Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kertomuksia Suomen historiasta III Eerikki XIV ja Juhana III by Krohn Julius
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 125 lines and 22111 words, and 3 pages
ka, ilke?, viekas mies, joka muita panettelemalla tahtoi voittaa kuninkaan suosion.
Eritt?in oli Eerikin mieless? jo kauan kytenyt salaviha Juhana velje?ns? vastaan. Osaksi oli siihen syyn? se, ett? is? niin silminn?ht?v?sti suosi nuorempaa poikaansa. Osaksi vaikutti my?s Eerikin taikausko. Sen ajan t?htitutkijat n?et eiv?t tyytyneet todellisia tieteellisi? havaintoja tekem??n, vaan luulivat t?htien keskin?isest? asemasta ja kulusta voivansa ennustaa tulevia asioita. Olipa Eerikki ollut lukevinansa t?hdist?, ett? joku "valkop??" oli tuottava h?nelle turmiota. Siit? kiihtyi h?nen vihansa velje?ns? vastaan, jonka tukka oli vaalea.
Is?n el?ess? oli kuitenkin hyv? sopu vallinnut veljesten kesken. He auttoivat toinen toisensa hankkeita. Eerikki lakkaamatta kehoitti is?? ostamaan liivil?isi? linnoja Juhanalle. T?m? puolestaan aina lepytteli Kustaan mielt?, kun Eerikki r?yhke?ll? k?yt?ksell??n oli h?nt? suututtanut. Kerrankin, kun is? harmissaan tahtoi per?ti riist?? Eerikilt? kruunun perint?oikeuden, Juhana polvillaan ja kyyneleet silmiss? rukoili, kunnes Kustaa antoi h?nelle anteeksi. Samoin my?s Juhana koetti taivuttaa vanhaa kuningasta my?ntym??n Eerikin naimistuumiin. T?m? n?et kosi Englannin kuningatarta Elisabetin, jota is? vastusti siksi, ett? h?n tiesi, ettei Elisabet huolinut menn? naimisiin. Menip? Juhana v. 1559 omalla kustannuksellaan Englantiin veljens? asiaa ajamaan ja oleskeli siell? koko talven.
Mutta Eerikin tultua kuninkaaksi veljesten v?li heti muuttui. Eerikin ep?luulo herttuaa vastaan puhkesi heti ilmi siten, ett? h?n l?hetti uskotuita miehi? vaatimaan Juhanan alustalaisilta itselleen uskollisuusvalaa. T?m? toimi pahoitti suuresti Juhanan mielt?. Ajattelemattomassa pikaisuudessaan h?n l?hetti taas Turun linnan is?nn?lle Bulgrimille sanan kielt?en h?nt? ottamasta vastaan t?t? uskollisuudenvalaa ja k?ski h?nen kirjoittaa muistiin niiden virkamiesten nimet, jotka olivat suostuneet sit? vannomaan.
Eik? aikaakaan niin sai herttua paljoa todellisempaa ja suurempaakin harmin syyt?. Testamentin mukaan olisi kaikkien veljesten pit?nyt saada yht? suuret osat Kustaa vainajan yksityisest? omaisuudesta. Eerikki oli kuitenkin sit? ennen luvannut vet?? pois osastaan ne suuret summat, mitk? h?nen varustuksensa Englannin matkaa varten v?h?? ennen is?n kuolemaa oli maksanut. Nytp? h?n lupauksestaan huolimatta otti t?yden osan rahoista ja kalleuksista. Perint?maiden h?n taas selitti olevan kruunun eik? Vaasan suvun yksityist? omaisuutta; sent?hden h?n ei sallinut niit? jakaa. Viimeinp? h?n l?hetti Juhanalle allekirjoitettavaksi herttuakuntia koskevan uuden s??d?nn?n, joka suuresti v?hensi herttuoiden oikeuksia. P??pyk?l?t t?ss? uudessa, Yrj?n? Pietarinpojan kokoonpanemassa s??d?nn?ss? olivat seuraavat: Herttua, joka vehkeili kuningasta vastaan, vaikkapa h?n ei olisikaan varsinaisiin tekoihin ryhtynyt, oli menett?v? herttuakuntansa ynn? kaiken perint?-oikeuden Ruotsin kruunuun. Herttuakunnan alustalaisten piti ainoastaan kuninkaalle vannoa uskollisuusvala. Herttua ei saisi nostaa alustansa kansaa aseisiin eik? my?sk??n ryhty? sotiin, ei rauhanp??t?ksiin eik? muihin sovintoihin ulkovaltojen kanssa. Herttualla ei ollut valtaa koroittaa ket??n aateliss??tyyn; eik? liioin asettaa piispoja eik? laamanneja alustassaan. Herttualla ei ollut oikeutta tuomita aatelistoa, ja muillakin oli oikeus vedota kuninkaan p??t?kseen j.n.e.
Eerikki n?kyy ensin toivoneen, ett? h?nen veljens? olisivat vapaaehtoisesti suostuneet n?ihin ehtoihin. Mutta siin? toivossa h?n per?ti pettyi. Sek? Juhana ett? Maunu vastustivat jyrk?sti niiden etujen v?hent?mist?, jotka he is?lt??n olivat saaneet. Edellinen viel? lis?ksi muistutti Eerikille h?nen omia kirjeit??n silt? ajalta, jolloin Juhana l?ksi Englantiin. Silloin oli Eerikki ilman muuta luvannut h?nelle t?yden vallan herttuakunnassansa. Herttuain vastarinta ei auttanut kuitenkaan v?h??k??n. Eerikki kutsutti s??dyt asiata ratkaisemaan. N?m?tp? vahvistivat, kokoonnuttuansa huhtik. 10 p. 1561, kaikki, mit? nuori kuningas oli is?ns? perinn?n sek? my?s herttuakuntien suhteen s??t?nyt. Heid?n mielest??n herttuain vallan rajoitus oli tarpeellista, jotta valtakunta ei hajoaisi useammiksi itsen?isiksi osiksi. Herttuain t?ytyi siis niell? harminsa ja panna nimens? uuden s??d?nn?n alle.
Jonkun aikaa my?hemmin, kes?k. 29 p., vietettiin Eerikin kruunaus. T?t? tilaisuutta h?n k?ytti taas herttuain arvon alentamiseksi, saatuansa Arbogassa heid?n valtansa v?hennetyksi. Kruunauksen per?st? n?et astui kuninkaallinen airut esiin ja kuulutti, ett? kuningas nyt oli perustanut perinn?llisi? kreivi- ja vapaaherra-arvoja, jommoisia ei siihen asti ollut Ruotsin valtakunnassa ollut olemassa. Arvon mukana seurasi my?s siihen kuuluva alusta ynn? pieni kultakruunu. Kreivej? kruunattiin kolme, vapaaherroja yhdeks?n, joiden joukossa oli my?s kaksi Suomen miest?, nimitt?in Lauri Iivarinpoika Fleming, Sundholman herra, ja Klaus Kristerinpoika Horn, Joensuun is?nt?. T?m?n j?lkeen eiv?t siis herttuat en?? seisoneet yksin muuta aatelistoa korkeammalla. Useat herrat, joita ei kuitenkaan kenenk??n mieleen juolahtanut pit?? muina kuin tavallisina alamaisina, olivat nyt korotetut melkein heid?n tasalleen. Lopuksi airut viel?, jotta t?m? seikka oikein painuisi l?sn?olevan kansan mieleen, lis?si korkealla ??nell?: "Vaikka nyt useammat kruunut silmienne edess? v?lkkyv?t, niin ?lk?? senvuoksi luulko, ett? olisi muka useampia kuin yksi hallitseva kruunu. Herttuoille, kreiveille ja vapaaherroille on kuningas tosin suonut omat arvonmerkit. Mutta yksi vaan on Ruotsin, G??tin ja Vendin kuningas."
Sivutarkoituksena n?it? uusia arvoja s??t?ess??n oli Eerikill? se, ett? h?n my?s t?ten tahtoi voittaa puolelleen mahtavien aatelissukujen mielet, jotta ne eiv?t menisi sukulaistensa herttuain puolelle, jos n?m?t nousisivat vastarintaan. Samassa tarkoituksessa oli h?n jo aikaisemmin antanut aatelisille koko joukon entisi? kirkontiluksia, joista Kustaan el?ess? oli riitaa ollut heid?n ja kruunun v?lill?. Niinp? viel? vuonna 1562 soi h?n sen etuuden, ett? joka kreivi saisi ratsupalveluksesta vapaana pit?? kolme taloa, vapaaherra kaksi ja muut aatelismiehet asuntotalonsa. N?in syntyi s?teri- eli asuinkartanovapaus.
Tyytym?tt?m?n? kotimaansa ahtaisiin rajoihin kiihtyi t?n? aikana Juhanan halu yh? enemm?n saada haltuunsa alusmaita Liivinmailla. Lupasipa h?n kokonaan luopua suomalaisesta herttuakunnastansa, jos Eerikki hankkisi h?nelle saman verran maata etel?puolella Suomenlahtea. Samassa h?n ilmoitti aikovansa ruveta hieromaan kauppaa niiden palkkasoturien kanssa, joiden k?siin maamestarin oli pantiksi maksamattomista palkoista t?ytynyt antaa linnoitettu Tuomiop??-vuori R??veliss?. Juhana toivoi heid?n ehk? antavan linnan h?nen haltuunsa, jos h?n maksaisi heille puuttuvan palkan. Sitten olisi helppo valloittaa itse kaupunki lis?ksi. Vastausta odottamatta l?hettikin herttua yhden miehist??n sovittelua alkuunpanemaan.
Uskollisuusvalaa ottaessaan oli Horn kuninkaansa puolesta luvannut uusille alamaisille suojelusta sek? pit?? heid?n etujansa pyh?n?. T?m?n ehdon vahvisti sitten my?s Eerikki kuningas, vaikka h?n moittikin Hornia siit?, ett? h?n muka liian helposti oli kaikkiin vaatimuksiin suostunut. R??veli sai muun muassa pysy? Hansa-liiton j?senen?, kuitenkaan ei sallittu sen muissa kuin kauppa-asioita koskevissa riidoissa vedota Lybeckin ylioikeuteen. My?s sai kaupunki pit?? rahanly?ntioikeutensa. Aatelistolle vahvistettiin sen vanha tuomarivalta talonpoikien yli, sill? rajoituksella kuitenkin, ett? tuomiot olivat alistettavat tarkastettaviksi. T?m? lis?ys n?ht?v?sti tarkoitti onnettoman talonpoikaisen kansan suojelemista aatelisherroja vastaan, jotka olemalla sek? is?nti? ett? tuomareita saivat tuomita omia asioitansa. Syksyll? kuulutettiin sit? paitsi viel? kuninkaallinen asetus, joka kielsi talonpoikien piiskaamisen ja r??kk??misen, mik? t?h?n asti oli ollut tapana. Semmoista rangaistusta ei saatu vast'edes k?ytt?? muuta kuin tuomionp??t?ksen mukaan tehdyn rikoksen johdosta. N?m?t asetukset ovat loistavia lehti? Eerikki kuninkaan muuten niin mustassa historiassa. Tuleepa meid?nkin kansallemme osa t?st? kunniasta; sill? suomalainen, jalo Klaus Horn, kaikkein ensim?isen? huomautti kuninkaalle, miten hirve?n sorron alaisena heimolaisparkamme olivat ja kehoitti h?nt? sit? lievitt?m??n.
Juhana herttua parka yksin vain oli jaossa j??nyt aivan osattomaksi. Ruvetessaan ehdoitteluihin R??velin kanssa oli tosin Eerikki luvannut hankkia veljelleen jonkun muun paikan t?m?n sijaan, jota h?n nyt itse halusi. Maamestarilta piti muka pantiksi rahalainaa vastaan saataman Pernun kaupunki Eerikille itselleen ja Sonnenburgin linna Kurjensaarella l. Saarenmaalla Juhanalle. T?h?n uuteen lupaukseen luottaen oli Juhana taas ruvennut ehdoitteluihin mainitun linnan komentajan kanssa, tarjoten h?nelle rahaa, jos h?n luopuisi siit?. Mutta t?m? ei suostunut, eik? Eerikkik??n saatuansa R??velin puhunut en?? mit??n Juhanan osasta. Sonnenburgiakin h?n nyt yritti anastaa itsellens?.
Koittipa juuri t?n? vastoink?ymisen aikana Juhanalle uusi toivon t?hti, loistavampi kaikkia entisi?, luvaten korvata muut tyhj??n sammuneet. Hein?kuun 20 p. 1561 n?et tuli Eerikin luo kreivi Tenczin, Puolan kuninkaan Sigismund Aukustin l?hettil??n?. H?n tarjosi rauhaa ja liittoa yhteiseen sotaan ven?l?ist? vastaan. Yst?vyyden vahvistukseksi piti Sigismund Aukustin nuorempi sisar, Katariina, naitettaman Juhana herttualle, ja itse puolestaan kosi Tenczin puolisokseen Kustaa Vaasan tyt?rt?, Ceciliaa.
V?hemm?st?kin olisi Juhanan mieli voinut kiihoittua. Mielell??n h?n olisi heti paikalla l?htenyt kosiomatkalle. Mik?p? lienee kuitenkin tullut esteeksi, koska h?n ei p??ssyt liikkeelle kes?n kuluessa, eik? en?? my?h?isell? syksyll? tahtonut antautua myrskyisen meren armoille. Yht?hyvin l?hetettiin jo kansleri Gephart edelt?k?sin asiata viel? enemm?n valmistamaan. Sigismund Aukusti otti t?m?n l?hettil??n kohteliaasti vastaan; my?s kirjoitti h?n Eerikille, pyyt?en Juhanaa sen riidan v?litt?j?ksi, joka molempien kuningasten v?lill? alkoi sytty? keskin?isist? rajoista Liivinmaalla.
Mutta t?h?np? Eerikilt? tuli kielt?v? vastaus. Samoin h?n ei my?sk??n suostunut veljens? pyynt??n, ettei h?nelt? t?n? vuonna vaadittaisi kymmenysveroa eik? m??r?tyn sotavoiman yll?pitoa, koska h?nen tuli s??st?? rahoja kosintaretke? varten. Kuninkaan vaihtelevainen mieli oli taaskin poikennut uusille poluille. Jo Tenczinin liiton tarjoukseen vastatessaan oli Eerikki selitt?nyt, ett? h?n kyll? voisi olla puuttumatta niihin linnoihin Liivinmaalla, joihin jo edellisin? vuosina oli otettu puolalaista suojelusv?ke?. Mutta itse maamestarin ja h?nen hallussaan olevien Viron rajalinnojen kimppuun h?n uhkasi heti k?yd? koko voimallaan. Nytp? hierottiin paraikaa sit? sovintoa, jonka seurauksena oli se, ett? maamestari luovutti maansa Puolalle. Siten olisi mainittujen rajalinnojen valloitus ollut julkisotaa Puolan kuningasta vastaan. Kaksi ehtoa oli siis nyt Eerikill? edess??n: joko h?nen piti veljens? vuoksi k?ske? sotav?kens? pysym??n alallaan, tai ryhty? sotaan Sigismund Aukustia vastaan ja sill? keskeytt?? naimiskauppa. Mahdotontahan oli ajatellakaan naimisliittoa Juhanan ja Katariinan v?lill? samalla aikaa, kun heid?n veljens? rynt?isiv?t aseet k?dess? toinen toisensa kimppuun. Siit? syyst? olikin Klaus Horn, Eerikin sotavoiman p??llikk? ja Juhana herttuan yst?v?, koko kes?n vitkastellut. Olipa h?n viimein lokak. 14 p. solminut v?lirauhan jouluun saakka sill? ehdolla, ett? maamestari sill? v?lin sopisi Eerikin kanssa lopullisesta rauhasta. Itsep? Horn nyt riensi Tukholmaan asiatansa selitt?m??n ja pyyt?m??n, ett? sota saisi lev?t? edes siksi, kunnes herttuan asia olisi selv?ll? kannalla. Vaan ei Horninkaan anomuksella ollut parempaa menestyst?. Eerikin p??t?s oli jo aikaa tehty. Koska ei veljen naimistuuma sopinut yhteen h?nen omien hankkeittensa kanssa, piti sekin taas sys?tt?m?n syrj??n. Horn sai k?skyn empim?tt? ruveta sotaan, kohta kun sovittu loma-aika oli p??ttynyt. T?t? p??t?st??n kuningas kielsi viel? ilmoittamasta Juhana herttualle, mutta Horn kuitenkin, Turun kautta Viroon palatessansa, kertoi h?nelle kaikki tyyni.
Eerikki kuningas, saadessaan kuulla veljens? viimeisist? p??t?ksist? ja teoista, pel?styi pahanp?iv?isesti. H?n koetti nyt hyvill? sanoilla ja suurilla lupauksilla houkutella puoleensa velje?, joka selv?sti n?kyi luopuvan h?nest? puolalaisten puolelle. Aivan p?invastoin kuin ennen h?n v?itti nyt aivan ep?tietoisiksi kaikki Puolasta toivotut edut, varsinkin mit? kuningaskruunun perimiseen tuli. H?n lupasi hankkia Juhanalle paljoa korkeamman puolison, nimitt?in Maria Stuartin, Skotlannin kuningattaren, jota h?n itse oli jonkun aikaa kosinut. Herttua vastasi t?h?n antaneensa jo Katarinalle sek? suullisen ett? my?s kirjallisen sanansa, jota h?n ei voinut en?? kunnialla peruuttaa. Silloinpa Eerikki rupesi taas toista virtt? vet?m??n ja oli pelk??vin?ns? kaikellaista pahaa, mik? voisi tapahtua h?nen rakkaalle veljelleen. Puolalaiset, kirjoitti h?n, tahtovat vain vietell? sinut maahansa. Siell? he pit?v?t sinua vankina ja sitten sinun lunnaiksesi on annettava heille joku maakunta Virossa.
Melkeinp? olisi Juhana herttua t??lt? viel? k??ntynyt kotiinsa. H?nell? oli n?et Danzigissa huonot sanomat vastassa kahdeltakin haaralta. Eerikki oli l?hett?nyt uhkauskirjeen, miss? h?n viel? ankarammin vaati h?nt? luopumaan naimisliitostaan. Toiselta puolen n?ytti nyt Puolankin kuningas rupeavan tekem??n verukkeita. Puhetta oli jo ennen ollut siit?, ett? Juhanan nuorempi veli Maunu samalla naisi Katariinan vanhemman sisaren. Maunu olikin aikonut tulla mukaan, mutta Eerikki oli pid?tt?nyt h?net Ruotsissa. Nytp? pani Sigismund Aukusti v?ltt?m?tt?m?ksi ehdoksi, ett? vanhempikin sisar samassa tulisi naitetuksi; muuten h?n ei sanonut voivansa antaa nuorempaa. Suuttuneena ja s?ik?htyneen? Juhana astui jo j?lleen laivaan palatakseen kotimaahan, johon h?nen suomalaiset neuvonantajansa h?nt? hartaasti kehoittivat. Mutta samassa saapui Gephart Puolasta takaisin. Vaikka h?n ei tuonut mit??n parempia ehtoja, osasi h?n kuitenkin Tenczinin avulla selitt?? asian mit?tt?m?ksi muodolliseksi koukutteluksi, joka kyll? saataisiin selv?ksi, kunhan Juhana itse vaan tulisi saapuville.
Lokak. 4 p. 1562, kun ehdoista t?ll? tavalla oli sovittu, vihittiin viimein nuori pariskunta. T?h?n asti oli Juhana asunut kaupungin parhaassa ravintolassa, mutta nyt h?n sai komeat huoneet itse kuninkaallisessa linnassa. Viikon p?iv?t vietettiin h?it? suurella ilolla ja kaikellaisilla juhlallisuuksilla. Musiikki soi, tanssijaisia ja turnauspelej? pidettiin sek? Saksan ett? Unkarin tavalla. Muutamat h?iden aikana tapahtuneet tapaturmat tekiv?t kuitenkin ilon hiukan surunsekaiseksi. Itse h??y?n? murhattiin Katariinan kokki, ja er??ss? turnauksessa sen j?lkeen taistelijat kiivastuivat siin? m??rin, ett? leikist? tuli tosi ja useita sek? hevosia ett? ritareja tapettiin. N?it? tapauksia kertoi kansa p??t? pudistellen, pit?en niit? pahoina entein? nuoren pariskunnan tulevalle onnelle.
Mielell??n olisi Sigismund Aukusti pit?nyt langon luonansa talven yli, luultavasti toivoen voivansa sin? aikana vieroittaa h?net kokonaan pois Eerikist? ja taivuttaa omalle puolellensa. Mutta Juhana pelk?si veljen vihaa ja pyrki l?ht??n. Siihen my?s h?nen suomalaiset neuvonantajansa hartaasti kehoittivat. Kohta h??juhlan j?lkeen j?tti siis Juhana Puolan hoville j??hyv?iset, ja katkerasti itkien l?ksi kaunis Katariina seuraamaan puolisoansa kylmille, kaukaisille Pohjan maille.
Matkan alku k?vi kuitenkin hyvin ja hauskasti. Ensim?isen p?iv?n seurasi Sigismund Aukusti itse mukana, ja sitten saattoi kaksi h?nen hoviherraansa, Laski ja Konarski, matkalaisia Riikaan asti. He pitiv?t tarkan huolen tarpeellisten hevosten sek? ravinnon hankkimisesta. Mutta Riiassa alkoivat jo vastukset. Mahtava puolalainen aatelisherra, Radzivil, jolta Juhana oli kielt?nyt lainaksi pyydetyn summan, oli komentajana siin? kaupungissa eik? p??st?nyt Juhanan joukkoa muurien sis?puolelle. Vallin edustalla, ulkoilmassa, t?ytyi heid?n pit?? asuntoansa. Viel? harmittavampaa oli se, ett? laiva, jolla oli aikomus jatkaa matkaa, j??tyi er??n? y?n? V?in?jokeen. Juhana kyll? sahautti sen j?lleen irti, mutta silloinpa kauhea myrsky ajoi sen rannalle.
Muuta neuvoa ei siis ollut kuin jatkaa matkaa maata my?ten, vaikka se oli sek? vaivalloista ett? my?s vaarallista Liivinmaalla retkeilevien ven?l?isten partioparvien vuoksi. Juhana herttua sai lainatuksi vaunut sek? hevoset Kuurin herttualta ja Riian arkkipiispalta; h?nen omat vaununsa sek? suurin osa h?nen seurajoukkoansa olivat jo edelt? l?hetetyt, koska heid?n oli ollut aikomus laivassa palata Suomeen. Kuurin herttua antoi h?nelle my?s 28 huovia, jotka saattoivat matkalaisia Saletsa-joelle saakka. Siell? oli Juhana jo toivonut tapaavansa Ruotsin sotav?ke?, jota h?n oli pyyt?nyt Pernun komentajalta suojaksensa. Vaikka ei t??ll? ket??n ollutkaan vastassa, uskalsi Juhana sittenkin kulkea eteenp?in siin? toivossa, ett? tapaisivat heid?t pian matkan varrella. Mutta peninkulma kului toisensa per?st? eik? saattojoukkoa viel? n?kynyt eik? kuulunut. Sen sijaan tuli ?kki? vastaan virolainen talonpoika, joka polvilleen langeten ja kovasti itkien ilmoitti, ett? ven?l?inen p??llikk? Villannin linnasta oli l?hett?nyt h?net vakoilemaan. H?nen piti tiedustella herttuan matkaa ja antaa tieto, milloin h?n joutuisi Heademeeste joelle, joka on puoliv?liss? Pernuun. Sinne piti sitten l?hetett?m?n ven?l?isi? ratsumiehi? v?ijyksiin, jotka veisiv?t herttuan ja h?nen puolisonsa vangiksi tsaarin luokse. "Semmoiseen pahaan tekoon" lopetti talonpoika, "ei omatuntoni kuitenkaan salli minun ruveta, vaan p?invastoin tahdoin teit? varoittaa vaarasta." T?m? sanoma s?ik?hdytti kovasti matkamiehi?. N?ht?v?sti ei mik??n tavallinen partiokunta heit? tavoitellut; siin? oli varmaan paljoa suuremmat hankkeet tekeill?. Tsaari Iivanakin n?et oli ollut Katariinan kosijoita; mutta h?nelle oli morsiamen sijaan l?hetetty valkoinen tamma vastaukseksi. H?nen vimmansa oli viel? kiihtynyt, kun toinen onnellisempi oli sen ihanan saaliin saanut, jota h?n turhaan oli tavoitellut. H?n tahtoi, seh?n oli selv?, v?kisin ry?st?? Katariinan omaksensa. Ainoa pelastus oli nyt pit?? kovaa kiirett?. Kiitetty?ns? talonpoikaa hyv?st? neuvosta ja annettuansa h?nelle runsaita lahjoja, riensi siis herttua joukkoinensa eteenp?in mink? hevoset jaksoivat. Y?ksik??n ei pys?hdytty lep??m??n. T?ll? keinoin p??stiin onnellisesti vaarapaikan sivuitse. Ven?l?iset, joilla oli pitk? mutka kierrett?v?n? suurten soitten ymp?ri, tulivat liian my?h??n.
Kolmen peninkulman p??ss? Pernusta, kun ei en?? mit??n h?t?? ollut, tuli Klaus Fleming vastaan pyydetyn saattojoukon kanssa. He sanoivat liian my?h??n saaneensa sanoman herttuan tulosta. Mutta vastahakoisuuspa olikin ollut oikeana syyn?, sen sai herttua harmiksensa pian havaita. Peruun porttia n?et ei avattukaan h?nen joukolleen. Siin? oli niin paljon puolalaisia, sanottiin selitykseksi, jotka petoksella voisivat ehk? valloittaa kaupungin. Ainoastaan herttua itse rouvansa ja kuuden seuralaisensa kera p??si sis??n. Muut kaikki saivat t??ll?kin taas viett?? y?ns? avaran taivaan alla. Kaikki t?m? tapahtui Eerikki kuninkaan omasta k?skyst?, joka oli alkanut viel? suuremmalla ep?luulolla kuin ennen kohdella velje?ns?.
R??veliss? oli kuitenkin vastaanotto aivan toisellainen. Siell? tosin ei en?? Juhanan entinen apumies Klaus Horn hallinnut; mutta nykyinenkin Viron k?skynhaltija, Svante Sture, oli herttuan sukulainen ja yst?v?. H?n tuli kaupungista vastaan kolmen ratsumies- ja yhden jalkav?ki- lippukunnan kanssa, jotka korkeiden tulijoiden kunniaksi ampua paukuttelivat pyssyill??n. Svante Sturen sek? muiden Ruotsin v?en p??llikk?jen kanssa Juhana teki t?ss? nyt my?s sovinnon pantiksi saaduista linnoistansa. Useimmat niist? olivat juuri Viron ja Liivin rajalla, aivan Eerikin sotajoukkojen tiell?. Kaikkein suurimman niist?, Paidelinnan, olivatkin he jo v?h?n aikaa sitten valloittaneet huolimatta siit?, ettei se muka en?? ollut Puolan oma. Muitakin uhkasi pian sama vaara. Saipa Juhana kuitenkin nyt p??llik?t lupaamaan, etteiv?t he koskisi niihin, ennenkuin h?n olisi veljens? kanssa asiasta puhunut; ainoastaan Karksin linna piti puoleksi annettaman Eerikin v?en haltuun.
Viel? loppumatkallakaan ei huono onni luopunut kiusaamasta Juhana parkaa. Kova myrsky ei p??st?nyt matkalaisia Turkuun asti, se repi kaikki purjeet rikki ja ajoi laivan Uudenmaan saaristoon. Siell? taas noustiin maihin ja jatkettiin matkaa maata my?ten. Ensim?isen? p?iv?n? t?ytyi hoviv?en astua jalkasin, sill? ainoastaan yhdet vaunut oli saatu k?ytett?viksi. Y? vietettiin er??ss? pappilassa. Seuraavana p?iv?n? saatiin useampia vaunuja. Juhana herttua itse kiirehti nyt edelt?k?sin Turun linnaan valmistamaan nuorikon vastaanottoa. Kaupungin portilla oli h?n sitten herrojensa kanssa vastassa, kun Katariina vihdoin saapui vastaiseen kotiinsa. Se tapahtui perjantaina ennen joulua vuonna 1562.
Viikon p?iv?t vietettiin nyt tulijaisia tansseilla ynn? kaikellaisilla muilla kemuilla. Ilon enennykseksi useat herttuan hoviv?est? viettiv?t my?s samalla h?it?. T?ll? tavoin nuorikolta pian unohtuivat matkan vaivat ja vastoink?ymiset. Muutenkin oli olo ja el?m? Turun linnassa niin komeaa ja loistavaa, ett? h?n tuskin kotonakaan oli parempaa saanut n?hd?. Katsokaamme mekin tarkemmin t?t? hovinpitoa, ainoaa laatuaan, mit? ik?n? meid?n raukkojen rajojen sis?puolella on n?hty.
Asuinhuoneustoa Turun linnassa oli v?h?n aikaa ennemmin lis?tty uusilla rakennuksilla, niin ett? se nyt oli tarpeeksi avara ja mukava. Paikalla k?vij? voi viel? nytkin saada jonkunmoisen k?sityksen juhlasalin suuruudesta, vaikka siit? onkin kolme kamaria tehty. Samoin my?s on olemassa kappeli, jossa silloin jumalanpalvelusta pidettiin. Sisustus oli kaikin puolin komea. Kalliit tapettikankaat, jotka riippuivat seinill?, peittiv?t harmaat kivet n?kym?st?. Muutamissa huoneissa oli seinill? my?s maalauksia. N?it? oli Juhana herttualla kaikkiansa 58, ja yksi sarja niist? kuvasi tapauksia Troijan sodasta. Taiteessa niinkuin kirjallisuudessakin olivat n?et siihen aikaan viel? muinaiskreikkalaiset ja -roomalaiset aiheet hyvin suosittuja. Kaikki uudemmat yritykset olivat teht?v?t heid?n mallinsa mukaan, ja enimmiten otettiin heilt? aiheetkin jo valmiina. Yksi n?ist? kuvista esitti Parista, joka valmistautui Kreikkaan l?htem??n; toisessa h?n v?kens? avulla ry?sti Helenan Apollonin ja Dianan temppelist?; kolmannessa Priamos juhlallisesti otti vastaan vaaralliselta retkelt? palaavan poikansa sek? h?nen ihanan saaliinsa. Toisessa kuvasarjassa n?kyi t?m?n pahan ty?n pahat seuraukset. Er?s kuva esitti kostoon liitt?ytyneiden kreikkalaisten laskevan laivansa Troijan rantaan ja saattavan sotakojeensa maalle. Useimmat kuvasivat taisteluja heid?n ja troijalaisten v?lill?; siin? oli Hektor, siin? Palamedes, siin? muita sankareita. Vihdoin yksi kuvista kuvasi turmiollista onttoa puuhevosta, jota onnettomat Troijan asukkaat riemulla kuljettivat kaupunkiinsa. Kaikkein viimeisess? kuvassa Agamemnon, kreikkalaisten ylip??llikk?, jakoi saaliit voiton j?lkeen. Paitsi n?it? kuvia oli my?s muita, toisen aiheisia. Er?s sarja esitti kuningas Hiskiaan historiaa Vanhan Testamentin mukaan, mutta n?ht?v?sti sovittelemalla sit? uskonpuhdistuksen ajan tapahtumiin. Sit? luultavasti tarkoittaa seuraava allekirjoitus: "Nyt uskon harrastajat uudistavat jumalanpalveluksen, h?vitt?v?t v??r?t menot ja saastuttavat ep?jumalien kuvat." Useat muut kuvat opettivat vertausten kautta hyvi? tapoja, niinkuin n?emme allekirjoituksista, jotka n?iss?, niinkuin edellisiss?kin, olivat latinankielisi?. Yhdest? k?vi selville, miten "Jumala on oikea tuomari: kuolema on jo likell?, mutta hartaista rukouksista leppyen jatkaa h?n viel? el?m??". Kenenk? maalaamia n?m?t kuvat lienev?t olleet, siit? meill? ei ole mit??n tietoa, mutta muutamat niist? ovat s?ilyneet meid?n aikaamme asti ja todistavat niiden suurta taiteellista arvoa. Silloin tehdyst? arviosta tied?mme aivan tarkkaan, kuinka paljon kukin oli maksanut. Hinta vaihteli enimmiten 100;n ja 200:n taalarin v?lill?; maksoipa Hektorin ja Palamedeen tappelu kokonaista 215 taalaria .
Vuoteet ja tuolit olivat koreilla kankailla peitetyt. Hurstit olivat "kamaripalttinaa", punaisella ja mustalla silkill? tikatut. Vuoteitten yl?puolella oli korkeat uutimet eli teltat suojaksi s??ski? eli itikoita vastaan. Ajan kulkua m??r?si kaksi sein?kelloa, molemmat kullattua vaskea, toinen varustettu her?tyskoneella.
Paljoa komeammat viel? kuin huonekalut ja huoneitten sisustus olivat p?yt?kalut ja pitovaatteet. P?ydille levitettiin aivinaisia, mustalla silkill? tikattuja p?yt?liinoja. Astiat, joista sy?tiin, olivat enimm?kseen hopeaa tai kultaa. Suuri joukko hopeisia vateja mainitaan olleen herttuan ruoka-aitassa. Mutta lautasia oli v?h?n, lusikoita vain kaksi tusinaa. N?ht?v?sti ei niit? siis muutettu niin tihe??n, kuin nyt on tavallista. Veitsens? ja kahvelinsa piti kunkin vieraan tuoda itse mukanansa. Eritt?in suuret ja kalliit olivat maljat, joissa juomat tuotiin sis??n. Er?s hopeinen painoi 31 naulaa 4 luotia. Samaten oli er?s hopeinen viinikannu 40 naulan 14 luodin painoinen. Paljon oli my?s kaikenn?k?isi? hopeisia sek? kultaisia pikareita, pulloja y.m.s. My?skin mainitaan hopeisia suolakuppeja, joista yksi painoi 4 naulaa 2 luotia. Ruuista, joita sy?tiin, on meille Turun linnan tileiss? muutamia tietoja s?ilynyt. T??ll?kin, niinkuin siihen aikaan muuallakin Euroopassa, oli tapana panna ruokiin vahvasti kaikellaisia ryytej?. Humalia ostettiin paljon oluenpanoa varten. Samaten lienee Turun linnassa k?ytetty yht? summattomia ruokam??ri? kuin muuallakin siihen aikaan.
Vaatteet olivat enimm?kseen silkist? tai sametista, hopealla ja kullalla runsaasti tikatut ja hopeap??rmeill? reunustetut. Kummaa nykyajan ihmisten on n?hd?, miten paljon silloin k?ytettiin turkiksilla vuorattuja vaatteita. V?list? n?kyy heill? olleen kahdetkin turkkikerrokset p??llekk?in; ensiksi oli sopulin tai ilveksennahalla vuoratut r?ijyt ja niiden p??ll? sitten pitk? turkkitakki. Kun viel? niiden v?lill? oli muita vaatteita, niin kyll?p? tarkeni pahimmassakin Suomen pakkasessa. Sukat olivat enimm?kseen silkkiset, v?rilt??n mustat tai valkeat, jopa toisinaan punaisetkin; keng?t sametista, mustat tahi ruskeat. Nen?liinat olivat kullalla tikatut. P??ss? pidettiin v?liin korkeita hattuja, v?liin matalia lakkeja, enimm?kseen sametista, mutta my?s silkkisi?, muutamat olivat nahalla vuoratut. Koristuksena niiss? oli fasaanin tai kurjen sulka. My?skin sidottiin niiden ymp?ri helminauhoja. Kallein kaikista herttuattaren p??hineist? oli punaista samettia ja koristettu nelj?ll? suurella kultakirjailulla, joissa jokaisessa oli 3 rubiinia ja yksi timantti. Paitsi n?it? oli siin? nelj? kultaruusua, jokaisessa 4 timanttia ja yksi rubiini; sitten viel? kahdeksan pient? kultatikkausta, jokaisen keskell? timantti ja rubiini; lopuksi viel? 86 helmiruusua. Sen hinta arvioitiin 2,200:ksi taalariksi. Viel? kalliimmat olivat h?nen muut korunsa. Kaularenkaista er?s maksoi 4,000 taalaria; vitjoista yhdet, joissa oli suuri timantti ynn? useampia pieni? kivi?, maksoivat 8,000 taalaria; er?s rintaristi 2,000 taalaria. Komealta todellakin mahtoi n?ytt??, kun herttua rouvinensa juhlatiloissa n?in istui t?ydess? puvussaan, muun hoviseuran ymp?r?im?n?, kaikki loistavissa, kalleissa puvuissa. Vaatteiden valmistamista varten oli Juhanalla palveluksessaan kaksi hovir??t?li? Saksanmaalta.
Sen ajan parhaat huvitukset vietettiin kuitenkin ulkoilmassa. L?hdettiin ulos ajelemaan vaunuissa taikka viel? tavallisemmin ratsujen sel?ss?. N?iss?kin tilaisuuksissa harjoitettiin suurta komeutta. Valjaat v?lkkyiv?t kullattua sek? kultaamatonta hopeaa. Vaunut olivat koristetut hopeoitetuilla ja kullatuilla vaskinastoilla. Ratsujen p??t olivat peitetyt kultakankaasta tehdyill? p??hineill?; samettiloimet riippuivat alas sek? kaulasta ett? selk?puolelta. Satuloissa olivat jalustimet hopeiset ja niiden hihnat punasametilla p??llystetyt. Saattov?ken? t?mm?isill? huviretkill?kin oli aina koko parvi huoveja ja drabantteja eli henkivartijoita. Luultavasti k?yttiv?t n?m?t miehet niit? kullattuja rautapaitoja, joita herttuan asehuoneessa tiedet??n olleen. My?skin siell? oli pistooleja satulatuppineen, jotka viimeksimainitut olivat sametilla p??llystetyt sek? kultakirjauksilla koristetut. Keskell? joukkoa liehui herttuan lippu, joka oli puoleksi kultasilkist?, puoleksi sinisest? atlasista tehty , ja siihen oli herttuakunnan vaakuna tikattu, nimitt?in karhu, sama kuin Satakunnan nykyinen.
Turnauspelej? varten, joita silloin viel? mielell??n harjoitettiin, oli erin?inen kentt? laitettu Turkuun. Ruissalo oli m??r?tty el?intarhaksi, mihin piti tuotaman kaikenlaisia otuksia Saksasta oman maan metsiss? kasvaneitten lis?ksi. Ett? haukoillakin oli tapana mets?nriistaa pyyt??, voi p??tt?? siit?, ett? erin?inen lintuvartija, s.o. luultavasti haukkavartija, mainitaan herttuan palvelijoiden joukossa. Samoin oli erityinen sarvaitten eli Saksanhirvien vartija. Mets?koiria hoitivat koirapojat. Linnan vieress? el?tettiin muutamia karhuja.
Jos toisinaan teki mieli menn? purjehtimaan ja katselemaan Turun ihanaa saaristoa, niin oli siihenkin hyv? tilaisuus tarjona. Linnan edustalla seisoi n?et kokonainen pieni laivasto, 10 isompaa ja pienemp?? alusta ankkuroituna, joissa kaikkiaan oli 188 miest?. Olipa herttualla oma laivaveist?m?kin Turussa laivojen rakentamista ja korjaamista varten.
Paitsi mainittua laivav?ke? ynn? huoveja, henkivartijoita ja linnan tykkimiehi? oli herttuan palveluksessa viel? noin kaksisataa erityist? palvelijaa. H?nell? oli oma linnanpappi, oma hovirunoilija, oma hovil??k?ri ja oma apteekkari; kaksi j?lkim?ist? olivat saksalaisia ja ensim?iset, jotka Suomessa harjoittivat n?it? ammatteja. Sit? paitsi oli siell? linnanvouti alavoutineen ja renkeineen; sitten koko kanslia sek? ruotsalaisia ett? saksalaisia kirjureita. Passareina oli hovipoikia eli paasheja, niinkuin heit? ulkomaalaisella nimell? nimitettiin, enimm?kseen Suomen aatelisherrojen lapsia. Herttuan puolison hovineidot n?kyiv?t suurimmaksi osaksi olleen puolalaisia. Ammattimiehi? pidettiin kaikellaisia tarpeellisia k?sit?it? varten. Paitsi r??t?leit?, suutareita, nikkareita ja seppi? oli linnassa my?s omat tynnyrintekij?t, k?ysimestarit, maalarit y.m. Rahanmyntt??ji?kin oli siin? joukossa; sill? herttualla oli oikeus ly?t?tt?? omaa rahaa. Naispalvelijoita oli v?h?n, ainoastaan kolmetoista, paitsi hovineitoja.
Kansallisuudeltaan t?m? palvelijaparvi oli mit? kirjavinta laatua. Enin osa, varsinkin alhaiset virkailijat, olivat tietysti suomalaisia tai ruotsalaisia. Mutta paljon oli my?s puolalaisia seurannut Katariinan kanssa. Saksalaistenkin luku oli sangen suuri. Olipa viel? lis?ksi muutamia tanskalaisia, joitakuita Skotlannin sotureita, jotka t?h?n aikaan olivat kuuluisat uskollisuudestansa, pari Puolasta tullutta italialaista, luultavasti soittoniekkoja, ynn? joku Ranskan sek? Englannin asukas. Henkivartijat, huovit sek? tykkimiehet n?kyv?t melkein kaikki olleen ulkomaalta kotoisin.
Enin osa Suomen aatelismiehi?, joilla useimmilla oli tiluksia herttuakunnassa, olivat edellisin? vuosina olleet pitemm?n tai lyhyemm?n aikaa herttuan virkamiehin? tai hoviherroina. Kustaa Fincke esim. v. 1559 hallitsi herttuakuntaa yhdess? saksalaisen Bulgrimin kanssa, sill? aikaa kuin Juhana itse oli Englannissa. Niilo Boije oli niinik??n hoitanut jotakin virkaa herttuakunnassa. Maunu Sp?re oli jonkun aikaa ollut tallimestarina, Hannu Lejon neuvoksena. Koettipa, niinkuin muistamme, Klaus Horn my?hemminkin valvoa herttuan etua, vaikka h?n ei en?? ollut h?nen alustassaan virkamiehen?. Mielell??n antoivat my?s Suomen herrat poikansa h?nelle hovipojiksi, jotta he oppisivat ritarillisia tapoja. Semmoisia olivat eri aikoina nuori Niilo Boije, H?meenlinnan is?nn?n poika, Niilo Skalm, Juhana P?rttylinpoika Slang ynn? Arvi Eerikinpoika St?larm, jonka nimi vuosisadan lopulla tuli niin onnettoman kuuluisaksi. N?ist? oli kuitenkin nyt enin osa vet?ytynyt Juhana herttuasta erilleen, sill? he eiv?t hyv?ksyneet h?nen hankkeitaan. Korkeasta aatelistosta pysyiv?t h?nen luonaan nyt en?? vain Henrik Horn ja Herman Fleming, jotka jo h?nen is?ns? oli antanut h?nelle neuvonantajiksi. Viel?p? palveli herttuata muonamarskina nuori ruotsalainen kreivi Eerikki Sture, Viron maaherran Svante Sturen poika. Alhaisempaa Suomen aatelistoa sit? vastoin oli nytkin koko joukko Turun linnassa.
N?in vietettiin Turun linnassa nyt iloista el?m??, jommoista sen harmaat muurit eiv?t ennen eik? sen j?lkeen koskaan ole n?hneet. Mutta pianpa alkoi loistoa himment?? se paksu, musta pilvi, joka yh? uhkaavampana kohosi l?ntiselt? taivaan rannalta. Eik?h?n ihanalle nuorikolle, h?nen katsellessaan noita kuvia kammionsa seinill?, joskus kohonnut ahdistava tunne syd?meen. Olihan h?nkin, niinkuin tuo kaunis Helena, syyn? valtiasten keskin?iseen vihaan, josta helposti saattoivat yht? suuret turmiot saada alkunsa.
Kohta kotirantaan jouduttuaan oli Juhana herttua kirjeell? ilmoittanut veljelleen, ett? h?nen kosintaretkens? oli onnellisesti p??ttynyt, jonka vuoksi h?n pyysi Eerikki? tuliaisiin vieraakseen. Puolan kuninkaalta saaduista panttilinnoistaan ei h?n virkkanut sanaakaan. Vastaukseksi l?hetti Eerikki herttuan luo valtaneuvoksensa Jaakko Rosengrenin ja saksalaisen sihteerins? Bruserin. He toivat kuninkaalta sen sanan, ettei h?n joutanut itse tulla Turkuun. Heid?n kauttaan h?n viel? ilmoitti kuulleensa kumman sanoman veljest??n, jota h?n ei kuitenkaan voinut uskoa todeksi. Huhu kertoi, sanoi h?n, ett? Juhana oli valtakunnan viholliselle lainannut rahaa. Seh?n olisi aivan sit? valaa vastaan, jonka Juhana oli Arbogassa vannonut. Jos se kuitenkin oli totta, niin pysyk??n herttua edes erill??n noista pantiksi saaduista linnoista; muuten h?n voisi menett?? suomalaisen herttuakuntansakin. Viimeiseksi viel? Eerikki asetti veljelleen sen jyrk?n kysymyksen, kummanko puolta h?n aikoi pit??, Ruotsin vaiko Puolan kuninkaan? Pel?styneen? t?st? Juhana nyt tunnusti laina-asian todeksi, vaan koki kaunistaa sit? koreilla vaiheilla. Lainan h?n sanoi tulleensa antaneeksi vastoin tahtoaan, sill? l?hettil??t olivat ymm?rt?neet v??rin h?nen k?skyj?ns?. Sigismund Aukustin kanssa oli sovittu, ett? se paluumatkalla Riiassa maksettaisiin takaisin. Mutta t?t? sovintoa ei t?ytetty, yht? v?h?n kuin Katariinan my?t?j?isi?k??n oli annettu. Siit? syyst? oli herttua Riiassa vakuudekseen vaatinut ja saanutkin muutamia linnoja. N?it? linnoja h?nen ei kuitenkaan k?ynyt antaa Eerikin k?siin, koska ne eiv?t olleet h?nen omiaan, vaan ainoastaan pantiksi annetuita. Viimeiseen kysymykseen Juhana viel? vastasi vakuuttamalla hartaasti uskollisuuttaan. Tietysti, sanoi h?n, min? Puolan kuninkaan lankona mielemmin soisin rauhan ja sovinnon vallitsevan molempien valtakuntien v?lill?. Mutta jos sota syttyy, tulen sittenkin v?keni kanssa oman kuninkaan avuksi. T?h?n lupaukseen Eerikki nyt tarttui kiinni ja k?ski herttuan kohta l?hett?? koko sotavoimansa sotaan Liivinmaalle. Juhanapa taas v?istyi sanastaan ja pyysi sen sijaan saada menn? miestens? kera Tanskaa vastaan, joka samalla aikaa uhkasi ruveta sotaan Ruotsia vastaan.
T?ll? tavoin olivat veljekset jonkun aikaa vaihtaneet kirjeit?, kiihtyen molemmin puolin vihassansa. Sattuipa vihdoin uusi tapaus, joka kytev?n tulen viritti ilmivalkeaksi. Uplannin maakunnassa oli er?s Suomen aatelismies juomingeissa pit?nyt kapinallisia puheita. H?n sanoi valtakunnan asioiden olevan rappiolla eik? suinkaan parantuvan, jollei toista kuningasta saataisi. Viel?p? h?n oli ennustanut, ett? Mikonp?iv?n aikana Eerikin hallitus oli saava loppunsa. Varomaton mies, samainen Juhana P?rttylinpoika, jonka olemme herttuan hovipoikien joukossa maininneet, vaan joka v?h?? ennen oli saanut eron jonkun typer?n tekonsa t?hden, otettiin kohta kiinni ja vietiin kuninkaan eteen. Yrj?n? Pietarinpojan neuvosta mies parkaa nyt kidutettiin julmimmalla tavalla. H?n asetettiin kuumille tiilille makaamaan ja kuuma rauta pantiin h?nen rinnalleen. T?ss? tilassa h?n sai vastata kysymyksiin, ja tuskissaan h?n tietysti vastasi kysyj?n mielen mukaan. H?n tunnusti kuulleensa nuo sanat, jotka h?n oli lausunut, itse Juhana herttuan suusta, ja olleensa l?hetetty nostamaan Ruotsin kansaa kapinaan. Mutta kun h?net rattailla vietiin teloitettavaksi, h?n kuitenkin taas peruutti kaikki ja huusi korkealla ??nell? antaneensa v??r?n todistuksen.
Ep?luuloisen Eerikin mielest? t?m? tunnustus silti t?ydesti todisti veljen kapinallisia hankkeita. H?n kuulutti k?skyn, ett? valtakunnan s??tyjen kohta piti kokoontua, ja vaati velje? Tukholmaan vastaamaan niiden edess? teoistansa. Samassa Eerikki my?s l?hetti kaksi miest?ns?, Iivari S?rkilahden ja Eerikki Stenbockin, Suomeen. Koska h?n ei uskonut herttuan vapaaehtoisesti tulevan tuomiolle, oli n?ill? herroilla salainen k?sky v?kivallalla tuoda h?net sinne. Vaan heille ei tarjoutunutkaan sopivaa tilaisuutta k?skyn t?ytt?miseen. Silloin he kuitenkin ry?stiv?t kaksi herttuan uskottua palvelijaa, Hannu Skotlantilaisen ja Niilo Birgerinpojan, jotta heid?n kauttansa saataisiin tarkempia tietoja Juhanan aikeista.
S?ik?htyneen? t?st? tapauksesta Juhana herttua nyt kutsui kaikki herransa neuvotteluun. Henrik Horn kertoi silloin saaneensa er??lt? yst?v?lt??n Ruotsista sen tiedon, ett? kuningas oli lujasti p??tt?nyt saada herttuan valtaansa. Kuolema tai ainakin elinkautinen vankeus oli tuleva Juhanan osaksi. "Sent?hden", p??tti Horn kertomuksensa, "minun neuvoni olisi semmoinen, ett? te, ruhtinaallinen armo, menisitte joksikuksi ajaksi ulkomaille. Minulla tosin on t?ss? maassa koti ja talo, varat ja omaisuus. Mutta kaikki ne j?tt?isin ja seuraisin perheineni teid?n kanssanne, jos te, ruhtinaallinen armo, lupaatte hankkia minulle saman verran omaisuutta muussa maassa." Samaa vakuutti my?s Herman Fleming puolestaan. Molemmille herttua antoi vaaditun vakuutuksen ja he vannoivat my?s h?nelle uuden lujan uskollisuusvalan. Sittenkin he luopuivat molemmat juuri n?in? p?ivin? herrastansa ja karkasivat Ruotsiin. Juhanan puolta pit?v?t historioitsijat ovat heit? siit? kovasti moittineet, syytt?en heit? pettureiksi, koska he ensin tiedustelivat herttuan p??t?st? ja sitten l?ksiv?t sit? kuninkaalle ilmoittamaan. Mutta heid?n k?yt?st?ns? ei sovi niin mustalta kannalta katsoa. Juhana herttua n?et hylk?si pian heid?n pakoneuvonsa. Silloin tietysti oli sota kuningasta vastaan ainoana keinona; vaan siihen alamaisvelvollisuus ei sallinut heid?n ruveta osallisiksi.
Muutamia p?ivi? my?hemmin tuli Turkuun taas kaksi Eerikin miest?, ritari Klaus Tott ja aatelismies Olavi Stengafvel. He olivat k?yneet muualla Suomessa aatelisten toimia tarkastamassa. N?m?t herrat Juhana herttua nyt panetti kiinni, toivoen voivansa heill? lunastaa omat palvelijana irti. Kolmen p?iv?n kuluttua h?n kuitenkin j?lleen muutti p??t?ksens? ja p??sti vangit valloilleen. Heid?n kauttaan h?n pyysi Eerikilt? turvakirjaa; sen saatuansa h?n lupasi tulla kanteisiin vastaamaan. Mutta Eerikki ei t?h?n suostunut. Oikean tuomion, vastasi h?n, on kuningas velvollinen antamaan kanteenalaiselle alamaiselleen, vaan ei mit??n turvakirjaa.
Kes?k. 1 p. 1563 kokoontuivat valtios??dyt Tukholmaan. Ensin he neuvottelivat riidoista Puolan ja Tanskan kanssa. Vaan sitten kuningas l?ksi ulos ja Yrj?n? Pietarinpoika k?ski s??tyjen valita valiokunnan herttuan asiaa tuomitsemaan. T?m?n lautakunnan edess? h?n sitten esitti kanteensa hillitt?m?n hurjana, soimaten ja mustaten herttuaa h?vytt?mimm?ll? tavalla. Kanteet olivat semmoisia, ett? herttua muka oli maanpetturina tehnyt liiton sek? Puolan ett? Tanskan kanssa. Olipa h?n nyt kielt?ytynyt tulemastakin, kun h?nt? kutsuttiin oikeuteen, ja varustautui ilmikapinaan. Todistukseksi veti Yrj?n? Pietarinpoika esille sen seikan, ett? er??ss? tanskalaisessa sotalaulussa Juhana herttuaa oli mainittu liittolaisena. Puolan liittohan n?kyi selv?sti tuosta rahalainasta, mink? Juhana oli langolleen antanut. Viimein viel? luettiin julki onnettoman Juhana P?rttylinpojan tunnustukset. Vieraiksimiehiksi oli my?s k?sketty herttuan paenneet neuvokset, jotka eiv?t voineetkaan kielt?? laina-asiaa eik? my?sk??n sit?, ett? Juhana nyt aikoi turvautua aseisiin. Sit? vastoin Horn kuitenkin innokkaasti puolusti entist? herraansa Juhana P?rttylinpojan valheellista tunnustusta vastaan, vakuuttaen, ettei Juhana silloin suinkaan miettinyt kapinaa. Tuomio, joka kes?k. 7 p. julistettiin, oli sangen kova. Juhana herttua oli maan vihollisten liittolaisena ja herttuavalansa rikkojana mestattava ja teloitettava. H?nen perillistens? ei pit?nyt saada peri? herttuakuntaa eik? my?sk??n Ruotsin kruunua, vaikka Eerikki kuolisi lapsetonna.
T?m?n p??t?ksen toi nyt Hogenskild Bjelke herttualle, samassa kuitenkin tarjoten viel? kuninkaan puolesta anteeksiantoa. Herttua saisi pit?? sek? henkens? ett? herttuakuntansa ja my?s nuorempien veljien j?lkeen kruunun perint?oikeuden. Mutta siit? armosta vaati Eerikki h?nelt?, ettei h?n vasta saisi pit?? muita kuin kuninkaan m??r??mi? neuvoksia, ettei h?n en?? puuttuisi valtioasioihin, ett? h?n luopuisi myntt?ysoikeudestaan ja ettei h?n koskaan kuninkaan luvatta l?htisi herttuakunnan rajojen ulkopuolelle. N?ht?v?sti koetti Eerikki v?ltt?? taistelua nyt, kun sota Tanskankin kanssa oli syttym?isill??n. Mutta Juhana herttua ei totellut en?? sanoja eik? lupauksia. Niinkuin asiat nyt olivat, katsoi h?n kunniallisemmaksi tulla julki sodassa voitetuksi kuin pelkurina my?nty? veljen s??t?miin ehtoihin.
Kohta neuvostensa paettua oli Juhana herttua ruvennut varustamaan Turun linnaa sotatarpeilla ja kokoomaan sotav?ke??n. Samaan aikaan h?n my?s l?hetytti useita kirjeit?, koettaen hankkia itselleen apua. Paljon lohdutusta eiv?t vastaukset kuitenkaan h?nelle tuoneet. H?nen lankonsa Puolassa ilmoitti mielipahansa siit?, ettei h?nell? ollut laivastoa, mill? avuksi tulla. Maunu herttua, jota Juhana Gephartin kautta houkutteli puolelleen, l?hetti kirjeen Eerikille. Yht? turha oli yritys saada Svante Sture ja h?nen kanssaan Virossa oleva sotavoima avuksi. Sture vain lupasi, jos mahdollista, sovittaa v?lit veljesten kesken, mutta samalla h?n vakuutti pit?v?ns? laillisen kuninkaan puolta ket? vastaan hyv?ns?. Omien voimiensa nojassa oli siis Juhanan taisteleminen. Siit? huolimatta h?n ei viel? ollut per?ti ep?toivoissaan.
Kes?kuun 18 p. piti h?n suomenkielisen puheen Turun porvaristolle ja Heikinmarkkinoille kokoontuneelle rahvaalle. "Min? olen", sanoi h?n, "kaikissa tiloissa aina ollut valmis auttamaan velje?ni; mutta h?n on kaikki hyv?t tekoni v??ryydell? palkinnut. Ensinkin h?n v?hensi ne herttualliset oikeudet, jotka olin saanut is?lt?ni, kuningas vainajalta. My?hemmin h?n on samaten est?nyt kaikkia hankkeitani. Nytp? h?n on viimein koonnut tyhmi? talonpoikia valtiop?iville minun asiatani tuomitsemaan; viisaampia ja korkeasukuisempia ei siell? olekaan l?sn? ollut. Paraikaa h?n muurauttaa Tukholmassa minulle pient? vankikomeroa, miss? minun pit?isi istua siksi, kunnes lahoksi m?rk?nen. Ja mik?h?n on muka ollut syyni. Min? olen kolme kertaa tarjoutunut koko sotavoimani kera l?htem??n sotaan Tanskaa vastaan. Min? olen ehdoittanut, ett? h?n ottaisi koko herttuakuntani, kunhan h?n maksaisi siit? vain vastaavan rahasumman. Olenpa viimein luvannut tulla valtiop?iville vastaamaan h?vytt?miin kanteisiin, jos vaan saisin turvakirjan salavehkeit? vastaan. Mutta Eerikki on aina kielt?nyt kaikki. Itsep? h?n on aivan kelvoton hallitsemaan. Katsokaa, kuinka h?n jo on tuhlannut ne suuret raha-aarteet, jotka te olette hiell?nne koonneet ja Kustaa kuningas vainaja s??st?nyt. Katsokaa, kuinka h?n on aivan suotta saattanut valtakunnan kahteen vaaralliseen sotaan. Kuuluupa nyt ven?l?inenkin, jonka kanssa h?n ei my?sk??n ole osannut pysy? sovinnossa, aikovan kolmantena vihollisena tulla t?t? Suomen maata h?vitt?m??n. Auttakaa siis, hyv?t miehet ja suomalaiset, minua, niin autatte sill? omaa itse?nne ja koko valtakuntaa!" T?h?n puheeseen vastasivat porvarit sek? talonpojat ??nekk?ill? hyv?-huudoilla ja vannoivat suojelevansa herttuata hengell??n sek? tavarallaan. Paljon apua heist? ei kuitenkaan n?y olleen, kun vaaran hetki oli tarjona.
Pahin kaikista kuitenkin oli se, ettei Juhana herttua voinut oikein luottaa v?keens?. Suomalaiset soturit, vaikka olivatkin vannoneet, alkoivat pian osoittaa vastahakoisuutta. Karkasipa heit? v?h? v?li? pois piiritt?jien puolelle. Luultavasti olivat n?m?t saaneet tilaisuuden puhutella heit? ja peloittaa niill? kovilla rangaistuksilla, jotka tulisivat kuningasta vastaan kapinoitsijoitten osaksi. Kun herttua paraikaa oli t?st? kovin synk?ll? mielell?, tuotiin h?nelle ?kki? sanoma, ett? laivan purjeita n?kyi merell?. Neh?n varmaan ovat odotettuja puolalaisia, arveli herttua, ja p??tti purjehtia heit? vastaan, l?hte?kseen heid?n seurassansa Danzigiin. Mutta kun tultiin likemm?ksi luultuja auttajia, niin laivojen mastoihin kohosikin Ruotsin kuninkaallinen lippu, ja luodit alkoivat terveisiksi lent?? vastaan. Ep?toivoissaan yritti nyt herttua raivata itselleen pakotiet?. Mutta vihollisella oli yhdeks?ntoista laivaa; mit?p? Juhanan muutamat alukset olisivat kest?neet niin suurta ylivoimaa vastaan. Ankaran kahakan j?lkeen herttuan t?ytyi palata linnaan takaisin.
Ehdot, jotka kuninkaalliset p??llik?t soivat Juhana herttualle, olivat hyvin helpot, vaikka he olisivat voineet pakoittaa h?net aivan ehdottomastikin antautumaan. N?ht?v?sti he kokivat niin paljon kuin mahdollista s??st?? kuninkaan velje?. He lupasivat h?nelle arvonmukaisen elatuksen vankeudessa. Ne viisikymment? suomalaista palvelijaa, jotka loppuun asti olivat h?nelle uskollisina pysyneet, piti h?nen saada vied? kanssaan, sek? koko oma ett? palvelijainsa omaisuus. Kaikki herttuan oikeudet ja etuudet piti olla koskemattomina, kunnes h?nen asiansa olisi lopullisesti ratkaistu. Matkalla Tukholmaan, mihin nyt nuori Klaus Fleming laivassa kuljetti vankeja, oli Juhana siis jokseenkin kevyell? mielell?. H?n kirjoitti langolleen aikovansa vaatia tuomion uudestaan tarkastamista ja v??rien syytt?jien rankaisemista. Samassa h?n pyysi my?s Sigismund Aukustin v?lityst?, jotta h?n saisi herttuakuntansa takaisin.
Mutta toisiksi asiat muuttuivat kohta, kun Ruotsin saaristoon oli jouduttu. Eerikki kuningas oli veljelleen suoduista helpoista ehdoista kovasti pel?stynyt sek? suuttunut ja peruuttanut kaikki. Vaksholman tienoilla tuli kuninkaan l?hettil?s Yrj?n? Pietarinpoika Juhana herttuaa vastaan. Laivaan astuttuaan piti h?n herttualle pitk?n ja vihaisen puheen, moittien h?nen k?yt?st?ns? ja selitt?en kaikki syyt, jotka olivat aiheuttaneet h?nen tuomionsa. Viimein Juhana ei malttanut en?? mielt?ns?, vaan antoi h?nelle r?yhke?n vastauksen. "Minun asiani", kiljasi h?n, "on keisarien, kuningasten sek? ruhtinaiden tuomittava, eik? sinun, papin?p?r?!" Siihenp? Yrj?n? taas sanoi ilke?sti irvistellen: "Johan te, ruhtinaallinen armo, olette tarpeeksi tuomittu, sen lis?ksi vangittukin ja kuninkaan armoilla. Kuninkaan k?skyp? on se, ett? teid?t pannaan Gripsholman linnaan istumaan ja yhden ainoan palvelijan vaan saatte kanssanne." Nyt l?hetettiin kaikki v?ki pois, ja Yrj?n? Pietarinpoika varustautui viem??n pois herttuatakin. Silloin Juhana purskahti suureen itkuun ja kysyi, aiottiinko h?net heti tappaa vai vasta my?hemmin. Vaan h?n ei en?? saanut Yrj?n? Pietarinpojalta mit??n vastausta.
T?m? j?ttikin nyt herttuan ja meni toiseen kajuuttaan rouvan puheille. Siell? h?n esitti Katariinalle kuninkaan puolesta kaksi ehtoa: Jos h?n tahtoi el?? erill??n Juhanasta, saisi h?n pit?? kaikki naispalvelijansa ja h?nelle suotaisiin arvonmukainen elatus jossakin kuninkaan kartanossa. Mutta ellei h?n tahtoisi luopua puolisostaan, niin ei h?nen sallittaisi ottaa enemp?? kuin kaksi palvelustytt?? kanssaan. Vastaukseksi jalomielinen Katariina veti vain kihlasormuksensa sormestaan ja virkkoi: "Lue mit? tuossa seisoo!" Yrj?n? Pietarinpoika luki sormukseen piirretyt latinalaiset sanat: "Nemo nisi mors" . "Sen mukaan tahdon aina el??!" lis?si herttuan puoliso, ja h?n piti sanansa.
Yrj?n? Pietarinpoika otti nyt pois ne arkut, joissa herttua ja h?nen puolisonsa olivat tuoneet kalliit tavaransa. Heit? kuljetettiin nyt pienemm?ss? aluksessa eteenp?in. S?derstr?min salmen kautta Tukholman kaupungin kohdalle tullessaan herttuan t?ytyi istua laivan kannella, ett? h?n n?kyisi kaikelle kansalle. Sill? semmoinen huhu oli liikkeell?, ett? muka Juhana herttua olisi p??ssyt pakoon ja ett? joku muu h?nen sijassansa tuotiin vankina. T?ss? paikassa tuli Yrj?n? Pietarinpoika j?lleen laivaan. H?n tarkasti nyt herttuan ev?skirstutkin, joissa h?n oli luullut viel? olevan k?tkettyj? kalleuksia. Kaikki, mit? h?n l?ysi, otti h?n pois herttuan katkeraksi h?pe?ksi; sill? kaikki kansa n?ki, miten h?nt? kohdeltiin. Salmen takaiselle Riddarholmin sel?lle jouduttuaan n?ki Juhana Skinnarvikvuorilla Juhana P?rttylinpojan ja vangiksi ry?stettyjen palvelijoittensa ruumiit teiliin naulittuina. "Kas tuossa", huudahti h?n itkuun hyrsk?ht?en, "ovat uskolliset yst?v?ni!"
Muutamia tietoja on j??nyt, jotka osoittavat, ett? Eerikki kuningas olisi tahtonut kuolemalla kostaa veljelleen. Sanotaan h?nen silloin, kun sotajoukko l?hetettiin Suomeen, suoneen aatelisarvon Antti Niilonpoika Sabelfanalle sill? salaisella ehdolla, ett? t?m? sodan melskeess? tappaisi herttuan. Kun sitten piiritt?jien p??llik?t linnan antauduttua astuivat herttuan saliin, oli Sabelfana v?kipuukko k?dess? karannut Juhanan p??lle. Mutta Niilo Boije oli sys?nnyt h?net syrj??n ja pelastanut herttuan. Nytp? Yrj?n? Pietarinpoika yh? yllytteli kuningasta pyyt?en, ett? h?n sallisi s??tyjen kuolemantuomion tulla t?ytetyksi. Mutta toiset neuvonantajat taas panivat vastaan. Lopulliseksi p??t?kseksi tuli, ett? herttua pidett?isiin elinkautisessa vankeudessa. Ylimalkaan ei voi sanoa, ett? h?nt? olisi pahasti pidetty. Herttuaa itse??n kyll? ei p??stetty hetkeksik??n ulos kamaristaan. Mutta t?m? oli aikaan n?hden tarpeeksi avara ja mukavasti sisustettu. Rouvan sallittiin k?vell? ulkona puutarhassakin. Molemmille annettiin viini?, kirjoja, mustetta sek? kyni? ruumiin ja hengen virvoitukseksi. T?ss? vankeudessa Gripsholman linnassa syntyi my?s herttuaparille poika Sigismund.
Satunnainen kohtaus viimein saattoi kauan jo uhanneen sotapilven puhkeamaan. Eerikki kuningas kosi itselleen puolisoa Saksanmaalta. Saatuansa kehoittavan vastauksen l?hetti h?n v. 1563 laivastonsa Jaakko Baggen johtamana morsianta Ruotsiin noutamaan. Matkallaan tapasi Bagge Bornholman kohdalla tanskalaisen laivaston. Tavan mukaan tervehtiv?t kumpaisetkin toisiansa muutamilla paukahduksilla. Mutta tanskalaisten kanuunat olivat luodeilla ladatut ep?huomiossa, niinkuin he sittemmin tahtoivat selitt??. Baggepa, kun kuuli luotien lent?? viuhahtavan mastojensa v?litse, k?ski heti vastata samalla tavalla. T?ten syttyi tuima tappelu, joka loppui siten, ett? tanskalaisten amiraali ynn? suuri osa h?nen laivojansa j?i Baggen vangiksi.
Add to tbrJar First Page Next Page