Read Ebook: Luotsina Mississippi-joella: Humoristinen kertomus by Twain Mark

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 367 lines and 20695 words, and 8 pages

vaipunut alas saappaisiin -- sill? minusta n?ytti v?ltt?m?tt?m?lt?, ett? me seuraavassa silm?nr?p?yksess? raapaisisimme per?peilin joka ainoasta aluksesta koko riviss?, niin l?hell? me niit? olimme. Pid?tin henke?ni ja aloin voimaini takaa ohjata vastaiselle puolelle, samalla; kuin ajattelin omia mietteit?ni luotsista, joka niin typer?ll? tavalla oli meid?t sys?nnyt uhkaavaan vaaraan. Onneksi olin kylliksi viisas vaijetakseni. Minuutin kuluttua olin suureksi mielihyv?kseni laskenut leve?n, turvallisen v?yl?n "Paul Jonesin" ja muiden laivojen v?lille -- ja kymmenen sekunnin kuluttua olin h?pe?llisesti poistettu luottamuspaikaltani, samalla kun oppimestarini taas huolimattomasti heitt?ytyi vaaraa kohti, nylkien minut el?v?lt? parjauksillaan pelkuruudestani. Tunsin itseni kovin loukatuksi, mutta minun t?ytyi vasten tahtoani ihailla sit? tyynt? varmuutta, mill? h?n hoiti ruoriratasta, taivuttaen itse??n milloin oikealle, milloin vasemmalle ja aina ohjaten niin l?helt? muita laivoja, ett? perikatomme n?ytti alati olevan edess?mme, jonkun verran rauhoituttuaan sanoi h?n minulle, ettei virta ollut niin voimakas l?hell? rantaa kuin kauempana keskell?, ja ett? meid?n sent?hden, kun me kuljimme virtaa yl?sp?in, t?ytyi pysytell? niin l?hell? rantaa kuin mahdollista, kun sit? vastoin kulkiessamme vastakkaiseen suuntaan piti pysytell? keskell?, jotta meill? olisi virta apunamme. Hiljaisessa mieless?ni p??tin aina ohjata laivoja vain virtaa alasp?in, ja antaa henkil?iden, jotka olivat kuuroja j?rjen ??nelle, kulkea virtaa yl?sp?in. Aina v?liin osotteli mr. Bixby kaikenlaisia mielt?kiinnitt?vi? paikkoja minulle. H?n sanoi: "T?ss? meill? on Kuudenneulanniemi." Min? suostuin siihen kernaasti. Se oli sangen hauska saada tiet??, mutta min? en parhaalla tahdollani voinut saada selville, mit? se minulle kuului. Toisen kerran sanoi h?n: "Tuo on Kymmenenpenikulmank?rki". V?h?n my?hemmin lausui h?n: "Tuo tuossa on Kahdentoistapenikulmank?rki." Kaikki ne olivat melkein vedenpinnan tasalla; kaikkityyni n?yttiv?t ne samanlaisilta minun silmiini -- kaikki ne olivat yksitoikkoisia eiv?tk? mill??n tavalla muistuttaneet luonnonkauneudesta. Aloin toivoa, ett? minun arvokas p??llikk?ni olisi jo muuttanut puheenainetta. Mutta ei, innolla, joka olisi ansainnut paremman asian, ahtasi h?n itsepintaisesti minuun noita tarpeettomia tietojaan. H?n luikersi pitkin rantoja er??n niemen luo ja sanoi samassa: "T?ss? loppuu tyynivesi, aivan tuon kiinapuuryhm?n kohdalla; me saamme menn? toiselle rannalle nyt"; ja niin h?n ohjasi sinne. H?n j?tti ruorin minulle pari kertaa, mutta minulla oli aina huono onni. Joko min? juuri olin ohjaamaisillani yl?s sokeri-istutuksiin tai ohjasin liian keskelle virtaa -- ja molemmissa tapauksissa jouduin poikkeuksetta ep?suosioon ja parjaustulvaan.

Vihdoin loppui meid?n vahtivuoromme; me s?imme illallista ja menimme alas hyttiin. Keskiy?n aikana tunkeutui jonkun lyhdyn valo unisiin silmiini, ja y?vartija sanoi: "Nouse yl?s! --"

Sitte h?n poistui. Min? en voinut k?sitt?? t?m?n mit? ihmeellisimm?n tapauksen syyt?, ja kun olin v?h?n aikaa miettinyt sit?, nukahdin uudestaan. Mutta ei viipynyt kauvaakaan, kun y?vartija taas ilmestyi, ja t?ll? kertaa rupesi h?n olemaan karkea. Min? suutuin ja sanoin:

"Mit? se merkitsee, ett? te keskell? y?t? tulette t?nne tappelemaan? -- Saadaanpas n?hd?, etten min? en?? saa nukuttua."

Y?vartija sanoi:

"Niin, jollei sit? juuri tapahdu, niin paistettakoon minut silakkana."

V?ki, joka oli lopettanut vahtivuoronsa, oli juuri laskeutumassa y?puulle, ja min? kuulin pari raakaa naurunpurskahdusta sek? muutamia pist?vi? huomautuksia, kuten esimerkiksi: "Halloo, y?vartija! -- Etk? sin? ole saanut penikkaasi viel? valveille? -- H?n itkee varmaankin ?iti??n, pikku raukka. Antakaa sille tuttia ja l?hett?k?? per?puolen siivoojatar t?nne laulamaan sille kehtolauluja."

T?ss? silm?nr?p?yksess? ilmestyi mr. Bixby n?ytt?m?lle. Jonkun minuutin per?st? kiipesin min? nopeasti rappusia yl?s ohjaushyttiin muutamia vaatekappaleita p??ll?ni, muut syliss?ni. Mr. Bixby seurasi minua ihan kintereill?, jakaen selitt?vi? huomautuksia. T?m? oli uutta -- t?m? p??h?npisto nousta keskell? y?t? ty?h?n. Se oli niit? luotsilaitoksen yksityiskohtia, joista olin t?h?n saakka ollut tiet?m?t?n. Min? kyll? tiesin, ett? laivat kulkivat y?aikaankin, mutta miten olikaan, en ollut tullut koskaan ajatelleeksi, ett? ihmisten t?ytyi nousta l?mpimist? s?ngyist??n ohjaamaan niit?. Aloin pel?t?, ettei luotsiel?m? ollutkaan aivan niin romanttista kuin olin kuvitellut; ainakin oli sen t?ss? puolessa jotakin per?ti proosallista.

Y? oli sangen pime?, vaikka t?hti? tuikki tihe?ss? taivaalla. Minun pelk??m?ni per?mies seisoi ruorissa ja ohjasi vanhaa alusta er?st? vilkuttavaa t?hte? kohti taivaanrannalle, samalla kun h?n piti laivaa kuitenkin virranuomassa. Molempien rantojen v?li? ei ollut t?ytt? engl. penikulmaa, mutta sent??n ne n?yttiv?t hyvin kaukaisilta, sumuisilta ja ep?selvilt?. Per?mies sanoi:

"Meid?n on laskettava Jonesin istutuksille, sir."

Nyt riemuitsi minun kostonhimoinen mieleni. Sanoin itsekseni: "Onneksi olkoon, mr. Bixby! -- Tulee hauskaa teid?n hakea Jonesin istutukset pime?ss? -- oikein toivon, ettette koskaan niit? l?yt?isi, niin kauan kuin el?tte."

"Yl?- vai alap??h?nk? istutuksia?" kysyi Bixby tyynesti.

"Yl?p??h?n."

"Se ei k?y p?ins?. Vesi on liian matalalla. Ei ole pitk? matka alap??h?n, ja siihen saatte tyyty?."

"Hyv?, sir. Jollei Jones ole siihen tyytyv?inen, niin sanokoon mit? tahansa."

Senj?lkeen per?mies poistui. Iloni alkoi v?hitellen kylmet? ja ihmetykseni kasvaa. T?ss? oli ihminen, joka ei ainoastaan tyynesti ottanut l?yt??kseen noita istutuksia sysimustassa y?ss?, vaan oli p??llep??tteeksi valmis l?yt?m??n kumman tahansa p??n niist?. Mieleni kovin teki kysy? er?st? seikkaa, mutta min? olin niin tarpeeksi t?ynn? minulle murahdettuja tylyj? vastauksia, ett? min? katsoin parhaimmaksi pit?? suuni kiinni. Kysymys, mink? min? olisin tahtonut esitt??, oli vain se, miss? m??rin mr. Bixby todella oli niin suuri aasi, ett? kuvitteli voivansa l?yt?? istutukset y?ll?, jolloin kaikki maisema oli aivan samanlaista ja samanv?rist?. Mutta min? olin vaiti. Opin tuona aikana pit?m??n kieleni hampaitten takana.

Mr. Bixby ohjasi heti rantaa kohden ja v?h?n ajan per?st? hiipi aivan pitkin rantaa, ihan kuin kirkkaalla p?iv?ll?. Eik? siin? kyllin -- h?n hyr?ili sit?paitsi --

"Taivahan Valtias, ilta jo saapuu" j.n.e.

Minusta tuntui kuin olisin uskonut henkeni hirve?n huolettoman mielipuolen k?siin. Hetken kuluttua k??ntyi h?n minuun ja kysyi:

"Mik? on ensim?isen niemen nimi New Orleansin yl?puolella?"

Minua ilahutti, ett? voin hetke?k??n ep?r?im?tt? vastata. Sanoin, etten sit? tiennyt.

"Tuhannen tulimmaista, mit? se merkitsee?"

H?nen tapansa pelottivat minua tosiaan. Mutta min? toistin yh? j?rk?ht?m?tt?m?sti, etten sit? tiennyt.

"Oletpa sin? kaunis lintu", sanoi mr. Bixby. "No, ent? seuraava niemi sitte?"

En sit? sen paremmin tiennyt

"No, t?m?h?n menee ihan p?in seini?! -- Sano edes joku nimelt??n niist? niemist? -- mik? tahansa -- joita min? sinulle ilmotin."

Ajattelin hetkisen, mutta tunnustin vihdoin, etten voinut muistaa yht??n ainoata.

"No, kuules! -- Mit? merkkej? kohden ohjataan silloin, kun on muutettava rantaa, heti Kahdentoistapenikulmank?rjen yl?puolella?"

"Min? -- min? en tied?."

"Sin? -- sin? -- et tied??" matki h?n ??nt?ni. "Mit? hittoa sin? sitte tied?t, senkin nulikka?"

"Min?, min? -- -- en mit??n."

"Sin? suuri Pyh? Anttoni! -- siin? sin? sanoit toden. Sin? olet tosiaan suurin p?ssinp??, mit? olen tavannut! -- Ja sin? aijot tulla luotsiksi -- sin?! -- -- Sinulla ei ole ?ly? ohjata edes vanhaa lehm?? ver?j?st? sis??n!" --

Ei ollut hyv? olla tekemisiss? h?nen kanssaan, kun h?n joutui tuollaiselle tuulelle. H?n polki ja nosteli jalkojaan, aivan kuin lattia olisi polttanut h?nen jalkapohjiaan, samalla kun h?n kiehui ja porisi itsekseen. V?liin kiehahti h?n yli ?yr?ittens? ja poltti minuakin.

"Kuuleppas! -- Mit? varten sin? luulit minun sanoneen noiden kaikkien niemien nimet, sin? nulikka?"

Ajattelin vapisten sit? muutamia sekunteja, ja silloin meni paholainen minuun ja houkutteli minut sanomaan:

"Tuota -- tuota -- aikani kuluksi, ajattelin min?."

Se vaikutti kuin punainen vaate sonniin. H?n kirosi ja p?rm?ntt?si, niin ett? se teki h?net kai sokeaksi , -- sill? h?n oli ajamaisillaan er??n halkoveneen p??lle, rikkoen sen per?melan. Laivuri l?hetti tietysti t?yden panoksen valittuja kirouksia per??mme. Koskaan ei ole kukaan ihminen ollut niin kiitollinen mist??n hyv?st? ty?st? kuin Bixby t?st? tapauksesta: h?n oli nimitt?in pakahtua vihasta, ja nyt h?n l?ysi sellaisen, joka voi vastata. H?n avasi luukun, pisti p??ns? siit? ulos ja huojensi kukkuraisen syd?mens? sellaisella kaunopuheisuudella, jommoista min? en ollut ennen kuullut. Mit? heikommiksi laivurin vannomiset eteniv?t, sit? suuri??nisemm?ksi tuli Bixby ja sit? voimakkaammiksi kohosivat h?nen soimauksensa, ja kun h?n vihdoin sulki luukun, oli h?n kirjaimellisesti "tyhj?." Vaikka olisi vet?nyt nuottaa h?nen sis?isess? ihmisess??n, ei olisi voinut l?yt?? pienint?k??n kirousta. Hetken kuluttua sanoi h?n minulle mit? yst?v?llisimm?ll? ??nell?:

"Poikani, sinun t?ytyy hankkia itsellesi muistiinpanokirja, ja joka kerran kun min? sanon jotain, on sinun vain kirjoitettava se muistiin ja opeteltava se. Ei ole muuta keinoa tulla hyv?ksi luotsiksi kuin opetella koko joki ulkoa. Se sinun t?ytyy tuntea kuin aapiskirjasi."

Se oli virkist?v? tieto, sill? muistini ei koskaan ollut vahva puoleni. Koetin sit?paitsi pit?? rohkeuttani yll? ajattelemalla, ett? arvokas esimieheni pani hiukan liikoja.

Pian senj?lkeen veti h?n er??st? nuorasta ja l?i pari iskua suureen soittokelloon. Nyt olivat kaikki t?hdet poissa ja oli pime? kuin s?kiss?. Kuulin siipirattaitten heitt?v?n vett? rantoja vastaan, mutta en ollut varma, n?ink? maata. Joku ??ni sanoi myrskykannelta:

"Miss? me olemme, sir?"

"Joneksen istutuksilla."

Ajattelin kaikessa hiljaisuudessa kernaasti ly?v?ni vetoa siit?, etteiv?t ne olleet siin?. Mutta min? en hiiskunut sanaakaan. Min? vain odotin. Mr. Bixby soitti konekelloja, ja jonkun ajan per?st? k??ntyi laivan keula maihin p?in, lyhty paloi kannella, joku musta olento juoksi maihin, ja ??ni, joka varmaankin kuului jollekulle neekerille, sanoi: "Antakaa minulle kaps?kki, Jones" -- ja seuraavassa silm?nr?p?yksess? kuljimme taas virralle, aivan kuin ei mit??n olisi tapahtunut. Vaivuin taas ajatuksiin ja sanoin sitte -- tietysti kuulumattomasti: "No niin, ett? h?n l?ysi istutukset, on pelkk? onnellinen sattuma, jommoisia tapahtuu yksi sadassa vuodessa", -- ja min? tosiaan uskoin niin.

Kun olimme kulkeneet noin seitsem?n- tai kahdeksansataa penikulmaa jokea yl?sp?in, olin mukiinmenev?sti oppinut ohjaamaan laivaa p?iv?nvalolla, ja ennenkuin saavuimme S:t Louisiin olin ottanut muutamia edistysaskeleita, vaikkakin hyvin v?h?p?t?isi?, taidossa y?ll? ohjata sit?. Minulla oli muistiinpanokirja, joka oli sullottu t?yteen kaikenlaisten kaupunkien, niemien, s?rkkien, saarien, v?ylien, matalien y.m. nimi?: mutta muistikirjaan sitte rajoittuvatkin kaikki tietoni; p??ss? ne eiv?t tahtoneet pysy?. Syd?nt?ni s?rki, kun ajattelin, ett? minulla joka tapauksessa on ainoastaan puolen jokea kirjoitettuna muistiin, sill? kun vahtivuoroamme kesti vain nelj? tuntia, jota seurasi nelj?n tunnin lepo, vaihdellen samalla tapaa p?iv?ll? ja y?ll?, niin j?i aina nelj?n tunnin tyhj? aukko kirjaani joka kerta kun olin ollut nukkumassa, aina matkan alusta asti.

Jonkun ajan kuluttua muutti p??llikk?ni er??seen suureen New-Orleans-laivaan, ja min? pistin pillit pussiini ja seurasin h?nt?. Se oli komea laiva. Kun min? seisoin sen ohjaushytiss?, olin min? niin korkealla vedenpinnasta, ett? luulin seisovani vuorella; kantta ulottui pitk?lt? sek? keulaan ett? per??n p?in allani. Ihmettelin kuinka min? koskaan olin voinut olla niin yksinkertainen, ett? olin pit?nyt "Paul Jonesta" isona laivana. Ero oli suuri muissakin suhteissa. "Paul Jonesin" ohjaushytti oli ahdas, r?nsistynyt, korearyysyinen h?kkeli -- mutta t??ll? se oli loistava temppeli, jossa oli lasisein?t; se oli tarpeeksi suuri vaikka tanssiaisia varten, punan- ja kullankirjavat komeat uutimet, arvokkaisuutta lis??v? sohva, nahkaiset pielukset ja selk?noja korkealla istuimella, jolla vieraat luotsit tapasivat istua "katselemassa jokea" ja kertoa loppumattomia laivurikaskuja, sirot sylkiastiat entisten puisten sahajauholaatikkojen sijalla, kiilt?v?t vahakangasmatot lattialla, suuri kamiini talven varalta, komeasti kirjailtu ruoriratas niin korkea kuin mies, messinkinupit soittokelloissa ja siev? musta palvelija lumivalkea esiliina edess??n kantamassa j??tel?? ja kahvia yl?s vahtivuoron aikana, oli sitte y? tai p?iv?. Se n?ytti joltakin, se; minussa alkoi rohkeus taas kasvaa, ja rupesin uskomaan, ett? oli sent??n sangen romanttista ja miellytt?v?? olla luotsina. Heti kun olimme rannalta l?hteneet, aloin vaeltaa ristiin rastiin t?ss? suuressa h?yryaluksessa, ja kaikki mit? n?in, t?ytti syd?meni ilolla. Kaikki oli hienoa ja kiillotettua kuin vastaanottohuoneessa; ja kun seisoin kullankimaltelevan salongin toisessa p??ss?, olin katselevinani loistavan tunnelin l?pi. Joka hytin ovea koristi jonkun lahjakkaan ilmoituskilpimaalarin tekem? ?ljytaulu, kaikkialla kimalteli hiotut kristallikynttil?kruunut, piletinmyyj?n konttori oli sirouden mestarin?yte, ja palvelijoilla oli k?herretyt tukat ja uskomattoman kalliit puvut. Konekansi oli tilava kuin kirkko, ja palavien uunien yl?puolella n?kyi kahdeksan tavatonta h?yrypannua! -- Mutta kylliksi t?st?! En ole koskaan tuntenut itse?ni niin ylev?ksi -- ja kun kuulin, ett? kaikki kohteliaat palvelijat puhuttelivat minua "sir", ei tyytyv?isyydell?ni ollut rajoja.

Kun palasin ohjaushyttiin, oli S:t Louis kadonnut jo n?k?piirist?, ja kauhukseni huomasin, ettei minulla ollut kaukaisintakaan aavistusta, miss? me olimme. T?ss? oli kyll? kappale jokea, joka aivan oikein oli viety kirjaani, mutta valitettavasti se ei minua hy?dytt?nyt v?hint?k??n -- kaikki oli kokonaan takaperosin k??nnetty?. Olin n?hnyt sen, kun tulimme yl?sp?in virtaa, mutta ei kertaakaan ollut p??h?ni p?lk?ht?nyt k??nty? katsomaan, milt? joki n?ytti vastakkaiseen suuntaan. Syd?meni t?ytti ep?toivo tullessani siihen vakaumukseen, ett? minun t?ytyi opetella t?m? hirve? joki sek? etu- ett? takaperin, jos mielin mit??n saada aikaan.

Ohjaushytti oli t?ynn? vieraita luotseja, jotka matkustivat "katselemaan jokea." Mississippi muuttaa uomaansa mit? merkillisimmin, niin ett? luotsit tavallisesti katsoivat pakolliseksi tehd? pienen tarkastusmatkan virtaa alasp?in Cairoon sill? aikaa kun heid?n aluksiaan lastattiin, perehty?kseen vallitseviin olosuhteisiin, eritt?inkin t?llaisina aikoina, jolloin vesi oli matalalla. Meill? ei ollut sen v?hemp?? kuin yhdeks?n tai kymmenen noita "jokitarkastelijoita" laivallamme, ja heille oli kyll? hyv?? tilaa ohjaushytiss?mme, jossa he olivat tervetulleita, sill? luotsit ovat tavattoman puheliaita kohdatessaan toisiaan, ja kun he eiv?t koskaan puhu muusta kuin joesta, on heid?n keskustelunsa aina yht? tenhoava ja mielt?kiinnitt?v? ammattiveljien kesken. Oikea luotsi ei kysele mit??n asiaa taivaan ja maan v?lill? paitsi jokea, ja h?n on asemastaan ylpe?mpi kuin kuningas valtaistuimellaan.

Muutamat vieraamme olivat somistautuneet kiilt?viin silinterihattuihin, paidanrintamuksiin, jalokivineuloihin, glac?k?sineihin ja kiiltonahkasaappaisiin. He esiintyiv?t valituilla lauseilla ja ilmaisivat koko olemuksessaan sit? tyynt? arvokkuutta, joka kuuluu melkoisen omaisuuden ja suuren maineen saavuttaneille henkil?ille, Muut olivat huolettomammin puettuja ja k?yttiv?t yleens? korkeapohjaisia, leve?lierisi? huopahattuja, jotka muistuttivat Cromwellin ratsumiehi?.

Min? olin nolla t?ss? korkeassa seurassa, ja tunsin itseni masentuneeksi, milteip? mit?tt?m?ksi. Minua ei katsottu edes tarpeelliseksi auttamaan ruorissa silloin kun luotsi tarvitsi pikaista apua -- se vieraista, joka oli l?himp?n?, oli heti k?sill?, kun tarve vaati, ja se tapahtui hyvin usein purjehdusv?yl?n kapeuden ja alhaisen veden t?hden. Seisoin vaiti nurkassa ja kuuntelin -- ja noiden mahtavien herrojen puhe teki mieleni viel? raskaammaksi, sill? siit?, mit? he sanoivat, k?vi selv?sti, hirvitt?v?n selv?sti ilmi, mik?li korvani eiv?t minua pett?neet, ettei minun tarvinnut oppia kaikkien joessa ja joen varrella olevien kaupunkien, kylien, saarten, niemien ja mutkien nimi?, vaan t?ytyi rakentaa l?heinen persoonallinen tuttavuus jok'ainoan vanhan "snagin" kanssa, jotka koristivat joen kahdentoistasadan penikulman pituisia rantoja; -- ja mik? viel? pahempi -- minun t?ytyi tiet?? miss? nuo esineet olivat pime?ss?, sik?li kuin en saanut otaksua, etteiv?t meid?n vieraamme olleet varustettuja silmill?, jotka n?kiv?t yht? hyvin y?ll? kuin p?iv?ll?. Min? aloin jo toivoa koko luotsilaitosta niin pitk?lle kuin pippuri kasvaa ja syd?mess?ni valittaa, ett? koskaan olin onnettomasti p??tt?nyt valita t?llaisen ammatin itselleni.

Kun alkoi h?m?rt??, soitti mr. Bixby kolme kertaa isoa kelloa -- ja kapteeni astui kajuutastaan texas-kannelle ja katsoi kysyv?sti yl?s ohjaushyttiin p?in. Mr. Bixby sanoi:

"Me pys?hdymme t?h?n y?ksi, kapteeni."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet