Read Ebook: Elias Lönnrotin nuoruuden ajoilta Laukon kartanossa by Nervander Emil Fredrik

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 231 lines and 23555 words, and 5 pages

My?hempi sukupolvi, joka t?nne on perustanut itselleen kodin tukevien hirsisein?mien suojaan, ei luonnollisesti voi olla t?t? tarua kuuntelematta, etenkin kun kansantaru mainitsee saaria ja kallioita aivan likimm?ss? l?heisyydess?, jotka muka ovat n?hneet Kurjen suvun kantais?n kaksintaistelun ja rikoksellisen Klaus Kurjen surman. Mielikuvituksen kanssa taistellessaan huomaa silm? hakevansa jotakin tulen tuhoamaa paikkaa, jossa luulevainen Klaus Kurki poltti viattoman Elina rouvan poikineen.

T?m? Laukon historiallinen tenhovoima mahtoi olla viel? paljoa vieh?tt?v?mpi L?nnrotin aikoina, jolloin "Elinan surma" viel? eli kansan huulilla n?ill? seuduin eik? ollut muuttanut kirjallisuuden mykkiin saleihin.

Ei sent?hden liene liian rohkeata, jos johtuen toisesta tosiseikasta toiseen arvelee, ett? L?nnrotin olo Laukossa mahtavasti on edistytt?nyt kansallisepoksemme Kalevalan ja Kantelettaren ilmestymist?.

On jo mainittu, ett? rouva T?rngrenill? oli avonainen mieli kaikenlaiselle kirjallisuudelle, ja ett? toimelias rouva oli tunnettu erityisest? taidostaan pakottamaan jokaista oikealle uralleen. Kun L?nnrot oli sattunut kirjoittamaan muistiin muutamia vanhoja lauluja ja taruja, joita seudun kansa viel? muisteli, huomasi h?n kohta, ett? h?nell? em?nn?ss??n oli henkil?, jota moiset harrastukset miellyttiv?t, joiden arvoa sen ajan suuri yleis? ei k?sitt?nyt tai joita se halveksi, koska ei kukaan viel? voinut n?hd? sit? m??r?np??t?, jonne uusi ura oli johtava.

Mik? ihmissielun pohjalla liikkuu, se ilmaantuu usein pikku seikoissa, jotka voivat merkit? hyvinkin paljon. Jokaisesta uudesta runosta, jonka L?nnrot ensim?isen? vuonna Laukossa asuessaan kansan suusta kirjoitti, palkitsi em?nt? h?nt? ylim??r?isell? aamup?iv?kahvilla, joka, niinkuin tied?mme, oli h?nen lempijuomansa.

Nuori ylioppilas vasta kirjoitettu kansanruno k?siss??n ja reipas, jalo Laukon rouva kirkas kahvipannu edess??n, -- kas siin? kuva, jota katsellessa suomalaisen silm? l?mpim?sti loistaa. Ymm?rt?? niin hyvin, ett? L?nnrot puhuu syd?mens? kyllyydest?, kun h?n nelj?toista vuotta my?hemmin kirjoitti t?lle "Jalosukuiselle, Kunnioitetulle Rouva Arkiatrinnalle", tiet?v?ns?, ett? h?n "yh? viel? tuntee samaa hyv?ntahtoista suosiota tahi jos saan sanoa, niinkuin ajattelen samaa ?idillist? yst?vyytt? minua kohtaan, kuin oleskellessani Herrasv?en kodissa ja joka aika mielest?ni aina tuntuu kalleimmalta kaikista menneist?".

Juuri L?nnrotin ensim?ist? vuotta -- 1822 -- ollessa Laukossa alkoi Topelius julaista: "Suomen Kansan vanhoja runoja ynn? my?s nykyisempi? lauluja", antaen meid?n kansanlauluillemme arvoa semmoisinaan, eik? vaan lisin? mytoloogisiin ja muihin tieteellisiin tutkimuksiin. Topelius k??nsi sit? paitsi huomion niihin seutuihin Ven?j?n Karjalaa, joissa suomalainen kansanlaulu tuoreimpana eli kansan huulilla -- asianhaara, jota ei t?h?n asti oltu aavistettukaan. Ik??nkuin varta vasten L?nnrotille puhuttuna kaikuivat n?m? Topeliuksen sanat v. 1822 h?nen ensim?isen runokokoelmansa esipuheessa: "N?in? p?ivin? kuin Suomen kansa oppineilta kaikella tavalla valistetaan, kokekaamme my?s s?ilytt?? Esi-vanhempaimme kaunihija Runoja v?ltt?m?tt?m?st? ajan turmiosta".

Samaan aikaan kun L?nnrotin kotiopettajan toimi Laukossa l?heni loppuaan, oli h?n -- vaikka h?n ei niinkuin hyvin tunnetaan ollut mik??n "tutkintomies" -- valmis suorittamaan filosofian kandidaatin tutkinnon, joka tapahtuikin Turussa 11 p. kes?k. 1827. S??st?v?isyydest? h?n ei kuitenkaan antanut seppel?id? itse?ns? tohtoriksi yliopiston juhlallisessa promotsioonissa, jota samana kes?n? vietettiin.

Kun yliopiston syyslukukausi oli alkamaisillaan, paloi Turku, jonka seurauksena oli muuttuneet olot monella alalla, muun muassa my?s yliopiston muuttaminen Helsinkiin, sek? yliopiston opettajien ja heid?n sukulaisiensa tai muitten tuttavien perheiden siirtyminen Turusta uuteen p??kaupunkiin. Niihin kuului luonnollisesti my?s T?rngrenin perhe. Samaan aikaan, kun ruvettiin tekem??n valmistuksia t?t? muuttoa varten, valmistautui L?nnrotkin alkukes?st? v. 1828 l?htem??n ensim?iselle matkalleen, jolla h?n aikoi harjottaa suomenkielisi? murretutkimuksia ja koota kansamme muinaisrunoja y.m. Laukkoa piti h?n kuitenkin yh? edelleen kotinaan, vaikka h?n t?st?l?htien ainoastaan lyhempien tai pitempien v?liaikojen per?st? saattoi viiv?ht?? siell? jalon perheen keskuudessa, jonka rakkauden ja kunnioituksen nuori mies oli voittanut, ja joka odotti ja vastaanotti h?nt?, niinkuin omaa poikaa ainakin.

L?nnrotin ensim?inen matka kes?ll? 1828 tarkotti ainoastaan H?mett?, Savoa ja Karjalaa. L?htiess??n Laukosta toukokuun alussa oli h?n luvannut kirjoittaa kotona olijoille matkansa vaiheista. T?m?n lupauksen t?ytti h?n 8 p. hein?k. kirjoittamalla pitk?n kirjeen ?idilliselle suojelijalleen. Kirjeen sis?lt? on seuraava:

Sortavala 8 p. hein?k. 1828.

Minun on vaikea kuvailla sit? k?rsim?tt?myytt?, jolla olen ik?v?innyt tilaisuutta muutamilla riveill? antaa herrasv?elle tietoa matkastani. Vihdoin saavuin Sortavalaan, mutta en t??lt?k??n tahtonut kirjoittaa, ennenkuin olin k?ynyt Valamon luostarissa, voidakseni samalla kertoa jotakin t?st? paikasta. Nyt olen palannut sielt?, ja kuinka iloisena istuinkaan kirjoittamaan. Minusta on kuin olisin ?kki? siirtynyt Laatokan rannoilta koko Suomen poikki -- Saimaan, P?ij?nteen ja kaikkien muiden j?rvien yli -- hyv??n Laukkoon. Mutta pian on t?m? ilo ohi, kun olen kirjeeni lopettanut, olen taas t??ll? aivan yksin. Etteh?n sent?hden, hyv? Rouva, ihmettele, ett? kirjoitan niin pitk?n kirjeen kuin paperilla on tilaa, vaan suonette sen minulle anteeksi! En kuitenkaan rohkene vaivata Teit?, hyv? Rouva, kertomalla miten ja mit? teit? enemm?n kuin 9 viikkoa kest?neen matkan p??st? vihdoin saavuin t?nne. Tahdon vaan kertoa Teille terveisi? muutamista herrastaloista, joissa matkallani olen vieraillut. Minulla onkin sit? suurempi syy siihen, koska se seikka, ett? olen ollut kotiopettajana professori T?rngrenin perheess?, on mit? parhaimmalla tavalla suosittanut minua sek? n?iss? ett? kaikissa muissa perheiss?, joissa matkoillani olen k?ynyt.

Ensiksi saan siis kertoa terveisi? rovasti Nykopin perheelt?. Sek? rovasti ett? h?nen vaimonsa ovat voineet hyvin. Sitten on minulla terveisi? entiselt? Vesilahtelaiselta, assessorin rouva Fabritiukselta Kiteelt?. H?n joka on maaherra Walleniuksen sisar, oli ensim?isen kerran ollut naimisissa Wegeliuksen kanssa, joka jonkun aikaa kuuluu olleen kappalaisena Vesilahdella ja asuneen Janussa. Sitten oli mainittu Wegelius tullut Porvoon hippakuntaan ja kuollut Kiteen kirkkoherrana. H?nen leskens? oli sitten mennyt naimisiin assessori Fabritiuksen kanssa joka nyt my?s on kuollut. Viel? pit?? minun lausua terveisi? Reilanderilta, joka on pappina P?lkj?rven pit?j?ss?. H?nen is?ns? oli ollut kauppiaana Rauniossa, ja tuntenette, hyv? Rouva, siis h?nenkin.

Matkani on t?h?n asti ollut ylip??t??n onnellinen ja hupainen. Talonpojat Savossa ja Karjalassa sek? my?s t??ll? ven?l?isiss? pit?jiss? ovat hyvin vieraanvaraisia. Usein tuntuu heist? aivan oudolta, kun kysyy, mit? ruoka maksaa. Kes?lahden pit?j?ss? Karjalassa, viivyin jonkun aikaa sitten nelj? p?iv?? talonpoikaistalossa, sill? is?nt? ja useat muut osasivat siell? paljon runoja, joita sain kirjoittaa. Er??n? iltana kun tulin saunasta, puin kuivat liinavaatteet ylleni ja j?tin entiset kangaspuille kuivamaan. Seuraavana p?iv?n? en niit? en?? n?hnyt ja ajattelin, mit? ajattelin, mutta mieleeni ei juontunut, ett? em?nt? olisi ollut samalla niin ymm?rt?v?inen ja hyv?ntahtoinen, ett? h?n olisi pit?nyt huolta niiden pesusta. Mutta illalla huomasin, ett? h?n olikin sen tehnyt, sill? vaatteeni min? l?ysin puhtaiksi pestyin? samasta paikasta. Kun sitten l?hdin sielt?, tahdoin maksaa h?nelle, mutta h?n ei mitenk??n tahtonut ottaa maksua, vaikka olin sy?nyt heill? nelj? p?iv??. Kun h?n viimein otti vastaan maksun, siunaili h?n minua niin paljon, ett? siit? riitt?nee koko vuodeksi. Monta muuta esimerkki? voisin kertoa karjalaisten vieraanvaraisuudesta, etenkin semmoisissa seuduissa, jotka eiv?t ole l?hell? maantiet?. My?s n?ytt?? kansa olevan paljoa raittiimpaa t??ll? kuin useimmissa paikoin H?mett? ja Uuttamaata. Niin n?kee sek? h?iss? ett? muissa tilaisuuksissa, ettei viinan liiallinen juominen viel? n?y olevan mik??n tarve heille. Miten he viett?v?t h?it??n, olen kirjoittanut erityiselle lehdelle. T?ss? tahdon niin paljon kuin tila my?ten antaa kertoa matkastani Valamon luostariin.

Valamon saari on Laatokassa nelj?n peninkulman p??ss? t??lt?. Muutamien munkkien kanssa, jotka olivat t??ll? kaupungissa k?ym?ss?, matkustin muutamia p?ivi? sitten sinne. Matka k?vi kutakuinkin onnellisesti, vaikka meid?n kaikkien t?ytyi soutaa, koska j?rvi oli aivan tyyni. Luostarin rikkaus ja komeus oli suurempi, kuin olin voinut odottaa tai mieless?ni kuvata. Minulta puuttuu sanoja kuvatakseni ainoata neli?t? tai taulua kirkkojen seinill? ja pylv?iss?, kuinka sitten rohkenisin kuvata kokonaisia seini?, kokonaisia kirkkoja, joissa komeilee pelk?st??n semmoisia ruutuja ja tauluja kultakehyksiss? jalokivill? ja muilla kalleuksilla koristettuina. Huolimatta kaikesta, joka t??ll? silm?? huikaisi, olivat ne kaksi p?iv??, jotka Valamossa vietin pisimm?t ja ik?vimm?t koko matkallani. Suurimmalla ilolla k?ytin ensim?ist? tilaisuutta p??st?kseni sielt?.

Nyt olen taas t??ll? ja kiitin syd?mellisesti Jumalaa siit?, sill? paluumatka oli kutakuinkin pime? ja arveluttava myrskyn t?hden aavalla merell?.

T??lt? l?hden Arkangelin l??niin ja sielt? Pohjanmaan kautta takasin. Syyskuussa toivon olevani Laukossa. -- Pyyd?n lausua terveiseni Eevalle ja Kallelle. Pysyn, Korkeasti kunnioitettu rouva, Teid?n n?yrimp?n? palvelijananne.

T?h?n kirjeeseen oli liitetty siin? mainittu kuvaus h??menoista Karjalassa, joka t?ss? my?hemmin seuraa ei vaan sis?ll?n vuoksi, vaan my?s osotteeksi siit? hartaudesta, jolla L?nnrot tiesi ?idillisen yst?v?ns? Laukossa suosivan suomalaista kansanrunoutta. -- Lis?tt?k??n viel?, ett? L?nnrot esitelm?ss?, joka oli painettu 11:ss? numerossa 1858 vuoden "Litteraturbladet'ia" p??llekirjoituksella: "Tre ord om finska forns?ngen", palasi h??juhliin Karjalassa ja runoihin, joita n?iss? laulettiin maailman luomisesta, Sammosta y.m. varsinaisten h??runojen ohessa.

Kun sulhanen kosiomiehen ja rytk?n kanssa l?htev?t kotoa, lukee kosiomies koko joukon runoja, joissa h?n rukoilee sulhaselle onnea ja menestyst? matkalle. Sitten tullaan morsiamen kotiin. T??ll? on joku valittu tekem??n kaikenlaisia kysymyksi? ket? he ovat, mist? ja mit? he hakevat. Kosiomies vastaa n?ihin kysymyksiin oman mielens? mukaan noudattamatta m??r?tty? kaavaa, esim. "Olemme Asarioita, suuren Ananiaan palvelijoita. Is?nn?ll?mme on yrttitarha ihanassa ja suloisessa puistossa. Siell? kasvaa kaikenlaisia puita ja kukkia. Yksi kukka vaan puuttuu sielt?. Olemme kuulleet n?it? kukkia kasvavan t??ll?. Haluaisimme siis senlaista tainta t??lt? is?nn?llemme vied?ksemme" -- j.n.e. Sitten kysyt??n heilt? passia. He vastaavat, ett? heill? kyll? on passit, mutta koska ovat tehneet niin pitk?n matkan, pyyt?isiv?t he ensin saada lev?t? v?h?sen. Is?nt? k?skee heid?n istumaan ruoalle ja ruokaryyppyj? ottaessa sanoo is?nt?: N?kyyh?n heill? olevan hyv? passi ja rehellisilt? ihmisilt?h?n nuo n?ytt?v?t muutenkin. Seuraavana p?iv?n? menee morsiuspari sitten papin luo ja antaa vihki? itsens?. Saman p?iv?n iltana l?htee koko l?ksi?isv?ki sulhasen kotiin. T??ll? on taas joku valittu tekem??n samanlaisia kysymyksi? kosiomiehelt? kuin morsiamen kodissa. Kun n?ihin on vastattu eri tavalla, esim. niiss? h?iss?, joissa min? olin, vastasi kosiomies, ett? he, olivat tulleet ty?t? hakemaan. H?nelt? kysyttiin, mit? h?n osasi ja h?n vastasi, ett? he olivat hyvi? lasimestareja, tynnyrin tekij?it? ja muuta senlaista. T?m?n j?lkeen istutaan ruoalle. Ensim?isess? p?yd?ss? ei morsian saa maistaa mit??n ruokalajia. Sy?ty? tanssitaan jonkun verran, vaikka usein ilman musiikkia, usein kanteleen tai viulun soiton mukaan. Sitten tekev?t kosiomies ja kaase useita kysymyksi? toisilleen, jotka kaikki l?ytyv?t seuraavassa runossa, joka heid?n t?ytyy osata:

Kosiomies:

Onko teid?n neitsyiss?nne oljille otettavaa, vuotehelle viet?v???

Kaase:

Ompa meid?n neitsyiss?mme oljille otettavaa, vuotehelle viet?v??.

Kosiomies:

Onko teid?n neitsyiss?nne Wiipurissa viitatuita, kaupungissa kaulatuita kes?kuulla kuuratuita?

Kaase:

Ompa meid?n neitsyiss?mme Wiipurissa viitatuita j.n.e.

Kaase:

Onko teid?n sulhoillanne hopioiset housuin nauhat, silkkiset sukan sitehet, viiden riksin vilttihattu, kuuden riksin vy? koria, saksan saappaat jalassa, silkkihuivi siivollinen?

Kosiomies:

Ompa meid?n sulhoillamme hopiaiset housuin nauhat j.n.e.

Kaase:

Onko teid?n sulhoissanne kynt?miest?, kylv?miest??

Kosiomies:

Ompa meid?n sulhoissamme kynt?miest?, kylv?miest?. Vaan onko teid?n neitsyiss?nne kehr??ji?, kutojia, k??ntyyk? k??rilauta kuin orava oksapuussa, suikkaako sukkulainen kuin k?rpp? kiven ravossa, piukkaako pirran piikit kuin tikka puun kupeessa?

Kaase:

Ompa meid?n neitsyiss?mme kehr??ji?, kutojia j.n.e.

Kun kosiomies ja kaase ovat palanneet saattamasta morsiusparia morsiusvuoteelle, jatkavat he vuoropuheluaan viel? esim. n?in:

Kosiomies:

Kuitti, kuitti Kaaso rukka, s?itp?, joitpa neitosesi.

Kaase:

Emp' ole sy?nyt, enk? juonut; panin kynt?j?n sivuun, karhihtijan kainaloihin, tuonpa kukkana tupaan, p?yh?yt?n p?yd?n p??h?n.

Kosiomies:

Niinp' on Kaaso kengitetty. Kuin on kelkka talloitettu; Niinp' on Kaason silm?t p??ss? kuin harakan pakkaisella.

Kaase:

Niin on Kaaso kengitetty, kuin on hevoinen raudoitettu; niinp' on Kaason silm?t p??ss? kuin on t?hdet taivahassa.

N?it? ja useita muita runoja kuulee t??ll? h?iss?, vaikka totta on, ett? ne monessa paikoin jo ovat joutuneet pois k?yt?nn?st?. Aamulla k?yd??n ensim?isen kerran ruoalle kello 4:n aikaan; kello 8 sy?d??n toisen kerran. Ensim?ist? n?ist? aterioista nimitet??n suuruiseksi, toista aamuiseksi. Sitten alkaa morsian jaella lahjoja apelleen ja anopilleen, langoilleen, nadoilleen ja muille sukulaisilleen, kosiomiest? ja rytk?? unohtamatta. Anoppi sai paidan ja hameen, jotka morsian itse puki h?nen p??lleen, niin ett? h?nell? v?h?n aikaa oli kaksi paitaa ja kahdet hameet. Appi sai niinik??n vaateparren. Kosiomies ja rytk? saivat kumpikin paidan, jonka morsian my?s puki heid?n vaatteidensa p??lle, niin ett? he sitten k?veliv?t kahdessa paidassa. Lapasia, sukkia, nen?liinoja y.m. jaettiin muille. Sitten on t??ll? tapana koota rahoja morsiusparille . Kun jokainen on antanut mielens? mukaan, ruvetaan kirkkoa rakentamaan. T?m? tapahtuu n?in: jokainen, joka panee p?yd?lle rahan, olkoon se sitten suurempi tai pienempi, huutaa: kirkko sinne tai sinne, . Senj?lkeen koettaa toinen taas saada kirkon omaan kotipuoleensa, jonka h?n saapikin panemalla viimeiseksi rahansa p?yd?lle; t?t? kilpailua kest?? pari tuntia, ja kertyy t?ll? tavalla morsiusparille usein enemm?n rahoja, kuin mit? koko h??t maksavat. Sill? ainakaan eiv?t ne h??t, joissa min? olin, tulleet hyvin kalliiksi. Muita ruokalajeja ei ollut kuin leip??, voita, suolakalaa, piim??, ja kahdeksi ateriaksi keittoa, toiseksi rokkaa ja toiseksi ryynivelli? -- niin yksinkertaisesti t??ll? h?it? vietet??n. Ei kukaan muu paitsi er?s renki ollut juovuksissa ja muutenkin k?ytt?ytyiv?t he hiljaisemmin ja s?vyis?mmin, vaikkei pappia tai muuta herraa ollut l?sn?, jota he olisivat pelj?nneet, kuin tavallisesti monessa muussa paikassa opettajiensa tai muiden virkamiesten l?sn?ollessa. Mutta tuskin en??n saan tilaa runolle, jonka kaase h?iden p??ttyess? lukee sulhaselle, t?ss? se on:

Hyv? sulho! Kaunis sulho! valkian verev? sulho! ?l? meid?n neitsyj?mme, ?l? sin? pahoin pitele, neuvo neitt? vuotellessa, opeta oven takana, vuosikausi kummassakin, yksi vuosi suusanalla. Kun et siit? hyv?? saane toinen silm?n iskem?ll?; kuinhan sekin turhaan k?yne, kolmas jalan polulla; kuin ei sitte siit? huoli, ota vitsa viiakosta, tuoppa takin helman alla, jolla haudot hartioita. Vaan ?l? silmi? sipeile, ?l? korvia koseta, tuostapa kyl? kysyisi, toinen talo arvelisi: liek? tuo suden repim? taikka karhun kaivelema.

Niinkuin ohimennen jo mainittiin oli L?nnrotin varsinainen opettajantoimi p??ttynyt yliopiston Helsingin muuton j?lkeen ja ennen h?nen ensim?ist? matkaansa. H?nen oppilaansa Kaarlo oli kahdeksi viimeiseksi "kouluvuodekseen" saanut toisen kotiopettajan, mutta kuitenkin kuului L?nnrot yh? edelleen T?rngrenin perheeseen, s?i heill? Helsingiss? ollessaan ja vietti kes?ns? Laukossa, ellei h?n ollut matkoilla tai muissa toimissa. Jatkoipa h?n v?hin opettajatointaankin tutussa kodissa, jossa h?n niinkuin jo kerrottiin nyt opetti nuorinta poikaa Adolfia kirjoittamaan.

Muuten t?yttiv?t l??ketieteelliset luvut nyt kokonaan h?nen aikansa. Mitk? ulkonaiset vaikuttimet saivat L?nnrotin rupeamaan l??k?riksi, sit? en tied?. Ehk? p??tti h?n sen jo nuorena poikana palvellessaan H?meenlinnan apteekissa, jolloin kaupungin l??k?ri h?nt? niin yst?v?llisesti suosi. Luultavaa kuitenkin on, ett? jokap?iv?inen seurustelu professori T?rngrenin kanssa, joka oli niin innostunut toimeensa, sek? tutustuminen t?m?n lukuisiin yst?viin, jotka enimm?kseen olivat l??k?reit?, yh? enemm?n kiinnittiv?t L?nnrotin mielen t?h?n valitsemaansa uraan.

L?nnrotin luvut edistyiv?t nyt niin nopeasti, ett? h?n joulukuussa 1830 saattoi suorittaa l??ketieteen kandidaatin tutkinnon. -- Seuraavana vuonna l?hti h?n toiselle matkalleen, t?ll? kertaa Savoon ja Kajaanin l??niin, jonka ohella h?n kes?ll? oli kolera-l??k?rin? eri seuduilla Uudenmaan ja H?meen l??ni?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet