Read Ebook: Kertomuksia Suomen historiasta III Eerikki XIV ja Juhana III by Krohn Julius

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 125 lines and 22111 words, and 3 pages

Satunnainen kohtaus viimein saattoi kauan jo uhanneen sotapilven puhkeamaan. Eerikki kuningas kosi itselleen puolisoa Saksanmaalta. Saatuansa kehoittavan vastauksen l?hetti h?n v. 1563 laivastonsa Jaakko Baggen johtamana morsianta Ruotsiin noutamaan. Matkallaan tapasi Bagge Bornholman kohdalla tanskalaisen laivaston. Tavan mukaan tervehtiv?t kumpaisetkin toisiansa muutamilla paukahduksilla. Mutta tanskalaisten kanuunat olivat luodeilla ladatut ep?huomiossa, niinkuin he sittemmin tahtoivat selitt??. Baggepa, kun kuuli luotien lent?? viuhahtavan mastojensa v?litse, k?ski heti vastata samalla tavalla. T?ten syttyi tuima tappelu, joka loppui siten, ett? tanskalaisten amiraali ynn? suuri osa h?nen laivojansa j?i Baggen vangiksi.

Nyt oli tietysti sota valmis. Kummin puolin varustauduttiin kaikin voimin. Suomenkin maasta tuotettiin sotav?ke?, ja useita meid?n etevist? aatelisherroistamme mainitaan eri tiloissa p??llikk?in?. T?ll? tavoin saivat suomalaiset tilaisuuden maksaa kiitollisuudenvelkansa ruotsalaisten veljellisest? avusta ven?l?issodassa.

Aatelisherrat siihen aikaan enimmiten oleskelivat siin? maakunnassa, miss? heill? oli asuntokartanonsa. Ylimm?t hallitusvirat eiv?t olleet viel? p??kaupunkiin kootut. Valtaneuvoksetkin asuivat jokainen eri paikassa. Ainoastaan silloin t?ll?in he tulivat kuninkaan k?skyst? kokoon tai matkustivat muihin maakuntiin valtiotoimiinsa. T?st? oli seurauksena, ett? suomalaisilla aatelisherroilla t?h?n aikaan oli jokseenkin selv? kansallistunto ja ett? meid?n maahamme muuttaneet muukalaissuvutkin pian t??ll? kotiutuivat. Hornit, samoin kuin Flemingit , Frillet , ja Boijet , vaikka n?m?t alkuansa olivat ulkomaista sukuper??, katsoivat ja sanoivat itse?ns? t?ysiksi suomalaisiksi. Puhekielen? korkeamman aatelistomme parissa n?ytt?? kuitenkin olleen ruotsi, sen todistavat heid?n keskin?iset, sill? kielell? kirjoitetut kirjeens?, mutta suomeakin suomalaisissa seuduissa asuvat t?ydellisesti osasivat, sill? sit? he tarvitsivat jo kartanoittensa hoidon vuoksi.

Paljoa kirkkaampana ja aivan tahratonna sit? vastoin Hornin kunnia loisti kolmantena sotavuonna. H?n oli taas nimitetty amiraaliksi ja saanut johtoonsa suurimman, mahtavimman laivaston, mik? ik?n? oli Ruotsin lipun alla purjehtinut meren selill?. Mit? taisivat Tanskan ja sen liittolaisen Lybeckin yhdistyneetk??n voimat t?t? laivastoa ja sen taitavaa johtajaa vastaan! Koko touko- ja kes?kuun kuluessa Hornin laivan p?iv?kirja kertoo alinomaisista, viholliselle tehdyist? pienemmist? tai suuremmista vahingoista. Toukok. 27 p. h?n tuli K??penhaminan edustalle, miss? kuningas hoviv?kineen paraikaa oli er??n hoviherransa h?it? viett?m?ss?. Siin?p? h?t? nousi, kun yht?kki? nuot arvaamattomat kuokkavieraat ilmaantuivat likelle rantaa. Maalle ei Horn kuitenkaan voinut yritt?? menn? v?h?lukuisella laivav?ell??n. Mutta tanskalaisten t?ytyi voimattomalla harmilla katsella, miten Horn heid?n sijastaan korjasi tullimaksut 250:lta hollantilaiselta laivalta, jotka juuri silloin sattuivat kulkemaan Juutinrauman kautta.

T?st? loistavasta voitosta iloissaan Eerikki kuningas antoi Hornille sek? muille p??llik?ille, jopa my?s useille parhaimmille sotamiehille kalliita lahjoja: kultavitjoja, k?sirenkaita tai rahoja. Viel? lis?ksi suotiin heille se kunnia, ett? he saivat juhlallisesti marssia Tukholmaan. Tanskalaisparkoja t?ss? tilaisuudessa h?v?istiin pahasti kuninkaan k?skyst?. Heit?kin marssitettiin samassa juhlajoukossa kaupungin l?pi, mutta aseetonna, ruotsalaisen talonpojan johtamina, joka puhalteli s?kkipilli?. Sill? tahdottiin pilkata heit?, koska er??ss? tanskalaisessa sotalaulussa oli uhattu, ett? ruotsalaiset pian saisivat tanssia Tanskan pillin mukaan. Otto Ruudia erikseen Eerikki viel? kohteli h?ijymm?ll? tavalla, haukkuen h?nen kuullen Tanskan kuningasta ja kansaa. Ja kun amiraali tietysti koki omia kansalaisiansa puolustaa, niin hurjap?inen kuningas vet?isi vimmoissaan miekan esille ja rynt?si vangin p??lle. Hyv?ksi onneksi riensi kuitenkin Horn v?liin ja sai h?pe?llisen murhateon estetyksi.

Aikaiseen kev??ll? 1566 l?ksi Horn kolmannen kerran merelle. H?nen johtamansa laivasto oli nyt viel? suurempi, koko 68 alusta. Ensi ty?kseen h?n riensi Juutinraumaan, miss? Tanskan ja Lybeckin sotalaivat ottivat kiinni kaikki Ruotsiin menev?t suolahaakset, jotta t?m? tarpeellinen tavara alkoi jo kovin kallistua. Horn vapautti nyt pid?tetyt suolantuojat, joita oli jo karttunut 200, ja p??sti ne edelleen kulkemaan. My?skin h?n otti tullia taas kaikilta rauman l?pi kulkevilta laivoilta. Mutta vihollisten sota-aluksille h?n ei t?ll? kertaa voinut mit??n, ne kun olivat vet?ytyneet aivan rantaan maan patterien suojaan.

Nyt, kun merell? ei sin? kes?n? en?? voinut olla mit??n tekemist?, kutsuttiin Klaus Horn taas mantereelle kaiken maav?en ylijohtajaksi. Mutta kauanpa ei h?n saanut uutta korkeaa virkaansa toimittaa. Silloin raivoava paha rutto tarttui h?neen, ja h?n kuoli ?byn pappilassa ?sterg?tlannissa syysk. 9 p. 1566. H?nen luunsa lep??v?t Upsalan tuomiokirkossa Kustavilaisen viereisess? kuorissa. I?lt??n taisi Horn kuollessaan olla noin viisikymmenvuotinen; tarkempaa tietoa h?nen syntym?vuodestansa ei meill? ole.

Ruotsin laivasto on h?nen johtonsa alla n?hnyt kuuluisimmat p?iv?ns?. Se ei ole koskaan ennen eik? koskaan per?st?k??np?in ollut niin suuri, niin mahtava, niin voitollinen. Lis?tk??mme siihen h?nen edelliset tekonsa Ven?j?n sodan aikana ja Vironmaalla, niin n?emme, ett? harva Suomen mies vet?? h?nelle vertoja. Sotataito ja valtioviisaus eiv?t kuitenkaan olleet h?nen ainoat ansionsa. Urhoollisen soturin rautaisen varustuksen alla liikkui mit? lempein, jaloin syd?n, valmis puolustamaan kaikkia v??ryytt? k?rsivi?. Sen n?imme Virossa, sen my?s ?skeisess? Ruudin jutussa. Muutenkin kuuluu h?n suorilla sanoillaan usein hillinneen kuninkaansa liian ep?luuloista ja kiivasta mielt?.

Kukatiesi olisi Eerikin kohtalo tullut toisellaiseksi, jos Horn loppuun asti olisi seisonut h?nen rinnallaan hyv?n? neuvojana. Sill? "rakas herra Klaus" oli niit? harvoja miehi?, joihin kuningas t?ydesti luotti. Mutta h?nen kuoltuansa j?i Eerikki nyt kokonaan Yrj?n? Pietarinpojan ja h?nen kaltaistensa ohjattavaksi. Pietarinpoika, niinkuin mainittu, oli alhaista syntyper??, ja kadehti, vihasi kaikkia korkeampisukuisia. Murrettuansa herttuain voiman h?n tahtoi nyt my?s sortaa aatelistoa. Siten, h?n toivoi, tulisi kaikki valta sek? rikkaus Ruotsissa h?nen itsens? ja h?nen yst?viens? osaksi. Vaikea ei ollutkaan johtaa ep?luuloisen Eerikin ep?ilyksi? t?lle uudelle suunnalle. Kuningas palkkasi vakoilijoita, jotka k?viv?t korkeitten herrojen kartanoissa urkkimassa ja kertoivat, panemalla omiaan lis??n, kaikki, mit? siell? oli tehty ja puhuttu. Eritt?inkin oli Eerikin ep?luulo nyt k??ntynyt Niilo Stureen, ennenmainitun Svante Sturen poikaan. H?nh?n kuului sukuun, joka ennen Vaasoja oli ylimm?isen? ollut; h?n viel? lis?ksi oli vaaleaverinen ja siis t?htien ennustuksen mukaan vaarallinen Eerikille. Siin? oli jo kyllin syyt? Eerikin mielest?. Sattuipa nyt, ett? Ruotsin v?ki j?i tappiolle er??ss? tappelussa tanskalaisia vastaan, miss? Niilo Sture oli ollut johtajana. Sen kuningas kohta selitti julkiseksi maanpetokseksi. Sture vedettiin Eerikin asettaman ylioikeuden eteen, jossa Pietarinpoika oli syytt?j?n?. T?m?n ylioikeuden j?senet aina tuomitsivat Pietarinpojan k?skyn mukaan; niinp? he nytkin tuomitsivat Sturen pois hengilt? ja omaisuudelta. Eerikki tosin ei t?ytt?nyt t?t? kovaa tuomiota, vaan sen sijaan h?p?isi Sturea sill?, ett? kuljetutti h?nt? Tukholman katuja pitkin huonon hevoskonin sel?ss?, olkiseppele p??ss?. Koko ajan k?vi mies edell?, julistaen Sturea maanpetturiksi.

V?h?n ajan kuluttua Eerikki, joka p??t?ksiss??n yh? oli h?ilyv?inen, katui t?t? tekoaan. H?n julisti Sturen kunnon mieheksi, jopa l?hetti h?net puhemiehen??n Lotringin prinsessan luokse. Vaan eip? aikaakaan, niin osasi Yrj?n? Pietarinpoika her?tt?? kuninkaan ep?luulot uudelleen. Koko Sturen suku ynn? heid?n yst?v?ns? miettiv?t kostoa Pietarinpojalle, jota he syyst? pitiv?t h?v?istyksen alkusyyn?. He pitiv?t kokouksia ja keskustelivat, mill? lailla he saisivat kostonsa t?ytetyksi. Senp? Pietarinpoika taas kertoi kuninkaalle, v??nt?en asian siten kuin olisi herrojen kosto tarkoittanut Eerikki? itse??n.

Toukok. 18:ksi p?iv?ksi 1567 kutsui nyt Eerikki s??dyt kokoon Upsalaan. Ep?luulonalaiset herrat k?skettiin v?h?? ennen Svartsj?n kartanoon muka vieraspitoihin kuninkaan luokse. Sinne tultuansa he kohta vangittiin. S??dyt, joiden eteen asia vedettiin, tottelivat t?ll?kin kertaa Pietarinpojan kehoitusta ja tuomitsivat herrat kuolemaan. Ainoastaan pappiss??ty uskalsi vastustaa.

Eerikki sill? v?lin juoksi yh? edelleen ja katosi kokonaan. Vasta parin vuorokauden per?st? h?net l?ydettiin l?heisest? pit?j?st? talonpoikaisiin vaatteisiin puettuna. H?n oli nyt aivan mielipuoli eik? n?ytt?nyt en?? tiet?v?n mit??n, ei sit?k??n, kuka oli hallitsijana Ruotsissa. Pahantekonsa h?n kuitenkin muisti ja pelk?si siit? kostoa. Surmattujen herrojen sukulaisia h?n koki sent?hden sovittaa suurilla rahasummilla. Pietarinpoika vedettiin oikeuteen ja tuomittiin kuolemaan. Viimeinp? viel? Eerikki katumuspuuskassaan p??sti vankeudesta veljens? Juhanan. Kun he tulivat yhteen, lankesi h?n polvilleen herttuan jalkojen juureen ja puhutteli h?nt? kuninkaalliseksi majesteetiksi.

Kauan ei kuitenkaan Eerikki kuninkaassa t?m? katuvainen, sovinnollinen mieliala kest?nyt. Menty?ns? etel?rajalle Tanskan sotaan, h?n taas rohkaisi mielens?, vapautti Pietarinpojan vankeudesta ja vaati takaisin kaikki rahalahjat murhattujen herrojen sukulaisilta. Velje?kin vastaan oli vanha ep?luulo taas her?nnyt. Viisasta oli, ettei Juhana ollut kuninkaan l?heisyydess? pysynyt; sill? v?h? v?li? Eerikki lausui sen toivomuksen, ett? herttua olisi kuollut.

Kuningas oli p??tt?nyt Tukholmassa pit?? puoltaan viimeiseen asti. Mutta porvarit ja sotav?kikin olivat vastahakoisia. He pakoittivat kuninkaan ensiksikin, niinkuin vaadittiin, antamaan Pietarinpojan herttuain k?siin. N?iden puolelta ei t?ll? ollut armoa toivottavana, ja jos h?nen syyns? oli ollut suuri, niin olipa rangaistuskin kauhea. Korvat mies parasta silvottiin, sitten h?net hirtettiin, mutta otettiin viel? el?v?n? alas, teilattiin hitaasti ja viimein mestattiin.

Eip? aikaakaan, niin tukholmalaiset hylk?siv?t my?s itse Eerikin. He aukaisivat porttinsa ja p??stiv?t piiritt?j?t sis??n. Kuningas joutui vangiksi. Seuraavan vuoden alussa s??dyt tuomitsivat h?net i?nikuiseen vankeuteen. Vankina sai Eerikki istua milloin miss?kin linnassa. V?h?n aikaa h?nt? pidettiin Turussakin; mutta ven?l?issodan alettua vietiin h?n Kastelholmaan, siit? Gripsholmaan, miss? Juhanakin aikanansa oli istunut. Kumpaisenkin vankihuoneet ovat viel? nytkin n?ht?v?n?, ja aika suuri on niill? eroitus. Juhanan kammio on valoisa, mukava. Eerikki paran sit? vastoin t?ytyi viett?? aikansa h?m?r?ss? komerossa, jonka pienet ikkunareij?t avautuivat kapeaan, huoneen ymp?ri kiert?v??n k?yt?v??n, jossa vahtimies alati asteli edestakaisin.

JUHANA KUNINGAS.

Kaksi sotaa oli Juhana kuninkaaksi tullessaan perinyt, nimitt?in sodat Puolaa ja Tanskaa vastaan. Edellinen lakkasi nyt kohta itsest??n, koska molempien valtakuntien hallitsijat olivat langoksia ja yst?vyksi?. J?lkim?ist? pitkitettiin viel? v?h?n aikaa, mutta huonolla onnella, ja Stettinin rauhanp??t?ksess? v. 1570 t?ytyi Ruotsin suostua sangen koviin ehtoihin. Syyn? siihen oli, ett? uusi, viel? ankarampi vihollinen uhkaili id?st?, jota vastaan Juhana tarvitsi kaikki voimansa.

Edellisist? kertomuksista lukija jo tiet??, ett? Ven?j?n tsaarin Iivanan sek? sukat ett? syd?n olivat aivan mustat Juhanan ja Katariina Jagellonican naimisen johdosta. Turhaan oli h?n silloin yritt?nyt ry?st?? tuota ihanaa saalista onnellisen kosijaveljens? k?sist?. Mutta pianpa n?ytti onni j?lleen k??ntyv?n h?nen puoleensa. Juhana herttua, n?in huhu k?vi Ven?j?nmaalla, oli kapinansa vuoksi mestattu, ja h?nen puolisonsa siis leskeksi j??nyt. Rakkausinnossaan tsaari kohta tarkemmin kuulustelematta l?hetti kirjeen Eerikki kuninkaalle ja pyysi Katariinaa omaksensa. Siit? hyv?st? h?n lupasi ikuista yst?vyytt? ja naapurisovintoa. T?t? ehdoitusta Eerikki tavallisella kavaluudellaan koetti k?ytt?? hyv?ksens?, vaikka h?n tietysti ei voinut t?ytt?? pyynt??. H?n ei selitt?nyt Iivanalle asian oikeaa laitaa, vaan vastasi kaksimielisill? sanoilla, jotka viel? enemm?n virittiv?t tsaarin toivoa. N?in kului pari vuotta kirjeenvaihtoon ja kaupanhieromisiin. Mutta viimeinp? tsaari, joka jo oli tyhjiin puheisiin kyll?stynyt, l?hetti pari hoviherraansa komean saattojoukon kanssa Ruotsiin. Heid?n piti muka noutaa h?nelle luvattu morsian. T?ll? tavoin tuli h?ijy petos ilmi ja joudutti suuresti valheellisen kuninkaan turmiota. Niinkuin ennen jo on kerrottu, nostivat herttuat kapinan ja vangitsivat Eerikin Tukholmassa.

T?ss? tilaisuudessa saivat viattomat ven?l?iset l?hettil??tkin kokea kapinoitsijain vimmaa. Sotamies-parvi murtausi heid?n majataloonsa sis??n, ry?sti kaikki, mit? hengen takana oli, ja pieksi ven?l?isi? pahasti. Luultavasti n?m?t olisivat samassa surmansakin saaneet, ellei Kaarle herttua hyv?ksi onneksi olisi sinne sattunut. H?n ajoi ry?st?j?t ulos ja lohdutti h?nen edess??n paitasillaan seisovia, pelosta ja kylm?st? v?risevi? l?hettil?it?. Sitten h?n hankki heille takaisin enimm?n osan menetettyj? tavaroita. Mutta sittenk??n ei heit? heti p??stetty kotiin, vaan pidettiin viel? pitk?n aikaa puolivankeudessa.

Kahden vuoden kuluttua heid?t viimein vietiin Moskovaan takaisin ja p??stettiin tsaarin puheille. Pajariensa pyynn?n t?hden sanoi t?m? nyt suovansa heille vapauden. Mutta ensiksi heid?n pit?isi suostua seuraaviin ehtoihin: Ruotsin kuningas 1) maksaa 10,000 talaria ven?l?isilt? l?hettil?ilt? ry?stettyjen tavaroiden korvaukseksi; 2) l?hett?? 4,000 hyvin varustettua ratsumiest? ja 500 jalkamiest? tsaarin palvelukseen; 3) luopuu kokonaan Vironmaasta ja antaa Suomen hopeavuoret Ven?j?n haltuun; ja 4) viimein tunnustaa tsaarin ylivaltijaksensa, jonka tunnustuksen merkiksi h?nen vaakunansa kuva on Moskovaan l?hetett?v?, jotta se voitaisiin tsaarin vaakunaan lis??n piirustaa. -- L?hettil?sparat v?ittiv?t n?it? ehtoja mahdottomiksi, etenkin eiv?t he sanoneet voivansa antaa pois Suomen hopeavuoria, joita ei ollut edes olemassa. Pitk?n keskustelun j?lkeen tsaari viimein tyytyikin siihen lupaukseen, ett? yll?mainittu korvaussumma maksettaisiin ja 200 l?nsimaan tavalla varustettua huovia ynn? sen lis?ksi muutamia vuorimiehi?, v?lsk?reit? sek? muita taitureita l?hetett?isiin tsaarin palvelukseen. Sill? p??siv?t meid?n miehet vihdoin viimein kotimaahan palaamaan, johon he saapuivat 1572 vuoden alussa.

Sangen hupaiset lukea ovat ne kirjeet, joita Iivana ja Juhana t?ll? ajalla olivat vaihdelleet kesken??n. He oikein kilpailivat, kuka saisi toistansa pahemmilla sanoilla haukutuksi. "Mit?s min? Katariinastasi huolisin", kirjoitti kerran esim. Iivana, "Puolan kuninkaan tytt?ri? on ollut tallirenkienkin puolisoina. -- -- Ja kukas sin? sitten olet? Talonpojan poika vaan. Miss? is?si-is? istui muka kruunattuna kuninkaana? Ja is?si, eik? h?n, meid?n kauppalaivojemme k?ydess? Viipurissa, k?ynyt itse nahkakintaat k?siss? katselemassa kaupaksi tuotua talia? Ja kaikkina aikoinahan teid?n kansa on palvellut meit?. Yh? vaan kertovat meid?n aikakirjamme varjageista, s.o. ruotsalaisista, jotka ovat meid?n sotajoukossamme palvelleet." -- Juhana puolestaan vastasi samalla lailla. "Raa'asta kirjoituksestasi", pilkkaili h?n, "n?en, ett? itse mahdat olla ven?l?inen musikka, jonka ymm?rrys ei ulotu edemm?ksi, kuin mihin h?nen r?pp?n?ns? savu n?kyy." T?mm?ist? t?rke?? puhetta viel? kuninkaatkin julkenivat k?ytt?? kolmesataa vuotta takaperin!

Paljoa ennen kuin rauhansovittajat palasivat Ven?j?lt?, oli valtijasten sanasota muuttunutkin taisteluksi miekalla ja tulella. Ruotsin hallussa oleva osa Vironmaata sai ensiksi ven?l?isen vimmaa kokea. T?m? p??llekarkaus oli sit? vaarallisempi, koska tsaarin parvessa oli suuri joukko Liivinmaan herroja, jotka s??nn?llisess? sodank?ynniss? olivat taitavat. Iivana n?et oli keksinyt sukkelan keinon saadaksensa ne puolelleen. H?n oli antanut veljentytt?rens? tanskalaiselle herttualle Maunulle, joka Viron saaristossa hallitsi, ja tehnyt liiton h?nen kanssaan. Ven?j?n koko voiman piti tulla t?lle avuksi ja tehd? h?net kaikkien Liivinmaiden kuninkaaksi; itselleen ei tsaari muka vaatinut muuta etua kuin sen, ett? h?n saisi uuden valtakunnan ylisuojelusherran nimen. T?ll? vale-itsen?isyyden sy?till? oli Iivana viekoittanut Maunun ynn? Liivinmaan herrat puolellensa.

R??veliinkin pian tuli muutamia uuden kuninkaan miehi? hartailla kehoituksilla ja suurilla lupauksilla. Mutta r??velil?iset eiv?t antaneet houkutella itse?ns?. Silloin Maunu turvautui ylisuojelusherransa apuun ja tuli suuren ven?l?isen armeijan kanssa R??veli? valloittamaan. Vaan eip? v?kirynn?kk? t?ss? auttanut yht??n paremmin kuin viekoituksetkaan. Porvarit ja linnanv?ki pitiv?t suomalaisten herrojen Hannu Bj?rninpoika Lejonin ja Kaarle Henrikinpoika Hornin johdolla lujasti puoltansa. Kolmekymment? viikkoa R??velin edustalla turhaan maattuansa t?ytyi Maunun viimein maalisk. 16 p. 1571 polttaa leirins? ja l?hte? tiehens?.

Yht?kki? ilmaantui ven?l?isten koko armeija Paidelinnan edustalle. Boljella ei ollut silloin luonaan enemp?? kuin viisikymment? soturia. Mutta antaumukseen ei meid?n itsep?inen suomalainen kuitenkaan suostunut. Kuusi p?iv?? h?n viivytti vastarinnallaan koko Ven?j?n voimaa. Vasta seitsem?nten? p?iv?n? , kun jo muurit olivat aivan raunioiksi ammutut, uskalsi vihollinen viimein k?yd? rynn?k?lle. Silloin tietysti ei en?? auttanut Boljen itsep?isyys eik? uljuus. Hetkess? olivat lukemattomat rynt??j?laumat t?ytt?neet koko linnan, ja nyt alkoi hirmuinen teloitus. Vimmastuneet ven?l?iset eiv?t s??st?neet yht??n el?v?? henke?, joka heille vastaan sattui. Bolje ynn? muutamat h?nen miehist??n otettiin ensin tosin vangeiksi; mutta t?m?n lyhyen el?m?npidennyksen he saivat sit? julmemmalla kuolemalla maksaa. Tsaari, jonka eteen heid?t vietiin, sidotti heid?t vartaisiin ja paistatti silmiens? edess? el?v?lt?. Kaikista linnassa olijoista pelastuivat ainoastaan muutamat virolaiset talonpojat, jotka olivat itselleen keksineet sangen sukkelan apukeinon. Rynn?k?n alkaessa he n?et olivat juosseet alas tornin alimpaan vankikomeroon, panneet kahleita p??lleen, ja v?ittiv?t sitten muka joutuneensa t?h?n tilaan siit? syyst?, etteiv?t he olleet tahtoneet luopua uskollisuudestaan Maunu kuningasta kohtaan.

Pieni Karksin linna, s?ik?htyneen? Paidelinnalaisten kohtalosta, antautui vastarinnatta. Sen j?lkeen vei tsaari v?kens? kotimaalle takaisin, j?tt?en yli koko J?rvamaan veriset j?ljet j?lkeens?. Tapettujen ruumiita makasi joka paikassa pelloilla ja metsiss? niin summattoman paljon, ettei keritty kaikkia haudata. Pedot ja varikset saivat kauan aikaa kuljetella niit? makupaloikseen.

Mutta siin? toivossa he olivat per?ti pettyneet, sill? Maunu, suuresti suuttuneena siit?, kun ei noita linnoja annettu h?nen omaan haltuunsa, pyysi taas apuv?ke? Iivanalta. Tammikuussa 1576 ilmaantuikin ven?l?isjoukko L?nnen maakuntaan. Luvultansa ei se kuitenkaan ollut kovin suuri eik? varsinkaan kylliksi piiritystykeill? varustettu, jotta se olisi voinut valloittaa vahvoja linnoja. Siit? huolimatta saksalaiset palkkasoturit vastarintaa yritt?m?tt?k??n aukaisivat kaikkien pienten linnojensa portit, niinpian kuin vaan vihollinen oli tullut n?kyviin. Viel? suurempi h?pe? ja ihme oli, ett? Haapsalon v?ki, vaikka heid?n linnansa oli suuri ja luja ja t?ydellisesti varustettu, pian noudatti noiden pelkurien esimerkki?. Kolmas vuorokausi silloin vasta oli kulumassa siit?, kun linna oli tullut piiritykseen, eiv?tk? ven?l?iset viel? olleet ehtineet rakentaa piiritysvalliakaan valmiiksi.

Olisipa kuitenkin luullut, ett? haapsalolaisten olisi pit?nyt olla kunniattomasta k?yt?ksest??n v?h?n h?peiss??n. Mutta mit? viel?! He eiv?t olleet yht??n mill?ns?k??n. Ven?l?iset sis??nmarssiessaan n?kiv?t heid?n aivan iloisina ja huolettomina istuvan pitop?yd?ss?. Hyvi? herkkuja sy?tiin, maljoja juotiin ja leikkipuheita laskettiin linnan naisten kanssa. T?m? n?k? oli ven?l?isten mielest? liian kamala ja h?vyt?n. He eiv?t voineet olla lausumatta ilmi kummastustansa ja ylenkatsettansa. "Aika kummaa kansaapa", arvelivat he, "te saksalaiset olettekin! Jos me t?mm?isen linnan n?in helpolla olisimme k?sist?mme antaneet, niin emme en?? tohtisi katsoa ket??n kunnon miest? silmiin. Ja suuriruhtinaamme tuumailisi pitkin p??t?ns? keksi?kseen jotain rangaistusta, joka olisi sen rikoksen vertainen."

Kaikista Ruotsin vallan alla olleista kaupungeista ja linnoista Vironmaalla oli nyt en?? vain R??veli j?ljell?. Kaupungin vahvat muurit ja linnassa majaileva lukuisa sotajoukko olivat t?h?n asti peloittaneet vihollista. Mutta huolettomaksi ja rauhalliseksi eiv?t R??velin porvarit voineet kehua sent??n el?m??ns?. Sodan t?hden oli kauppa ja teollisuus lamassa, jonka johdosta kukkarot pysyiv?t laihoina. Ja jos sotav?est? olikin suojaa, niin toiselta puolen sen el?tt?minen tuntui sangen rasittavalta. Paitsi sit? eiv?t sotamiehet kuitenkaan voineet suojella muuta kuin itse kaupunkia. Porvarien karjat, kun ne l?hetettiin ulos laitumelle, olivat alituisesti vaarassa. V?h? v?li?, niin kertoo R?ssov aikakirjassaan, kilahtivat h?t?kellot kirkkojen kellotapuleista, ilmoittaen ven?l?isen partiojoukon tuloa. Silloin piti heti j?tt?? kaikki ty?t, askareet kesken ja rient?? ulos, aseet k?dess?. "Ohoh", huokailivat usein porvari parat, "milloinkahan taas saanemme vaski- ja nahkakellojen ??nen sijasta kuulla talonpoikaisten s?kkipillien iloisia s?veleit?!"

Seuraavina p?ivin? vihollinen rakensi viisi rintavarustusta, joiden suojaan asetti piiritystykkins?. N?it? oli h?nell? aika suuri joukko, ja muutamat olivat mahdottoman suuret kooltaan. Kolme oli kanuunaa, joista ammuttiin 52 naulaisia rautaluoteja; olipa viel? pari, joista lenn?tettiin 225 naulaisia kivi?. Nytp? siis aika rym?kk? nousi, kun nuot hirve?t tulikidat ynn? niiden pienemm?t kumppanit kaikki rupesivat ammumaan ja oksentamaan pallojansa R??veli? kohden. Eip? sent??n siit? tullutkaan niin suurta vahinkoa, kuin mit? olisi luullut. Kaupungin kartanot enimmiten olivat kolmikertaisia ja katot sek? v?lilaipiot kaikki kiviliuskoista liitetyt. Harvoin luodit pudotessaan p??siv?t yl?kertaa alemmaksi. Alimmassa kerroksessa istuivat siis porvarit perheinens? hyv?ss? turvassa. "Eip? h?t??!" kuultiin heid?n sanovan. "Se rauta, jonka luodeista saamme, on paljoa kalliimpi kuin se muuraus, mink? se tullessaan rikkoo."

Tulipommeja vastaan Henrik Horn oli keksinyt sangen sukkelan keinon. H?n n?et oli valinnut 400 vapaaehtoista virolaistalonpoikaa pommisammutuskomppaniaksi, luvaten heille kolme markkaa joka pommilta, jonka he h?nen k?siins? toisivat. T?st? lupauksesta kiihtynein? talonpojat y?t p?iv?t kuljeskelivat kaduilla, vahtien pommien tuloa. Niinpian kuin joku tulipallo oli maahan iskenyt, he riensiv?t heti luokse temmatakseen pois sen sytyttimen ja he juoksivat kilpaa, niinkuin poikaset koppisilla eli pallosilla ollessa. T?t? leikki? oli aika lysti? katsella, ja moni porvarivaimo kesken suruansa ja itkuansa purskahti suureen nauruun.

Esimiehin?, ei ainoastaan nimelt? ja arvolta, vaan my?s urhoollisuudessa ja toimeliaisuudessa, olivat aina molemmat Hornit, niin is? kuin poikakin. ?in p?ivin he lev?ht?m?tt? pitiv?t kaikkea silm?ll? ja j?rjestyksess?. Omin k?sinkin he monta kertaa t?ht?siv?t ja laukaisivat tykkej? huolimatta siit?, ett? vihollisen luodit heid?n ymp?rill??n tuiskusivat. Turhaan pyysiv?t porvarit ja sotamiehet, ett? he s??st?isiv?t enemm?n itse??n; he tahtoivat esimerkill??n olla muille kehoituksena ja rohkaisuna.

Kolme viikkoa oli jo piirityst? t?ll? tavalla kest?nyt, kun er??n? p?iv?n? er?s tatarilainen pajari, Bulat Mursoi nimelt??n, tuli karkulaisena kaupungin portille seitsem?n palvelijansa kanssa. H?nen tuomansa sanomat rohkaisivat viel?kin uljaammiksi kaupunkilaisten mielet. Ylip??llikk? Koltsov, niin h?n kertoi, oli kaatunut ja paljon v?ke? lis?ksi; monta sataa oli sit? paitsi l?htenyt karkuun, ja yleisesti jo ep?iltiin yrityksen onnistumista. -- Sittenkin kului viel? melkein koko kuukausi, ennenkuin piiritt?j?t, tsaarilta tulleen k?skyn mukaan, polttivat leirins? ja l?ksiv?t kotiinp?in marssimaan. Se tapahtui y?ll? maalisk. 13:tta p?iv?? vasten.

N?in oli siis R??velin kaupunki toisenkin kerran pelastunut, ja hartaasti kiittiv?t siit? kaupungin asukkaat Herraa Jumalaansa. Mutta autioiksi h?vitetyt olivat kuitenkin kaikki seudut ylt'ymp?rill?, monen peninkulman laajuudelta. Ja Suomessakin oli Porvoon sek? Helsingin paikkakunnat saaneet kovan iskun. Niist? tatarilaisista, jotka R??velin piiritysjoukkoon kuuluivat, oli n?et 1,200 samonnut merij??n yli Uudellemaalle. Siell? ei kukaan tiennyt olla varoillansa, koska sovittu v?lirauha ei ollut viel? loppuun kulunut. Sent?hden saivat rosvot mielin m??rin tehd? tuhot?it?ns? ja t?ydess? turvassa palata saaliinensa. Paljon he my?s kuljettivat pois vankeja, totutulla tavallaan laahaten niit? per?ss??n, hevosten h?nt??n sidottuina. Tietysti moni raukka, varsinkin lapsista, pian uupui, ja j?tettiin silloin armotta j??lle n??ntym??n. Mutta olipa my?s rosvoistakin 500 hukkunut sulaan paikkaan.

Kohta alusta alkaen osoittikin t?m? uusi johtaja erinomaista toimeliaisuutta ja taitoa. Viipym?tt? h?n l?ksi liikkeelle Viipurissa seisovan sotav?en kera ja saapui K?kisalmen edustalle lokak. 26 p:n? 1580. Ensi toimekseen h?n alkoi piiritt?? t?t? linnaa joka puolelta, ettei kukaan p??sisi ulos apua hankkimaan, eik? my?sk??n kukaan ulkoa sis??n. Sit? varten De la Gardie l?hetti osan v?ke?ns? Vuoksen yli; toisen osan h?n piti luonansa Viipurin puolisella rannalla. Savonlinnasta tullut lis?joukko k?vi leiriin K?kisalmen pohjoispuolelle, ja vesitiekin suljettiin lotjilla, jotka pantiin pitkin ja poikin Vuoksen virtaa soutelemaan.

Ven?l?iset eiv?t kuitenkaan olleet mill?ns?k??n kaikista n?ist? hankkeista. K?kisalmen linna oli saarelle rakennettu, jonka ylt'ymp?ritse syv? ja leve? Vuoksi virtaili; rynn?k?st? ei siis ollut mit??n pelkoa. N?l?ll? n??nnytt?minen taas vaati paljon aikaa, ja sill? v?lin oli varmaan Ven?j?lt? joutuva apua. T?ydess? turvassa istuivat siis k?kisalmelaiset varustustensa takana, luullen linnansa valloituksen tuiki mahdottomaksi.

Mutta vaikka K?kisalmen linnan luonnollinen asema olikin edullinen, niin oli se sittenkin rakennukseltaan sangen vanhanaikuinen ja heikko. Se oli n?et kokonaan puusta, ja ulkomuurin asemasta sill? oli vain puinen hakuli ymp?rill??n. Se saattoi siis kyll? kest?? nuolia sek? kylmi? luoteja, vaan eip? sen puisista varustuksista ollut paljon apua noita ?sken keksittyj? tulipommeja vastaan, joita De la Gardiella oli muassaan. Marrask. 3 p:n? alkoi piiritt?jien leirist? ankara pommitus, eik? aikaakaan, niin leimahtikin jo kaupunki ilmituleen, ja pian my?s samalla tavoin linnan hakuli. Molemmat paloivat aivan tantereen tasalle. H?diss??n m?tti nyt osa kaupunkilaisista tavaransa lotjiin ja yritti p??st? pakoon Vuoksen virtaa my?ten. Mutta alukset ammuttiin tykkien luodeilla upoksiin, ja ne hukkuivat Vuokseen kuormineen p?ivineen, jossa tilaisuudessa kolmatta tuhatta ven?l?ist? kuuluu saaneen surmansa. Siit?p? linnan is?nt?kin, Attalik Kvasnin, s?ik?htyi ja avasi porttinsa, pyyt?en armoa itsellens? sek? j?ljelle j??neelle v?elleen. Marrask. 5:n? p:n? joutui t?ten Karjalan vanha p??kaupunki suomalaisten valtaan. Useat K?kisalmen pajareista antautuivat miehineen Ruotsin kuninkaan palvelukseen; muut p??stettiin pois Ven?j?lle.

K?kisalmessa ei De la Gardie muuten malttanutkaan kauan aikaa viipy?; h?n rupesi kohta viem??n v?ke?ns? uudelle voittoretkelle P?hkin?linnaa vastaan. Mutta syksyisten teitten pohjattomuus ja muonan puute pakoittivat h?net kesken matkaa k??ntym??n. H?n palasi takaisin Viipurin kaupunkiin.

Viipurissa, jonne De la Gardie K?kisalmen valloituksen j?lkeen oli l?htenyt, ei h?n antanutkaan v?kens? kauan lev?t?. H?n odotti vaan siksi, kunnes kovat pakkaset olivat tehneet tiet tasaisiksi ja rakentaneet siltoja vesien yli. Sitten h?n taas heti uudella vuodella 1581 l?ksi liikkeelle ja kulki kompassin avulla 250 virstaa merij??t? my?ten, Viipurista suoraan Viron rannikolle. Aikalaillapa siell? kaikki h?mm?styiv?t, sek? yst?v?t ett? viholliset, kun Pontus herra suomalaistensa kanssa ilmaantui noin ?kkiarvaamatta, niinkuin merest? noussut. Sill? t?mm?isi? retki? merij??n poikki oli kyll? toisinaan joku partiolla k?yv? ratsumiesparvi tehnyt; vaan ei mik??n s??nn?llinen sotajoukko tykkeineen, kuormineen ollut viel? ik?n? senkaltaista yritt?nyt.

Lucian p?iv?n?, 13:na joulukuuta, palasi sitten viimein voittosankari R??velin kaupunkiin, viett?m??n kiitosjuhlaa onnellisten sotiensa johdosta. Pontus herra seisahtui koko sotavoimansa kanssa pyh?n Nikolain kirkon eteen. H?n ynn? h?nen alap??llikk?ns? hypp?siv?t hevosten sel?st? maahan ja astuivat t?ydess? sota-asussa, niinkuin olivat, kannukset jalassa ja kyp?r? p??ss?, sis??n. Alttarin edess? he kaikki lankesivat polvilleen ja kiittiv?t hartaasti Jumalaa h?nen suuresta avustansa. Saarnan tekstin? oli viidennen Moseksen kirjan 20:s luku, joka muun muassa sis?lt?? seuraavat sanat: "Mutta n?itten kansain kaupungeista, kuin Herra sinun Jumalas sinulle perinn?ksi antaa, ?l? j?t? el?m??n yht?k??n henke?." -- Se oli ik??nkuin kultauksena Narvassa tehdyille kauheille verit?ille! -- Jumalanpalveluksen j?lkeen alkoi loppumaton riemupaukutus kaikilta kaupungin valleilta, ja porvarit seisoivat kaduilla juhlapuvuissansa, ilokyyneleet silmiss?. T?ysi syy heill? olikin iloita, sill? kaikki ne l?heiset linnat, jotka viel? v?h?n aikaa sitten uhkasivat r??velil?isten rauhaa, olivat nyt muuttuneet heille vahvaksi etuvarustukseksi ja suojelusmuuriksi.

K?kisalmeen oli De la Gardie j?tt?nyt Yrj?n? Boijen haltijaksi. T?m? rupesi kohta is?nn?im??n sek? linnassa ett? sen l??niss?, ik??nkuin ne jo olisivat rauhan sovinnolla ja ristinsuutelemisella i?ksi p?iviksi annetut Ruotsin kruunulle. Linna rakennettiin uudestaan kivest?, semmoiseksi kuin se nytkin viel? on, ja varustettiin vahvalla ulkovallilla. Ymp?ri l??ni? ruvettiin kantamaan talonpojilta kaikkia niit? veroja, joita ennen oli suoritettu tsaarille. Alettiinpa jo samassa my?s pit?? huolta uuden maakunnan asukkaiden k??nnytt?misest? samaan uskoon kuin muut suomalaiset. K?kisalmen kaupunkiin rakennettiin luterilainen kirkko, jossa linnav?en sotapapin ensi aluksi piti saarnata, kunnes uuden seurakunnan luku olisi niin karttunut, ett? he jaksaisivat palkata eri papin itsellens?. Paljon luterilaisia talonpoikia asutettiin my?s autiotaloille Inkerin rajoille, Raudun, Sakkulan ja R?is?l?n pit?jiin. Entiset omistajat, kreikanuskoiset karjalaiset, olivat n?et enimm?ksi osaksi paenneet Ven?j?lle, taikka v?kisin pois ajetut senvuoksi, ett? he aina auttoivat uskolaistensa, ven?l?isten partioretki?.

Lotjillakin k?ytiin K?kisalmesta melkein joka vuosi h?vittelem?ss? Laatokan vastakkaista rantaa. Er??ll? semmoisella retkell? v. 1581 poltettiin my?s Valamon luostari, joka oli ollut 250 vuotta kreikanuskon pes?paikkana Karjalassa. Enin osa munkkeja tapettiin tai pakeni; ainoastaan muutamia erakkoja j?i aution saaren kallioluoliin asumaan.

De la Gardien erinomaiset ja ?killiset voitot her?ttiv?t pian Ruotsin liittolaisen, Puolan kuninkaan, kateutta ja levottomuutta. Kiireesti solmi Batori ven?l?isten kanssa rauhan sovinnon, luopuen kaikista valloituksistansa sill? ehdolla, ett? he tunnustaisivat h?net Liivinmaan herraksi. Kaikki Ven?j?n voimat saattoivat siis nyt j?lleen k??nty? yksist??n Ruotsia vastaan, mutta sittenkin tsaari Iivana, joka oli tullut vanhaksi, pel?styi kuullessansa, ett? De la Gardie varustautui uutta sotaretke? varten. Samaten Juhana kuningaskin puolestansa jo alkoi pitk?ksy? tuota lakkaamatonta, jos kohta voitollistakin sotaa. Molempien valtojen l?hettil??t tulivat siis v. 1583 kokoon. Rauhaa he tosin eiv?t silloin saaneet toimeen, sill? ven?l?iset vaativat kopeasti takaisin kaikki, mit? heilt? oli valloitettu, mutta aselepo saatiin kuitenkin kolmeksi vuodeksi p??tetyksi.

T?m?n m??r?ajan loputtua l?hettil??t tulivat j?lleen kokoon samaan paikkaan. Ensim?isen? keskustelunaineena, niinkuin siihen aikaan aina, olivat jonninjoutavat riidat arvosta ja etusijasta. Kumpikin puolue olisi luullut itsens? halvennetuksi, jos sen olisi pit?nyt menn? toisen luokse; sill? se muka olisi my?nt?nyt toisen olevan arvokkaamman. Viimeinp? kuitenkin keksittiin sukkela keino, joka tyydytti kumpaistenkin kunnianhimoa. P?yt? n?et asetettiin tantereelle, molempien leirien keskiv?lille, ja teltta rakennettiin kummankin p?yd?np??n yli, toinen ven?l?isi?, toinen meid?n miehi? varten. Sill? lailla he sitten saattoivat keskustella, kumpikin istuen oman katoksensa alla. Ven?l?iset rupesivat nyt uudestaan vaatimaan takaisin, mit? olivat menett?neet; meid?n puolelta ei tahdottu my?nt?? mit??n. Asiain n?in ollessa rauhan sovintoa ei t?ll?k??n kertaa saatu aikaan. Rauhanhieromisesta oli vain se etu, ett? aselepoa jatkettiin j?lleen viidell? vuodella.

Ruotsi sai kuitenkin maksaa t?m?n edun sangen kalliilla hinnalla. Sill? sen paras sotap??llikk?, De la Gardie, sai t?ss? tilaisuudessa tapaturmaisesti surmansa. Keskustelujen loputtua n?et Ruotsin asiamiehet astuivat lautalle, menn?ksens? joen poikki. Kun oli jo melkein p??sty yli, ammuttiin lautalta pari tykinlaukausta merkiksi herrojen palvelijoille, jotka vaunuineen, hevosineen odottivat toisella rannalla. T?r?hdyksest? avautui muutamia suuria rakoja alukseen, joka oli jo vanha ja m?d?nnyt. Pohja oli t?ynn? tavaroita, niin ettei veden vuotoa havaittukaan, ennenkuin h?t? jo alkoi olla k?siss?. S?ik?hdyksiss??n kaikki v?ki karkasi silloin toiselle laidalle, ja lautta menty??n kumoon upposi jokeen. Apua tosin heti joutui rannalta; mutta De la Gardieta ei kuitenkaan en?? saatu pelastetuksi; h?n oli ?skett?in ollut sairaana, eik? senvuoksi jaksanut uida, vaan hukkui virtaan. Se tapahtui marrask. 5 p. 1585. Ruumis vietiin R??veliin ja lep?? siell? Nikolain kirkossa.

De la Gardien uskaliaat retket ja merkillinen sotaonni tekiv?t syv?n vaikutuksen Suomen ja Viron kansaan. Niill? seuduilla, miss? h?n sotien kulki, kerrotaan viel?kin joka m?kiss? tarinoita h?nest?, toinen toistansa kummallisempia. Kaikkia suuria ja ihmetyst? her?tt?vi? vanhanaikaisia j??nn?ksi? noilla rajamailla sanotaan kansan tarinoissa "Pontus herran" t?iksi, vaikka na ovat oikeastaan toisten miesten tekemi?. "Pontuksenkaivannoksi" esim. hoetaan sit? Saimaan kanavan alkua, jonka Tuure Bjelke, niinkuin t?ss? ennen on kerrottu, paljoa aikaisemmin kaivatti. Ja "Pontuksensiltoja" muka ovat kaikki suuremmat porraspuut It?-Suomen avarilla soilla. Sanalla sanoen, "Pontus herra" on kansan muistissa tullut melkein samallaiseksi kaikkivaltiaaksi, puolijumalalliseksi olennoksi, kuin V?in?m?inen, Ilmarinen ja muut Kalevalan urhot.

Siit? huolimatta t?m? Suomen kansalle niin rakas sankari ei ollut kasvanut meid?n maassamme, h?n ei ollut edes ruotsalainenkaan. H?n oli syntynyt Ranskanmaalla, Languedocin maakunnan vuoristossa.

V?h?p? h?nen ?itins? heilutellessaan k?tkytt? arvasi, kuinka kuuluisaksi h?nen poikansa kerran oli tuleva kaukaisilla Pohjanmailla; eip? h?n silloin arvannut edes sit?k??n, ett? h?nest? tulisi sotasankari. Pontus n?et oli nuorempi poika ja j??v? siis perinn?tt?; siit? syyst? vanhemmat aikoivat h?nt? luostariin, jotta h?nell? siell? edes olisi varma toimeentulo. Mutta kirjan ??ress? istujaksi ja luostarin nurkissa vetelehtij?ksi Pontus oli liian vilkas. Pian vaihtoi h?n helminauhansa puiset palloset lyijyluoteihin ja ristins? miekankahvaan.

Tapani Batorin kuoltua tuli vihdoin tuo tilaisuus, jota Juhana aina oli ik?v?inyt. Mahtava aatelispuolue k??nsi heti silm?ns? Sigismundiin. Kuninkaan leski, Anna, koetti kaikkia keinoja lis?t?kseen sisarensapojalle puolustajia, ja Juhana kuningas sit? varten tuhlasi melkoisen rahasumman. P??t?s olikin se, ett? Sigismund v. 1587 valittiin Puolan kuninkaaksi.

Suurella juhlallisuudella otettiin h?net vastaan kaikissa valtakuntansa suuremmissa kaupungeissa. Vilnassa muun muassa siell? olevan jesuiittaopiston oppilaat tervehtiv?t h?nt? useammankielisill? runoilla. Joukossa oli my?s suomalainen runo, ensim?inen senkaltainen, joka lie painettu meid?n kielell?mme. Se alkaa sanoilla:

Terven mule Sigismunde tule Niin caiki cansa Vilnas lule j.n.e.

Marrask. 29 p. Sigismund ratsasti p??kaupunkiinsa Krakovaan. Joka ikkunasta riippui komeita kankaita, joista muutamat tikkauksillaan kuvasivat tapauksia Jagello-sukuisten kuningasten historiasta; joka kadulla oli kunniaportteja, joiden harjalla liehuvat liput olivat t?ynn? tervehdyssanoja, joka haaralta soi musiikki ja kaikui kansan riemuhuudot. Krakovassa my?s vietettiin juhlallisesti uuden kuninkaan kruunaus.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet