Read Ebook: Lyyrillisiä runoelmia 2 by Runeberg Johan Ludvig Forsman Kaarlo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 216 lines and 21600 words, and 5 pages

nen orja! Kuollaan pois! jo Herra hylk?s meid?t; Kovaa kuolo, kovempaa on el??." Paavo vaimon k?teen k?yden virkkoi: "Herra koettelee vain, meit' ei hylk??. Leivo leip??n toinen verta pettuu, Ojat luon ma kahta syvemm?ksi, Mutta Herralt' uottaa tahdon kasvun." Vaimo pani pettua toisen verran, Kahta syvemm?ks loi ukko ojat, Lehm?t m?i ja jyvi? osti, kylvi. Kev?t tul' ja hanki suli maasta, Siin' ei orait' yht??n l?htenynn?; Kes? tul' ja raekuuro raivos, Se ei ly?nyt maahan t?hk?p?it?; Syksy tul' ja halla, pellost' et??ll', Leikkaajalle s??sti kultaviljan. Polvilleen nyt Paavo vaipui, lausuin: "Herra koettelee vain, eip? hylk??." Polvilleen my?s vaimo vaipui, lausuin: "Herra koettelee vain, eip? hylk??." Iloissaanpa miehelleen h?n virkkoi: "Paavo, k?y nyt sirppiin riemumielin! Nytp? onnen p?iv? meille koittaa, Nytp? joutaa heitt?? pettu pois ja Rukiist' yksist?ns? leip?? tehd?." Paavo k?yden vaimon k?teen virkkoi: "Vaimo, sit? koetella vain kest??, Jok' ei l?himm?ist? h?t??n hylk??. Leivo leip??n pettua sa puoleks, Halla otti naapurilta viljan."

Neidoll' oli ?idilt?ns? muisto, Helmil?ill? sommiteltu solki, Timanteilla kaunisteltu kallis. Saipa kaksi kosijaa nyt h?lle: Uljas, rikas, mahdikas ol' toinen, Vaan h?n mieli neidon helmisolkee. Toinen taasen kaino ol' ja k?yh?, Vaan h?n mieli neidon syd?n kultaa. ?itipuoli tytt?relle virkki: "K?y s? rikkahalle, hylk?? k?yh?! Ihanampaa kulta on kuin k?yhyys." Neito itki, kielsikin -- mut' turhaan. Vaan kun kuulijaisten aika joutui, Silloin ?idin luon' ei neitt? n?hty, Pihall' ei, ei puiston siimeksess?, Vaan h?n seisoi j?rven rannikolla. Sinne ?iti ehti, sulho saapui, Lempeell' ??nell' lausuin neitoselle: "Tullos my?t? riemu-kemuloihin, Kuulutusta ottamaan nyt k?ymme!" Silloin neito vy?st?ns' otti soljen, Sai sen valkosormihinsa, lausuin: "Kell' on v?h?, h?np? v?h??n tyytyy, Kell' on paljo, h?n vaan vaatii lis??. Tuhannen on vuotta meri niellyt Antiloita, aartehia sy?nyt, Vaatii viel? multa kultasoljen." N?inp? virkkain rannikolta kauas Aaltoihin h?n kultasoljen suori. Mutta sulho suutuksissa l?ksi, Suutuksissa ?itipuoli soimas: "Onneton, oi mit? oot sa tehnyt? Korkeutt' et toivoa saa en??, M?kiss?s ei en?? kultaa kiill?, Solkeas et en?? n?e s? koskaan." Hymysuin vaan lausui jalo neito: "Paremp' elon onni korkeutta, Lempi-elo kultaa kallihimpi, Armaan syd?n solkee armahampi!"

Suur' ol' h?m?l?inen Ojan Paavo, Suur' ja aimo Suomen urholoissa, Vankka niinkuin vuori, jolta hongat Nousee, nopsa, voimakas kuin myrsky. M?ntyj? h?n juurinensa tempoi, Kontioita kourallansa kaasi, Hevon nosti korkeen aidan yli, R?yhkeet miehet kaatoi niinkuin korret. Nyt se seisoi vahva Ojan Paavo Suurna uljastellen k?r?jiss?. Pihalla h?n seisoi kansan kesken Niinkuin pitk? honka m?nnik?ss?. Vaan h?n nosti ??nens? ja haastoi: "Onko t??ll? ket??n vaimon saamaa, Ken mun pid?tt?? vois t?ss? kohden, Hetkuisen vaan liikkumasta est??? Ottakoon se het' mun talon' rikkaan, Saakoon h?n mun aarteen' hopeaiset, Karjani h?n saakoon, h?lle omaks' Sieluinein ja ruumiinein ma rupeen." Kansalle n?in Ojan Paavo lausui. Mutta seudun sulhot peloissansa Ylpeen ymp?rill? seisoi vaiti, Eik? kukaan astunut tuon eteen. Lempien ja ihmetellen katsoi Tienoon neidot nuorta sankaria; Sill? uljas Ojan Paavo seisoi Niinkuin pitk? honka m?nnik?ss?, Silm? s?ihkyi niinkuin taivaan t?hti, Otsa loisti kirkkaana kuin p?iv?, Keltatukka valui olkap?ille, Niinkuin virta v?lkkyy vuoren p??ll?.

Mutta naisten parvest' astui Anni, Ihanaisin seudun neitosista, Kaunis niinkuin kev?t-aamu n?hd?. Astui reimast' Ojan Paavon ??reen, Kaulaan kietoi pehme?t k?svartens, Hintansa sen rintaa vasten painoi, Poskensa sen poskehen h?n liitti, Niin sen k?ski riist?? itsens' irti. Vankka poika tunsiin voitetuksi. H?tk?ht?? ei voinut paikaltansa, Horjuen vaan lausui neitoselle: "Anni, Anni, h?vinnyt oon vedoss': Ottaos s? het' mun talon' rikkaan, Saaos s? mun aarteen' hopeaiset, Karjani s? korjaa, omaks sulle Sieluinein ja ruumiinein ma rupeen."

Kahleissa.

Ruskeen virran pohjast' onki Poika helmil?it?, l?ysi Helmen sinisen kuin taivas, Py?re?n kuin taivaan t?hti. Mutta helmess' impi piili, Impi lausui rukoellen: "Heit? helmes, poika, alttiiks, S?rje salpa, suo mun menn?; Suon sen sijaan vapaudestain Kiitollisen katseen sulle."

"Ei, kautt' taivaan, tytt? kulta! Helmi siks' on mulle kallis, K?rsi kahlettas vaan hiljaa, Moni k?rsi kovempaakin." Tytt? rikkoi hiljaa kuoren; Armaana kuin aamurusko Poian vieress' yleni impi, Kultakutrit otsaa varjos, Ruusun rusko poskell' loisti. -- Vaiti, sulon hurmaamana, Seisoi poika kolme tiimaa. Kun ol' kolmas hetki ly?nyt, Hiljaa rukoillen h?n lausui: "Heit?, impi, sulos sikseen, S?rje salpa, suo mun menn?, Suon sen sijaan vapaudestain Kiitollisen kyynelhelmen."

"Ei, kautt' taivaan, poika kulta! Hempi siks' on mulle kallis, K?rsi kahlettas vaan hiljaa, Kovempaa jo moni k?rsi."

Varhainen murhe.

Siskolles iloselle ruusun taitoit, Unikon itselles. Ruusu tiet??, tytt?, eloa, lempee, Unikko kuolemaa. Etk? rinnan riemuj' aavista, -- vai, Kalpee enkeli, Lausu, viidentoista vanhall' liek? Murhett' ilmoittaa?

Tyt?n vuodenajat.

Talvi-aamull' astui tytt? Harmaisessa lehdikossa, Kuihturuusun n?k' ja lausui: "?ll?s surko, kukka rukka, Ett' on armas aikas mennyt! El?nyt ja lempinyt oot, Sull' on ollut kev?triemus, Ennenkuin sun talvi sorti. Kovempaa mun kokee sy?mmein, Joll' on suvi ja talv' yht' aikaa: Poian silm? on sen suvi. ?idin silm? on sen talvi."

Yht?l?isyytt?.

Kuin monta aaltoo j?rvell' asuu, Aatosta monta syd?mmess?in! Ne n?ytt?? karkaavan -- ja j??v?t, Pois kuolevan -- ja syntyy j?lleen, Niin erill??n -- ja sent??n yht?, Niin useat -- ja sent??n samat! -- Samasta vuosta samat tuulet Ne nostaa kaikki, Samasta rinnast' tuottaa kaikki Ne sama lempi.

Lintu.

Auk' on kullan akkunainen; Jospa oisin outo lintu, Lent?isin het' armaan luokse. H?kkihin mun tytt? sulkis, Lasin siin? veell? t?ytt?is, Kolon hampun siemenill?. Virkkaisinpa h?lle: "tytt?, Vie pois siemenet ja vesi! Tied?, vilpas pikkulintus Juo vaan lemmen kyyneleit? Sy? vaan hemmen suuteloita."

Ensimm?inen suudelma.

Kiils' iltat?hti hopeehattaralla, H?lt' impi kysyi varjolehv?n alla: "Mit', iltat?hti, taivaass' ajatellaan, Kun armast' ensikertaa suudeskellaan?" Ja kaino taivaan tytt? vastuun suopi: "Maan p??lle silm?ns' enkel'parvi luopi, Kun oma autuus kuvastuu tuoss' ilmi; Pois k??ntyy yksin kuolo -- kyynelsilmin."

?l? karkaa.

Arvaas, viekas tytt?, kuinka Syksyll' laulurastaat pyytt??n Linnustajaks min? rupeen, Oo sa rastas olevinas! Kuules, lintumies nyt lausuu: "?l? karkaa, kaunis rastas, Huoletonna tertull' istu, Paula sulle ei tee vammaa, Hivelee vaan hiljaa kaulaas!" ?ikkis! jouduithan jo paulaan Suutele mua, niin sun lasken!

Suudelman toivo.

L?hteell' istuessain unelmissa Suudelman ma kuulin huulillani Toisellen n?in hiljaa haastelevan: "Kas, h?n tulee tuolla, kaino impi Tulee tuolla; pienen hetken p??st? Istunen sen ruusuhuulosilla. Uskosti mua kaiken p?iv?? kantaa H?n, ei henno maistaa mansikaista, Ettei huuhtelis mua marjan mehuun, Eip? henno juoda l?hteen vett?, Ettei murtelis mua lasin laitaan, Hiiskua ei henno lemmest' yht??n, Ruusuhuulelt' ettei leyhytt?is mua."

Lempi.

Tyt?rt?ns? toruin ?iti virkki: "Tytt?, lemmelt' oon sua varotellut, Turhaan varotellut -- sen nyt huomaan." Tyt?r virkkoi: "?iti ootpa tuima! Jos h?nt' telkein takana kartteleisin, P?iv?ns?teen kanss' se sis??n lent?is: Jos ma ulos karkaisin kuink' kauas, Tuuli tois sen huokailut mun korviin'; Jos ma silm?in sulkisin ja korvain, Sukkelaa h?n suikkais syd?mmeeni."

Erotus.

Istuin tuijotellen kulmain alta; Hauska varpu tuon n?k' akkunalta, Nokki hiljaa ruutuun lausuen: "Poika, suru pois! Oo iloinen! Kev??n antamasta siemenest? Tai jos saan ves'piskon nietoksesta, Taikka lemmen ??nen kullaltain, Hyv' on ollaksein kuin jumalain!" -- "Varpuis-kulta, onkos siivet mulla Maasta lent?? taivaalle kuin sulla? Voinko ??nell' lempein ilmoittaa? Ja, mi kurjint' -- onko hempukkaa!"

Unelma.

Uuvuksissa uinuin vuotehelle Uness' unhottaaksein huolet, kaipuut; Hiipi uno p??ni-alukselle, Kuiskien mun korvahain nyt n?it?: "Nouse poika, t??ll' on kaunis neito, Avaa silm?s, saatpa h?lt? muiskun!" Riemuiten ma avahdihin silm?in. Miss' on unelma? Kuin usma mennyt. Minne tytt?? Maiden merten taakse. Miss? muisku? Ah, vain kaipuussani!

Halveksittu.

Vieretysten t?hk?t keinuu, P??llekk?in on t?hk?in jyv?t; Niin sun sanas joutavinkin Versoo hartaass' syd?mmess?in. Julma, kiitt?m?t?n poika, Maamies korjaa elons' itse; Siep? kylv?t vain, ja elon Heit?t taivon lintusille, Heit?t tuulten tuiskup?ille.

Kukkaiskauppias.

Nelj?n vuoden vanha poika Rannall' ol' ja vanhin sisko. Poika vuoli kaarnalaivan, Ahtoi siihen kukkalastin, Miehiks v?rv?s muurahaiset, Virkkoi niiden katteinille: "L?hde nyt, s? laivur' uljas, Purjehdi ja palaa j?lleen. Myy t?? lasti muille maille Milloin kultaan, milloin helmiin, Milloin muihin koruloihin!" Keltatukkaa silitellen Sisko huoahdellen lausui: "Nelj?vuotiaana myyt nyt Rannan kaunokukkasia. Nelj?nkolmatt'-ik?isen? Myynet neitten syd?mmi? Milloin kultaan, milloin helmiin, Milloin muihin koruloihin."

Suru ja ilo.

Perhosanoma.

Kes?aamull' istui impi Avoimessa akkunassa; Mutta nurmen kukkasilta Saapui perho kultasiipi, Istui immen kiehkuroille. Ikkunan t?? sulki, perhon Kiinni otti, hempi h?nt?, Koitti sitten kesytell?: "?l?p? karkaa, kaunis vanki! Suutelosta, hyv?ilyst? Iloitse ja viihdy t??ll?!" Turhaan! Milloin vaan p??s' irti, Ruudullen se lensi liehuin. Vihdoin rauhatonta s??lein Impi aukais ikkunansa: "Lenn? sitte, kiitt?m?t?n, Viestin vientiin kaltaisilles: ?lk?h?t niin halust' tulko, Kun ei heill' oo halu j??d?!"

Immen mielt' ?l? samenna!

L?hteell' istui neitonen, Huuhtoi siin? jalkojaan. Lauloi lintu puussa n?in: "?l? vett? samenna, Taivas siin? tummenee!" Tytt? silm?ns' yl?s loi, Kyyneleiden virkki n?in: "Ell?s vett? surko, sie, L?hde j?lleen selki??! Vaan kun mun t?ss' seisovan Nuorukaisen kanssa n?it, Miks' et h?lle lausunut: Immen mielt' ?l? samenna, Ei se konsaan selkene, Taivas siin' ei kajasta?"

Kes?-y?.

Mets?n tyynell' lammikolla Kes?-y?n ol' hauska olla; Siimojain ma syv??n viskoin, Aallon harjaa purteen kiskoin. Mutta rannall' laulurastas Lauloi, jotta mets? vastas, Kunnes n?rk?styin ja huusin: "Pist? siipes alle suusi! ?l? virtt? en?? p??st?, Huomiseenkin jotain s??st?!" Mutta kuules, rohkee vastaa: "Poika, lakkaa onkimasta! Maita, vett? katseleisit -- Itsei y?ll? laulaneisit." Ja ma nostin yl?s silm?n, Kirkkahan n?in maan ja ilman. Oman kultain kuvan esiin Loihti taivas, maa ja vesi. Lintu, aivan niinkuin luuli, Laulun t??n mult' oitis kuuli.

Rauha.

Usein lausuu ?iti mulle: "Kaks' soi lahjaa Luoja sulle Turvakses, kun mailma pauhaa -- Viattomuus ja tunnon rauha." Rauha, ?it', on hukkatiell?; Jos se l?ytt?v? on viel?, ?l? vaadi, ett? heit?n H?net, joka multa vei t?n. Yksin h?nen vaimonansa Saan ma rauhan uudestansa.

Muuttunut.

Ennen mua ne pitkin p?iv?? torui, Milloin retkui kaulus, milloin kaulakoru, Hiukset olin asetellut v??rin, Peilin eess? liian v?h? h??rin. Nyt jo kaikki muuttui. "Mik' on sulla, Tytt?, kun et tahdo valmiiks tulla? Hirve??, noin kauan peilaella, Silmi??n silailla, kaunistella!" -- Mik? n?in nyt entis-tavat kumos? Mik? tenho mieli raukan lumos? "Tiesi ken", soi syd?mmeni kuisku, "Ellei ehk? sulhanen ja muisku."

Pitk? p?iv?.

Kultani kun t??ll' ol', Pian suvip?iv? lens'; Nyt h?nen menty??n, Syysp?iv? pitk? on. "Voi, mik? p?iv?n vei?" Voikkavat toiset nyt. Mie: kun se vitkaan k?y! Jospa se rient?is vaan! Eik? jo iltaa n?y, Y? tule rauhoineen?

Sulot.

Luon silm?ni impien parveen, Ja vaanin ja aina ma vaanin; Valikoitava ois ihanaisin, Vaan horjuva oon valitessa. Yks' neitonen on helosilm?, Ja toisella on rusoposket, On kolmannen suu sulosampi, Ja nelj?nnen on syd?n l?mmin. Ei kelt?n? siis sulo puutu, Mi mielt?ni tenhota voisi. En yht?n? hylj?t? saata; Josp' kaikkia suudella saisin!

Amor.

Ei h?n haavoittanut sy?nt?in, Ei, kuin kuolleet kirjat kertoo. Hiipinyt h?n jousi k?iss??n. Viattomuutta ol' sen juoni, Kauneus ol' sen ainut ase. "Poika, jos sa mielit tulla, Auki rintan' on ja l?mmin." Het' h?n totteli -- ja sitte Yht? mielell??n kuin j?i h?n, Mielell?in m? suojin h?nt?.

Herk?sti taipuva.

Sidelless?in pelloll' lyhtehi? Seisoi nuori Aatu rinnallani, Sirppi k?dess??n, vaan py?rt?n?ll? Kannon nojass' oli h?ll? pyssy; Mutta lammikosta pellon alla, Rannan kaislistossa kirkui sorsa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet