Read Ebook: Jälkipoimintoja 3: Kanttilaiset; Muistelmia katovuosilta by P Iv Rinta Pietari

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 407 lines and 18838 words, and 9 pages

Mutta n?illekin varoille tuli viimein loppu. Loppunut oli rankki ja ehtynyt oli is?nn?n taskumatti. Paha puute ja h?t? tuli h?nellekin, vaikka h?n oli imenyt ytimen k?yh?inhoidon antamista ja vaimonsa tuomista jauhoista, ja yht?kaikki ollut osallisena rankin sy?nniss? vaimonsa ja lastensa kanssa. Ehtimiseen pyyteli h?n vaimoaan, ett? t?m? menisi k?yh?inhoidolta viel? jauhoja pyyt?m??n.

"En min? jaksa k?vell? kyl??n", sanoi vaimo miehens? pyytelemisiin.

"Jaksoitpahan viimeskin", viittaili mies.

"Niin, viimes ... silloin olin viel? paljon vankempi, mutta nyt -- -- -- Mit?h?n hyv?? niist? sitten olisi, jos jauhojakin saataisiin...? Veisith?n ne kuitenkin salapolttimoon", sanoi vaimo surullisesti.

"V?h?k? niist? olisi hyv??: saisinhan min? viinaa ja te rankkia; sill? tavoinhan sit? nyky??nkin on eletty, maitotilkan apuna ollessa", selitti mies kylm?sti.

"Viina ei ole ruokaa, eik? voi ihmist? n?lk?kuolemasta varjella... V??r? l?hde sinulla on, usko minua... Sin? imet vaimosi ja lastesi verta", sanoi vaimo.

"Mutta jos menisit hevosella", sanoi mies, ik??nkuin ei h?n olisi kuullutkaan vaimonsa viimeist? puhetta.

"Minussa ei ole hevosen ajajaa, eik? muuta menij?? ... mene itse, jos haluat, mutta min? en mene", sanoi vaimo lujasti.

Mies ei olisi suurin surmin mennyt k?yh?in hoidolta apua pyyt?m??n. H?nt? vaivasi h?pe?n tunne, ett? menn? suorastansa apua anomaan, sill? olipa h?n oppinut luottamaan omaan kykyyns? ja toimeentuloonsa. Hyvin? aikoina olikin h?n nurkumatta el?tt?nyt perheens? moitteettomasti, turvaamatta keneenk??n muuhun kuin omaan itseens?, vaikka kohtakin h?n ahkerasti suuteli taskumattiaan. Lieneep? h?nell? ollut sekin pelko, ett? on kenties tiedoksi tullut, ettei h?n ole voinut taskumatistansa luopua n?in? kovinakaan aikoina. T?mm?iseth?n ne syyt olivat, jotka tuon matkan tekiv?t h?nelle niin vastahakoiseksi ja jonka vuoksi h?n niin hartaasti pyyteli vaimoansa sinne menem??n.

Kun vaimo teki niin jyrk?n vastuksen, alkoi mies hankkia l?ht??, sill? eip? muuta neuvoa ollut ja h?t? kapisi kantap?ill?, paruttaen ja kuristaen suolia hirve?sti.

"Jos sattuisit jonkun jauhohiukan saamaan, niin ?l? suinkaan vie niit? salapolttimoon, sill? t?m? on viimeinen toivomme ... min? toivon nyt sinusta..." sanoi vaimo, kun n?ki, ett? mies itse?ns? matkaan hankki.

"Kaikkea h?nt?..." sanoi mies ja l?hti.

Se oli aamu, kun h?n l?hti hevosella kotoa. Kaiken p?iv?n odottivat vaimo ja lapset is?nt?? kotiin tulevaksi, mutta h?nt? ei n?kynyt ei kuulunut. Pitk?ksi k?vi odottaminen, sill? kovin kaiveli n?lk? syd?nt? ja joku vaistomainen toivo kyti kuitenkin mieless?, ett? ehk? kyl?mies toisi jotakin sy?t?v??.

Illalla my?h??n tuli mies kotiin.

"Saitko mit??n?" kysyi vaimo pelokkaasti.

"Sainhan tuota v?h?isen".

"Mink? verran?"

"Ei muuta kuin leivisk?n jauhoja ... ei heill?k??n ole".

"Miss? ne ovat...? Tuo, Jumalan t?hden, ne t?nne, ett? saadaan keitt?? puuroa ... me hiukeamme tuohon paikkaan", h?t?ili vaimo.

"Ei ne ole t??ll?, min? ne vein -- -- --".

"Veit, mihin veit...? Eth?n, Jesuksen t?hden, salapolttimoon?" sanoi vaimo ja h?n rupesi kauheasti vapisemaan.

"Mihink?s sitten?" sanoi mies niin yht?kaikkisesti ja kylm?sti, ett? olisi luullut j?it? putoilevan h?nen suustansa.

Vaimo parahti kipe?ll?, syd?nt? s?rkev?ll? ??nell?. Se oli viimeisen toivon pettynyt ep?toivoinen parahdus, jonka olisi luullut kivetkin pehmitt?v?n. H?n ei itkenyt en??n, sill? el?m?n kova koulu, kalvaava, kuluttava n?lk? ja pettyneet el?m?n toivot, olivat tyhjent?neet h?nen syd?mens?. H?n meni horjuen vuoteesen ja pani maata; siin? h?n sitten raskaasti hengitt?? huohotti.

"Kova, kylm?, jumalaton ihminen ja aviokumppani! Ei sinua liikuta yht??n v?h?? vaimosi ja lastesi n?lk?kuolema, kunhan vaan itse saat tuota kirottua lient?", sanoi vaimo viimein heikolla ja v?risev?ll? ??nell?.

"Kyll? se niin ... kyll? se parasta taitaa olla, ett? huomenna k?yh?inhuoneesen ... eih?n tuota t??ll?k??n ... enk? min? tule viinatta aikaan ... olisihan siell? teille kuitenkin parempi kuin t??ll?... Kuinka kauvaksi se yhden jauholeivisk?n rankki kest?? ... parasta on, ett? menette", esitteli mies niin levollisesti ja kylm?sti kuin ei mit??n olisi tapahtunut.

Vaimo ei vastannut mit??n, sill? h?n tiesi, ett? se on turhaa ty?t?, sanoipa h?nelle viel? mit? sanoikin. H?nen syd?mens? tykytti kovasti ja kylm? hiki valui h?nen kalpealta otsaltansa. Ajatukset lensiv?t yhten? myrskyn? sinne t?nne, etsien jotakin turvaa, jotakin tukea ja lohdutusta, mutta sit? ei tuntunut mist??n l?ytyv?n ja kaikkien v?himm?n omasta el?m?nkumppanista.

N?it? mietti ja tunsi h?n, eik? unta tullut silmiin. H?n tunsi itsens? sangen voimattomaksi, n?lj?n heikontamaksi, kurjaksi olennoksi mihink??n l?htem??n apua etsim??n. Itsest??n ei h?n suurin lukua pit?nyt, mutta lapset: mik? kohtalo oli heid?n osaksensa tuleva, oliko n?lk?kuolema heid?tkin pyyhk?isev? pois el?vien joukosta jo noin nuorina? T?m? ajatus vaivasi h?nt? kovin kauheasti ja h?n jo luuli n?kev?ns? lastensa kelmettyneill? kasvoilla makaavan ruumispaarien p??ll?.

Vaikka kuinkakin h?n olisi koettanut ajatella jotakin pelastuksen keinoa, ei h?n kuitenkaan l?yt?nyt sen parempaa, kuin ett? koettaa menn? taasenkin k?yh?in huoneesen ja jos heit? sielt? toimitettaisiin kotiin takaisin, tunnustaa silloin totuus, niin vastenmielist? kuin se viel? h?nelle olikin. H?n vertaili voimiaan matkan pituuteen ja tunsi, ett'ei h?n jaksaisi sen p??h?n p??st?, mutta eih?n muuta neuvoa ollut, t?ytyi yritt??, vaikka siihen n??ntyisi -- niin, mutta hevosella -- onhan hevonen... Kunpa nyt vaan jaksaisin -- niin, kunpa -- --

Kun aamulla yl?s noustiin, laitteli vaimo suolan kanssa maitopisareesta lastensa tyhjiin syd?miin jotakin ryyppimist?, ett? he olisivat jaksaneet kulkea taipaleen poikki; itse otti h?n heikkoon ja vapisevaan syd?meens? vaan muutamia nielauksia.

"Mit? olet tuuminut? Eik? olisi parasta menn?, vai kuinka?" kysyi mies.

"Mik?p? muu lienee neuvona... Kun jaksaisin", sanoi vaimo heikosti.

Mies veti taskustaan pullon; h?n oli sen t?yden nytkin saanut etuk?teen salapolttajalta.

"Otas t?st?, niin jaksat", sanoi mies, tarjoten vaimolle pullostansa.

"Vie pois sinun kamala vahvistajasi ... se on vienyt minulta hengen", sanoi vaimo murtunein mielin.

Sill? v?lin laitti vapiseva ?iti vaateriepuja lastensa p??lle.

"L?hde sin? hevosella meit? viem??n", sanoi vaimo miehellens?.

"Menk?? jalkaisin".

"Min? en jaksa menn? t?m?n penikulmasen taipaleen poikki, sen tunnen selv?sti ... sin? et tied? kuinka heikko ja n??ntynyt min? olen ... ja ent? lapset, kuinka heid?n voimansa riitt?v?t?" selitti vaimo.

"Hevonen ei jouda", vastasi mies.

"L?hdeh?n edes puolimatkaankaan asti saattamaan", pyyteli vaimo.

"En; min? tarvitsen hevosta; menk?? jalkasin", sanoi mies kylm?sti.

"L?hdet??n, lapset, pois kovan is?n kodista. H?nen ei k?y yht??n s??liksi, vaikka n?kisi meid?t paikalle n??ntyv?n... Kova on aika, mutta kovempi on h?n, jota minun miehekseni ja teid?n is?ksenne kutsutaan... Jumala meit? armahtakoon, sill? ei suinkaan is?st? ole apua", sanoi vaimo vapisevalla ??nell?, ja samassa l?htiv?t he horjuen k?vell? hitustelemaan kyl?? kohden.

Mies seisoi porrasten edess? ja katsoa ?ll?tti heid?n j?lkeens? niin kauvan kuin he peittyiv?t mets?n varjoon.

Nyt oli jo niin kev?t, ett? sulia p?lvi? oli tiheimmiss? metsiss? puitten juurilla, semminkin kuusien. Suojaisimpina p?ivin? oli lumi m?t?n? ja silloin oli mets?teill? huono kulku. Mutta v?liin tuli viikkokausia kest?vi? pakkasia, viel?p? lumipyryj?kin.

Nytkin oli ollut suojaisia ilmoja useampia vuorokausia, mutta y?ll? oli ollut kova pakkanen ja sent?hden oli nyt hyv? jalan kulkiainkin keli.

Hitaasti k?vi heikkoin ja n?lj?st? n??ntym?isill??n olevien kulkijain matka. Lapset olisivat voineet kiiremm?stikin kulkea, vaan ?idin voimat eiv?t sit? sallineet. Tien varsilla olevilla sulilla m?tt?ill? lev?hdeltiin ehtimiseen, ett? voitaisiin ja jaksettaisiin taasenkin menn? palanen matkaa eteenp?in. ?iti oli kotoa l?hteiss? ottanut matkaev?iksi suolanrakeita; niit? h?n imeskeli lev?hdelless??n, p?ivitellen voimattomuuttansa ja syd?n-alaansa.

N?in tavoin oli taivalta kuljettu kolme nelj?tt?-osaa penikulmaa. Siin? oli kolme tienhaaraa, joista yksi vei yhteen, toinen toiseen kyl?kuntaan. Tihe?n kuusimets?n vuoksi oli siin? paljon sulia paikkoja. Siihen istui matkue taaskin lev?ht?m??n. ?iti pani nytkin suolarakeita suuhunsa ja kytk?hti m?tt??lle maata.

"Voi kuinka kipe?sti ja oudosti syd?nt?ni hiukaisee; en koskaan ole semmoista ennen tuntenut", p?ivitteli h?n.

Kun luultiin tarpeeksi lev?ht?neens?, alettiin hankkia matkaan l?ht??. Mutta kun ?idin piti nousta m?tt??lt?, ei h?n voinutkaan. Lapset koettivat nostaa h?nt? yl?s, mutta h?nen polvensa olivat veltot ja hermottomat, ne eiv?t kannattaneet h?nt?, ja raukeana vaipui h?n takasin m?tt??lle.

Lapset k?sittiv?t, ettei ?idin asiat ole oikein. He rupesivat yhteen ??neen itkem??n ja itkun seasta kuului yhten??n: "?iti, ?iti!"

"Mene sin?, Eeva, kyl??n apua hakemaan ... en min? en??n voi t?st? p??st? mihink??n ... k?y niin pian, kun voit ... sano, ett? tulevat hevosella... Syd?meni on niin kipe?..." sanoi vaimo vanhimmalle, kaksitoista vuotiaalle tytt?rellens?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet