Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Jonas Durmanin testamentti by Sigurd Alpi Eero Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1405 lines and 58092 words, and 29 pages
Translator: Eero Alpi
JONAS DURMANIN TESTAMENTTI
Kirj.
SIGURD
Suom. Eero Alpi
Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1912.
O-Y. H?meenlinnan Uusi Kirjapaino.
SIS?LLYS:
Erakon el?m? ja viimeinen tahto.
Is? ja ?iti eiv?t kuitenkaan kadottaneet kaikkea toivoaan Jonaksensa suhteen -- harvoinhan is? ja ?iti yleens? niin tekev?t! --, mutta vanha kapteeni Durman kuoli, ja h?nen Juliansa seurasi h?nt? kohta per?ss?, ja senj?lkeen oli tuskin ket??n koko mailmassa, joka olisi ep?illyt Jonaksen menev?n suoraa tiet? suinp?in hunningolle. Oli siis parasta j?tt?? h?net oman onnensa nojaan; muutoin saattaisi h?nest? koitua vaivaa. H?nell? ei ollut yht??n velje? eik? sisarta; kolme oli kuollut ennen vanhempain manallemenoa. Sedill? ja enoilla oli heti jotain kovin kiirett? teht?v??, kun vaan Jonas tarttui salinoven lukkoon, ja kun h?n halusi jutella t?tien kanssa, t?ytyi n?iden samassa ruveta tulisella kiireell? kerim??n lankaa tai rient?? tarkastamaan, oliko kirsikkamarjahillo p??ssyt hapantumaan, ja serkut eiv?t koskaan tahtoneet ottaa h?nt? mukaansa huvitteluille. Viimein sanoikin h?nelle Thure, Lovisa-t?din korea poika, kimnasisti: "?l? sin? aina laahaa meid?n h?nn?ss?mme! Etk? k?sit?, ett? sin?, joka et ole mit??n oppinut ja josta ei mit??n tule, olet koko suvun h?pe?!"
Silloin Jonas suuttui, ja t?ytt?ess??n juuri samaan aikaan 21 vuotta sek? saatuaan senvuoksi haltuunsa perint?ns? lopun, mik? teki 116 riikin taaleria, 32 killinki? ja 6 runstykki?, l?hti h?n V?rmlantiin ja rupesi sahanty?mieheksi. H?n kitui ja s??sti, osti er??n kosken ja rakensi siihen huonon myllyn ja sahan, joka oli varustettu yhdell? ainoalla, tavattoman suurella ter?ll?, ja jotka laitokset nieliv?t melkein nelj?nnen osan niist? mets?ntuotteista, mitk? piti "jalostaa."
H?n eleli edelleenkin hyvin s??st?v?isesti, mutta teki nyt, ruvettuaan omilleen, entist? enemm?n ty?t?, ja siit? oli seurauksena, ett? sahaan v?hitellen ilmestyi useampia teri?, ja mylly sai seulan ja ryynikoneen. Senj?lkeen kun laitokseen viel? liitettiin ?ljytehdaskin alkoi kirkkoherra kutsua Jonasta "patruuniksi", ja Dalslannissa asuvat sukulaiset, jotka olivat saaneet tiedon Jonaksen hommista er??n kauppamatkustajan kautta, l?hettiv?t h?nelle terveisens? ja muistuttivat h?nt?, ett? he aina olivat uskoneet rakkaan Kaarlon ja kalliin, unohtumattoman Julian pojan hyvin menestyv?n t?ss? maailmassa. Jonas ei tosin sellaisia ennustuksia ollenkaan muistanut, mutta olihan aina koulu-ajalta saakka tunnettua, ett? h?nell? oli huono muisti.
Sitten kun pieni yksiter?inen saha oli laajentunut suureksi puusep?ntehtaaksi, alkoivat serkkujen lapset kirjoitella set? Jonakselle lyhyit?, kauniita uudenvuodenkirjeit?, joissa he innokkaasti tiedustelivat, eik? h?n ollenkaan aikonut k?yd? tervehtim?ss? vanhaa kotiseutuaan. Ja sen per?st? kun Jonas oli kielt?ytynyt valtiop?iv?miesehdokkuudesta ja V?rmlannin sanomalehdet tiesiv?t h?nt? verotettavan vuotuisesti 15,000:sta, syntyi naapurimaakunnissa asuvissa Durmanin perheen nuorimmissa j?seniss? vastustamaton halu l?hte? jalkamatkoille. Kaikkein ensin saapui muuan nuori ylioppilas, mukanaan is?ns? l?hett?m? kirje, miss? t?m? muistutti siit? hell?st? yst?vyyssuhteesta, mik? aikaisempina vuosina oli ollut h?nen ja set? Jonaksen v?lill?. Patruuni Durman ei koskaan nauranut ja hymyili harvoin; kaiken sellaisen oli h?nest? h?ivytt?nyt sukulaistensa puolelta h?neen kohdistunut halveksuminen sek? kamppailu koskessa j?isten tukkien kanssa. Mutta nyt vet?ytyi h?nen leve? suunsa jonkunlaiseen hymyilyn tapaiseen, sill? tuo nuori ylioppilas oli juuri sen serkun poika, joka kerran oli julistanut h?net "suvun h?pe?ksi".
Jonas otti yst?v?llisesti vastaan tuon nuoren miehen, samoinkuin monen muun sinne saapuneen matkailijan, ja h?nen uskollinen palvelijattarensa Saara valmisti heille niin pehme?t vuoteet, ett? he olivat v?h?ll? tukehtua, sek? paistoi heille niin mehev?t pannukaakut, etteiv?t he moisia olleet koskaan saaneet. He saivat onkia joella ja auliisti annettiin hevosia heid?n k?ytett?v?kseen, ja set? Jonas oli yht? kohtelias heille heid?n toivottaessaan h?nelle joko hyv??-huomenta tai hyv??-y?t?, vaan koskaan h?n ei heid?n kanssaan seurustellut, ja kun nuoret sukulaiset kyll?styiv?t, matkustivat he takaisin kotiinsa ja kertoivat, mink?lainen eno oli, sek? ett? h?nen sanottiin omistavan ainakin puolisen miljoonaa.
-- Kunpa se vanha h?lm? vaan ei menisi naimisiin! tuumailivat is? ja ?iti kesken??n.
-- Ei, siit? voitte olla varmat.
-- Eik? h?n antanut sinulle mit??n?
-- Ei yht??n mit??n. Mutta min? ajattelin, ett? h?n oli ujo eik? kehdannut sit? tehd?, ja niin min? sanoin h?nelle, ett? matkarahani olivat loppuneet -- vain p??st?kseni puhumaan h?nen kanssaan raha-asioita, ymm?rt??h?n mamma.
-- No?
-- H?n kysyi, paljonko min? tarvitsin, ja min? vastasin, ett? 25 kruunua riitt?isi. Sitten sain min? h?nelt? 25 kruunua, vaan en ?yri?k??n enemp??, vaikka h?nen t?ytyi l?hett?? Saaran konttoriin vaihtamaan.
Sill? tavoin yll?pidettiin sukulaisuussuhdetta muutamia vuosia. Mutta kerran kuulivat Durmanit, ett? h?n er??n? kes?n? oli k?ynyt synnyinseudullaan ja pystytt?nyt kauniin kiven vanhempainsa haudalle, ja ett? h?n oli oleskellut kokonaisen y?n kirkkomaalla ja palannut heti senj?lkeen kotiinsa j?lleen. Eik? h?n ollut v?litt?nyt koko suvustaan tuon taivaallista! Silloin nousi heid?n sisunsa, eik? Saaran en?? senj?lkeen tarvinnut pit?? vierashuonetta kunnossa Durmaneja varten.
Kaksi vuotta senj?lkeen Jonas Durman kuoli, ja se oli ensim?inen ilo, mink? h?n suvulleen valmisti, jonka vuoksi tuota virran rannalla asunutta erakkoa saattoi hautaan suuri omaisten parvi, joiden monien iloiset ja toivehikkaat kasvot kerrassaan s?teiliv?t mustien harsojen takaa.
Juhlallinen oli sitten se aamup?iv?, jolloin ruununvouti, siihen todistetusti m??r?ttyn?, kaikkien surevien sukulaistensa l?sn?ollessa avasi Jonas Durmanin testamentin.
Ja pelk?ll? sanalla "testamentti" on yleens? sukulaisten korvissa kaksinainen merkitys. Toiselta puolen ahdistaa pelko siit?, ettei vainaja ole katsonut laillisten perij?in etuja, ja toiselta puolen taas hymisee toivon suloinen sireenilaulu jostain erikoisesta onnesta toisten laillisten kustannuksella. Mik? ??ni milloinkin soi voimakkaammin, se riippuu siit?, millainen luonteenlaatu perij?ll? on, sek? mink?lainen on ollut h?nen suhteensa vainajaan t?m?n el?iss?. Koska autuaasti nukkuneen Jonas sed?n mielijohteita ei tunnettu, terottivat sek? nuoret ett? vanhat Durmanit sangen j?nnittynein? korviaan, kun ruununvouti istuen set? Jonaan omalla vanhalla kirjoitustuolilla, huolellisesti levitti eteens? suuren paperin, ysk?si ja luki:
Kuten on velvollisuus jokaisen kristillisen ja ymm?rt?v?isen ihmisen, jolle Kaikkivaltias on antanut omaisuuden hallittavaksi, jo terveytens? p?ivin? m??r?t? ne tarkotukset, joihin on parhainta ja viisainta k?ytt?? varat senj?lkeen, kun h?n t??lt? pois kutsutaan, niin olen min?kin tahtonut sellaisen jaon toimittaa ollessani viel? aivan terve sek? t?ysiss? ruumiin- ja sielunvoimissa, tiet?m?tt?, kuinka kauan minulle en?? siihen tilaisuutta suodaan, jos sen nyt tekem?tt? j?t?n.
Niille, joilla mahdollisesti on halua minua m??r?yksieni johdosta moittia, tahdon t?ss? yst?v?llisesti huomauttaa, ett? kaiken sen, mik? minulla on, olen koonnut yksinomaan Jumalan ja uskollisten ty?miesteni avulla, joten minulla siveellisess?kin suhteessa on t?ysi valta m??r?t? omaisuuteni k?yt?n niinkuin itse haluan.
T?m?n perusteella tahdon kiinte?n ja irtaimen omaisuuteni jaettavaksi seuraavalla tavalla:
T?m?n yhteydess? ja kuolemaa ajatellen tahdon ilmoittaa, ett? muuan Johan Karlsson niminen, nyttemmin Amerikassa oleskeleva nuorukainen, joka aikaisemmasta lapsuudestaan saakka on nauttinut hoivaa minun talossani, on, kuten huhukin tiet?? kertoa, jollain tavoin Saaran ja minun poika. Saara ei ole koskaan ollut minulle mit??n muuta kuin uskollinen palvelijatar ja yst?v?, ja lapsen l?ysin min? er??n? aamuna joen rannalta. Olkoon t?m? rehellisen miehen ilmoitus, miehen, joka ei en?? el?, ja joka ei suinkaan tahdo valhetella arkkunsa raosta, varoitus niille, jotka kevytmielisesti leikittelev?t toisen maineella.
Sit?paitsi saakoon filosofian kandidaatti Frans Gustaf Durman tuhat ja kaksisataa kruunua matkustaakseen etel??n parantamaan kipe?t? rintaansa, neiti Anna Lovisa Durman tuhat kruunua soitannollisten lahjojensa kehitt?miseksi sek? l??ketieteen tohtori Arvid Durman tuhat ja viisisataa kruunua siistin vaunuhevosparin hankkimiseksi itselleen -- t?m? viimemainittu m??r?ys senvuoksi, ettei h?n koskaan ole vaivannut minua persoonallisilla k?ynneill??n, eik? ole minulta milloinkaan mit??n pyyt?nyt.
Pyyd?n kiitt?? kaikkia sukulaisiani heid?n minua kohtaan viimeisin? vuosina osoittamastaan yst?v?llisest? huomaavaisuudesta sek? annan heille kullekin luvan ottaa ylimm?isen lippaan vasemmalta puolelta valokuvani. He ovat usein minulta sellaista pyyt?neet, mutta min? olen tahtonut odottaa t?h?n saakka.
Mit??n muistorahaa tai muuta ulkonaista koristusta en ole tahtonut palvelijoilleni heid?n uskollisuudestaan antaa, koska kerran itsekin kielt?ydyin vastaanottamasta Vaasan ritarimerkki?, joka minulle tarjottiin; mutta vilpitt?m?n kiitokseni hyv?st? yhteisty?st? min? heille annan, ja viimeinen toivomukseni on, ett? he menestyisiv?t mailmassa.
Sen j?lkeen kuin edellisess? pyk?l?ss? m??r?tty huutokauppa on pidetty ja kaikki mainitsemani summat ovat asianomaisesti jaetut, lankeaa j?lell?oleva osa omaisuudestani er??seen tarkotukseen, joka, sen tahdon sanoa, on ollut minun rakkain ajatukseni koko el?m?ni ajan, jolloin, koskaan poikkeamatta nuoruuteni yksinkertaisista tavoista, kokosin ?yrin ?yrin p??lle, ja moni piti minua aaveena ja sairaana.
Syyn? siihen, miksi eiv?t ne, jotka eiv?t omista muuta kuin ty?kykyns?, saa viljell? turvettakaan Ruotsin maasta omaan laskuunsa, on minun mielest?ni p??asiallisesti se, ett? moni maan aarteista on viel? koskemattomana metsien, soitten ja r?meitten takana, vuorien sis?ss?, kohisevien koskien vallassa, ja maan ty?kykyisimm?t pojat l?htev?t vieraille maille onneaan etsim??n.
My?skin luulen, ett? moni nuorukainen, joka olosuhteiden pakosta, omasta tai vanhempiensa turhamaisuudesta on, ilman erikoisempia siihen suuntaan viittaavia taipumuksia, joutunut lukualalle ja saa kauan turhaan odottaa palasta valtion leiv?st?, useastikin tahtoisi antautua harjoittamaan jotain k?yt?nn?llist? elinkeinoa, esim. maanviljelyst?, joka on kaikkien elinkeinojen ?iti, jos se voisi tapahtua muulla tavalla kuin rupeamalla jonkun rengiksi tai p?iv?palkkalaiseksi.
Sellaisten pyrint?jen toteuttamiseen on kohdistunut koko minun yksitoikkoinen ja ilottoman el?m?ni ty?, ja niin m??r??nkin, ett? puolet siit? omaisuudestani, joka j?? j?lelle, kun on tehty edellisiss? pyk?liss? mainitut poistot, on k?ytett?v? sellaisen maa-alueen ostamiseen, miss? on paljon mets??, vesiputouksia ja soita, ja josta tarpeellinen laskuvesi virtaa, sek? joka maa ylip??t??n on sellaista, ett? sen hedelm?lliseksi saattaminen vaatii ankaraa ty?t?.
Niiden m??r?ysten mukaisesti, jotka ovat t?m?n testamentin my?hemmin laaditussa liitteess?, on se maa jaettava kahdestakymmenest? viidest? sadan tynnyrinalan suuruisiin osiin, mik? jako on toimitettava maan laadun mukaan, ja ovat siten syntyneet maakappaleet annettava vuokralle k?yhille nuorille miehille, etup??ss? sellaisille, jotka haluavat vaihtaa luku-uransa k?yt?nn?lliseen ty?skentelyyn, tai jotka pitk?t ajat ovat turhaan varronneet valtion virkaa. N?m? vuokraajat valitsee hallintolautakunta, johon kuuluu viisi henkil??, jotka valitaan siten kuin t?m?n testamentin liitteess? l?hemmin m??r?t??n.
Toinen puoli k?ytt?m?tt?m?ksi j??neest? p??omasta muodostakoon rahaston, josta uudisviljelij?ille annetaan lainoja rakennusten laittamiseen, karjan hankkimiseen, ty?kalujen ja siemenviljan ostamiseen, ja annetaan n?m?t lainat siten kuin liitteess? yksityiskohdissaan mainitaan.
Elfvedalissa, elokuun 10 p:n? 18--.
Ruununvouti oli lukenut t?m?n hitaasti ja selv?ll? pitk?veteisell? ??nell?, kuulematta niit? heikkoja huudahduksia, joita Durmanin perilliset p??stiv?t aina silloin t?ll?in.
Herrat n?yttiv?t tavattoman vihaisilta ja naisten kasvojen eleet todistivat mit? suurinta pettymyst?. Patruuni Albert Durman Elghamrasta v??nsi suutuksissaan poikki lyijykyn?ns? ja puserti rikki hammastikkukotelonsa. Vanha neiti Hilda Durman Trolln?sist? itki, ja komea rouva Augusta Durman Skogsn?sista oli ristinyt k?tens? ja tuijotti ulos ikkunasta kylmin, vihasin katsein. Toiset olivat kokoontuneet uunin viereen ja supattelivat hiljaa kesken??n, kunnes kapteeni Ernst Durman Djursbysta huudahti raivostuneena: "Sosialismia ja hullutusta k?yhien sukulaisten kiusaksi!"
Lopuksi k??ntyiv?t kaikkien silm?t avuttoman ja pelokkaan n?k?iseen nuoreen mieheen, jolla oli suuret, punaiset, oven lukkoa muistuttavat korvat ja kapealahkeiset housut, nuoreen mieheen, jolla oli rehellinen n?k? ja siivo ulkomuoto sek? selv?t Durmanien kasvonpiirteet, ja joka n?ytti hyvin tiet?v?n, mit? varten h?n oli saapuvilla.
-- Suvaitsetteko...?
Ruununvouti ny?kk?si.
-- Sen on tietysti todistanut kaksi esteet?nt? henkil??.
-- Niin,
-- Niin t??ll? sanotaan.
-- Todistavatko he, ett? testamentti on laadittu vapaasta tahdosta ja t?ydess? j?rjess??
-- Kyll?, hra notaario.
-- Ketk? ovat nuo todistajat?
-- Komministeri Erik Elg ja sahalaitoksen kirjanpit?j? Karl Gran.
Pieni oikeusneuvosmiehen alku silm?ili lattiaan ja kosketti oikean k?den etusormellaan nen?np??t??n. Muuan lihava, j?nter? k?si laskeutui h?nen olalleen.
Add to tbrJar First Page Next Page