?stiv?t usein saaliit heid?n k?sist??n. Niin s?ilyiv?t, niinkuin h?n itse kirjeess? mainitsee, h?nen l??nins?, Viipurin rannat ja laivat jotenkin ehein?. Mutta joka paikkaan eiv?t Bjelken laivat kerinneet, ja muut Suomen herrat olivat kovin hitaita auttamaan.

Rosvot eiv?t muuten tehneetk??n tuhoa ainoastaan merell?; v?h? v?li? he k?viv?t rantojakin h?vittelem?ss?, ja niit? oli viel? paljon vaikeampi varjella kuin laivoja. ?kkip??t? he laskivat laivoillansa johonkuhun rantaan, ry?stiv?t, polttivat likimpi? kyli?, ja olivat tavallisesti jo pitk?n matkan p??ss?, ennenkuin linnoista joutui sotav?ke? apuun tai seudun talonpojat kerkesiv?t paikalle suurin joukoin. Olipa kuitenkin rannan talonpojilla kaikellaisia keinoja, joilla he rosvoilta kokivat varjella itse?ns?. Salmien suuhun he upottivat kivi? tai l?iv?t seip?it?, jotta vihollisten laivat tarttuisivat niihin kiinni. Tai kun ulkosaariin asetetut vartijat ilmoittivat rosvojen tulevan, kokoontuivat talonpojat rannan ?yr?ille. Sielt? he ampuivat nuolensa vihollista vastaan ja vierittiv?t veneitten p??lle suuria kivi?. My?skin kerrotaan heid?n sahanneen rannasta kyliin johtavien teitten varsilla puut tyvest? poikki, jotta ne t?in tuskin pysyiv?t pystyss?, mutta sivukulkijain t?rin?st? romahtivat p??lle. Ulkosaarissa taas, miss? vihollisen tiedettiin k?yv?n puita hakkaamassa, viritettiin pehkuihin jousia, jotka miehen astuessa p??lle lenn?ttiv?t nuolen j?nteest??n. My?skin olivat ahdistetun kyl?n miehet v?list? pakenevinansa eri haaroille, ja kun vihollinen hajosi heit? takaa ajamaan, he salateit? my?ten kokoontuivat j?lleen yhteen ja tappoivat rosvot yksitellen.

Varsinkin kerrotaan kahdesta tanskalaisten retkest?, jotka olivat kovin tuhoisia Suomelle. Toinen oli k?ynti Ahvenanmaalla v. 1507, toinen Turun kaupungin h?vitys v. 1509.

Ahvenanmaalla olivat rosvot k?yneet jo kerran ennenkin, vaan silloin, v. 1505, oli Kastelholman is?nt?, Eerikki Juhananpoika Vaasa, varustanut heille niin tuliset tervetuliaiset, ett? he kiireimmiten karkasivat laivoihinsa takaisin.

Mutta toisin k?vi v. 1507. Suuret laivaparvet olivat jo kes?n alussa saapuneet Suomen vesille, ja Bjelke oli kauan kehoitellut Suomen herroja varustamaan voimiansa, jotta miehiss? karkoitettaisiin viholliset, jotka v?ijyiv?t R??velin edustalla. Mutta toimesta ei tullut tekoa, ja niin kerkesi vihollinen kenenk??n est?m?tt? saada ty?ns? tehdyksi. Keskell? hein?kuuta tulivat he Ahvenanmaalle, polttivat siell? Kastelholman poroksi ja ry?stiv?t maakuntaa sill? tavalla, ett? viimein talonpojat sek? papit heille suorittivat suuren polttoveron, jotta he eiv?t per?ti h?vitt?isi heit?. Lunnaat saatuansa l?ksiv?t rosvot j?lleen matkoihinsa, vieden laivoissansa summattomat saaliit ynn? Eerikki Bjelken veljenkin, Sten Bjelken, joka oli linnassa ollut is?nt?n?. Rosvojen l?hdetty? saapui sinne vihdoin apuv?ke? Suomesta. Siin? oli piispa Juhana Olavinpojan huoveja viisikymment? ja saman verran valtionhoitajan omaa v?ke?; Eerikki Bjelke oli l?hett?nyt 30 ja Inkeri rouva, vanhemman Sten Sturen leski, oli H?meenlinnasta pannut parveen 24 miest?. Suomen apuv?en lipussa oli Sturen vaakuna joka kulmassa ja keskell? paistoi punainen risti. Jos t?m? joukko olisi ajoissa tullut avuksi, niin tanskalaiset olisivat palanneet senkin kerran tyhjin?. Vaan nyt suomalaiset l?ysiv?t linnan raunioina ja koko Ahvenanmaan melkein autioksi h?vitettyn?.

Pari viikkoa pysyiv?t tanskalaiset Turussa ja alkoivat linnaakin jo piiritell?. Vaan sit? he eiv?t kyenneetk??n valloittamaan, ja syvemm?lle maahan tunkeutumasta estiv?t heit? piispa Juhana Olavinpojan vankat varustukset. Kun n?in aika kului ja suomalaisten joukko karttumistaan karttui, p??ttiv?t viholliset viimein l?hte?. Heid?n laivansa kulkivat alas Aurajokea ja siis aivan linnan tykkien suitse, vaan monta miest? ei heilt? siin? kuulu hukkuneen, sill? linnassa ei sattunut olemaan taitavata tykkimestaria. Kokonaan ei vihollinen kuitenkaan l?htenytk??n pois, vaan siirtyi ainoasti Hankoniemen edustalle. Siell? se viel? v?h?n aikaa viipyi, vaatien polttoverona Turun kaupungilta ja l??nilt? 12,000 markkaa sek? saman verran piispan puolesta. Sill? ehdolla h?n lupasi h?vityksist?ns? lakata. Liek?h?n ne rahat saanut vai ei, siit? ei ole tietoa, vaan viikkoa my?hemmin oli laivasto l?htenyt. Ainoastaan kuusi pient? laivaa oli j??nyt j?ljelle, jotka ry?steliv?t Uudenmaan rantoja ja estiv?t Suomen laivoja p??sem?st? Vironmaalle. L?htiess??n olivat rosvot uhanneet tulla takaisin Mikonp?iv?ksi taikka ainakin seuraavana kev??n?. Silloin oli muka Suomi valloitettava kokonaan tai ainakin h?vitett?v? aivan autioksi. H?diss??n pyysi nyt piispa apua Ruotsista, lis?ten ett? muuten rahvas tuskissaan antautuisi viholliselle. Niin oli nytkin toisin paikoin tapahtunut ja toisin paikoin oli sit? vain v?kisin saatu estetyksi.

Vuosi 1510 ei tuonut kuitenkaan sit? tuhoa mukanaan, mit? oli uhattu ja pel?tty. P?invastoin lakkasi nyt sota muutamiksi vuosiksi. Kun se uudestaan leimahti rajummin riehumaan, oli jo Svante Sture monta vuotta maannut haudassansa ja niin my?s Hannu, h?nen vihamiehens?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet