Read Ebook: Gil Blas: Santillanalaisen elämänvaiheet by Le Sage Alain Ren Kahma Uuno Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 312 lines and 25755 words, and 7 pages

Taloudenhoitaja, joka oli nokkela messinalainen, vei minut huoneeseensa erinomaisella kohteliaisuudella. H?n l?hetti noutamaan r??t?li?, joka oli vaatettanut koko talonv?en, k?skien h?nen niin nopeasti kuin suinkin valmistaa minulle yht? uhkean puvun kuin talon ylimmill? virkailijoilla oli. R??t?li otti mittaa ja l?hti. "Mit? asuntoonne tulee", sanoi messialainen, "niin tied?n huoneen, joka sopii teille. Niin! mutta oletteko sy?nyt aamiaista?" lis?si h?n. Vastasin kielt?v?sti. "No, poika parka, miksette sano? Te olettekin nyt talossa, jossa ei tarvitse muuta kuin sanoa, niin saapi mit? haluaa! Tulkaahan, min? vien teid?t paikkaan, josta ei mit??n puutu."

Niin lausuen h?n johdatti minut ruokahuoneeseen, jossa tapasimme hovimestarin, napolilaisen, joka oli kaikin puolin messinalaisen veroinen. Heist? kumpaisestakin saattoi sanoa n?in: Jussi tanssii paremmin kuin Pekka, Pekka tanssii paremmin kuin Jussi. T?m? kelpo hovimestari pisteli viiden kuuden yst?v?ns? kera poskeensa l?ski?, h?r?nkielt? ja muuta suolaista, mik? pani heid?t tuontuostakin maljoja kallistamaan. Istuimme n?itten sankarein seuraan, auttaen heit? herra kreivin parhaitten viinien kuluttamisessa. Toimittaessamme t?t? ruokahuoneessa, tapahtui samaan aikaan ky?kiss? muuta. Kokki kestitsi siell? puolestaan kolmea tai nelj?? tuttavaansa porvaria, jotka eiv?t s??st?neet viini? enemm?n kuin mek??n, ja jotka t?ytteliv?t kaikin voimin maaruaan peltopyy- ja j?nispasteijoilla; jopa kokkipojatkin syytiv?t kreivin hyvyytt? vierailleen, mink? vaan kykeniv?t. Luulinpa melkein tulleeni rosvottavaksi j?tettyyn taloon; mutta kaikkea en viel? tiennytk??n. Silloin n?kem?ni oli v?h?p?t?ist? sen rinnalla, mit? my?hemmin sain tiet??.

Kolmaskymmeneskuudes luku.

Mit? teht?vi? Galianon kreivi antaa Gil Blas'ille.

L?ksin hakemaan tavaroitani kulettaakseni ne uuteen asuntooni. Palatessani n?in kreivin istuvan p?yd?ss? useitten herrojen seurassa, joitten joukossa oli runoilija Nunez'kin, joka palvelutti itse??n mielihyv?ll? ja sekaantui uutterasti keskusteluun. Huomasin, ett? h?nen joka sanansa her?tti seurueen suosiota, El?k??n nero! Kenell? on sit?, h?n suoriutuu kaikista teht?vist? kunnialla. Min? aterioin kamariherrain ja muitten ylimp?in virkamiesten kera, joita ruokittiin melkein kuin herraa itse??n. Sy?ty?ni vet?ysin huoneeseeni, jossa rupesin miettim??n tilaani. "No niin, Gil Blas", ajattelin itsekseni, "nyt palvelet sicilialaista kreivi?, jonka luonnetta et tunne. Kaikesta p??tt?en viihdyt h?nen talossaan kuin kala vedess?. Mutta vannomatta on paras, ?l? luota liiaksi onnent?hteesi, jonka petollisuutta olet jo liian usein saanut tuta. Sit?paitsi et tunne edes tointasi viel?. Sihteeri h?nell? on ja yksi taloudenhoitaja; mit? palveluksia h?n vaatinee sinulta?"

T?t? miettiess?ni saapui er?s lakeija ilmoittamaan, ett? kaikki p?iv?llisill? olleet herrat olivat jo l?hteneet ja ett? kreivi kysyi minua. Riensin heti h?nen huoneeseensa, jossa h?n lojui sohvallaan p?iv?llislevon hommissa apinoineen, joka oli h?nen vieress??n.

"Tulkaa l?hemm?ksi, Gil Blas", lausui h?n, "ottakaa tuoli ja kuunnelkaa, mit? sanon." Tein k?skyn mukaan, ja h?n alkoi haastella seuraavasti: "Don Fabricio on kertonut minulle, ett? te muitten hyv?in ominaisuuttenne ohella olette uskollinen is?nn?llenne, sek? olette muutenkin kelpo poika. N?m? ominaisuudet saivat minun tarjoomaan paikkaa teille. Min? tarvitsen uskollista palvelijaa, joka katsoo minun etuani ja panee koko huolensa minun omaisuuteni hoitoon. Olen rikas, t?ydell? todella, mutta sittenkin vuotuiset menoni nousevat aina paljon tulojani suuremmiksi. Ja miksi? Siksi, ett? minulta varastetaan, minua rosvotaan. Olen talossani aivan kuin mets?ss?, joka on t?ynn? rosvoja, Ep?ilen suuresti taloudenhoitajani ja hovimestarini olevan yhdess? juonessa; ja jos ep?luuloni on oikeutettu, niin se on enemm?n kuin tarpeeksi tuomaan minulle h?vi?n. Te aiotte tietysti sanoa, ett? jos heit? ep?ilen pettureiksi, niin voinhan ajaa heid?t matkaansa. Mutta mist?p? l?yt?? toisia, jotka olisivat taatusti parempia? En voi tehd? muuta kuin panna jonkun pit?m??n heit? kumpaakin silm?ll?, jonkinlaisena ylivalvojana, ja sit? tointa olen ajatellut teille. Jos t?yt?tte menestyksell? sen toimen, niin saatte olla varma, ettette palvele kiitt?m?t?nt?; min? hankin teille sitten hyvin edullisen paikan Siciliassa."

T?m?n puheen j?lkeen h?n laski minut menem??n, ja jo samana iltana minut julistettiin koko palvelijakunnan edess? talon ylivalvojaksi. Messinalainen ja napolilainen eiv?t aluksi olleet siit? mill??nk??n, sill? he luulivat minua oikeansorttiseksi veitikaksi ja toivoivat saaliin jakamisella pit?v?ns? j?rjestyksen entisell??n. Mutta hyvin heid?n naamansa ven?htiv?t, kun seuraavana p?iv?n? ilmoitin heille olevani kaiken n?pistelemisen vihollinen. Vaadin hovimestarilta luettelon varastoista. K?vin kellarissa ja otin tarkan selon kaikesta, mit? ruokahuoneessa oli, varsinkin kaikista hopeakaluista ja liinatavaroista. Sitten annoin heille kummallekin kehotuksen pit?? hyv?? huolta is?nn?n omaisuudesta ja olemaan s??st?v?isi? kaikissa, sek? lopetin kehotussaarnani vakuuttamalla ilmoittavani herralle kaikista ep?s??nn?llisyyksist?, mit? tulisin huomaamaan.

Eik? t?m? ollut ainoa toimenpiteeni. Halusin urkkijaa, saadakseni selville, oliko heill? joitakin salajuonia kesken??n. Huomioni kiintyi er??seen kokkipoikaan, jonka sain puolelleni lupauksilla. H?n sanoi, etten kenenk??n muun kuin juuri h?nen puoleensa k??ntym?ll? saisi niin hyvin tiet?? kaikkea, mit? talossa tapahtui. Hovimestarin ja taloudenhoitajan h?n sanoi olevan liitossa kesken??n, polttaen kynttil?? molemmista p?ist? yhtaikaa. Joka aamu he l?hettiv?t puolet talon tarpeeksi ostetuista lihoista ravintolanpit?jille, joiden kanssa heill? oli salaiset sopimukset. Kokki menetteli puolestaan aivan samoin, ja niitten palvelusten hyvitykseksi, joita h?n uskollisimmasti teki mainituille kahdelle, h?nell? oli vapaa valta k?ytell? kreivin viinej?, -- sanalla sanoen n?m? kolme palvelijaa olivat syyn? siihen, ett? herra kreivin vuositileiss? oli kauhea vajaus. "Jos ep?ilette ilmoituksiani", lis?si kokkipoika, "niin suvainnette tulla huomenaamulla seitsem?n ajoissa Pyh?n Tuomaan kollegiumin luo, niin saatte n?hd? minun ilmestyv?n sinne koria kantaen, joka on varmasti h?lvent?v? ep?ilyksenne." -- "Sin? olet siis noiden herrain asiantoimittaja?" -- "Niin, min? kulen hovimestarin asioilla, ja er?s tovereistani noudattaa taloudenhoitajan k?skyj?."

N?m? tiedot n?yttiv?t minusta l?hemm?n selon arvoisilta. Menin siis seuraavana aamuna m??r?ttyyn aikaan Pyh?n Tuomaan kollegiumin edustalle. Eik? minun tarvinnut kauan odottaa vakoojaani. N?in pian h?nen saapuvan, k?sivarrellaan suuri kori, joka oli t?p?t?ynn? teuraslihaa, lintua ja mets?nriistaa. Tarkastin huolellisesti joka esineen ja tein tapauksesta lyhyen selonteon, jota l?ksin n?ytt?m??n is?nn?lleni, k?sketty?ni pojan toimittaa teht?v?ns? tavallisuuden mukaan.

Sicilialainen herrani, joka oli luonnostaan ?kkipikainen, aikoi ensi kiihkossaan ajaa napolilaisen ja messialaisen paikalla tiehens?; mutta saatuaan v?h?n maittamisen aikaa, h?n tyytyi j?lkimm?isen karkottamiseen, antain h?nen paikkansa minulle. Niinmuodoin h?visi ylivalvojan ammattini heti synnytty??n, enk? min? todenpuhuen sit? surrut. Sill?, peittelem?tt? tunnustaen, se ei ollut muu kuin arvokkaampi vakoojantoimi, josta ei sit?paitsi ollut taattua tuloa, mutta taloudenhoitajaksi p??sty?ni tulin samalla kassakirstun vartijaksi, ja seh?n siin? p??-asia onkin. Taloudenhoitaja on aina suuren talon ensimm?inen virkamies, ja h?nen virastaan tulee aina niin paljon sivutuloja, ett? h?nen t?ytyy v?kisinkin rikastua, vaikkapa h?n olisi rehellinenkin.

Napolilainen ei mielinyt viel? heret? tempuistaan. Mutta huomattuaan h?ik?ilem?tt?m?n palvelusintoni ja aikomukseni tarkastaa ja luetteloon panna joka aamu h?nen ostamiaan lihavarastoja, niin tuo konna lakkasi l?hett?m?st? niit? muualle, mutta osti edelleenkin yht? paljon kuin ennenkin. Sill? tavoin h?n lis?si ruokaj??nn?ksi?, jotka oikeudella kuuluivat h?nelle ja saattoi siten my?d? keitetty? lihaa ravintolanpit?j?lle raa'an lihan asemesta. Tuo lurjus ei menett?nyt siis niin mit??n, eik? kreivill? ollut suurta hy?ty? siit?, ett? kaikkein taloudenhoitajain Phoinix oli h?nen huoneenhaltijanaan. Suunnaton runsaus, joka siit? ajasta aikain vallitsi ruokap?yd?ss?, johti minut t?m?n uuden tempun j?lille; panin asian pian j?rjestykseen j?tt?m?ll? joka kerta pois, mit? oli liikaa, mink? kuitenkin tein niin kepe?ll? k?dell?, ettei se v?h??k??n s??steli??lt? n?ytt?nyt. En oikeastaan juuri paljon pienent?nyt tuhlausta, mutta sittenkin taloudenhoitoni v?hensi tuntuvasti menoja. Ja sit?h?n herrani juuri halusi; h?n tahtoi s??st??, v?hent?m?tt? silt? mahtavaa elantotapaansa. H?nen ahneutensa t?ytyi alistua komeushalun alle.

Enk? pys?htynyt viel? siihen, vaan korjasin toisenkin ep?kohdan: huomattuani viinin kuluvan kovin joutuin, aloin uumoilla siin?kin jotakin petkutusta. Niinp?, jos esim. kreivin luona oli p?iv?llisill? kaksitoista herraa, niin he tyhjensiv?t viisikymment? jopa kuusikinkymment? viinipulloa. T?m? oli outoa; kysyin asian johdosta neuvoa oraakkeliltani, toisin sanoen kokkipojaltani. H?nen kanssaan pidin salaisia keskusteluja, ja h?n kertoi uskollisesti minulle kaikki, mit? ky?kiss? puhuttiin ja tehtiin, eik? kukaan ep?illyt h?nt? itse??n. H?n sanoi tuhlauksen johtuvan uudesta liitosta, jonka hovimestari, kokki ja juomanlaskijat olivat tehneet kesken??n; heill? oli tapana vied? pullot puolit?ysin? takaisin ja jakaa ne liittolaisten kesken. Puhuin siit? juomanlaskijoille, uhaten paikalla ajaa heid?t talosta, jos uskaltaisivat viel? tehd? niin, eiv?tk? he sen koommin uskaltaneet sit? yritt??. Is?nt?ni, jolle tietysti kerroin huolellisesti joka asian, mink? tein h?nen edukseen, kiitteli minua kaikesta syd?mest??n kiintyen p?iv? p?iv?lt? yh? enemmin minuun. Min? puolestani palkitsin kokkipoikaa, joka teki niin hyvi? palveluksia minulle, ylent?m?ll? h?net kokin apulaiseksi.

Napolilainen oli vimmoissaan, kun min? olin kaikkialla h?nen tiell??n. Enimmin h?nt? raivostuttivat muistutukset, joita h?nelle annoin joka kerta, kun h?n teki kuukaustili??n; sill? tehd?kseni h?nelle kannikan sitke?mm?ksi otin vaivakseni k?yd? itse toreilla hintoja tiedustelemassa. Olin varma siit?, ett? h?n sadatteli minua sata kertaa p?iv?ss?, mutta kun tiesin sen syyn, niin minua ei v?h??k??n pelottanut, ett? h?nen hurskaat toivomuksensa toteutuisivat. En voi k?sitt??, kuinka h?n jaksoi kest?? minun vainoomistani ja pysy? edelleenkin sicilialaisen palveluksessa; vaan h?n lienee kaikesta huolimatta kuitenkin hy?tynyt sangen hyvin virastaan. Mutta taloudenhoitoni tuloksena voin kolmen kuukauden kuluttua esitt?? yli kolmetuhatta tukaattia entisest??n pienentyneen menoer?n.

Kolmaskymmenesseitsem?s luku.

Jossa kerrotaan mik? onnettomuus kreivin apinalle sattui ja mit? surua se tuotti h?nelle. -- Viel? kerrotaan Gil Blas'in sairaudesta ja sen seurauksista.

Jonkun ajan kuluttua h?iriintyi linnan rauha er??n tapauksen johdosta, joka tuntunee v?h?p?t?iselt? lukijalle, mutta k??ntyi kuitenkin sangen tuhoisaksi palvelusv?elle, varsinkin minulle. Cupido, herramme apinalemmikki, josta olen jo puhunut, yritti er??n? p?iv?n? hyp?t? ikkunasta toiseen, mutta kompasteli silloin niin pahasti, ett? putosi pihalle ja taittoi jalkansa. Heti kun kreivi kuuli onnettomuudesta, niin h?n alkoi parkua kuin nainen, vaatien koko palvelijakuntaansa siit? tilille, olipa v?h?ll? ajaa meid?t kaikki matkoihimme. H?nen vihansa lauhtui kuitenkin senverran, ett? h?n tyytyi s?ttim??n meid?n huolimattomuuttamme ja nimittelem??n meit? kaikilla mahdollisilla haukkumanimill?. H?n l?hetti paikalla noutamaan ne Madriidin kirurgit, jotka olivat tunnetut taitavimmiksi luunmurtojen ja nyrj?ht?misten parantamisessa. He tutkivat potilaan jalan, asettivat sen sijoilleen ja sitoivat sen. Mutta vaikka he vakuuttivat yksimielisesti, ettei siin? ollut yht??n vaaraa, niin herrani vaati kuitenkin v?ltt?m?tt?m?sti yhden heist? j??m??n h?nen luokseen, kunnes elukka ehtisi t?ydellisesti parantua.

Tekisin v??rin, jos j?tt?isin mainitsematta ne vaivat ja tuskat, joita sicilialainen herrani k?rsi t?n? aikana. Vaikea lienee sit? uskoa, mutta totta on sittenkin, ettei h?n p?iv?kausiin poistunut rakkaan Cupidonsa luota. H?n oli l?sn? aina, kun el?imen haavaa sidottiin, ja ?ill?kin h?n nousi pari kolme kertaa sit? katsomaan. Ja kaikista inhottavinta oli, ett? kaikkien palvelijain, varsinkin minun, piti aina olla jalkeilla l?hte?ksemme paikalla tarvittaissa apinalle palveluksia toimittamaan. Meill? ei sanalla sanottuna ollut hetkenk??n lepoa koko talossa, ennenkuin tuo kirottu elikko oli t?ysin parantunut, alkaen taas tehd? entisi? hyppyj??n ja h?r?npyllyj??n. Voimmeko t?m?n j?lkeen ep?ill? Suetoniuksen kertomuksen todenper?isyytt?, h?n kun kertoo Caligulan rakastaneen hevostaan niin ett? lahjoitti sille komeasti sisustetun talon, jossa oli suuri palvelijakunta sen tarpeeksi, ja miettineen nimitt?? sen Rooman konsuliksi? Is?nt?ni lempi apinaansa aivan yht? hartaasti; h?n olisi varmaan nimitt?nyt mielell??n sen corregidoriksi.

Mutta pahin onnettomuus oli minulle, ett? olin koettanut t?ss? asiassa olla yli muitten palvelijain herralleni mieliksi, josta syyst? olin rasittanut itse?ni niin Cupidon vuoksi, ett? k??nnyin tautivuoteelle. Jouduin kovaan kuumeeseen, joka kiihtyi niin, ett? menetin tajuntani. Viiteentoista p?iv??n en tiennyt mit??n ulkomaailmasta, vaan h??lyin el?m?n ja kuoleman vaiheella. Sen vaan tied?n, ett? nuoruuteni kamppaili niin voimakkaasti kuumeen kanssa, ett? tulin lopulta taas tajuuni. Ensimm?inen havaintoni oli, ett? olin toisessa huoneessa. Halusin tiet?? syyt? siihen; tiedustin sit? er??lt? vanhalta eukolta, joka oli minua hoitamassa, mutta h?n vastasi, etten min? saanut viel? puhua, sill? l??k?ri oli jyrk?sti kielt?nyt sen.

P??tin siis olla vaiti, vaikka haluni olikin suuri keskustella hoitajani kanssa. Ajattelin itsekseni sit?, kunnes l??k?ri astui huoneeseen. H?n l?hestyi minua, tunnusti valtasuontani, tarkasteli kasvojani, ja huomattuaan kaikessa pikaisen parantumisen merkit, h?n otti riemullisen muodon, kuten suuren ty?n tehnyt konsanaankin, ja sanoi vaaran olevan ohi sek? ett? h?nt? sai onnitella hyv?n parantamisen johdosta.

Rohkaistuneena h?nen sanoistaan keskeytin h?nen menty??n ??nett?myyden, lausuen lujalla ??nell? hoitajalleni, ett? tahdoin ehdottomasti tietoja is?nn?st?ni. Eukko joko pelk?si saattavansa minut vaarallisen mielenliikutuksen valtaan, jos tyydytt?isi pyynt?ni, tai sitten h?n ehk? vaan toivoi puhumattomuudellaan ?rsytt?v?ns? minua niin, ett? tulisin uudestaan kipe?ksi; mutta kun min? en p??st?nyt h?nt? mitenk??n rauhaan, niin h?n sanoi lopuksi: "Ei, hyv? herra, teill? ole muuta herraa kuin te itse. Galianon kreivi on matkustanut takaisin Siciliaan."

En uskonut korviani; mutta tottapa se oli sittenkin. Herrani oli sairauteni toisena p?iv?n? alkanut pel?t? minun kuolevan h?nen luonaan, ja oli senvuoksi hyvyydess??n muutattanut minut v?hine kapineineni er??seen kalustettuun huoneeseen, heitt?en minut sinne sallimuksen ja er??n sairashoitajan huomaan. Sill? v?lin h?n oli saanut hovista k?skyn palata Siciliaan, ja oli l?htenyt matkalle sellaisella kiireell?, ettei ollenkaan en?? muistanut minua, joko siit? syyst?, ett? piti minut jo kuolleitten joukkoon kuuluvana, tai lienev?t ylh?iss??tyiset muuten v?h?n heikkomuistisia.

Hoitajani kertoi t?m?n juurtajaksain, lausuen viel? itse toimittaneensa luokseni l??k?rin ja apteekkarin, joiden avutta olisin varmaankin kuollut. Vaivuin syviin mietteisiin n?iden hupaisten uutisten johdosta. Siin? meni edullinen toimeni Siciliassa! siin? kaikki kauniit toiveeni! "Jos sinulle tapahtuu joku suuri onnettomuus", lausuu er?s paavi, "niin tutkistele tarkoin itse?si, niin huomaat aina olleesi itsekin syyp??." ?lk??n pyh? is? ottako pahakseen, jollen t?ss? tapauksessa voinut k?sitt??, miten olisin itse vaikuttanut onnettomuuteeni.

T?ten haihtuivat siis utuna tuuleen ne ihanat unelmat joita mieleni oli t?ynn?. Ensimm?isen? huolenani oli silloin laukkuni, jonka k?skin tuoda vuoteeni viereen tarkastaakseni sit?. Huokaus p??si rinnastani huomatessani sen avatuksi. "Kas niin! rakas laukkuseni", huudahdin itsekseni, "sin? ainoa lohdutukseni, n?enp?, ett? sin?kin olet ollut vieraissa k?siss?." -- "Ei, ei, herra Gil Blas", lausui eukko silloin, "rauhoittukaa vaan, teilt? ei ole mit??n varastettu; min? olen s?ilytt?nyt laukkuanne kuin kunniaani."

L?ysin sielt? sen puvun, joka oli yll?ni kreivin palvelukseen tullessani; mutta turhaan hain sielt? sit? pukua, jonka messinalainen oli minulle teett?nyt. Herrani ei liene sallinut minun sit? pit??, tahi joku muu oli pist?nyt sen parempaan talteen. Kaikki muut tavarani olivat tallella, jopa suuri nahkakukkarokin, jossa olivat rahani. Laskin ne kahteen kertaan, sill? ensi kerralla luulin v??rin laskeneeni, kun en saanut kuin viisikymment? pistoolia, vaikka niit? oli ollut ennen sairastumistani kaksisataakuusikymment?. "Mit? t?m? oikein merkitsee, muori kulta?" kysyin hoitajaltani, "rahani n?kyv?t julmasti huvenneen." -- "Vaan ei kukaan muu kuin min? ole niihin koskenut", vastasi eukko, "ja min? olen k?ytt?nyt niit? niin s??steli??sti kuin suinkin; mutta sairastaminen k?y kalliiksi, pit?? olla my?t??ns? raha kourassa. Katsokaahan t?t?", lis?si uskollinen taloudenhoitajattareni, vet?en taskustaan kasan papereita, "t?ss? on tili menoista ja niin luotettava kuin kulta. Siit? n?ette, etten ole penni?k??n pannut hukkaan."

Silm?sin h?th?t?? l?pi tilin, joka sis?lsi noin viisitoista tai kaksikymment? sivua. Herra armahtakoon sit? lintujen paljoutta, joka oli ostettu minun tiedotonna maatessani! Yksist??n lihaliemeen oli pantu ainakin kaksitoista pistoolia, ja muita tavaroita oli kulutettu jotenkin samat m??r?t. Minua tuskin uskottaisiin, jos kertoisin, kuinka paljon puita, kynttil?it?, vett?, luutia y.m. h?n oli sillaikaa ostanut. Mutta huolimatta kaikista ponnistuksistaan h?n ei sittenk??n ollut saanut summaa nousemaan kolmeakymment? pistoolia suuremmaksi, joten j?lell? piti olla viel? kaksisataakymmenen pistoolia, Huomautin h?nelle siit?; mutta silloin eukko alkoi mit? viattomimmalla naamalla vakuuttaa kaikkien pyhimysten nimess?, ettei kukkarossa ollut kuin kahdeksankymment? pistoolia, kun kreivin hovimestari uskoi sen h?nen haltuunsa. "Mit? sanottekaan, muori kulta?" keskeytin h?net ?kki?, "kreivin hovimestariko teille antoi kapineeni?" -- "H?n juuri", vastasi eukko, "h?n ne antoi minulle ja sanoi samalla: 'Kas t?ss?, muoriseni, kun herra Gil Blas on saanut viimeisen voitelun, niin toimittakaa h?nelle kunniallinen hautaus; t?ss? laukussa on rahoja kustannuksia varten'."

-- "Voi sinuas, kirottu napolilainen!" huudahdin silloin; "eip? minun ole nyt vaikea arvata, mihin h?vinneet rahani ovat joutuneet. Sin? ne veit korvataksesi osan niist? varkauksista, joista min? sinua estin." T?m?n harminpurkauksen j?lkeen kiitin taivasta, ettei tuo roisto ollut kaikkia ottanut. Mutta niin paljon kuin minulla olikin aihetta syytt?? hovimestaria omaisuuteni varastamisesta, niin en voinut sent??n torjua sit? ajatusta, ett? varas saattoi varsin hyvin olla hoitajatterenikin. Ep?ilin vuoroon toista, vuoroon toista heist?; vaikka asiahan oli minulle oikeastaan samantekev?. Eukolle en mit??n sanonut, enk? moittinut yht??n h?nen kaunista laskuaankaan; eih?n siit? olisi ollut mit??n hy?ty?. Min? supistin kostoni siihen, ett? kolmen p?iv?n kuluttua maksoin, h?nen palkkansa ja k?skin h?nen menn?.

Luulenpa, ett? h?n meni, minun luotani, l?hdetty??n ilmoittamaan apteekkarille, ett? min? olin pannut h?net pois sek? ett? olin jo niin voimissani, ett? saatoin pian l?hte? matkoihini maksamatta velkaani h?nelle; sill? t?m? saapui tuokion kuluttua heng?styneen? luokseni. H?n esitti laskunsa, joka oli minusta h?vytt?m?n suuri. Maksoin h?nelle rahat pois suuresti harmissani, ja h?n l?ksi.

Melkein samassa saapui l??k?rikin. Min? suoritin h?nen k?yntins?, jotka olivat olleet sangen lukuisat, ja h?n l?ksi tyytyv?isen?. Sitten saapui haaval??k?ri vaatimaan maksua moniaista suoneniskuista, joita h?n oli antanut minulle. Ja n?m?p? k?ynnit tyhjensiv?t kukkaroni niin, ett? se alkoi olla kutakuinkin kevyt.

Rohkeuteni alkoi jo alentua, huomattuani taas joutuneeni onnettomuuteen. Kahden viimeisen is?nt?ni luona olin ehtinyt jo liiaksi tottua el?m?n mukavuuksiin. V??rin oli sent??n heitt?yty? niin surun valtaan, n?hty?ni niin monesti, ettei kohtalo ollut milloinkaan n?ytt?nyt minulle nurjuuttaan kohottamatta minua heti taas yl?sp?in, joten minun ei olisi pit?nyt katsoa huolestuttavaa tilaani muuksi kuin uuden onnen enteeksi.

Kolmaskymmeneskahdeksas luku.

Gil Blas saa paikan, joka tuo h?nelle hyvityst? Galianon kreivin kiitt?m?tt?myydest?. -- Sitten h?n tulee Lerman herttuan tuttavuuteen ja saa sihteerintoimen h?nen luonaan.

Olin hyvin ihmeiss?ni, etten ollut kuullut koko aikana kenenk??n puhuvan Nunez'ista mit??n. Siit? p??tin h?nen matkustaneen maalle. Heti liikkeelle p??sty?ni l?ksin h?nen luokseen, ja sain todellakin tiet?? h?nen olleen jo kolme viikkoa Andalusiassa Medina-Sidonian herttuan kanssa.

Er??n? aamuna her?tess?ni juolahti mieleeni muuan Jooseppi Navarro, jonka kanssa olin solminut jonkinlaisen yst?vyysliiton ollessani sicilialaisen kreivin palveluksessa. T?m? Navarro oli er??n ylh?isen herran, don Baltazar de Zunigan hovimestari, ja h?n oli n?ytt?nyt minusta rehelliselt? miehelt?. H?n otti minut yst?v?llisesti vastaan.

Min? esitin h?nelle tilani viipym?tt?. Tuskin olin kertomukseni lopettanut, kun h?n lausui: "Min? otan hankkiakseni paikan teille; ja sit? vuottaissanne tehk?? hyvin ja tulkaa joka p?iv? luokseni sy?m??n, t??ll? saatte parempaa ravintoa kuin hotellissanne." Tarjous oli siksi mieleen taudistaan parantuvalle, joka on huonoissa raha-asioissa ja sen ohessa hyviin paloihin tottunut, ett? tietysti suostuin siihen, ja kostuinkin mainiosti t?ss? talossa.

Olin pian t?ysin voimissani. Ja kun er??n? p?iv?n? tulin tavallisuuden mukaan Zunigan palatsiin p?iv?llisille, niin yst?v?ni Jooseppi asettui perin hyv?ntuulen n?k?isen? eteeni lausuen: "Herra Gil Blas, minulla on eritt?in hyv? paikka teille esitett?v?n?. Sill? tiet?nette, ett? Lerman herttua, joka on Espanjan kuninkaan ensimm?inen ministeri, tahtoo omistaa niin kokonaan voimansa valtion asiain hoitoon, ett? h?n on heitt?nyt kaikki yksityisasiansa kahden henkil?n haltuun. Don Diego de Monteser pit?? huolta kaikista h?nen tuloistaan, ja don Rodrigo de Calderon suorittaa kaikki ulosmaksut. N?m? kaksi luottamusmiest? toimivat kumpikin t?ydell? valtuudella teht?viss??n, ja ovat muuten toisistaan riippumattomia. Don Diegolla on tavallisesti kaksi apulaistoimitsijaa kokoomassa herttuan saatavia; ja kun kuulin t?n? aamuna h?nen ajaneen pois toisen niist?, niin tarjosin teit? sille paikalle. Olen vanhastaan tuttu, melkeinp? yst?v?kin herra de Monteser'in kanssa, ja niinp? h?n suostui siihen ilman vaikeutta, kun puhuin kaikkea hyv?? teid?n tavoistanne ja luonteestanne. Sy?ty?mme l?hdemme h?nen luokseen."

Niin teimmekin. Sain hyvin suosiollisen vastaanoton sek? toivomani toimitsijanpaikan. Teht?v?ni oli k?yd? tarkastelemassa herttuan tiloja, toimittaa niiss? tarpeelliset parannukset sek? kantaa arentirahat lampuodeilta; sanalla sanoen olin h?nen ylh?isyytens? maatilain kaitsijana. Joka kuukausi tein tilit don Diegolle, joka k?vi ne l?pi eritt?in tarkasti, huolimatta niist? ylistyksist?, joita suosittajani oli h?nelle lausunut minusta. Ja sit? min? toivoinkin, sill? vaikka edellinen is?nt?ni olikin niin huonosti palkinnut rehellisyyteni, niin olin kuitenkin p??tt?nyt noudattaa aina samaa tapaa.

Er??n? p?iv?n? tuli sanoma, ett? Lerman linnassa oli syttynyt tulipalo, joka oli polttanut tuhaksi enemm?n kuin puolet siit?, L?ksin viipym?tt? paikalle ottamaan selv?? vahingon suuruudesta. Tutkittuani tarkasti kaikki tulipaloa koskevat seikat tein siit? laajan kertomuksen, jonka Monteser vei herttuan n?ht?v?ksi. Huolimatta uutisen ik?vyydest? kertomukseni miellytti kuitenkin ministeri?, niin ett? h?n kysyi, kuka oli sen tekij?. Don Diego vastasi ja kertoi sen ohella muutakin hyv?? minusta, niin ett? kun h?nen ylh?isyytens? kuusi kuukautta my?hemmin menetti yhden sihteereist??n, nimelt? don Valerio, niin h?n valitsi minut h?nen sijaansa.

Monteser toi t?m?n ilosanoman minulle lausuen: "Yst?v?ni Gil Blas, en tosin mielell?ni luovu teist?, mutta pid?n teist? kuitenkin siksi paljon, ett? iloitsen teid?n ylennyksest?nne don Valerion sijalle. Tulette varmaan menestym??n, jos vaan seuraatte n?it? kahta neuvoa: ensiksikin menetelk?? niin, ett? h?nen ylh?isyytens? on t?ydellisesti vakuutettu uskollisuudestanne h?nt? kohtaan, ja toiseksi pit?k?? don Rodrigo Calderonia hyv?ll? tuulella, sill? h?n taivuttaa is?nt?ns? mielen kuin pehme?n vahan mihin tahtoo. Jos voitte saavuttaa t?m?n mielipalvelijan suosion, niin p??sette pian pitk?lle; siit? uskallan vastata." -- "Kiit?n teit? hyvist? tiedoistanne, don Diego", vastasin, "mutta olkaahan hyv? ja kertokaa minulle, millainen don Rodrigo on luonteeltaan. Olen kuullut h?nest? yht? ja toista maailmalla. H?net on kuvattu minulle ilke?ksi mieheksi; mutta min? en yleens? luota niihin kuvauksiin, joita ihmiset kertovat hovimiehist?, vaikkapa ne joskus lienev?t tosiakin. Sanokaapa siis, pyyd?n, mit? te ajattelette don Calderonista." -- "Kysymyksenne on hankala", vastasi yli-intendentti h?ijysti nauraen. "Kenelle tahansa muulle kuin teille vastaisin ep?r?im?tt?, ett? h?n on hyvin kelpo mies ja etten tied? h?nest? muuta kuin hyv??; mutta teit? kohtaan tahdon olla vilpit?n. Sill? paitsi ett? uskon teid?t mieheksi, joka osaa pit?? suunsa kiinni, katson velvollisuudekseni puhua teille koristelematta don Rodrigosta, koska kerran kehotin teit? huomaavaisuuteen h?nt? kohtaan; muutenhan tekoni j?isi puolinaiseksi."

"Kuulkaahan siis", jatkoi h?n, "ett? h?n oli alkujaan tavallinen palvelija, nimelt??n don Fran?ois de Sandoval, ja siit? h?n on v?hitellen kohonnut herttuan ensimm?iseksi sihteeriksi. P?yhke?mp?? ihmist? ei ole auringon alla. H?n ei esimerkiksi juuri vastaa kohteliaisuuksiin, joita h?nelle tehd??n, ellei eritt?in painavat syyt h?nt? siihen pakota, h?n pit?? sanalla sanoen itse??n Lerman herttuan virkakumppalina, ja oikeastaan voisi sanoakin h?nen olevan osallisena p??ministerin virassa, sill? kaikki virat t?ytet??n aina h?nen mielens? mukaan. Yleis? tosin mutisee siit? usein; mutta se ei h?nt? huoleta. T?st? jo voitte osapuilleen k?sitt??", lis?si don Diego, "miten teid?n on k?ytt?ydytt?v? niin ylpe?t? herraa kohtaan." -- "Kyll?, kyll?", vastasin; "olkaa huoleti. Olisipa ihme, jos en osaisi hierautua h?nen suosioonsa. Kun kerran tuntee sen henkil?n heikkoudet, jota tahtoo miellytt??, niin pit?isip? olla oikea tomppeli, ellei asia luonnistuisi."

-- "Niinp? l?htek??mme siis viipym?tt? esitt?m??n teit? Lerman herttualle", lausui don Diego.

L?hdimme ministerin luo, jolla oli paraillaan vastaanotto suuressa salissaan. Siell? oli suuri joukko puheille pyrkij?it?. Joskaan herttua ei suostunut heid?n anomuksiinsa, niin h?n kuitenkin otti yst?v?llisesti vastaan heid?n paperinsa; ja min? panin merkille, ett? h?n vastasi hyvin kohteliaasti jokaiselle, joka h?nt? puhutteli.

Me odotimme k?rsiv?llisesti, kunnes kaikki muut olivat l?hteneet. Silloin don Diego sanoi h?nelle: "Teid?n ylh?isyytenne, t?ss? on Gil Blas Santillanasta, se mies, jonka olette m??r?nnyt don Valerion seuraajaksi." Silloin herttua katsoi minuun, lausuen yst?v?llisesti, ett? olin ansainnut sen paikan niill? palveluksilla, joita olin jo h?nelle tehnyt. Sitten h?n kutsui minua kabinettiinsa puhellakseen kanssani kahdenkesken, tai oikeastaan arvostellakseen ?ly?ni keskustelun johdosta. Sain selitt?? h?nelle, kuka olin, ja miss? toimissa olin siihen asti ollut. H?n vaati minun kertomaan kaiken aivan totuuden mukaan. Senj?lkeen h?n lausui minulle: "Santillana, yst?v?ni, muista nyt, ett? olet kuninkaan palvelija ja ett? kaikki ty?si kuuluu h?nelle. Nyt saat seurata minua; min? selit?n sinulle teht?v?si!" N?in lausuen herttua saattoi minut pieneen huoneeseen, joka oli h?nen kabinettinsa vieress? ja jossa oli hyllyill? noin parikymment? hyvin paksua asiapaperinidosta.

"T?ss? on sinun ty?paikkasi", lausui herttua. "N?m? nidokset, joita t?ss? n?et, muodostavat luettelon kaikista ylh?isist? perheist? Espanjan kuninkaan maissa. Jokainen n?ist? nidoksista sis?lt?? aakkosj?rjestyksess? lyhyen selonteon kaikista yhdess? valtakunnan osassa asuvista aatelismiehist?, esitt?en heid?n ja heid?n esi-is?ins? maalle tekem?t palvelukset sek? my?skin kaikki heille sattuneet kunniariidat. Sen ohessa niiss? on mainittu heid?n varallisuutensa, tapansa, sanalla sanoen kaikki heid?n hyv?t ja huonot ominaisuutensa. Siten min? siis voin, jos he tulevat hoviin suosionosotuksia anomaan, yhdell? silm?yksell? n?hd?, ansaitsevatko he sit? vai ei. Saadakseni tarkat tiedot t?st? kaikesta, olen hankkinut kaikkialla henkil?it?, joiden teht?v?n? on ottaa selko kaikesta ja antaa minulle ne tiedoksi kirjallisilla muistiinpanoilla. Mutta kun n?m? muistiinpanot ovat sekavia ja murteellisuuksia t?ynn?, niin ne t?ytyy uudestaan kirjoittaa ja siisti? niiden sanamuotoa, sill? kuningas luetuttaa joskus n?it? luetteloita itselleen. T?m?n kaunista ja t?sm?llist? kirjoittamiskyky? vaativan teht?v?n annan sinulle t?st? hetkest? alkaen".

N?in lausuen h?n otti suuresta salkusta, joka oli t?ynn? papereita, yhden vihkon, antaen sen minulle. Sitten h?n l?ksi pois ty?huoneestani saadakseni rauhassa suorittaa mallin?yt?kseni. Luin paperin, joka n?ytti olevan t?ynn? raakoja puheenparsia, sek? aloin k??nt?? sit? puhtaalle Castilian kielelle.

Olin kirjoittanut jo nelj? tai viisi sivua, kun herttua tuli huoneeseeni; h?n oli n?et utelias n?kem??n mitenk? ty? minulta sujuu. H?n lausui: "Santillana, n?yt?pp? minulle, mit? olet ehtinyt valmistaa; olen utelias n?kem??n sit?". Samalla h?n, silm?tty??n ty?t?ni, luki suurella tarkkaavaisuudella alun siit?. H?n n?ytti niin tyytyv?iselt? siihen, ett? min? oikein h?mm?styin. "Vaikka jo ennakolta olin hyviss? k?sityksiss? sinusta", lausui ministeri, "niin minun t?ytyy my?nt??, ett? ty?si on odotuksianikin parempi. Sill? sinun kirjoitustapasi ei ole ainoastaan siev?? ja t?sm?llist?, vaan viel? sujuvaa ja huvittavaakin. Sin? vastaat kaikin puolin sit? hyv?? ajatusta, jonka sain kyn?ilytaidostasi, enk? en?? sure edelt?j?si menett?mist?". Kukaties kuinka kauan ministeri olisi minua ylistellytk??n, ellei Lemos'in kreivi, h?nen sisarenpoikansa, olisi tullut keskeytt?m??n h?nt?. H?nen ylh?isyytens? syleili h?nt? useita kertoja, ja koko vastaanotto oli niin syd?mellinen, ett? huomasin selv?sti, kuinka mieluisa tulija oli h?nelle. He sulkeutuivat sitten er??seen huoneeseen puhellakseen kahdenkesken.

Kolmaskymmenesyhdeks?s luku.

Gil Blas huomaa, ettei h?nen toimeltaan puutu ik?vi?kin puolia. -- T?m? havainto tekee h?net rauhattomaksi, ja saattaa h?net ryhtym??n keinoihin sen johdosta.

Annoin ravintolaan tullessani huolellisemmasti is?nn?lle tiedoksi, ett? olin p??ministerin sihteerej?, jonka arvon mukaista ateriaa en osannut viel? tilata. Pelk?sin kovasti tilata jotakin itaruuteen vivahtavaa, jonkavuoksi k?skin h?nen valmistaa oman mielens? mukaan. H?n passasi minua suurella arvonannolla, joka miellytti minua viel? enemm?n kuin h?nen hyv?t ruokansa. Ateriaa maksaessani viskasin p?yd?lle pistoolin; siit? tuli takaisin noin nelj?sosa, jonka annoin palvelijoille juomarahoiksi. Senj?lkeen l?ksin ravintolasta r?yhistellen rintaani, kuten ainakin nuori mies, joka on erinomaisen tyytyv?inen itseens?.

Noin kahdenkymmenen askeleen p??ss? siit? oli muuan matkustajahotelli, jossa tavallisesti asui ulkomaalaisia herroja. Vuokrasin sielt? viisi tai kuusi hyv?sti kalustettua huonetta. Esiinnyin aivan kuin minulla olisi jo ollut kaksi- tai kolmetuhatta tukaattia vuotuisia tuloja. Maksoinpa ensi kuukauteni etuk?teenkin. Senj?lkeen palasin ty?h?ni, jatkaen koko j?lkipuolen p?iv??, mit? olin aamulla alottanut. Er??ss? ty?huoneeni vieress? olevassa huoneessa oli kaksi muuta sihteeri?; mutta he eiv?t tehneet muuta kuin kirjoittivat puhtaaksi, mit? herttua toi heid?n kopioitavakseen. Tein heid?n kanssaan tuttavuutta jo samana iltana ty?st? l?hteiss?mme; ja tehd?kseni heid?t varmemmin yst?vikseni vein heid?t ravintolaani, jossa k?skin p?yt??n talon paraita herkkuja ja hienoimpia viinej?, mit? Espanjassa k?ytet??n.

Istuimme er??n p?yd?n ??reen ja aloimme keskustella -- synnytt?en paljon rattoa v?h?ll? j?rjenk?yt?ll?; sill? totuuden tunnustaakseni minun t?ytyi pian huomata, ettei heid?n ?lyns? ainakaan ollut tuottanut heille paikkoja kuninkaan virastoissa. Kauniita, py?reit? kirjaimia he tosin osasivat piirustella, mutta tietopuoli, joka saavutetaan yliopistoissa lukemalla, n?ytti heilt? kokonaan puuttuvan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet