Read Ebook: Jonas Durmanin testamentti by Sigurd Alpi Eero Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1405 lines and 58092 words, and 29 pages

Pieni oikeusneuvosmiehen alku silm?ili lattiaan ja kosketti oikean k?den etusormellaan nen?np??t??n. Muuan lihava, j?nter? k?si laskeutui h?nen olalleen.

-- Eik? ole mit??n mahdollisuutta, Alfred? Sin?h?n sait tutkinnossa korkeat arvolauseet...

-- Tuskin. N?ytt?? silt?, mamma, kuin meid?t olisi ry?stetty kaikkien s??nt?jen mukaisesti!

Durmanin siirtola paperilla.

Pel?ten, ett? arvoisat lukijani ovat jo ensim?isest? luvusta v?syneet, sill? Jonas Durmanin testamentti oli jokseenkin kuivasti ja yrme?sti kokoonpantu -- se kun oikeastaan oli h?nen ensim?inen ja viimeinen varsinainen kirjoituskokeensa t?ss? maailmassa -- en uskalla sanasanallisesti julkaista sit? testamentin liitett?, miss? olivat "Durmanin siirtolaa" koskevat l?hemm?t m??r?ykset. Sit?paitsi meid?n ei ole ollenkaan tarvis kosketella niit? testamentin liitteen kohtia, jotka tarkottivat siirtolan laillista turvaamista, sill? eih?n meill? ole aikomus tehd? valitusta niiden johdosta, emmek? muutenkaan tahdo tehd? testamenttia mit?tt?m?ksi. Meh?n jo tunnemme itse perusajatuksen ja yht? ja toista siirtolan j?rjestelyst? tulemme tiet?m??n kertomuksemme kehittyess?, joten voimme rajoittua mainitsemaan ainoastaan muutamista yksityisist? seikoista.

Siirtolan ensim?isen hallinnon muodostivat ruununvouti Eneman ja nelj? muuta testamentissa nimitetty? henkil??, jotka olivat saaneet t?m?n teht?v?n koko elinajakseen tai siihen saakka, kun he omasta tahdostaan siit? luopuisivat. Heid?n oikeutensa siirtolan j?senten valitsemisessa oli rajaton, ja sit?paitsi oli heid?n muukin valtansa siirtolaan n?hden sangen suuri; mutta rahojen k?ytt?misess? he olivat ankaran tarkastuksen alaiset. He saivat toimistaan kohtuullisen palkkion, vaan se ei ollut niin suuri, ett? kukaan pelk?st??n senvuoksi olisi mainittuihin teht?viin ruvennut. Hallinnon virkamiesten valitsemisen toimitti kaksi siirtolan j?senten edustajaa, kuninkaan k?skynhaltija siin? l??niss?, miss? siirtola oli, sek? k?r?jien ja sen kunnan edustaja, jonka alueella siirtola sijaitsi. Heid?n virka-aikansa oli monivuotinen ja he valitsivat itse keskuudestaan puheenjohtajan.

Siirtolan j?seneksi pyrkij?lt? vaadittiin kaikkein ensiksi kunniallista k?yt?st?; terveys ja ruumiillinen voima olivat toivottavat, vaan saivat heikommatkin henkil?t ty?t?, kuten vuokraajien apulaisina sek? muussa v?hemm?n rasittavassa toiminnassa. Etusija p??st? vuokraajiksi oli niill?, jotka j?ttiv?t luku-uransa ja vakavasti tahtoivat p??st? ahertamaan k?yt?nn?llisen el?m?n alalla.

Jokainen siirtolainen sai vapauden vuokranmaksusta kolmesta aina kymmeneen ensim?iseen vuoteen saakka, riippuen kunkin vuokramaan laadusta, vaan sensijaan pidettiin tarkasti silm?ll?, miten he k?yttiv?t lainarahastosta saamansa rahat. Niill?, joilla oli jonkun verran omaa p??omaa, oli etuoikeuksia, mutta sellaiset, jotka omistivat enemm?n kuin 1,000 kruunua, eiv?t p??sseet siirtolan j?seniksi. Luonnollisesti oli siirtolan j?senille my?skin varattu korvausta maan parantamisesta sek? heid?n oikeudenomistajilleen etuoikeudet uudestaan vuokrata maa, jonka he my?skin saivat lunastaa omaisuudekseen vuokra-ajan alussa m??r?tyll? hinnalla. Mutta vaikka maa joutuisikin heid?n omakseen, oli heill? silti edelleenkin velvollisuuksia ja oikeuksia siirtolaan n?hden, kunnes t?m? ehk? kokonaan hajoisi, mik? mahdollisuus my?s oli s??nn?iss? huomioonotettu, jolloin hallinto, n?hty??n siirtolasta kohoutuvan kokonaisen joukon itsen?isi? maamiehi?, voisi ryhty? samallaiseen menettelyyn jollain toisella seudulla.

Ne k?sity?-alat, joiden tuotteita eniten ja v?ltt?m?tt?mimmin tarvittiin yksinkertaisessa maalais-el?m?ss?, tuli olla hyvin edustetut t?ss? siirtolassa, miss? naimattomia j?seni? varten, jotka eiv?t olleet asettuneet t?ysihoitoon tovereittensa perheisiin tai perustaneet omaa taloutta, oli pidett?v? yll? kaksi ruokalaa halpoine annoksineen.

Vaan Jonas Durman ei ollut tahtonut huolehtia yksinomaan sellaisten nuorten tulevaisuudesta, jotka halusivat alkaa oman, itsen?isen el?m?n; h?n oli my?skin ajatellut niit? monia erakkoja, jotka pient? el?kett?, sukulaistensa v?h?isi? avunantoja tai el?m?ns? varrella kokoamansa pienen omaisuuden korkoja nauttien vet?ytyv?t jonnekin kaupungin yliskamariin tai jollekin syrj?iselle paikkakunnalle viett?m??n elonsa viimeisi? aikoja, pel?ten joutuvansa kosketuksiin parempiosaisten kanssa, ja joiden mieli? useinkin kalvaa syv? katkeruus.

Sellaisia henkil?it? varten olivat varatut Durmanin talossa ne kaksi sivuhuonetta sek? rakennuksen p??dyss? oleva sali, joissa n?kyi suuri joukko siirtolan j?senten rakennuksia varten laadittuja piirustuksia ja luonnoksia, joita Jonas Durman oli viime vuosina kokoillut siirtolan tulevan hallinnon tarpeeksi ja k?ytett?v?ksi.

Siell? ei kainon k?yhyyden, eik? niiden monien, jotka olivat "n?hneet parempia p?ivi?", mutta kokeneet vanhoina surua ja murhetta, tarvinnut pel?t?, ett? heit? el?m?ns? iltahetkin? "katsottaisiin yli olkain". Varakkaat ihmiset eiv?t p??sisi Durmanin siirtolan j?senyyteen. Mutta sellaiset henkil?t, joille el?m? oli n?ytt?nyt kovia ja ankaria puoliaan, vaan jotka kuitenkin olivat oppineet tekem??n yht? ja toista hy?dyllist?, voisivat siin? siirtolassa auttaa ja tukea toisiaan. Siell? ei ket??n kohdeltaisi huonosti h?nen k?yhyytens? t?hden, eik? ty?st? r?hj??ntyneeseen asuun puettua henkil?? silm?tt?isi halveksivasti.

Niin oli Jonas Durman ajatellut illoilla yksin sahansa l?hist?ll? kuljeskellessaan ja kuunnellessaan virran kohinaa ja muistellessaan, kuinka h?nen nuoren ja l?mpim?n syd?mens? oli kerran kylment?nyt sellainen halveksiminen, mik? viel? n?in?kin p?ivin? tulee monen ruumiillisen ty?n tekij?n osaksi, joka on l?htenyt n.s. herrass??dyst?, sek? miten h?nen omat, rakkaat vanhempansa olivat el?m?ns? viime vuosina "k?yh?n? herrasv?ken?" saaneet tyhjent?? niin monta alennuksen kalkkia.

M?r?t jalat ja kolottava selk?.

Aivan toisenlainen k?sitys saadaan ruumiillisesta ty?st? ja ruumiillisen ty?n tekij?st? silloin, kun katsellaan lakkokokouksia tai kaduilla herrasmaisesti esiintyvi? ty?miehi?, kuin silloin, kun n?hd??n voimakas ty?mies ty?h?ns? innostuneena sorvin, koneen tai lastuilla peittyneen h?yl?penkkins? ??ress?.

Tai seuraa minua talvip?iv?n? lumikinosten halki korpeen, miss? sahan kiilt?v?t ter?t itsepintaisesti sy?pyv?t pet?j?n ytimeen, ja raikkaat kirveeniskut kaikuvat vuorten ja kumpujen v?liss?, hiki valuu raatajan poskilta, ja j?ntev? koura kiinnitt?? k?ydell? rekeen mets?n j?ttil?isen!

Tai tule pellolle aurinkoisena elokuun p?iv?n?, kun viikate viilt?? poikki keltaista viljaa, jonka siin? samassa py?re?t, ruskeat naisk?sivarret sitovat lyhteiksi ja pystytt?v?t kuhilaiksi, k?sivarret, jotka sopivat enemm?n raadantaan kuin lemmenhyv?ilyihin, ja elonleikkaajien jalat ja k?det liikkuvat tasaisessa tahdissa, ja t?ytel?iset t?hk?p??t n?ytt?v?t, ik??nkuin ne tahtoisivat kuiskata: "Katsohan, min? en sittenk??n ole kiitt?m?t?n, min? synnyinmaasi karu multa!"

Kuinka el?m? sent??n on ihana, sellainen el?m?, miss? joka hetki n?hd??n ankaran ty?n ja tarmokkaan tahdon tuloksia, miss? vastukset kaatuvat kuin honka mets?ss?. Onpa lukumiesten ja virkailijoidenkin el?m?ss? hetki?, jolloin he tahtoisivat itselleen toisenlaisia p?ivi?, kun voittamattomia esteit? sattuu, varmimmatkin toiveet s?rkyv?t, parhaimmatkin ajatukset ymm?rret??n v??rin. Voi, mitenk? silloin tekisi mieli taistella vastustajan kanssa rinta rintaa vastaan, niinkuin mets?miehet pet?ji? vastaan taistelevat, ja n?m? kaatuvat sille paikalle, mihin kirveenk?ytt?j? tahtoo.

Kuitenkin -- kaukana olivat sellaiset ajatukset entisen filosofian ylioppilaan Arthur Brandmarkin mielest? h?nen istuessaan s?rkyneen rekens? p??ll? er??ll? syrj?isell?, Durmanin siirtolaan kuuluvalla korpiseudulla. H?nen ensim?iset yrityksens? olivat t?ysin ep?onnistuneet. Jalat olivat l?pim?r?t ja h?nen oli ankara vilu. Tie oli huonoa, reki oli vierinyt p?in kantoa ja s?rkynyt. Irrottaisiko h?n nyt k?yden, j?tt?isi kaatamansa ja rekeen sitomansa tukin siihen ja ajaisi kotiin tyhjin toimin? Se olisi kyll? ollut helpointa, mutta h?nen korvissaan kaikuivat viel? renki Arvidin sanat eilisiltana, jolloin h?n oli sill? tavoin saapunut kotiin: "Eih?n t?ss? jouda muuta tekem??nk??n, kuin noiden herraspoikajunkkarien kommelluksia korjaamaan. On sekin meininki?, ett? heist?kin muka pit?isi koettaa saada oikeita ty?t?tekevi? ihmisi?!"

Vanha Arvid oli yksi niist? kymmenest? ty?miehest?, jotka siirtolan hallinto oli palkannut nuorille uudisviljelij?ille avuksi hirsien hakkuuseen rakennettavia taloja varten, ja varmaa on, ett? enemm?n olisi mets?ss? tullut ty?t? valmiiksi, jos Arvid ja h?nen kelpo toverinsa olisivat saaneet siell? ahertaa yksin??n, kuin nyt, kun heill? oli apunaan 28 nuorta Durmanin siirtolan j?sent?, jotka olivat valitut 67:st? hakijasta.

Kuului oksien kahinaa ja maata laahaavan hirrenp??n narinaa sek? samassa reipas huuto:

-- Eteenp?in, Arthur!

Se oli muuan toinen siirtolainen, Karl Hammar nimelt??n, joka oli pudistanut p??kopastaan papilliset haaveet ja matkustanut t?nne suoraan Upsalasta, sill? h?nen tutkintonsa olivat aina ep?onnistuneet. H?n oli kookas, reipas, kahdenkymmenenkuuden vuotias nuorukainen, jolla oli korkea, leve? otsa sek? kauniit, tumman-siniset silm?t. Kasvot olivat ehk? liian py?re?t ja posket ehk? liian pulleat, mutta n?ytti silt?, kuin ne seikat tulisivat piankin korjatuiksi.

-- No, aja eteenp?in!

-- En p??se, reki on s?rkynyt.

-- Peijakas! Vai niin. No, nouse yl?s siit?, ett? saan katsoa! Hyv? Jumala! Eik? muuta? Sinullahan on kirves ja k?det mukana ja puuta on t??ll? tarpeeksi! Heit? hiiteen s?rkynyt v?lipuu ja tee sijaan uusi.

-- Auta sin? minua, veli hyv?! Min? olen asunut ik?ni kaupungissa, vaan sin?h?n olet loma-aikoina saanut is?si maatilalla tutustua t?mm?iseen maailmanlopun huvitteluun.

-- Hakkaahan poikki tuo kataja, niin saamme n?hd?!

Arthur Brandmark nousi surkean n?k?isen?. H?n oli Hammarin ik?inen, pitk? ja luiseva nuori mies, eik? niink??n heikon n?k?inen, vaan sattunut onnettomuus oli koskenut h?neen kovin. Vilusta kangistuneena ja s?rm?kk?ill?, sileiksi ajetuilla kasvoillaan ja ter?viss?, ruskeissa silmiss??n perin avuton ilme vet?isi h?n kerran tuskallisesti mustaa tukkaansa ja l?hestyi sitten katajapensasta.

-- No, miten ty? sujuu?

-- Voi, paras veli Hammar, minun k?teni ovat t?ynn? rakkoja, ja ne polttavat kuin tuli.

Hammar nauroi iloisesti, niin ett? mets? kaikui ja laittoi toverinsa reen kuntoon. Sitten hoputettiin molemmat pienet, takkukarvaiset hevoset liikkeelle ja pian oltiin perill? uudisrakennuspaikalla -- toverusten alueet olivat aivan vierekk?in -- ja senj?lkeen ajoivat he yhdess? kotiin, sill? p?iv?n viimeinen retki oli tehty.

"Koti", v?liaikainen, miss? he asuivat siksi kunnes uudet rakennukset saataisiin valmiiksi, oli yksi niist? taloista, jotka olivat ostetut siirtolan haltuun, ja joiden pinta-ala teki yhteens? 6,000 tynnyrinalaa, joka oli melkein kokonaan mets?- ja hakamaata. Sen keskitse virtasi joki, muodostaen kolme komeata putousta, jotka toistaiseksi k?yttiv?t vain kahta v?liaikaista sahaa. Kahden j?rven rannat olivat my?s siirtolan alueella, jonka rajojen sis?puolella oli kokonaan muuan pienempi j?rvi. Se sijaitsi er??n vanhan herraskartanon vieress?, jonka maat yksin??n k?sittiv?t puolet koko siirtolan alueesta. Mets?t?iden aikana talvella asuivat siirtolan j?senet niiss? pieniss? torpissa, jotka olivat kunkin maa-aluetta l?hinn?. Kokonaista seitsem?n siirtolan j?sent? asusti tuossa vanhassa herraskartanossa, jota toiset kadehtien kutsuivat "linnaksi". Siell? s?ilytettiin my?s kaikki ruokavarat ja neitsyt Malin l?hetti ajomiehell? ruuan kaikkiin torppiin. Toinen seikka, mit? torpissa asujat my?skin kadehtivat, oli, ett? "linnassa" asujat saivat sy?d? oikeassa ruokasalissa p?yd?lle valmiiksi katettua ruokaa, kun he sit?vastoin saivat kaivaa sen kylm?n? esiin koreista ja laatikoista ja sitten itse l?mmitt?? sen -- jos siit? yleens? mit??n tuli. Tavallisimmin sy?tiinkin ruoka kylm?n?.

Kun uudet rakennukset oli saatu valmiiksi, tehtiin vanhat talot ja suuremmat torpat my?s siirtolaisten asunnoiksi, joiden omistajien velat lainarahastoon kasvoivat suhteellisesti sen mukaan, kuinka paljon v?hemm?n heill? oli ollut vaivaa asuinsijan valmistamisessa itselleen. Muista vanhoista rakennuksista otettiin niin paljon aineita lis?ksi kuin saatiin, ja "linnaan", joka korjailtiin uusien, maukkaiden piirustusten mukaan, sijoitettiin lukusali, kokoushuone, siirtolan suurin ruokailuhuone sek? koulu, kun sellaista alettaisiin tarvita.

Maa-alueita oli yhteens? 100 ja vuokraajia vasta 28, joskin hakijoita oli ollut kaksinkertaisesti. Mutta vanhassa linnassa oltiin hyvin tarkkoja, sill? oli t?rke?t? siirtolan tulevaisuudelle, mink?lainen oli sen ensim?inen miehist?, ja lukum??r? saataisiin kyll? t?yteen seuraavana vuonna. Sit? vanhaa peltomaata, mik? kuului viel? vuokraamattomiin maa-alueisiin, viljeliv?t ensi vuonna siirtolan lainarahaston lukuun ne kymmenen apumiest?, jotka jo kev??ll? j?tt?isiv?t suojattinsa oman onnensa nojaan. Vilja myytiin halvalla hinnalla niille siirtolan j?senille, joiden maa-alueilla ei ollut vanhempaa peltomaata, vaan saivat he tehd? ankaraa ty?t?, voimatta odottaa ensim?ist? satoa ennenkuin vasta kahden vuoden p??st?.

Durmanin siirtolan j?seniksi eiv?t p??sseet laiskurit, eiv?tk? rappiolle joutuneet henkil?t. Ei, sinne p??siv?t vain sellaiset reippaat nuoret miehet, jotka eiv?t jostain syyst? olleet menestyneet sill? alalla, mink? ensin olivat itselleen valinneet, sek? muutamat varattomista kodeista l?hteneet rahvaan pojat, jotka olivat kunnastaan saaneet hyv?t suositukset. Useat heist? olivat l?pik?yneet kansanopiston.

Mutta helmikuun aurinko on jo painunut mets?n taa, Brandmark ja Hammar ovat saapuneet asuntoonsa, er??seen vanhaan talonpoikaistaloon, jonka toisessa p??ss? oli v?entupa sek? toisessa keitti? ja kamari. Heid?n kaksi toveriaan, Frans Johansson, ent. nimismiehen kirjuri, joka ei koskaan saanut virkam??r?yst?, sek? Per Lindqvist, Bols?kran kirkonis?nn?n poika, jonka is?n kaunis talo ja koko omaisuus joutui h?nen kuolemansa j?lkeen velkojille, oli saapunut kotiin jo aikaisemmin ja sytytt?nyt tulen, joka kutsuvasti vilkkuili ulos tuvan ikkunoista.

Vanha Arvid oli laittanut appeet kaikille nelj?lle hevoselle ja tarkasteli senj?lkeen reki? ja hevosien jalkoja. H?n murisi vain senvuoksi, ettei mik??n ollut nurinp?in. Silloin huomasi h?n Brandmarkin hevosen, ja h?nen katseensa kirkastui:

-- Ettek? edes heit? lointa sen selk??n t?llaisella pakkasella?

Se tapahtui ja senj?lkeen mentiin "kamariin", joka oli seurustelu- ja ruokailuhuone, kun taas v?entuvassa maattiin. Perunat, silavat, puuro ja maito nostettiin p?yd?lle ja niit? ahmittiin suurella ruokahalulla. Ja Brandmarkin saatua kuivat sukat jalkaansa ja voideltuaan haavoittuneita sormiaan pukinrasvalla tuntui el?m? taas kevyemm?lt?.

Sitten istuivat kaikki takkavalkean ??reen ja pian oli rupattelu k?ynniss? p?iv?n tapahtumista. Johansson, joka oli k?v?issyt illallisen j?lkeen "linnassa", kertoi, ett? Lundstedt, muuan kalpea ylioppilas, oli pahasti sairastunut; h?n ei ollut kest?nyt t?llaista rasittavaa el?m??, ja k?til? arveli h?nen saaneen keuhkokuumeen.

Bergkin oli matkustanut tiehens?, vaikka olikin saanut asua "linnassa". "T?llaista koiranel?m?? en kest?", oli h?n sanonut neitsyt Malinille. Siell? ei ollut edes sikareja, joita olisi joskus voinut ratokseen k?rhet?, eik? punssia, jolla joskus olisi saattanut virkist?? mielt??n.

Hammarkin oli totinen, ja h?nen siniset, uneksivat silm?ns? tuijottivat herke?m?tt? tuleen. Mutta ?kki? h?n kohautti voimakkaasti leveit? harteitaan ja huudahti:

-- Ei, pojat, ep?toivolle ei anneta valtaa. Me olemme polttaneet laivamme, ja siit?, joka nyt v?istyy, tulee tuskin koskaan en?? miest? t?ss? maailmassa. Luvatkaamme t??ll? Hyltassa asuvat toisillemme, ettemme ainakaan me luovu p??m??r?st?mme kirvelevien k?sien ja kolottavan sel?n vuoksi! Kaikkeen sit? el?m?ss? tottuu, pojat. Meill? kotona oli muuan palvelijatar, joka oli k?rsinyt hammastautia yksitoista vuotta, ja kun sepp? oli vet?nyt viimeisen sohlon pois h?nen suustaan, sanoi h?n, ett? tuntui oudolta ja ik?v?lt? p??st? s?ryst?. Mit? sin? siit? tuumit, Arthur?

Pitk? Brandmark kohotti hitaasti p??t??n.

-- Min? t?ss? muistelin kvartettiamme ja iltoja siell?...

-- Se on nyt yht? kirottua, kun ei voida kotiin palattua kunnollisesti sitoa hevosia! Tamma oli p??ssyt irti ja saanut hyv?n aikaa herkutella kauras?kill?.

N?in murisi vanha Arvid astuessaan sis??n ja heitt?en musertavan silm?yksen Johanssoniin.

Puolen tunnin per?st? olivat Hyltassa tulet sammuksissa ja jokainen vuoteessaan. Mutta er??ss? keitti?n nurkassa makaa vanha Arvid. Hiljaa, h?n varmaankin lukee iltarukousta! H?nen nuuskaiset, partaiset huulensa liikkuvat, ja h?n ??nt??:

-- Jumala auttakoon niit?, joiden t?ytyy herrasv?en-lapsista tehd? talonpoikia!

V?entuvassa kuullaan kuuden terveitten keuhkojen tasaiset hengitykset. V?symys on tehnyt unen syv?ksi ja rauhalliseksi, joskin unien mielikuvat v?listi viev?t heist? yhden toisen kauas Durmanin siirtolan mailta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet