Read Ebook: Liput liehumassa by Bj Rnson Bj Rnstjerne H Meen Anttila V In Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 684 lines and 38739 words, and 14 pages

Mutta sisimp?n? se kuitenkin toi heikkoutensa mukanaan. H?ness?, joka oli rakentanut, oli my?skin h?vi?n itu; h?n ei siis voinut p??st? pitemm?lle siin?. H?nell? ei ollut kantavaa rakkautta; -- h?nell? oli kyll? n?kemyst?, yrityst?, kunnianhimoa, mutta... Sodan lahjoja, miks'ei; ei rauhan.

Niinkuin h?n mitteli maantiet? tuona iltana esitelm?n pidetty??n, syd?melt??n sairaana, tuskaisena, oi, niin tuskaisena, sill? h?nen monivuotista varmuuttaan oli horjutettu, -- Karl oli harppaillut h?nen vierell??n kuin pitk?, korkeakoipinen koira, s?yse?katseinen, mykk? ... samoin asteli h?n nyt j?lleen, mutta nyt oli vain talvi ja h?n oli yksin; h?nt? h?vetti ottaa ket??n mukaansa. Se ep?varma uumoilu, joka oli h?nt? silloin ensi kerran puistattanut, oli nyt varmuutta. H?n ei voinut p??st? pitemm?lle. Hyv? Jumala, h?n ei voinut. H?n oli koulun sairaus.

Lumi kajasteli tuolla p?ivin?, pelloilta se nimitt?in oli sulanut; kuutamossa maisema n?ytti aaveelliselta. Mets?ss? oli honkien juurella lumi kiinte?t?, osaksi my?skin poluilla, mutta t?ss? oli ajotie j??tynyt syv?uurtoiseksi, t?ynn? ter?vi? pikku kivi?, hevosten kokkareita; miss? oli paljasta tai puolittain paljasta, siin? oli ty?l?s k?vell?. H?n palasi ruumiillisesti ja sielullisesti niin uupuneena, ettei muistanut milloinkaan tunteneensa herpaannuttavampaa v?symyst?. Uuden hautuumaan kohdalla, miss? h?nen is?ns? ja isois?ns? lep?siv?t ja miss? meri aaltoilevana ja mustana vet?ytyi l?helle tien toisella puolella, tunsi h?n jotakin, mik? saattoi toimittaa h?net tuonne yl?s tai tuonne alas, tai molempiin -- sekin oli mahdollista.

Kello oli jo kaksitoista; kuten esitelm?nkin j?lkeisen? y?n? ei h?n nytk??n tahtonut tulla kotiin ennenkuin oli varma siit?, ett? ?iti oli lakannut h?nt? odottamasta; tavallisesti ?iti k?vi levolle yhdeks?n ja kymmenen v?lill?. Mutta yl?s puistokujaa ponnistellessaan h?n pian n?ki valoa arkihuoneesta ja v?h?n j?lkeenp?in my?skin Karlin kamarista. Jollei h?n olisi ollut niin surkeasti menehdyksiss?, olisi h?n py?rt?nyt takaisin. Nyt ei auttanut.

?iti oli k?yt?v?ss? vastassa kynttil? k?dess??n. "Hyv? Jumala, Tomas, kuinka sin? olet s?ikytt?nyt minua!" h?n kuiskasi.

Mit? h?n sill? tarkoitti? Tomas katseli h?nt?; poloinen, v?hint??n kymmenen vuotta vanhemmalta h?n n?ytti -- niin itkettyneelt?, niin kiihtyneelt?, niin surkean hyl?tylt?. H?n aloitti: "Tomas, koettakaamme toki..." "Ei, ?iti", -- h?n torjui k?dell??n; "min? olen niin kovin, oi, niin kovin v?synyt". H?n astui hitaasti ?idin kamarin poikki sis?k?yt?v??n, hyv?? y?t? sanomatta, taaksensa katsahtamatta; ?iti kuuli h?nen askelensa k?yt?v?st?, kuuli h?nen avaavan huoneensa oven, vet?v?n sen kiinni ja ... kiert?v?n sen lukkoon sis?puolelta! Se her?tti aina vanhan muiston, tuo hirve? ??ni. Ja miksi h?n teki sen? Seh?n oli, kuin h?n olisi lukinnut heid?t eroon.

Tulta sytytt?ess??n Tomas kuuli Karlin tarttuvan heid?n v?liovensa s?ppiin. H?n j?tti kynttil?n p?yd?lle, astui verhon luo ja n?ki Karlin kalpeiden, huolestuneiden kasvojen t?hystelev?n ovelta. Miksi olivat h?n ja ?iti asettuneet kumpainenkin omaan huoneeseensa? Tietysti, jotta ?iti saisi yksin??n puhua poikansa kanssa t?m?n vihdoinkin palatessa, oli Karl vet?ytynyt omaan kamariinsa. H?n olisi voinut heitt?yty? Karlin kaulaan ja itke? ??neen. Kaikki, mit? h?n oli ?idin n?hdess? pid?tellyt, pyrki nytkin esille. Karlin horjumaton luottamus h?neen oli h?nen voimakkain tukensa. Viel? t?ll? hetkell?kin se s?ilyi; h?n n?ki sen Karlin huolestumisen takaa aivan kuten valovirran h?nen p??ns? takana ovesta, sill? heid?n v?liss??n oli pime?t?. "Ei, Karl rakas, ei t?n? iltana; min? olen niin v?syksiss?." Verkalleen, kuulumattomasti Karl veti pitk?t s??rens? takaisin sis?lle ja kiersi avainta lukossa ihan hiiren hiljaa.

Tomas k?vi suoraa p??t? vuoteeseen, vaipui heti uneen ja nukkui yhteen menoon. H?nen her?tess??n ja noustessaan kelloa katsomaan se k?vi yhdeks??.

Heti esille pyrkinyt eilinen tuska v?istyi t?m?n pitk?n, terveen unen tietoisuuden tielt?. -- Ei voi mitenk??n olla niin paljoa ep?kunnossa, kuin eilen luulin, koskapa en ole t?m?n rasittuneempi! -- H?n hyp?hti yl?s. -- Minulle voi olla muu el?m?nty? s??stettyn? kuin t?m? t?ss?, ellei se ole t?m?. -- H?n pukeutui ripe?sti ja sopi samalla itsekseen, ett? h?n tekisi muutaman p?iv?n matkan. H?n tahtoi punnita ja -- punnitessaan olla yksin??n. Siin? kaikki selvitys, mit? ?iti sai tullessaan sis?lle h?nen luokseen h?nen ollessaan aamiaisella. H?n pyysi sanomaan Karlille terveisi? ja matkusti kello 10.

Se ei ollut ?idille pelk?st??n ep?mieluista. -- Mielenmuutokset ovat h?ness? niin nopeita, -- ajatteli ?iti; -- kenties h?n tulee takaisin toisena kuin l?htee. -- H?nen perusheikkoutensa, mielialojen perustalla puhuminen ja toimiminen, her?tti ?idiss? tuon katseen, tuon kysymysmerkin kaikkeen, mit? poika sanoi; Tomas sai sen nytkin.

H?n vihasi sit?.

T?ll? kertaa ?iti kuitenkin erehtyi: Tomas palasi ihan samana kuin l?htikin; sen vain ?iti huomasi, ensi kertaa puhuessaan h?nen kanssaan, ett? h?n oli hiukan katkeroitunut opettajattaria kohtaan. Kiitt?m?tt?miksi olennoiksi h?n heit? nimitti; h?n oli opettanut heille enemm?n kuin kukaan ihminen saattoi, joka ei ollut tehnyt h?nen matkojaan, kokenut ja lueskellut kuten h?n. H?n ei tahtonut joutua tekemisiin heid?n kanssaan! -- Tavatessaan heid?t h?n kiusasi heit? sirolla kohteliaisuudella. Se huvitti h?nt?; h?n oli suorastaan s??lim?t?n heille. Opetuksen h?n otti haltuunsa kuten ennenkin, -- paitsi laulua, joka siirtyi Noralle; t?m? oli siis nyt sek? opettajana ett? oppilaana. Tomas vakuutti h?nell? olevan ensiluokkaiset opettajanlahjat.

Kenties h?nen harrastuksensa koulua kohtaan her?isi j?lleen, ajatteli Karl, jos se saisi kauttaaltaan uudet opettajattaret! H?n puhui rouva Rendalenille t?st?. Rouva Rendalenin piti ryhty? varovasti tutkimaan asiaa, ja h?n aloitti puhumalla Tomasin kanssa observatoriosta, jota he olivat v?hin erin varustelleet tornissa; heid?n oli t?ytynyt rahojen puutteessa pys?hty?. Ensi kes?ksi arveli rouva Rendalen saavansa varoja jatkamiseen.

"Luoja tiesi, miss? min? silloin olen!" vastasi toinen ja kiirehti pois.

Jos puhuisin suoraan opettajattarille? -- ajatteli h?nen v?sym?t?n ?itins?; -- jos saan heid?t pyyt?m??n h?nelt? anteeksi? -- H?n hommasi heid?t koolle er??n? p?iv?n? juuri ennen joulua ja kertoi heille -- joutuen heti liikutuksen valtaan --, ett? h?nen poikansa oli nyt useaan kertaan p??stellyt lauselmia, jotka viittailivat h?nen tahtovan matkustaa muualle.

Syntyi tovin s?ik?hdys. Vihdoin Karen Lote sai sanoiksi, kun kaikki alkoivat tuijotella h?nt?. H?n ei ollut tarkoittanut sit?, -- h?n oli vain tarkoittanut, -- h?n ei ollut tarkoittanut yht??n mit??n, olihan vain ollut niin kamalan hermostunut. H?n oli luullut, ettei Rendalen ollut h?neen tyytyv?inen. Piirustuksen ja k?sit?iden opettajatar, hyv?p?inen, solakka, vaaleaverinen neitonen, innostui sitten. T?t? spenceril?ist? piirustustapaa, jonka Rendalen oli saattanut k?yt?nt??n, ei ollut alun pit?en oikein selvitetty, ja Rendalen oli ehtim?n takaa h?nt? ojentamassa. Kuitenkaan ei h?nen olisi pit?nyt sanoa mit??n; ei, ei olisi pit?nyt. H?n itki.

Opettajattaret kaikin vakuuttelivat kiitollisuuttaan; Rendalenhan oli joka alalla n?hnyt ja kuullut niin paljon. Mutta oli kovin ik?v??, ett? h?n kohteli heit? ... kuin nollia.

Rouva Rendalen tempasi k?teens? kakkulansa, puhdisti ne ja asetti nen?lleen, -- tempasi ne taas pois, puhdisti ja asetti nen?lleen.

Ei, nytp? tahtoi miss Hall sanoa, mik? oli vikana. Se, ett? h?n kohteli kaikkia ja kaikkea ep?tasaisesti. Sellainen menettely saattaa opettajattaret ep?varmoiksi ja heikontaa lasten oikeudentuntoa, ja t?m? on toiseksi pahin menetys, mink? lapset voivat kokea. H?n olisi niin mielell??n puhutellut Rendalenia, sanoi pikku amerikatar; mutta t?m? tekeytyi luoksep??sem?tt?m?ksi. -- T?n??n oli h?nkin hermostunut.

T?m? pani myttyyn rouva Rendalenin suunnitelman; h?n ei tiennyt mit? vastata. Kaikki neuvottelut pys?htyiv?t kuitenkin t?h?n; portailta kajahti suuri kuoro riemuitsevia tyt?n??ni?, ja kaikki riensiv?t ikkunoihin. Siell? oli Nora oppilaiden kanssa. N?in? viimeisin? p?ivin? ennen joulua oli oppilailla v?h?n l?ksyj?, ja niinp? he ryhtyiv?t harjoittamaan muutamia kuorolauluja, mutta harjoitukset p??ttyiv?t joka kerta tuolla ulkona portailla, -- se oli Noran monia p??h?npistoja. Se saavutti niin myrskyis?? suosiota, etteiv?t ainoastaan kaikki pienimm?t, jotka eiv?t laulaneet mukana, menneet tuonne yl?s odottelemaan suurta hetke?, vaan yleis?kin seisoi silloin puistokujassa. Heti kun tyt?t vauhdissa rynt?siv?t p??llysvaatteissaan kulman takaa ja sy?ks?htiv?t yl?s portaita, vet?ytyiv?t joukot puistokujassa tihe?mmin yhteen ja tulivat l?hemm?ksi; rouva Rendalen ja opettajattaret olivat nyt ottaneet pitk?t takit ylleen ja seisoivat avoimissa ikkunoissa.

Tyt?t olivat j?rjestyneet porrasaskelmille ylh??lt? alas asti; pienokaiset, jotka eiv?t laulaneet, t?yttiv?t sivut. Ihan alhaalla seisoi Nora, taaksep?in taivutettu vaalea tukka hilkan alla, joka h?nell? oli aina niskassa. H?n oli omaksunut Rendalenin tavan ly?d? tahtia, -- ainoan, mink? tuo levoton olento teki rauhallisesti, liikuttaen vain oikeata rannettaan ja antaen merkkej? vasemmalla k?dell??n. Nora piti k?tt?ns? aivan samalla paikalla rinnan edess? kuin Rendalenkin ja sai sen kyll? kuulla.

Heid?n alapuolellaan levisi kaupunki ja kahden niemekkeen kainaloon pist?ytyv? satama, jonka molemmat rannat nyt talvella olivat laivoja t?ynn?. Sisinn? poukamassa pitkin savirinteit? kaikki touhuiset tehtaat, suuret lankkuvarastot. T??ll? vasemmalla vuori talorykelmineen, venesatama allansa, ja vuoren ja kaupungin ulkopuolella saaret ja meri. S?? on rannikolla rauhatonta; useimmiten heid?n siin? laulamassa seistess??n ja katsellessaan yli kaupungin ja meren vaikutelmia saaden kiiti ajelehtivia pilvi? tai heijastui s?rkynytt? valoa maiseman yli, tai jos oli rauhallista ja valoisaa t??ll?, ?rjyi merell?. Kenties se selitti, miksi tyt?t mieluimmin valitsivat kaihomielisi? lauluja.

Opettajattarille kuten oppilaillekin tuli portailta kajahteleva laulu ensi hetkest? asti koulun loistokohdaksi. Jos ty? jokaiselta luokalta, koko viikon, vuoden, olisi voinut ker?yty? lauluun; jos kaikki hedelm?lliset aloitteet, hyv?t aikomukset, hienot alut olisivat voineet saada vahvistusta kaikkien ??nien sopusoinnusta, ei laulukohtaus olisi voinut tehd? heit? onnellisemmiksi, -- opettajattariin n?hden kenties juuri siksi, ett? heid?n mieless??n oli t?ll? hetkell? jotakin kirvelev??.

Vanhemmat tyt?t, etenkin "seuran" j?senet, pitiv?t t?t? hetke? kuin kokouksena. Mit? yhdell? ja toisella, kahdella ja useammalla on erillist? hyv??, se aina yhtyy laulettaessa; kaikella ihanteellisella harrastelulla on luontaista sukulaisuutta sopusointuisten s?velten kanssa.

Mutta syvimmin se vaikutti er??seen joka k?tkeytyi suljetun ikkunan taakse, koska ei tahtonut mill??n muotoa, ett? h?net n?ht?isiin. Itse h?n n?ki Noran, vaalea viitta hartioilla, p?? taaksep?in ojentuneena ja tahtipuikko k?dess?; mutta h?n ei tahtonut tulla esiin.

Laulu yli kaupungin ja kaupungille omistettu -- se, joka oli alkanut rouva Engelin haudalla, -- k?tki noina nais??nin? kaikki, mit? Rendalen maan p??ll? tahtoi. Kuinka onnettomaksi ne h?net nyt tekiv?tk??n! H?n koetti vastapainoksi muistella, mist? h?n kuitenkin monin ja lujin ottein oli p??ssyt voitolle, sill? se oli toki jotakin!

Eik? ollutkaan joka miehen saavutettavissa se, mihin asti h?n oli p??ssyt; -- mutta t?h?n oli raja pantu.

Taukoaisiko nyt laulu pian ... vai kajahtelisiko se viel? h?nen j?lkeens?? H?n ajatteli ?iti??n.

Ja koko kulkue porhalsi pois, riemuitsevina ryhmin? alas puistokujaa, yleisesikunta viimeisen?; Toralla oli nimitt?in jotakin kerrottavaa tai esitett?v??, he astelivat verkalleen ja useasti pys?hdellen. Niin, t?m?p? oli kysymyksen?: omistaa jotakin riemussa ja totisuudessa muiden kanssa jaettavaa.

AJOJAHTI

H?n nainen lie vai lapsi vasta?

H?n nainen lie vai lapsi vasta? En selv?? saanut ongelmasta.

Kun luulet l?yt?neesi naisen, syliisi saatkin lapsukaisen.

Jos tavoittelet lasta arkaa, n??t: naisena h?n luota karkaa.

Kev?t tuli aikaisin; siit? nousi nuorten leiriss? suurta riemua leppe?t? taivasta kohti. Kev?t kuohutti heid?n veress??n levottomuutta, mieleenjohtumia, suuria suunnitelmia, hilpe?t? vallattomuutta, tohisevaa huimap?isyytt?; oli p?ivi?, jolloin koulukoneisto uhkasi hajota pirstaleiksi ja kaikki k?skeminen joutui naurun asiaksi. Tarvittiin varoitteluja, nuhteita, osaksi l?ps?yksi?kin, lis?tty? silm?ll?pitoa, monia keinoja pikku haahden ohjaamiseksi vaarallisessa kev?ttulvassa ilman liian kovia yhteent?rm?yksi? ja keinahduksia.

Itse "seurakin" joutui huojuvalle kannalle. Ei voinut lehtien puhjettua puutarhassa l?hte? ulos ja pihan takalistolle muka osoittamaan harrastusta jonkun yst?v?tt?ren sepitelm??n "naisten nykyaikaisesta vaatetuksesta". Jos kokousta olisi edes pidetty mets?ss?, olisivat he silloin voineet antaa "nykyaikaisen vaatetuksen" kieri? kanervikossa ja vapaasti repeyty? siekaleiksi, tai he olisivat voineet ripustaa sen johonkin puunhaarukkaan. He olisivat voineet antaa lintujen viserrell? siit?. Nyt he v?h?t v?littiv?t "nykyaikaisesta vaatetuksesta", joka luettaisiin ainekirjoitusvihosta; he j?iv?t ihan mutkattomasti, pois. Nora k?ytti turhaan koko suostuttelutaitoaan ja kekseli?isyytt??n. Mutta sitten tuli muuan suuri tapaus -- kev??st? ja kev?tkaipuusta kenties syntynyt sekin -- ja "seura kahahti t?yteen", kuten Tora bergenil?isell? puhetavallaan lausui.

Miss Hall oli ylimmill? luokilla tarmokkaasti yritt?nyt luoda jonkinlaista perustusta luennoille, jotka h?nen aineessaan kuuluivat n?ille luokille. H?nen ja t?ysikasvuisten oppilasten oli t?ytynyt oikein yhdess? k?yd? asioihin k?siksi. Mutta seurauksena olikin sitten se, ett? he olivat t?ss? uurastuksessaan saaneet luottamusta t?t? pikku naista kohtaan; puheltiin aivan avoimesti kaikesta, mik? kuului naisen rakenteeseen, terveyteen ja lasten hoitoon. Kaupungin ?idith?n olivat pysytelleet mahdollisimman kauan h?veli?in? lasten puolesta, kun n?m? eiv?t itse halunneet lainkaan ujostella. Is?t auttoivat aviopuolisoitansa t?ss?; he olivat per?ti s??steli?it? selittelyiss??n. Mutta kun nuo h?pe?m?tt?m?t tytt?lapset alituiseen saivat yh? julkeampaa valistusta, ei lopultakaan mik??n auttanut.

Mit? seuraan tuli, t?m? tiet?mys ja etenkin t?m? miss Hallin kanssa solmiutunut tuttavallisuus vaikutti siihen, ett? naisasia v?hitellen solui fyysilliselle tolalle ja sielt? etsi ??rimm?isi? perusteitansa. Vedettiin uudestaan esille er?s teos, joka meid?n kirjallisuudessamme selittelee, ett? se vapaus, jonka mies ottaa itselleen avioliiton edell? ja osaksi j?lkeenkin, t?rvelee miehen luonteen ja naisen aseman, totuttaen uskottomuuteen ja omavaltaisuuteen polvi polvelta.

Karen Lote oli sivistyshistorian opiskelussaan ottanut erityisesti huomioon avioliiton kehityshistorian. H?n osoitti nyt, ett? se keino, jota oli useasti ehdotettu, nimitt?in saman vapauden antaminen naiselle, mink? mies itselleen otti, olisi taka-askel, tavaton katko kehityksess?; ilmeisen selv?sti k?vi edistys kohti loukkaamatonta yksiavioisuutta, yht? pyh?? miehelle kuin naisellekin. Nyt seuraavassa kokouksessa miss Hall otti asian k?sitelt?v?ksi sen fyysilliselt? puolelta. Voidaanko fyysillisesti todistaa, ett? miehell? on suurempi kiusaus kuin naisella? Siis parempi oikeus puolustautua? H?n todisti p?in vastoin, ett? naisella t?ytyy olla monin verroin suurempi. Siit? huolimatta nainen useimmiten piti avioliittoa kunniassa sive?ll? el?m?ll?, kun taas t?ytyi viel? voida sanoa, ett? miehen laita oli ihan vastakkainen.

Esitelm?? seuranneen keskustelun aikana mielenkiinto asiaa kohtaan viel? kasvoi, ja viikon varrella t?h?n aineeseen kohdistui niin monia ajatuksia, ett? t?ytyi jouduttaa uuden kokouksen pit?mist?.

Ensi kertaa yhdistyksen perustamisesta asti puuttui Tinka Hansen puheeseen. Se nainen, joka otti puolisokseen siveett?m?sti el?neen miehen, teki itsens? osalliseksi syyhyn. H?n hyv?ksyi sukupuolensa sill? tavalla kohtelemisen. Ja nainen saisi itse rangaistuksen. Kuvitteliko kukaan nainen, ett? moiseen el?m??n totuttautunut mies voisi siit? heret??

Tinka oli kuten aina k?sitellyt kysymyst? "Frederikin kanssa"; ihmek? siis, ett? h?ness? tuossa seistess??n oli uskottavuutta riitt?m??n kahdellekin.

Muutamia p?ivi? my?hemmin heill? oli taas kokous. Oli tullut v?liin jotakin, mik? hajaannutti ajatuksia, -- uusi tapaus.

H?nen yst?v?tt?rens? ihmetteliv?t. Mit? merkillist? supateltavaa h?nell? papin kanssa oli? Juuri nyt oli Vangen antanut h?nen lukea John Wesleyst?. Tora ahmi kirjan kuten h?n kaikki kirjat ahmi, ja sitten n?m? kaksi puhelivat John Wesleyn ?killisist? her?tyksist?. Ihmiset, jotka joutuivat h?nen katseensa, h?nen haastelunsa, h?nen l?heisyytens? vaikutukseen, tekiv?t k??ntymyksen ja olivat h?nen omiansa siit? hetkest? alkaen. John Wesley polveutui pitk?st? pappisarjasta sek? is?n ett? ?idin taholta; tietysti t?m? seikka oli suuressa m??rin keskitt?nyt h?nen uskomis- ja julistamiskyky??n. Se tehosi kuin s?hk?inen kosketus; er??t luonteet eiv?t voineet sit? vastustaa.

Miten t?st? siirryttiin Kurteihin, jotka t?h?n aikaan ylen m??rin kiinnittiv?t Toran mielt?, niin, se on h?nen arvoituksensa.. Mutta pian istui kelpo Karl Vangen innostuneesti kertoilemassa h?nelle Tomas Rendalenin taistelusta, jota t?m? k?vi vapautuakseen Kurtien perinn?st?. Ennenkin oli suvussa ollut veren sekoitusta ja ponnisteltu sen tapoja vastaan; mutta Tomas Rendalenin kasvatus ja taistelu oli tarmokkuudessaan mallikelpoinen. Salamyhk?isesti Vangen kysyi, oliko Tora huomannut Tomasin siisteyden, huolellisen pukeutumisen. Oliko h?n havainnut tuon keve?n, miltei aistimattoman tuoksun, joka johtui hienosta -- voi, niin kalliista! -- hajuvedest?. Se seurasi h?nt? aina. Ehtimiseen h?n peseytyi ja kylpi, lis?si nuori pappi punehtuen. Useimmat luulivat t?m?n johtuvan turhamaisuudesta, ja turhamainen h?n oli. Mutta eik? Tora voinut aavistaa, mit? se merkitsi?

Tomas Rendalen oli taisteluillaan lopulta saavuttanut saman puhtaudenkaipuun, saman pyh?n puhtaudentunnon, joka on nuorissa tyt?iss? synnynn?inen. Rendalenille oli ruumiin hoito ja asu ja tuoksu jonkinlaista temppelipalvelusta, -- aivan niinkuin nuorille naisille, milloin heill? on varoja ja aikaa siihen. H?n oli sen tajunnut Tomasin lausunnoista; h?n oli varma siit?, ett? n?in oli asian laita. Niin, oli merkillist?, ett? se kehitys omaksui juuri t?m?n muodon, eik? ollutkin? Mutta se johtui kenties siit?, ett? h?net oli kasvatettu tytt?jen joukossa. Mit? Tora arveli siit?? -- Karl Vangen esitti t?m?n viime arvauksensa hyvin h?mill??n; h?nelle oli syyst? tai toisesta t?rke?t?, ett? toinen selv?sti ymm?rt?isi miehen voivan olla nuhteeton, vaikk'ei h?n juuri somistelisikaan itse??n eik? hajuvedell? pirskoittelisi.

Nyt h?n kuvitteli ymm?rt?v?ns? Rendalenin el?m?nsuunnitelman ja toiminnan heid?n keskuudessaan!... Ja jollei h?n ymm?rt?nytk??n tai oikeammin ajatellut h?nen mielialansa rauhattomuuden, h?nen ep?vakaisuutensa syit?, ei se en?? h?irinnyt Toran t?st? "tarmokkaasta" luonteesta muodostamaa kuvaa. H?n rakasti Rendalenia! Ei ollut muuta sanaa sille, ett? h?n olisi voinut Rendalenin t?hden tehd? mit? ikin? tahansa. Ja siin? muodossa h?n kertoi sen, kertoi ensin l?heisimmille yst?v?tt?rilleen, sitten l?hinn? l?heisimmille, sitten edelleen pitkin piiri?. Ehtym?tt?m?n voimakkaasti pursusi sama juttu samassa ??nilajissa kahdenteenkymmenenteen kertaan koko heid?n yst?v?sarjansa viimeisille, ennenkuin seuraava p?iv? oli lopussa!

Noin suuri innostus tarttuu; jollei Tomas Rendaleniin entuudestaan oltu hurmaantuneita, niin nyt oltiin. Punaisen tukan, kesakkoisen ihon, leve?n nen?n, siristelevien killisilmien, kulmakarvattomien, levottomien kasvojen uhalla h?n oli miehen ihannekuva! H?n j??hdytti sit? hiukan itse, kun tuli luokkaan ja alkoi harppailla pitkin penkkirivej? vilkaisematta ainoaankaan heist?. Tai kun h?n kiivaasti, -- niin tulistuneen kiivaasti, -- ett? he hyp?hteliv?t istuallaan, -- tarttui johonkin, mik? h?iritsi opetusta, sill? h?nen kanssaan ei k?ynyt leikitteleminen! Mutta he saivat hurmiokuvansa j?lleen koolle h?nen l?hdetty??n, tai eritt?inkin milloin h?n sin? p?iv?n? sattui oikealle tuulelleen ja k?vi tarmokkaaseen tapaansa suurpiirteisesti ja selke?sti selittelem??n, -- silloin ei ollut h?nen vertaistaan.

Mutta juuri siit? syyst?, ett? oli vain yksi Tomas Rendalen, oli luonnollista, ett? muutamat heikommat luonteet alkoivat kysell? itselt??n: "Mutta hyv? Jumala, kun on vain yksi, ja meit? on niin monta?" -- Niin, sit? he kyseliv?t.

En tahdo sanoa, kutka tai edes kuinka monet joutuivat t?h?n ep?ilykseen. Kysymys on asiassa v?himmin t?rke?t?; vastaus se merkitsee. Vastaus! Sill? me voimme aivan hyvin jo nytkin tunnustaa, ett? muutamat n?ist? tyt?ist? olivat ponnistaneet hiukan liikaa sin? iltana, jolloin he olivat niin yksimielisesti my?ntyneet Tinka Hansenin ylev??n esitykseen ja Noran jyrkk??n lupauksen vaadintaan. Sellainen tajutaan j?lkeenp?in, kun rauhassa ajatellaan sit? yht?, jota hieman rakastetaan tai jolta kernaasti suodaan saatavan rakkautta ... ja josta tiedet??n, ett? h?n jo... Niin, sill? vanha Kurtien kaupunki oli hirmuinen juorupes?.

Joku sitten huomasi t?m?n olevan kavallusta, ja niin he joutuivat vihoihin kesken??n, ja niinp? pidettiin uusi kokous. Siell? haastettiin ne puhumaan, jotka olivat viime kerran j?lkeen rohjenneet muuttaa mielipiteit??n. Pitk??n aikaan ei kukaan tahtonut esiinty?, mutta sitten tosiaan sanoi kuitenkin er?s urhea tummaverinen suoraan, ett? he h?nest? tuntuivat viimeksi menneen liian pitk?lle. Jos kaikki miehet olisivat olleet kuin ... kuin viimeksi oli toivoteltu heid?n olevan, niin silloin --! Mutta sellaisia he eiv?t nyt ole, -- ja mit? siis? -- Niin, siin? nyt seisomme!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet