Read Ebook: Kertomuksia by Bj Rnson Bj Rnstjerne Koskelainen Yrj Translator Talvio Maila Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3041 lines and 116357 words, and 61 pages

-- Mihin Synn?ve joutui? kysyi ?iti.

-- H?n on ylistuvassa, vastasi is?.

-- Itseh?n sin? vasta istuit h?nen kanssaan -- mill? mielell? h?n oli?

-- Olihan h?n...

-- Ei pit?isi antaa h?nen istua siell? yksikseen.

-- Sinne tuli joku. Vaimo vaikeni hetken.

-- Kukahan se oli?

-- Kuusiston Ingrid.

-- Min? luulin h?nen viel? olevan karjakartanolla.

-- H?n oli kotona t?n??n, ett? ?iti p??sisi kirkkoon.

-- N?kyih?n Ingridkin t?ss? kerran olleen siell?.

-- H?nell? on paljon tekemist?.

-- On sit? muillakin, mutta aina ihminen sinne p??see, minne mieli tekee.

Guttorm ei vastannut t?h?n. Hetken per?st? sanoi Ingrid:

-- Kaikki Kuusiston v?et siell? t?n??n olivatkin, paitsi Ingrid.

-- Olivat kai ensi kertaa saattamassa Torbj?rni? kirkkoon.

-- Niin, olivat kai saattamassa Torbj?rni? ensi kertaa.

-- Huonon n?k?inenp? h?n oli.

-- Mit?p? sit? muutakaan; min? ihmettelin, ett? h?n oli niinkin.

-- Kyll? h?n on saanut k?rsi? hulluutensa takia. Guttorm katseli v?h?n aikaa eteens? maahan.

-- Nuorihan h?n viel? on.

-- Mutta h?ness? ei ole hyv?? perustusta; h?nt? ei koskaan voi tiet??.

Guttorm, joka istui kyyn?rp??t p?yd?ll? ja kierteli kirjaa k?siss??n, avasi nyt kirjan ja ollessaan kirjaa lukevinaan, p??sti h?n suustaan sanat:

-- H?n kuuluu varmasti toivovan terveytt??n entiselleen.

?itikin otti nyt k?teens? kirjan.

-- Onhan se hyv? niin nuorelle pojalle, sanoi h?n. -- Jumala opettakoon h?nt? vaan k?ytt?m??n sit? paremmin.

He lukivat molemmat, sitte sanoi Guttorm, lehte? k??nt?ess??n:

-- Torbj?rn ei koko p?iv?n? katsonut tytt??n.

-- Ei, min? huomasin min?kin, ett? h?n istui hiljaa, kunnes tytt? oli mennyt.

V?h?n my?hemmin sanoi Guttorm:

-- Luuletko Torbj?rnin unohtavan h?net?

-- Parasta se kumminkin olisi.

Guttorm luki eteenp?in, vaimo k??nsi lehte?.

-- Min? en pid? siit?, ett? Ingrid istun t??ll?, sanoi h?n.

-- Eih?n Synn?vell? ole muuta puhekumppania.

-- Olemmehan me.

Is? k??nsi h?neen katseensa.

-- Me emme saa olla liian ankarat.

Vaimo vaikeni. Hetken kuluttua h?n sanoi:

-- En min? koskaan olekkaan h?nt? kielt?nyt.

Is? pani kirjan kiinni, nousi ja katsoi ikkunasta.

-- Tuolla Ingrid menee, sanoi h?n.

Tuskin oli ?iti sen kuullut, kun h?n kiireesti l?ksi ulos. Is? seisoi viel? kauvan ikkunassa, k??ntyi sitte ja rupesi astelemaan edestakaisin; vaimo tuli taas sis??n ja j?i seisomaan.

-- Niin se oli niinkuin min? ajattelin, sanoi h?n. -- Synn?ve istuu siell? itkem?ss?, mutta rupeaa kopeloimaan kirstuaan, kun min? tulen... Ja p??t??n puistellen ?iti jatkoi: -- ei, se ei kelpaa, ett? Ingrid k?y t??ll?.

H?n rupesi hommaamaan illallista ja meni usein ulos ja sis??n. Kerran h?nen ollessaan ulkona, tuli Synn?ve sis??n hiljaisena ja hiukan itkettyneen?; h?n liukui ihan is?n ohitse, jota katsoi silmiin, p?yd?n luo, istuutui ja otti k?teens? kirjan. Hetken per?st? pani h?n sen kiinni ja meni ?idilt? kysym??n, eik? h?n saisi auttaa.

-- Auta sin? vaan, sanoi ?iti. -- Ty? on hyv?? kaikkeen.

H?n sai kattaa p?yd?n, joka oli ikkunan alla. Is?, joka t?h?n asti oli astellut edestakaisin, meni nyt ikkunan ??reen ja katsoi ulos.

-- Taitaa vaan nousta tuo ohrapelto, jonka sade pani lakoon, sanoi h?n.

Synn?ve asettui h?nen viereens? katsomaan. H?n k??ntyi, vaimo oli sis?ll?, ja niin h?n vaan toisella k?dell??n sitaisi Synn?ven p??t?, jonka per?st? taas rupesi k?velem??n.

He s?iv?t, mutta olivat hyvin hiljaa; ?iti luki sin? p?iv?n? ruokaluvun sek? sy?misen edell? ett? j?lkeen ja heid?n noustuaan tahtoi h?n, ett? luettaisiin ja veisattaisiin ja se tehtiinkin.

-- Jumalan sana antaa rauhaa; se on sent??n paras siunaus talossa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet