Read Ebook: Phaidra: 5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä by Racine Jean Leino Eino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 291 lines and 12891 words, and 6 pages

OINONE. Mik' auennut on eess?s aatteen nielu niin syv?, ett? kauhistuu nyt sielu?

PHAIDRA. Jo kyllin haastoin. S??st? loppu mulle! Ma kuolen ennen kuin sen virkan sulle.

OINONE. Siis kuole kurjaan, synkk??n vaiteloon! Mut k?si muu sun silm?s sulkekoon. Vaikk' onkin elos en?? varjo vaan, sua ennen tahdon tulla tuonelaan. Tuhannet tiet vie vainajitten tupaan; lyhimm?n l?yt?? sieluni, sen lupaan. Oh, julma olet! Mua ep?iletk?? Kun synnyit, syliss?ni maannut etk?? Sun t?htes heitin heimon, synnyinmaan. Ah, n?ink? uskollisuus palkitaan!

PHAIDRA. Ma pelk??n kiivautta poves polon. Sa vapiset, jos murran vaitiolon.

OINONE. Mik' oisi suru mulle suurempi kuin ett? kuolet eess? silm?ni?

PHAIDRA. V?hemm?n kuole en, jos tied?t syyni, mut syyllisemp?n?.

OINONE. Ma olen tyyni, en kiivastele. Mutta pyyd?n kautta jokaisen itkun, joka tuskan tautta, min t?htes k?rsin: puhu, vaivas sano!

PHAIDRA. Sa tahdot niin: siis kuule!

OINONE. Muut' en ano.

PHAIDRA. Ah, mist? alan? Mit? lausun sulle?

OINONE. Sun ep?ilykses loukkaus on mulle.

PHAIDRA. Kuink' onkaan julma lemmen jumaluus! Mik' emolleni tuosta onnettuus!

OINONE. Unohda nuo! Vaitolo ij?inen Sen muiston k?tkek?h?n murheisen.

PHAIDRA. Ah, Ariadne, sisar raukkani, rakastit: rakkaus sun hylk?si.

OINONE. Miks muistat murheita nyt ainoastaan? Miks nouset t?n??n koko vertas vastaan?

PHAIDRA. T??n olen veren synk?n viime pisar, kurjempi kuollessain kuin ?iti, sisar.

OINONE. Sa lemmit?

PHAIDRA. Tunnen lemmen tuskap??t.

OINONE. Siis ket??

PHAIDRA. Kohta hirmukuilun n??t: ma lemmin... ah, ma pelk??n, v?risen nime? tuota.

OINONE. Kenen?

PHAIDRA. Jaksa en. -- Tuo prinssi, vainoomani verisemmin...

OINONE. Jumalat! Hippolytos!

PHAIDRA. H?nt? lemmin.

OINONE. Vanhurskas taivas! Hyytyy hurme suonen. Voi, kauhua! Voi, sukukuntaa tuonen! Voi, rantaa rikoksen! O, tuulta turman, mi t?nne toi sun, lietsoi hurjan hurman!

PHAIDRA. Mun tautini on vanha. Tuskin tullut Aigeuksen pojan vaimoks olin; hullut poiss' oli haaveet, onni omanani; Ateena silloin n?ytti sortajani. Punastuin, kalpenin tuon ylv??n n?hden; sekoittui j?rkeni tuon seijaan t?hden; mun huikes silm?ni, mun kuivui kieli, ruumiini paloi, hiljaa hiilui mieli. Ma tunsin Aphroditen voimassansa ja tuskat, vaivat veren vainoomansa. Lepytin h?nt? uhrein suitsuvin, tein temppelin, sen, koito, koristin, n?in l?yt?v?ni j?rjen menneen luulin, kun huusin taivahia valjuin huulin. Ah, turhaan! valjennut ei itkun ilta. Ma hukkaan poltin uhrit alttarilta; kun kuolemattomia rukoelin, ma mielikuvaani vain kumartelin; kun suitsutin, ma h?nt? muistin yh?, kun teurastin, vuos h?lle hurme pyh?. Ma kartoin h?nt?. H?net l?ysin mist?? Ah, kauhistusta! Taaton piirtehist?, mun puolisoni! Pojalle ma paloin! Niin h?nt? vihdoin vihaamaan ma aloin. Maanpakoon ajaa h?net tahdoin tuolta, siks teeskentelin julmaa ?itipuolta, ja pojan, jota lemmin, ihailin, kodistaan, is?st?ns? irroitin. Heng?hdin taas, Oinone; j?rki palas sen poissaollen, jota syd?n halas, ja k?tkein ij?isi? ik?vi? ma avioni vaalin hedelmi?. Oi, turhaa, turhaa! Oikku kohtalon! Troizeniin toi mun tahto puolison, sorean t??ll? taas n?in sortajani, taas aukes haava tuores rinnassani. Sy? en?? rakkaus ei mielt? multa, siell' asuu itse Aphrodite. Tulta h?n lietsoo synkk??. Syyni t?hden kuolen, k?yn k?tkem?h?n tuonen tuolle puolen vihani, lempeni ja kurjan elon, mi mua h?p?isee. Nyt tied?t selon. En kyyneleit?s vastustaa ma voinut, siks olen vaivani nyt vaikeroinut. En kadu. Et nyt en?? soimaa sin?, jos valmistelen manan matkaa min?, et en?? turhaan kutsu takaisin s?ent?, joka sammuu tuskihin.

Phaidra. Oinone. Panope.

PANOPE. On, valtiatar, murheen viesti mulla, mut sent??n t?ytynee sen ilmi tulla. Jo kuolo voittanut on voittajanki: on puolisosi Manan valjun vanki.

OINONE. Sa mit? lausut?

PANOPE. T?? on ilmoitus: ei koskaan en?? palaa Theseus. Laivoilta, jotka t?nne kynti vanan, on Hippolytos saanut kuolon sanan.

PHAIDRA. Ah!

PANOPE. Uutta valtiasta valitaan. Pojastas toiset tahtoo kuninkaan, taas toiset, unohtain lait valtion ??nest?? poikaa Skytha-puolison. Saa yst?vi? my?skin Pallaan suku, Arikian ei pieni ??nten luku. Ateena kiist??, monet hankkeet hautuu. Jo Hippolytos matkaan valmistautuu, on vaara, ett? kaiken valloittaa h?n kansan mielen, joka aaltoaa.

OINONE. On kuningatar viestin kuullut. H?n on punnitseva tietos t?rke?n.

Phaidra. Oinone.

OINONE. Sua en?? pyyt?nyt en p??lle maan. Sua seurata ma tahdoin tuonelaan, siit' est?m??n sua ??nt' ei ollut mulla. Mut kuulet: uus on elon pakko sulla. On onni vaihtunut, tuo vaihtelija: kuningas kuollut on. Sen t?yt? sija! Sun el?? t?ytyy! Poika sull' on sorja, jos el?t, valtias, jos kuolet, orja. Jos kuolet, h?ll' ei h?d?n turvaa miss??n, ei lohtua, jos k?rsii kyyneliss??n, ja syytt?in lemmetyytt? ?idin oman on soipa pilviin huuto viattoman. Siis el?! Nyt on tuntos tuska turha, ei lempes en?? lemmen toisen murha, on kuollut Theseus, on rikki liitto, tuo liekkis uuden rikos turman-siitto. Voit Hippolytoksen nyt n?hd? sa, ei en?? h?n nyt kammoksuttava, syyt?nn? h?net n?hd? voit. Kentiesi vihasi tuntien nyt taipuu miesi tuo korska. Perint?ns? on Troizen, sa h?net liit? tuumaan yhteiseen; pojalles, tiet?? h?n, n??t laki soi ne muurit ylv??t, jotk' Athene loi. Te samaa nouskaa vihollista vastaan: Arikia teit' uhkaa ainoastaan.

PHAIDRA. No niin, sun neuvoasi tottelen; j??n el?m??n, jos el?? jaksanen, jos ?idinrakkaus voi liekkim??n puhaltaa hiilet polon hengen t??n.

Esirippu.

TOINEN N?YT?S.

Arikia. Ismene.

ARIKIA. Mua Hippolytos hyv?stell? anoo? Mua etsii, vartoo h?n? Ken sit? sanoo? Ismene, erhettynyt lienet kai?

ISMENE. Sen kuolo Theseuksen aikaan sai. Pian vastahasi rient?? kaikkialta syd?met, p??sseet inhan ikeen alta. Arikia on vihdoin vapaa, Hellaan pian kaiken polvistaa h?n oikeudellaan.

ARIKIA. Siis kaikki k?ynyt onko huhun mukaan? En en?? orja ois, en vihattukaan?

ISMENE. Sua vainoomast' on laannut sallimus, luo veljeis henkein k?ynyt Theseus.

ARIKIA. Seikkailu mik? h?lle tuotti turman?

ISMENE. K?y puheet kummat syyst? suuren surman. Yks virkkaa: lemmen uuden liehtomana mies uskoton tuo mereen uppos. Sana k?y toinen: astui urho alle maan, sai Peirithoksen kanssa tuonelaan ja n?ki virran tumman, rannat raisut, el?v? itse, varjoin kodit vaisut; pois en?? p??st?nyt h?nt' y? ei musta, h?n sinne sortui, mist' ei palausta.

ARIKIA. Inehmo voisko ennen kuolon y?t? n?in k?yd? tutkimahan tuonen ty?t?? Kuin h?nt? vieh?tt?? vois tie niin harmaa?

ISMENE. On kuollut Theseus, se vaan on varmaa. Ateena huokaa, tunnustaa Troizen Hippolytoksen nyt jo herrakseen, ja Phaidra, joll' on pelko pojastansa, h?t?ilee yst?vineen linnassansa.

ARIKIA. Is??ns? oisko inhimillisempi siis poika, kahleeni nyt kevyempi? Mua surkuttelis h?n?

ISMENE. Niin luulen.

ARIKIA. J?inen Hippolytos on eik? s??liv?inen. H?n naista vihaa. Miksi luulet sin?, ett' oisin h?lle mieluisampi min?? N??t itse, kuinka karttelee h?n meit?: miss' emme me, h?n niit? etsii teit?.

ISMENE. Ma olen kuullut, ett' on kylm? h?n; n?in sinun luonasi tuon ylpe?n ja ylpeytens? maineen t?hden juuri ol' huomioni kaksinkerroin suuri. Huhua vastannut ei k?yt?ksens?; ens katsees eest? karkkos ylpeytens?, h?n h?mmentyi, h?n silm?t laski alas, taas kaihoten ne katsantoosi palas. Nime? lemmen s?ikkyy korska mieli, mut sen on silm?t h?ll?, vaikk' ei kieli.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet