bell notificationshomepageloginedit profileclubsdmBox

Read Ebook: En voi: Perhekuvaus kahdessa näytöksessä by Runeberg Johan Ludvig T Rneroos Antti Translator

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 817 lines and 82412 words, and 17 pages

EN VOI

Perhekuvaus kahdessa n?yt?ksess?

Kirj.

Suomentanut Tuokko

G. L. S?derstr?m, Porvoo, 1880.

J?SENET:

v. DANN, rikas kartanonherra maalla. JULIA, h?nen veljens? tyt?r. AKSEL FRANK, nuori maalari. ROUVA BINGEN, em?nn?itsij? v. Dann'in luona. TRYGG, vanha, uskottu palvelija. ER?S SILIMAALARI, ty?ss? v. Dann'in luona.

ENSIM?INEN N?YT?S.

Herra von Dann'in vierashuone, iso, kalleilla huonekaluilla varusteltu sali.

ENSIM?INEN KOHTAUS.

v. DANN . "En voi, ei laatuun k?y, on mahdoton!" Sit' tuskin kest?? ihmisen?, Kun kurjall' ihmiskuunall' on Tuo lause kaikkeen toimeen estehen?. En voi ma: n?hd? joka kirjeess' saa, En voi: saa kuulla, minne matkustaa. Maan ymp?ri mun kulkeissani Tuo "en voi" s?rki aina korviani. Sit' ?nkytetty on vuos'satoja Ja tuskin tullee siit? loppua. Mahdottomuutta -- oi, j??kylm? sana! Kuink' ennen sappeasi katkerana Joi syd?men', ain' olen muistellut Ja siit? asti sua inhonnut. Sun t?hte? kotirannat j?tt?? sain ma Ja laaksot lapsuuden, Aik'kandet vietin kaukan' nuoruuttain ma Kanss' surumuistojen; Sain voimaa murtaa taisteluissa n?iss? Kaikk' esteet, palasin jo harmaap?iss? Taas, taskussani koko miljona, Ja itse puoli ihmis-inhooja. T??ll' asuen taas, k?skev?ll? suulla Saan kaikki toivehen' nyt t?yttym??n; Mut kummittelemast' ei viel?k??n Tuo "en voi" lakkaa yl?-, ala-kuulla. Ei tulla voi h?n, t?ss? n??n, H?n p??tt?? tauluaan juur', eik? muulla Ty?ll' alkaa voi. H?n laiminly?nnist??n Sais maksun suuremman nyt, kuin voi luulla. H?n nuori maalari on vaan! -- H?nt' tuomaan penikulmain p??st? tuolta Saan panna vaunut; h?n ei joudakaan! Ei tulla voi, h?n p??tt?? tauluaan, H?nell? nykyj??n vaan siit' on huolta, Kuink' korjaisi h?n Amorinsa nuolta. Ei n?hd? taida silmitt?, Her?tt?? kuolleit', taivaalt' ottaa kuuta Ei voi, eik' kylv?? pilviin t?hti?; Sit' ei voi; kaikkea voi muuta. Pois hiiteen, mik' ei laatuun k?y, Mahdolliseksi mik' ei t??ll? n?y! J??t' t?ytyy juoda t?t? kest??ksen' nyt.

TOINEN KOHTAUS.

v. Dann. Julia.

JULIA. Min-laiseks', set?, mua tahdotten nyt? Hurjaksi, kiltiksik??

v. PANN. Mamselli, Sun t?n?p?n? maalaa maalari. Saat valikoida itse pukimen nyt.

JULIA. Muako maalataan?

v. DANN. Niin tosiaan.

JDLIA. Se mahdotont' on, set?, milloinkaan En voi ma --

v. DANN . Voitpa! Sua voidaan kyll? Voidella, tervata ja vaikka mill? V?rill? tuhruttaa, jos tahdotaan.

JULIA . Niin, niin, jos set? tahtoo. Pelk??n vaan, Ett' olisi se tervaaminen Itselle teille vaarallinen. --

v. DANN. Mitenk?? Uhkailetko sa?

JULIA. Vain pelk??n, josko jolloinkin en N?in kaulaanne ma karkaja Ja tahraa teit? tervahan, kun min'en Voi olla lainkaan tyyni, varova.

v. DANN. Pois, herj?, luota suuttunehen. Nyt mairitusta k?rsi en, Sen j?tt?? saat sa aikaan toisehen.

JULIA. Te suuttunut? Sit' ette voi --? Mut kehen? Miks'?

v. DANN. Sen s? tied?t parahin: Maailmaan, sinuhun viel' enemmin Tuost' "en voi" lauseestanne kirotusta.

JULIA. ?skenh?n, set?, teille lupasin Koht' ottaa vastaan vaikka voidellusta.

v. DANN. Mut "en voi" lausuit ennen lupausta.

JULIA. My?nsinh?n my?skin, ett? terva musta Voi mua tahrata, jos tahdotten.

v, DANN . Niin -- k?rsi? ei voida sua vainen.

JULIA. Ma maalataan? Miks'? Saanko tiet?? sen.

v. DANN. Jos vastaisin: kun mulle mielehen Se on, --

JULIA. Mut muistakaa, vaikk' olen nainen, Voi tahto olla mulla vastakkainen.

v. DANN. Siks' syyni tiet?? nyt sun suon. Pilkist? tuohon, n??tk?s kuvan tuon? Tuon pienen velhon, muodottoman, ruman?

JULIA. Hyi! Tyt?n n??n m? suuttuneen, mut soman.

v. DANN. No olkoon. Kauneutes tuo, Min -- j?lkeen ansios ei oman -- Vaan armost' taivas sulle suo, Sun ymp?rilles kohta luo Kosija-joukon summattoman. Mit' tuovat silloin mulle nuo?

JULIA. Pitoja yh? vaan. Haa, hankettanne Jo alan v?hitellen ?lyt?! Pois poistaaksenne noita s??ski?, Armotta tervuutatte Juulianne.

v. DANN. Vait, pid? suusi, ett? p??tt?? saan, Vakaana jos voit olla hetken vaan. Et tied?, lapsi, kuinka el?m?ns? Set?si olla yksin saanut on Ja syd?mens?, niinkuin kallion, Paaduttaa taistellessaan yksin?ns?. Vierasten maissa tuntemattomain Matkustaa ensi nuoruudesta sain. Ei seuraajaa mull' ollut el?m?ss?, Nyt vasta, nyt, kun hauta on jo l?ss?, Sain -- --

JULIA . -- Yst?v?n, jok' kanssanne on ain, Niin-kuin nyt lukemass' on t?ss? H?n silmienne loistavain Kirkasta tuota kirjoitusta, Jonk' kev?t syd?menne luo Ja joka uskoa ei suo Kenenk??n syd?menne paatumusta.

v. DANN. Niin, yst?v?n m? varmahan Sinussa tied?n aina, armahani, Kun suonissasi juoksevan M? tied?n verta veli vainajani; Mut yst?v?n, jok' koht' ei sinne j??, Miss' set? vanha istuu yksin?ns?, Vaan, Jumala ties minne, lenn?ht?? Kanss' armahamman toisen yst?v?ns?.

JULIA. Ken, min?? Taivaan kautt', en voi sit', en -- --

v. DANN. Jo eik? h?ijy "en voi" sulta ehdy?

JULIA. Pakoittaako mun set? miehellen?

v. DANN. En, mut niin viimein tesm?lleen on tehty.

JULIA. Persoonan' omani on, luulisin.

v. DANN. Niin kyll?, siksikun on n?hty Persoona nuoren luutnantin Tai jonkun siev?n kreivin, paronin, Joll' lakkari on niinkuin luotu Mun miljonaani k?tkem??n. Senlainen saapuu, niinkuin sulle suotu Taivaalta, ja ma yksin j??n. Set?si silloin suru t?ytt??, H?n yksin istuu muistellen, Ett' yst?v? h?ll' oli entinen. Siks' onnellista sattumusta k?ytt?? Koht' tahdon Ja maalattaa sun, ett? kun en sua N?? t??ll? luonan', ik?v?ss? mua Kuvasi kuitenkin sais lohduttaa.

JULIA. Ah, kuinka, set?, palkita voin t?t? Hyvyytt?nne?

v. DANN . Pois, nyt m? rauhaan j?t?!

JULIA. Ett' teilt? pois ma viet?isiin, Se aatos liikuttaa jo teit?, set?.

v. DANN. Hulluutta! Mist? tied?t, ett' on niin?

JULIA. ??nenne, set?, siin' ei mua pet?.

v. DANN. Kautt' taivaan, kuljinko ma halki maan, Ja koveninko murheen taistelusta, Ja n?ink? tuskaa, harvoin rauhaa vaan, Tuost' tunteakseni jo liikutusta, Ett' tytt? tynkk? syyst? jostakusta Mun j?tt?is? ??neni se vanhuuttaan Vaan v?risevi: lintu itse t??ll? Heleesti piipattaa vaan kev?t-s??ll?. On tauti luotu ihmis-??nelle, Jot' ei voi v?ltt??, syksyks' sano se. Jo tarpeeks' saanet selityst? siit?.

Add to tbrJar First Page Next Page

 

Back to top