Read Ebook: Koti-satuja Lapsille ja Nuorisolle by Grimm Jacob Grimm Wilhelm

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 387 lines and 46779 words, and 8 pages

Tapahtuipa kerta, ett? is? markkinoille l?hteiss??n kysyi molemmilta tyt?r-puoliltansa, mit? tuliaisia tahtoisivat. "Koreita vaattehia," vastasi toinen, "helmi? ja kalliita kivi?," taas toinen. "Mutta sin? Tuhkap?p?, mit? sin? tahtoisit?" "Ensimm?isen oksan, joka palatessanne rapsasee teid?n hattuhunne; taittakaa, is? kulta, se minulle." T?m? sitten kumpaisellekkin tyt?r-puolelle osti koreat vaatteet, helmi? ja kalliita kivi?, ja kun h?n paluu-matkallaan viidakon kautta ratsasti, sattui h?nehen p?hkin?puun-oksa ja ty?nsi h?nen p??st?ns? hatun. Silloin h?n oksan taittoi poikki ja otti sen mukaansa. Kotia tultuansa h?n tyt?r-puolilleen antoi mit? nuot olivat itsellens? toivoneet, sek? Tuhkap?p?lle p?hkin?puun-oksan. Tuhkap?p? h?nt? kiitti, meni ?itins? haudalle, istutti sinne oksan ja itki siell? niin kovasti, ett? kyyneleet viljavasti valuen kastoivat maan. Mutta oksa juurtui ja kasvoi kauniiksi puuksi. Tuhkap?p? sitten joka p?iv? kolmasti k?vi sen juurella itkem?ss? ja rukoilemassa, ja jok'ikinen kerta puuhun tuli valkoinen lintunen, joka sielt? nakkasi tyt?lle alas, mit? ik?n?ns? h?n itselleen toivoi.

Kerta kuningas toimitti pidot, joitten oli m??r? kest?? kolme p?iv??, ja joihin kutsuttiin koko valtakunnan kaikki kauniit neitoset, jotta h?n pojallensa valitsisi morsiamen. Molemmat sisar-puolet kuultuansa, ett? hekin pitoihin p??sisiv?t, tulivat aivan hyvillens?, huusivat Tuhkap?p?? ja sanoivat: "kamppaa hiuksemme, harjaa kenk?mme ja kiinnit? solkemme, me h?ihin menemme kuninkaan linnahan." Tuhkap?p? totteli, mutta itku-silmin, sill? h?nkin olisi mielell??n noihin tanssi-pitoihin mennyt, ja rukoili ?iti-puoltansa laskemaan h?nt?kin sinne. "Vai sin? Tuhkap?p?," t?m? vastasi, "vai sin?kin, tomu-t?ll?, lika-l?ll?, h?ihin tahdot, vaikk'ei sinulla vaatteitakaan ole! vai tahdot tanssimaan, vaikka per?ti olet kenkien puutteessa!" Mutta koska tytt?, tuosta huolimata, rukoilemistansa yh? rukoili, tiuskasi h?n viimein: "tuonne olen papuja tuhkaan viskannut vadillisen, jos net sielt? saat noukituksi kahtena tuntina, p??set mukahan." Tytt? nyt taka-oven kautta puutarhaan meni ja huusi: "te kyyhkyset, te varpuset, te ilman pienet lintuset! tulkaatte nyt minua auttamaan, jotta saisin

kipposeeni hyv?t kaikki, huonot kaikki kupuhunne."

Silloin ky?kin-akkunasta lensi sis?lle kaksi pient? valkoista kyyhkyst?, sitten turturi-kyyhkysi? sek? viimein suhisten ja hyristen kaikellaisia pikku lintuja, mit? ilmassa lentelee, ja laskeusivat takalle tuhan ymp?ri. Ja kyyhkyset p??t?ns? nyykytt?en rupesivat nokkimaan pik, pik, pik, pik, ja sitten muutkin samaten pik, pik, pik, pik, sek? kokosivat kipposeen kaikki hyv?t pavut. Tuskin oli tunti kulunut, jopa linnut ty?ns? tehty??n kaikin taas lensiv?t tiehens?. Sitten tytt? kipposen kantoi ?iti-puolelleen sek? oli iloisena, koska nyt luuli h?ihin p??sev?ns?. Mutta tuo sanoi: "mit? viel?, Tuhkap?p?, sin? vain naurettavaksi joutuisit, eip? sinulla sopivia vaatteita ole etk? osaa tanssia." Kun t?st? tytt? rupesi itkem??n, lausui akka: "jos yhten? tuntina tuhasta saat noukituksi papuja kaksi vadillista, p??set sinne mukahan," kuitenkin ajatellen itseksens?: "tuota ei h?n suinkaan saa toimehen." Sitten ?mm? papuja kaasi tuhkaan kaksi vadillista, mutta tytt? per?-ovesta puutarhaan meni ja huusi: "te kyyhkyset te varpuset, te ilman pienet lintuset! tulkaatte nyt minua auttamaan, jotta saisin

kipposeeni hyv?t kaikki, huonot kaikki kupuhunne."

Silloin akkunasta lensi ky?kkiin kaksi valkoista kyyhkyst? ja sitten turturi-kyyhkysi? sek? viimein suhisten ja hyristen kaikellaisia pikku lintuja, mit? ilmassa lentelee, ja laskeusivat istumaan takalle tuhan ??reen. Ja kyyhkyset p??t?ns? noukuttaen rupesivat nokkimaan pik, pik, pik, pik, ja sitten muutkin samaten pik, pik, pik, pik sek? kokosivat kaikki hyv?t pavut kipposeen. Eik? puolta tuntia viel? ollut kulunut, kun jo linnut ty?ns? tehty??n kaikin sielt? lensiv?t tiehens?. Nytp? tytt? kipposen kantoi ?iti-puolellensa, ollen kovin iloissaan ja luulleen h?ihin p??sev?ns?. Mutta akka sanoi: "ei tuosta sinulle apua; mukaamme et p??se, sill? olethan vallan vaatetten puutteessa etk? osaa tanssia; paljasta h?pe?? me sinusta saisimme." Sitten h?n tytt?h?n selin k??ntyi ja l?ksi kopein tytt?rinens? tiehens?.

Kun nyt kotona ei en??n ollut muita ket??n, meni Tuhkap?p? ?itins? haudalle p?hkin?-puun juurelle ja huusi:

"puu pieni! vaattehet, vaattehet anna mulle hopeiset, kultaiset."

Silloin lintu h?nelle heitti alas kullasta ja hopeasta kudotun hameen sek? hopealla koristetut, silkkiset keng?t. H?n kohta hameen puki yllens? ja pisti keng?t jalkaansa sek? l?ksi h?ihin. Mutta eiv?t h?nen sisarensa eik? ?iti-puoli h?nt? tunteneet, vaan luulivat joksikin vieraaksi kuninkaan-tytt?reksi, sill? ihanan kaunis h?n oli kultaisissa vaatteissaan. Tuhkap?p?? eiv?t ollenkaan ajatelleet, luullen h?nen likaisena makaavan kotona. Kuninkaan poika meni tuota ihanaa neitosta vastaan, otti h?nt? k?dest? ja tanssi h?nen kanssansa. Muusta kenest?k??n ei prinssi huolinut tanssikumppaniksensa eik? laskenut k?dest??n h?nen k?tt?ns?, ja aina kun joku tuli tytt?? tanssiin pyyt?m??n, sanoi h?n: "t?m? on minun kumppanini."

N?in nyt tytt? tanssi iltaan asti, jolloin h?n kotihin tahtoi. Mutta kuninkaan poika sanoi: "min? tulen kanssasi, sinua saattamaan," sill? h?n toivoi saavansa tiet??, mist? tuo kaunis neitonen. Mutta t?m? pakoon puikahti ja juoksi kyyhkys-huonehesen. Nyt odotti kuninkaan poika, kunnes tuli Tuhkap?p?n is?, ja kertoi h?nelle, ett? tuo vieras tytt? oli kyyhkys-lakkahan juossut. Silloin ukko ajatteli: "ent? jos se olisi minun tytt?reni," sek? tuotti sinne kirveet ja kanget, joilla kyyhkys-huoneen ovi s?rjettiin; mutta siell? sis?ll? ei ollut ket??n. Ja kun is? vaimoineen tyt?r-puolineen tuli kotia, makasi Tuhkap?p? likaisissa r??syiss??n takalla tuhassa ja hime? ?ljy-lamppu paloi h?nen vieress?ns?; sill? Tuhkap?p? oli taka-oven kautta vilppaasti pujahtanut kyyhkys-lakasta ja rient?nyt p?hkin?-puun juurelle; siell? oli h?n ylt?ns? riisunut sek? laskenut haudalle kaunihit vaatteensa, lintu oli net taas korjannut ja tytt? sitten pukeunut harmahasen nuttuunsa sek? mennyt ky?kkiin venym??n tuhkahan.

Seuraavana p?iv?n?, jolloin pidot uudestaan alkoivat, ja kun vanhemmat sek? sisar-puolet, taas olivat sinne l?hteneet, meni Tuhkap?p? p?hkin?-puun juurelle ja sanoi:

"puu pieni! vaattehet, vaattehet anna mulle hopeiset, kultaiset."

Silloin lintu nakkasi alas h?nelle viel? uhkeammat vaatteet, kuin nuot eiliset. Ja kun h?n n?iss? vaatteissaan h?ihin ilmaantui, h?nen ihanuutensa kaikkia oikein h?mm?stytti. Mutta kuninkaan poika, joka oli h?nen tuloansa vartonut, tarttui kohta h?nen k?teens? ja tanssi ainoastaan h?nen kanssansa. Jos kuka muu hyv?ns? tuli tytt?? tanssiin tahtomaan, vastasi h?n aina: "t?m? on minun tanssi-kumppanini." Sitten illan tultua neitonen tahtoi pois, ja kuninkaan poika h?nen per??ns? l?ksi katsoakseen, mihin huonehesen h?n menisi; mutta t?m? n?ht?vist? p??si ja juoksi puutarhaan huoneen taakse. Siin? seisoi kaunis, iso puu, jossa oli oivallisia p??ryn?it?, ja puuhun tytt? kapusi sukkelasti, kuten orava, eik? kuninkaan poika tiet?nyt, mihink? neito oli joutunut. Mutta h?n odotti, kunnes osasi Tuhkap?p?n is? tulla, ja sanoi sitten h?nelle: "tuo vieras neitonen on p??ssyt pakenemaan ja luulempa h?nen kiivenneen tuohon p??ryn?-puuhun." ?ij? silloin ajatteli: "ent? jos se olisi minun tytt?reni," ja toimitti sinne kirveen sek? hakkasi puun poikki, mutta siin? ei ollut ket??n. Ja kun muut kotia tulivat ky?kkihin, makasi siell? Tuhkap?p? tuhassa, kuten ennenkin, sill? h?n oli toiselta puolelta liepsahtanut puusta alas, vienyt p?hkin?-puun juurelle nuot kauniit vaatteensa linnulle sek? pukenut harmaan nuttunsa ylleen.

Kolmantena p?iv?n?, kun vanhemmat ja sisar-puolet jo poissa olivat, meni Tuhkap?p? taas ?itins? haudalle ja puhui puulle:

"puu pieni! vaattehet, vaattehet anna mulle hopeiset, kultaiset."

Nyt lintu puusta h?nelle heitti niin komean ja loistavan pu'un, ett? sen vertaista tuskin oli koskaan n?hty, ja keng?tkin olivat pelkk?? kultaa. Kun h?n sitten n?iss? vaatteissa h?ihin tuli, syntyi kaikissa kummastus semmoinen, ett'eiv?t kylliksi saaneet h?nen ihanuuttansa kiitetyksi, Ainoastaan h?nen kanssansa kuninkaan poika tanssi ja sanoi aina, milloinka vain joku muu tytt?? tanssiin vaati: "t?m? on minun tanssi-kumppanini." Kun tuli ilta, Tuhkap?p? sitten kotia tahtoi ja kuninkaan poika h?nt? aikoi saattamaan, mutta tytt? niin vilppahasti pakoon juoksi, ettei prinssiss? ollut miest? seuraamaan. T?m? kuitenkin keinon oli keksinyt, h?n oli portaat kaikki panettanut pikehen; siihen kiinni tarttuneena neitoselta j?i vasen kenk?, h?nen kiit?ess?ns? pois. Kuninkaan poika korjasi keng?n, joka oli pieni, siev? ja pelk?st? kullasta tehty. Seuraavana aamuna h?n meni Tuhkap?p?n is?n luoksi ja vakuutti h?nelle: "ei kukaan muu ole puolisokseni p??sev?, kuin se, jonka jalkaan t?m? kultainen kenk? sopii." Silloin molemmat sisar-puolet ihastuivat, sill? olipa heill? kauniit jalat. Vanhempi ensin otti keng?n sek? meni kamariin sit? koettamaan, ja h?nen ?itins? seisoi vieress?. Mutta isoa-varvasta ei h?n kenk??n sis?lle saanut, sill? olipa se liian pieni; silloin ?iti h?nelle veitsen antoi sanoen: "leikkaa varvas poikki! jos sin? kuninkaannaksi p??set ei sinun en??n tarvitse jalkaisin liikkua." Tytt? varpaan leikkasi poikki, pinnisti keng?n jalkaansa, k?rsi tuskansa hiiskumata, vavahtamata ja meni ulos kamarista kuninkaan pojan luoksi. T?m? sitten tyt?n otti morsiameksensa, nosti h?net hevosensa selk??n ja ratsasti h?nen kanssansa kotia-p?in. Mutta heid?n k?vi matkansa haudan sivuitse, siell? p?hkin?-puussa istui kaksi pikku kyyhkyst? ja n?m?t huusivat:

"kopsu s?, kopsu s?, vert? nyt on keng?ss?; ei se jalkaan sopiva, koska morsian oikea viel? istuu kotona."

Nyt prinssi tyt?n jalkaan katsahti ja n?ki vert? siit? tippuvan. Kohta h?n hevosensa k??nsi, vei takaisin kotia tuon v??r?n, kavalan morsiamen ja sanoi: "eih?n t?m? oikea olekkaan, toisen sisaren pit?? kenk?? koettaman." Tuo sitten kamariin meni ja sai kuten saikin kenk?h?n varpaansa, mutta kanta-p?? ei mahtunutkaan. Silloin ?iti h?nelle veist? tarjosi sanoen: "leikkaa kanta-p??st? kappale, jos sin? kuninkaannaksi p??set, ei sinun en??n tarvitse jalkaisin astella." Tytt? kanta-p??st?ns? kappaleen leikkasi, sai keng?n pingoitetuksi jalkaan, k?rsi tuskansa hiiskumata, vavahtamata ja tuli ulos kamarista kuninkaan pojan luoksi. H?n nyt tyt?n sanoi morsiameksensa, nosti h?net ratsunsa selk??n ja l?ksi h?nen kanssaan tiehens?. Mutta kun p?hkin?-puun ohitse kulkivat, istui siin? kaksi kyyhkyst?, jotka huusivat:

"kopsu s?, kopsu s?, vert? nyt on keng?ss?; ei se jalkaan sopiva, koska morsian oikea viel? istuu kotona."

Kuninkaan poika silloin alas-p?in katsahti tyt?n jalkaan ja jopa n?ki h?nen valkoisen sukkansa aivan punaiseksi sek? vert? keng?st? vuotavan. Nytp? h?n hevosensa k??nsi ja toi v??r?n, kavalan morsiamensa takaisin kotia. "Eip? t?m?k??n oikea ole", sanoi h?n. "eik? teill? en??n muuta tyt?rt??" "Ei muuta," vastasi ukko, "kuin ainoastansa pieni, kitu-kasvuinen Tuhkap?p? parka, joka minulle vaimo vainajastani j?i, h?nt? ei mill??n muotoa sovi teid?n morsiameksenne ajatellakkaan." Kuninkaan poika silloin pyysi, ett? tuokin tuotaisiin sis?lle, mutta ?iti-puoli vastasi: "eih?n se suinkaan sopivaa, tytt? raiska on liian likainen ihmisten n?ht?viin tullaksensa." Prinssi kuitenkin kaiken mokomin tahtoi h?nen n?hd?, ja heid?n t?ytyi menn? Tuhkap?p?? kutsumaan. T?m? ensin pesi silm?ns? ja k?tens? puhtaaksi, meni sitten sis?lle sek? kumarsi kuninkaan pojalle, joka tuon kultaisen keng?n h?nelle kurotti. Silloin tytt? pallille istahti, riisui jyke?n puu-kenk?ns?, pisti jalkaansa kulta-keng?n sek? sovitteli sit? vain pikku riikusen, ja jopa se jalassa istui, kuten valettuna. Mutta kuin Tuhkap?p? yl?s-p?in katsahti, silloin huomasi prinssi, ett? tuo oli sama tytt?, joka oli h?nen tanssi-kumppaninansa ollut, ja huudahti: "siin?h?n vasta oikea morsian onkin!" ?iti-puoli ja molemmat sisaret pahasti pel?styiv?t ja oikein vaalenivat kiukusta; mutta kuninkaan poika nosti Tuhkap?p?n hevosensa selk??n sek? ratsasti h?nen kanssansa pois. Kun tuosta p?hkin?-puun ohitse ajoivat, nuot kaksi valkoista kyyhkyst? sielt? huusi:

"kopsu s?, kopsu s?, eip? vert? keng?ss?; se ei en??n ahdista, koska ompi muassa morsian tuo oikea."

Ja n?in huudettuansa tulivat molemmat lent?en puusta alas sek? istuivat Tuhkap?p?n olka-p?ille, toinen oikealle, toinen vasemmalle, ja sinne j?iv?t istumaan.

Sitten kun kuninkaan pojan h??t olivat vietett?viss?, tuli nuot petolliset sisarukset, koettivat mairitellen p??st? sisar-puolensa suosioon ja olivat h?nen onnestansa iloisia olevinansa. Morsius-parin menness? kirkkoon k?vi vanhempi heid?n oikealla, nuorempi heid?n vasemmalla puolellansa; siin? kyyhkyset kumpaiseltakin toisen silm?n puhkasivat; ja kun sitten palattiin pois kirkosta, k?vi vanhempi vasemmalla ja nuorempi oikealla puolella, silloin kyyhkyset taas toisen silm?n nokkivat kumpaisellakin. Ja n?in he siis koko elin-kaudeksensa rangaistiin ilkeydest??n ja kavaluudestansa.

Holle Rouva.

Er??ll? leskell? oli kaksi tyt?rt?, joista toinen oli kaunis ja ahkera, toinen ruma ja laiska. Mutta ?iti tuota rumaa ja laiskaa piti paljonkin rakkaampana, sill? se h?nen oikea, oma tytt?rens? oli, mutta toisen t?ytyi olla ky?kkyrin? sek? tehd? talon kaikki ty?t. Joka p?iv? tytt? paran t?ytyi istua valta-tien varrella kaivon ??ress? sek? kehr?t? niin ahkeraan, ett? vert? sormista juoksi. Tapahtuipa nyt kerta, ett? puola aivan vereen tuli; silloin h?n, sit? viruttaaksensa, vett? kohden kumartui, mutta puola h?nen k?dest?ns? luikahti ja putosi kaivoon. Tytt? t?st? itkem??n, juoksi sitten ?iti-puolensa tyk? ja kertoi h?nelle, kuinka oli onnettomasti k?ynyt. T?m? tytt?? kovasti torui ja sanoi julmistuneena: "koska puolan olet veteen pudottanut, mene itse noutamaan sit? sielt? yl?s." Silloin tytt? kaivolle palasi ymm?rt?m?t?, mik? neuvoksi, ja kovassa tuskassansa h?n kaivohon hyp?hti, puolaa hakemaan. Siin? h?n tainnuksiin meni, ja kun sitten tuosta taas virkosi sek? oli entisellens? tointunut, huomasi h?n ihanalla niityll? olevansa; siell? auringon- paiste kirkas ja kukkia tuhansittain. Tytt? nyt niitty? astelemaan, ja sattuipa h?nen eteens? uuni, joka oli leipi? t?ynn?; mutta leiv?t huusivat: "ota meid?t ulos, ota meid?t ulos, muutoin pahasti palamme, aikaa jo kypsiksi kypsyimme." Silloin h?n leipi-lapiolla net kaikki uunista otti. Sielt? sitten meni edemm?ksi ja n?kip? puun, jossa oli omenia ??rett?m?sti ja joka huusi: "pudista minua, pudista minua, omenani kaikki kypsi? ovat." Tytt? nyt puuta pudistelemaan, ett? omenoita sielt? ik??n-kuin sateli maahan, ja siksi h?n siin? pudisteli, ettei puussa en??n omenaa ainoatakaan; ja yhteen l?j??n kaikki koettuansa l?ksi h?n polkua pitkin eteen-p?in. Viimein h?n edess?ns? huomasi huoneen, josta kurkisteli vanha rouva; ja koska t?m?n suusta torrotteli tavattoman pitk?t hampaat, pel?styi tytt? pahasti sek? aikoi juosta tiehens?. Mutta rouva h?nelle huusi; "miksi pelk??t, lapsi kulta? j?? minun luokseni! jos sin? kaikki talon ty?t tarkasti toimitat, olet hyvin menestyv?; se vain t?rkein teht?v?si, ett? vuoteeni huolellisesti valmistat ja polstareita kelpo tavalla p?yhielet, niin ett? niist? h?yheni? tuoksuu oikein tuoksumalla, sill? silloin maahan lunta satelee; min? olen Holle rouva." Koska akka h?nt? noin yst?v?llisesti puhutteli, rohkaisi tytt? mielens? ja suostui palvelukseen rupeemaan. H?n my?skin kaikki teht?v?ns? toimitti rouvan mieliksi ja p?yhi polstarit niin kovasti, ett? h?yheni? huoneessa lenteli, kuten pyry-ilmalla lumi-h?ytyvi?; semp? t?hden h?nen olikin siell? oikein hyv? oltava, pahaa sanaa ei h?nelle sanottu, ja joka p?iv? h?n sy?t?v?ksens? sai sek? keitetty? ett? paistettua. Kau'an aikaa tytt? sitten Holle rouvan luona oleskeli, mutta rupesipa v?hitellen alakuloiseksi k?ym??n, vaan ei ensin itsek??n tiet?nyt, mik? h?nt? vaivasi. Vihdoin h?nelle toki selveni, ett? h?nt? kalvasi koto-ik?v?; ja vaikka h?nell? nyt siell? kyll?kin oli tuhat vertaa parempi oltava, kuin mik? kotona h?nt? odotti, toivoi h?n kuitenkin tuonne p??sev?ns?. H?n sent?hden rouvalle sanoi: "minun on tullut kova ik?v? kotiani, ja vaikka t??ll? kaikin puolin on hyv? ollakseni, en kuitenkaan en??n mill??n muotoa viihdy t?nne j??m??n, minun t?ytyy palata omaisteni luoksi." T?h?n Holle rouva vastasi: "sep? minulle mieleen, ett? sinua kotikin haluttaa, ja koska olet minua uskollisesti palvellut, tahdon itse saattaa sinut yl?-ilmoille takaisin." Sitten t?m? tytt?? otti k?dest? ja vei h?net ison portin eteen. Tuopa nyt aukeni, ja juuri kun tytt? portista astui, tuli aika kulta-sade, ja kaikki kulta tytt?h?n tarttui, peitt?en h?net kiireest? kanta-p?ihin. "Se sinulle palkaksi siit?, ett? olet uskollinen ollut," virkkoi Holle rouva ja antoi my?skin puolan, joka tyt?lt? oli kaivoon pudonnut. Sitten portti kiinni suljettiin, ja samassa tytt? oli maan p??ll?, likell? ?itins? huonetta, ja kun h?n pihalle tuli, seisoi kukko kaivon kannella, laulaen:

"kukkelikeeka! t?nne palannut on meid?n kultainen piika."

Siit? h?n huonehesen astui ?itins? etehen, ja koska h?n kokonaan oli kullassa, otti sek? ?iti ett? sisar h?nt? aivan yst?v?llisesti vastaan.

Nytp? tytt? kaikki kertoi, miten h?nen oli k?ynyt, ja kuultuansa, mill? tavoin tuo oli suuren rikkautensa saanut, tahtoi ?iti toimittaa rumalle ja laiskalle tytt?rellens?kkin samallaisen onnen. H?n siis kaivon ??rehen asetettiin kehr??m??n; ja jotta puola vereen tulisi, leikkasi h?n sormeensa haavan sek? pisti orjantappura-pensahasen k?tens?. Sitten h?n puolan viskasi kaivoon ja hypp?si itse per?st?. Kuten toinenkin tytt?, tuli h?n kauniille niitylle ja astui samaa polkua eteen-p?in. Kun h?n sittemmin uunin kohdalle enn?tti, huusi taas leiv?t: "ota meid?t t??lt? pois, ota meid?t pois, muuten per?ti palamme; me jo aikaa olemme kypsiksi kypsyneet." Mutta tuo laiskuri vastasi: "ei minua haluta tahria vaatteitani, j??k?? te sinne, kunnes mustaksi muututte." Tulipa siit? omena-puulle, joka huusi "voi, pudistele minua, pudistele, kaikki omenat minussa kypsi? ovat." Mutta tytt? vastaukseksi tokasi: "viel?k? mit?, saattaisipa joku p??h?ni pudota," sek? asteli edemm?ksi. Tultuansa Holle rouvan huoneen edustalle ei h?n ollenkaan pel?nnyt, koska jo oli akan pitkist? hampaista kuullut, vaan rupesi kohta h?nen piiaksensa. Ensimm?isen? p?iv?n? h?n pahat tapansa hillitsi, oli uskollinen sek? noudatti tarkoin mit? Holle rouva k?ski, sill? h?n ajatteli tuota kullan paljoutta, jota rouva muka oli h?nelle lahjoittava; mutta toisena p?iv?n? h?n jo laiskottelemaan rupesi ja kolmantena viel? enemm?n, koska ei sin? aamuna vuoteelta nouseminen tahtonut ollenkaan h?nelt? menesty?. Holle rouvan vuodetta ei h?n s??lliseksi tehnyt eik? niin p?yhinyt polstareita, ett? niist? h?yheni? sinkoili. Semp? t?hden rouva piankin h?neen suuttui sek? pani h?net palveluksesta pois. Tytt? laiskuri tuosta oli aivan iloissansa, ajatellen: "nyth?n varmaankin kulta-sateen vuoro." Holle rouva h?nen sitten veikin portille, mutta kun tytt? porttihin p??si, eip? kultaa satanutkaan, vaan piki? aimo kattilallinen h?nen niskoihinsa ry?ps?hti. "Se sinulle palkaksi palveluksestas," sanoi Holle rouva sek? salpasi portin kiinni. Sitten tuo laiska tytt?, kotia tuli ylt'yleens? piess?, ja h?nt? n?hdess?ns? kukko kaivon kannelta lauloi:

"kukkelikeeka! t?nne palannut on meid?n likainen piika."

Mutta piki j?i tytt?h?n istumaan eik? h?nest? l?ht?? tehnyt koko h?nen elin-kautenansa.

Seitsem?st? kaarneesta.

Er??ll? miehell? oli seitsem?n poikaa eik? ainoatakaan tyt?rt?, vaikka h?n hartahimmasti itselleen tytt?-lasta toivoi; viimein h?nen vaimonsa taas synnytti lapsen, ja sep? oli tytt?nen. Vaikka kyll? kaunis, oli tuo kuitenkin heikko sek? pieni, ja t?m?n heikkouden t?hden sille h?t?-kaste aiottiin. Is? silloin pojista yhden l?hetti l?hteelle, kiiruusti noutamaan vett?, mill? k?visi kastaminen, ja h?nen muassansa sinne juoksi my?s nuot toiset kuusi. Mutta jokainen tahtoi ensimm?iseksi ammentamaan, ja siin? heilt? astia veteen luikahti. Nytp? h?mm?stynein? j?iv?t l?hteen ??relle seisomaan, tiet?m?t?, mik? neuvoksi, eik? kukaan tohtinut kotia palata. Sill? v?lin is? levottomaksi k?vi, pel?ten, ett? tytt? kastamatonna kuolisi, eik? ymm?rt?nyt, miksi pojat noin kauan viipyiv?t matkallansa. "Varmaankin," ajatteli h?n, "ovat he leikittelem??n ruvenneet sek? teht?v?ns? aivan unhoittaneet"; ja kosk'ei poikia kuulunutkaan, kirosi h?n heit? viimein vihoissansa, sanoen: "soisin noitten poika-lurjusten kaikkien muuttuvan kaarneiksi." Tuskin h?n n?m?t sanansa oli sanonut, jopa ylh??lt? suhina kuului, ja sinne katsahtaessaan n?ki h?n seitsem?n piki-mustaa kaarnetta ilmassa lent?? liitelev?n.

Vanhemmat eiv?t kyenneet kirousta en??n per?ytt?m??n ja vaikka kyll?kin surivat poikiensa kovaa kohtaloa, heid?t kuitenkin sai jotenkin lohdutetuksi tuo tytt? kultanen, joka pian rupesi voimistumaan ja p?iv?st? p?iv??n kaunihimmaksi kasvoi. Isoon aikahan ei h?n edes tiet?nyt, ett? h?nell? velji? oli ollutkaan, sill? vanhemmat eiv?t niist? sanaakaan h?nelle hiiskuneet, kunnes er??n? p?iv?n? sattumalta kuuli muutamain outojen tuosta puhuvan: "tytt? kyll? on kaunis, mutta ompa kuitenkin h?ness? oikea syy siihen, ett? h?nen seitsem?n velje?ns? onnettomiksi tuli." T?st? kovin surullisena meni h?n is?ns? ja ?itins? tyk? sek? kysyi heilt?, oliko h?nell? tosiaankin velji? ollut ja mihink? nuot olivat joutuneet. Nyt eiv?t vanhemmat en??n saattaneet salaisuuttansa salata, mutta selittiv?t kuitenkin n?in onnen sallimuksesta k?yneeksi sek? sanoivat h?nen syntymisens? vain olleen tuohon satunnaisena syyn?. Mutta tytt?? joka p?iv? kalvasi oman-tunnon vaivat, ja h?n velvollisuudeksensa p??tti veljiens? pelastamisen. H?n ei hengen rauhaa saanut, kunnes kerta l?ksi ulos mailmalle, velji?ns? hakemaan vaikka mist?kin, sek? heit? pelastamaan, maksakoon mit? maksoi. Muuta ei h?n mukaansa ottanut, kuin vanhempiensa muistoksi pienen sormuksen, leip?-kyrs?n sy?t?v?ksens?, vett? pikku potillisen juotavaksensa sek? pienen tuolin, jonne h?nen sopisi istahtaa v?sytty?ns?.

Nyt h?n kau'as kulki, aina vain yh? edemm?ksi, mailman ??rihin saakka. Silloin h?n auringon luoksi enn?tti, mutta sep? kuuma ja hirve? sek? pienten lasten sy?j?. Vilppaasti h?n sielt? sent?hden juoksi kuun puoleen, mutta kuu kylm?, kamottava ja h?ijy sek? huusi, lasta huomatessansa: "haiseepa ihmisen-lihalta, haiseepa!" T?m?n kuultuansa tytt? kiiruhusti riensi tiehens? ja tuli sitten t?htien luoksi; n?m?t h?nt? yst?v?llisesti kohtelivat, ja kukin heist? eri tuolillansa istui. Mutta koin-t?hti istualtansa nousi, antoi h?nelle pienen kanan- luun sek? lausui: "jollei sinulla t?t? pikku luuta ole, et lasivuorta kykene avaamaan, ja lasi-vuoressa sinun veljesi ovat."

Tytt? luun otti, k?tki sen visusti huiviinsa sek? jatkoi matkaansa, kunnes lasi-vuoren juurelle p??si, ja oli kuin olikin ovi lukussa. H?n nyt tuon pienen luun aikoi ottaa avuksensa, mutta huivia solmuista avattuaan h?n sen tyhj?ksi havaitsi ja hukkaan oli h?nelt? mennyt armaan t?htyen lahja. Mik? h?nelle nyt neuvoksi? veljens? h?n tahtoi pelastetuiksi, mutta puuttuipa avainta, mill? lasi-vuorta k?visi avaaminen. Tuo pikku sisar kiltti otti veitsen, leikkasi sakari-sormensa poikki sek? pisti sen oveen, joka tuosta heti aukeni. Kun sitten tytt? oli vuoreen astunut, tuli h?nt? vastaan pieni k??pi?, joka lausui: "lapsi kultaseni, mit? sin? haet?" "Haempa seitsem?? kaarnetta, jotka ovat velji?ni," vastasi tytt?. "Herrat kaarneet," sanoi k??pi?, "eiv?t nyt ole kotona, mutta jos tahdot t??ll? vartoa, kunnes palaavat, niin tule sis?lle." Sitten k??pi? kaarneita varten p?yd?lle asetti seitsem?n pikku taltrikkia ja seitsem?n pikku pikaria, pannen taltrikeille sy?t?v?? sek? pikareihin juotavaa, ja sisar joka taltrikilta s?i murusen sek? joi pienen siemauksen joka pikarista, mutta laskipa viimeiseen sen sormuksen, jonka h?n oli kotoa tuonut muassansa.

?kki? suhina ja viuhina ulkoa kuului ilmasta; silloin sanoi k??pi?: "nyt herrat kaarneet kotia tulevat, lent?en, lehahdellen." Ja jopa tulivatkin, sy?minen, juominen mieless?, sek? laskeusivat alas kukin taltrikkinsa ja pikarinsa ??reen. Siin? sitten toisillensa sanoivat: "kuka on minun taltrikiltani sy?nyt? kuka pikaristani juonut? ompa siit? ihmisen suu s?rpinyt." Ja kun seitsem?s oli pikariansa tyhj?ksi saamaisillaan, kilahti noukkaa vasten tuo pieni sormus. Kaarne sit? sitten katselemaan ja tunsipa sen kohta is?ns? ja ?itins? sormukseksi sek? huudahti: "Jumala suokoon, ett? pikku sisaremme t??ll? olisi, silloin me pelastetuita." Kun tytt?, joka oven takana seisoi kuuntelemassa, t?m?n toivotuksen kuuli, astui h?n esille, ja nytp? kaarneet kaikki saivat ihmis-muotonsa takaisin. Siin? toisiansa suutelivat ja hyv?iliv?t sek? palasivat sitten iloisina kotia.

Pikku Punakerttu.

Punakerttu ?idilleen k?tens? kurotti sek? lupasi kaikki hyvin toimittaa. Mutta iso-?iti mets?ss? asui, kyl?st? puolen tunnin matkan p??ss?. Kun sitten Punakerttu oli mets??n enn?tt?nyt, tuli susi h?nt? vastaan. Mutta tytt? ei tiet?nyt, mitenk? h?ijy tuo el?in, eik? sit? ollenkaan pel?nnyt. "Hyv?? p?iv??, Punakerttuseni," peto lausui. "Paljon kiitoksia, susi kulta." "Minne nyt, Punakerttu. n?in varahin?" "Iso-?itini luoksi." "Mit?s tuolla vy?-liinas alla kannat?" "Kakkua ja viini?; meill? eilen leivottiin, ja min? nyt kipe?lle, heikolle iso-?idilleni hiukan l?mpim?isi? vien, tuo h?nelle varmaankin hyv?? tehnee ja h?nt? v?h?n virkist?nee." "Miss?, tytt?seni, iso-?itisi asuu?" "Jos mets?? viel? kuljet runsaan nelj?nneksen tunnin matkan, n?et h?nen huonehensa; se siin? seisoo kolmen ison tammen suojassa ja ala-puolella p?hkin?pensaat, kyll?h?n jo tied?t," vastasi Punakerttu. Susi itseksens? ajatteli: "tuo nuori, hempe? tytt? vasta oikea maku-pala, h?n toki paremmalta maistunee, kuin akka ik?-kulu; nyt viekkautta vaaditaan, jotta sinun k?visi saada molemmat kaapatuksi." Se nyt kappaleen aikaa Punakertun rinnalla tassutteli ja sanoi sitten: "katsahda kerrankin, tytt?seni, noihin kauneihin kukkasiin, joita t??ll? joka taholla kasvaa! Miksi et hiukkaakaan kurkistele ymp?rilles? Luulempa jo, ett'et ollenkaan kuule, mitenk? lintuset suloisesti laulelevat! Astuskelethan sin? siin? ajatuksissas, juuri-kuin olisit kouluun menossa, ja ompa kuitenkin t??ll? ulkona mets?ss? oikein ihanan ihanaa."

Nytp? Punakerttu ymp?rillens? katsahti, ja n?hdess??n, miten auringon-s?teet puitten v?liss? v?l?hteliv?t sek? kuinka kaikkialla mit? ihanimpia kukkia kasvoi kosolta, juolahti h?nen mieleens?: "ent? jos iso-?idille noukkisin kauniin kukkas-kimpun, se h?nt? ilahuttaisi; ompa viel? aamu varahinen, kyll?h?n min? sent??n ajoissa ehdin perille," ja nytp? h?n mets??n juoksi kukkasia poimimaan. Ja yhden poimittuansa n?ki h?n tuolla v?h?n matkan p??ss? kasvavan viel? kauniimman sek? riensi sit? kohden, joutuen t?ten yh? edemm?ksi mets?h?n. Mutta susi suoraa p??t? juosta jolkutteli iso-?idin huoneelle ja kolkutti ovea. "Kuka tuolla ulkona?" "T??ll? Punakerttu, joka sinulle kakkua ja viini? tuopi, aukase ovi." "Ved? vain k??k?st?," huusi iso-?iti, "min? sairaana makaan enk? p??se nousemaan." Susi k??k?st? veti, astui huonehesen ja tallusteli, sanaakaan sanomata, suorastaan iso-?idin vuoteen vierehen sek? s?i h?net suuhunsa. Sitten se h?nen vaatteensa otti, puki net yllens?, pani h?nen myssyns? omaan p??h?ns?, laskihe vuoteelle maata ja veti uutimet eteen.

Punakerttu sill? aikaa oli juoksennellut kukkasia hakemassa, ja kun h?nelle niit? oli karttunut niin paljon, ett'ei enemp?? saanut kannetuksi, muistui h?nen mieleens? iso-?iti, ja h?n l?ksi taas t?m?n tupaa kohden tipsuttelemaan. Perille tultuansa h?n sit? kummasteli, ett? ovi auki oli, ja tupahan astuttuaan tuntui h?nest? niin oudolta, ett? h?n itsekseen ajatteli: "voi kamalaa, mik? tuska minua t?n??n vaivaa! olenhan min? aina ennen oikein hyvin viihtynyt iso-?idin luona." H?n "hyv?? huomenta" sanoi, mutta eip? vastausta saanut. Sitten h?n vuoteen ??relle astui ja lykk?si uutimet pois edest?; siin? iso-?iti makasi, myssy silmill? ja kovin kummallisen n?k?isen?. "Voi mummo kultaseni, miten teid?n korvanne ovat pitkiksi venyneet!" "Paremminhan puhettasi nyt saatan kuulla." "Voi mummoseni, miten silm?nne ovat suuriksi tulleet!" "Selvemminh?n saan sinut n?hdyksi." "Voi muori armas, kovinhan isoiksi teid?n k?tenne ovat kasvaneet!" "Paremmimpa nyt k?y sinua kouraseminen." "Mutta mummo kulta, hirve?n leve?ksi suunne on muuttunut." "Sukkelammin sin? sinne suikahdat." Ja t?m?n sanottuansa susi vuoteelta hyp?hti sek? nielasi kitaansa Punakerttu paran.

Saatuaan himonsa tyydytetyksi susi taas vuoteelle oikoilemaan, ja nukkuipa se heti sek? rupesi kovin kuorsaamahan. Siit? mets?st?j? juuri osasi ohitse kulkea ja arveli itseksens?: "kamalastihan tuo vanha rouva tuolla kuorsaa, pit?? maar minun menn? katsomaan, vaivaako h?nt? mik??n." T?m? siis tupaan poikkesi ja n?kip?, vuotehen viereen p??sty?ns?, siell? suden makaavan. "Jopa jo viimeinkin jouduit tavattaviini, sin? harmaa-p?? vanhus," h?n virkahti, "olenhan kauan sinua hakenut." Nyt h?n pyssy?ns? juuri oli laukaisemaisillaan, mutta juolahtipa silloin h?nen mieleens?, ett? susi ken-tiesi oli akan sy?nyt ja ett? h?nt? ehk? viel? k?visi pelastaminen, eik? ampunutkaan, vaan otti sakset sek? rupesi nukkuvalta sudelta mahaa leikkaamaan auki. Leikata tokasi sitten pari kertaa, jopa n?kyi punainen lakki, ja viel? parin leikkauksen per?st? tytt? vatsasta kopsahti huutaen: "voi! olempa kamalasti pel?nnyt, suden vatsassa vasta pime?." Ja sitten my?s vanha iso-?iti sielt? v?hiss? hengin k?mpi. Mutta Punakerttu vilppaasti toi isoja kivi?; joita pistettiin suden vatsa t?yteen, ja kun peto her?tty?ns? koetti tiehens? juosta, painoi kivet niin pahasti, ett? se kohta maahan vaipui sek? heitti henkens?.

Nytp? oli mieliss?ns? nuot kaikki kolme; mets?st?j? sudesta nahan nylki, iso-?iti s?i kakun ja joipa my?skin viinin, jonka tytt? oli muassansa tuonut, sek? tointui taas terveeksi, mutta Punakerttu p??tti: "enh?n min? en??n polulta juokse mets?h?n, jos on ?itini minua kielt?nyt."

Kerrotaampa my?skin, ett? kerta, kun Punakerttu iso-?idille taas vei l?mpym?isi?, toinen susi h?nt? puhutteli ja koetti houkutella polulta pois. Tytt? nyt kuitenkin oli varuillansa, astui suorastaan matkansa perille sek? kertoi iso-?idille, tavanneensa suden, joka kyll? "hyv?? p?iv??," toivotti, mutta kovin ilke?sti h?nehen tuijotti, "ja," lis?si Punakerttu, "jollen olisi ankeaa tiet? kulkenut, se varmaankin olisi minin sy?nyt." "Aiai, joudu pian," sanoi iso-?iti, "pane ovi lukkuhun, ett'ei tuo t?nne p??sisi." V?h?n ajan p??st? susi ovea koputti ja lausui: "laske sis?lle, iso-?itiseni, min?, Punakerttu, sinulle maistiaisia tuon." Mutta huoneesta ei hiiskaustakaan kuulunut eik? ovea avattu. Peto nyt kerran kaksi tuvan ymp?ri hiipi sek? kapusi sitten katolle odottamaan, kunnes illalla tytt? kotia palaisi, jolloinka sen oli aikomus pujahtaa per??n sek? pime?ss? sy?d? h?net suuhunsa. Mutta iso-?iti huomasi, mit? sill? mieless?. Osuipa nyt huoneen vieress? olemaan tavattoman iso kivi-kaukalo, ja akka tyt?lle virkkoi: "eilen min? makkaraa keitin, mutta vesi j?i pataan; ota nyt, Punakerttuseni, ?mp?ri sek? korjaa tuo liemi tuonne kaukaloon." Ja Punakerttu sit? sinne kantoi niin kau'an, kunnes kaukalo t?p? t?ytehen tuli. Tuosta makea makkaranhaju suden sieramiin nousi; peto nyt nuuskielemaan, maata kohden kurkistelemaan, kunnes viimein pisti p??ns? niin pitk?lle, ett'ei se en??n saanut itse??n katolla pysytetyksi, vaan rupesi alas p?in luiskahtamaan ja luistipa sitten luistamistansa suoraa p??t? kaukaloon, ett? lotkahti, sek? upposi liemeen. Mutta Punakerttu iloisena kotia riensi eik? kukaan h?nelle mit??n pahaa tehnyt.

Bremil?iset kaupungin-musikantit.

Er??ll? miehell? oli aasi, joka jo monta vuotta oli ahkeraan kanneskellut jyv?-s?kkej? myllyyn, mutta jolta nyt voimat rupesivat loppumaan, jotenka se k?vi ty?h?n yh? kykenem?tt?m?mm?ksi. Is?nt? silloin sit? ajatteli tappaaksensa rehuja kuluttamasta, mutta aasi pahan p?iv?n enteet huomasi ja p?tki tiehens?, luntustaen Bremen'iin p?in, siell? kaupungin musikantiksi muka ruvetaksensa. Kappaleen matkaa kuljettuansa se koiran tapasi, joka tiell? makasi l??h?tt?en, kuten juoksemisesta v?synyt ainakin. "No mit?s noin l??h?ttelet, Musti parka?" kys?si aasi. "Vou, vou," vastasi koira, "koska olen vanha ja voimani p?iv?st? p?iv??n riutuvat enk? en??n kykene mets?stys-retkill? kyllin kiiruusti kiit?m??n, aikoi is?nt?ni minun tappaa, ja min? pakohon p?tk?hdin; mutta mitenk? nyt saisin elatusta itselleni hankituksi?" "Tied?pp?s," aasi virkkoi: "min? Bremen'iin menen kaupungin-musikantiksi; tule minun kanssani ja rupee sin?kin soittokuntahan. Min? kanteletta soitan, sinun sopii rumpua p?ristell?." T?h?n koira kohta suostui ja sitten yhdess? l?ksiv?t liikkeelle. Kauaksi eiv?t ehtineet, jopa n?kyi kissa, joka tiell? istui myrryisen?, kuin kolkko sade-p?iv?. "No vanha viiksien-pesi?, mik?h?n sinulla nyt vastuksena?" sanoi aasi. "Kuka maar iloisena, kun kurkkua kysyt??n," vastasi kissa; "koska jo ik? rupee rasittamaan sek? hampaani tylstym??n ja min? mieluummin takalla istun hyrr??m?ss?, kuin hiiri? nurkissa ahdistelen, on em?nt?ni p??tt?nyt minun hukuttaa. Min? kyll? kohta koipeni korjasin, mutta nytp? hyv? neuvo tarpeen; minne on mun l?hteminen?" "Tule meid?n kanssamme Bremen'iin, osaathan sin? serenaadeja pit??, siell? kyll? p??set kaupungin-musikantiksi." Kissa t?st? neuvosta mieliss??n yhtyi joukkohon. Kulkipa sitten nuot kolme karkuria er??n talon ohitse; siell? istui portin p??ll? kukko laulamassa, pannen aivan parastansa. "Kirkasethan siin?, ett? oikein syd?nt? viilasee," virkkoi aasi, "miksi noin huudat?" "T??ll? olen," vastasi kukko, "poutaa ennustellut, koska t?n??n on kev?inen Maarian-p?iv?, jolloin tuo ?iti armas on Kristus-lapsensa paidat pessyt, ja nyt h?n net kuiviksi tahtoo; mutta koska huomenna t?nne sunnuntaiksi tulee vieraita, on em?nt? s??lim?t?, surkelemata sanonut ky?kki-piialle, ett? h?n huomiseksi minut soppahan tahtoo sy?t?v?ksi, ja t?n? iltana minulta kaula katkaistaan. Nyt t?ytt? kurkkua laulelen niin kau'an, kuin viel? k?ypi laulaminen." "Voi sinuas, Punaharja parkaa!" sanoi aasi, "tule meid?n kanssamme Bremeniin, on maar parempaa, kuin kuolema, sinulle kaikkialla tarjona; onhan sinulla hyv? ??ni, ja jos yhdess? soittajaisia panemme toimeen, tuosta taatustikkin jotain oivallista syntyy." T?m? tuuma kukolle mieleen, ja nytp? he, kaikki nelj?, l?ksiv?t eteen-p?in astumaan.

Mutta yhten? p?iv?n? eiv?t saattaneet Bremenin kaupunkiin enn?tt??, vaan tulivatpa illalla er?h?sen mets??n, jonne aikoivat j??d? y?ksi. Aasi ja koira puun juurelle panivat maata, kissa ja kukko yl?s puuhun puikahtivat, mutta kukko kuitenkin aina latvahan lensi, koska siell? muka oli turvallisin oltava. Ennen-kuin se nukkuakseen ummisti silm?ns?, se kuitenkin viel? kerran joka taholle katsahti ymp?rillens?, ja olipa kukon mielest?, ik??n kuin kaukaa n?kyisi pieni valon-kipin?; se sent?hden huusi kumppaneillensa, ett? l?hist?ss? varmaankin oli joku ihmis-asunto, koska n?kyi valkeaa. T?h?n sanoi aasi: "nouskaamme siis, sinne l?hte?ksemme, sill? onhan t?m? maja-paikka jotenkin huono." Koira arveli, ett? pari lihaista luuta sille maistuisi aivan hyv?lt?. Nyt sent?hden kaikin l?ksiv?t liikkeelle sinne-p?in, mist? valo tuli, ja pian sen n?kiv?t paremmin loistavan sek? yh? enenev?n, kunnes saapuivat kirkkahasti valaistun ry?v?rien-asunnon edustalle. Aasi isoimmakseen akkunaa l?heni ja katsoi siit? sis?lle. "Mit?s n?et, Hiiro?" kysyi kukko. "No n?keeh?n t??lt? jotakin," vastasi aasi, "ompa tuolla p?yt? parahinta ruokaa ja juomaa t?p? t?ynn?ns?, ja ry?v?reit? p?yd?n ymp?rill? istuu, sy?den sek? juoden." "Kas tuollahan meid?n vasta kelpaisi olla!" huokasi kukko. "Kelpaisipa niinkin," sanoi aasi, "mutta mitenk? sinne p??sisimme?" Sitten siin? kaikin keskustelivat, mill? kurin saisivat huoneesta ry?v?rit karkotetuksi, ja keksiv?tp? viimein keinon hyv?nkin. Aasi etu-jaloillaan akkunan-laudalle astui, koira aasin selk??n hypp?si, kissa kiipesi koiran niskoille ja kukko ylimm?ksi lensi sek? istahti kissan p??n p??lle. T?m?n tehty?ns? nuot kaikki yht'aikaa rupesivat jos jommoistakin ??nt? laskemaan: aasi kiljui, koira haukkui, kissa naukui ja kukko lauloi; sitten akkunasta huonehesen hy?kk?siv?t, ett? ruudut pirstaleina laattiaan kilahtivat. Ry?v?rit t?t? hirve?? meteli? s?ik?ht?en hyp?htiv?t pystyhyn, luullen pahan-hengen tunkeuneen tupaan, sek? pakenivat pahasti pel?stynein? kiiruusti mets??n. Nyt nuot nelj? toveria p?yd?n ??reen istui, ja siin? net sitten hyv?n?ns? pitiv?t, mit? ry?v?reilt? oli j??nyt, sek? s?iv?t niin tavattomasti, kuin jos olisi neli-viikkoinen paasto juuri ollut edess?.

Sy?m?st? p??sty??n musikantit sammuttivat kynttil?t sek? hakivat itselleen makuu-paikan, kukin luontonsa mukaisen. Aasi pani tunkiolle maata, koira oven taakse, kissa hiipi takalle tuhkahan ja kukko lensi yl?s kurki-hirrelle istumaan, ja koska pitk?st? matkasta olivat aivan v?syksiss?ns?, he piankin nukkuivat. Kun sitten puoli-y? oli mennyt ja ry?v?rit kaukaa huomasivat, ett'ei valkeaa en??n huoneessa palanut eik? ??nt? mit??n kuulunut, sanoi p??llikk?: "ehk?h?n suotta p?tkimmekin k?p?l?-m?keen," sek? k?ski tovereistansa yhden l?hte? huonetta tutkielemaan. Tuo l?hettil?s ei hiiskaustakaan sielt? kuullut sek? meni ky?kkiin kynttil?? sytytt?m??n, ja koska h?n kissan kiiluvat silm?t luuli tulisiksi hiiliksi, pisti h?n toisehen tuli-tikun, saadakseen siihen valkeaa. Mutta kissassa ei leikin-laskiaa, se miest? vasten silmi? hyp?hti, sylkein ja kynsien. T?st? tuo pahan-p?iv?isesti pel?styi ja l?ksi juoksemaan, aikoen per?-ovesta ulos, mutta koira, joka oven edess? makasi, kavahti seisoalle sek? puri h?nt? s??reen, ja kun h?n pihan poikki tunkion sivuitse kippasi, aasi h?nelle taka-jalallaan antoi kelpo kolauksen; mutta kukko, joka melusta oli vallan virke?ksi her?nnyt unestaan, huusi kurki-hirrelt?: "kukkukeekkuu!" Silloin ry?v?ri kiiruimman kautta juoksi p??llikk?ns? luoksi ja sanoi h?nelle: "voi hirve?t?! huoneessa istuu julma noita joka minua vasten suuta puhalsi sek? pitkill? sormillaan kynsi kasvojani, ja oven edess? seisoo mies, veitsi k?dess?, h?n minua s??reen pisti; pihalla makaa musta kummitus, se minua puu-nuijalla kolhasi, ja katolla k?k?tt?? tuomari, joka huusi: 'ota kiinni tuo lurjus.' Min? maar silloin koetin luuni korjata." Eik? siit? hetkest? saakka ry?v?rit en??n uskaltaneet tuohon huonehesen palata, mutta nuot nelj? Bremil?ist? musikanttia siin? niin hyvin viihtyi, ett'eiv?t en??n sielt? muuttaneetkaan. Ja joka t?m?n viimeiseksi kertoi, h?nen suussansa viel? kieli liikkuu.

Viisas Elsa.

Sinne tytt? nyt j?i istumaan, katkerasti itkein tuota vastaista kovan onnen kohtausta. Huoneessa oliat odottamistaan olutta odottivat, mutta eip? Viisasta Elsaa kuulunutkaan. Silloin em?nt? piialle sanoi: "mene kellariin katsomaan, minne Elsa on j??nyt." Piika kohta menikin ja l?ysip? tyt?n ??neens? itkev?n? tynnyrin edess? istumasta. "Mit? itket, Elsa?" kysyi piika. "Voi," vastasi t?m?, "onhan minulla itkemisen syyt?; jos Hannu minun naipi ja meille lapsi syntyy, sek? jos tuo isoksi ehditty??n t?nne tulee olutta laskemaan, saattaa ristikuokka pudota h?nen p??h?ns? ja kolhasta h?net kuoliaksi." T?h?n piika virkahti: "no tuopa meid?n Elsa vasta on viisas!" ja meni istumaan tyt?n viereen sek? rupesi h?nen kanssaan tuota uhkaavaa onnettomuutta itkem??n. V?h?n ajan kuluttua, koska ei piika palannutkaan ja tuvassa istujia kovasti janotti, sanoi is?nt? rengille: "juokse sin? kellariin katsomaan, minne Elsa ja piika ovat joutuneet." Renki meni, ja kellarissa istui itkem?ss? sek? Elsa ett? piika. H?n silloin kys?si: "mit? siin? itkette?" "Voi," sanoi Elsa, "onhan meill? itkemisen syyt?; jos Hannu minun naipi ja meille lapsi syntyy, sek? jos sitten tuo t?ysi-ik?isen? t?nne tulee tynnyrist? olutta laskemaan, putoo kentiesi risti-kuokka h?nen p??h?ns? ja tappaa h?net." Silloimpa huudahti renki: "no tuopa meid?n Elsa vasta on viisas!" istui toisten rinnalle ja rupesi pahasti parkumaan. Tuolla tuvassa renki? varrottiin, mutta koska ei h?nt? kuulunutkaan, sanoi is?nt? vaimollensa: "mene toki sin?, kultaseni, kellariin katsomaan, mit? Elsa siell? viipyy." Em?nt? menem??n l?ksi ja tapasipa kellarissa kaikki kolme vaikeasti valittamasta sek? kysyi, miksi noin uikuttivat. Elsa nyt ?idillens?kkin kertoi, ett? h?nen joskus vastedes ehk? saatava lapsensa risti-kuokasta varmaankin saisi surmansa, jos lapsi ensin isoksi kasvaisi ja menisi olutta noutamaan sek? jos tuo risti-kuokka h?nen p??h?ns? putoisi. Silloin sanoi my?skin ?iti: "tuo meid?n Elsamme vasta on viisas!" ja menip? h?nkin entisten joukkoon itkem??n. Is?nt? yli-kerrassa viel? kappaleen aikaa odotteli, mutta koska ei vaimo palaamista tehnyt ja h?nen janonsa yh? kovemmaksi kiihtyi, sanoi h?n viimein: "t?ytyy maar minun itse menn? kellariin tiedustelemaan, minne lienee Elsani j??nyt." Mutta n?hdess??n perille tultuansa kaikkien siell? rinnatusten istuvan uikuttamassa sek? kuultuaan tukevan syyn semmoisen, kuin ett? se lapsi, jonka Elsa ken-tiesi joskus synnytt?isi ilmoja ihailemaan, ehk? suistuisi surman suuhun, jos risti-kuokka sattuisi katosta putoomaan aivan sin? hetken?, jolloin tuosta lapsesta kasvanut aika-ihminen juuri osaisi olemaan ihan sen alla olutta tynnyrist? laskemassa, huusi h?n innostuneena: "oi tuota viisasta Elsaamme!" ja istahti maahan sek? rupesi itke? ruikuttamaan, kuten muutkin. Kosia kauan aikaa tuvassa istuskeli ihan yksin?ns? eik? ket??n n?kynyt palaavan, ja p?ll?htip? sent?hden h?nen p??h?ns?: "ehk?h?n tuolla minua odottelevat, t?ytyyp? minunkin menn? tuonne katsomaan, miss? toimissa siell? lienev?t." Kun h?n sitten kellariin tuli, siell?p? istui kaikki viisi surkeasti vaikeroiden, ilke?sti ulvoellen, toinen toistansa hurjemmin. "Mik? kamala onnettomuus nyt on tapahtunut?" kysyi h?n kohta. "Voi, Hannu kulta!" vastasi Elsa, "jos me menemme naimisiin ja meille syntyy lapsi, sek? jos se aika-ihmiseksi el?? ja me sitten ken-tiesi h?nen t?nne l?het?mme olutta noutamaan, saattaa niin pahasti k?yd?, ett? risti-kuokka, joka tuonne yl?s on istumaan j??nyt, ehk? putoaa katosta, halkaisee h?nelt? p??n ja vie heti hengen! eik? siin? itkemisen syyt? kyllin kylliksi?" "No niin," sanoi Hannu, "parempaa j?rke? ei minun talossani tarvita! koska, Elsaseni, n?in viisas olet, min? sinun tahdon vaimokseni." Sitten h?n tytt?? kaappasi k?dest? sek? veti h?nen pois kellarista: ja v?h?n ajan kuluttua jopa tuli h??t.

Kun jonkun aikaa olivat naimisissa olleet, sanoi Hannu; "min? l?hte? ai'on pois kotoa ty?h?n, rahaa ansaitsemaan, mene sin?, vaimoseni, pellolle ja leikkaa ohramme jotta talven varaksi leip?? saisimme." "Kyll?h?n, rakas Hannuseni, min? tuon teen." Kun sitten Hannu oli l?htenyt, keitti Elsa hyv?n puron ja vei sen my?t?ns? pellolle. Tultuansa perille h?n itseksens? lausui: "mihink? toimeen minun t?ss? on ryhtyminen? rupeenko ensin leikkaamaan vai sy?m??nk? ensiksi?" "Noh tietystih?n sy?minen ensimm?inen." Nyt Elsa puuro-astian hotki tyhj?ksi, ja n?in viimeinkin saatuaan vatsansa oikein t?p? t?ytehen h?n taas sanoi: "mihink? minun nyt on ryhtyminen? rupeenko ensin leikkaamaan vai panenko ensiksi maata?" "Noh onhan makuu makeampi, se siis ensimm?iseksi." Sitten h?n ohraan meni maata ja nukkui kohta sike??n uneen. Hannu jo kauan oli ollut kotona, mutta eip? Elsaa kuulunut, ja h?n silloin ajatteli: "oi onhan tuo Elsani viisas! h?n niin ahkera ompi, ett'ei h?n kotia palaa edes sy?m??nk??n." Koska kuitenkin vaimo yh? viipymist?ns? viipyi ja ilta jo joutui, l?ksi Hannu katsomaan, paljonko h?n oli saanut leikatuksi; mutta eip? mit??n leikattuna ollutkaan, vaan Elsa nukuksissansa ohrassa makasi. Silloin Hannu vilppaasti juoksi kotia ja toi sielt? pienill? kulkusilla varustetun linnun-paulan sek? kiersi sen Elsahan kiinni; mutta t?m? nukkumistansa yh? vain nukkui. Sitten h?n taas kotihin riensi, pani lukkuun tuvan-oven ja meni ty?-tuolillensa istumaan. Vihdoin, kun jo aivan pime? oli, her?si Viisas Elsa, h?nen noustessansa kilesem??n rupesi ja kestip? sitten h?nen k?ydess?ns? tuota kilin?? joka ikiselt? askeleelta. T?st? h?n pel?styi, alkoi ep?ill?, oliko h?n toden tottakin tuo Viisas Elsa, ja mumisi: "min?k? min? olen, vai enk? min? olekkaan min??" Mutta eip? h?n tiet?nyt, mit? vastata, vaan seisoa t?ll?tteli siin? ison aikaa kahdella p??ll?, kunnes viimein h?ness?, p??t?s syntyi t?mm?inen: "menemp? kotia kysym??n, min?k? min? olen vai enk? olekkaan itse min?; siell? tuo kyll? tiedet??n." Nyt h?n kotiin juoksi tuvan ovelle, mutta se oli lukussa; h?n sitten akkunaa naputti, huutaen: "Hannu hoi, onko Elsa tuolla sis?ll??" "On kuten onkin," vastasi Hannu, "t??ll? h?n istuu." Tuosta pahasti pel?styen Elsa raukka kirkasi: "enh?n min? siis itse min? olekkaan," sek? riensi toiselle ovelle, mutta kun talon-v?ki kulkusten kilin?n kuuli, he eiv?t avata arvanneet, eik? h?n siis mihink??n p??ssyt katos-alle. Silloin h?n juoksi pois kyl?? kohden eik? kukaan ole h?nt? sittemmin n?hnyt.

Poika peukalon pituinen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet