Read Ebook: Phaidra: 5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä by Racine Jean Leino Eino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 291 lines and 12891 words, and 6 pages

Translator: Eino Leino

PHAIDRA

Kirj.

RACINE

Suom. Eino Leino

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1907.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon Osakeyhti?.

HENKIL?T:

Theseus, Aigeuksen poika, Ateenan kuningas. Phaidra, Theseuksen puoliso, Minoksen ja Pasiphaen tyt?r. Hippolytos, Theseuksen ja amazonien kuningattaren Antiopen poika. Arikia, prinsessa Ateenan kuninkaallisesta suvusta. Theramenes, Hippolytoksen opettaja. Oinone, Phaidran imett?j? ja uskottu. Ismene, Arikian uskottu. Panope, Phaidran seuranainen. Sotilaita.

Tapahtumien paikka on Troizen, kaupunki Peloponnesoksella.

Esitetty ensimm?isen kerran Suomen Kansallisteatterin n?ytt?m?ll? Helsingiss? 26 p. lokak. v. 1906.

Henkil?t: Theseus -- Axel Ahlberg; Phaidra -- Katri Rautio; Hippolytos -- Evert Suonio; Arikia -- Helmi Lindel?f; Theramenes -- Emil Falck; Oinone -- Kirsti Suonio; Ismene -- Helmi T?htinen; Panope -- Aino Vasarainen. -- Ohjaus: toht. Jalmari Hahl.

ENSIMM?INEN N?YT?S.

Hippolytos. Theramenes.

HIPPOLYTOS. Tein p??t?kseni, Theramenes: l?hden. Troizenin j?t?n ep?ilyksen t?hden, mi mua kalvaa. Ah, ma punastun jo pitk?? t??ll? toimettuutta mun! Kuus kuuta poissa ollut taatto on, en tied?, alla mink? auringon, en, mitk? heitt?? h?nt? hyrskyt, vahdot.

THERAMENES. Hakea mist?, herra, h?nt? tahdot? Jo vuoksi pelkosi tuon oikeimman uhmailin Isthmoon kahden meren vimman, kyselin, tutkin teit? Theseuksen virroilta kuolon, mailta manan uksen; on tiedusteltu Elis, Tainaros, my?s meri, minne sammui Ikaros. Mit' en?? toivot? Mik? ilman-ala vois olla is?s piilopaikka sala? Kenties ei taattos itse tahdokaan, salasta h?n ett' ilmi saatetaan? Kenties, sill'aikaa kuin on tuska meill?, h?n tyynn? kulkee lemmen lehtoteill?, tuo urho, uutta vartoin suudelmata...

HIPPOLYTOS. Ma pyyd?n: kuninkaalle kunniata. H?n j?tt?nyt on erheet nuoruuden, ei en?? orja halpain kahletten. Jos on h?n, on h?n yksin Phaidran vanki, ei kateensyit? en?? h?lle hanki. Hakien h?nt? seuraan teht?v??ni ja p??sen t??lt?, miss? py?rtyy p??ni.

THERAMENES. Ah, mist? asti paikkaa pakenet, kuss' elit lapsuusp?iv?t herttaiset, miss' unohdit sa my?hemminkin tovin Ateenan humut sek? loistot hovin. Salaisen vaaras, murhees tiet?? soisin.

HIPPOLYTOS. Tuo onnen aik' on mennyt. Kaikk' on toisin, siit'asti kuin sai seutuun rauhaiseen tuo tyt?r Minoon Ja Pasiphaen.

THERAMENES. On tuttu mulle tuskiesi syy: se Phaidra on, mi t??ll' on onnes kyy, tuo turman emintim?. Tuskin n?ki h?n sun, maanpakolaiseks kun jo teki. Mut tyls? on jo tutkain vaimon vihan, mi sua etsi, ellei poikki ihan. Ei tarvis lie sun vuoksi naisen huolla, mi kuoleva on taikka tahtoo kuolla; on sairas Phaidra, outo h?ll' on tauti, ei elostaan, ei auringosta nauti; kutoa kuinka vois h?n vaaraa sulle?

HIPPOLYTOS. Vihansa heikko pelon syy ei mulle. Ma vihollista toista pakenen, Arikia on nimi armas sen, tuon meille turmaa tuovan heimon jatko.

THERAMENES. Sin?kin -- kuinka? -- h?nt? vainoatko? Rikkoivat veljet, viaton on sisar, tuo hertas, vaikka veren julman pisar. Vihaatko syytt?mi? sulojansa?

HIPPOLYTOS. Jos vihaisin, en karttais katsettansa.

THERAMENES. Syyn oikean sun pakoos selit?nk?? Tuo jumal-ylv?s Hippolytos, h?nk?, mies lemmen kahlehisin taipumaton, is?ns? erheen valtaan vaipumaton, nyt Aphroditen alammainen oisko, tajuta Theseuksen virheet voisko? Uhraatko muiden kuolevaisten tapaan jo lemmen alttarille tahtos vapaan? Rakastat, prinssi?

HIPPOLYTOS. Mit? lausut mulle? Mun tunnet, aatoksein on auki sulle, t?? syd?n ylv?s, ylenkatseellinen, -- sen oisko h?pe?? nyt sykkiminen? Imetti amazoni-?iti mun, sain h?lt? mielen kovan, karaistun; mut my?hemmin, kun vartuin mieheksi, ihastuin, tuntiessa itseni. Niin kiinnyit minuun, niin sa kerroit tarun minulle taatostani, tuiman, karun; vereni hehkui, syd?n sykki tulta, kun kuulin sankarty?t ma suuret sulta. Kuvasit urhon mulle miekkoineen, mi korvas maailmalle Herakleen, mi pedot tappoi, rosvot rankaisi, luut Peripheteen hajan heitteli ja Kreta huurui Minotauroon verta, Prokrustes, Kerky?n sai koston kerta. Mut haastoit my?skin h?m?r?mm?t ty?t, halujen p?iv?t, lemmen vienot y?t, Helenan ry?st?n, vanhempainsa vimman, ja itkut Periboian ihanimman. Nime? monta muuta, perhosia, tuon liekin liedon kaikki polttamia; hyl?tty Ariadne, saaren tytti; ja vihdoin Phaidra, joka urhon sytti. Sa muistat, usein kesken kertomasi sua pyysin s??st?m??n jo sanojasi; tuon halvan poistaa ?isin puolen toisen tarusta tahtonut ma miehen moisen. Iesk? sama nyt mun sortaisko? Niin alas jumalat mun murtaisko? Ty?t uljaat puhdistaa voi Theseuksen, mut mitk? mulle soisi puolustuksen? Is?ni suuren ansioita vailla en saa my?s rikkoa ma taaton lailla. Mut jos mun sent??n t?ytyis lannistua, Arikia ei varmaan voita mua. Muistaisi enk? iki-estett?, mi meid?t erottaa? Ah, tied?t s?: ei koskaan sulhoa suo murheiselle is?ni Pallantidein sisarelle, h?n vaaraa s?ikkyy veren syyllisen; sen tappaa tahtoo kanssa sisaren. Ei syty liekit h?lle lempe?t, ei koskaan leimua h??kynttil?t. H?netk? naisin taaton mielt? vastaan? Is?nk? yllytt?isin vasten lastaan? Lemmenk? huumaan hukkuis nuoruusp?iv?t?

THERAMENES. Jos l?i sun hetkes, j?rkisyyt pois j?iv?t. Suloja neien jos et ennen n?hnyt, sun Theseus on n?kev?ksi tehnyt. Is?si vihaamana viaton tuo impi sulle kahta kalliimp' on. Miks s?ikky? my?s valtaa kainon lemmen? Sive? miks ei maistaa heelm? hemmen? Ei tuosta kauan soimaa omatunto; nuo kahleet kantoi Herakleenkin kunto. Ket' ei ois Aphrodite hillinnyt? Sa itse, miss? olisit sa nyt, jos ain ois Antiope Theseukselle niin ollut kylm? kuin sa rakkaudelle? Mut miks t?? korska kaunopuheisuus? Tunnusta: rinnassas on tunne uus, et en?? ylpe?n? ohjaa sa nyt vaunujasi meren rannoilla, et en?? ratsun vaahtisuuta suista, Poseidonin et taidetta sa muista. Harvemmin huudoistamme kaikuu korvet, ei orhit korsku, pauhaa mets?torvet, on summa silm?si: sa lemmit varmaan, k?siss? k?rsit salakaihon karmaan. Arikianko antaut ik?v?h?n?

HIPPOLYTOS. Hyv?sti. L?hden is?? etsim?h?n.

THERAMENES. Sa etk? Phaidraa aio n?hd? ennen kuin l?hdet?

HIPPOLYTOS. Aion: h?net n??n pois mennen. Se h?lle kerro! Tuoss' Oinone on. Mut mink? tuo h?n uuden turmion?

Hippolytos. Theramenes. Oinone.

OINONE. Voi, prinssi, tuska saapuu tulvanaan! On kuningatar kuolemaisillaan. Y?t p?iv?t turhaan tutkin taudin kyyt?, h?n kuolee syliini, ei virka syyt?. Sielunsa sekasorto ij?inen ei salli h?lle rauhaa vuotehen. H?n tahtoo p?iv??n ja h?n v?ltt?? seuraa, hulluus ja myrsky mieless?ns? meuraa. H?n tulee.

HIPPOLYTOS. N?k?ni ei mieluinen h?nelle, s??st?n h?it? tuskan sen.

Phaidra. Oinone.

PHAIDRA. J??k??mme t?h?n! Voima pett?? mun; en jaksa; jalka horjuu, kompastun. Valosta kaikkivallan auringon mun huienneet jo silm?ter?t on. Ah.

OINONE. Itkuni jos sulle lohdun lainais!

PHAIDRA. Kun ei n?? korut, vaatteet niin mua painais! Ken kaikki solmiten n?? kutrit vaivan on n?hd? viitsinyt tuon turhan aivan? Mua kaikki painaa, kaikki sortaa, murtaa.

OINONE. Toiveesi kaikki toisiansa turtaa! Sa itse tahdoit ?sken kaunistaita ja muistain aikojasi autuaita halasit taivaan n?hd?, n?hdyks tulla. Nyt piiloon, pois on j?lleen mieli sulla; valoa vihaat, jota etsit juuri.

PHAIDRA. Poloisen perheen peritaatto suuri, Sa, jonka tyt?r oli kantajani, jok' ehk? punastut mun murhettani, Aurinko, n?en nyt sun viime kerran.

OINONE. T?? eik? haihdu hulluus hetken verran? T?ytyyk? aina mun -- ah, kauhistusta! -- sun n?hd? kolkuttavan kuolon usta.

PHAIDRA. Oi, miks en istu mets?in siimeksess?! Ma milloin tomun p?yhk?n p?llytess? n??n vaunut vieriv?t ja ratsaan raisun?

OINONE. Kuin?

PHAIDRA. ?ll?s kuulko kielt? vaimon vaisun! Mit? ma lausuin? Kunne kulki j?rki? Sen multa julmat jumalat nuo s?rki. Oinone, katso, kuinka punastun: suon liioin h?pe??ni n?hd? sun, jo silm? t?yttyy tuskan kyynelill?.

OINONE. Vaitolo vaivas enent??. Ah, mill? sun saisin sanoin huojentamaan huolet! Et kuule meit?, k?sihimme kuolet. Tahdotko p??tt?? p?iv?s kukkivaiset? Mi myrkky sulta surmas riemut maiset? Kolmasti varjot langenneet jo ovat, siit' asti kuin sai unta vaivas kovat; kolmasti koittanut on p?iv? mailla, siit' asti kuin on ruumiis ruokaa vailla. Mi hirmun p??t?s hurmaa syd?nt?si? Mill' oikeudella kiusaat itse?si? El?m?n vallat, jumalat, n?in polet, my?s pet?t puolison, min oma olet, ja lapsesi, nuo varmaan onnettomat, jos ikeen oudon alle sy?kset somat. Sa muista: mennen heilt? mullan alle, suot toiveet toisen ?idin kantamalle, veresi vainoojalle ylpe?lle, pojalle amazoni-?idin, h?lle, min nimi...

PHAIDRA. Ah!

OINONE. On Hippolytos.

PHAIDRA. Hurja! Mi sana huuliltasi p??si nurja!

OINONE. Vihani syyst? syttyy: mielell?in suon, ett? sanaa tuota s?ikyt n?in. Siis el?! voimas olkoon lempi, viha! Sied?tk?, ett? Skytha-?idin liha sun sortaa lapses, veres armahimman, jumalten heimon, Hellaan ihanimman? Mut pian! Joka hetki tappaa sun. Nopeesti tuoni tempaa tuiretun. Ter?st? tarmos, viel' on aika, palaa viel' elos liekki, vaikka riutuu salaa.

PHAIDRA. Jo paloi liioin liekki syyllinen.

OINONE. Min tunnet rinnassasi rikoksen? Min teon synk?n olet tehnyt kerta? Ei k?tes vuoda viatonta verta.

PHAIDRA. Taivaalle kiitos, k?si puhdas on. Josp' oisi syd?n yht? tahraton!

OINONE. Mik' auennut on eess?s aatteen nielu niin syv?, ett? kauhistuu nyt sielu?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet