Read Ebook: Kurjat II: Cosette by Hugo Victor Lehtonen Vihtori Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2320 lines and 78449 words, and 47 pages

Transcriber's note:

Text enclosed by underscores is in italics .

An Augustan Reprint

AN EXTRACT OF

THE HARLEIAN MISCELLANY

The Levellers Movement

PUBLISHED IN 1745

An Epistle to a Member of Parliament.

Honoured Sir,

Your humble Servant,

I cannot agree with you, Madam, that it is our Fault we do not propagate our Species, at least, I am sure, it is none of mine; I am young, and healthy, and beautiful enough, and Nature daily tells me what Work I ought to do; the Laws of God circumscribe the Doing of it; and yet, notwithstanding my Conformity to both, you know, my Circumstances will not admit of Marriage.

These Verses are older than either you, or I, and yet they are true in our Time.

Now, my Dear, though I must acknowledge our Sex to be extraordinary vicious, we will not knock under-board to the Men; we have yet more Virtue left among us than they can match: For though, to our great Shame, we are degenerated in one Respect, to our Commendation we are improved in another: We never had, in any Age, Women of better Parts, of greater Virtue, and more Knowledge. Learning and Wit seem to have forsaken the Masculine Dominions, and to have taken up their Abode in the Feminine Territories: And, indeed, the Men are so wickedly degenerated, that Learning, Virtue, Courage, and Conduct seem to be unnecessary Accomplishments; for they signify nothing as to their Preferment, but they make their Fortunes as they make their Wives, by Money. And truly, Madam, we have no great Occasion to boast that we have supplanted the Men of their Virtue, for we have got that from them which did them no Service, and which we must conceal, or else be laughed at for Shewing it. However, Madam, let us admire Virtue, which gives that inward Contentment, which all the Riches of the World cannot purchase.

The Reasonabless of the Act is plain, for that unmarried People are, as it were, useless to the State; they are, like Drones in a Hive, reaping the Advantage of other People's Labours; they have their Liberties and Freedoms secured by the Loss of other Men's Lives, and do not, from their own Loins, repair the native Strength of the Kingdom; they are not so good as the Spider, which hangs in the Loom drawn from her own Bowels: On the other Hand, it is reasonable to ease such in Taxes, as have numerous Families to the Advantage of the Commonwealth; for these are at daily Charge in Breeding up their Issue for the Defence and Safety of the Kingdom.

What I say, in this Respect, is the common Practice of Mankind in Things of another Nature: The Husbandman, if he has got a Tree in his Orchard, that has grown a long Time, and has bore no Fruit, he cuts him down for Fuel, and plants another in his Room: Why may we not do the same by the human Batchelor Trees; especially, since they are grafted on so good Stocks, and are so well watered and pruned? That is a very ill Sort of Seed that will fructify in no Soil. It is the same Thing in Government; a Batchelor is a useless Thing in the State, does but cumber the Ground, and takes up the Room of a generous Plant, which would be of great Advantage to the Commonwealth. I tell you, Madam, according to the Laws of Nature and Reason, a Batchelor is a Minor, and ought to be under the Government of the Parish in which he lives; for, though he be a Housekeeper and for himself, as they call it, yet, having no Family, he cannot be reckoned a good Commonwealth's-Man; and, if he is not a good one, he is a bad one, which ought not to be suffered; nay, he is not a perfect Man till such Time as he is married, for it is the Woman is the Perfection of the Man.

A:n k?rjen, molempien jalkojen ja yhdistysviivan v?liin muodostunut kolmio esitt?? Mont-Saint-Jeanin yl?tasankoa. T?m?n yl?tasangon omistamisesta k?vi koko taistelu.

Molempain armeijain siivet levi?v?t oikealle ja vasemmalle Genappen ja Nivellesin teist?, siten, ett? d'Erlon on Pictonia, Reille Hilli? vastassa.

A:n k?rjen, Mont-Saint-Jeanin yl?tasangon takana on Soignesin mets?.

Mit? tasankoon itseens? tulee, niin on sit? kuvitteleminen avaraksi, aaltomaiseksi kent?ksi, jokainen poimu vallitsee seuraavaa poimua, kaikki ne kohoavat Mont-Saint-Jeania kohti ja p??tyv?t siell? vihdoin mets??n.

Kaksi vihollisjoukkoa taistelukent?ll? on kuin kaksi painijaa. Sylipainia siin? ly?d??n. Kumpikin koettaa heitt?? vastustajansa maahan. Tarrataan kiinni kaikkeen, mist? suinkin on apua odotettavissa: jokainen pensasto on tukikohta, jokainen muurin nurkkaus on rintavarustus; ellei ole v?h?p?t?isint?k??n suojaa, mihin nojautua, t?ytyy kokonaisen rykmentin v?isty?; tasangon alentuminen, liikkuma-alan muuttuminen, sopiva poikkipolku, metsikk?, syv?nne saattavat pys?hytt?? tuon j?ttil?isen, jota kutsutaan armeijaksi, ja est?? sen kulkua. Jonka on pakko kent?lt? poistua, on h?vinnyt. Siit?p? vastuunalaiselle p??llik?lle v?ltt?m?tt?myys tarkastaa pienint?kin puuryhm??, perinpohjin tutkia pienint?kin kohonnetta maassa.

Molemmat p??llik?t olivat huolellisesti tutkineet Mont-Saint-Jeanin tasankoa, jota nyky??n kutsutaan Waterloon tasangoksi. Edellisen? vuonna oli jo Wellington kaukon?kij?n ter?v?ll? silm?ll? tarkastellut sit? mahdollisena suuren tappelun n?ytt?m?n?. T?ll? alueella ja t?ss? kaksintaistelussa, kes?kuun 18 p?iv?n?, oli Wellingtonilla parempi puoli, Napoleonilla huonompi. Englantilainen armeija oli ylh??ll?, ranskalainen alhaalla.

Turhaa olisi l?hte? t?ss? hahmostamaan Napoleonin ulkomuotoa, kun h?n aamuh?m?r?ss? 18 p?iv?n? kes?kuuta 1815 istuu kaukoputki k?dess??n hevosensa sel?ss? Rossommen kummulla. Ennenkuin olisimme ehtineet h?neen osoittaakkaan, olisivat kaikki n?hneet h?net. Nuo tyynet piirteet pienen, Briennen koulu-aikoja muistuttavan hatun alla, viheri? sotisopa, jonka valkea k??nne peitt?? rintat?hden, ratsastustakki. jonka alle olkalaput h?ipyv?t, punaisen nauhan kulma pilkottamassa liivin alta, nahkakaatiot, valkea hevonen purppuranpunaisine samettisine satulavaippoineen, jonka kulmissa n?kyy kruunulla koristettuja N-kirjaimia ja kotkia, ratsastussaappaat silkkisukkien p??ll?, hopeakannukset, Marengon miekka, koko tuon viimeisen Cesarin kuva esiintyy ilmi el?v?n? kaikkien ihmisten mieliss?. Toiset sit? kuvaa tervehtiv?t ihastushuudoin, toiset sit? vakavina katselevat.

T?m? kuva on pitk?t ajat tarjonnut n?ht?v?ksi pelkk?? valoa vain; se johtuu jonkinlaisesta pyhimystarullisesta h?m?r?st?, jonka useimmat sankarit levitt?v?t ymp?rilleen ja joka pitemm?ksi tai lyhemm?ksi ajaksi himment?? totuuden, mutta meid?n p?ivin?mme alkavat historia ja valo p??st? voitolle.

T?m? valo, historia, on s??lim?t?n; se on siit? ihmeellinen ja jumalallinen, ett? koska se on pelkk?? valoa, ja erityisesti, koska se on valoa, se synnytt?? varjoa sinne, miss? ennen n?kyi vain pelkk?? hohtoa; samasta ihmisest? synnytt?? se kaksi erilaista haamua, joista toinen oikeutta jakaakseen hy?kk?? toisen kimppuun, ja hirmuvaltijaan pimeys taistelee sotap??llik?n h?ik?isev?? loistoa vastaan. Siit?p? syntyy oikeudenmukaisempi tulos kansojen lopullisessa arvostelussa. V?kivalloin kohdeltu Babylon himment?? Aleksanteria; kahlehdittu Rooma himment?? Cesaria; murhattu Jerusalem himment?? Titusta. Hirmuvallan varjot seuraavat hirmuvaltijasta. On onnetonta ihmisen j?tt?? j?lkeens? pimeytt?, joka tihenee h?nen kuvakseen.

Taistelujen Quid Obscurum.

Kaikki tuntevat t?m?n taistelun ensim?iset vaiheet. Alku oli sekava, ep?r?iv?, hapuileva, uhkaava molemmillekin sotajoukoille, mutta englantilaisille sittenkin uhkaavampi kuin ranskalaisille.

Oli satanut ankarasti koko y?n. Maa oli k?ynyt aivan pehme?ksi. Siell? ja t??ll? oli vesi kokoontunut tasangon kuoppiin kuin astioihin ik??n. Muutamin paikoin vajosivat kuormastovaunut akseliaan my?ten liejuun; hevosten vatsahihnoista tippui kura. Ellei t?m? suunnaton lauma olisi hurjassa kulussaan sotkenut nurin peltojen viljoja ja niill? t?ytt?nyt raiteita ja muodostanut siten pohjaa py?rien alle, olisi kaikki liikunta etenkin Papelotten-puoleisissa laaksoissa ollut tuiki mahdotonta.

Ottelu alkoi my?h??n. Olemme jo maininneet, ett? Napoleonilla oli tapana pit?? koko tykist?? k?dess??n kuin pistoolia ik??n, nyt t?hd?ten sill? yht? kohtaa taistelukent?st?, nyt taas toista, ja h?n oli tahtonut odottaa siksi kunnes tykit saattaisivat vapaasti ja nopeasti liikkua. Auringon t?ytyi siis tulla pilvist? esiin ja kuivata maa. Mutta aurinko ei tullut esiin. Se ei ollutkaan en??n Austerlitzin aurinko. Ensim?isen kanuunanlaukauksen pamahdettua vilkaisi englantilainen kenraali Colville kelloonsa ja n?ki sen osoittavan yht?toista ja kolmeakymment?viitt? minuuttia.

Taistelun alotti hurjalla raivolla, hurjemmalla kuin keisari ehk? olisi toivonutkaan, ranskalaisten vasen siipi hy?kk??m?ll? Hougomontin kimppuun. Samaan aikaan ahdisti Napoleon keskustaa, heitt?m?ll? Guiotin brigadin Haie-Sainte? vastaan, ja Ney lenn?tti ranskalaisten oikean siiven otteluun englantilaisten vasemman siiven kanssa, joka nojautui Papelotteen.

Hy?kk?yksell? Hougomontiin oli sivutarkoitus; suunnitelmana oli k??nt?? sinne Wellingtonin huomio ja saattaa h?net kallistumaan vasemmalle. T?m? suunnitelma olisi onnistunut, elleiv?t englantilaisten nelj? kaartin komppaniaa ja Perponcherin osaston urheat belgialaiset olisi j?rk?ht?m?tt? puolustaneet asemaansa, niin ett? Wellington, tarvitsematta ryhty? sinne keskitt?m??n suurempia joukkoja, saattoi tyyty? l?hett?m??n avuksi vain nelj? lis?komppaniaa kaartilaisia ja yhden, Braunschweigin pataljoonan.

Ranskalaisten oikean siiven hy?kk?ys Papelotteen k?vi laskujen mukaan. Heitt?? kumoon englantilaisten vasen siipi, katkaista Br?sselin tie, sulkea p??sy mahdollisesti apuun rient?vilt? preussilaisilta, valloittaa Mont-Saint-Jean, ty?nt?? Wellington ensin Hougomontiin, siit? Braine-l'Alleudiiin, siit? Haliin: teht?v?h?n oli selv?n? edess?. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta t?m? hy?kk?ys onnistui. Papelotte anastettiin; Haie-Sainte vallattiin v?kirynn?k?ll?.

Merkitt?v? yksityisseikka. Englantilaisessa jalkav?ess?, etenkin Kemptin brigadissa, oli paljon nahkapoikia. Vaikka olivatkin joutuneet otteluun meid?n pelottavain jalkasotilaittemme kanssa, s?ilyttiv?t n?m?t nuoret sota-uroot kuitenkin rohkeutensa; heid?n kokemattomuutensa kesti kunnialla leikin. He olivat etenkin erinomaisia tarkk'ampujia.

Enemm?n omiin hoteisiinsa j?tetty tarkk'ampuja tulee ik??nkuin omaksi kenraalikseen. N?m? nahkapojat osoittivat oikein aito ranskalaista kekseli?isyytt? ja raivoa. T?ss? alottelevassa joukossa vallitsi omaper?inen tulinen into. Mutta se ei lainkaan miellytt?nyt Wellingtonia.

Haie-Sainten valtaamisen j?lkeen horjui taistelu puolelle ja toiselle.

V?liaika kello kahdestatoista kello nelj??n on hyvin ep?selv?. Taistelun keskuksessa tapahtuvista seikoista saa tuskin ollenkaan selkoa, ja siin? vallitsee t?ydellinen tulisen kahakan sekamelska. Se on ik??nkuin k?tketty h?m?ryyden verhoon. Ik??nkuin sumun l?pi huomaa siin? suuria aaltomaisia liikkeit?, py?rrytt?vi? haaven?kyj?, senaikuisia, nyky??n miltei tuntemattomia sotavarustuksia, nahkaisia t?yht?lakkeja, leiskuvia sapelilaukkuja, ristikk?in kulkevia nahkavaruksia, ampumavara-taskuja, ratsumiesten takkeja, punaisia rynkkyvarsi-saappaita, raskaita sotilashattuja monenmoisine nauhoineen ja helttuineen, Braunschweigin melkein mustapukuisen jalkav?en sekoittuneena englantilaisten tulipunaiseen parveen, englantilaisia sotilaita suuret py?re?t valkokiekurat hihansuissa, kevytaseisia hannoverilaisia ratsumiehi? soikeine nahkakyp?reineen, joita koristavat vaskikaistaleet ja punertavat jouhit?yhd?t, paljaspolvisia skotlantilaisia ruudukkaine viittoineen, meid?n tarkk'ampujiamme valkeine s??ryksineen, yksityisi? ryhmi?, ei suoria taidokkaita rivej?, n?kyj?, jotka olisivat miellytt?neet Salvator Rosaa, mutta joita Gribeauval olisi kauhistunut.

T?m? v?ite pit?? paikkansa kaikkiin suuriin asekamppailuihin n?hden, mutta eritt?inkin sopii se juuri Waterloon taisteluun.

Vaan er??n? hetken? iltap?iv?ll? taistelu l?heni ilmeisesti ratkaisuaan.

Kello nelj? iltap?iv?ll?.

Hougomontia ahdistettiin hurjasti, Haie-Sainte oli vallattu: oli en?? vain yksi solmu, keskusta. Mutta se solmu piti yh?. Wellington koki vahvistaa sit? parhaansa mukaan. H?n kutsui sinne Hillin Merbe-Brainesta, h?n kutsui sinne Chass?n Braine-l'Alleudist?.

Englantilaisen armeijan keskustalla, joka oli muodoltaan hiukan kovera ja muuten erinomaisen tihe? ja luja, oli sangen vahva asema. Se piti hallussaan Mont-Saint-Jeanin yl?tasankoa; sen takana oli kyl? ja sen edess? rinne, hyvinkin vaikeakulkuinen niihin aikoihin. Se nojautui vahvaan kivitaloon, joka silloin kuului Nivellesin hallintotiloihin ja joka osoittaa teiden leikkauskohtaa; talo oli niin jykev?? kuudennentoista vuosisadan tekoa, ett? kuulat vain rapisivat pitkin sen seini?, kykenem?tt? niit? s?rkem??n. Ylt'ymp?ri yl?tasankoa olivat englantilaiset laittaneet aukkoja sinne ja t?nne pensasaitoihin, muodostaneet ampumareiki? orapihlajatiheikk?ihin, panneet kanuunankidan ammottamaan oksien v?list?, varustaneet jokaisen pensaan. Heid?n tykist?ns? oli n?in piilotettu viidakon suojaan. T?m? punilainen temppu, oikeutettu ep?ilem?tt?, koska sota hyv?ksyy ansan, oli niin taitavasti suoritettu, ett? Haxo, jonka keisari oli aamulla yhdeks?n aikoihin l?hett?nyt vakoilemaan vihollisen pattereita, ei ollut niit? lainkaan n?hnyt, vaan oli palannut kertomaan Napoleonille, ettei esteit? ollut lainkaan, lukuunottamatta kahta, Nivellesin ja Genappen teit? sulkevaa murrosta. Silloin kasvoi vilja jo korkeana; ratsupyssyill? aseistettu 95:s pataljoona Kemptin osastosta oli yl?tasangon rinnett? pitkin k?tkeytynyt viljapeltoihin.

T?ten vahvistettuna ja varustettuna oli englantilais-hollantilaisen armeijan keskustalla mainio asema.

Vaaraa t?ss? asemassa tuotti vain Soignesin mets?, joka niihin aikoihin oli taistelukent?n suoranaisena jatkona ja jonka katkaisivat Groenendaelin ja Boitsfortin lammet. Armeija ei olisi voinut hajaantumatta per?yty? sinne; rykmenttien olisi heti paikalla t?ytynyt jakaantua hyvin pieniin joukkoihin. Tykist? olisi vajonnut r?meisiin. Per?ytyminen olisi useampain ammattimiesten vakuuttelujen mukaan -- toiset sit? taas vastustavat, se mainittakoon -- ollut kilpajuoksua el?m?st? ja kuolemasta.

Patteri, josta valmiiksi tultuaan olisi muodostunut melkein kentt?linnoitus, oli sijoitettu er??n matalan puutarhamuurin taa; muuria oli kaikessa kiireess? koetettu koroittaa ja vahvistaa hietas?keill? ja paksulla multakerroksella. Ty?t? ei ehditty saada t?ydelleen suoritetuksi; ei ollut en??n aikaa ymp?r?id? paikkaa paaluaitauksella.

Levotonna vaikka tyynen n?k?isen? istui Wellington ratsullaan, koko p?iv?n samassa asennossa, v?h?n matkaa Mont-Saint-Jeanin vanhasta myllyst?, joka seisoo viel?kin paikoillaan, jalavan alla, jonka muuan englantilainen vandalimaisessa innostuksessaan sittemmin osti kahdestasadasta frangista, sahautti kappaleiksi ja kuljetutti pois. Wellington pysyi paikallaan kylm?verisen urhoollisesti. Kuulia satoi satamalla. Kentt?l?hetti Gordon oli juuri kaatunut h?nen sivultaan. Osoittaen er?st? l?heisyydess? r?j?ht?nytt? pommia sanoi lordi Hill h?nelle:

"Herrani, mit? ohjeita j?t?tte meille ja mit? k?skette meid?n tekem??n, jos tuolla tavoin toimitatte itsenne hengilt??"

Clintonille sanoi h?n yksikantaan:

Ottelu k??ntyi ilmeisesti huonolle tolalle. Wellington huusi vanhoille Talaveran, Vittorian ja Salamancan tutuilleen:

Kello nelj?n aikoihin horjahtivat eglantilaisten rivit taaksep?in. ?kki? n?kyi yl?tasangon korkeimmalla kohdalla vain tykist? ja tarkk'ampujat; kaikki muu oli kadonnut. Ranskalaisten pommien ja kuulain ahdistamina v?istyiv?t rykmentit saman notkelman suojaan, jossa nyky??n Mont-Saint-Jeanin maatilasta viljelysmaille johtava polku kiemurtelee, syntyi per?ytt?v? liike, englantilaisten taistelurintama k?tkeytyi n?kyvist?, Wellington vet?ytyi taaksep?in. "Per?ytymisen alkua!" huudahti Napoleon.

Napoleon hyv?ll? tuulella.

Vaikka keisari olikin sairas ja vaikka er?s paikallinen kipu tuottikin h?nelle ratsastaessa k?rsimyksi?, ei h?n milloinkaan ollut ollut niin hyv?ll? tuulella kuin t?n??n. Aina aamusta asti oli h?n kaikessa tutkimattomuudessaan hymyillyt. 18 p?iv?n? kes?kuuta vuonna 1815 t?m? syv? sielu, jota n?ytti marmorinaamus peitt?v?n, s?teili valtoimenaan. Mies, joka oli ollut synkk? Austerlitzissa, oli Waterloossa hilpe?. Suurimmatkin kaitselmuksen kasvatit joutuvat menettelem??n n?in vastakohtaisesti. Meid?n riemumme on varjoa vain. Lopullinen hymyily on Jumalan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet