Read Ebook: Talvinen tarina by Shakespeare William Cajander Paavo Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 757 lines and 28845 words, and 16 pages

POLYXENES. Oo, hurskas rouva, sitten Se tuli kiusaus; t?h?n hullausaikaan Mun siippan' oli, n?hk??s, laps, eik' ollut Kisakumppaninkaan silm? kauneuttanne ?k?nnyt viel?.

HERMIONE. Herra varjelkoon! Siksens? johtop??t?s! Perkeleiksi Sanotte muuten vaimonne ja minut. Vaan lis??! Synneist?, jotk' aikaan saimme, Vastaamme me, jos meid?n kanssa teitte Ens' syntinne ja meid?n kanssa yksin Rikosta jatkoitte ja ette muiden Kuin meid?n kanssa hairailleet.

LEONTES. Sa voitit?

HERMIONE. H?n j??.

LEONTES. Ei minun pyynn?st?ni j??nyt. Hermione, puhunut et ole koskaan Noin hyvin.

HERMIONE. Enk? koskaan?

LEONTES. Kerran vainen.

HERMIONE. Kuin? Kahdesti? No, milloin ensi kerran? Kehuilla sy?tt?in, lihoittakaa meit? Kun aljoelukkaa: yks hyv? teko, Mi maineetonna kuolee, siki?it??n Tuhansin tappaa. Palkkamme on kiitos; Pikemmin hellin muiskuin tuhat virstaa Meit' ajatte, kuin ruoskall' askeltakaan Mut asiaan: mun viime hyv? ty?ni T?? pyynt? oli; mik? ensimm?inen? Vanhempi sill' on sisar, niink? totta? Oi, jospa olisi sen nimi Armo. Vain kerran ennen hyvin puhuin, -- milloin? Sanokaa, kuulla halaan.

LEONTES. No niin, silloin Kuin kolme vitkaa kuuta tuskaan hivui, Ennenkuin valkok?tes tarjosit Ja lempes annoit mulle; sanoit silloin: "Ij?ksi sinun".

HERMIONE. Armo todellakin. Kas vaan, puhunut kahdest' olen hyvin: Ens kerrall' ij?ks jalon miehen voitin, Toisella v?h?ks aikaa yst?v?n.

LEONTES . Tulista, liian tulista! Likeinen yst?vyys likent?? verta. Mun mielt?n' ahdistaapi, syd?n hyppii, Mut ei vaan ilosta. Tuo mairittelu Viatont' olla voi; sen liika vapaus Voi hyvyytt', auliutt', yst?vyytt? olla Ja siivolt' aivan n?ytt??, -- niinp? kyll?. Mut k?den kutkutus, ja sormittelu Tuo tuommoinen, ja kiekaileva hymy, Kuin peilist' opittu, ja huokaus raskas, Kuin hirven, joka torven sointiin kuolee! Ei, lepertely tuo se ei tee hyv?? Ei syd?mmen, eik' otsankaan. -- Mamillius, Oletko poikan'?

MAMILLIUS. Olen, is?.

LEONTES. Niink?? Niin, k?pyni, niin! Kah! Noessako nen?s? Se, sanotaan, on minun malliseni. Tulehan, pyyhin turpas -- ei, ei, nen?s: H?rill?, vasikoilla, mullikoilla, Niill' ompi turpa. -- Yh? kopeloi h?n Tuon miehen k?tt?! -- Kuules, virkku vaska! Oletko vaskani?

MAMILLIUS. Jos tahdot, is?.

LEONTES. Jos sulla ryhmy-otsa ois ja sarvet, Ilmetty poikani sa oisit. Meid?n Sanovat olevan kuin kaksi munaa; Niin vaimot v?itt??, kaikkia ne v?itt??. Mut vaikka petollista oisi kaikki Kuin suru silattu, kuin ves' ja tuuli, Ja petollista kuin sen arpapeli, Jok' omastaan ei toisen omaa tunne, Niin tott' on poika n?k?iseni. -- Tule, Luo minuun sinisilm?s, sulo lapsi, Aarteeni, lihani! Voiko ?itis? -- Tokko? -- Hekuma! kohti ydint? s? t?ht??t; Mahdolliseksi mahdottoman teet Ja unelmissa virut. -- Kuinka vois h?n? Sa yhdess' oleettoman kanssa toimit Ja tyhj??n liityt; luultavaa siis, ett? Yht' olet jonkin kanssa; olet varmaan, Ja luvallista enemm?n, -- sen tunnen, Sen tunnen niin, ett' aivot siit? potee Ja otsa kuortuu.

POLYXENES. Mik' on kuninkaan?

HERMIONE. Kovinpa rauhaton.

POLYXENES. Kuningas hyv?, Kuink' ompi laita, veliseni?

HERMIONE. N?ytt?? Kuin tuskan pilvet peitt?is otsanne. Vihanko merkki?

LEONTES. Ei, ei, todestaan. Useinpa luonto heikkouttaan n?ytt?? Ja hellyytt??n, ja kylm?verisemp?in Pilaksi joutuu. Tuossa kun tuon pojan Tarkastin kasvoja, niin oli niinkuin Kakskolmatt' oisin vuotta nuoremp' ollut, Avoimin s??rin, yll? samettinen. Vihanta tanttu, vy?ll? miekka tylpp?. Ett'ei se miest??n purisi ja vaaraa Sais aikaan, niinkuin useinkin nuo hemmut. Kuink' olin mielest?ni nyt tuon vesan, Tuon kyys?n n?k?inen, tuon herrastyng?n! -- Mies, hyv?n?sk? pid?t korvapuustin?

MAMILLIUS. En, min? tappelen.

LEONTES. Vai niin! No niin, Mies el?? onnellansa! -- Veliseni, Noin rakasko on pikku prinssis sulle Kuin mulle t???

POLYXENES. H?n tuolla kodiss' ompi Iloni, rattoni ja aatokseni, Vuorottain yst?v? ja vihollinen, Soturi, norkko, ministeri, kaikki. Lyhent?? talvip?iv?ks suvip?iv?n, Jokeltain poies houreet, jotka muuten Pilaisi veren.

LEONTES. T??ll? sama toimi On t?ll? my?s. Me kahden k?velylle Nyt k?ymme; teill' on t?rke?mp?? tointa. -- Hermione, lempe?s mua kohtaan n?yt? My?s veljellemme; kallein olkoon halpaa. Sun ja tuon pikku perhon j?lkeen h?n on Syd?nt?ni l?hin.

HERMIONE. Jos meit' etsitte, Niin puistoss' ollaan. Varrommeko siell??

LEONTES. Halunne mukaan tehk??; teid?t l?yd?n, Jos ilmoill' olette. -- Nyt min? ongin, Vaikk' ette huomaa, mihin siiman heitin. Kas niin, kas niin! Kas, kuinka nokkaa, suuta H?n tuolle kurkoittaa, ja vaimon julkeutt' Aseenaan k?ytt?? hyv?? miest??n vastaan! He ovat poissa! Varpain, kynsin, hampain, Sormin ja sarvin kannattaa saan aisaa! K?y, poika, leikkim??n; sun ?itis leikkii; Ja min? leikin, mutta h?lm?n osaa, Ja leikin loppu vihellys on hautaan, Ja kuolonkelloina on pilkan nauru. -- Leikitse, poika! -- Aisaa kannatettu On ennenkin, sen tied?n; mont' on miest? -- Nyt t?ll? haavaakin, kun siit? puhun -- Jotk' eukkoansa halaa, tiet?m?tt??n Ett' tokehessa salaa naapuri On kalastellut, herra Silivili, L?heinen naapuri. Se lohduks ompi, Ett' ovet muillakin noin tahtomatta On selj?ll??n. Jos toivon heitt?is kaikki, Joilt' eukot kompastuu, niin hirtt?j?si Mies joka kymmenes. Eik' auta mik??n! Tuhoova kiimat?hti vallall' on Ja pohjat, id?t, etel?t ja l?nnet Se hallitsee; ja loppup??t?s ompi: Ei kohdull' ole salpaa, piru viek??n: Vihollisen se antaa tulla, menn? Kiluineen, kaluineen. T?? tauti meiss? On tuhansissa, vaikka salass' on se. -- No, poika?

MAMILLIUS. Teid?n n?k?isenne lienen.

LEONTES. Niin, kiitos Herran! -- Kuin? Camillo t??ll??

CAMILLO. Niin, herrani.

LEONTES. K?y leikkim??n, Mamillius! Sin' olet kelpo verta. -- No, Camillo, Tuo armollinen herra j??kin t?nne.

CAMILLO. Ty?t' oli saada ankkur' iskem??n; Kun te sen viskasitte, ei se purrut.

LEONTES. Sen huomasit?

CAMILLO. H?n teid?n pyynn?st?nne Ei j??nyt; syyksi sanoi t?rkit toimet.

LEONTES. Sen huomasit? -- Tilani tunnetaan jo; Supistaan, kuiskaillaan: "Sisilia on -- Niin, tied?tteh?n". Niiks on tullut, ett? Mun t?ytyy moista kuulla. -- Kuinka j?i h?n?

CAMILLO. Kun hyv? kuningatar h?nt? pyysi.

LEONTES. Kuningatar, niin! Hyv? t?ss? sopis, Mut nyt on niin, ett'ei se sovi. Onko Muut ovelat sen hoksanneet kuin sin?? Sull' ?ly on kuin sieni: sis??ns' imee Enemm?n kuin muut p?lkkyp??t. Sen onko Vaan tarkkap?iset tajunneet, ne, joilla Kalua kalloss' on? Ei tyhm?t kollot H?my? jutust' ole saaneet? Niink??

CAMILLO. Jutusta? Selv??h?n on, ett? B?hmi Ei viel? l?hde.

LEONTES. Mit??

CAMILLO. Viel' ei l?hde.

LEONTES. Mut miks'ei?

CAMILLO. Tyydytt??kseen teit?, herra, Ja kuningatarta.

LEONTES. Vai tyydytt??kseen! Kuningatarta tyydytt??kseen! -- Hyv?! Camillo, syd?mmeni ajatukset, Salaiset neuvonikin sulle uskoin. Kuin pappi poveni sa perkasit, Ja parattuna luotasi ma l?hdin. Mut suoruutes -- se, mik? silt? n?ytti, -- Petosta oli.

CAMILLO. Varjelkohon Luoja!

LEONTES. Niin kyll?: sin' et ole rehellinen, Tai jos sit' oletkin, niin pelkur' olet, Rehellisyyden rampautat ja silt? H?k?yt?t vauhdin; taikka ty?ss?s veltto Olet palvelija, johon olen pannut Vakavan turvani; tai hupsu, joka Menetetyksi pelin n?et ja rahat Ja pilana sen pid?t.

CAMILLO. Hyv? herra, Voin olla veltto, pelkuri ja hupsu; Ken n?ist? vioist' on niin vapaa, ettei Sen pelkuruus ja velttous ja hupsuus Maailman moniss' askareissa joskus Pujahda ilmi. Teid?n toimissanne Jos milloinkaan ma tieten olin veltto, Niin hupsuutt' oli se; jos ehdoin tahdoin Ma hupsuttelin, niin se velttoutt' oli Kun loppua en aatellut; jos tehd? Sit' arastelin, josta varoin vaaraa, Ja jonka seuraus laiminly?misest? Mua soimas, niin se pelkuutt' oli, jost' ei Lie vapaa viisainkaan. Siis luvallista On moinen heikkous, johon takertuupi Rehellisyyskin. Mutta suvaitkaatte Puhua suoraan; rikostani silmiin Mun suokaa katsella; jos silloin kiell?n, Niin syyt?n olen.

LEONTES. Etk? ole n?hnyt, -- Oletpa niin, jos aisan pontta paksump' Ei ole silm?munas, -- taikka kuullut -- N?in p?iv?nselv?st' asiast' ei vaiti Voi huhu olla, ei, -- tai ajatellut, -- Ken t?t' ei aattele, on aatospaitti, -- Ett' uskoton on vaimoni? Jos my?nn?t, Ja julkeast' et kiell?, ett' on sulla Ajatus, silm?t, korvat, -- sano ett' on Livakka vaimoni, niin, kiimaisempi Kuin piika-lutus, jonk' on ihat alttiit Jo ennen vihkivalaa. Vastaa, my?nn?!

CAMILLO. En voisi kuulla, heti kostamatta, Kuningatartani noin soimattavan. Kautt' el?m?ni, puhett' en noin halpaa Teilt' odottaisikaan; sen toistaminen Ois synti yht? hirve? kuin rikos. Jos se on tosi.

LEONTES. Onko kuiske tyhj??? Ja posken hierto poskeen? nokan nokkaan? Lipovat suutelukset? syv? huokaus Keskell? naurun tyrsk??? -- varma merkki Uskottomuuden, -- jalkain kihnuttelu? Sopissa hiipiminen? Toivo, ett? Kuluisi aika, tunti minuutiksi Ja p?iv? y?ksi? ett? umpi-sokot Kaikk' oisivat pait he, jott' irstaella Sopisi n?kym?tt?? Sek? tyhj??? Haa! Silloin mailma kaikkineen on tyhj??. On taivaslaki tyhj??, B?hmi tyhj??, Vaimoni tyhj??, itse tyhjyys tyhj??, Jos t?? on tyhj??!

CAMILLO. Koittakaatte, herra, Tuo houruluulo poistaa aikanansa; Se vaarallist' on.

LEONTES. Olkoon, se on tosi.

CAMILLO. Ei, herra, ei!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet