Read Ebook: Lyyrillisiä runoelmia 2 by Runeberg Johan Ludvig Forsman Kaarlo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 216 lines and 21600 words, and 5 pages

Sidelless?in pelloll' lyhtehi? Seisoi nuori Aatu rinnallani, Sirppi k?dess??n, vaan py?rt?n?ll? Kannon nojass' oli h?ll? pyssy; Mutta lammikosta pellon alla, Rannan kaislistossa kirkui sorsa.

Oitis poika reipas ryhtyi pyssyyn. Vaan sen k?teen sain ma kiinni lausuin: "Aatu, anna sorsa raukan olla! J?tt??s se rauhaan minun vuoksein!" Kohta pyssyns? h?n laski pois ja Sirppiin tarttui mielell??n kuin ennen.

T?st? monta mietelm?? on mulla: "Kummallainen on tuo kaunis Aatu. Lempe?st? suuni lauselmasta Mielity?ns? hauskimmat h?n heitt??; L?mpim?st? silm?in katsehesta Sen nyt tekee h?n, mit' ennen vieroi; Maireen muiskun, hell?n halailuksen Vuoksi vois h?n menn? vaikka tuleen."

Ainoa hetki.

M? yksin istuin, H?n yksin astui; Mun tieni viert? Sen retki kulki Ei viipynyt h?n, Mutt' aikoi j??d?, Ei virkkanut h?n, Mut silm? virkkoi, Sa outo ollut, Sa tuttu tullut! Per?kk?in p?iv?t, Ja vuodet vierii, Ja toinen muisto Ajaapi toista; J?i lyhyt hetki Ij?ksi mulle, Tuo hetki karvas, Tuo hetki armas.

Orjanruoska.

Orjanruoska siskokasvi, Talvihyisna hyljit??n s?, Okaverhoos vihataan. Vaan ma mietin: "Kes?n tullen, Heristyt s? hedelm?im??n, Vartes verhot ruususilla, Eik? ilman all' oo kukkaa Armast', ihanaa kuin sie. -- Oi, kuin mont' on maailmassa Orjanruoskaa ruusutonta. Jotk' ei tarvitsis kuin hiukan Hempeytt? hell?n sy?mmen, Ruusuverhoon versoakseen Ihanteeksi ihmisten!"

Kolme ja kolme.

Tornin huipust' t?hysteli Kolme neitt? ulapalle; Kaukaa kolme laivaa loisti, Silloin vanhin sisko virkki: "Siskot, tuolla is?n laivat Saapuu mailta kaukaisilta! Kolme meit' on siskoo t?ss?, Kolme laivain p??llysmiest' on. Satamaan ken ensin ehtii. Ruususeppelen saa multa. Jos h?n siihen tyytyneepi." Sitte toinen sisko virkki: "Satamaan ken sitte saapuu, Sille annan kukkaiskimpun, Jos h?n siihen tyytyneepi." Sitte kolmas sisko virkki: "Satamaan ken viimeks' saapuu, Saa mult' armaan syleilyksen, Jos se on tuo sorja Santtu."

Pohjola.

Lehdet ne lent??. J?rvi jo j??tyy. -- Muuttava joutsen, Kiid? jo kiid? Murheilla mielin L?mpim?n maille! Siell' ik?v?iden Sy? h?t?leip??s! Ui meri siell?, Kaivaten Suomen Aaltoa tyynt?! Siell?p? muuan, Sun ?k?tess??n, Palmujen alla Lausuva lienee: "Riutuva joutsen, Kummako tenho Pohjan on mailla! Ken etel?st? Pois ik?v?i, h?n Taivasta toivoo."

Outo lintu.

Poian illall' astuessa pirttiin, Nuhdellen h?nt' ?iti vanha virkkoi: "Poika, k?yt jok' aamu pyydyksilles, Ehtooll' aina saavut saalihitta; Huoleton tai toimeton sa lienet, Koska saavat muut, ja sie j??t ilman." H?lle vastas huima poika: "Ent?s, Vaikk' ei yksi onni ookaan meill?, Yksi? kun lintuj' emme pyyd?? Tuolla kankahalla, ?iti kulta, Suojaa pikku t?lli oudon linnun, Syksykauden vaaninut oon tuota, Talvell' oon nyt saanut linnun kiinni, Kev??ll' ehk? tuon sen t?nne kotiin. Outo on se lintu; siipil?it? Sill' ei oo, vaan niiden eest? syli, H?yheneit' ei oo, vaan silkkitukka, Noukkaa ei, vaan kaksi simahuulta."

Etk? vaihda onnee?

"Kukka, kuohuvaisen Kosken partahalla, Kun sua hyrsky huhtoo, Kosken ry?ppy ruhtoo, Eik? olos liene Varsin vaivalloista?" Kukka vastaan kuiski: "Jos mua koski s??st??, Taikka koski ruhtoo, Kauan tuot' ei kest?, Kes?kauden vainen. Etk? vaihda onnee, Tytt?, jota sulhon Sy?mmen tyrskyt tempoo?"

Tyt?n viesti.

Valju pohjatuuli, Tuullos! tuullessaispa Tuot sa kullan viestit. Leyhk?n? kun lenn?t, Tuot sen huokaukset; Viimana kun vingut, Tuot sen vaikerrukset; Hyrskyn? kun mylvit, Tuot sen voivotukset: "Voi, ma sanansy?j?, Voi, ma yksin-j??nyt! Vanhan syleilyst?, Hallasuudelmista Oi, ken veis mun viel? Arman nuorukaisein, Ensi-lempein luokse?"

Vuokko.

Vuokko, kev??n ensi kukka, Ent? jos sun taitan, vien sun Kylm?kk??lle kultaselle? Taittaisinko, kyll? veisin, Jos sun veisin, virkkaisinpa: "Tytt?, hangen reunakkeella Kasvoi kev??n ensi kukka, Niinkuin sy?mmes j??tik?ll? Lempen' uskollisna kukkii, Viluissansa v?rj?hdellen, J?ihin sortumatta sent??n."

Yhtymys.

Kes?-illall' istui impi Kuvastellen l?htehess?: "Armias! kuin oonkin kaunis! Vaan mit' ompi kauneudesta, Kun ei oo mun poika kultain Katsomass', ei kuulemassa? Kuules, ruusu kukkivainen, Vie sa multa huulten hohto! Rusko pilvi taivahalla, Posken ruusut ry?st? multa! Kalvas t?hti pilven p??ll?, Vie sa multa silm?in s?ihky! Mit' on muut', oi hauta, korjaa!"

Tuonpa kuuli viekas poika Pensikossa piileskellen; Harppas siit? neidon luokse Etsityns?, l?yt?m?ns?; Siev??n suikkas sille suuta: "Nyt vei ruusu huultes hohdon!" Poskensa sen poskeen painoi: "Pilvi poskes ruusut ry?sti!" Katsoi siit? neidon silmiin: "Nyt vei t?hti silm?is s?ihkyn!" Neidon sulki sylihins?: "Hauta vei mit' ompi muuta! Sill?, tytt?, t?? on hauta, Jost' et en?? pois sa p??se!"

Hymy.

Ol' hymy huoneiton. Harhasi allap?in, Korkean suulle sai: "T??ll?k? suojan saan?" -- "T??ll? jo on kopeus!"

Ol' hymy huoneiton. Harhasi allap?in. Viisahan suulle sai: "T??ll?k? suojan saan?" -- "T??ll? jo on vakavuus!"

Ol' hymy huoneiton, Harhasi alla p?in. Impeni suulle sai: "T??ll?k? suojan saan?" -- "Lempi jo t??ll? on, Suutelo ?sken tul', Sua ik?v?itiin vain."

Kyynelet.

Jo mets?n latvain takaa noussut p?iv? Kastetta laaksoss' v?lkytti, miss' impi Kultaansa kohtas, silm?ss' onnen kyynel. H?n vilkais immen silm?h?n ja lausui: "S? eilen ehtooll' itkit menness?in, ja Taas tullessain sa itket, tytt? kulta; Mit' erotust' on n?ill? kyynelill??" -- "Sam' erotus" -- niin kuiski neitonen -- "kuin Y?kasteella ja aamukastehella: Valostaa p?iv? toista haihdutellen, Ja toinen valju j??pi kaikeks' y?t?."

Eros-jumalaisen muutos.

"Eros, ilkee poika," sanoi Pallas, "Halustaisi haavoitella rinnat Ry?st?linnuks' oisit muutettava, Kotkaks' koukkukynneks', siivekk??ksi, Turhaan lintuliumaa ajellakses." Eros hymysuin vain lausui: "Koitas! Jos sa Lemmen ry?st?linnuks' muutat, Kaikki linnut revitt?v?ks' rient??."

Pieni kohtalo.

Niink? vaivainen, kuin luullaan?

K?yh?ks' ?iti?s ne sanoo, K?yh?ks' sua, pienokainen. Lietk?, lapsi kulta, k?yh?, Niink? vaivainen, kuin luullaan?

?itis pirtin ymp?rill? Nurmet kukkii, lehdot kasvaa; Nurmill' l?ikkyy l?hteen silm?t, Lehdot p?ilyy lammikoissa, Kaikkialla p?iv? paistaa, Kultasateen kylv?? maille.

Lietk?, lapsi kulta, k?yh?, Niink? vaivainen, kuin luullaan?

Kun sa kuulet ?itis laulun, Suljet silm?luomes hiljaa, Sielun helmet kuoriin k?tket; Kun ne k?tket, uno joutuu, Unta seuraa Untamoinen Unten enkel' lempimieli. Untamo sun hiljaa nostaa, Nostaa silkkisulkasilleen, Lenn?tt?? sun ruusutarhaan, Kukkain kanssa kukkimahan, Lenn?tt?? sun lehtoloihin Livert?m??n lintuin kanssa, Suistaa s?velvirran sieluus, Kylvett?? sun auringossa, Sielus puhtolainehissa.

Lietk?, lapsi kulta, k?yh?? Niink? vaivainen, kuin luullaan?

Kun sa silm?s j?lleen avaat, ?itis helmasessa istut; Aavistaapa hento henkes, Arveleepi h?m?r?sti: "Mieluisaa ol' ruusustoissa, Lehdon lintuloiss' iloista, Hauskaa l?ikkylainehilla, L?mmin auringossa kylpy, Paras on tok' ?idin helma."

Oman ?idin hauta peitt??.

Kodiss' ?itipuoli m??rii, Oman ?idin hauta peitt??; Vainajanpa luokse vaiti Oikaisen ma kasken kautta, Juoksen joskus poikki pellon. Mutta vieras vimmastuupi, K?hiseepi kiukuissansa: "Tuopa tytt? nurmen tallaa, Pellon apiloita polkee."

Soimuut' ell?s kuulko, is?! K?yk?inen on tyt?n jalka, Monta kortt' ei juostess' sotke. Keng?npohjat ei oo kovat Neidoll', eik? korot raskaat. Keng?t?nn? kentt?? kiitt??, Paljain jaloin poikki nurmen, Niinkuin niityll' leyhk? lent??, Siipaisee kuin varjo v?leen.

Joskin korsi katkeis, taimi Taittuis, marjanvarsi murtuis, Mielenmurhe jalkaa painais -- Kohta uusi taimi nousee, Monta lehv?? sijaan versoo Kasteesta, min silm? vuotaa, Sinit?htein kyynelist?.

Niin k?yn itse kaukaisuuteen.

Miksi huokaa l?hteen laine, Vaikeroipi vieriess??n, Kiemuroiden kent?t kiit??, Polvitellen poikki nurmen, Poikeltaa niin usein tielt?, Kulkee hiukan matkaa eesp?in, Kohta taaksep?in jo k??ntyy?

Niin k?yn itse kaukaisuuteen, Kohti outo-kohtaloita, Askellan ja katson eesp?in, Seisahdan ja katson taapp?in, Mielin n?hd? kodin viel?, Sauhun is?n kartanosta.

Muuta hoitoo ei saa tytt?.

Ei oo mulla niinkuin muilla Is?? nimin kutsumassa, Emoo armastelemassa, Veljee taakkaa kantamassa, Siskoa hyv?ilem?ss?.

Kaidessaini muiden karjaa Tunturilla, korpisoilla, Kaiken p?iv?? taivasalla, Taattonain on partakuusi, ?itin?in on k?yr? koivu, Veljen?in on r?iv? rastas, Siskonain on orvonkukka.

Rankkasateen solistessa M?nty mulle suojan suopi, Paahtaessa p?iv?n helteen, Koivu joskus kalveen tarjoo; Murhemielin kulkiessain Lohduttaa mua rastas virsin, Taikka kukka katseellansa. Muuta hoitoo ei saa tytt?, Siin? kaikki raukan riemu.

Tytt?, voimakas on lempi.

Usein, lasna ollessani, Kuulin ?itin haastelevan: "Tytt?, voimakas on lempi, Voittaa kaikki ilman alla." N?in se virkki varotellen, Kultamarjaans' suojellakseen. Josp' ois puhees totta ollut!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet