Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Äiti by Benedictsson Victoria Lundeg Rd Axel
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 2104 lines and 54013 words, and 43 pages
"On paljon sellaista, jota et tied?."
"Niin -- H?n sit?paitse oli hyvin kummallisen n?k?inen."
"Tarkoitat varmaan tuota neekerinaista."
"Enk?, mutta miksi matkustaa h?n sellaisen linnunpel?tin kanssa", jatkoi muljosilm?inen, v?h??k??n huolimatta toisen pistopuheista.
"Linnunpel?tin? Etp? sin? Pelle taida ollakaan sivistynyt mies, kun et ?lynnyt, ett? t?m? oli vallan erinomainen neekerityyppi."
"En, mutta sin? varmaan olet sivistynyt?"
"Min? olen n?lk?inen min?. Tekisip? melkein mieleni teurastaa sinut, ellet olisi niin raaka."
"No, mit? raakuuteen tulee -- -- --"
"Niin, ja sit? paitse en pid? lampaan p??st?."
"Etk?? Sin?, joka olet niin itserakas."
"En, se on pahinta, mit? tied?n. Etk? ole koskaan sit? huomannut?"
"Kyll?, kun on kysymys ruuasta. Muutoin kyll? et pid? niink??n tarkkaa v?li?, sellaisessa, joka ei n?y."
"Mutta sill?p? on v?li" -- h?n heitti sivulle tarkoittavaisen katseen.
"Uh, t?m? on jo niin vanhalle t?m?."
"Eik? asia kumminkaan paremmaksi tule."
"Voitko pysy? aisoissasi sen verran aikaa, ett? kertoisit, mit? tied?t Villen ?idist??"
"T?ytyy kai koettaa. Oletko kuullut puhuttavan Zimmermannin anatoomisesta kokoelmasta?"
"En."
"Seiso hiljaa sitte hetkinen, ett? saat sen p??h?si."
"H?nen isois?ns?? Mik? h?nen nimens? oli?"
"Zimmermann, Zimmermann! Seiso yhdess? kohdin, muutoin et saa sit? koskaan p??h?si, t?ll? vanhalla -- esi Zimmermanilla, jos niin saa sanoa -- oli apulaisena nuori l??ketieteen tutkija, joka matkusteli mukana n?hd?ksens? maailmaa, ja joka lopuksi sai sitte koko homman haltuunsa. Vanha Janne oli ollut naimisessa er??n kreolittaren kanssa, mutta oli nyt leski ja h?nell? oli yksi ainoa tyt?r, aivan kuten romaaneissa. Kun tuo tytt? oli 16-vuotias, meni h?n l??ketieteilij?n kanssa naimisiin. Vanhus oli v?synyt vaeltelemiseen ja antoi nuorten jatkaa kiertelemist? laatikoineen. Itse asettui h?n asumaan er??seen huvilaan Helsingborgiin ja eleli rauhassa osakseen tulevilla tuloilla. Mukavuuden vuoksi otti l??ketieteilij?, jonka nimi kenties oli vain Pettersson -- tuon upean nimen Zimmermann, ja sep? se varmaan onkin ainoa, mit? Ville on saanut peri? koko komeudesta."
"Onko ukko kuollut?"
"H?nk?? Molemmat ovat kuolleet sek? numero ensimm?inen ett? numero toinen. Ja t?m? nainen oli siis ensimm?isen tyt?r, toisen leski ja kolmannen ?iti. H?n seurasi aina miest??n, mutta poika j?tettiin vanhuksen luo Helsingborgiin, ettei h?nen kasvatuksensa tulisi kovin kirjavaksi. Sen vuoksi ei h?n juuri ollenkaan tunne ?iti?ns?, eik?p? ollut sen tutumpi is?ns?k??n kanssa. -- -- Nyt on kokoelma myyty ja leski asettuu t?nne pit??ksens? vaarin Villyst?ns?, joka kyll? sit? tarvitsee, jos h?n on sukuunsa. Tuo numero toinen vainajista oli varmaankin kevytmielinen mies; kaikessa tapauksessa teki h?n lopun rahoista, mit? h?n vaan k?siins? sai; eip? taida olla paljoa j?lell?. -- -- -- No, k?sit?tk? jo?"
"Kyll?."
"Jumalan kiitos! Sitte voin katsoa tehneeni jo kelpo ty?n n?in aamun liepehell? -- -- -- ja nyt saat tarjota aamiaista."
Hotellissa olivat ?iti ja poika saaneet matkatavarat j?rjestykseen ja olivat nyt kahdenkesken kylm?ss? huoneessa, jonka uunissa vastasytytetty valkea vastenmielisesti kituutti.
Kumpikaan ei tuntunut oikein tiet?v?n, mit? piti sanoa.
?iti seisoi ikkunan vieress? katsellen ulos torille: poika, joka istui kauempana, tarkasteli h?nt? puoleksi suljetuin silmin, pilkallisen n?k?isen?, ik??nkuin h?n sanoisi: t?m? kuvaa nyt perhe-el?m??.
Ei kummassakaan havaittu merkki?k??n hellempiin tunteisiin. Poika p?invastoin oli aivan vihollismielinen. Ikkunasta virtaavaa valoa vasten n?ki h?n ?idin seisovan ik??nkuin ebenholtsiin veistettyn?. P?? kohosi h?nen olkap?ist??n lujann?k?isen?, kuin ei sit? koskaan voisi taivuttaa.
Viimeinkin k??ntyi h?n, katsoi poikaansa ja sanoi:
"Me olemme vieraita toisillemme."
"Niin olemme."
Poika istui kiikutellen jalkaansa ja katsellen yh?ti h?nt? yht? ivallisen n?k?isen?.
"Se on ollut minun syyni", jatkoi ?iti tyyneell?, selv?ll? ??nell?ns?, melkein puhuen liiankin s??nn?llist? kirjakielt?.
"Jumalan t?hden! j?tt?k??mme selvittelyt!" keskeytti t?m? hermostuneesti. "Sanat sellaiset kuin 'syy' ja 'velvollisuus' ovat nyt kerrassaan pannaan julistetut ajatuspiirist?ni. Jokainen toimikoon luontonsa mukaisesti. Niin teen min? ja kun muut tekev?t samoin, ei siin? mielest?ni ole mit??n merkillist?."
"Antauduin niin kokonaan is?llesi, ettei mit??n j??nyt sinulle."
"Niin sinun pitikin tehd?, kun se oli luonnollista sinulle."
"Tunnetko vastenmielisyytt? minua kohtaan?"
"En, jumal' auttakoon! Mutta t?st? keskustelusta emme viisastu mit??n; se vaivaa vaan meit? molempia. Puhelkaamme jostakin muusta. Kuinka oli matkalla?"
"Kiitos hyvin."
"Aijotko j??d? t?nne asumaan?"
"Muutamaksi aikaa ainakin."
Seurasi vaitiolo.
"Et ole kirjoittanut minulle kertaakaan n?in? viime vuosina?"
"En ole. Mit?p? kirjoittelu maksaisi, kun kumminkin j?? vieraaksi toisillensa."
"On niinkin. Mutta ?lk??mme olko sit? en??. Minulla on paljon takaisin voitettavaa."
"Kuuluupa silt? kuin puhuisit jostakin laiminly?dyst? velvollisuudesta. Koska puhe on osunut t?lle alalle, niin tahdon sanoa sinulle suoraan ajatukseni. Mink?laiseksi suhde v?lill?mme muodostuneekaan, t?ytyy sen ensi ehtona olla vapaus. V?lill?mme ei saa olla mit??n tavanmukaista velvollisuudentuntoa. Ei mit??n vaatimuksia! Ei mit??n oikeuksia! Ei pakkoa mink??nmoista!"
"Kuka puhuukaan pakosta?" sanoi ?iti. "?l? ole peloissasi; minulla ei ole suhteesi mit??n liikoja toiveita. Aluksi soisin vaan, ettet tarkoituksella minua v?ist?isi"
"Sit? en teek??n, niin kauvan kuin huomaan, ettet minulta mit??n vaadi -- sukulaisuutemme nojalla." Viime sanat lausuttiin hieman ivallisella painolla. -- "Mutta siin? tapauksessa tied?n kyll? luontoni nousevan vastaan -- tahtomattanikin."
"Se on siis p??tetty", sanoi ?iti iloisesti. Taaskin seurasi tuokion vaitiolo, kunnes h?n jatkoi:
"Tahtoisitko, koskapa tied?n sinusta niin v?h?n -- vastata aivan lyhyesti vaan muutamiin kysymyksiin, jotka eiv?t ole kovin tunkeilevia?"
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page