Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Äiti by Benedictsson Victoria Lundeg Rd Axel
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 2104 lines and 54013 words, and 43 pages
?ITI
Kertomus
Kirj.
ERNST AHLGREN ja AXEL LUNDEG?RD
Suomennos.
G. W. Edlund, Helsinki, 1899.
Finsk Tidskriftin Kirjapaino Osakeyhti?.
"K?yn haudan partaalla jo, kirjoittaessani n?it? rivej?. Tunnen ettei ole minulle suotu viimeistell? ty?t?ni, jonka toivoin valmiina voivani j?tt??, ja johon suunnittelu selv?n? kuvastui mieless?ni, vaikka sairaus esti minua antamasta ty?ni ajatukselle muotoa sill? uutteruudella ja voimalla, jota sellainen ty? vaatii. Mutta, kun tehdess?ni viimeist? puhdistusta kirjallisessa kuolinpes?ss?ni, n?m?t omistamani ainekset tuntuivat liian arvokkaille joutavina vain poisviskattaviksi, valitsin keinon, pikaisesti ja muutamin piirtein muovaella rungon siihen, mit? olin aikonut t?ytt?? ja tehty?ni t?m?n, j?t?n veistimen sille, joka on nuori ja jolla on ne voimat, jotka minulta puuttuvat. Antakoon h?n eloa t?lle hengett?m?lle raaka-aineelle, jonka t?ten j?t?n h?nelle."
Koska ei ole t?m? ensi kerta kun yhdess? ty?skentelemme, ja koska ei ole pienint?k??n kohtaa, jossa toisiemme ymm?rt?minen olisi meille mahdotonta ja jossa toisen t?ytyisi hylj?t? mit? toinen on tehnyt, niin toivon, ettei h?nell? ole mit??n syyt? luopua t?m?n kirjallisen testamenttini perint?oikeudesta.
K??penhaminassa marraskuulla 1888.
Axel Lundeg?rd.
ENSIMM?INEN LUKU.
Keskusasemahuoneen etehisess? seisoi kaksi nuorta miest? katsellen ulos torille, joka t?n? sumeana lokakuun aamuna n?ytti kolean yksitoikkoiselta. Harvakseen liiteli lumihiutaleita alas, kiinnittyen puolisulaneina ikkunaruuduille ja juosten kiemurtelevina purosina pitkin huurteista lasia.
"Se harmittaa minua", lausui toinen heist? ik??nkuin jatkona ennen alotetulle keskustelulle. "Siksi vaan, ett? h?n on ?itini, katsoo h?n itsell?ns? olevan oikeuden tunkeutua minun asioihini. H?n vaatii tuttavallisuutta ja luottavaisuutta, tuo vieras ihminen, jota en tunne; h?n on pyyt?v? rakkautta ja hellyytt? ja miksi kaikeksi sanottaneenkin sit?, jota ?idit vaativat kilteilt? pojiltaan. -- Sill? h?n luulee tietysti, ett? olen hyv? poika! niinh?n ?idit aina luulevat -- -- -- ja h?n ei edes tunnekaan minua. En ole n?hnyt h?nt? moneen herran vuoteen; h?n on minulle yht? vieras kuin tuo mulattinainen, joka h?nell? on mukanaan.
"Sano -- k?sit?tk? nyt, ett? t?m? on kiusallista?"
"No kyll?."
"T?ytyy siis poimia h?nest? pois vaan toinen turha toive toisensa per?st?."
Toveri katsahti h?neen veitikkamaisesti naurahtaen.
"Et sano tuntevasi h?nt?", sanoi h?n. "Mutta kun kaikki hyvin k?y, niin kukaties saatkin pienen kelpo ?idin n?in vaan lahjaksi vanhoilla p?ivill?si."
"Pienen? H?n on kolme kyyn?r?? pitk?. H?n on vaellellut ymp?ri maailmaa anatoomisen kokoelman kanssa. Voithan ajatella millaiseksi ihmisen t?ytyy tulla kierrelless??n maailmaa parisen kymment? vuotta, n?ytellen anatoomista kokoelmaa. Ylimykset?r kyll? -- pinnalta. Mutta sis?lt?? Minua v?ristytt??. Sis?lt?n? varmaankin tuota suurkaupunkilaisten julkeutta, joka on hyvin tavallista sirkustaiteilijoissa ja sen semmoisissa. Ja kenties p??lle p??tteeksi rahoillaan ylv?stelemist?, sit?, joka tavallisesti j?? kuonaksi sitte, kun rikkaus on loppunut. Huu!... Tuota kehastelemista kaikella sill?, mit? on omannut ja mit? on ollut, mit? on sy?nyt ja mit? on juonut ja mit? kaikkea on n?hnyt..."
Toinen kuunteli hymyillen vaan yht? hyv?ntahtoisesti.
"Se on oikein! Kuvittele vaan ?iti?si aika paholaiseksi, sen hauskempi on h?mm?styksesi huomatessasi sitte, ett? h?n onkin vain aivan tavallinen tusina-?iti, joka ei hennoisi tehd? pahaa kissallekaan."
"Muistan kuinka ennenmuinoin jonkunmoisella h?mm?styksell? ihailin h?nen pukujansa ja mielest?ni oli h?n niin ulkomaalaisen n?k?inen. Ei silloin ollut ymm?rryst? ajattelemaan, ett? tuo kaikki voi hyvinkin peitt?? tyhjyytt?, jopa raakuuttakin. -- -- -- Nuot siteet, joita vastaan koko luonto nousee, ovat kerrassaan inhottavia."
"No -- herranen aika -- siteet? Eih?n sit? nyt toki koko el?m?ns? ajaksi ole sidottu silt?, vaikka sattuukin ?iti el?m??n."
"Mutta kun h?nell? nyt kerran ei ole ket??n muutakaan kuin min?!" ??nn?hti harmistunut poika k?rsim?tt?m?sti. "H?nen is?ns? on kuollut ja muitakaan sukulaisia ei h?nell? ole."
"No, mit?p? sitte! Monen kyll? t?ytyy olla yksin??n ja el?v?t he kumminkin."
"Mutta jos h?n ei sit? voi! Kuuluu kyll? lapselliselta, mutta mielest?ni kumminkin on velvollisuuteni pit?? h?nest? huolta. Ja siin?p? se juuri onkin pula -- sill? tuo huolenpito tulee minua kiusaamaan ja my?skin se, jos en taas h?nest? v?litt?isi."
"No, kyll? my?nn?n ett? t?m? on tuskallinen asema. 'Mutta kyll? t?st? viel? selvit??n, sanoi se, jolla oli tukka tulessa'."
Samassa tuli kolmas nuori mies rappuja yl?s, tervehti heit?, ja pian sai keskustelu toisen suunnan.
Pohjoiseen p?in rient?v?ss? pikajunassa, joka tulla kolisti aamu-usvan l?pi, istui ?skeisen keskustelun esine er??n toisen luokan vaunun nurkkaan painautuneena.
Katsellessansa ulos ikkunasta k?vi kylm? puistatus h?nen ruumiinsa l?pi ja h?n kohotti pitsiliinansa korkeammalle kaulansa ymp?ri. Ainoana matkatoverina oli h?nell? vanha mulattinainen, joka monin tavoin irvistellen koki saada matkaremmi? ulottumaan tyynyjen ja vilttien ymp?rille. Kun se vihdoinkin oli onnistunut, asettui h?n istumaan hiljaa sohvalle vastap??t? em?nt??ns?, tuijotellen h?nkin ulos harmahtavien ikkunaruutujen l?pi.
Em?nt? n?ytti olevan noin kolmen -- nelj?nkymmenen vuoden vaiheilla.
Iho oli tasainen, pronssinv?rinen, jonka hieno kalpeus antoi sille oranssi-vivahduksen. H?n oli unettomuudesta ja kivihiilisavusta v?syneen n?k?inen. Musta, pukeva matkamyssy oli lujaan painettu korkean otsatukan p??lle ja niskasta valui harso v?lj?n? leuan alle, ik??nkuin suruharsokehyst? noiden ankaroiden kasvojen ymp?rill?, joista pari, syv?ll? olevaa ruskeaa silm?? katseli tummina, synk?n ja p??tt?v?isen n?k?isin?.
H?n istui ilman p??llysvaatetta, yll??n oli vaan musta verkanen matkapuku. Vartalo oli voimakas osottaen terveytt? ja kest?vyytt?, puku solui hyvin sen muotojen mukaisesti ja h?nen asennossaan, sellaisena kuin h?n siin? istui, oli hienoutta ja luonnollisuutta.
Kun juna pys?htyi ja ovet avattiin, hypp?si h?n notkeasti ulos vaunuista ja loi etsiv?n silm?yksen ymp?rilleen.
Poika kulki aivan h?nen ohitsensa, mutta tulija ei h?nt? tuntenut. Tuokion tarkasteltuaan sivulta ?iti??n, k??ntyi h?n ja tervehti:
"?iti?"
"William?"
He pudistivat k?tt?, kuten kaksi tuttavaa, jotka aivan odottamatta tapaavat toisensa.
"Et tuntenut minua en???"
"En, parta muuttaa niin."
"Minulla on hevonen odottamassa."
He meniv?t yhdess? ulkok?yt?v?? kohti. Mulatti seurasi j?lest?, kantaen matkakapineita.
"Ajat kai Grandin hotelliin?" jatkoi poika keskustelua heid?n tavaroita odotellessaan.
"En, johonkin halvempaan."
"Brunkebergin torille sitte", sanoi h?n ajurille samalla kun h?n astui vaunuihin, istuutuen ?idin viereen. Musta palvelushenki oli jo asettunut istuimelle.
Molemmat nuoret miehet, jotka olivat etehisess?, l?ksiv?t yhdess? kaupungille p?in.
"Kuka se oli, jota vastassa Ville Zimmermann oli?" kysyi viimeksi tullut, pitk?s??rinen, muljosilm?inen olento, jonka huulet eiv?t tahtoneet riitt?? peitt?m??n hampaita, ja josta syyst? h?n saikin vaeltaa maailmassa ainainen kummastuksen leima kasvoillaan.
"Se oli h?nen ?itins?."
"H?nenk? ?itins?! Onko Villell? ?itikin? Sit? en ole tiennyt."
"On paljon sellaista, jota et tied?."
Add to tbrJar First Page Next Page