Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: En voi: Perhekuvaus kahdessa näytöksessä by Runeberg Johan Ludvig T Rneroos Antti Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 817 lines and 82412 words, and 17 pages
v. DANN. Kautt' taivaan, kuljinko ma halki maan, Ja koveninko murheen taistelusta, Ja n?ink? tuskaa, harvoin rauhaa vaan, Tuost' tunteakseni jo liikutusta, Ett' tytt? tynkk? syyst? jostakusta Mun j?tt?is? ??neni se vanhuuttaan Vaan v?risevi: lintu itse t??ll? Heleesti piipattaa vaan kev?t-s??ll?. On tauti luotu ihmis-??nelle, Jot' ei voi v?ltt??, syksyks' sano se. Jo tarpeeks' saanet selityst? siit?.
KOLMAS KOHTAUS.
v. Dann. Julia. Silimaalari.
JULIA . Voi taivas, tuoko on se maalari? Jo n?ky tuosta viilt?? selk?piit?! T?? ei k?y laatuun koskaan, set?ni!
v. DANN . Suori tiehesi! Kirottu "en voi" kohta vie pois my?t?s, K?y Tryggin luo, h?n palkitseepi ty?t?s.
v. DANN. Mun luonan' ette. Luunne korjatkaa!
JULIA. Oi ?lk??, set?, olko ankara!
v. DANN. En voi, ei laatuun k?y -- ei haastamista Muut' ole! Tuo on oikein pirullista.
JULIA. Mut mik? teit? voi n?in suututtaa? Nyt n?ytt?k?? jo h?lle hellyytt?nne, Niin lohdutusta raukka j?lleen saa. Te murratte jo miehen kielell?nne, Nyt hell? sana h?lle lausukaa, V?rist? suokaa syksyn ??ness?nne.
v. DANN . Ei n?hd? taida silmitt?, Her?tt?? kuolleit', taivaalt' ottaa kuuta Ei voi, eik' kylv?? pilviin t?hti?, Sit' ei voi, kaikkea voi muuta -- --
JULIA. Voi k?ytt?? hellemp?? my?s suuta, Kun syd?n l?mmin on lempiv?.
v. DANN. Sen heltym??n s?, lapsi, vaan voit panna. Tuo "en voi" heit? nyt jo hiitehen. V?ri? t?ll? tuoda anna, ?l?k? sano sitten: en voi, en.
v. DANN. Pois ma annan sen.
v. DANN. Vinkujoille kanna.
v. DANN. No mene alhaallen Ja tuhraa loppuun sotkus siell?, Ja tule sitten kuulemaan, Mit' antaa aikaan sopivaan Voin t??ll? v?lity?t? viel?, Jot' tehd? voit kyll' ilomiell?.
NELJ?S KOHTAUS.
v. Dann. Julia.
JULIA. K?dell? tuonko siis ma maalataan? Mik' aivoihinne tulikahan? Ja vastassako istua ma saan Tuon ilkeen, inhoittavan etunahan?
v. DANN . Ken, tytt? hupsu, sua vaatiikaan Tuon tervap?nt?n luokse tulemaan?
JULIA. Jos h?n mun maalaa muistiltahan, Kernaasti h?lle suon ma sen Hyv?ksi sairaan vaimon, lapsien.
v. DANN. Se oiv' ois kuva, josta muistella voin Sun muotoasi lohdutukseksein.
JULIA. Kuink' aikeestanne saada tietoa voin? Parasta on, ett' itse muotoinein Kuvaksi j??n m? set? kullallein. --
v. DANN. Ja jos sa tervataan, niin sill? tavoin Voit kohta kostaa. Mutta tosiaan On onni maalarin nyt taidekkaan Kaupunkiin' tuonut.
JULIA . Onko mahdollinen? --
v. DANN. On mahdollinen, yht? varma on, Kuin ett' tuo alituinen lausuminen: Mi mahdollist' on, saa mun raivohon.
JULIA. Oikeinko k?ynyt taidetutkinnon? --
v. HANN. Ja kuuluisa, sen ilmoittaa voin sulle.
JULIA. Sit' uskomaan ei saada minua, Ett' t??ll? moinen ois. --
v. DANN. Sam' on se mulle.
JULIA. Ei -- neulatt' taida ommella -- -- Kuink' on se set?? -- taivaalt' ottaa kuuta Ei voi, eik' kylv?? pilviin kuolleita -- --
v. DANN . Mut matkustaa voi minne tahansa, Jos my?t? pensseli tai nokiluuta Tai lesti on, tai jotakuta muuta. Pilkkaatko minun? Hyi sinua!
JULIA. Suo anteeks', set?, mut t?? sattuma On kumman outo. -- T??ll' ois taidemiesi! Pariisistako, Romastako, vai Korkeesta Portist' tuli h?n kentiesi? Mist' tienoo t?? nyt moisen miehen sai? Sen-moisen eess? istuisin ma kai.
v. DANN. Mamselli leikkis? on --
JULIA . Hauska oisi Tarkemmin tiet??, mik? kolkkahan N?in kolkkoon, kylm??n taideniekan toisi? Kuink' unhottaa niin taiteen maailman Ja idealinsa h?n voisi, Ett' eksyis n?in laill' linnun muuttavan H?n, joka maassa vaan siin' olla soisi, Jok' kotimaa on taiteen ihanan? H?n sois -- --
v. DANN. Mik' innostus!
JULIA . Nyt puuttui v?h?n. Ett' itse?n' en, hupsu, ilmaissut.
v. DANN. Oletko taitureihin mieltym?h?n Tukholman koulussa n?in oppinut?
JULIA . Oh, taikaa tarvita ei oppiin t?h?n. Tuhansistakin kirjoist' tiet?? saa, Mit' taideniekka etsii, haluaa, Ja mist? pingottuu sen sielun j?nne.
v. DANN. Tuo piirrokses on oiva tosiaan Ja sukkela on siin? moni k??nne. Mut yht' et huomaakaan, Ett' taituris, jos raha puuttu vaan, Kauniisti kotihiin saa j??d? t?nne.
JULIA . Ah, raha!
v. DANN. Raha, raha, tytt?nen! Sit' taideniekka, jost' on puhe t?ss?, Niin tarvitsee kuin muutkin el?m?ss?. H?n Ruotsista on tullut j?llehen. Miss' oli taitonsa h?n t?yt?nn?ss? --
JULIA . Ken on se? Mik? nimens' on?
v. DANN . H?n, nuori viel', ei maaluun k?yt?nn?ss? Ja rahan hankinnassa taitohon Lie p??ssyt vanhempain, siis varaton --
JULIA . No enk? nime?ns? tiet?? saa ma? Se Aksel on, mut muu ei yksik??n!
JULIA. Frank.
v. DANN. Frank, niin on se, juuri niin. Sa tarkoin tunnet maalarin, mun n?hden. Ken ties se juuri on h?n, jonka t?hden S? ?sken jouduit taide-innoksiin.
JULIA . Mitenk??
v. DANN. Onko mies h?n mink??nlainen?
JULIA . Mies siev? kyli?, vaikk' ei paroni, Eik' kreivi, eik? nuori luutnantti, Ja miljonallenne on sopivainen H?nell? my?skin lakkari; Koulussa piirtoa h?n ohjaili. -- -- Niin, set?, luokaa minuhun nyt vainen Katseenne vaikka koko p?iv?ksi.
v. DANN. Jo t?n?in, jos et ois noin nulomainen, Pakottaisin h?nt' t?nne tulemaan; Parasta lie, jos viel? varrotaan.
JULIA. Muu t?hten' ei; m? kyll?, tytt? kurja, Teen tahtonne; mut set? on niin nurja. Minussa vastustust' ei milloinkaan.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page