Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kokka-tarinoita by Anonymous
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 67 lines and 9607 words, and 2 pages
Oikeus Turkissa. K?yh? turkkilainen, joka rikkaan naapurin juonista oli kadottanut maakartanonsa, kutsutti t?m?n tuomarin eteen. K?yh?ll? oli kirjoituksia, jotka vahvistivat h?nen v?it?ksens?; mutta niit? kumoaksensa oli rikas saattanut puoleensa monta todistajata; viel? paremmin vahvistaaksensa heid?n puheensa lis?si h?n, tuomarille lahjaksi, kukkaron 500 tukaattia. Asiaa tutkittaissa n?ytti k?yh? mies paperinsa, joita vastaan rikas j?lleen tuotti todistajansa. Tutkimisten lopetettua, oli tuo rikas varmaan vakuutettu tuomarin p??tt?v?n p??t?ksen tuiki h?nen mieleens?. Mutta t?m? virkamies ei ollut niit? tuomareita, joihin raha vaikuttaa, vaan ottaen kukkaron sohvansa alta, sanoi h?n rikkaalle miehelle: "t?ss? asiassa olette paljon harhailleet; t?m? k?yh? rukka ei jaksa tuottaa todistajia, h?nelle eduksi, mutta min? jaksan niit? tuottaa viisi sataa, ja t?ss? ne ovat." Niin sanoen paiskasi h?n, inholla, rahakukkaron p?yd?lle, samassa p??tt?in asian k?yh?lle eduksi.
Tohtori Stukely tuli kerran, suostumuksen j?lkeen, tervehtim??n tuota suurta t?htein tutkiata, Sir Isaak Nevton'ia. Palvelia sanoi herransa olevan oppiaineissansa, milloin ei kell??n ollut lupaa h?nt? h?irit?. H?nt? odottaaksensa istui kuitenkin tohtori alas, eritoten ruokatunnin jo l?sn? ollessa. Kymmenen minuutin menty?, tuotiin p?iv?lliseksi p?yd?lle paistettu lintu kannen alla. Kului koko tunti vaan Sir Newtonia ei n?kynyt. Tohtori asettain itsens? p?yt??n, s?i siis rohkiasti paistetun linnun ja n?ytt?in tyhj?n talrikin, k?ski h?n palvelian tuoda toisen herrallensa. Ennen paistin valmistettua, tuli tuo kuulusa mies sis?lle. Pyyt?in pitk?n viipymisens? anteeksi, lis?si h?n: -- "sallikaat minun vaan v?h?n haukata; kohta olen teid?n omanne. T?ll? haavaa olen jotenkin v?synyt." -- Niin sanoen nosti h?n kannen ja n?hdess??n paistin jo sy?dyksi, k??ntyi h?n, muutoksetta kasvoissa, tohtorin puoleen sanoen: "kas mit? sukkelaa kansaa me oppineet toki olemme. Unhotin, ett? jo olen sy?nyt."
Er?s kalihvi, joka ankaruudellaan oli joutunut alamaistensa kauhuksi, matkusti kerran tuntemattomaksi puettuna maansa kaukaisinta osaa. H?nt? kohtaavalta Arapialaiselta kysyi muun muassa: "mink?lainen ihminen lie tuo kalihvi, josta niin paljon haastetaan?" -- Se vai -- vastasi Arapialainen -- se ei ole ihminen, vaan julma peto. -- "Mist? h?nt? sitten syytet??n?" -- sanoi kalihvi. -- Kaikenlaisista julmista hirmut?ist?. -- "Oletteko ik??n h?nt? n?hneet?" -- Jumalan kiitos, en. -- "Katsele h?nt? nyt tarkasti -- sanoi kalihvi -- sill? itse kalihvi nyt puhuttelee sinua." -- Arapialainen, n?ytt?m?tt? v?hint?k??n h?mm?styst?, sanoi katsellen levollisesti kalihvia: "ent?s te, kurkia herra kalihvi, tied?ttek? te, kuka min? olen?" -- Kalihvin vastatessa kielt?in, lis?si Arapialainen: "min? olen Zoharin perheest?, jonka j?lkeiset ovat vaivatut hulluudelta, yhden p?iv?n vuodessa. T?n?p?n? on minun vuoroni."
Kerran kuumana p?iv?n? seisoi Ranskan sotamarsalkki, Turenne, vaaleissa vaatteissa esikamarinsa akkunalla, katsoen ohitse kulkevaisia, kun yksi palvelioistansa astui sis??n. T?m?, pettyen puvusta, piti herransa alakokiksi, hiipi salaa eteen ja antoi marsalkille k?dell?, joka ei ollut kehnoimpia, hyv?n ly?m?n per?puolelle. Turenne k??ntyi kohta ja palvelia, n?hden herransa kasvot, muuttui pelvosta melkein mielipuoleksi, eik? tainnut muuta kuin vapisevalla ??nell? sopertaa: "luulin Yrj?ksi." -- Puoleksi vet?in suunsa hymyyn, sanoi marsalkki: "luulitkos, mutta ei sinun sittek??n olisi pit?nyt ly?m?n niin kovasti."
Kolme rosvoa, jotka ?sken olivat saaneet hyv?n saaliin er??n v?h?sen maakaupungin l?hell?, p??ttiv?t, ett? vaan yksi heist? menisi kaupunkiin ostamaan ruoka-aineita, jotka h?nen sitten piti tuoman m??r?ttyyn paikkaan mets?ss?. T?m?n menty?, neuvottelivat j?lell? olevat kesken?ns? ja, enent??ksens? osansa saaliista, p??ttiv?t he, kohta toverin palattua, murhata h?nen. Niin k?vikin; mutta tuo murhattu kumppani, jonka sieluun samanlainen tarkoitus oli mahtunut heit? vastaan, oli kohta, sy?ty?ns? hyv?n aterian, myrkytt?nyt kaikki j?lell? olevat ruoka-aineet. Sill? tavoin kuolivat he kaikki kolme, toinen petettyn? toiselta.
T?llainen on yst?vyys pahantekij?in v?lill?.
Er?s it?mainen ruhtinas kohtasi, lystimatkalla muutaman korkean virkamiehen parissa, k?yh?n erokkaan, joka avoin suin huusi: "kuka hyv?ns? minulle antaa sata kultarahaa, saa minulta hyv?n neuvon." Ruhtinas antoi lukea erokkaalle t?m?n summan, jonka per?st? erokas sanoi: -- ?l? rupee mihink??n toimeen, ellet hyvin ole miettinyt sen loppua!
Kuullessaan t?m?n halvan ja jokap?iv?isen oppilauseen, purskahtivat hovimiehet nauruun, sanoen: "erokas on saanut hyv?n makson viisaasta sanastaan." Mutta ruhtinas tytyi t?h?n vastaukseen niin suuresti, ett? h?n antoi piiritt?? sen kulta-puustaveilla hovinsa nurkkiin ja jokaiseen kulta- eli hopia-astiahan. Jonkun ajan per?st? oli ruhtinaan j?sen-l??k?ri rahoilla houkuteltu kuolettamaan h?nen myrkytetyll? lansetilla, suonen-iskun hetkin?. P?iv? koska ruhtinaan k?sivarsi jo oli sidottu ja tuo pahan onnen lansetti l??k?rin k?dess?, sanoi entinen itseksens?: "?l? rupee mihink??n toimeen, ellet ole hyvin miettinyt sen loppua."
N?ist? sanoista vapisten, p??sti l??k?ri lansetin k?dest??n. Ruhtinas, havaiten h?nen vimmansa, kysyi sen syyt?. L??k?ri lankesi polvillensa, tunnustaen koko seikan. H?n sai rikoksensa anteeksi, mutta pahan liiton nostajat rangaistiin kuolemalla.
Ruhtinas sanoi hovimiehille, jotka pilkaten pitiv?t erokkaan neuvon aivan halpana: "eip? ole juuri halpa se neuvo, joka voi kuninkaan pelastaa kuolemasta."
Kovin h?peill??n meni suutari tiehens? mutta totuuden arvoksi on toki sanottava, ett? luutnantti muutaman viikon j?lkeen maksoi t?yden velkansa.
Keisari Joosef toisen hallitessa It?vallassa, oli Py?miss? per?styksiin katovuosia, niin ett? monella maamiehell? ei ollut leip?? n?lk?ns? sammutteeksi. Joosef l?hetti siis Py?miin paljon viljaa ja muitakin ruoka-aineita ja matkusti itsekin sinne, katsoaksensa, oliko kaikki jaettu h?nen m??r??m?ll? tavalla. Ilmoittamatta kuka h?n oli, tuli keisari er??seen v?h?seen Py?mil?iseen kaupunkiin. Ulkopuolella maaherran taloa oli paljon vaunuja ja rattaita viljaa t?ynn?; mutta talonpojat, joille ne kuuluivat, olivat kokoontuneet ja puhelivat suutuksissa kesken?ns?. Keisari kysyen syyt? t?h?n ruokottomuuteen, sai vastauksen: "t?ss? olemme vartoneet monta tiimaa, ehk? kotihimme on kahdeksan penikulmaa." -- Puhuvat totta -- lis?si maaherran saapuvilla oleva sihtieri -- ja paitsi sit? ovat k?yh?t kaupunkilaiset my?skin jo monet tunnit saaneet vartoa viljan jakoa.
Keisari, ehk? pukunsa oli vallan yksinkertainen, meni nyt sis?lle huoneeseen, k?skein sihtierin herrallensa, jonka luona oli vieraita, ilmoittaa oudon tulleen. Nousi nyt t?m? kahdenv?linen puhe:
Keisari ei en?? voinut k?rsi? alamaisensa, tuon korkean herran ylpeytt? ja kovaa syd?nt?. Jalolla ruumiin k?yt?ksell? sanoi h?n nyt maaherralle:
-- N?en min? nyt itseni pakoitetuksi ilmoittamaan, ett? vilja ja sen jakaminen t?st?l?hin ... ei en?? kuulu teid?n toimituksiinne. Kuuleppas yst?v?ni -- sinun tulee nyt pit?? kansasta huolta. Hamasta t?st? hetkest? olet sin? t?m?n l??nin herra. -- Mit? taas teihin, entinen l??ninherra, tulee, arvaatte kenties, minun olevan keisarinne, joka t?m?n kautta eroittaa teid?n virastanne.
N?in sanoen k?vi keisari hitaisesti pois, j?tt?in tuon kovamielisen virkamiehen miettim??n tuota syyst? p??llens? saatettua rangaistusta.
For additional contact information:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page